Toimijoiden yhteistyö työkykyongelmien hallinnassa - Ammattilaisten haastatteluihin perustuva tutkimus Jyri Liukko ja Niina Kuuva

1. Toimijoiden yhteistyö
työkykyongelmien
hallinnassa
Ammattilaisten haastatteluihin
perustuva tutkimus
Jyri Liukko ja Niina Kuuva
26.3.2015
Tutkimusseminaari

2. Taustaa
• Työllisyyden kohentaminen ja työurien pidentäminen
keskeinen avain julkistalouden ongelmiin
• Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen vähentäminen
– Osatyökykyisten työmahdollisuuksien lisääminen
– Ammatillinen ja lääkinnällinen kuntoutus
– Työjärjestelyt ja osaetuuksien lisääntyvä merkitys
• Useita yhteistyöhön vaikuttavia uudistuksia viime vuosina:
erilaiset hankkeet (STM, Jamit ym.) + lakiuudistukset:
– 30–60–90-päivän sääntö (2012)
– TE-toimistojen rooli työkykyasioissa muuttui (2013)
– asetus hyvästä työterveyshuoltokäytännöstä (2014)
– pääsy Kelan ammatilliseen kuntoutukseen helpottui (2014)
Eläketurvakeskus 2

3. Työeläkekuntoutus lisääntynyt nopeasti
Lähde: Eläketurvakeskus
Eläketurvakeskus 3

4. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet ja
työeläkekuntoutusta saaneet
Lähde: Eläketurvakeskus
Eläketurvakeskus 4

5. Tutkimusasetelma
• Kokonaishanke: mm. Gould ym. 2014; Laaksonen ym. 2014
– Kaksi erityistekijää: työttömyys ja ammatillisten toimien vähyys
• Lähtökohta: työkykyongelmien hallinnan ja ammatillisen
kuntoutuksen järjestelmä on Suomessa pirstaleinen
– Vrt. Lehto 2011 ja Lehto & Ruuska 1972: kokonaisvastuun puute
• Monimutkainen toimijoiden verkosto
– Kela, työeläkelaitokset, vakuutusyhtiöt, kuntoutuksen palveluntuottajat,
työnantajat, TE-toimistot ja työvoiman palvelukeskukset,
työterveyshuolto, julkinen perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito,
sosiaalitoimi >> toimijat: organisaatiot ja ammattilaiset
• Kontribuutio: ammattilaisten ruohonjuuritason näkemykset
toimijoiden yhteistyöstä palvelujärjestelmän kokonaisuudessa
Eläketurvakeskus 5

6. Tutkimuskysymys ja aineisto
• Minkälaisia kokemuksia työkykyongelmien hallinnan
ammattilaisilla on toimijoiden välisestä yhteistyöstä,
tiedonkulusta ja vastuunjaosta?
• 24 henkilön teemahaastattelut pääkaupunkiseudulla ja Etelä-
Savossa (kestoltaan 1,5–2 tuntia)
– Ammattinimikkeitä: kuntoutusasiantuntija,
kuntoutussuunnittelija, eläkeasiantuntija, työkykyvalmentaja,
uravalmentaja, kuntoutuspäällikkö, sosiaalityöntekijä, psykologi,
vakuutussihteeri, työkykyneuvoja, työterveyslääkäri,
henkilöstökoordinaattori ja henkilöstöpäällikkö
• Aineiston erityispiirteet ja analyysin haasteet
Eläketurvakeskus 6

7. Keskeiset teemat ja toimijat
Eläketurvakeskus 7

8. Eläketurvakeskus
1 Toimijoiden yhteistyö ja vastuunjako
ammatillisessa kuntoutusprosessissa

9. Ammatillisesta kuntoutusprosessista
• Kuntoutustarpeen ja -mahdollisuuksien selvittäminen
– 30–60–90-päivän sääntö on systematisoinut työterveyshuollon
ja muiden toimijoiden käytäntöjä ja aikaistanut prosessia
– Kelan kuntoutustarpeen selvittämisvastuu 60
sairauspäivärahapäivän kohdalla on monille epäselvä ja toimii
vaihtelevasti
• Terveydenhuollossa ei riittävästi osaamista työelämään ja
ammatilliseen kuntoutukseen liittyvistä asioista
– Lääkärit saattavat liian herkästi ohjata kuntoutusasiat Kelaan (?)
– Kuntoutussuunnitelmat (B-lausunnoissa) liian epätarkkoja,
”harvoin hyviä”
• Kuntoutuksen toteutuminen: ammatillisen ja lääkinnällisen
kuntoutuksen suhde ja ajoitus > ei yhtä oikeaa vastausta
Eläketurvakeskus 9

10. Ammatillisen kuntoutuksen vastuunjako
• Työeläkelaitosten ja Kelan vastuunjako parantunut
• Kelan ja TE-toimistojen vastuunjaossa epäselvyyksiä (?)
• TE-toimistojen ja työeläkelaitosten vastuunjako ”äärimmäisen
epäselvä” (kaksoisasiakkuus), yhteistyö huonontunut:
• Kritiikki: TE-toimiston mahdollisuudet palvella osatyökykyisiä
ovat heikentyneet
• Toistuva kommentti:
• Työeläkelaitoksen ammatillisen kuntoutuksen ennakkopäätös esteenä
TE-toimiston palveluille (esim. ammatinvalinnan ohjaus,
työvoimakoulutus)
> lisääntyykö tämä ongelma, kun ennakkopäätöksiä annetaan
automaattisesti?
Eläketurvakeskus 10

