4. 2 SAK · Työsuojelulinjauksia
JOHDANTO
SAK:n ensimmäinen työsuojelulinjausasiakirja julkistettiin maaliskuussa
2007. Tämä asiakirja on päivitetty versio edellisestä. Jotkut silloisista toimen-
pide-ehdotuksista ovat osittain toteutuneet, ja tässä asiakirjassa esitetään uusia
ehdotuksia.
SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen yksi keskeinen arvo on ihmisten oikeus
kunnollisiin työsuhteisiin ja työoloihin. Jokaisen työntekijän perusoikeuksiin
kuuluu voida työskennellä ilman hengen ja terveyden menettämisen uhkaa.
Parhaimmillaan työ antaa mielekkyyden elämälle ja lisää hyvinvointia. Jokai-
sella ihmisellä on tarve toteuttaa itseään myös työssä. Useimmat haluavat
haasteellisen, mielekkään työn, jossa voi oppia ja saada onnistumisen koke-
muksia. Mielekkään työn lisäksi työntekijät arvostavat hyvää työilmapiiriä,
työsuhteen pysyvyyttä ja palkkaa.
Työelämän monimuotoistuminen
Työmarkkinoiden muutokset ovat viime vuosikymmeninä olleet nopeita.
Suomalaiset yritykset ja työpaikat ovat joutuneet sopeutumaan yhä kovene-
vaan kotimaiseen ja globaaliin kilpailuun. Kehitys on muuttanut työelämän
rakenteita ja työn tekemistä. Työelämässä on tapahtunut polarisoitumista, ja
työmarkkinoilla työpaikkojen ja työntekijöiden keskuudessa on syntynyt sosi-
aalista kastijakoa. Uudenlaiset toimintaprosessit ja toimintaympäristön jatku-
vat muutokset ovat tuoneet myös uusia riskejä kuten nanoteknologian pien-
hiukkaset, väkivallan ja yksin työskentelyn sekä erilaiset psykososiaaliset
kuormitustekijät.
Työn muutokset heijastuvat työntekijöiden terveyteen ja hyvinvointiin. Muu-
tosten mukanaan tuoma työn epävarmuus ja epäsäännöllisyys sekä lisäänty-
neet vaatimukset uusien tietojen ja taitojen oppimisesta työn ohessa kuormit-
tavat henkisesti ja fyysisesti. Toisaalta muutokset voivat lisätä työn mielek-
kyyttä ja työntekijän vaikutusmahdollisuuksia työhönsä.
Joillakin työpaikoilla tekijöitä ei ole riittävästi, jolloin työn laatu kärsii ja
työntekijä väsyy ja sairastuu helposti. Toisilla työpaikoilla työ on itsenäistä ja
siihen voi vaikuttaa. Työ voi olla myös osaamiseen nähden liian yksinkertais-
ta. Yksitoikkoinen työ ja vähäiset vaikutusmahdollisuudet ovat suuri kuormi-
tustekijä. Työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen on haaste lähes kaikille,
koska työ määrittelee yhä useammin ajankäytön.
5. SAK · Työsuojelulinjauksia 3
Työnantajien ja työntekijöiden vastuu
Työelämän muutokset ovat suuri haaste sekä työnantajille, työntekijöille että
viranomaisille. Useilla työpaikoilla on edelleen haasteita työsuojelun perus-
asioiden turvaamisessa kuten työturvallisuudessa, työjärjestelyissä, työajoissa,
työterveyshuollossa ja työpaikkaruokailussa. Työturvallisuus- ja terveyslain-
säädäntö edellyttävät, että työnantaja huolehtii työntekijöidensä hyvinvoinnis-
ta sekä terveyden ja toimintakyvyn suojelusta työpaikalla. Lisäksi lainsäädän-
nössä painotetaan ennaltaehkäisevää toimintatapaa.
Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n työmarkkinapoliittisissa linjauksissa ko-
rostetaan hyvän johtamisen merkitystä työhyvinvoinnin ja työkyvyn edistämi-
sessä. Työssä jatkamisesta ikääntyneenäkin on tullut entistä tärkeämpi tavoite
sekä työnantajan että koko kansantalouden näkökulmasta. Työnantajien, työ-
suojelun ja työterveyshuollon toiminta yhdessä muiden terveyttä edistävien ja
hyvinvoinnin kehittämiseen tähtäävien toimien kanssa luo perustan pitkälle
työuralle. Pitkä työura edellyttää hyvien työolojen lisäksi yhteistoiminnallista
toimintakulttuuria työpaikoilla, jotta työntekijät voivat vaikuttaa työhönsä ja
kokea arvostusta ja onnistumista. Tarvitaan siis työnantajien sitoutumista yh-
teisiin pelinsääntöihin.
Työtä tehdessään työntekijän tulee toimia annettujen työturvallisuusohjeiden
mukaan. Työnantajan on huolehdittava työntekijöiden perehdyttämisestä ja
riittävistä suojatoimista. Suuria haasteita työturvallisuuden hallinnassa ovat
liialliset tuottavuus- ja tehokkuustavoitteet, pätkätyöt, eri-ikäiset työntekijät,
ulkomainen työvoima, vaihtuvat työpaikat ja se, että samalla työpaikalla on
yhä useammin eri työnantajien palveluksessa olevia työntekijöitä. Työpaikko-
jen työsuojelu ei parane, elleivät kaikki työpaikalla sitoudu työturvallisuuden
ja terveyden edistämiseen sekä korkeaan työsuojelukulttuuriin.
Ammattiyhdistysliikkeen rooli
SAK:lainen ammattiyhdistysliike on asettanut tavoitteekseen työn laatuasioi-
den ja työhyvinvoinnin nostamisen yhä tärkeämmiksi edunvalvontatyössä.
SAK:n edustajakokous linjasi kesällä 2006, että työpaikkakohtaista neuvotte-
lu- ja sopimismenettelyä on aktiivisesti laajennettava työolojen kehittämiseen,
työn organisointiin, uuden tekniikan käyttöönottoon ja sen henkilöstövaiku-
tuksiin, työvoiman käyttötapoihin, tasa-arvo- ja ympäristökysymyksiin sekä
työntekijöiden tarpeet huomioon ottaviin työaikajoustoihin.
Työhyvinvointi syntyy työpaikoilla. SAK:lla ja ammattiliitoilla on haasteena
tukea työntekijöitä niin, että he ovat aktiivisia kehittäjiä ja hakeutuvat työpai-
kan luottamustehtäviin. Työsuojeluvaltuutetuilla ja luottamusmiehillä on suu-
6. 4 SAK · Työsuojelulinjauksia
ret vaikutusmahdollisuudet työpaikan kulttuuriin ja työoloihin yhteistyössä
henkilöstön kanssa. Liittojen tulee tukea, auttaa ja kouluttaa heitä parhaalla
mahdollisella tavalla.
Viranomaisten velvollisuudet
Perustuslain mukaan julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta.
Valtiovallan on lainsäädäntöä kehittämällä ja sen toimeenpanoa tehostamalla
huolehdittava, että työntekijöiden asema on riittävän turvattu. Tämä koskee
erityisesti työturvallisuutta ja työterveyttä. Viime vuosina pääosa työturvalli-
suuteen ja -terveyteen liittyvästä lainsäädännöstä on uudistettu. Nyt tavoittee-
na on saattaa lainsäädäntö toimimaan käytännössä.
Haasteena on turvata työsuojelupiireille riittävät ja osaavat voimavarat aikana,
jolloin pienet työpaikat lisääntyvät, ulkomaisen ja ulkopuolisen työvoiman
käyttö lisääntyy ja ongelmat monimutkaistuvat. Tarvitaan viranomaisten toi-
minnan kehittämistä, työsuojelupiirien toimintakäytäntöjen yhtenäistämistä
sekä tehokkuuden ja vaikuttavuuden lisäämistä.
Konkreettisia esityksiä
Tähän asiakirjaan on koottu konkreettisia toimenpide-esityksiä valtakunnan
tasolle ja työpaikoille. Esitykset auttavat parantamaan työsuojelua erityisesti
niissä työpaikoissa, joissa on eniten kehitettävää. Yrityksille ei saa syntyä
kilpailuetua työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden kustannuksella. Työ-
turvallisuuden laiminlyönnistä on koiduttava riittävän merkittävät seuraamuk-
set, koska työsuojelulainsäädännön keskeinen tavoite on hengen, terveyden ja
työkyvyn turvaaminen. Asiakirjassa on myös esityksiä lainsäädännön korjaa-
miseksi. On kuitenkin muistettava, että kehittynytkään lainsäädäntö ei sinänsä
paranna työoloja. Siihen tarvitaan työpaikkatason tekoja.
7. SAK · Työsuojelulinjauksia 5
TERVEELLISEN JA TURVALLISEN TYÖ-
PAIKAN VISIO
Muuttuva työelämä edellyttää lainsäädännön pitämistä ajan tasalla ja jatku-
vaa valmiutta uudistamiseen myös työpaikoilla. Niiden välillä on suuria ero-
ja työelämän laadussa ja työntekijöiden kohtelussa. Työpaikoilla ei vielä ole
kaikilta osin tiedostettu uudistetun lainsäädännön mukanaan tuomia velvoit-
teita, joten monilla työpaikoilla tarvitaan konkreettisia toimia tilanteen kor-
jaamiseksi. SAK:lla on visio hyvästä työpaikasta. Seuraavissa kappaleissa
esitetty visio on kokonaisvaltainen kuvaus siitä, mitä edellytämme hyvältä
työelämältä.
1. Arvot ja johtaminen
• Turvallisuuskulttuuri on korkealla tasolla. Se koostuu yksilön ja organi-
saation arvoista, asenteista ja käyttäytymismalleista. Työpaikan arvot on
määritelty yhdessä henkilöstön kanssa. Arvoissa ja strategioissa henki-
löstö nähdään osaavana ja luovana voimavarana, jonka hyvinvointi on
työpaikan menestyksen avaintekijä. Sosiaalinen vastuu on merkittävä
osa yhteiskuntavastuuta. Yhteistoiminta on sujuvaa ja kannustaa yhteis-
toiminnalliseen oppimiseen ja yhdessä tekemiseen.
• Työpaikalla huolehditaan työntekijän terveydestä ja turvallisuudesta.
Esimiehet ovat saaneet koulutusta ihmisten johtamiseen ja kohtelevat
työntekijöitä oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti. Työntekijöihin luo-
tetaan, ja heillä on mahdollisuus vaikuttaa työhönsä ja kehittyä siinä.
Tiedonkulku on avointa. Jokaisella on oikeus tietää omaa työtään kos-
kevista päätöksistä ja ratkaisuista sekä ottaa kantaa ja vaikuttaa niihin.
• Turvallisuusjohtaminen on olennainen osa työpaikan käytännön johta-
mista. Se pitää sisällään esimiesten ja henkilöstön kouluttamisen sekä
perehdyttämisen työturvallisuus- ja työterveysasioihin.
2. Työsuojelun hallinta, työturvallisuus ja
yhteistoiminta
• Työpaikalla on nimetty työnantajan edustaja, työsuojelupäällikkö, joka
aidosti hoitaa työnantajan vastuulla olevia työsuojelusäädösten mukaisia
8. 6 SAK · Työsuojelulinjauksia
tehtäviä. Työsuojelupäällikkö on kouluttautunut työsuojelutehtäviin, ja
hänellä on mahdollisuus käyttää riittävästi aikaa tehtävien hoitamiseen.
• Työpaikalla on valittu työntekijöiden edustaja, työsuojeluvaltuutettu, jo-
ka on koulutettu tehtäviinsä. Hänelle on varattu riittävästi aikaa tehtävi-
ensä hoitamiseksi. Ajankäytössä on huomioitu työtekijöiden ja työsken-
telypaikkojen lukumäärä sekä haitta-, vaara- ja kuormitustekijät. Työ-
paikalla on pelisäännöt työsuojeluvaltuutetun ajankäytöstä ja toimival-
tuuksista.
• Työpaikan työsuojeluasiamiehet on koulutettu, ja heillä on riittävät toi-
mintaedellytykset.
• Yli 20 työntekijän työpaikalla on toimiva työsuojelutoimikunta. Kaikki
henkilöstöryhmät ovat edustettuina toimikunnassa, ja yhteistoiminta työ-
terveyshuollon kanssa on järjestetty.
• Työpaikalla on tehty systemaattinen haittojen ja vaarojen selvitys sekä
riskien arviointi. Työsuojelun toimintaohjelma on laadittu yhteistyössä
henkilöstön ja työterveyshuollon kanssa. Ohjelmassa on konkreettiset
toimenpide-esitykset, jotka toteutetaan ja joiden vaikuttavuutta seura-
taan suunnitelmallisesti ja säännöllisin väliajoin.
• Työtapaturmat, vaaratilanteet ja läheltä piti -tapaukset on rekisteröity ja
käsitelty yhteisesti. Tarvittavat toimenpiteet vastaavien tilanteiden tor-
jumiseksi käynnistetään viipymättä, ja niiden vaikutuksia seurataan.
• Työpaikalla on laadittu henkilöstöraportti, jossa seurataan johtamisen,
hyvinvoinnin, osaamisen ja tuloksellisuuden kehittymistä.
• Työpaikalla noudatetaan lakeja ja sopimuksia. On laadittu tarvittavat
henkilöstö- ja koulutussuunnitelmat sekä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuus-
suunnitelmat. Niiden perusteella kehitetään työpaikkaa.
• Työpaikan työsuojeluedustajien henkilö- ja koulutustiedot sekä työter-
veyspalvelun tuottaja on ilmoitettu työsuojeluhenkilörekisteriin.
• Työt ja työolot on suunniteltu niin, ettei työntekijälle aiheudu terveydel-
listä haittaa fysikaalisista, kemiallisista, biologisista tai psykososiaalisis-
ta tekijöistä. Todetut haitat on poistettu tai minimoitu. Vakavat ongelmat
kuten kosteusvauriot korjataan viivyttelemättä.
