Johdattelua kompetensseihin sivistyksen ja eritoten yleissivistyksen määritysten kautta. Taustalla avoin taustaessee https://docs.google.com/a/otavanopisto.fi/document/d/1jd9657Ip8Cl9GdIQtE_woqqWbG29HVSv42G8YUxUD8Y/edit#heading=h.xu2199vh8exe .
2. 2030
Kaukotulevaisuus, jolloin vuonna
2016 koulutiensä alkavat oppilaat
pääsevät soveltamaan oppimaansa.
2016
Uudet opetussuunnitelmat astuvat
voimaan esi- ja perusopetuksessa
sekä lukioissa.
2009
Opetussuunnitelmien perusteiden
uudistaminen ja oppimisen
tulevaisuuden barometri
käynnistetään.
4. 2030 Vuoren huippu
“Sivistys on perimmiltään idea uutta
luovasta toiminnasta; käsitteen ydintä ovat
muotoutuminen, hahmon rakentaminen ja
uuden luominen.” (Niemelä 2011)
Laaja-alaisista osaamisista
rakennetaan pohja uudelle
yleissivistykselle.
Geneeristen osaamisten vuori on
uudistanut professiot, oppimisen
tavat ja innostaa kiipelemään
läpi elämän.
5. Ensimmäisessä luvussa esitellään suomalaisen koulun traditiossa
vaikuttaneita - ja osin edelleen vaikuttavia - ajatuksia sivistyksestä.
Toisessa luvussa tuodaan koulu aikaan, jossa koulu kuuluu kaikille,
ja yhteiskunta on sitonut sen monin tavoin intressiensä
palvelukseen. Kolmannessa luvussa päivitetään sivistyskäsitystä, ja
erotetaan siitä toiminnalliseksi apukäsitteeksi yleissivistys, jota
neljännessä luvussa pohditaan ns. kompetenssiajattelun kautta.
Viimeisessä eli viidennessä luvussa kuvataan, minkälaisia
kehityskulkuja osaamispohjainen yleissivistys-käsitys Oppimisen
tulevaisuus 2030 -barometrin valossa tuo suomalaiseen
peruskouluun ja lukioon.
6. Snellmanilaisittain sivistysprosessia ei voi määrittää sen
ulkopuolelta. Tulevaa kehitystä ei voi etukäteen vangita
menettämättä samalla vapautta uudelleenmääritellä, valita, keksiä,
muuttaa ja uudistaa. Snellmanin sivistys on itseisarvoista, jolloin
toiminta on itsensä päämäärä (praxis).
Sivistymisellä voidaan tavoitella myös laatuja ja tuotoksia (poiesis),
jotka sijaitsivat itse toiminnan ulkopuolella. Tällainen ulkoinen
määrittäjä oli itsenäisyyden alkuvuosina uskonnollisesti virittynyt
kansallinen eetos, joka tähtäsi yhteisen identiteetin luomiseen,
eheyttämiseen ja vahvistamiseen. Myöhemmin sivistystä on
kutsuttu talouden ja yhteiskunnan palvelukseen
- Herder, Kant ja Snellman
7. Koulutukselle on moderneissa yhteiskunnissa määritelty kolme
yhteiskunnallista funktiota: tuotantofunktio (“tuotetaan”
yhteiskuntaa ja sen toimintoja ylläpitäviä ja kehittäviä kansalaisia),
valintafunktio (valikoidaan eri työtehtäviin sopivat ihmiset) ja
sosiaalistamisfunktio (yksilö muokataan yhteiskuntakelpoiseksi
kansalaiseksi).
8. Kylmäävin johtopäätös on, ettei yleissivistävä nykykoulu — lukio ainakaan — ole
oppimisen ja sivistyksen kannalta sen enempää itseisarvoinen kuin
yhteiskuntatavoitteinenkaan. Välillisesti ohjautuva se sen sijaan on.
Ylioppilaskirjoitukset ohjaavat oppimista yksipuolisen muistipainotteiseksi
monista tenttiremonteista huolimatta. Niinpä yleissivistyskin tulee määritellyksi
opitun muistinvaraiseksi toistamiskyvyksi. Toki muistinpalauttamista helpottavat
ajattelun ja päättelyn taidot, mutta ne ovat alisteisessa asemassa itse
oppimisprosessin ja sen arvioinnin suhteen. Samanlainen kapeuttava vaikutus
kirjoituksilla on opetusprofessioon.
