SAK:n näkemyksiä valtion omistajapolitiikan periaatteista ja kehittämisestä.

1. 5·2014
Valtion omistaja-
politiikan periaatteet ja
kehittäminen
SAK:n näkemyksiä

2. Maaliskuu 2014 Lisätiedot:
Olli Koski
olli.koski@sak.fi
puhelin 020 774 0150
Tilaukset:
SAK
puhelin 020 774 000

3. Valtion omistajapolitiikka: periaatteet ja kehittäminen 1
SISÄLTÖ
JOHDANTO .............................................................................................................. 2
OMISTAMINEN, TYÖLLISYYS JA TALOUSKASVU ................................................. 2
OMISTAJAPOLITIIKAN NYKYTILASTA .................................................................. 3
VALTION OMISTAJAPOLITIIKAN KEHITTÄMINEN ............................................... 4
Periaatteet............................................................................................................... 4
Valtio mahdollistajana ............................................................................................ 5
Strateginen ohjelma teollisuuden ja elinkeinorakenteen uudistamiseksi .............. 5
Työllisyysnäkökohdat .............................................................................................. 6
Hallinnointi ja henkilöstön edustajat valtionyhtiöissä ............................................ 6
Valtion tahto esille .................................................................................................. 6
Palkitseminen valtion yhtiöissä ............................................................................... 7
YHTEENVETO: SAK:N NÄKEMYKSET ................................................................... 7
Omistaminen ja kasvu ............................................................................................. 7
Nykytila .................................................................................................................... 7
Tavoitteet ja lähtökohdat jatkotyölle ..................................................................... 8

4. 2 Valtion omistajapolitiikka: periaatteet ja kehittäminen
JOHDANTO
Maailmantalouden yhdentyminen on nostanut kotimaisen omistajuuden ja omis-
tajapolitiikan keskeiseksi yhteiskuntapolitiikan teemaksi. Käynnissä oleva talou-
den rakennemuutos johtaa monilla kansainvälisillä teollisuus- ja palvelualoilla
tuotannon uuteen maantieteelliseen jakoon. Tässä muistiossa pyritään vastaamaan
seuraaviin kysymyksiin:
1. Mitä tiedetään omistamisen vaikutuksista työllisyyteen ja kasvuun?
2. Mikä on valtion omistajapolitiikan nykytilanne?
3. Mitkä ovat omistajapolitiikan kehittämistarpeet?
Lopuksi esitetään yhteenveto SAK:n omistajapolitiikan tavoitteista.
OMISTAMINEN, TYÖLLISYYS JA
TALOUSKASVU
Taloustieteen kasvuteorian mukaan talouskasvu riippuu työpanoksen ja pääoman
määrän kasvusta sekä ennen kaikkea kokonaistuottavuudesta. Kokonaistuottavuus
kertoo, kuinka hyvin työllä ja pääomalla saadaan tuotettua tavaroita ja palveluita.
Kansantalouden kokonaistuottavuuden kasvu perustuu teknologiseen kehitykseen
ja tuotannontekijöiden uudelleenkohdentumiseen.
Teknologisella kehityksellä viitataan tässä kaikkiin tapoihin yhdistää työ ja pää-
oma aiempaa paremmin. Se ei tarkoita pelkästään koneiden ja laitteiden kehitystä
vaan lisäksi esimerkiksi parempaa johtamista ja tuottavampia organisaatioita.
Teknologisen kehityksen vauhdittamisessa aineettomien investointien merkitys
on kasvanut jatkuvasti viime vuosikymmeninä. Aineettomilla investoinneilla, ku-
ten investoinneilla tutkimukseen ja tuotekehittelyyn, pyritään saavuttamaan uusia
innovaatioita.