9. SAK · Työsuojelulinjauksia 7
• Hyvällä johtamisella, työjärjestelyillä, työn oikealla mitoituksella ja riit-
tävällä työntekijämäärällä on huolehdittu siitä, ettei työ aiheuta liiallista
fyysistä tai henkistä kuormitusta.
• Osatyökykyisten työntekijöiden työjärjestelyt on tehty siten, että työhön
osallistuminen ja työssä jatkaminen on mahdollista.
• Työpaikalla on käytössä ympäristöjohtamis- ja ympäristötarkastusjärjes-
telmä. Työsuojelu- ja ympäristöasiat on sisällytetty yrityksen omiin laa-
tujärjestelmiin ja erityisosaamista vaativat asiat työsuojelu- ja yhteistoi-
mintaorganisaation tehtäviin.
3. Työterveyshuolto
• Työterveyshuolto on järjestetty kaikille työntekijöille. Lakisääteiset työ-
höntulotarkastukset ja määräaikaiset terveystarkastukset on tehty. Va-
paaehtoisen työterveyshuollon osalta kaikki työntekijät saavat saman-
tasoisen palvelun ja heitä kohdellaan samanarvoisesti.
• Työpaikalla on laadittu työpaikkaselvitys yhdessä työterveyshuollon ja
henkilöstön kanssa. Selvityksessä on kuvattu työstä, työympäristöstä ja
työyhteisöstä aiheutuvat terveysvaarat ja -haitat. Kuvaus sisältää sekä
fyysisen että psyykkisen kuormituksen arvioinnin. Selvityksen perus-
teella on laadittu toimenpide-ehdotukset todettujen vaarojen ja muiden
epäkohtien korjaamiseksi ja ehkäisemiseksi, työympäristön parantami-
seksi sekä työ- ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja edistämiseksi. Työ-
terveyshuolto käy säännöllisesti työpaikalla seuraamassa työolojen ke-
hittymistä ja tekee ennaltaehkäisevää työtä. Työhygieeniset mittaukset
on suoritettu asiantuntemuksella.
• Työpaikoilla sovitaan yhteisistä pelinsäännöistä, joilla tuetaan työnteki-
jöiden työ- ja toimintakykyä. Tapaturma- ja sairauspoissaolotilastoja
seurataan säännöllisesti, ja niitä hyödynnetään ennaltaehkäisevässä työs-
sä. Varhainen puuttuminen työkyvyssä ilmenneisiin ongelmiin on osa
työntekijöiden terveydestä huolehtimista. On laadittu toimivat suunni-
telmat ja käytännöt pitkiltä sairauslomilta ja kuntoutuksesta palaavien
työhön paluun tukemiseksi yhdessä työterveyshuollon kanssa. Työpai-
kalla on päihdeohjelma ja valmiudet päihdeongelmien käsittelyyn ja en-
nalta ehkäisyyn.
10. 8 SAK · Työsuojelulinjauksia
• Korvaavan työn tai osasairauspäivärahan käytön soveltamisohjeista on
sovittu työpaikalla yhdessä, jos niiden käytölle nähdään tarvetta ja mah-
dollisuuksia.
• Työpaikalla on valmiudet ja tahto tehdä työjärjestelyjä osana ammatillis-
ta kuntoutusta, jos työntekijällä on uhka tulla työkyvyttömäksi omaan
työhönsä.
4. Työsuhteet
• Työpaikalla noudatetaan lakeja ja alan työehtosopimuksia. Työt tehdään
yleensä vakituisissa ja kokopäiväisissä työsuhteissa. Määräaikaiselle ja
osa-aikaiselle työlle on lainmukaiset työntekijöiden ja luottamushenki-
löiden tiedossa olevat syyt.
• Työpaikalla on riittävä henkilöstö ja toimivat työaikajärjestelmät, joissa
on otettu huomioon perhe-elämä, sukupuoli ja ikääntyminen. Työpäivi-
en pituudet ja työvuorot ovat sellaisia, että ne tukevat terveyden säily-
mistä. Vuorojärjestelyissä otetaan huomioon ihmisen fyysisiä ja psyyk-
kisiä reaktioita, sopeutumista sekä terveyttä koskeva tutkimustieto. Liian
lyhyitä tai liian pitkiä työvuoroja vältetään.
• Työstä maksetaan sopimusten mukaista palkkaa ja noudatetaan muuten-
kin työehtosopimuksen ehtoja. Myös alihankkija- ja vuokrayritykset
noudattavat tilaajan työehtosopimusta. Ehtojen noudattamista valvotaan.
• Työpaikan luottamushenkilöt saavat tiedot alihankkijan tai vuokrausyri-
tyksen palveluksessa olevista henkilöistä, työn kestosta, työtehtävistä ja
sovellettavasta työehtosopimuksesta.
11. SAK · Työsuojelulinjauksia 9
KEHITTÄMISEHDOTUKSIA
1. Inhimillinen työelämä
1.1. Johtaminen, työhyvinvointi ja tuottavuus
Suomen tulevaisuuden menestymisen yksi kulmakivi on työelämän laadulli-
nen kehittäminen. Suomessa työntekijä on ollut jo useita vuosia maailman
kärkiluokkaa työn tuottavuudessa. On tärkeää huomata, että tuottavuus ja työ-
hyvinvointi kulkevat käsi kädessä, ja niitä on kehitettävä samanaikaisesti.
Suomi ei voi koskaan kilpailla maailmanmarkkinoilla halvoilla hinnoilla. Jo
aivan Suomen lähialueilla työn hinta on selkeästi alle Suomen palkkatason.
Maamme menestymisen kilpailussa mahdollistaa on työn laadun, tuottavuu-
den ja tuloksellisuuden parantaminen. Tuottavuuden suotuisa kehittyminen
edellyttää hyvinvoinnin lisäämistä työssä.
Työelämän laadun kehittämisen painopisteen tulee olla työyhteisöjen toimin-
tatapojen ja työjärjestelyjen kehittämisessä. Suurimmat haasteet liittyvät esi-
miesten asenteiden ja johtamiskykyjen kehittämiseen, työntekijöiden vaiku-
tusmahdollisuuksien lisäämiseen ja yhteistoiminnan parantamiseen. Tavoit-
teena on yhteistoiminnallisen, oikeudenmukaisuuteen ja luottamukseen perus-
tuvan toimintakulttuurin luominen jokaiselle työpaikalle.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että huono työn hallinta on terveysriski, joka
lisää mm. mielenterveysongelmien ja sydäntautien riskiä. Työn hallinta riip-
puu pitkälti siitä, miten työn tekeminen on organisoitu. Keskeisiä tekijöitä
työntekijän kannalta ovat ajan hallinta, riittävä ja monipuolinen osaaminen,
koulutusmahdollisuudet, osaamisen ylläpitäminen muutostilanteissa, sopiva
työn määrä, työn monipuolisuus, mahdollisuus käyttää taitojaan, tietojaan ja
osaamistaan työssä, vaikutusmahdollisuudet työhön sekä osallistumismahdol-
lisuudet omaa työtä koskevaan päätöksentekoon. SAK:n vuonna 2008 teke-
män työolobarometrin mukaan hyvät vaikutusmahdollisuudet omaan työhön
ja työtapoihin ovat yhteydessä vähäisempiin sairauspoissaoloihin ja vähäi-
sempään sairaana työskentelyyn.
Hyvä työympäristö ja työsuojelu tukevat terveyttä, turvallisuutta ja työkykyä
sekä luovat perustan tuottavuuden ja työhyvinvoinnin kasvulle. Työelämän
laadun kehittämiselle on suuri haaste, että monessa pienessä ja keskisuuressa
12. 10 SAK · Työsuojelulinjauksia
työorganisaatiossa kukaan ei hoida henkilöstöasioita. Lisäksi entistä useam-
malla työpaikalla työskentelee usean työnantajan palveluksessa olevia työnte-
kijöitä. Oma haasteensa ovat määräaikaiset ja osa-aikaiset työntekijät sekä
vuokratyötä tekevät.
Kunta- ja palvelurakennemuutos sekä valtion tuottavuusohjelma ja alueellis-
tamishankkeet aiheuttavat suuria organisaatiomuutoksia. On syntymässä kun-
taliitoksia, kuntien uudenlaisia yhteistyömuotoja ja uusia kuntayhtymiä. Val-
tion tuottavuusohjelma supistaa henkilöstömäärää huomattavasti. Julkista pal-
velutuotantoa liikelaitostetaan ja yhtiöitetään. Muutokset koskettavat satoja
tuhansia työntekijöitä. Niitä on arvioitava kriittisesti. Hyvin toimiva ja riittä-
västi resursoitu julkinen sektori on myös yksityisen sektorin etu.
Myös yksityisissä yrityksissä tapahtuu paljon muutoksia tuotannon ja palvelu-
jen ulkoistamisen ja alihankinnan kautta. Organisaatiomuutoksiin liittyvät
terveys- ja jaksamisnäkökulmat tulee huomioida ennakoivasti jo muutosten
suunnitteluvaiheessa.
Työelämän kehittäminen on otettava yhdeksi innovaatiopolitiikan osa-
alueeksi. Suomessa on jo pitkään panostettu suuria summia tekniseen kehit-
tämistyöhön (Tekes, Sitra), mutta työorganisaatioiden toimivuuteen ja siihen
liittyvään työpaikkojen työhyvinvoinnin kehittämiseen (Tykes, Kesto, Veto,
Noste, Työsuojelurahasto) on käytetty suhteellisen vähän rahaa. Julkisin va-
roin tuetun teknisen kehittämistyön rinnalla olisi entistä voimakkaammin pa-
nostettava työelämän laadullisiin tekijöihin.
Tällä hetkellä Työterveyslaitos tekee ansiokasta tutkimus- ja kehitystyötä sekä
tuottaa palveluja työpaikoille. Työterveyslaitokselle tulee jatkossakin turvata
riittävät resurssit ja itsenäisyys.
TOIMENPITEET TYÖPAIKKATASOLLA:
• Työyhteisöjen henkilöstö- ja työmäärä sovitetaan yhteen niin, että hy-
vinvoinnin ja jaksamisen edellytykset otetaan huomioon eikä yli- ja ali-
kuormitusta esiinny. Organisaatiomuutosten henkilöstövaikutukset selvi-
tetään yhteisesti työsuojelun valvontalain mukaisesti.
• Henkilöstön työturvallisuuden ja -terveyden edistäminen huomioidaan
organisaation arvoissa ja strategioissa. Silloin henkilöstön hyvinvoinnis-
ta huolehtiminen on luonteva ja selkeä osa organisaation tuloksellista
toimintaa.
13. SAK · Työsuojelulinjauksia 11
• Työpaikoilla tulee ottaa käyttöön nykyistä laajemmin seurantajärjestel-
miä kuten henkilöstöraportteja ja ilmapiirimittareita, joilla voidaan seu-
rata henkilöstön hyvinvointia järjestelmällisesti ja pitkäkestoisesti. Eri-
tyisesti pienille työpaikoille soveltuvia seurantamenetelmiä tulee kehit-
tää, jotta voidaan arvioida ja kehittää johtamista työyhteisöissä sekä seu-
rata työntekijöiden hyvinvointia.
• Ikääntyvät ja osatyökykyiset työntekijät on otettava huomioon johtami-
sessa ja työjärjestelyissä. Työtä tulee muokata kunkin työntekijän kyky-
jen mukaisesti eikä mitoittaa vain huippusuorittajien mukaan.
• Kunta- ja palvelurakennemuutokset sekä valtion tuottavuusohjelma ja
alueellistamishankkeet koskettavat suurta määrää julkisen sektorin hen-
kilöstöä. Palvelurakennetta kehitettäessä on tärkeää ottaa huomioon sekä
henkilöstön että palveluiden käyttäjien mielipiteet. Sama koskee myös
valtion tuottavuusohjelmaa. Muutosten perustelut on kyettävä esittämään
luotettavasti ja läpinäkyvästi. Muutoksia tulee käsitellä myös työsuojelun
yhteistoiminta-asioina.
TOIMENPITEET VALTAKUNNALLISELLA TASOLLA:
• Vanhasen II hallitus on käynnistänyt 1) työn, yrittämisen ja työelämän
politiikkaohjelman, 2) terveyden edistämisen politiikkaohjelman sekä 3)
lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman. Ne ovat
laajoja, poikkihallinnollisia kokonaisuuksia, joilla kaikilla on enemmän
tai vähemmän vaikutusta työelämään. Politiikkaohjelmiin liittyvä asioi-
den valmistelu on edennyt osittain kolmikantapohjalta. On tärkeää, että
työelämän kehittämistä koskevissa kysymyksissä kolmikantaisuudesta
pidetään kiinni.
• Kauppa- ja teollisuusministeriö sekä työvoimaministeriö ovat yhdisty-
neet työvoima- ja elinkeinoministeriöksi. On tärkeää, että uuden minis-
teriön sisällä turvataan riittävät voimavarat teknologian kehittämisen
ohella myös työelämän laadullisten asioiden kehittämiseen.
• Valtion aluehallintouudistuksen yhteydessä valtion aluehallintoa organi-
soidaan uudelleen. Se ei saa heikentää työsuojelupiirien toimintaedelly-
tyksiä. Alueiden kehittämisvastuuta ollaan siirtämässä osittain maakunti-
en liitoille. Työelämän kehittämisen kannalta on välttämätöntä, että esi-
merkiksi koulutuksen osalta toteutetaan myös valtakunnallista ohjausta.
Jäljelle jääviin valtion alueellisiin hallintoyksiköihin tulisi muodostaa
14. 12 SAK · Työsuojelulinjauksia
työelämän palvelukeskuksia, joiden erityisenä tehtävänä olisi edistää
työpaikoilla (varsinkin mikro- ja pk-yrityksissä) henkilöstön johtamista,
osaamista, työhyvinvointia ja sitä kautta tuottavuutta. Lähtökohtana on
oltava, että kehittämisapua annetaan ja markkinoidaan aktiivisesti kaikil-
le kiinnostuneille työpaikoille. On tärkeää saada alueellisia palveluja
myös konkreettisissa työolojen parantamishankkeissa. TE-keskuksiin tu-
leville yritysneuvojille tulee taata riittävä työelämän osaaminen. Työter-
veyslaitoksen alueyksiköiden palveluja tulee hyödyntää tässäkin toimin-
tamallissa. Erityistä tarvetta on kehittää pienille yrityksille sopivia käy-
täntöjä, jotka edistävät hyvinvointia työssä.
