Väitöskirjaani perustuva, Meille tärkeä Kokemäenjoki -luentosarjaan valmisteltu esitys. Porin yliopistokeskus, kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma.

1. Luontoharrastajat
luonnonsuojelun toimijoina
MEI L LE TÄRKEÄ KOKEMÄENJOKI – LUENTOSARJA
1 0 . 1 1 . 2 0 1 4
P O R I N Y L I O P I S T O K E S K U S , K U L T T U U R I T U O T A N N O N J A
MA I S EMA N T U T K IMU K S E N K O U L U T U S O H J E LMA
HT MINNA SANTAOJA
TAMPEREEN YL IOP I S TO,
JOHTAMI SKORKEAKOULU
(YMPÄRI S TÖPOL I T I IKKA)

2. Mitä luontoharrastus on?
 Harrastaa: ”Jatkuvasti suunnata toimintansa mieltymystä
tai pyrkimystä ylläpitävään kohteeseen, ahkerasti
harjoittaa tai ”viljellä”, ahkeroida jotakin, osoittaa
harrasta halua johonkin, olla kiinnostunut jostakin”
(Nykysuomen sanakirja 2002).
 Amatööri: ”Henkilö, joka harjoittaa jotakin taidetta tai
taitoa pitämättä sitä ammattinaan, harrastaja,
harrastelija; vrt. diletantti” (emt., 69)
 Amatööri, vrt. latinan verbi amare, rakastaa.
 Harrastaja suhtautuu harrastuksensa kohteeseen hartaasti,
rakastaen.

3. Keitä ovat luontoharrastajat?
 Tässä tiukka rajaus: tutkimuskohteena tietopainotteinen
erikoistunut, yhdistyksiksi organisoitunut luontoharrastus ja
hyönteis-, kasvi-, sieni- ja lintutieteellisistä yhdistyksistä löytyvät
harrastajat.
 Amateur naturalist, Amateurwissenschaftler
 Vakava harrastaminen: Sellaisen harrastustoiminnan
systemaattista harjoittamista, joka on riittävän laajaa,
kiinnostavaa ja mielekästä, jotta ihmiset ryhtyvät
”harrastusuralle”, jolla keskeistä on erityisten tietojen, taitojen
ja kokemusten hankkiminen ja käyttäminen. (Stebbins 2007)
 Liikkeelle Aaro Hellaakosken persoonasta: luonnonystävä,
tiedemies, opettaja ja runoilija
 Luontoharrastus asiantuntijuutena ja luontoharrastus
intohimona tutkimuksessa keskeinen jännite.

4. Luennon sisältö
 Miten päädyin aiheen pariin?
 Aikaisempaa tutkimusta luontoharrastuksesta
 Miksi luontoharrastus on ympäristöpolitiikan
näkökulmasta kiinnostava tutkimusaihe?
 Tutkimuksen lähestymistapa, aineisto ja menetelmät
 Luontoharrastuksen ja luonnontieteen kehitys
 Luonnontieteelliset museot Suomessa
 Luontoharrastusta Suomessa (Tre, Pori)
 Havaintoja tapaustutkimuksista
 Luontoharrastuksen tulevaisuuden haasteita

5. Luontoharrastustutkimusta
 Tutkittu lähinnä kulutuksen, vapaa-ajan ja matkailun näkökulmista.
 Suomalaisia luonnon virkistyskäytön tapoja: kävely, hiihto, veneily,
retkeily, kalastaminen, marjastaminen, sienien kerääminen ja
metsästäminen luonnonympäristössä (Sievänen 2010) – taustalla
jokamiehenoikeudet
 2/3 suomalaisesta harrastaa luonnon tarkkailua (Metla 2011)
 Luonnontarkkailu, lintuharrastukset, luontokuvaus ja luonnon
nähtävyyksien katselu ovat yleistyneet; harrastuskerrat ovat
vähentyneet.
 Harrastustapojen jaottelu luonnon hyötykäyttöön, luonnosta
nauttimiseen ja luonnonhoitoon.
 Metsästäjät toiminnallisesti aktiivisempi ja monimuotoisempi
ryhmä kuin muut luonnonkäyttäjät (Pellikka & Viitala 2009)
 Mm. USA:ssa lintuharrastus taloudellisesti merkittävää turismia
 Luonnon terveysvaikutusten tunnistaminen ja mittaaminen