Nykyinen kasvututkimus korostaa johtamisen merkitystä. Kansantaloudelle on
tärkeää, että yrityksiin valikoituu johtajia, jotka ymmärtävät innovaatioiden mer-
kityksen kilpailukykytekijänä ja ovat valmiita kantamaan riskin niiden saavutta-
miseksi. Riskinkantoon liittyy varautuminen tappioihin eli riskien hallinta. Johta-
jien valikoitumiseen vaikuttavat kilpailutilanne ja omistajarakenne.
Kireä kilpailu karsii tehottomat yritykset sekä johtajat pois ja lisää näin tuotta-
vuutta. Toimiva kilpailu hyödyke- ja palvelumarkkinoilla patistaa parempaan joh-
tamiseen ja karsii huonon johtamisen pois. Kilpailulta suojatuissa oloissa johto ei
ota usein tarpeeksi riskejä toiminnan kehittämiseksi.
Omistajapolitiikalla tulisi pyrkiä hyvään ja pitkäjänteiseen johtamiseen, jossa ta-
voitellaan yrityksen arvon maksimointia pitkällä aikavälillä. Omistajan tulee olla
kärsivällinen, jotta satunnaisiin tappioihin ei ylireagoida. Toimiva johto uskaltaa

5. Valtion omistajapolitiikka: periaatteet ja kehittäminen 3
investoida talouskasvun kannalta tärkeisiin innovaatioihin. Toisaalta omistajan
tulee vaatia johdolta herkeämättä yrityksen edun mukaista toimintaa, eikä hyväk-
syä alisuorittamista.
Laajan tieteellisen tutkimuksen mukaan kansainväliset pörssiyhtiöt ovat parhaiten
johdettuja.1
Parhaat tulokset pitkällä aikavälillä tuottaa institutionaalisten omista-
jien2
hajautettu omistajuus. Hyviä tuloksia on myös perheyrityksistä, joissa on ul-
kopuolinen toimitusjohtaja.
Saman tutkimuksen mukaan heikoimmin johdettuja ovat perheyritykset, joissa
perustaja on itse johtajana. Toiseksi heikoimpia ovat perheyritykset, joissa suvun
jäsen on johtajana ja kolmanneksi huonoimmin johdettuja ovat valtionyhtiöt. Ve-
ro- ja elinkeinopolitiikalla ei pitäisi suosia yritysmuotoja, jotka ovat keskimäärin
huonommin johdettuja.
OMISTAJAPOLITIIKAN NYKYTILASTA
Valtio on Suomessa suhteellisen merkittävä omistaja. On maita, joissa valtion
omistukset ovat suurempia (esim. Ranska ja Norja), mutta myös maita joissa val-
tiolla ei ole juurikaan roolia yritysten omistajana (esim. Iso-Britannia). Valtion
omistuksia hoidetaan omistustyypistä riippuen eri tavoin. (Kts. liite 1)
Suomessa valtion omistuksella on monissa yhtiöissä pitkät perinteet. Valtion
omistajapoliittiset ja muut talouspoliittiset päätökset vaikuttivat ratkaisevasti
Suomen teollistumiseen ja jälleenrakennukseen sodan jälkeen. Ilman valtion toi-
mia Suomessa olisi tuskin saatu riittäviä pääomia perusteollisuutemme pystyttä-
miseksi samassa aikataulussa. Tietoisen politiikan seurauksena Suomen investoin-
tiaste oli pitkään muihin länsimaihin verrattuna korkeammalla tasolla.3
Kaupallisesti toimivien yhtiöiden omistajaohjaus on keskitetty valtioneuvoston
kanslian omistajaohjausyksikköön. Ei-kaupallisesti toimivia erityistehtäväyhtiöitä
omistaja ohjataan eri ministeriöistä. Kaupallisesti toimivat yritykset on omistaja-
politiikassa jaettu ei-strategisiin ja strategisesti merkittäviin yhtiöihin. Ei-
strategiset ja pörssilistatut yhtiöt, joissa valtio on vähemmistöomistajana, on kes-
kitetty holding-yhtiö Solidiumin omistajuuteen.
