1. ASQn tutkimus – Juhanin kommentteja / Laatuseniorien kokous
10.10.2013
Näissä kommenteissani käsittelen tarkasteltavana olevasta ASQn tutkimuksesta (ks.
Viite) vain yhtä kohtaa, jossa oli seuraavat tutkimuskysymykset:
1. Onko organisaatiossa käytössä ISO-standardeihin pohjautuvan
laatuviitekehys?
2. Onko organisaatiossa käytössä mitään systemaattista laadun viitekehitystä?
Tutkimuskysymys on epäselvä ja monikäsitteinen:
1. ISO-standardeihin perustuva laatuviitekehys? Mitä tarkoittaa viittaus ISOstandardeihin?
• Tarkoitetaanko, että yleisesti käytetään ISO 9000 –standardeja? Ja
miten?
• Tarkoitetaanko, että käytetään ISO 9001 –standardia? Ja miten?
• Tarkoitetaanko, että on ISO 9001 –sertifikaatti?
• Tarkoitetaanko, että käytetään ISO 9004 –standardia? Ja miten?
• Tarkoitetaanko, että sovelletaan dokumenttia ISO Directives Annex
SL, joka on tarkoitettu management standardien yleiseksi
rakenneperustaksi?
2. Laatuviitekehys? Mitä laatuviitekehyksellä tarkoitetaan?
• Laatuviitekehyksellä (quality framework) ei ole yleistä laatuspesifistä
standardimääritelmää. Tällöin ollaan yleisesti sitä mieltä, että sana
framework tulee ymmärtää yleiskielen sanana, ja sen selitys on parasta
ottaa Oxford dictionarysta. Tämän mukaan framework tarkoittaa
seuraavaa: ”an essential supporting structure of a building, vehicle, or
object” tai ”a basic structure underlying a system, concept, or text”.
Mitä tämä sitten tosiasiallisesti tarkoittaa laatuasian yhteydessä?
Voivatko organisaatiot ymmärtää tämän samalla tavalla vai onko
tarkoitus, että kukin organisaatio voi ymmärtää sen omalla tavallaan?
• Mikä yhteys framework-käsitteellä on käsitteeseen infrastructure, joka
on seuraavasti määritelty ISO 9000 –standardissa ja käytetty
standardeissa ISO 9001 ja ISO 9004: ”〈organization〉 system of
facilities, equipment and services needed for the operation of an
organization”?
• ISO 9004 tuo esille käsitteen ”organizational framework” tarkoittaen
sillä, että ”the process approach and system approach are applied”.
Tässä viitataan myös ISO 9000 –standardien perustana oleviin
laadunhallinnan periaatteisiin (quality management principles).
• Tarkoitetaanko laatuviitekehyksellä laatuaihetta suppeasti vaiko
laajasti ottaen mukaan myös muut johtamisdisipliinit, kuten
esimerkiksi ympäristön hallinta, tietoturvallisuuden hallinta, kestävä
kehitys, jne.
Näistä seikoista johtuen on hyvin ilmeistä, että vastaajat ovat ymmärtäneet
tutkimuskysymyksen monella eri tavalla. Tästä johtuen suoraviivainen kaikkien
vastausten niputtaminen yhteen antaa virheellisen kuvan todellisesta tilanteesta.
Jos viitekehys ymmärretään Oxford dictionaryn yleiskielen selityksen mukaisesti, niin
voiko erityinen laatuviitekehys olla organisaatioille hyödyllinen, merkityksetön tai
suorastaan haitallinen? Millainen sitten hyödyllisen laatuviitekehyksen pitäisi olla?

2. Mahdollisia yleisiä ratkaisuja, joita tulee esille asiasta käytävissä keskusteluissa ovat
mm.: standardi ISO 9001 tai ISO 9004, ekselenssimallit (laatupalkintokriteerit),
SixSigma-ratkaisut, jne. Ilmeisesti vain ISO 9004 voisi jotenkin käsittää
organisaatiolaajuiseksi viitekehykseksi, muut ovat jotain muuta. Esim. ISO 9001
esittää vain vaatimuksia organisaatiosysteemille, mutta se ei esitä ratkaisua
organisaatioratkaisun toteuttamiseksi. Laatupalkintokriteerit eivät ole mikään
laatuaiheiden organisointimalli vaan arviointikriteeristö ja –työkalu. SixSigna taas
puolestaan on lähinnä ongelmien ratkaisun metodiikka. Missään ei ole voitu osoittaa,
mikä näistä olisi yleisesti paras. Tuloksen hyvyys ei riipukaan valitusta mallista, vaan
miten asian suhteen toimitaan ja miten organisaation johto ja työntekijät asiaa osaavat
ja ovat sitoutuneita. Siis oleellinen kysymys ei olekaan, minkälainen laadun
viitekehys organisaatiossa on tai pitäisi olla, vaan miten vaikuttavasti ja tehokkaasti
organisaation johto toimii.