• Suomalaisen työelämän laadun kehittämis- ja tutkimushankkeiden tulok-
set tulee saattaa työpaikoille tiedoksi ja työpaikkoja hyödyntävään muo-
toon nykyistä paremmin.
1.2. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus
Työelämässä esiintyy monenlaista syrjintää. Työntekijöitä voidaan syrjiä su-
kupuolen, etnisen taustan, seksuaalisen suuntautuneisuuden, vakaumuksen,
mielipiteen, ay-toiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan tai vamman takia.
Työntekijät voidaan asettaa eriarvoiseen asemaan pelkästään sen takia, että he
ovat määrä- tai osa-aikaisessa työsuhteessa.
Työntekijöiden tasapuolista kohtelua sekä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden
edistämistä ja syrjinnän kieltäviä säännöksiä on työsopimuslaissa (55/2001),
miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa (608/1986) sekä yh-
denvertaisuuslaissa (21/2004).
Tasa-arvolaissa on säädetty vähimmäissisältö tasa-arvosuunnitelmalle. Suun-
nitelma tulee laatia yhdessä henkilöstön edustajien kanssa. Sen tulee sisältää
selvitys työpaikan tasa-arvotilanteesta, palkkakartoitus sekä toimenpiteet ja
arvio edellisen suunnitelman toteutumisesta. Tasa-arvosuunnitelma on laadit-
tava omana erillisenä asiakirjanaan, mutta se voidaan sisällyttää osaksi työ-
suojelun toimintaohjelmaa.
Syrjintäasioita käsitteleviä viranomaisia ovat syrjintäperusteesta riippuen työ-
suojeluviranomaiset, tasa-arvovaltuutettu, tasa-arvolautakunta, vähemmistö-
valtuutettu ja syrjintälautakunta. Työntekijän kannalta järjestelmä on mutki-
kas ja vaikeuttaa syrjintäepäilyn selvittämistä. Lainsäädännön valvontaa on
tehostettava.
15. SAK · Työsuojelulinjauksia 13
Yhdenvertaisuuslainsäädäntöä ollaan parhaillaan uudistamassa. Tavoitteena
on vahvistaa yhdenvertaisuuden suojaa siten, että lainsäädäntö kattaisi entistä
selkeämmin kaikki syrjintäperusteet, soveltuisi yhdenmukaisemmin kaikkiin
elämänalueisiin sekä asettaisi eri syrjintätilanteet mahdollisimman samanlais-
ten oikeuskeinojen ja seuraamusten piiriin. Lisäksi on tarkoitus tarkistaa syr-
jintäasioita nykyisin hoitavien viranomaisten asemaa, tehtäviä ja toimival-
tuuksia. Lähtökohtana on, ettei nykyisen lainsäädännön mukaista suojan tasoa
heikennetä eikä nykyisiin lakeihin kirjattuja seuranta-, valvonta- ja edistämis-
velvoitteita ja niihin liittyviä toimivaltuuksia kavenneta vaan pyritään vahvis-
tamaan.
TOIMENPITEET TYÖPAIKKATASOLLA:
• Tasa-arvosuunnitelmat tulee laatia vähintään 30 työntekijän työpaikoilla
välittömästi. Tasa-arvonäkökulma tulee sisällyttää myös työsuojelun
toimintaohjelmaan, riskien arviointiin ja työpaikkaselvitykseen. Se tar-
koittaa, että ohjelmien ja selvitysten taustalle tehtävät tilastot ja kyselyt
tulee tehdä sukupuolen mukaan eriteltyinä.
• Työnantajan tulee kehittää työoloja sellaisiksi, että ne soveltuvat sekä
naisille että miehille. Työnantajan tulee ennaltaehkäistä sukupuoleen pe-
rustuvaa syrjintää. Syrjinnäksi katsotaan myös seksuaalinen häirintä ja
häirintä sukupuolen perusteella. Nämä näkökulmat tulee huomioida työ-
suojelun toimintaohjelmassa ja vaarojen arvioinnissa.
• Maahan muuttaville työntekijöille on taattava oikeudenmukainen ja ta-
savertainen kohtelu työhönotossa ja työpaikoilla. Työnantajien tulee
huolehtia maahanmuuttajien riittävästä perehdytyksestä ja koulutuksesta.
• Työpaikoilla tulee kiinnittää huomiota myös muihin syrjintäperusteisiin
esimerkiksi laatimalla yhdenvertaisuussuunnitelma tai ottamalla eri pe-
rusteet huomioon työsuojelun toimintaohjelmassa.
• Suunnitelmat tulee toteuttaa käytännössä ja varmistaa, että työntekijöitä
kohdellaan tasa-arvoisesti.
16. 14 SAK · Työsuojelulinjauksia
TOIMENPITEET VALTAKUNNALLISELLA TASOLLA:
• Työpaikkojen työsuojelutarkastusten yhteydessä tulisi tarkastaa työpaikan
tasa-arvosuunnitelma ja kannustaa työpaikkoja tasa-arvosuunnitteluun. Se
edellyttää työsuojelutarkastajien kouluttamista ja perehdyttämistä tasa-
arvo- ja yhdenvertaisuusasioihin. Jatkossa työsuojelupiirien roolia tasa-
arvolain valvonnassa tulee selkiyttää. Samoin tulee luoda toimiva menet-
tely työsuojelupiirin ja tasa-arvovaltuutetun välille, jotta todetut puutteet
työpaikalla tulevat nykyistä paremmin tasa-arvoviranomaisten tietoon.
• Osatyökykyisten ja vammaisten työllistymistä on edistettävä lainsäädän-
nöllisesti ja työoloja kehitettävä vastaamaan heidän tarpeitaan ja kykyjään.
• Yhdenvertaisuussuunnitelman laatimisvelvoite on ulotettava myös yksi-
tyissektorille. Työmarkkinaosapuolten on varmistettava, ettei työehtoso-
pimuksissa ole syrjiviä määräyksiä.
• Ammattijärjestöille on saatava kanneoikeus, jotta ammattiliitto voi nostaa
kanteen siinä tapauksessa, että työpaikalla rikotaan tasa-arvo- ja yhdenver-
taisuuslainsäädäntöä.
• Työntekijöiden tasapuolisen kohtelun edistämiseksi ja syrjintätapausten
valvonnan ja käsittelyn tehostamiseksi tulee vahvistaa työsuojelupiirien
roolia sekä yhtenäistää valvontamenettelyä ja syrjintäasioiden käsittelyä.
Erityistä huomiota tulee kiinnittää syrjinnän ehkäisemiseen ja sanktiointiin
yritysten organisaatiomuutosten yhteydessä.
2. Ennaltaehkäisevät toimenpiteet
2.1. Työturvallisuus ja koulutus
Työpaikkatapaturmia sattuu Suomessa tapaturmavakuutuslaitoksen tilastojen
mukaan enemmän kuin monissa muissa Euroopan maissa. Korvattujen tapa-
turmien taajuus vaihtelee huomattavasti ammateittain ja toimialoittain. Kai-
kista työtapaturmista miesten osuus on ollut kaksi kolmasosaa. Naisten osuu-
den suhteellinen kasvu on kuitenkin jatkunut vuosia ja jatkuu edelleen.
Työtapaturmien määrä on kasvanut vuodesta 2004 lähtien. Tapaturmavakuu-
tusten liiton ennakkotietojen mukaan vuonna 2007 korvattiin 33,9 työpaikka-
17. SAK · Työsuojelulinjauksia 15
tapaturmaa miljoonaa työtuntia kohden, kun vastaava luku vuonna 2006 oli
33,1. Kansainvälisten tasoluokitusten mukaan tason pitäisi olla alle 15, jos
aiotaan olla lähellä huipputasoa. Vuonna 2006 vakuutuslaitokset korvasivat
138 194 työtapaturmaa ja ammattitautia. Korvatuista vahingoista 115 000
sattui työpaikalla ja 18 300 työmatkalla. Lisäksi maksettiin korvauksia vajaas-
ta 5 000 ammattitaudista tai ammattitautiepäilystä. Työpaikkakuolemia on
vuosittain 40–50. Tapaturmavaaralliset alat (rakentaminen, kuljetus, metalli ja
mekaaninen metsäteollisuus) ovat viime vuosikymmeninä pysyneet samoina.
Valtion talousarvioesityksessä hallitus on asettanut tavoitteeksi vähentää työ-
tapaturmia ja ammattitautien syntymistä 40 prosentilla.
Työsuojeluviranomaisten tekemien tarkastusten määrä ja niihin käytetty aika
ovat laskeneet, vaikka tapaturma- ja ammattitautitilastojen mukaan työsuoje-
lua ja työsuojelun valvontaa on tarvetta tehostaa. Kun vielä vuonna 1998 työ-
paikkatarkastuksia tehtiin 26 415, vuonna 2006 niitä tehtiin vain 17 514. Sa-
maan aikaan tarkastuksiin käytetty aika on vähentynyt 60 594 tunnista 38 969
tuntiin. Myös ennakkovalvontalausuntojen ja koulutuksen määrä on merkittä-
västi laskenut.
Tapaturma on äkillinen ja odottamaton tapahtuma, johon liittyy erilaisia syitä
ja seurauksia. Uudet, tapaturmia selittävät mallit osoittavat työn organisoinnin
vaikutukset onnettomuuksien syntyyn. Tapaturmat johtuvat ennen kaikkea
työolosuhteista ja heikosta työturvallisuudesta. Tutkimukset osoittavat, että
tapaturma-alttius on muita suurempaa mm. pitkissä työvuoroissa, vuokra- ja
pätkätyössä sekä erityisesti nuorilla työntekijöillä.
Vaarojen ja riskien selvittäminen ja arviointi on edelleen puutteellista tai ko-
konaan tekemättä monilla työpaikoilla. Työterveyslaitoksen tekemän tutki-
muksen mukaan työsuojelupäälliköt ilmoittavat riskien arvioinnin tehdyksi
reilussa puolessa yrityksistä. Erityisesti pienillä työpaikoilla riskien arviointi
on tekemättä.
Suomen lainsäädännössä ei ole Kansainvälisen työjärjestön ILO:n suosituksen
mukaista työnantajan velvollisuutta kirjata ja raportoida vaara- ja läheltä piti
-tilanteita, vaikka kirjaamalla tilanteet ylös saataisiin ennalta ehkäisevästi tie-
toa työpaikan vaaratekijöistä. Työpaikoilla, joissa aidosti pyritään paranta-
maan työturvallisuutta, läheltä piti -tilanteiden kirjaaminen on otettu osaksi
työturvallisuuden hallintaa.
Tilastojen mukaan kuolemaan johtaneissa tapaturmissa yhteisten työpaikkojen
osuus on viime vuosina kasvanut. Yhteisellä työpaikalla tarkoitetaan työpaik-
kaa, jossa toimii vähintään kahden työnantajan työntekijöitä tai työpaikalla
18. 16 SAK · Työsuojelulinjauksia
toimii yhden työnantajan lisäksi vähintään yksi itsenäinen työnsuorittaja.
Vuokratyövoiman käyttö on lisääntynyt, mikä voi näkyä tapaturmien vinou-
tumana tilastoinnissa. Se tulee huomioida tapaturmakehitystä tutkittaessa.
Työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun
lain (44/2006) mukaan ns. yhteisellä työsuojeluvaltuutetulla on yhteisellä työ-
paikalla itsenäinen ja laaja oikeus selvittää yhteisen työpaikan työsuojeluasi-
oita kaikkien yhteisen työpaikan työntekijöiden, työnantajien ja yrittäjien
osalta. Työnantajakohtaisten työsuojeluvaltuutettujen asema säilyi entisellään.
Työturvallisuus- ja työterveysasiat tulee saada eri koulutustahojen opetussisäl-
töihin. On käynnistettävä työturvallisuus- ja työterveystiedon kokemusten-
vaihtofoorumit, joissa kehitetään opetusmateriaalien tuottamista ja niiden si-
sältöjä eri koulutustasoille sekä sovelletaan ja havainnollistetaan niitä uusille
aloille. Opettajien taitoja ja tietoja opettaa työturvallisuus- ja työterveysasioita
on tarpeen edistää.
TOIMENPITEET TYÖPAIKKATASOLLA:
• Turvallisuusjohtamisen tulee olla osa yritysten ja työpaikkojen käytän-
nön toimintaa. Työturvallisuus- ja työterveysasiat tulee sisällyttää henki-
löstön koulutukseen ja perehdyttämiseen.
• Työnantajan tulee tehdä systemaattinen vaarojen ja riskien arviointi yh-
teistyössä henkilöstön ja työterveyshuollon kanssa kuten työturvallisuus-
laki (738/2002) edellyttää. Tarvittaessa on käytettävä muitakin asiantun-
tijoita. Arviointitulokset tarvittavine toimenpiteineen kirjataan, pidetään
ajan tasalla ja käsitellään yhteistoiminnassa.
• Kaikille työpaikoille tulee laatia työsuojelun toimintaohjelma, johon on
liitetty työpaikkaselvitys. Ohjelma tulee laatia yhdessä työterveyshuollon
ja henkilöstön kanssa. Toimenpiteet tulee konkretisoida: Mitä ne tarkoit-
tavat käytännössä? Miten johto ja henkilöstö noudattavat niitä? Miten
organisaation ja työyhteisöjen toimintaa tulisi muuttaa enemmän tavoit-
teiden mukaisiksi?