Valtio on määritellyt omistajapolitiikkansa periaatteita kattavasti 3.11.2011 teh-
dyssä periaatepäätöksessä. Periaatepäätös on edelleen ajankohtainen ja sisältää
kannatettavia linjauksia. Valtionyhtiöiden palkitsemista on täsmennetty vielä ta-
1
Bloom N.; Genakos, C.; Sadun, R.; John Van Reenen, J.V.: Management Practices Across Firms
and Countries. NBER Working Paper No. 17850. 2012.
2
Institutionaalinen sijoittaja on yleistermi organisaatiolle, joka sijoittaa suuria summia varoja
(usein muiden henkilöiden säästöjä) osakkeisiin ja rahastoihin. Institutionaalisia sijoittajia ovat
esimerkiksi eläkerahastot, vakuutusyhtiöt, sijoitusyhtiöt ja lahjarahastot.
3
Kaikki silloiset investoinnit eivät olleet kannattavia. Professori Matti Pohjola on käsitellyt tätä
aikakautta kirjassaan Tehoton pääoma (1996), jossa väitettiin Suomen tehneen liikaa investointe‐
ja kulutuksen kustannuksella.

6. 4 Valtion omistajapolitiikka: periaatteet ja kehittäminen
louspoliittisen ministerivaliokunnan kannanotolla 13.8.2012. Kannanoton periaat-
teet ovat kannatettavia, mutta edelleen on syytä vahvistaa kohtuullisuutta ja mää-
rittää johdon palkitsemista suhteessa henkilöstön palkitsemiseen.
Valtion omistajapolitiikassa on edistettävä läpileikkaavana periaatteena yritysten
yhteiskuntavastuuta. Yritysten yhteiskuntavastuun edistämistä on linjattu onnis-
tuneesti valtioneuvoston 22.11.2012 hyväksymässä yhteiskuntavastuuta koskevas-
sa periaatepäätöksessä.
VALTION OMISTAJAPOLITIIKAN KEHITTÄMINEN
SAK on linjannut omistajapolitiikkaa edustajakokouksessaan 2011 seuraavasti:
”Valtion omistajapolitiikan on oltava kasvua ja työllisyyttä tukevaa. Aktiivisella
omistajapolitiikalla voidaan tukea elinkeinorakenteen uudistumista siten että ote-
taan huomioon myös työntekijöiden aseman turvaaminen muutoksissa. Valtion
omistajapolitiikalla on tavoiteltava yhteiskunnallisesti kestävää tulosta. Omistaja-
politiikalle on luotava pelisäännöt, joissa strategiset, elinkeinopoliittiset ja työlli-
syyspoliittiset näkökohdat ovat keskeisessä asemassa. Menestyvät valtionyhtiöt
tuottavat valtiolle merkittäviä osinkotuottoja vuosittain. Valtion on oltava tarvit-
taessa valmis lisäämään omistamistaan, jos omistajapolitiikalle asetettujen tavoit-
teiden toteuttaminen sitä edellyttää.”
Periaatteet
Valtion omistajapolitiikka on tärkeää, mutta se ei ratkaise teollisuuden rakenne-
muutosta tai paranna Suomen talousnäkymiä. Ylikorostuneeseen omistajapoli-
tiikkaan liittyy suuria riskejä. Rajaavina periaatteina tulisi jatkossakin olla:
1. Valtion ei pidä valita voittajia. Poliittisella päätöksentekijällä ei ole
muita talouden toimijoita parempaa tietämystä siitä, mikä toimiala voi
menestyä tulevaisuudessa.
2. Moraalikato on aito ongelma. Epäonnistuneita yrityksiä tai johtajia ei
ole syytä pelastaa veronmaksajien rahoilla, eikä pidä antaa aihetta täl-
laisiin oletuksiin.
3. Valtio-omistajan on jatkuvasti tasapainotettava säilyttävää ja uudista-
vaa politiikkaa. Säilyttävä politiikka voi olla perusteltua lyhyellä aikavä-
lillä, jos se mahdollistaa tärkeän osaamisen säilymisen Suomessa ja sen
varaan voi kehittyä kannattavaa toimintaa myös tulevaisuudessa.