Erityisten viitekehysmallien lisäksi on olemassa mahdollisuus, että organisaatiolla ei
ole käytössä mitään yleisesti nimettyä mallia, vaan kaikki laatutoiminta on
saumattomasti integroitu organisaation liiketoimintajärjestelmään ja sen prosesseihin.
Tällaista ammattimaisesti toteutettua ratkaisua yleisesti pidetään kaikkein parhaana
vaikuttavuuden ja tehokkuuden kannalta. Tällä tavoin myös organisaatio voi
luonnollisella tavalla kehittyä ylivertaiseksi muihin verrattuna ja organisaatio säilyttää
aidosti oman organisaatioidentiteettinsä. Siis jos organisaatio vastaa, että se käyttää
jotain erityistä laatuviitekehystä tai ei käytä mitään laatuviitekehystä, voi tilanne
tarkoittaa kummassakin tapauksessa joko hyvää tai huonoa ratkaisua tai kaikenlaista
näiden väliltä.
Suomalaisen laatutoiminnan kannalta olisi perusteltua, että Suomessa kehitettäisiin ja
saataisiin laajaan käyttöön kaikenlaisissa organisaatioissamme kansallisesti
omintakeinen organisaatioiden laatutoiminnan viitekehysmalli,
• jossa hyödynnettäisiin avoimia yleisesti tunnustettuja ammattimaisen
laatutoiminnan malleja, periaatteita ja käytäntöjä
• jonka voitaisiin osoittaa noudattavan tunnettuja kansainvälisiä referensseja,
kuten esimerkiksi ISO 9000 –standardeja, SixSigna- ja lean –oppeja,
laatupalkintokriteerejä, jne.
• jota voitaisiin luovalla tavalla toteuttaa organisaatioissamme niin, että
organisaatioiden omat identiteetit ja vahvuudet vahvistuvat
• jota laajasti tuettaisiin viestinnällisesti ja koulutuksellisesti
• jolla saataisiin aikaan uusi myönteinen näkökulman muutos nykyisin yleiseen
laatualan suhtautumiseen, jossa laatu nähdään jollakin tavoin
vanhanaikaisena, ikävänä tai rasittavana ja ylimääräisenä puuhasteluna
• jonka periaatteista, käytänteistä ja käytännön toteutusratkaisuista viestittäisiin
tehokkaasti maailmanlaajuisesti, jotta ratkaisullemme saataisiin koko
maailmaa kiinnostava benchmarkingaiheen maine
• jolla olisi selvä ja kiinnostava suomalainen nimitys, joka olisi myös hyvin
ilmaistavissa maailman pääkielillä
Tällaisia epäselvyyksiä käsittävän tutkimuksen perusteella ei tosiasiallisesti saada
mitään varmaa kuvaa kyselyyn osallistuneiden yritysten laatutoimintojen hyvyydestä
toisiinsa verrattuna. Kun tutkimustuloksessa on organisaatioiden sijasta tarkasteltu
kokonaisia maita, hämärtyy asia vielä enemmän. On aivan varmaa, että yksittäisten
maiden sisällä on suurta hajontaa erityisesti, kun ei ole tietoa, keiltä kyseisestä asiasta

3. on yrityksen sisällä kyselty (josta raportti ei anna tietoa). Ei myöskään ole tietoa,
miten nuo yritykset on valittu kyselyihin.
Epäselvyyttä herättävä asia on myös, että tulosraportissa on esitetty vain 15 maata
koskevat tulokset, vaikka tutkimukseen olisi pitänyt osallistua vähintään 22 maata.
Suomen osalta ei siis tutkimuksen perusteella voi vetää mitään varmaa johtopäätöstä.