• Vaaratilanteet ja läheltä piti -tapaukset tulee rekisteröidä ja käsitellä työ-
paikalla yhteisesti. Tarvittavat toimenpiteet vastaavien tilanteiden torju-
miseksi käynnistetään viipymättä ja niiden vaikutuksia seurataan.
19. SAK · Työsuojelulinjauksia 17
• Jokaisella yhteisellä työpaikalla tulee olla yhteisymmärrys ns. yhteisen
työsuojeluvaltuutetun asemasta ja toimivaltuuksista. Se tarkoittaa asiasta
tiedottamista työpaikalla sekä oikeuksien kuten ajankäytön, tiedonsaan-
nin, koulutuksen ja korvausten määrittelyn suorittamista yhteisen työpai-
kan työsuojeluvaatimusten mukaisesti.
TOIMENPITEET VALTAKUNNALLISELLA TASOLLA:
• On käynnistettävä työsuojeluviranomaisten toimintaa koskeva perusteel-
linen interventiotutkimus työsuojelun perusvelvoitteen toteutumisen sel-
vittämiseksi ja kehittämiseksi.
• Työturvallisuuslaki edellyttää vain tietyiltä osin kirjallista vaarojen ja
riskien arviointia. Lakiin tulee sisällyttää työpaikan kaikkien vaarojen
arvioinnin ja sen perusteella tehtävien toimenpiteiden dokumentointi kir-
jallisesti. Läheltä piti -tilanteiden ja vaaratilanteiden kirjaaminen tulee
saada työpaikkoja velvoittavaksi.
• Vaarojen ja haittojen selvittämiseksi on tuotettava käytännönläheisiä,
helposti työpaikoilla sovellettavia toimintatapoja, erityisesti pienille työ-
paikoille. Työterveyshuoltoa on käytettävä nykyistä enemmän asiantun-
tijana vaarojen ja haittojen tunnistamisessa. Työterveyshuollon osaamis-
ta työturvallisuusasioissa on lisättävä.
• Työturvallisuuskorttijärjestelmä tulee ottaa käyttöön teollisuusalojen li-
säksi muillakin aloilla niin, että järjestelmässä on varmistettu työturvalli-
suusosaaminen esimies- ja työntekijätasolla sekä alihankintaketjussa.
• Yhteisten työpaikkojen ns. yhteisten työsuojeluvaltuutettujen asema ja
oikeudet tulee kirjata keskusjärjestö- ja liittotason sopimuksiin. Viran-
omaistoiminnassa tulee huolehtia yhteisten työpaikkojen lainsäädäntö-
uudistusten toteutumisesta käytännössä sekä tiedotuksellisin että valvon-
nallisin toimenpitein.
• Vakuutusmaksujärjestelmää tulee kehittää palkitsemaan tuloksellista ta-
paturmien torjuntaa myös pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Tulisi
selvittää työnantajan työtapaturmavakuutusmaksujen sitomista myös
muun muassa suoritettuun riskien arviointiin, työsuojelutoimijoiden kou-
luttamiseen työpaikalla ja laatujärjestelmiin.
20. 18 SAK · Työsuojelulinjauksia
• Peruskoulussa on aloitettava työturvallisuus- ja terveysasioiden opetus.
Myös ammatillisessa koulutuksessa ja yliopistokoulutuksessa tulee ke-
hittää työterveys- ja turvallisuusasioiden opetusta. Sosiaali- ja terveys-
ministeriön on valmisteltava yhteistyössä opetusministeriön ja muiden
tahojen kanssa toimintaohjelma työturvallisuus- ja työterveysasioiden
opetuksen sisällön kehittämiseen. Koulutuksen kehittämisen tueksi on
luotava eri ministeriöiden, työmarkkinajärjestöjen, elinkeinoelämän jär-
jestöjen, tutkimuslaitosten sekä koulutus- ja tiedotusorganisaatioiden yh-
teistyöverkostoja.
• Johtamis- ja esimieskoulutukseen sisällytetään työturvallisuus- ja työter-
veysasiat. Ne ovat osa henkilöstöjohtamisen valmiuksia.
2.2. Työsuojelun yhteistoiminta
Jokaisella työpaikalla, jossa on vähintään 10 työntekijää, tulee valita työsuoje-
luvaltuutettu ja kaksi varavaltuutettua edustamaan työntekijöitä työsuojelun
yhteistoiminta-asioissa. Työnantajan tulee huolehtia, että lain velvoite täyte-
tään. Myös pienemmillä työpaikoilla työntekijöillä on halutessaan oikeus vali-
ta työsuojeluvaltuutettu. Käytännössä työpaikoilla ei kuitenkaan aina ole työ-
suojeluvaltuutettua. Erityisesti pienillä työpaikoilla valtuutettujen valinnan
saattaa estää työpaikan ja työnantajan asenne työntekijöiden järjestäytymistä
kohtaan.
Työntekijöiden lailliseen oikeuteen valita työsuojeluvaltuutettu on kiinnitettä-
vä huomiota valvonnassa. Velvollisuus valita työsuojeluvaltuutettu tulisi laki-
sääteisesti ulottaa koskemaan myös alle 10 hengen työpaikkoja. Valintarajan
alentaminen kymmenestä työntekijästä viiteen työntekijään toisi työsuojelu-
valtuutetun yli 16 000 työpaikalle (v. 2003).
Työsuojelutoiminnan kannalta on oleellista, että henkilöstön edustajalla on
todelliset mahdollisuudet hoitaa lainsäädännön ja sopimusten mukaisia tehtä-
viä. Perehtyminen työympäristöön, työyhteisön tilaan ja säännöksiin, osallis-
tuminen työpaikan kehittämiseen ja olosuhteiden arviointiin sekä tavoitteiden
asettamiseen edellyttävät riittävästi aikaa ja riittävän monipuolista koulutusta.
Yhteisen työpaikan ns. yhteisen työsuojeluvaltuutetun tosiasialliset toiminta-
mahdollisuudet edellyttävät, että työsuojeluvaltuutetun ajankäytössä otetaan
huomioon kaikkien muidenkin työnantajien työntekijöiden ja työpaikalla työtä
suorittavien yrittäjien lukumäärä sekä näihin töihin sisältyvät vaaratekijät.
21. SAK · Työsuojelulinjauksia 19
Toimintojen puutteellinen yhteensovittaminen ja huono tiedonkulku vaaranta-
vat yhteisillä työpaikoilla turvallisuuden.
Useilla aloilla työehtosopimuksissa on sovittu työsuojeluvaltuutettujen lisäksi
työsuojeluasiamies- ja/tai työsuojeluyhteyshenkilöjärjestelmästä. Järjestelmä
mahdollistaa mm. työsuojeluparikäytännön, josta on saatu hyviä kokemuksia.
Menettely on aiheellista saada valtakunnalliseksi joko lakisääteisesti tai työ-
ehtosopimusten kautta.
Työpaikan työsuojelutoiminnassa työnantajan edustajalla on tärkeä osuus yh-
teistoiminnan käynnistäjänä ja ylläpitäjänä. Työnantajalta ei kuitenkaan lain-
säädännön mukaan edellytetä työsuojeluosaamista. EU:n työympäristön puite-
laki ja kansainvälinen käytäntö huomioon ottaen tämän kaltainen velvoite
pitäisi sisältyä myös Suomen työsuojelulainsäädäntöön.
Työnantajalla on velvollisuus ilmoittaa työpaikan työsuojelu- ja työterveys-
huoltotehtävissä toimivien tiedot ns. työsuojeluhenkilörekisteriin. Rekisteriä
ylläpitää työturvallisuuskeskus (TTK), ja siitä vastaa sosiaali- ja terveysminis-
teriö. Valtion työsuojeluhenkilöiden rekisteriä ylläpitää Valtiokonttori. Tiedot
tulee ilmoittaa mm. työnantajasta, työpaikasta, toimialasta, työterveyshuolto-
palvelun tuottajasta, työsuojelupäälliköstä sekä työsuojeluvaltuutetuista. Il-
moitettavia tietoja ovat henkilötietojen ja yhteystietojen lisäksi myös työsuo-
jelukoulutustiedot ja mahdollisen ammattiliiton jäsenyys. Ammattiliittojen
jäsenyystietoa tarvitsevat ammattiliitot tarjotessaan liittokohtaista työsuojelu-
koulutusta jäsenilleen. Kyseistä rekisteriä käytetään työsuojelukoulutuksen ja
-tietouden välittämiseen.
Rekisteriin tulee ilmoittaa myös alle 10 työntekijän työpaikan työsuojeluval-
tuutettu, jos sellainen on valittu. Rekisterin tiedot ovat tällä hetkellä hyvin
puutteellisia. Jos rekisterin tiedot olisivat ajan tasalla ja kattavat, voitaisiin
rekisteriä käyttää nykyistä laajemmin mm. työsuojeluosaamisen kehittämiseen
työpaikoilla koulutustarjontaa markkinoimalla.
TOIMENPITEET TYÖPAIKKATASOLLA:
• Työsuojeluvaltuutettu tulee vapauttaa säännöllisistä työtehtävistään työ-
suojelutehtävien hoitamisen vaatimaksi ajaksi. Työsuojelun valvontalain
mukaan yhteisen työpaikan työsuojeluvaltuutetun ajankäyttöoikeuden li-
sääntyminen on todettava jokaisella työpaikalla Työpaikoilla tulee sopia,
miten ajankäyttötarve todetaan.
22. 20 SAK · Työsuojelulinjauksia
• Pienillä työpaikoilla, joilla ei ole työsuojeluvaltuutettuja, työntekijöiden
on voitava tehdä työhön ja työoloihin liittyviä ehdotuksia.
TOIMENPITEET VALTAKUNNALLISELLA TASOLLA:
• Työsuojeluvaltuutetun työstä vapautusaikaa tulee lisätä keskusjärjestö-
sopimuksissa kahdeksaan tuntiin neljän viikon aikana. Työsuojelun val-
vontalain 34 § 2 momentin vähimmäisvapautusaikaa tulee lisätä ja ulot-
taa koskemaan kaikkien työpaikkojen työsuojeluvaltuutettuja.
• Työsuojeluvaltuutetun valintaraja tulee alentaa viiden työntekijän työ-
paikkoihin.
• Varavaltuutetun koulutuksesta tulee huolehtia. Lainsäädäntöä ja koulu-
tuskäytäntöjä tulee tältä osin selkiyttää. Myös muun henkilöstön pereh-
dyttäminen ja osaamisen ylläpito työturvallisuusasioissa tulee selvittää.
• Yhteisten työpaikkojen pääasiallista määräysvaltaa käyttävien työnanta-
jien työsuojeluvaltuutettujen eli ns. yhteisten työsuojeluvaltuutettujen
ajankäyttömäärää tulee lisätä nykyisestään työsuojelun valvontalain
muutoksen mukaisesti sekä keskusjärjestösopimuksissa että työehtoso-
pimuksissa. Työsuojeluvaltuutettujen oikeuksia ja työsuojeluyhteistyön
velvoitteita tulee ulottaa yhteisten vaarojen työpaikoille, joita voivat olla
mm. kauppakeskukset.
• Työsuojeluasiamiesten, työsuojeluyhteyshenkilöiden ja muiden työsuo-
jeluvaltuutettua vastaavissa tehtävissä toimivien henkilöstöedustajien
asema ja toimivaltuudet tulee sisällyttää lainsäädäntöön tai työehtosopi-
muksiin.
• Työsuojelusta vastaavan työnantajan edustajan pätevyysedellytyksistä
tulee säätää lainsäädännössä. Pätevyysvaatimukset ja koulutuskriteerit
tulee vahvistaa niin, että viranomainen voi niitä valvoa. Työnantajan
edustajalla on oltava riittävä toimivalta ja taloudelliset resurssit työsuoje-
luasioissa työpaikalla.
• Tulisi selvittää, onko valvontalain yhteistoimintavelvoitteen rikkominen
sanktioitava.
23. SAK · Työsuojelulinjauksia 21
• Työsuojelutiedon jakamiseksi ensimmäisiä työntekijöitä palkkaaville
työnantajille tulisi kehittää valtakunnallinen järjestelmä, jossa heille väli-
tetään tietoa työsuojeluasioista perusvelvoitteineen.
• Työsuojeluhenkilörekisterin tietokanta saatetaan ajan tasalle ja luodaan
ilmoitus- ja valvontakäytäntö, jolla varmistetaan tietojen ilmoittamisvel-
vollisuuden toteutuminen työpaikoilla. Tulee selvittää mahdollisuus il-
moitusvelvollisuuden laiminlyöntimaksun käyttöönottoon. Lisäksi tulee
selvittää mahdollisuus käyttää työsuojeluhenkilörekisteriä yhdessä Pa-
tentti- ja rekisterihallituksen yritystietokantarekisterin kanssa.
2.3. Työterveyshuolto
Työterveyshuollon järjestäminen on työnantajan lakisääteinen velvollisuus.
Työterveyshuoltolain tarkoitus ja ensisijainen tehtävä on edistää työhön liitty-
vien sairauksien ja tapaturmien ennaltaehkäisyä, työn ja työympäristön ter-
veellisyyttä ja turvallisuutta, työntekijöiden terveyttä ja työ- ja toimintakykyä
työuran eri vaiheissa sekä työyhteisön toimintaa.
Työpaikkaselvitykset ovat työterveyshuollon keskeisin toimenpide, jonka
perusteella määräytyy valtaosa työterveyshuollon muusta sisällöstä. Työpaik-
kaselvityksessä tunnistetaan ja arvioidaan työstä, työympäristöstä ja työyhtei-
söstä aiheutuvat terveysvaarat. Työterveyshuollon antama palaute havaituista
terveyttä ja turvallisuutta uhkaavista tekijöistä on tärkeää. Työnantaja vastaa
siitä, että työpaikkaselvitys on tehty ja se on työntekijöiden nähtävillä. Lisäksi
työnantaja vastaa esitettyjen toimenpiteiden toteuttamisesta. Työpaikkaselvi-
tyksen perusteella arvioidaan myös terveystarkastusten tarpeellisuus.