Yleissivistävästä koulusta on tästä näkökulmasta tullut tapojensa vanki, josta
ulospääsemiseksi tarvitaan sekä pedagogiikkaa (itseisarvoinen sivistys) että
vahvistuvaa yhteyttä yhteiskunnallisiin tulevaisuustavoitteisiin ja -odotuksiin.
Kriittisiä ulkomaailmasta johdettavia kehitystarpeita edustavat sekä erilaiset
yksilöllisen että yhteisöllisen oppimisen muodot, joilla yleissivistävässä koulussa ei
juurikaan ole vastetta.
9. Nykyisellään formaali eli tutkintotavoitteinen koulutus ei näytä ainakaan suoraan
vahvistavan sosiaalista pääomaa, sillä yhtaikaa sen laajenemisen kanssa
yhteisöllinen pääoma on kääntynyt laskuun. Putnam esittää vastakeinoksi
informaalin oppimisen ja vapaan kansalaistoiminnan lisäämistä eri muodoissaan.
Tilanne on yhteiskunnan kannalta ristiriitainen. Valtio on talousahdingossa
vetäytymässä muun kuin tutkintotavoitteisen koulutuksen sponsoroinnista. Entä
jos yleissivistävän koulun suhde kansalaistoimintaan olisi analoginen
ammatillisen koulutuksen ja työelämän suhteen kanssa? Yrjö Engeström
(Suomen Akatemian Tulevaisuuden oppiminen ja osaaminen tutkimusohjelma)
tutkimusryhmineen tutkii yhteiskunnallisten liikkeiden toimintaa ja oppimista
oletuksenaan, että sen toiminnan kautta yhteiskunnat uudistuvat.
10. Murroksen ilmiöitä on myös se, että väistyvän aikakauden mukaiset lainalaisuudet
eivät enää näyttäydy ennustettavana ja johdonmukaisina, jolloin myöskään
perinteiset instituutiot ja toimintamallit eivät tuota sitä lopputulosta, johon on
totuttu (Linturi & Rubin 2006). Yhteiskunnan tasolla tähän liittyvät niin
globalisaation erilaiset ilmenemismuodot kuin hyvinvointivaltion murentuminen
ja perinteisten turvaverkkojen repeily, organisaatioiden tasolla rakenteiden ja
toimintamallien vanhentuminen ja haurastuminen. Yksilötasolla
tietoyhteiskuntakehitykseen liittyy osaamisen jatkuvan uudistamisen tarve. Se
johtaa väistämättä myös koulutuksen tavoitteiden, menetelmien ja sisältöjen
uudistumiseen. Vähitellen alkaa avautua myös se, mikä tulee olemaan koneiden
merkitys tulevassa tuotantoelämässä ja ehkä myös oppimisessa. Oppimista voi
tuskin enää pitkään monopolisoida pelkästään ihmisille ja eläimille.
12. Sivistyskykyisyys (bildsamkeit) viittaa ihmisen kykyyn olla vuorovaikutuksessa
maailman ja muiden ihmisten kanssa niin, että ihminen oppii ja sivistyy. (Benner
1991) “Bildsamkeit on formaaleimmassa ja abstrakteimmassa muodossa
ymmärrettävissä ihmisen kyvyksi sopeutua sosiokulttuuriseen ja luonnon
muodostamaan ympäristöön. Bildsamkeit on eräänlaista mukautumiskykyä,
plastisuutta, suhteessa ympäristöön.” (Kivelä 2006) “Uuskantilaisten ja -
snellmanilaisten” kasvatusajattelijoiden pohdiskeluissa on mukana ilmeistä
kulttuurievolutionaarista vaikutusta.
Sivistyskykyisyys on kaikkien metataitojen ja kompetenssien äiti, johon muut
avainosaamiset nojaavat. Sivistys- ja oppimisprosessi on mahdollista vain
vuorovaikutuksessa muiden ihmisten, kulttuurin, yhteiskunnan ja luonnon kanssa.
Merkittävän osan tästä vuorovaikutuksesta muodostavat kasvatukselliset suhteet,
jotka kuten ihmisen suhteellinen vapauskin ovat historiallisia. Kasvatuksellista
käytäntöä määrittää aina suhde menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen.
13. “Sivistys on perimmiltään idea uutta luovasta toiminnasta; käsitteen ydintä ovat
muotoutuminen, hahmon rakentaminen ja uuden luominen.” (Niemelä 2011)
Hermeneuttisen kasvatustieteen näkemyksen mukaan sivistyksen prosessissa on
kolme tekijää, joiden kautta se muotoutuu. Ensimmäinen on ihmisen itse
kaikkine potentiaaleineen, joista tärkein on sivistyskykyisyys, jota edellä kuvattiin.