Kuitenkin aihe on saanut tämän tutkimuksen kautta Suomessa kiinnostuksen
heräämään erityisesti yleisen viestintämedian parissa, jossa kommentoijat eivät ole
olleet laatualan asiantuntijoita ja joilla ei varmastikaan ole mitään syvällistä tietoa
alan ammattimaisista periaatteista ja käytännöistä. Tämä laatuseniorien tilaisuus on
ilmeisesti ensimmäinen, missä alan asiantuntijat ottavat kantaa tutkimukseen. Jotta
aiheesta voitaisiin saada Suomen kannalta oikean mukainen kuva, toteuttaa oma
suomalainen täsmällisempi selvitys.
Tämän tutkimuksen avulla ei tule toteutumaan tutkimukselle asetettu tavoite, että
tutkimusraportti voisi olla käytännön avuksi organisaatiolle puutteiden
tunnistamiseksi ja poistamiseksi. Pikemminkin epämääräinen tutkimus voi johtaa
organisaatioita täysin vääriin kehittämispäätöksiin ja -toimenpiteisiin.
Tutkimuksesta voidaan kuitenkin tehdä kaksi hyödyllistä johtopäätöstä, jotka on syytä
pitää mielessä, kun joudutaan toimimaan yhdessä kansainvälisesti laatukysymyksissä:
1. Eri maissa voidaan organisaatioiden laatuviitekehys nähdä hyvinkin eri
tavoilla ja sellaisen olemassa oloa organisaatiossa ja siitä tietyllä tavalla
viestimistä voidaan myös arvostaa eri tavoin.
2. Suomalaisissa organisaatioissa ei ilmeisesti ymmärretä tai arvosteta yleistä
organisaation laatuviitekehystä tai sellaisia ei todellakaan
organisaatioissamme ole. Suomalaisen laatutoiminnan kehittämisen kannalta
voisi olla hyödyllistä pohtia, millainen voisi suomalainen kansainvälisesti
ylivertainen laatuviitekehys voisi olla ja miten siitä pitäisi kansainvälisesti
viestiä, jotta siitä voisi tulla laajan kansainvälisen benchmarkauksen kohde.
Suomalaisten organisaatioiden ei pitäisi - kuin ei myöskään koulutus- ja
konsulttifirmojen (Laatukeskus mukaan lukien) – vetää tutkimustuloksesta liian
suoraviivaisia ja pinnallisia johtopäätöksiä.
Itse asiassa, jos miltä tahansa organisaatiolta kysytään, onko heillä jokin viitekehys
heidän laatutoimintaansa varten, pitäisi heidän aina pysyä vastaamaan myönteisesti,
koska kaikissa organisaatioissa on aina jossain määrin laatutoimintaa toteutettuna
organisaation normaalin liiketoimintajärjestelmän puitteissa. Toisaalta jos kysytään,
että onko käytössä ISO-perusteista laatutoiminnan viitekehystä, pitäisi siihenkin aina
pystyä vastaamaan myönteisesti, koska ISO 9004 kuvaa hyvin yleisellä tasolla ja
joustavasti sovellettavalla tavalla organisaatioiden normaaleja johtamisperiaatteita ja
käytäntöjä, joita kaikissa organisaatioissa on aina olemassa jossain määrin heidän
omalla tavallaan.
On yllättävää, että ASQn tutkimustulos oli yllätys Laatukeskukselle. On myös
kummallista, että Laatukeskus ei ollut puuttunut itse tutkimuskysymyksiin, vaikka oli
partnerina tutkimuksen toteuttamisessa. Laatukeskuksen, jos se todellakin haluaa olla
alan vaikuttajana Suomessa – niin kuin sen asemansa johdosta pitäisi – tulisi tehdä

4. tutkimuksesta ja sen kyseenalaisista tuloksista johtopäätökset, että Suomessa ja myös
Laatukeskuksen toiminnassa tarvitaan radikaaleja ja pitkäjännitteisiä toimenpiteitä
suuntauksen muuttamiseksi. Nyt kuitenkin tuntuu, että Laatukeskus käyttää
tutkimustulosta perusteluna olevan suuntauksen vahvistamiseksi. Kun tällaiseen
tilanteeseen on maassamme päädytty, on vaarallista ja vahingollista tarjota entistä
enemmän niitä keinoja, joilla tähän tilanteeseen on jouduttu.
Viite: ASQ ja APQC, The ASQ global state of quality research, Discoveries 2013
Jan 10.10.2013