6. Luontoharrastus Suomessa
 Erikoistuneita harrastajia n. 15 000 (yhdistysten
jäseniä), joista lintuharrastajia n. 10 000
 Havaintojen keruuseen osallistuu noin 10 000
vapaaehtoista harrastajaa (LTKM)
 Metsästäjiä n. 327 000, kalastajia 1,7 miljoonaa
 Marjastus, hiihtely, koiran ulkoilutus, risusavotta?
 Harrastajien ja asiantuntijoiden tiivistä yhteistyötä mm.
PUTTE-ohjelmassa, eliötyöryhmissä (Punainen kirja
2010), ELY-keskuksen ja Tampereen kaupungin kanssa
 Havainnot kerätään tietokantoihin: Hyönteistietokanta,
Hatikka, Tiira…

7. Ympäristöpolitiikan tutkimuksen näkökulma, 1/2
 Yleinen luonnon tuntemus on heikentynyt (mm.
Kaasinen 2009)
 Luontotiedon tarve on lisääntynyt, taustalla luonnon
monimuotoisuuden hupeneminen ja sen pysäyttämiseen
tähtäävät sopimukset, mm.
 YK:n biodiversiteettisopimus 1992
 EU:n lintu- ja luontodirektiivit, 2020-strategia
 Suomen biodiversiteettistrategia (2012)
 Lajintuntemuksen ammattilaisten puute, taksonomian ja
systematiikan opetus yliopistoissa vähäistä
 Noin 70% seurantatiedosta tulee harrastajilta! (2001);
eliöryhmästä riippuen jopa yli 90 prosenttia ->
Ympäristöhallinto ja virallinen luonnonsuojelu on varsin
riippuvaista harrastajista

8. Ympäristöpolitiikan tutkimuksen näkökulma, 2/2
 Pieni joukko tehoharrastajia tuottaa valtaosan
seurantahavainnoista
 Harrastustavat viihteellistyneet, vaativiin
maastokartoituksiin ei innostuta
 ”Tehoharrastajat” ikääntyvät
 Mitkä edellytykset harrastajilla on vastata luontotiedon
tarpeeseen?
 Millä tavoin lisääntynyt luontotiedon kysyntä vaikuttaa
luontoharrastukseen?
 Mitä kaikkea luontoharrastus on; minkälainen on
harrastajien toimintatila?

9. Väitöskirjan lähestymistapa
 Väitöskirja ”Rakkaudesta luontoon. Luontoharrastajat
luonnonsuojelun toimijoina.” vapaasti luettavana verkossa:
tampub.uta.fi (etsi ”Santaoja”)
 Monitieteinen yhteiskuntatieteellinen ympäristötutkimus
(historia, sosiologia, tieteen tutkimus…)
 Lähestymistapana tulkitseva politiikka-analyysi
(interpretative policy analysis, Häikiö & Leino 2014): miten
merkitykset ja merkityskamppailut muokkaavat ihmisten
toimintaa ja instituutioita
 3 tapaustutkimusta:
 Tampereen luonnontieteellinen museo ja harrastajat
 Tiira-Hatikka-Atlas –kolmiodraama (lintuhavaintotietojen keruu)
 Lempäälän Ahtialanjärven kunnostushanke ”taidekäsityönä”
 Etnografinen tutkimusote: havainnointi, haastattelut,
lehtiaineisto, dokumentit, sähköpostit…