Toinen tekijä on pedagoginen vuorovaikutus, jonka suhteen keskeistä on kehitys,
jossa kasvatus muuttuu vähitellen itsekasvatukseksi. Kolmas komponentti on
interaktio sosiokulttuurisen ja luonnonympäristön kanssa, joita ihminen
jatkuvasti muokkaa. Kasvatus on ulkoista vaikuttamista, sivistys itse tekemistä.
16. Artikkeli/essee on juurihoitoa empiiriselle jutuille, joista toinen nojaa Oppimisen
tulevaisuus 2030-barometrin viisvuotisaineistoon ja toinen Jukka Tikkasen
kairaukseen bändilinjalaisten komptenssiprosessiin.
Jutun eväät voivat levitä pitkin muitakin vuoria ja maastoja. Seuraavaksi sitten
opetuksen ja oppimisen vuorten kimppuun, joista aineistoa tarjolle huhtikuun
pajaan!
Käydään muut jutut ja niiden tilanne läpi
https://docs.google.com/a/otavanopisto.fi/document/d/1WYMmTZDaE_zZVqp_
C5fGeekl86sRLY1Pbo3hON6xy-4/edit# ! Anita hoitaa!
Editor's Notes
Opetushallituksen Oppimisen tulevaisuus 2030 –barometri on vuodesta 2009 lähtientutkinut ja päivittänytasiantuntijoidenkäsityksiäsiitä, minkälainen on yleissivistäväkouluvuonna 2030. Barometrinviisivuotispäivitystehdääntoukokuussa. Kevätaktiviteeteilläkutennäilläavoimillaovillatähtäämmesiihen, ettäkesäkuunanalyysipajoissameillä on käytettävissähyvin “päivittynyt” laadukas data, jokaauttaakohtiniitämoniatavoitteita ja odotuksia, joitabarometriin on asetettu.KansikuvapoikanatablettiasormeileeDima, kuvanotonaikoihinkaksivuotiasadoptiopoika. Lapsentyötovatkeveitä. Menossa on kotimainenpeliKapumetsä, jossasormitekniikanohellaoppiimonenpihapiirineläintenruokavalioita ja elintapoja. Jos hyvinkäyDimasiirtyyeläkkeelleaikuisentöistäännykyisilläelinikäodotteilla ja -indekseilläseitsemänkymppisenävuoden 2080 paikkeilla. Siis 50 vuottabarometripaaluntuollapuolen! Siiheneiyletymillääntulevaisuudentutkimuksenlihaksilla! Parempityytyävuoteen 2030, jolloinDimatäyttää 20 vuotta. Vieläparisanaaotsikosta, joka on lainattu Paolo Freireltä, brasilialaiseltakatoliseltapapilta ja kasvatustieteilijältä. “Teematilmaisevatkussakinajassaratkaistaviatehtäviä ja ongelmia. Ihmisenhumanisaatioriippuusiitä, kuinkahyvinhänkykeneeratkaisemaanomanaikakautensateemat ja integroitumaanajanhenkeen. Aikakaudettäyttyvätsitämukaa, kun ihmisetkäsittävätsenteemat ja ratkaisevatsentehtävät. Aikojenmurroksessavaihtuvatpaitsiteematmyösajanjärki.” Barometri on työkalu, jollametsästetääntätäuuttajärkeä ja ymmärrystä. (1:58)
Barometriei ole ollut vain oppimistulevaisuudenmaratonjolkotusta, vaansillä on syntypesäyleissivistävän oppimisen, opetuksen ja opetussuunnitelmienuudistamistyössä. Merkittäväväliaikarasti on vuosi 2016, jolloinuudistetaanesi- ja perusopetuksensekälukionopetussuunnitelmat. Barometrinpäivityksellähaetaankompassisuuntiatähänkehittämistyöhön. IrmeliHalinenkertoosiitä, missävaiheessaopetussuunnitelmatyöetenee. (00:40)
Tähän on päästy. Tulevaisuuskarttaperustuubarometrin 48 tulevaisuusteesiin, jotkaasiantuntijapaneelinkannanottojen ja argumentoinninjäljiltäkolmessatilassa. Punaisetteesitovatkiistanalaisia. Niidensuhteenasiantuntijakannatovatpolarisoituneetvastakkaisiksi. Keltaisettulevaisuusväitteet on dialogisessavaiheessa, jossaniidenpuolesta ja vastaanesitetäänerilaisiatoisiaantäydentäviänäkökulmia. Vihreatteesitkuvaavatväitteitä, joistavallitseesuurikonsensus, vaikkeivatteesiensisällötolekaanvielätoteutuneet. Tulevaisuuden