Työterveyshuoltolaissa (1383/2001) on säädetty myös työterveyshuollon yh-
teistoiminnasta eli siitä, että valmistellessaan tarpeellisia päätöksiä työterve-
yshuollon toteuttamiseksi työnantajan on toimittava yhteistyössä työntekijöi-
den tai heidän edustajiensa kanssa. Tässä yhteistyössä työterveyshuollon
edustajilla on asiantuntijarooli. Laissa on nimenomaisesti todettu, että työnte-
kijöillä ja heidän edustajillaan on oikeus tehdä ehdotuksia työterveyshuollon
toiminnan kehittämiseksi.
Edellä todetun ennaltaehkäisevän työterveyshuollon lisäksi työnantaja voi
halutessaan järjestää työntekijöilleen myös sairaanhoitopalveluja. Kelan tilas-
tojen mukaan vuonna 2005 työterveyshuollon piiriin kuuluvien työntekijöiden
osuus oli 83,9 % palkansaajista ja heistä 91 % kuului sairaanhoitopalvelujen
24. 22 SAK · Työsuojelulinjauksia
piiriin. Työterveyslaitoksen arvion mukaan kattavuus on likimain 90 %. Sai-
raanhoitopalvelujen sisältö ja laajuus vaihtelevat huomattavasti. SAK:n oman
työolobarometrin 2008 mukaan 91 % työntekijöistä tiesi olevansa järjestetyn
työterveyshuollon piirissä. Kuitenkin alle 20 työntekijän työpaikoilla viiden-
nes ei tiennyt olevansa järjestetyn työterveyshuollon piirissä.
SAK:n työolobarometrin 2008 mukaan pienillä työpaikoilla on tehty vähem-
män työpaikkaselvityksiä kuin isoille työpaikoille. Lisäksi työhön liittyvää
ohjausta ja neuvontaa annetaan pienten työpaikkojen työntekijöille vähemmän
kuin isojen työpaikkojen työntekijöille. Se kertoo pienillä työpaikoilla olevan
tarvetta kehittää työterveyshuoltoa.
Työterveyspalvelujen ulkoistaminen ja yksityisten palvelujen osuus on lisään-
tynyt jatkuvasti. Eri työterveyshuoltoyksiköiden tuottamien palvelujen tarjon-
ta, määrä ja laatu sekä resurssit vaihtelevat suuresti alueittain ja paikkakunnit-
tain. Kelan korvaushakemusten perusteella yksityiset lääkärikeskukset tuotti-
vat työterveyspalvelut 524 000 työntekijälle vuonna 2005. Kunnalliset terve-
yskeskukset tuottivat myös palvelut liki puolelle miljoonalle työntekijälle.
Hakemuksen tehneistä työpaikoista 51,6 % oli lääkärikeskusten asiakkaita ja
38,6 % terveyskeskusten asiakkaita.
Kolmas merkittävä palveluiden tuottajaryhmä on yritysten omat työterveys-
huoltoyksiköt. On tärkeää, että jatkossakin on sekä yksityisiä että kunnallisia
palvelujen tuottajia. PARAS-hanke muuttaa kunnallista palvelutuotantoa, ja
on tärkeää turvata kunnallisen työterveyshuollon säilyminen. Myös uutta ter-
veydenhuoltolakia laadittaessa on huomioitava työterveyshuollon asema.
Lakisääteisessä ennaltaehkäisevässä työterveyshuollossa terveydenhoitajat
tekevät valtaosan terveystarkastuksista. Vuonna 2005 terveystarkastuksia teh-
tiin 54,6 sataa työntekijää kohti. Niistä 33,5 oli terveydenhoitajan tekemiä.
Sen sijaan sairaanhoitokäynneistä yli puolet (166 käyntiä sataa työntekijää
kohden) suuntautui lääkärille. Työterveyshuollon toiminnan sairaanhoitopai-
notteisuutta kuvastaa se, että lääkärin tekemiä terveystarkastuksia oli 240 000
ja sairasvastaanottokäyntejä lääkärillä 2 920 000 (Kela 2005). Muiden asian-
tuntijoiden käyttö työterveyshuollossa on vähäistä. Huolestuttavaa on, ettei
työterveyshuollon psykologien, työhygieenikoiden eikä työfysioterapeuttien
käyttö ole lisääntynyt, vaikka laki edellyttää moniammatillista toimintaa.
Työterveyshuollon saatavuudessa ja laadussa on suuria eroja työantajasta
riippuen. Työterveyshuoltolain mukaan ennalta ehkäisevä työterveyshuolto
tulee järjestää kaikille työntekijöille. Kuitenkin maassamme on laskutavasta
riippuen noin 200 000–350 000 palkansaajaa vailla työterveyshuoltopalveluja.
25. SAK · Työsuojelulinjauksia 23
Vailla palveluja olevat palkansaajat työskentelevät lähinnä pienyrityksissä tai
epätyypillisissä työsuhteissa. Suomessa ulkomaalaisen työnantajan palveluk-
sessa olevat työntekijät ovat pääsääntöisesti lakisääteisen ja vapaaehtoisen
työterveyshuollon ulkopuolella, koska Kela korvaa osan kustannuksista vain
Suomessa oleville työnantajille.
Valtioneuvoston ”Työterveys 2015 – työterveyshuollon kehittämislinjat”
-periaatepäätöksessä (STM julkaisuja 2004:3) on otettu huomioon sosiaali- ja
terveyspolitiikan ja työelämän kehittämistavoitteet sekä eläkepolitiikan uudis-
tukset, jotka ovat tuoneet työterveyshuollolle lukuisia uusia tehtäviä ja haas-
teita. Tärkeimmät strategiset linjaukset työterveyshuollon kehittämisessä vuo-
teen 2015 ovat 1) työelämän laadun parantaminen, 2) terveyden ja työkyvyn
ylläpitäminen ja edistäminen sekä 3) kattavien ja laadukkaiden työterveys-
huoltopalveluiden turvaaminen. Kymmenen keskeistä kehittämislinjaa, jotka
tukevat työterveyshuoltolain toimeenpanoa, ovat: lainsäädäntö, työterveys-
huollon sisältö, työterveyshuollon palvelujärjestelmä, rahoitus- ja korvausjär-
jestelmä, henkilöstövoimavarat, työterveyshuollon etiikka, yhteistyö, tiedon-
hallintajärjestelmät, työterveyshuollon tutkimus- ja kehitystyö sekä seuranta
ja valvonta.
Lyhyissä työsuhteissa työntekijälle ei usein järjestetä työterveyshuoltoa lain-
kaan tai sen käyttömahdollisuudesta ei informoida riittävästi. Epätyypillisissä
työsuhteissa ja muuttuvissa olosuhteissa (esim. liikkuva työ ja komennusmie-
het) työskentelevien työntekijöiden työterveyshuollossa on ongelmana, että
heidän kohdallaan järjestelmällinen ennalta ehkäisevä työterveyshuolto ei
toteudu eikä esimerkiksi lakisääteisistä tarkastuksista huolehdita tai arvioida
oikea-aikaisesti mahdollista kuntoutustarvetta. Liikkuvan työn lisääntyessä
myös yhteisillä työpaikoilla toimivien työntekijöiden työterveyshuollon jär-
jestämisvelvollisuuden viranomaisvalvonta on hankalaa ilman työntekijäkoh-
taista todistetta järjestetystä työterveyshuollosta.
TOIMENPITEET TYÖPAIKKATASOLLA:
• Jokaisella työpaikalla on laadittava työterveyshuollon työpaikkaselvitys
työstä, työympäristöstä ja työyhteisöstä aiheutuvien terveysvaarojen ja
-haittojen tunnistamiseksi ja arvioimiseksi. Selvityksen tulee sisältää eh-
dotuksia työympäristön ja työyhteisön jatkuvaksi kehittämiseksi, havait-
tujen terveysvaarojen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä työ- ja toimin-
takyvyn ylläpitämiseksi ja edistämiseksi. Työsuojelussa on hyödynnettä-
vä työterveyshuollon asiantuntijuutta.
26. 24 SAK · Työsuojelulinjauksia
• Työpaikkaselvitysten laadun kehittämiseen on kohdistettava voimavaro-
ja, ja työterveyshuollon toimenpide-ehdotusten toteuttamista on seurat-
tava. Työterveyshuollon on toimittava työpaikalla hyvän työterveyshuol-
tokäytännön mukaisesti.
• Työaikojen kuormittavuuden arvioinnissa tulee ottaa käyttöön käytän-
nönläheisiä työkaluja. Työterveyshuollon tulee arvioida myös työajan
terveydelliset vaikutukset.
• Yhteisillä työpaikoilla on huolehdittava työterveyshuollon toimivuudesta
ja lakisääteisten terveystarkastusten tekemisestä kaikille työpaikalla
työskenteleville
• Lakisääteiset työhöntulotarkastukset ja määräaikaiset terveystarkastukset
on toteutettava, ja niiden valvontaa on tehostettava – myös vuokra- ja
pätkätyöläisten osalta. Ulkomaalaisen työnantajan palveluksessa Suo-
messa työskentelevän työntekijän yhdenvertainen kohtelu työterveys-
huollossa tulee selvittää.
• Pitkien sairauslomien, määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen tai kun-
toutuksen jälkeen työhön palaavia on tuettava tarpeeksi. Masennuksen ja
muiden mielenterveyssairauksien hoidon, sairauspoissaolokäytäntöjen ja
työhön paluun malleja on kehitettävä aktiivisesti.
• Työntekijälle tulee järjestää sopivaa osa-aikatyötä työterveyshuollon asi-
antuntemusta käyttäen, jos hänelle on myönnetty osatyökyvyttömyyselä-
ke joko määräajaksi tai toistaiseksi.
• Työterveyshuollon roolia terveyserojen kaventamisessa on vahvistettava.
Terveyttä edistävät toimet on aloitettava niistä työntekijäammateista,
joissa elintapojen ja työn riskitekijät kasautuvat.
• Työpaikalla tulee olla valmiuksia päihdeongelmien käsittelyyn ja ennalta
ehkäisyyn sekä toimiva päihdeohjelma, joka sisältää hoitoonohjaussuun-
nitelman. Apuna voidaan käyttää työterveyshuollon asiantuntemusta.
27. SAK · Työsuojelulinjauksia 25
TOIMENPITEET VALTAKUNNALLISELLA TASOLLA:
• Vanhasen hallitus on käynnistänyt terveyden edistämisen politiikka-
ohjelman. Sen painopisteeksi on otettava työterveyshuollon katta-
vuuden ja laadun parantaminen. Se edellyttää muun muassa terveys-
keskusten vastuulla olevan työterveyshuollon voimavarojen ja osaa-
misen parantamista.
• Toteutetaan valtioneuvoston periaatepäätös työterveyshuollon kehit-
tämislinjoista (Työterveys 2015). Sosiaali- ja terveysministeriössä on
varattava siihen tarvittavat resurssit ja taattava määrärahat.
• Työterveyshuollon palveluja ja Kelan korvauskäytäntöä on kehitettä-
vä erityisesti määräaikaista, osa-aikaista ja/tai vuokratyötä tekevien
työntekijöiden osalta siten, että myös heille taataan asianmukainen
ennaltaehkäisevä työterveyshuolto.
• Työsuojelun ja työterveyden moniammatillisuutta tulee hyödyntää
työpaikkatasolla. Työhygieenikoiden, fysioterapeuttien, ergonomisti-
en ja työterveyspsykologien tulee voida toimia työterveyshuollon
tiimissä. Rajat ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden välillä tulee
poistaa. Lisäksi työterveyshuollossa tarvitaan työsuojeluasiantunte-
musta.
• Moniammatillisuuden tulee näkyä paremmin työterveyslaitoksen
työterveyshuollon henkilöstön koulutuksessa. Työterveyshuollon
koulutukseen tulee kytkeä selkeämmin työsuojeluosaamista ja työ-
elämän lainsäädännön tuntemusta.
• Työterveyslaitoksen moniammatilliset alueelliset palvelut tulee saat-
taa paremmin työpaikkojen käyttöön unohtamatta pienyrityksiä ja it-
senäisiä yrittäjiä. Sitä varten toimintaan tulee ohjata julkisia varoja.
• Työterveyshuollon asiantuntemusta mielenterveyssairauksien tunnis-
tamisessa on lisättävä. Työpaikan, työterveyshuollon ja psykiatrista
hoitoa antavien yksiköiden välistä yhteistyötä on parannettava työssä
jaksamisen ja masennuspotilaiden työhön paluun tukemiseksi.
• Työterveyshuollon palvelujärjestelmään tulee luoda laatukriteerit,
jotta työnantajat voivat varmistaa työterveysyksikön toiminnan päte-
vyyden.
28. 26 SAK · Työsuojelulinjauksia
• Työntekijöiden työterveyshuollon varmistamiseksi perustetaan valtakun-
nallinen työterveyskorttijärjestelmä, jossa jokaisella työntekijällä on yk-
silöity ja henkilökohtainen työterveyskortti järjestetyn työterveyshuolto-
palvelun ja suoritettujen lakisääteisten ja määräaikaisten terveystarkas-
tusten toteamiseksi. Työterveyskortti tulee järjestää rakennusalalla sovi-
tun mallin mukaisesti.
• Työsuojeluviranomaisten tulee valvoa tehokkaammin, että työnantaja
edellyttää työterveyshuollon toimivan hyvän työterveyshuoltokäytännön
mukaisesti. Työterveyshuolto tulee toteuttaa täysipainoisesti myös epä-
tyypillisissä työsuhteissa, vuokratyössä, osa-aikatyössä ja määräaikaisis-
sa työsuhteissa.
• Vuonna 2007 voimaan tulleen osasairauspäivärahan toimivuutta seura-
taan.
• Asbestille ja muille syöpävaarallisille aineille tai kroonisia haittoja aihe-
uttaville tekijöille työuransa aikana altistuneiden työttömien ja työkyvyt-
tömyyseläkeläisten terveyden seuranta ja tarvittavat tutkimukset tulee to-
teuttaa ammattitautilain mukaisesti työnantajan tai työpaikan puuttumi-
sesta huolimatta.