10. Käsitteellisiä näkökulmia
 Ympäristökansalaisuus: Huolenpitoa ympäristön laadusta
ja luonnon elinvoimaisuuden vaalimista osana yksilön
tavanomaisia käytäntöjä.
 Luontoharrastus ympäristökansalaisuutena: yksityisestä
julkisen alueelle (ympäristöpoliittista toimintaa)
 Affektiivinen tietäminen: luontotieto syntyy kehollisissa
käytännöissä, edellyttää luonnossa liikkumista ja luonnolle
avautumista (mm. Lorimer 2006, 2008)
 Luontoharrastuksen performatiivisuus: tietokäytännöt
tuottavat tietynlaisia harrastustapoja, jotka tuottavat
tietynlaista tietoa luonnosta, jonka perusteella suojelemme
tietynlaista luontoa.

11. Luontoharrastus ja luonnontiede, 1/2
 Luontoharrastuksen juuret 1600-luvulla?
 Varhaiset hyönteis- ja kasvitutkijat olivat
virkailijoita, opettajia, lääkäreitä ja apteekkareita
(”vapaita herrasmiehiä”, lähellä omaa alaa)
 1640 perustettiin Turun akatemia, 1700-luvun
puolivälissä luonnontieteellinen museo (palo 1827)
 1700-l. luonnontiede ei vielä ollut vakiintunut
omaksi alakseen, jako systematiikkaan ja
luonnonhistoriaan
 1821 perustettiin Suomen ensimmäinen tieteellinen
seura, Societas pro Flora et Fauna Fennica
 Kielikysymys ja kansallisuusaate keskeisiä
 1896 perustettiin suomenkielinen Biologian Seura
Vanamo, 1897 alkoi julkaista Luonnon Tutkijaa

12. Luontoharrastus ja luonnontiede, 2/2
 Luonnontiede vakiintui omaksi alakseen yliopistoissa,
erikoistui kasvi- ja eläintieteeseen
 Luonnontutkimus ammattimaistui ja professionaalistui;
tutkimuksen paikaksi kirjoituspöytä ja laboratorio
 Harrastuksen paikkana ”kenttä” – tarve havaintojen
keruun standardoimiselle
Koska luontoharrastuksella ei ole sellaista omaa lokeroa jota
ammattimainen tiede ei täyttäisi, vaan se on olemassa vakiintuneiden,
sisäsyntyisten motiivien ja yhteiskunnallisten prosessien seurauksena,
ei luontoharrastusperinteelle siksi näy loppua. (Köhler 1990)
 Eri mieltä: luontoharrastus ei tyhjene luonnontieteeseen
 Harrastusta kantavana voimana haave
luonnontieteellisestä museosta ja kokoelmien keruu

13. Luonnontieteelliset museot Suomessa
Paikkakunta Museo Perustamisvuosi Ylläpitäjä
Kuopio Kuopion luonnontieteellinen museo 1897 Kuopion kaupunki
Turku Turun biologinen museo 1902 Turun kaupunki
Helsinki Luonnontieteellinen keskusmuseo 1925 Helsingin yliopisto
Iisalmi Iisalmen luontomuseo 1952 Iisalmen Luonnon Ystäväin yhdistys
Oulu Eläinmuseo ja kasvimuseo 1961 Oulun yliopisto
Tampere Tampereen luonnontieteellinen museo 1961 (2010) Tampereen kaupunki, Pirkanmaan maakuntamuseo
Forssa Forssan luonnonhistoriallinen museo 1968 Lounais-Hämeen luonnonsuojeluyhdistys
Kokkola
Kieppi, Kokkolan luonnontieteellinen
museo
1982 Kokkolan kaupunki
Pori Luontotalo Arkki 2000 Porin kaupunki, Satakunnan museo
Jyväskylä Keski-Suomen luontomuseo 2002 Jyväskylän yliopisto
Vaasa Merenkurkun luontokeskus Terranova 2002 Pohjanmaan museo, Metsähallitus