oppimisen tilat ja piirteetovatsuhteissakeskenään ja niitäkuvataanyhdysviivoilla. Aineistosta on nostettuviisiparadigma- tai haastevuorta (=isoamurrosprosessia), joilleaikamatkanaikanapitäisikiivetä. Ensimmäisessahaastenipussa on kysesiitä, mitenkykenemmehenkilökohtaistamaan ja vapauttamaanoppimistailmanettäsamallamenetämmevoimavarat, joitaolemmeansainneetyhtenäisellä, korkeatasoisella ja tasa-arvoisellaopetuksella. Tästämetamuutoksestajohtuutoinen, jossa on kyseopettajaprofessionperusteellisestamullistuksestaopetuksesta oppimisen aikaansaamiseen, ohjaukseen, oppimisympäristöjenmanagerointiin ja oppimisen arviointiin. Toinenhaasteavaaovetkolmannelle, jossakokooppimisprosessiresursoidaanuudestaan oppimisen eksosysteemiksi, jokakokoaamonettällähetkelläkäyttämättömätvoimavaratkoulunsisäisiin ja ulkoisiinoppimisympäristöihin. Yleissivistävän - muttamyösammatillisen - koulunkannaltaolennainen on myösmuutos, joka on tapahtumassaitseyleissivistyksensisällöissä. Aiempaadynaamisemmin se ymmärretäänperus- ja käyttötaidoiksisekäosaamisiksi (kompetensseiksi), jottamahdollistavatkehittyneet ja tulevaisuudenkestävät oppimisen tavat ja muodot. Viidesoppimismurros on ensimmäisenkysymyksentapaansekäratkaistuettäratkaisematon. Työ- ja kansalaiselämäviestiiselkeästi, ettäoppiminenymmärretäänlisääntyvästimyöskollektiivien, yhteisöjen ja kulttuurienominaisuudeksi. Siltikoulun on olluttoistaiseksiollutlähesmahdotontainstitutionalisoidakollektiivistaoppimista. (04:11)
Otetaantoisenkintyyppinenkoeporaus, joka on amerikkalaisentulevaisuudentutkimuskeskuksen (Institute for the Future http://www.iftf.org/futureworkskills2020) käsialaa. Ammatillisen koulutuksen dynamiikkasyntyyvuorovaikutuksestamuuttuvantyö- ja elinkeinoelämänkanssa. Kiinnostavaa on paitsipyrkimyskuvataammatillisenyleissivistyksentulevaisuuspiirteitämyös se, mitennämäydintaidotperustellaantoimintaympäristönkeskeisillämuutosvoimilla. Englanniksitällaisiamuutosvirtojakuvataantermillä driving forces. AikaisemminNaisbitt on kuvannuttätäilmiötänimellämegatrendit. Yhteistä on se, että ne edustavatfyysisiä tai sosiaalisia “luonnonvoimia”, jotkavoimakkaastimuokkaavatympäristöämme ja sitenvähitellenhaastavatnykyisiätoiminnantapoja. Sellaisiaovat mm. globaalikeskinäisriippuvuudenlisääntyminen, uusimediaekologia, koneiden ja robottienlisääntyminen, pitkäikäistyminen, tietokoneistuminen ja dataistuminen. Ajanvoimavirtojenseurauksenakoneetvalloittavatsuurimmanosantöistä, joitaihminennyttekee. Negatiivisetseurauksettunnemme. Odotettavissa on ettäparinkymmenenvuodenaikanaylipuoletnykyammateistakatoaa. Positiivista on että se vapauttaaihmisensiihen, missähän on hyväeliymmärtämiseen (sense making), ajatteluun (adaptive thinking), sosiaaliseenälynkäyttöön, monikulttuuriseenkanssakäymiseen ja virtuaaliseenyhteistyöhön, uuteenmedialukutaitoon ja monitieteisiinongelmaratkaisuprosesseihin. (02:09)
Ilmiöpohjaisuus (https://docs.google.com/a/otavanopisto.fi/document/d/1eGE-pvATvQcM3saVxhrUbJQv4BmhbgzS7Ozp-0OrMAQ/edit#) on esimerkki “koeporauksista”, joitatehdääntulevaisuusmaastoon. Useinniissäkin on käytettysamaametodistoakuinbarometrissakin. Koeporauksiaesitelläänpäivänmittaan. Niitäovat mm. pelipedagogia, sosiaalinen media oppimisessa, informaalioppiminentulevaisuudentyöelämässä (Tyyne), ja opettajanosaamisenennakointi. (00:28)