4. Valtion omistajapolitiikan periaatteiden ja tavoitteiden tulisi olla mah-
dollisimman pitkäjänteisiä ja laajalti hyväksyttyjä. Omistajapolitiikan
yleiset linjaukset olisi perusteltua käsitellä parlamentaarisessa komite-
assa, jossa olisivat edustettuina kaikki eduskuntapuolueet. Eduskunnan
talousvaliokunnan tai edellä mainitun uuden komitean tehtäväksi voi-
taisiin antaa valtion omistamien yhtiöiden säännönmukainen tilanne-
seuranta. Eduskunnassa olisi käytävä aika ajoin keskustelu siitä, mitkä
toimialat ja yhtiöt ovat valtion kannalta strategisia.

7. Valtion omistajapolitiikka: periaatteet ja kehittäminen 5
Valtio mahdollistajana
Edellä esitellyistä periaatteista seuraa se lähtökohta, että valtion elinkeinopolitii-
kan ja muun politiikan tulee talouden suhteen luoda ensisijaisesti mahdollisuuk-
sia. Talouskasvun kannalta elinkeinopolitiikan on luotava edellytyksiä innovaati-
oiden syntymiselle ja tuottavuuden parantumiselle. Tärkein yksittäinen tekijä on
toimiva kilpailu, jota voidaan myös auttaa omistajapolitiikalla. Omistajapoliittisil-
la ratkaisuilla voidaan luoda uutta kilpailua silloin, kun se on mahdollista reilulla
ja toimivalla tavalla. Kilpailua ei voi tuoda keinotekoisesti toimialoille, joissa se ei
toimi. Kilpailu ei voi myöskään käydä työehtoja heikentämällä.
Mahdollisuuksien luomiseen liittyy myös infrastruktuurin kehittäminen, jota voi-
daan edistää omistajapolitiikalla. Valtiolla tulee olla tavoitteellinen, Suomen kil-
pailukykyä edistävä näkemys liikenne-, tieto- ja energiaverkkojen kehittämiseen.
Valtion omistusten kehittämisellä on merkitystä myös yksityisten pääomamarkki-
noiden tulevaisuudelle. Yksityiselle markkinalle on annettava tilaa ja mahdollisuus
monipuolistua. Tämä varmistaisi talouskasvun myös tulevaisuudessa.
Yksi toimija on valtionyhtiö Suomen Teollisuussijoitus, jonka päätehtävä on pää-
omasijoitustoimialan kehittäminen Suomessa. Teollisuussijoitusta tarvitaan tässä
tehtävässä jatkossakin. Yksityisten pääomamarkkinoiden kehittäminen ei tarkoita
ainoastaan valtion omistusten myymistä vaan valtion ja yksityisten sijoittajien jär-
kevää rinnakkaiseloa.
Strateginen ohjelma teollisuuden ja
elinkeinorakenteen uudistamiseksi
Perusteollisuudessa valtiolla on suuri merkitys ankkuriomistajana. On pyrittävä
siihen, että valtio-omistaja edesauttaa Suomen selviämistä teollisesta rakennemuu-
toksesta. Tämän on tapahduttava siten, että olemassa olevien vahvuuksien ja toi-
mialojen varaan rakentuu uutta teollista kapasiteettia. Uusia teollisuuden ja palve-
lujen vientimahdollisuuksia avaavat tärkeimmät maailmanlaajuiset megatrendit
ovat demografinen muutos (ikääntyminen), kaupungistuminen, ilmastonmuutos
ja globalisaatio.4
Valtion omistajapolitiikalla voidaan olla aktiivisesti luomassa ja uudistamassa te-
ollisia yritysrakenteita. Valtion omaisuuden mahdollinen myyntitulo sekä osa saa-
duista osinkotuloista on käytettävä Suomen uuden teollisuuden ohjelmaan, jolla
edistetään teollisen perustan ja elinkeinorakenteen uudistumista.