14. Tampereen luonnontieteellinen museo
Vuosi Museohankkeen eteneminen
1934 Tampereen Luonnon Ystävien ensimmäinen luonnontieteellinen näyttely Tampereen taidemuseon tiloissa
1952, 1958 Tampereen Luonnon Ystävät anoivat kaupunginhallitukselta kokoelmatiloja tuloksetta
1960 Luonnontieteellisten kokoelmien näyttely. Kaupunginjohtajan vierailu sai vauhtia museon perustamiseen. Kaipion taloa
ryhdyttiin kunnostamaan.
1961 Tampereen luonnontieteellinen museo avattiin, kokoelmat lahjoitettiin kaupungille.
1963 Museo laajeni Kaipion talon kolmanteen kerrokseen. Luontoharrastajat kokoontuivat takahuoneessa.
1971, 1973 Erikoisnäyttelyssä esillä trooppisia perhosia ja muita eksoottisia hyönteisiä.
1982 Luonnontieteellisen museon kokoelmat varastoitiin, Kaipion talo purettiin ja pääkirjasto Metsoa ryhdyttiin rakentamaan
1988 Uusi luonnontieteellinen museo avattiin Metson alakerrassa (ilman harrastajia)
1993 Osa luonnontieteellisestä näyttelystä purettiin Muumimuseon ja Kivimuseon tieltä
1995 Loputkin näyttelystä purettiin ja kokoelmat varastoitiin
1996-2000 Luonnontieteellistä museota suunniteltiin sijoitettavaksi uuteen ympäristötietokeskukseen; soveltuvaa tilaa ei löytynyt
2005 Vihreä valtuustoryhmä teki aloitteen luonnontieteellisen museon avaamiseksi
2007 Kaupungin budjettiin saatiin varat luonnontieteellisen museon amanuenssin viran perustamista varten. Amanuenssi ryhtyi
valmistelemaan uutta näyttelyä yhteistyössä luontoharrastajien kanssa.
2010 Tampereen luonnontieteellisen museon uusi näyttely avautui
2014 Luonnontieteellisen museon näyttely laajenee. Aktiivikäytössä olevat luonnontieteelliset kokoelmat saatiin näyttelyn yhteyteen
ja harrastajille tutkimustilat. Hyönteisharrastajat kokoontuvat museotiloissa.

15. Tampereen luonnontieteellinen museo
 Luonnontieteellisten kokoelmien pitkä varastointi
hiersi harrastajien ja kaupungin välejä ja hankaloitti
kokoelmien käyttöä mm. tutkimuksessa,
luonnonsuojelussa ja ympäristökasvatuksessa
 Kertoo aikansa arvostuksista
 Uusi amanuenssi loi uudelleen suhteet harrastajiin
 Museossa paino lasten ja nuorten
luontokasvatuksessa -> luontoharrastuksen
elpyminen?
 Tutkimusmuseo vai yleisömuseo?

16. Luontoyhdistyksiä Tampereella
Perustamisvuosi Yhdistys (jäsenmäärä)
1906 Tampereen luonnontieteellinen yhdistys
1932 Tampereen Luonnon Ystävät
1946 Tampereen Luonnon Ystävien kasvi-, hyönteis- ja lintutieteelliset jaostot
1967 Tampereen perhostutkijain kerho, myöhemmin Tampereen hyönteistutkijain seura (160)
1969 Pirkanmaan luonnonsuojeluyhdistys
1970 Tampereen sieniseura (120) ja Tampereen lintutieteellinen yhdistys, myöhemmin Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys (1100)
1974 Hämeen luontopiiri (Luonto-Liitto)
1976 Tampereen kasvitieteellinen yhdistys (159)
1981 Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys (Suomen luonnonsuojeluliitto, 1400)