2.4. Työolosuhteet
2.4.1. Työolosuhteet ja työperäiset sairaudet
Työolotutkimuksen mukaan SAK:laisten alojen työ on yksitoikkoisempaa ja
ruumiillisesti raskaampaa kuin muiden palkansaajien. Työn yksitoikkoisuus ja
raskaus näkyy mm. tuki- ja liikuntaelinsairauksina sekä mielenterveydellisinä
ongelmina, jotka ovat suurimmat työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen syyt.
Useimmat tuki- ja liikuntaelinsairaudet syntyvät hitaasti vuosien kuluessa.
Puutteellinen ergonomia, kiire, työn haitallinen kuormitus ja henkilöstön vir-
heellinen mitoitus suhteessa työmäärään lisäävät sekä tuki- ja liikuntaelinsai-
rauksia että mielenterveysongelmia. Työympäristö ja työilmapiiri vaikuttavat
myös ihmisten elämäntapoihin, jotka heijastuvat sitten monien muidenkin
sairauksien ilmaantumiseen.
Kaikkia työperäisiä sairauksia ei luokitella ammattitaudeiksi. Useat sairaudet
jäävät korvaamatta vakuutusjärjestelmän piiristä. Sairaus luokitellaan korvat-
tavaksi ammattitaudiksi, jos sen voidaan todeta aiheutuneen pääasiallisesti
29. SAK · Työsuojelulinjauksia 27
työhön liittyvästä fyysisestä, kemiallisesta tai biologisesta tekijästä. Korvattu-
jen ammattitautien määrä on viimeisen kymmenen vuoden aikana vaihdellut
4900 ja 5900 välillä. Vuonna 2005 ammattitauteja oli noin 5300, mikä tarkoit-
taa noin 24 ammattitautitapausta 10 000 työntekijää kohden.
Korvattuja ammattitauteja voidaan pitää tutkijoiden mielestä kuitenkin vain
jäävuoren huippuna (TTL). Työterveyslaitoksen julkaisujen mukaan ammatti-
tautidiagnosoinnissa on huomattavia alueellisia eroja ja lääkäreiden valmiuk-
sissa ja ilmoitusmenettelyissä on puutteita. Ammattitautien tilastoinnissa on
vuoden 2003 tilastouudistuksen jälkeen esiintynyt ongelmia sekä tietojen laa-
dussa että niiden saatavuudessa vakuutuslaitoksilta työterveyslaitokselle. Siksi
työterveyslaitoksen ammattitauteja koskeva tilastojulkaisu on vuodelta 2002
ja seuraavat tilastot vuodelta 2005.
Vuonna 2005 viisi tavallisinta ammattitautiryhmää olivat meluvammat, rasi-
tusvammat, ihotaudit, asbestin aiheuttamat sairaudet ja hengitystieallergiat.
Työn on arvioitu aiheuttaneen 1990-luvun alkupuolella Suomessa vuosittain
noin 500 syöpätapausta (Autio ja Kauppinen). Uudemmassa arviossa päädy-
tään liki samaan lukuun. Sen mukaan noin 2 prosenttia kaikista syövistä (26
000 vuonna 2004) johtuisi työperäisestä altistumisesta. Kansainvälisesti on
arvioitu, että kaikista syöpäsairauksista jopa 8 prosenttia on työoloihin liitty-
viä syöpiä. Työikäisen väestön seurantatutkimuksessa kävi ilmi, että astmaan
sairastuvien kohdalla 29 prosentilla miehistä ja 17 prosentilla naisista syynä
oli ainakin osittain työ (TTL). Asbesti on edelleen suuri ammattitauteja aihe-
uttava tekijä, sillä aika altistumisesta sairastumiseen voi kestää jopa 40 vuotta.
Kemikaalit eivät ole hävinneet työpaikoilta. Yrityksissä otetaan käyttöön uu-
sia kemikaaleja, joiden vaikutuksia terveyteen ei tunneta. Edelleen käytetään
myös vanhoja, haitalliseksi tunnettuja kemikaaleja. Vuonna 2006 valmistui
selvitys kemikaaleista työelämässä sekä kemikaaliohjelma vaarallisista kemi-
kaaleista. EU:n kemikaalilainsäädäntö on muuttunut ja REACH-asetus on
tullut voimaan. Lisäksi EU on hyväksynyt asetuksen maailmanlaajuista yh-
denmukaisesta kemikaalien merkintäjärjestelmästä (GHS), joka vaikuttaa
mm. kemikaalien pakkausmerkintöihin ja varoituslauseisiin. Tämä kaikki li-
sää tarvetta työterveyshuollon henkilöstön koulutukseen, yrityksiin kohdistu-
vaan neuvontaan, valvontaan ja kemikaalien hallintaan.
Fysikaalisten tekijöiden kuten melun aiheuttamat ammattitaudit ovat vähenty-
neet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kuitenkin työpaikoilla tarvitaan
edelleen toimia melun alentamiseksi. Tärinän aiheuttamat ammattitaudit näyt-
tivät jo hävinneen, kunnes niitä ruvettiin tutkimaan, ja jo pienellä otoksella
30. 28 SAK · Työsuojelulinjauksia
löytyi useita sairastuneita. Tämä osoittaa sen, että ammattitauteja ei löydetä,
ellei niitä osata etsiä.
Biologisista tekijöistä on viime aikoina kiinnitetty erityisesti huomiota neu-
lanpistotapaturmien kautta tarttuviin infektioihin. Myös kosteusvaurioihin
liittyvä oireilu on saanut huomiota.
Kansainvälisesti uutena riskitekijänä pidetään nanoteknologiaan liittyviä
pienhiukkasia, joiden terveydellisiä vaikutuksia ei vielä tunneta. Nanotekno-
logian myötä esimerkiksi ennen vaarattomat kemikaalit voivat muuttua ter-
veydelle haitalliseksi.
TOIMENPITEET TYÖPAIKKATASOLLA:
• Työtä suunniteltaessa tai muutettaessa on otettava huomioon terveysvai-
kutukset. Niiden arvioinnissa on käytettävä hyväksi työterveyshuollon
asiantuntemusta. Työterveyshuollon asiantuntemus on tarpeen myös
työyhteisön muutostilanteissa, jolloin psyykkinen kuormitus lisääntyy.
• Kemikaalien haittoja ja vaaroja tulee torjua tehokkaasti. Kemiallista al-
tistumista on seurattava ja arvioitava jatkuvasti esimerkiksi työhygieeni-
siä mittauksia tai biomonitorointia hyväksi käyttäen. Arviointia varten
työnantajalla tulee olla riittävät tiedot 1) työpaikalla esiintyvistä kemial-
lisista tekijöistä, 2) kemiallisten tekijöiden vaaraominaisuuksista ja ter-
veysvaikutuksista, 3) altistumisen luonteesta ja määrästä, 4) altisteisiin
liittyvistä raja-arvoista ja 5) kemikaalitapaturmien ja -onnettomuuksien
mahdollisuudesta. Työpaikalla on oltava kauppanimen mukainen luettelo
kaikista käytettävistä kemikaaleista sekä tiedotteet vaarallisten kemikaa-
lien käyttöturvallisuudesta.
• Riskien arviointi on laadittava sellaisessa muodossa, että se on helposti
päivitettävissä ja työntekijöiden saatavilla.
• Tuki- ja liikuntaelimistön haitta- ja vaaratekijöiden arvioinnin ja hallin-
nan on oltava osa työpaikan riskien arviointia ja turvallisuuden hallintaa.
Ergonomisia toimenpiteitä on toteutettava osana vaara- ja haittatekijöi-
den ehkäisyä.
• Kaikille työntekijöille olisi taattava mahdollisuus kohtuuhintaisen henki-
löstöravintolan tai muun laadukkaan ruokapalvelun käyttöön. Vähim-
31. SAK · Työsuojelulinjauksia 29
mäisehto on, että työpaikalla on asianmukaiset laitteet ruoan ja juoman
säilyttämistä ja lämmittämistä varten. Säännöllinen ja monipuolinen ruo-
kailu edistää terveyttä ja estää ennenaikaista työkyvyttömyyttä.
TOIMENPITEET VALTAKUNNALLISELLA TASOLLA:
• Vuonna 2006 valmistunut kansallinen vaarallisia kemikaaleja koskeva
ohjelma tulee toteuttaa kokonaisuudessaan niin, että vaikutukset näkyvät
myös työpaikkatasolla.
• Kemiallisten aineiden haittojen torjunta pidetään työsuojeluviranomaisen
yhtenä painopistealueena. GHS- ja REACH-säännösten soveltamisesta ja
tulkinnasta on järjestettävä riittävästi koulutusta.
• Työhygieenisten asiantuntijoiden saatavuudesta ja mittauspalvelujen
käytännön järjestämisestä sekä kustannuksista on tehtävä kolmikantainen
selvitys.
• Työstä aiheutuvien tuki- ja liikuntaelinongelmien ennalta ehkäisemiseksi
tulee selvittää mahdollisuus säätää kansallisesti enimmäisnostorajoituk-
sia taakkojen nostoille.
• Tapaturma- ja ammattitautilainsäädäntöä uudistettaessa tulee huomioida
työelämän muuttuneet olosuhteet vakiintuneiden korvauskäytäntöjen
ohella. Työn aiheuttamat psyykkiset sairaudet tulee sisällyttää korvatta-
vien sairauksien piiriin.
• Työterveyslaitoksen ammattitautien diagnosointi- ja tutkimustoiminta
tulee säilyttää jatkossakin itsenäisenä palveluna niin, että jokainen am-
mattitautiepäilyn alainen työntekijä saa oikeudenmukaisen ja ammattitai-
toisen palvelun ja sairaus todetaan riippumattomasti lääketieteellisin pe-
rustein.
2.4.2. Vastuu sisäilman laadusta
Sisäilman epäpuhtaudet ovat vakava kansanterveydellinen ongelma, jonka
perussyynä on usein kiinteistön tai rakennuksen puutteellinen ylläpito. Usein
myös huono rakentaminen seurauksineen aiheuttaa vakavia terveyshaittoja.
Huonon sisäilman aiheuttamat terveyshaitat ilmenevät erilaisina oireina ja
sairauksina. Työpaikan sisäilman laatuongelmat liittyvät rakenteiden kosteus-
32. 30 SAK · Työsuojelulinjauksia
ja homevaurioihin, erilaisiin epäpuhtauslähteisiin, puutteellisesti toimivaan
ilmanvaihtoon tai epätyydyttäviin lämpöoloihin. Kosteus- ja homevaurioiden
korjaustoimien määrittäminen vaatii aina rakennusteknistä asiantuntemusta ja
kokemusta korjausrakentamisesta.
Voimassa oleva työsuojelulainsäädäntö ei velvoita suoraan kiinteistön omista-
jia ja vuokranantajia. Työpaikat toimivat yhä useammin vuokratiloissa, tai
toimitilat omistaa jokin muu taho kuin työnantaja. Työtilojen terveellisyyttä
koskevia viranomaispäätöksiä voidaan kuitenkin työsuojelulainsäädännön
mukaan kohdistaa ainoastaan työnantajaan. Myös työnantajan rajalliset val-
tuudet suorittaa tarvittavia korjaustoimenpiteitä toisen omistajan toimitiloissa
saattavat olla ongelma.
Sairaalarakennusten kosteusvaurioiden ja niistä johtuvien työperäisten saira-
uksien yleisyydestä on tehty selvitys vuonna 2004. Professori Reijulan rapor-
tissa on annettu ohjeet ongelmien korjaamiseksi, mutta toimenpiteisiin ei ole
ryhdytty. Ongelma kärjistyy niiden työssään kosteusvauriomikrobeille sairas-
tuneiden työntekijöiden kohdalla, jotka eivät saa mitään korvauksia tai toi-
meentuloa, jos altistumista ei todeta ammattitaudiksi.
TOIMENPITEET TYÖPAIKKATASOLLA:
• Työpaikalla todetut kosteusvauriot korjataan.
TOIMENPITEET VALTAKUNNALLISELLA TASOLLA:
• Kiinteistöjen omistajien vastuuta työpaikkoina käytettävien tilojen tur-
vallisuudesta ja terveellisyydestä tulee lisätä. Kiinteistön omistajat ja
vuokranantajat tulee saattaa työsuojelulainsäädännön velvoitteiden pii-
riin siltä osin, kun ne vuokraavat tai muutoin luovuttavat kiinteistö-, lii-
ke- ja muita tiloja työtiloiksi.
• Koko maan julkisten kiinteistöjen kuten sairaalarakennusten sisäilmaon-
gelmat tulee korjata nopeasti huolehtimalla kiinteistöjen peruskorjauksis-
ta. Siihen tulee varata resursseja valtiovallan taholta.
• Työntekijöiden toimeentulo on turvattava tilanteissa, joissa työntekijä on
sairastunut tai saa oireita työpaikan sisäilman takia eikä pysty palaamaan
33. SAK · Työsuojelulinjauksia 31
töihin, vaikka sairautta ei ole todettukaan ammattitaudiksi. Lainsäädän-
töä on tältä osin muutettava.
2.4.3. Työn henkinen kuormittavuus
Työn aiheuttama pitkäkestoinen stressi ja henkinen kuormitus näyttävät ole-
van yhteydessä moniin työperäisiin terveyshaittoihin. Työssä jaksamisesta on
tullut myös kansainvälisesti tärkeä kehittämisen kohde. WHO pitää työperäis-
tä stressiä suurena terveysriskinä ja seurauksia huomattavana kansantaloudel-
lisena menetyksenä kaikkialla maailmassa.