Uusissa yrityksissä tai elinkeinorakenteissa tulisi olla pääsääntöisesti enemmistönä
yksityisiä sijoittajia. Yksityinen enemmistö on edelleen pääasiallinen tae sille, että
kyseessä on pitkällä aikavälillä kannattava toiminta. Euroopan unionin valtiontu-
kisäännökset eivät myöskään tule tällöin yhtä todennäköisesti vastaan.
4
Katso esim. Siemens AG:n visio ja strategia: www.siemens.com/strategy

8. 6 Valtion omistajapolitiikka: periaatteet ja kehittäminen
Uuden teollisuuden ja elinkeinorakenteen ohjelmaa varten Solidiumin tehtävää
tulisi tarkistaa tai Suomen Teollisuussijoituksen voimavaroja lisätä. Vaihtoehtona
on myös perustaa kokonaan uusi toimija ohjelmaa varten.
Työllisyysnäkökohdat
Omistajapolitiikka ei ole pääasiallinen keino työllisyyden hoidossa. Työpaikkoja
on pääsääntöisesti oltava ja luotava ilman valtion aktiivista puuttumista talouden
toimintaan. Omistajapoliittisissa ratkaisuissa on kuitenkin huomioitava työllisyys-
vaikutukset valtion kokonaisedun mukaisesti. Niin kutsuttu säilyttävä politiikka
voi olla perusteltua lyhyellä aikavälillä, jos se mahdollistaa tärkeän osaamisen säi-
lymisen Suomessa ja sen varaan kehittyvän kannattavan liiketoiminnan tulevai-
suudessa. Valtion ei pidä kuitenkaan pelastaa pidemmällä tähtäimellä tuottama-
tonta toimintaa veronmaksajien rahoilla.
Hallinnointi ja henkilöstön edustajat valtionyhtiöissä
Viime vuosina valtionyhtiöiden hallinnointia on uudistettu suuntaan, jossa hallin-
toneuvostoja on lakkautettu ja muun muassa henkilöstön edustusta vähennetty.
Hallinnoinnissa on pyritty niin sanottuun ammattilaisuuteen, mutta tämän näkö-
kulman rajallisuus on nyt käynyt selväksi. Laajemman yhteiskunnallisen sitoutta-
misen puute ja yksipuolisuus ovat johtaneet nykyiseen omistajapolitiikasta käytä-
vään repivään keskusteluun. Paremmalla hallinnoinnilla ja laajemmalla sitoutta-
misella muutokset olisivat helpompia ja poliittisen päätöksentekijän olisi helpom-
paa muodostaa selkeä omistajapoliittinen tahto.
Valtion on syytä uudistaa periaatteitaan koskien omistamissaan yhtiöissä nouda-
tettavaa hallinnointia. Valtion lähtökohtana tulee olla, että kaikissa sen omistamis-
sa yhtiöissä henkilöstön edustajilla on mahdollisuus esittää henkilöstön näkemys
suoraan yhtiön hallitukselle. Tapauskohtaisesti henkilöstöllä olisi perusteltua olla
myös edustus yhtiön hallituksessa tai johtoryhmässä. Henkilöstön edustus on
nähtävä sidosryhmien parempana huomioimisena. Se palvelisi myös yhtiöiden lii-
ketaloudellisia päämääriä.
Valtion on edellytettävä omistamiltaan yhtiöiltä ensiluokkaista yritysvastuuta. Yri-
tysvastuu pitää sisällään sosiaalisen vastuun ja ympäristövastuun sekä hyvän hal-
linnointitavan. Valtion sekä valtion omistaman Solidiumin on varmistettava yri-
tysvastuukäytäntöjensä ajantasaisuus jatkuvalla vuoropuhelulla sidosryhmien
kanssa. Omia toimintatapoja on myös verrattava vastaaviin suuromistajiin globaa-
listi. Valtion tulee edellyttää omistamiltaan yrityksiltä pitkäjänteistä henkilöstöpo-
litiikkaa ja henkilöstön kuulemista parhaiden käytäntöjen mukaan.