17. Tampereen vilkas luontoharrastuskenttä
 4 erikoistunutta yhdistystä, ainutlaatuista Suomessa
 Mikä selittää? (puuttuva yliopistoyhteys)
 Keskeiset avainhenkilöt: hyönteisharrastus Thorwald
Grönblomin jalanjäljissä, Matti Kääntönen kasvitieteellisen
yhdistyksen puheenjohtajana yli 30 vuotta
 Sieniseuran opintorenkaassa käydään ympäri Suomen
(kiinnostaa muukin kuin onko sieni syötävä)
 Lintuharrastus kasvussa valtakunnallisesti, Pily 2. suurin
yhdistys
 Perinteet velvoittavat, toiminta pitää yllä itse itseään,
verkoston voima, sosiaaliset suhteet?
 Luonnon monimuotoisuuden viehätys, luonnon estetiikka,
etsinnän jännitys ja löytämisen riemu, lajien nimeäminen
 Tietokäytäntöihin osallistuminen, hallinnon auttaminen

18. Luontoharrastusta porilaisittain
 Porin seudun ympäristöseura ry (SLL), perustettu
1980
 Porin seudun sieniseura, perustettu 1973, jäseniä n.
200
 Porin lintutieteellinen yhdistys, perustettu 1959
 Muuta?

19. Tiira-Hatikka-atlas -kolmiodraama
 Suomen 3. lintuatlas (pesimälinnuston kartoitus) käynnistyi 2006
 Luonnontieteellinen keskusmuseo avasi Hatikka-eliölajitietokannan
 BirdLife Suomi avasi Tiira-lintutietopalvelun -> kumpaan
järjestelmään atlas-havainnot kerättäisi?
 Harrastajat hankalassa tilanteessa, tarve kirjata kahteen paikkaan
 Atlas alkoi ilman lintuharrastajia; mahdoton tilanne
 Kiistelijöiden tulkinta: kyse vallasta, omistushalusta, taloudellisesta
edusta
 Tutkijan tulkinta: halu varmistaa että epäsystemaattista dataa
tulkitaan oikein linnuston suojelemiseksi
 Laadunvarmistuksen käytännöt: Kenen havainnot kelpaavat? Kuka
on ”oikea” harrastaja? Miten pitäisi harrastaa? (harrastajayhteisön
sisäinen hierarkia)

20. Tietokäytäntöjen performatiiviuus
 Lahti (2008): havaintovuori ->
 Luonnon luokitukset ohjaavat
tiedonintressiä ja harrastusta
 Tietoa uupuu tavanomaisista
lajeista – väylä aloitteleville
luontoharrastajille?

21. Affektiivinen tietäminen
 Mikä tieto siirtyy kentältä
tietokantoihin?
 Reduktionistiset
tietokäytännöt

22. Ahtialanjärven lintuveden kunnostus
 Matala, rehevöitynyt järvi Lempäälän keskustan tuntumassa
 Veden pinta laski 1800-luvulla koskia perattaessa – syntyi arvokas
lintujärvi; umpeenkasvun myötä linnusto alkoi köyhtyä
 Lintuvesien suojeluohjelmaan 1981, Naturaan 1998 (direktiivilajeja mm.
kaulushaikara ja ruskosuohaukka)
 1998 ensimmäiset hoitotoimet (lintuharrastajat)
 Leader-hanke 2001-2004; Kunnostus-, hoito- ja käyttösuunnitelma järvelle
2000-2006
 Hankkeen päätyttyä lintuharrastajat jäivät kaksin. Alkoi ”perinteikäs
näytelmä”, jossa lintuharrastajat pyytävät vuosittain rahaa hallinnosta,
lintuyhdistyksestä, kunnasta, YM:stä ja SYKE:sta, tukea ei tule ja eri tahot
saavat kuulla kunniansa.
 Hoitotoimien johdosta Ahtialanjärvestä on kehittynyt sisämaan paras
lintukohde, valtakunnan top 10:ssä, 260 ”lintuvesipistettä”
 Natura-arviointi ja toimenpidesuunnitelma 2012, rahaa Life-hankkeesta
2015?