Työn henkisen kuormittavuuden on todettu lisääntyneen erityisesti 90-luvun
alun jälkeen. Stressiä ja henkistä kuormittavuutta aiheuttavat monet tekijät
työssä, esimerkiksi tehokkuuden ylikorostaminen, henkilöstövajaus suhteessa
työmäärään, huonot työjärjestelyt, alikuormitus, ylityöt sekä työpaikan epä-
varmuus ja epäoikeudenmukainen kohtelu (Dublinin säätiön tutkimukset, Ti-
lastokeskus, TTL, OSHA).
Työn stressitekijät aiheuttavat sekä fyysistä että psyykkistä sairastavuutta.
Suurimpina terveydellisinä seurauksina voidaan pitää sydän- ja verisuonitau-
teja, verenpainetta, aikuisiän diabetesta, tuki- ja liikuntaelinsairauksia sekä
mielenterveyden ongelmia. Lievempiä oireita ovat esimerkiksi unihäiriöt,
vatsaoireet ja väsymys. Myös tapaturmariski kasvaa stressin seurauksena.
Tällä hetkellä masennuksesta puhutaan kansantautina. Masennuksen aiheut-
tamien työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on puolitoistakertaistunut 1990-
luvun puolivälin jälkeen. Masennukseen perustuvien sairauspäivärahojen kus-
tannukset olivat 115 miljoonaa euroa vuonna 2006 (Kela) ja työkyvyttömyys-
eläkkeiden kustannukset 413 miljoonaa vuonna 2007. Alkaneista sairauspäi-
värahakausista 9,2 % johtui masennuksesta ja muista mielialahäiriöistä. Vas-
taavasti korvatuista sairauspäivistä 16,2 % johtui vuonna 2006 samoista syis-
tä. Masennuksen nouseminen merkittäväksi sairauspoissaolojen ja työkyvyt-
tömyyseläkkeiden aiheuttajaksi on saanut sosiaali- ja terveysministeriön
käynnistämään Masto-hankkeen, jonka tarkoituksena on ennaltaehkäistä ma-
sennuksen syntymistä sekä tehostaa hoitoa ja kuntoutusta erityisesti työikäi-
sen väestön keskuudessa.
Työelämässä sekä työyhteisöihin että työntekijöihin kohdistuu paineita, jotka
näkyvät koko yhteisön tai yksilöiden pahana olona ja stressinä. Ongelman
ratkaisuksi nähdään usein vain yksilön hoitaminen. Liian harvoin pyritään
ehkäisemään haitallista työperäistä kuormitusta. Työntekijän henkistä hyvin-
34. 32 SAK · Työsuojelulinjauksia
vointia voidaan parantaa monin keinoin työyhteisöä, yhteistyötä ja toimintata-
poja kehittämällä sekä huomioimalla myös työn ulkopuolisen elämän tärkeys.
TOIMENPITEET TYÖPAIKKATASOLLA:
• Riskien arvioinnissa, työpaikkaselvityksissä ja työsuojelussa tulee ottaa
paremmin huomioon työn haitallisen kuormituksen ehkäisy. Työpaik-
kaselvityksiin on sisällytettävä myös psyykkistä ja sosiaalista kuormitus-
ta aiheuttavat seikat.
• Työnantajan tulee käyttää nykyistä enemmän työterveyshuollon asian-
tuntemusta työntekijän ja koko työyhteisön henkisen hyvinvoinnin tu-
kemiseen. Henkilöstön on oltava organisaation tärkein voimavara, ja sen
hyvinvoinnin tulee olla itsestäänselvyys.
• Työpaikalla on sovellettava keskusjärjestöjen hyväksymän työperäistä
stressiä koskevan suosituksen toimenpide-ehdotuksia.
• Kaikilla työntekijöillä tulee olla riittävät mahdollisuudet osallistua työ-
yhteisön toimintaan ja kehittää työtään. Työyhteisön kehittäminen onnis-
tuu vain, kun johto on sitoutunut siihen.
• Työsuojeluyhteistoiminnan ja työterveyshuollon on tehtävä kiinteästi yh-
teistyötä.
TOIMENPITEET VALTAKUNNALLISELLA TASOLLA:
• Työmarkkinaosapuolet allekirjoittivat työperäistä stressiä koskevan so-
pimuksen EU:ssa vuonna 2004. Sen pohjalta työmarkkinajärjestöt ovat
antaneet työperäistä stressiä koskevan suosituksen marraskuussa 2007.
Siinä luetellaan erilaisia toimenpiteitä, joita työpaikalla voidaan tehdä,
kun havaitaan työperäisen stressin aiheuttama ongelma. Suositus pitäisi
ottaa osaksi työehtosopimuksia.
• Masto-hankkeen pohjalta syntyvät hyvät käytännöt, joilla tuetaan työn-
tekijöiden jaksamista, hoitoa ja kuntoutusta on otettava työpaikoilla ja
työterveyshuolloissa käyttöön siltä osin, kun ne koskevat työpaikkoja.
35. SAK · Työsuojelulinjauksia 33
• Varhainen puuttuminen henkiseen kuormittumiseen edellyttää mielen-
terveyspalvelujen saatavuutta ja työterveyshuollon henkilöstön osaamis-
ta. Se puolestaan edellyttää mielenterveyspoliittisia päätöksiä ja toimen-
piteitä, joissa otetaan huomioon työelämän aiheuttamat riskitekijät.
2.4.4. Väkivalta ja epäasiallinen kohtelu työssä
Väkivalta ja sen uhka sekä turvattomuuden tunteen kokeminen työssä ovat
lisääntyneet huomattavasti kahden viimeisen vuosikymmenen aikana. Työhön
liittyvää väkivaltaa tai sen uhkaa kokee Suomessa vuosittain arvioiden mu-
kaan yli 150 000 ihmistä eli noin 5 prosenttia työntekijöistä (Tilastokeskus).
Lisääntynyt väkivallan uhka näyttää kohdistuvan erityisesti naisvaltaisille
palvelu- ja sosiaalialoille. Tampereen teknillisen yliopiston tutkimuksen mu-
kaan vuonna 2003 sattui vakuutuslaitosten korvaamia väkivaltatapauksia mel-
kein 1500. Lähes kaikki tapaukset sattuivat työpaikalla.
Jo pelkkä väkivallan uhka on terveysriski. On tärkeää, että työterveyshuolto
huomioi sen terveysrakastuksissa. Fyysiselle väkivallalle ja sen uhkalle altis-
tavat erityisesti yksin työskentely, yötyö, työskentely asiakkaitten kanssa sekä
rahan käsittely. Väkivallan uhkaa voidaan vähentää työn organisoinnilla, tek-
nisillä varusteilla, hälytysjärjestelmillä sekä henkilöstön koulutuksella.
Epäasiallinen kohtelu (häirintä, kiusaaminen, seksuaalinen häirintä) on lisään-
tynyt 1990-luvun loppupuolelta lähtien, ja se kohdistuu enemmän naisiin kuin
miehiin. Häirinnän ja epäasiallisen kohtelun kohteena on Tilastokeskuksen ja
Työterveyslaitoksen tuoreiden tutkimusten mukaan noin 5 prosenttia työssä-
käyvistä. Kolme vuotta aiemmin epäasiallista kohtelua sanoo kokeneensa 11
prosenttia työntekijöistä. Eniten häirintää ja epäasiallista kohtelua koetaan
rahoituksessa, koulutuksessa ja sosiaali- ja terveydenhuollossa. Ammattiryh-
mistä henkisen väkivallan kohteena kokivat eniten olevansa palvelu-, myynti-
ja hoitotyöntekijät sekä toimisto- ja asiakaspalvelutyötä tekevät (Työ ja terve-
ys -tutkimus TTL 2006).
Häirinnälle ja työpaikkakiusaamiselle altistavat esimerkiksi kiire, stressi,
puutteellinen johtaminen ja työyhteisön tuki sekä henkilöstön vähyys ja työn
epävarmuus.
Työturvallisuus- ja tasa-arvolakeihin sisältyvät häirintää koskevat pykälät,
mikä on helpottanut asiaan puuttumista työpaikalla. Työturvallisuuslaissa
säädetään myös yksintyöskentelystä ja väkivallasta.
36. 34 SAK · Työsuojelulinjauksia
TOIMENPITEET TYÖPAIKKATASOLLA:
• Fyysiselle väkivallalle alttiit työtehtävät on tunnistettava, ja työntekijöil-
le on tehtävä kirjallinen turvallisuusohjeisto, joka perustuu väkivaltaris-
kien arviointiin, selvittämiseen ja ennakointiin. Kartoituksissa on tarpeen
käyttää hyväksi työpaikan työsuojelu- ja työterveyshenkilöstön ja tarvit-
taessa myös ulkopuolisen asiantuntijoiden osaamista. Työnantajan on
annettava työntekijöille tiedot heidän turvallisuuteensa ja terveyteensä
vaikuttavista asioista. Väkivallan uhkaan liittyvät asiat on käsiteltävä yh-
teistyössä henkilöstön edustajien kanssa.
• Työnantajan on säännöllisin väliajoin järjestettävä kaikille työntekijöil-
leen koulutusta väkivalta- ja uhkatilanteisiin liittyvistä toimintatavoista
sellaisilla työpaikoilla, joilla uhka on olemassa. Väkivalta- tai uhkatilan-
teen jälkeen joillakin työntekijöillä voi olla tarvetta saada tukea koke-
muksesta toipumiseen. Työterveyshuollon kanssa on sovittava, miten
tarvittava tuki järjestetään.
• Kaikki väkivaltatilanteet tulee kirjata ylös, vaikka niistä ei olisi aiheu-
tunutkaan fyysistä vammaa. Lääkärin toteama psyykkinen vamma ja sii-
tä aiheutuva sairauspoissaolo on ilmoitettava vakuutuslaitokselle kuten
työtapaturmat.
TOIMENPITEET VALTAKUNNALLISELLA TASOLLA:
• SAK edellyttää, että valmisteilla olevat väkivaltaa ja sen uhkaa sekä yk-
sin työskentelyä koskevat asetukset yksityiskohtaisemmista velvoitteista
uhkien vähentämiseksi tulee saada voimaan kaikilla aloilla.
• On kehitettävä seurantajärjestelmä, joka tilastoi vuosittain työpaikkavä-
kivallan, koska on tärkeää seurata väkivaltaan liittyvien työtapaturmien
kehitystä. Sitä varten ESAW-työpaikkatapaturmien luokitusjärjestel-
mään tulee luoda väkivaltatapaturmille oma alaluokka tai koodi. Myös
poliisin RIKI-järjestelmässä voisi olla rakenne, joka erottaisi työssä ta-
pahtuneet väkivaltarikokset muista rikoksista.
37. SAK · Työsuojelulinjauksia 35
2.4.5. Työajat
Työntekijän hyvinvointiin vaikuttavat keskeisesti työajat. Fyysistä ja psyyk-
kistä hyvinvointia heikentävät mm. vuorotyö, epäsäännöllinen työaika, liian
pitkä tai lyhyt työaika sekä työn tekeminen epämiellyttävään vuorokaudenai-
kaan. Sen sijaan palkansaajan hyvinvointia edistää yleensä mahdollisuus sää-
dellä työaikojaan itse eli yksilöllinen työaikajousto. Mahdollisuudella vaikut-
taa työaikaan on positiivisia vaikutuksia myös työelämän ulkopuolisiin sosi-
aalisiin suhteisiin, esimerkiksi harrastusmahdollisuuksiin sekä työn ja perhe-
elämän yhteensovittamiseen.
Yhä suurempi osa palkansaajista on työssä, jossa päivittäinen työaika vaihte-
lee. Joka neljäs palkansaaja joutuu joustamaan työajoissa joko päivittäin tai
viikoittain työtehtävien tai esimiesten vaatimuksesta. Lisäksi kolmannes työl-
lisistä tekee viikonlopputyötä vähintään kerran kuukaudessa. Osuudet ovat
käytännössä samat miehillä ja naisilla. Työntekijäasemassa olevista joka nel-
jäs tekee yötyötä vähintään kerran kuukaudessa. Yötyö koskettaa laajemmin
miehiä kuin naisia. (Työ ja terveys -tutkimus TTL 2006)
Palkansaajat joustavat työn ehdoilla enemmän kuin työ joustaa palkansaajien
ehdoilla. Tasaveroisempi suhde on ehdoton päämäärä. Työaika-autonomia on
jakautunut henkilöstöryhmittäin epädemokraattisesti. Työntekijäasemassa
olevista palkansaajista vain joka viides pystyy säätelemään työpäivänsä pi-
tuutta tyydyttävissä määrin. Esimerkiksi ylemmistä toimihenkilöistä vastaavaa
etua nauttii yli puolet. Työaika-autonomia on myös sukupuolisidonnainen
ilmiö. Yleisesti ottaen miehillä on työssään autonomiaa, myös työaika-
autonomiaa, enemmän kuin naisilla. Olisikin tärkeää, että työpaikoille kyettäi-
siin rakentamaan sellaisia työaikajärjestelmiä, joissa palkansaajat saisivat
mahdollisuuksien mukaan nykyistä enemmän päätösvaltaa töihin tulo- ja läh-
töajoissa. Liukuvan työajan käyttö on positiivista paitsi palkansaajille myös
työnantajille.
Kun vajaata työpäivää tekevä ei saa yhdestä työstä riittävää elantoa, hän jou-
tuu toimimaan yhtä aikaa useassa työssä. Siitä seuraa monia hankaluuksia.
Osa-aikaisten kutsuminen työhön esimerkiksi puhelimella ilman kunnollista
työaikamäärittelyä on käytännössä yleistä. Joskus myös työpäivä lopetetaan
kesken vastoin sitä, mitä työntekijän kanssa on aiemmin sovittu.
Työaikalakia ei sovelleta koulutukseen tai harjoitteluun liittyvän ei-
työsuhteiseen työn suorittamiseen. Käytännössä tämä on johtanut siihen, että
työharjoittelijoilla teetetään huomattavan pitkiä työpäiviä ja ns. epämukavia
työvuoroja (juhlapyhät, yövuorot).