Valtion tahto esille
Valtion omistajapoliittista tahtoa on viestittävä jatkossa vakaammin ja vahvem-
min. Erityistä huomiota tulee kiinnittää hallitusjäsenten valintaan. Valtion tulee
varmistaa, että sillä on puhe- ja vaikuttamisyhteys hallitusjäsenten kautta omista-
miinsa yhtiöihin. Hallitusjäsenten valinnassa on painotettava myös yhteiskunnal-
lista osaamista. Tästä on usein hyötyä yhtiön liiketoiminnalle. Hallitusedustajia
valittaessa on kiinnitettävä huomiota myös sukupuolten väliseen tasa-arvoon.

9. Valtion omistajapolitiikka: periaatteet ja kehittäminen 7
Palkitseminen valtion yhtiöissä
Johdon palkitseminen on muuttunut elinkeinoelämässä kohtuuttomaksi viime
vuosikymmeninä. Valtion omistamat yhtiöt eivät ole tästä poikkeus. Valtion tulee
edistää omistamiensa yhtiöiden kautta kohtuullista palkitsemista ja maltillisia
kannustimia. Valtio-omistajan tulee toimia suunnannäyttäjänä uusien, maltillisten
palkitsemisjärjestelmien käyttöönottajana ja ajajana.
Valtioneuvoston kansliassa sekä Solidiumissa on oltava riittävä asiantuntemus
palkitsemisjärjestelmistä, jotta huonosti toimivia ja kohtuuttomia palkitsemisjär-
jestelmiä ei valtion yhtiöissä enää esiinny. Valtion omistamien yhtiöiden palkit-
semisperusteina tulee käyttää myös muita indikaattoreita kuin liiketaloudellista
tulosta kuvaavia tunnuslukuja. Palkitsemista on sidottava henkilöstön hyvinvoin-
tiin ja yhteiskuntavastuun toteutumiseen. Tavoitteena tulee olla, että lisäpalkitse-
misjärjestelmät koskevat koko henkilöstöä.
YHTEENVETO: SAK:N NÄKEMYKSET
Omistaminen ja kasvu
• Talouskasvun kannalta tärkeimpiä ovat tuottavuutta parantavat aineelliset
ja aineettomat investoinnit, joiden tekeminen vaatii hallittua riskinottoa.
• Toimiva kilpailu hyödykemarkkinoilla karsii huonosti johdetut yritykset ja
parantaa kokonaistuottavuutta. Kilpailun parantaminen voi olla myös
omistajapolitiikan tavoitteena.
• Omistajien tulee olla kärsivällisiä, niin että yrityksen riskinotto on mahdol-
lista, mutta vaativia, jotta yrityksen pitkän aikavälin etu toteutuu.
• Tiettyjen omistajien tai yhtiömuotojen suosiminen verotuksella tai muu-
ten omistajapolitiikassa ei ole perusteltua, vaan pitäisi pyrkiä neutraliteet-
tiin.
Nykytila
• Valtion tulee toimia vakaana ankkuriomistajana Suomessa jatkossakin,
koska pääomamarkkinamme ei ole erityisen kehittynyt. Tärkeimmät ns.
luonnolliset monopolit5
on säilytettävä julkisessa omistuksessa tai vahvasti
säänneltyinä.
• Valtion vähemmistöpörssiomistusten keskittämistä Solidiumiin on pidetty
hyvänä ratkaisuna.
• Nykyinen tilanne on osittain epätyydyttävä, koska esimerkiksi osassa yhti-
öitä, joissa valtiolla on virallisesti vain sijoittajaintressi, on valtiolla todelli-
5
Esimerkiksi vesijohtoverkko tai sähkön kantaverkko.

10. 8 Valtion omistajapolitiikka: periaatteet ja kehittäminen
suudessa myös strategisia intressejä. Solidiumin tehtävää ja strategiaa on
syytä kehittää.