23. Harrastajien ja hallinnon toimintatavat
Harrastajien kokeilevat
kunnostustoimet
Kaavamainen hallinto
 Lintujärven kunnostusta metri
metriltä, ”taidekäsityönä”
 Paikallisten erityispiirteiden ja
mahdollisuuksien huomioon
ottaminen
 Tavoitteena mahdollisimman
monipuolinen linnusto
 Kokeileva oppiminen, innovatiiviset
kunnostusmenetelmät (tuettuna
voitaisiin hyödyntää myös muualla)
 Joustava suhtautuminen tarvittaviin
lupiin
 Harrastajat kokevat tekevänsä
hallinnon hommat, huolehtivat
järven lintuarvoista
 ELY-keskus on luonnonsuojelulakia
toimeenpaneva viranomainen
 Alueen hoitotoimet edellyttävät
hyväksytyn hoitosuunnitelman
 Natura-alueella on arvioitava
heikentävätkö toimenpiteet Natura-arvoja
 Toimenpiteisiin oltava
maanomistajan suostumus
 Hoitotoimiin haettava asianmukaiset
luvat
 Lintuvesien kunnostusta isoina
hankkeina, konevoimin
 Hallinnon muutokset, niukat
resurssit

24. Erkanevat suojelunäkemykset
1998 Natura,
linnusto köyhtynyt
1960-l. linnusto
monipuolisimmillaan
 Erilaisten toimintatapojen taustalla
erilaiset näkemykset suojelun
aikamittakaavasta
 Mikä on se luonto jota suojellaan?
 Tiukan Natura-suojelun joustovara?
 Luokitteluun perustuva suojelu
osoittautunut riittämättömäksi (Haila);
tarve kehittää uusia toimintatapoja
2012 linnusto
monipuolistunut
hoitotoimien ansiosta
Hallinto
Harrastajat

25. Luontoharrastus luonnonsuojeluna?
Luontoharrastus
Luonnonsuojelu
Luonnontiede
• Luontoharrastuksen ja
luonnonsuojelun suhde ei ole
itsestään selvä. Kaikki
luontoharrastajat eivät koe
olevansa luonnonsuojelijoita,
eivätkä kaikki
luonnonsuojelijat ole
välttämättä luontoharrastajia
sanan vaativassa
merkityksessä.
• Luontoharrastajat eivät ole jonkinlaisia ”melkein-tutkijoita”, matkalla
tiedeyhteisön täysivaltaisiksi jäseniksi. Harrastajat ovat ajoittain tutkijoita ja
samalla paljon muuta. Luontoharrastus on oma toiminnan alueensa.

26. Harrastajien toimintatila

27. Luontoharrastuksen tulevaisuuden haasteita
 Harrastajat ikääntyvät. Kasvaako uutta polvea?
 Harrastajat ja harrastustavat monimuotoistuvat
(erityisesti lintuharrastuksessa)
 Löytyykö ”kärsimysornitologeja” kartoituksiin?
 Havaintodatan laatu, kenen havainnot kelpaavat?
 Harrastuksen ”tieteistyminen” nostaa
osallistumiskynnyksen korkealle
 Hahmoteltava matalan kynnyksen osallistumismuotoja (esim.
Kevätseuranta, ruokintapaikkaseuranta, havainnot tavallisista
lajeista)
 Harrastuksessa toimintaa priorisoitava: aikaa omalle harrastukselle,
seurannoille ym. – onko mahdollisuutta uuden polven opastamiseen?
Museon rooli (harrastajien ja museon eriävät tavoitteet).
 Luontotiedon kentällä uusia toimijoita (konsultit) –
kasvaako rahan merkitys? Ammattimaistuuko harrastus?