38. 36 SAK · Työsuojelulinjauksia
Työntekijöiden hyvinvointia lisää sellaisten työaikajärjestelmien kehittämi-
nen, joiden avulla voi halutessaan säästää työaikaa ja ottaa sen myöhemmin
vapaana. On kuitenkin huolehdittava, etteivät järjestelmät heikennä työnteki-
jöiden ansiotasoa. Lisääntynyt työaika-autonomia auttaa työntekijöitä jaksa-
maan ja elpymään. Parempi mahdollisuus vaikuttaa työaikoihin on suomalais-
ten palkansaajien tärkein työaikatoive.
Vuoro- ja jaksotyötä tekee joka viides palkansaaja, työntekijäasemassa olevis-
ta peräti joka kolmas. Yleisintä vuoro- ja jaksotyö on majoitus-, ravitsemus- ja
kuljetusaloilla. On ensiarvoisen tärkeää pyrkiä laatimaan työvuorot siten, että
vuorotyöstä koituvat haitat ovat mahdollisimman pienet. Työterveyslaitoksen
vuorotyön kehittämishankkeissa on havaittu, että kolmivuorotyön nopea kier-
to (kahden aamun, kahden illan, kahden yön järjestelmä) on parantanut työn-
tekijöiden koettua terveydentilaa ja helpottanut työn ja yksityiselämän välistä
yhteensovittamista. Sillä on olut myös positiivisia vaikutuksia tuotantoon,
sillä työntekijät kokivat myös työsuorituksensa parantuneen. Myönteisimmin
muutoksen ovat kokeneet ikääntyneet työntekijät.
Huomattavan suuri osa palkansaajista kärsii työn puutteesta eli liian lyhyestä
työajasta. Erityisesti se ilmenee palvelualoilla vastentahtoisena osa-aikatyönä,
mutta muillakin aloilla myös vajaana vuosityöaikana määräaikaisten työsuh-
teiden takia. Niillä aloilla, joilla ongelmana on päivittäisen työajan tai jaksos-
sa määräytyvän työajan lyhyys, olisi rikastettava työnkuvia. Se mahdollistaisi
osaamisen hyödyntämisen monipuolisemmin. Tarvittaessa henkilöstöä tulisi
myös kouluttaa uusiin työtehtäviin. Niin on mahdollista järjestellä lisää työ-
tunteja niitä tarvitseville. Lisäksi on kehitettävä TES-järjestelmää joustavam-
maksi, siten että voidaan yhdistää eri työehtosopimuksien piiriin kuuluvia
työtehtäviä. Monipuolisemmat työtehtävät ja osaaminen ovat perusteena pa-
remmalle palkalle.
Työvuorojen suunnittelussa olisi otettava nykyistä paremmin huomioon ih-
misten toiveet. Lisätyön tarjoamisvelvoite osa-aikaisille on askel hyvään
suuntaan. Siinäkin on kuitenkin otettava huomioon työntekijän toiveet lisätun-
tien sijoittumiselle. Ei voida pitää hyväksyttävänä menettelyä, jossa lisätunnit
tarjotaan tarkoituksellisesti hankaliin ajankohtiin, esimerkiksi rikkomalla ko-
konainen päivä muutaman tunnin työrupeamiin, joiden väliin jää palkattomia
jaksoja.
Työaikojen noudattamisessa on yleisesti ongelmia. Valtion ja kuntien viras-
toissa, korkeakouluissa ja erilaisissa joustavissa työmuodoissa tehdään satojen
työtuntien edestä palkatonta lisä- ja ylityötä. Myös monilla yksityisillä aloilla
tehdään palkatonta ylityötä eri tavoin (esimerkiksi työvuoroa tai aukioloa
39. SAK · Työsuojelulinjauksia 37
edeltävät valmistelutyöt ja sen jälkeen tehtävät lopetustyöt, erilaiset suunnitte-
lutehtävät työajan ulkopuolella ja työpuhelut vapaa-ajalla). Jos tällaisia tehtä-
viä ei voida välttää, ne on huomioitava osaksi työaikaa. Silloin ne on myös
korvattava yhdessä sovitulla tavalla (rahalla, ajalla tai esimerkiksi lisääntyväl-
lä työaika-autonomialla).
TOIMENPITEET TYÖPAIKKATASOLLA:
• Liukuvan työajan käyttöä ja työajan säästömahdollisuuksia olisi edis-
tettävä. Kertyneet tunnit olisi mahdollisuuksien mukaan korvattava
tarvittaessa pidempinä vapaajaksoina. Kehittämistyössä on varmistet-
tava, ettei työntekijöiden ansiotaso alene ja etteivät järjestelyt vaa-
ranna terveyttä ja työssä jaksamista.
• Kolmivuorotyötä käyttävillä työpaikoilla olisi edistettävä ns. nopean
kierron käyttöä (kaksi aamu-, kaksi ilta- ja kaksi yövuoroa).
• Jaksotyötä teetettäessä on huomioitava päivittäisen työvuoron kesto
siten, ettei työntekijä kuormitu liikaa.
• Osa-aikaisille työntekijöille olisi rakennettava laajempia toimenkuvia
ja annettava tarvittaessa lisäkoulutusta. Se ei saa kuitenkaan johtaa
työn yksikkökustannusten (tuntipalkkojen) alenemiseen.
• Lisätyöt tarjottaessa tulisi rakentaa työrupeamia, jotka palvelevat
mahdollisuuksien mukaan työntekijän työajalle asettamia vaatimuk-
sia. Työrupeamien tarkoituksellista silppuamista on vältettävä.
• Työajat ovat monipuolistuneet. Sillä on sekä myönteisiä että kieltei-
siä vaikutuksia ihmisten elämän laatuun. Työaikojen räätälöinnin pi-
täisi tapahtua nykyistä enemmän ihmisten tarpeiden pohjalta. On ke-
hitettävä toimivat työaikajärjestelmät, jotka huomioivat ihmisten yk-
silölliset, esimerkiksi perhe-elämän ja ikääntymisen, mukanaan tuo-
mat tarpeet.
• Työnantajan tulee valvoa työaikojen noudattamista nykyistä tehok-
kaammin, eikä palkatonta ylityötä tule sallia.
40. 38 SAK · Työsuojelulinjauksia
TOIMENPITEET VALTAKUNNALLISELLA TASOLLA:
• Työajan merkitystä terveyteen ja jaksamiseen tulee tutkia tehokkaam-
min. Tutkimustieto tulee saattaa työpaikkojen käyttöön.
• Työterveyshuollon ja työsuojeluhenkilöstön sekä luottamusmiesten kou-
lutukseen tulee lisätä työajan terveydelliset vaikutukset ja haittojen en-
nalta ehkäisy.
• Työaikojen joustomahdollisuutta työntekijöiden aloitteesta on parannet-
tava mahdollistamalla osa-aikatyö ja lyhennetyt työviikot.
• Tulee selvittää mahdollisuudet työaikalain ulottamisesta myös työssäop-
pijoihin ja työharjoittelijoihin, etteivät he olisi työaikajärjestelyissä täy-
sin eriarvoisessa asemassa työsuhteisiin työntekijöihin nähden.
• Pätkätyöntekijöiden asemaa on parannettava. Vastentahtoisen osa-
aikatyön ja laittomien määräaikaisuuksien ehkäisemiseksi tulee selvittää
mahdollisuuksia korottaa työnantajan sosiaalivakuutusmaksuja näissä ti-
lanteissa.
2.5. Harmaa talous
Harmaaseen talouteen ja yleissitovien työehtosopimusten noudattamatta jät-
tämiseen liittyy usein myös työsuojelun laiminlyöntejä ja työsuojelurikoksia.
Työehtosopimusten mukaisten palkkojen maksamisessa on edelleen liian pal-
jon väärinkäytöksiä. Työnantajat käyttävät usein hyväkseen työehtosopimuk-
sien palkkausmääräysten alarajoja. Työntekijä saatetaan ottaa harjoittelijaksi,
jolloin vältytään työehtosopimuksen täysimittaiselta palkkahinnoittelulta.
Työsuhteiden ongelmaksi on muodostunut toisaalta pätkätyön teettäminen ja
toisaalta puutteellinen irtisanomissuoja. Runsaasti ongelmia on myös vuokra-
työvoiman ja ulkomaalaisen työvoiman käytössä. Puutteellinen työsuhdeturva
ja epävarmuus tulevaisuudesta ovat työntekijöiden kannalta erittäin kuormit-
tavia epäkohtia myös työsuojelumielessä. Erityisesti julkisella sektorilla on
taipumus käyttää paljon määräaikaisia työsuhteita, vaikka se muutoin toimii
lakien ja normien mukaan. Monilla työaloilla osa-aikaiset työsuhteet muodos-
tavat jopa pääosan työntekijöiden palkkausmuodoista. Vuokratyössä käyte-
tään yleensä vain määräaikaisia työsuhteita.
41. SAK · Työsuojelulinjauksia 39
TOIMENPITEET TYÖPAIKKATASOLLA
• Alihankintasopimukseen ja työvoiman vuokrausta koskevaan sopimuk-
seen on liitettävä ehto, jossa alihankkija tai vuokrausyritys sitoutuu nou-
dattamaan tilaajan työehtosopimusta sekä työ- ja sosiaalilainsäädäntöä.
• Työpaikan luottamusmiehelle ja työsuojeluvaltuutetulle on ilmoitettava
alihankkijan tai vuokrayrityksen palveluksessa olevien työntekijöiden
nimet, työn arvioitu kesto, työtehtävät ja sovellettava työehtosopimus.
TOIMENPITEET VALTAKUNNALLISELLA TASOLLA
• Harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaan liittyvää työsuojelu-
viranomaisten, veroviranomaisten ja muiden viranomaisten yhteistyötä
tulee parantaa. Keskusrikospoliisin yhteydessä toimivalle valvontayksi-
kölle on myös jatkossa turvattava riittävät voimavarat sekä harmaan ta-
louden että pimeän työvoiman torjunnassa. Työturvallisuusrikosten tut-
kinta tulee keskittää talousrikosyksiköihin.
• Poliisin ja työsuojelupiirien tietoon tulleiden työsuojelurikkomusten tut-
kimiseksi ja työsuojelullisen vakavuuden arvioimiseksi on tehtävä perus-
teellinen selvitys, jota voidaan jatkossa hyödyntää työsuojeluongelmien
ehkäisyssä. Rikoksella saadun taloudellisen hyödyn menettämissäännök-
siä ja käytäntöjä tulee tiukentaa.
• Työsuojelupiirien ja SAK:n liittojen yhteistyötä ulkopuolisen työvoiman
ja erityisesti ulkomaalaisen työvoiman valvonnassa on tehostettava.
• On selvitettävä, miten alipalkan maksaminen voitaisiin nykyistä tehok-
kaammin ja kattavammin sanktioida.
• Tilaajan vastuuseen on kuuluttava, että tilaaja valvoo ja seuraa aliura-
koitsijoiden ja vuokrausyritysten palveluksessa olevien työntekijöiden,
erityisesti ulkomaalaisten työntekijöiden, työsuhteiden ehtoja sekä vastaa
palkoista.
• Ammattiliitoille on saatava kanneoikeus tilanteissa, joissa rikotaan työn-
tekijän lakisääteisiä oikeuksia. Kanneoikeudet ovat erityisen tarpeellisia
ulkomaisen työvoiman suojelemiseksi väärinkäytöksiltä.
42. 40 SAK · Työsuojelulinjauksia
• Ammattiliittojen ja työsuojelupiirien välistä yhteistyötä työehtojen val-
vonnassa on kehitettävä. Käytännössä valvontaongelmat kohdistuvat
usein työpaikkoihin, joissa ei ole luottamushenkilöitä. Siksi myös liitoil-
la tulee olla mahdollisuus saada käyttöönsä eri rekistereihin tallennettuja
työntekijätietoja.
• Vuokratyönantajien on ryhdyttävä noudattamaan työsopimuslain sään-
nöksiä, joiden mukaan kokoaikainen ja vakituinen työsopimus on pää-
sääntö ja määräaikainen voidaan tehdä vain perustellusta syystä.
• Sekä vuokratyöntekijöiden että käyttäjäyritysten palveluksessa olevien
työntekijöiden työsuhdeturvaa on parannettava niin, että vuokratyönteki-
jöillä ei voida korvata käyttäjäyrityksen työntekijöitä. Vuokratyönteki-
jöille on taattava vakituinen työsuhde joko työsopimuslain muutoksella
tai säätämällä vuokratyöstä erillislaki. Lisäksi vuokratyöalalle on luotava
takuupalkkajärjestelmä niitä aikoja varten, jolloin vuokratyönantajalla ei
ole tarjota työntekijälle työtä.
• Työsopimuslakiin tulee lisätä määräaikaisen työntekijän takaisinottovel-
vollisuus tilanteessa, jossa työnantaja tarvitsee uutta työvoimaa yrityk-
seen. Työnantajalle on myös säädettävä velvollisuus tarjota määräaikai-
selle vakituista työtä, jos se määräaikaisen työsuhteen kestäessä tarvitsee
vakituista työvoimaa ja työnantajalla on tarjota työtä määräaikaisen työn
päätyttyä.
• Osa-aikatyön määrää on vähennettävä tukemalla sellaisia järjestelyjä,
joilla osa-aikainen työntekijä saa lisätyötä. Työsopimuslain mukainen li-
sätyön tarjoamisvelvollisuuden näyttötaakka on siirrettävä yksiselittei-
sesti työnantajalle.
3. Lainsäädännön noudattaminen
3.1. Työsuojelutarkastusten määrä ja vaikuttavuus
Työsuojeluviranomaisten suorittamien tarkastusten määrä on viime vuosina
laskenut. Niiden lukumäärä on kansainvälisten kriteereiden mukaan alhainen.
Vuonna 2006 tarkastettiin noin 12 000 työpaikkaa, ja kaikkiaan tarkastuksia
tehtiin 17 514. Työpaikkojen lisääntyessä tarkastusvälit ovat koko ajan kasva-
neet. Joillakin työpaikoilla ne ovat pidentyneet jopa yli 30 vuoteen. Moni työ-