• Valtion omistajapolitiikan nykyiset yleisperiaatteet ovat kannatettavia,
mutta niissä on kehittämistarpeita. Valtiolla voisi olla paremmin määritel-
ty omistajapoliittinen strategia ja tahto, joka näkyisi valtion kokonaisomis-
tusten tavoitteellisena kehittämisenä.
Tavoitteet ja lähtökohdat jatkotyölle
• Valtion omistajapolitiikan periaatteiden ja tavoitteiden tulisi olla mahdol-
lisimman pitkäjänteisiä ja laajalti hyväksyttyjä. Omistajapolitiikan yleiset
linjaukset olisi perusteltua käsitellä parlamentaarisessa komiteassa, jossa
olisivat edustettuina kaikki eduskuntapuolueet.
• Valtion omistaja- ja elinkeinopolitiikan pääperiaatteena on uuden talous-
kasvun mahdollistaminen ja edellytysten luominen. Talouskasvun luovat
viimekädessä työntekijät ja yritykset.
• Valtiolla tulee olla tavoitteellinen ja Suomen kilpailukykyä edistävä näke-
mys liikenne-, tieto- ja energiaverkkojen kehittämisestä.
• Solidiumin tehtävää on tarkasteltava uudelleen ja laajennettava sen pää-
määriä siten, että Suomen talouskasvun ja työllisyyden edistäminen huo-
mioidaan asianmukaisesti.
• Valtion omistajapolitiikalla voidaan olla aktiivisesti luomassa ja uudista-
massa teollisia yritysrakenteita. Valtion omaisuuden mahdollinen myynti-
tulo tai osa saadusta osinkotulosta on käytettävä Suomen uuden teollisuu-
den ohjelmaan, jolla edistetään teollisen perustan uudistumista.
• Pääsääntöisesti uusissa yrityksissä tai rakenteissa tulisi olla enemmistö yk-
sityisiä sijoittajia.
• Omistajapoliittisissa ratkaisuissa on huomioitava työllisyysvaikutukset val-
tion kokonaisedun mukaisesti. Valtion ei pidä pelastaa pitkällä aikavälillä
kannattamatonta toimintaa veronmaksajien rahoilla.
• Valtion lähtökohtana tulee olla, että kaikissa sen omistamissa yhtiöissä
henkilöstöllä on mahdollisuus esittää henkilöstön näkemys suoraan yhtiön
hallitukselle. Tapauskohtaisesti henkilöstöllä olisi perusteltua olla myös
edustus yhtiön hallituksessa tai johtoryhmässä.
• Valtion on edellytettävä omistamiltaan yhtiöiltä ensiluokkaista yritysvas-
tuuta. Yritysvastuu pitää sisällään sosiaalisen vastuun ja ympäristövastuun
sekä hyvän hallinnointitavan.
• Valtion pitää kiinnittää enemmän huomiota hallitusjäsenten valintaan
omistamissaan yhtiöissä. Valtion tulee varmistaa, että sillä on puhe- ja vai-
kuttamisyhteys hallitusjäsenten kautta omistamiinsa yhtiöihin. Hallitus-
jäsenten valinnassa on painotettava myös yhteiskunnallista osaamista.

11. Valtion omistajapolitiikka: periaatteet ja kehittäminen 9
• Valtion tulee edistää omistamiensa yhtiöiden kautta kohtuullista palkitse-
mista ja maltillisia kannustimia. Valtion omistamien yhtiöiden palkitse-
misperusteina tulee käyttää myös muita indikaattoreita kuin liiketaloudel-
lista tulosta kuvaavia tunnuslukuja. Palkitsemista on sidottava henkilöstön
hyvinvointiin ja yhteiskuntavastuun toteutumiseen.
Liite 1. Valtion omistamat yhtiöt ja niiden omistajaohjaus

12. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
Hakaniemenranta 1 , PL 157
00531 Helsinki
puhelin 020 774 000
www.sak.fi