28. Luontoharrastuksen kulttuuriset merkitykset
 Luonto ilon, hyvinvoinnin ja ihmetyksen lähteenä
 Luonnon tuntemus sivistyksenä
 Luonnon tuntemus elinehto ympäristömuutoksiin
sopeuduttaessa? Ympäristöongelmat lisäävät
kiinnostusta luonnonmukaisuuteen? (esim.
kaupunkiviljely väylänä luonnontuntemukseen?)
 Tieteen ja taiteen, luonnontieteen ja luonnosta
nauttimisen päällekkäisyys
Hellaakosken luonnonhavainnot ovat luonnonystävän,
luonnontarkkailijan, samoilijan ja luonnossa liikkujan mutta myös
luontoon pysähtyjän ja luonnon kuuntelijan, joka on samalla
tiedemieskin, ja tiedemies hänestä on osaltaan tullut juuri siksi että
hän on tätä kaikkea muuta. (Leikola 1990)

29. Julkaisuja luontoharrastuksesta
 Santaoja Minna. (2014). Luontoharrastuksen ja luonnontieteellisen
museotoiminnan yhteiset vaiheet – tamperelainen tarkastelu.
Ympäristöhistoria – Finnish Journal of Environmental History, 2014 (1).
 Santaoja Minna. (2013). Tietoa luonnosta – rahasta vai rakkaudesta?
Kulttuurintutkimus 30 (3).
 Santaoja Minna. (2013). Luontoharrastajat luonnon tuntijoina. Sateen
varjolla. Ajatuksia, kokemuksia ja tietoa elinympäristön tietopalveluista
(http://sateenvarjolla.blogspot.fi).
 Santaoja Minna. (2012). Naiset luontoharrastajina. Alue ja ympäristö 41
(1), 82:95.
 Leino H, Peltomaa J, Santaoja M. (2010). For the sake of the lake: multi-signification
and improvisation in the practices of two lake restoration
projects in Finland. Local Environment 15 (9/10), 775-784.
 Santaoja M. (2008). Luontoharrastuksen ristiriitainen poliittisuus.
Kulutustutkimus.Nyt. 2 (1), 47-62.
 Santaoja M. (2007). Luontoharrastusta tositarkoituksella. Ympäristö ja
Terveys 38 (4), 62-67.

30. Lähteet
Häikiö, Liisa & Leino, Helena (2014). Tulkinnan mahti. Johdatus tulkitsevaan politiikka-analyysiin.
Tampereen yliopistopaino, Tampere.
Kaasinen, Arja (2009). Kasvilajien tunnistaminen, oppiminen ja opettaminen yleissivistävän
koulutuksen näkökulmasta. Akateeminen väitöskirja, Helsingin yliopisto.
Köhler, Frank (1990). Amateurwissenschaft in der Entomologie - eine
wissenschaftssoziologische Analyse. Verh. Westd. Entom. Tag, 303-319.
Leikola, Anto (1990). Aaro Hellaakoski ja luonto. Kirjailija luonnossa, 136-157. Helsinki:
Suomalaisen kirjallisuuden seura.
Lorimer, Jamie (2008). Counting Corncrakes: The Affective Science of the UK Corncrake
Census. Social Studies of Science, 38:3, 377-405.
Pellikka, Jani (2009). Mitä luontoharrastukset kertovat metsästäjien monitoimisuudesta?
Helsinki: Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos.
Sadeniemi, Matti (toim.) (2002). Nykysuomen sanakirja. Ensimmäinen osa A - I. Porvoo:
WSOY.
Sievänen, Tuija: (2010). Luonnon virkistyskäytön tutkimus. Teoksessa: Sevola, Yrjö (toim.)
Metsä, talous, yhteiskunta. Katsauksia metsäekonomiseen tutkimukseen. Metlan työraportteja /
Working Papers of the Finnish Forest Research Institute 145, 167-178. Metsäntutkimuslaitos.
Sievänen, Tuija & Marjo Neuvonen (2011). Luonnon virkistyskäytön kysyntä 2010 ja
kysynnän muutos. Teoksessa: Sievänen, Tuija & Marjo Neuvonen (toim.) Luonnon virkistyskäyttö
2010. Metlan työraportteja 212, 37-79. Metsäntutkimuslaitos.
Stebbins, Robert A. (2007). Serious leisure - a perspective for our time. New Brunswick,
N.J.: Transaction Publishers.

31. Kiitos!
Kommentteja, kysymyksiä?
minna.santaoja@staff.uta.fi