11. Uudistusten epäselvyydet
• Periaatteessa vastuu vajaakuntoisten työttömien
ammatillisesta kuntoutuksesta siirtyi TE-toimistoilta Kelalle
• Käytännössä usein puhutaan edelleen ammatillisesta
kuntoutuksessa osana TE-toimistojen keinovalikoimaa
• Ristiriitainen informaatio aiheuttaa sekaannusta
• Muut toimijat eivät näytä sisäistäneen TE-toimistojen
kaventunutta roolia ammatillisessa kuntoutuksessa
Eläketurvakeskus 11

12. Eläketurvakeskus
2 Kommunikaation sujuvuus

13. Kommunikaation toimivuudessa suuria eroja
toimijoiden välillä
• Tieto eri organisaatioiden välillä kulkee hyvin vaihtelevasti
• Erikoissairaanhoidon kommunikaatiossa työterveyden ja
eläkelaitosten kanssa edelleen puutteita uudistuksista
huolimatta, sosiaalityöntekijät tärkeässä roolissa (vrt. pth), ja
potilas
• Psykiatria: erityisen hyviä, mutta myös huonoja kokemuksia
• Osatyökykyisten työttömien terveydenhuoltoon liittyvässä
kommunikaatiossa erityisongelmia, tieto ei esim. välity
terveydenhuollosta TE-toimistoille
• Eläkelaitokset erilaisia: ”joidenkin kanssa toimii paremmin ja joidenkin
huonommin”
Eläketurvakeskus 13

14. Tietojärjestelmät ja tiedonkulku
• Työhönkuntoutumisen palveluverkoston KuntoutuNET sai
runsaasti kehuja
> tiedonkulku työeläkelaitosten ja kuntoutuksen palveluntuottajien
välillä toimii
• Tietojärjestelmä Kelan ja työeläkelaitosten välillä
– Periaatteessa hyvä, mutta toimii vain yhteen suuntaan
– Ei nähdä riittävästi toisen organisaation tietoja
• Kansallinen Terveysarkisto (Kanta)
Eläketurvakeskus 14

15. Alueelliset erot kommunikaation
toimivuudessa
• Pienemmillä paikkakunnilla ammattilaisten henkilökohtaiset
verkostot sujuvoittavat yhteydenpitoa ja asioiden
selvittämistä
• Pääkaupunkiseudulla ammattilaiset ovat huomattavasti
enemmän virallisten kanavien varassa
• Suurin ongelma TE-toimistojen ja Kelan ”kasvottomuus” ja
yhteydenpidon byrokraattisuus, etenkin pääkaupunkiseudulla
– Yhteyden saaminen TE-toimistoon ”utopistinen ajatus”
– Taustalla organisaatiouudistus ja henkilöstön vähentäminen
Eläketurvakeskus 15

16. Eläketurvakeskus
3 Kehittämisehdotuksia

17. Kehittämisehdotuksia: 5 pääteemaa
• Asiakkaan ”rinnalla kulkeminen” ja yksilöllisten
vastuuhenkilöiden lisääminen
– Esim. työkykyneuvojat ja -koordinaattorit, sosiaalityöntekijät tms.
– Mahdollisuus toimia yli organisaatiorajojen > kokonaisvastuu
• Vastuunjaon joustavoittaminen ja siirtymävaiheiden nopeuttaminen
– ”ettei olla siellä omissa poteroissa tai se että ei kauheen tarkkaan
määritellä, kenen asiakas tämä on ja kenen tämä.”
• Yhteydenpidon ja yhteisten tietojärjestelmien kehittäminen
• Verkostoituminen: lisää yhteistyöfoorumeja, joissa tavata
• Lisää koulutusta ammatillisesta kuntoutuksesta ja työelämäasioista
terveydenhuoltoon, erityisesti lääkäreille
Eläketurvakeskus 17

18. Muutamia konkreettisia ehdotuksia
• Viranomaislinjat kaikille
• Henkilökohtaiset yhteystiedot esille ja nimetyt yhteyshenkilöt
• Kelan ja työeläkelaitosten yhteisen tietojärjestelmän laajentaminen
• Kelastakin pitäisi voida saada ammatillisen kuntoutuksen
ennakkopäätös esim. koulutuksen tukemiseen
• Työeläkekuntoutuksen keinovalikoiman laajentaminen
• Säännölliset alueelliset yhteistyötapaamiset – kuka järjestäjänä?
Eläketurvakeskus 18

19. Johtopäätöksiä
• Erillisten osajärjestelmien yhteistyöstä toimijaverkostoihin
– Tämä korostuu sekä kirjallisuudessa että haastatteluissa
– Sekä–että ratkaisut: osaetuudet, useiden organisaatioiden asiakkuus
– Työkykykoordinaattorit, työluotsit, työkykyneuvojat, työvalmentajat yms.
• Vastuunjaon pulmat ja väliinputoajat
– Muut toimijat eivät ole hyväksyneet TE-palvelujen kaventunutta roolia
ammatillisessa kuntoutuksessa
– Toimijat eivät ehkä ole etsineet vaihtoehtoisia tapoja saada samanlaisia
palveluita mitä saatiin TE-toimistoista aiemmin
– Väliinputoajat: mm. työttömät, joilla oikeus työeläkekuntoutukseen
• Kuntoutujien kahtiajako ja yhdenvertaisuus
• Asiantuntijuuden laajentaminen ja työkyvyn suhteellisuus
• Taloudelliset resurssit
Eläketurvakeskus 19