Vanhustyön vastuunkantajat 2014 - Kongressikirja

1. Vanhustyön vastuunkantajat II kansallinen moniammatillinen kongressi 15.–16.5.2014, Finlandia-talo, Helsinki www.vanhustyonvastuunkantajat.fi KONGRESSIKIRJA

2. Kirjan toimitus: tiedottaja Riitta Eerola, työvoimapoliittinen asiantuntija Mervi Flinkman, julkaisutoimittaja Tuija Kinnunen-Moilanen, sosiaalipoliittinen asiantuntija Eva Siitonen Taitto: Innocorp • Paino: Multiprint Oy, 2014

3. Sisällys Vanhustyön vastuunkantajat – kongressin ohjelma 5 TORSTAI 15.5.2014 aamupäivä 5 Luennot (1–49) 6 TORSTAI 15.5.2014 iltapäivä 6 PERJANTAI 16.5.2014 aamupäivä 8 PERJANTAI 16.5.2014 iltapäivä 8 Suulliset esitykset (50–76) 10 TORSTAI 15.5.2014 ILTAPÄIVÄ 10 PERJANTAI 16.5.2014 iltapäivä 12 Posterit (77–106) 13 Työnäytökset 16 Luentojen tauoilla • 1. kerroksen huoneet 16 Työnäytösten aikataulu 17 TORSTAI 15.5.2014 17 PERJANTAI 16.5.2014 18 Tervetuloa kongressiin! Kirsi Sillanpää 19

4. Luentotiivistelmät (1–49) 21 1. Palvelurakenne: Kohti parempaa vanhuutta osaavan hoitohenkilöstön turvin 23 2. Vanhuspalvelulaki ja sen toimeenpanoa tukeva laatusuositus 24 3. Vanhus ensihoidon asiakkaana 25 4. Ikäihminen päivystyspoliklinikalla ja erikoissairaanhoidossa 26 5. Ikääntyvä potilas kuvantamistutkimuksissa 27 6. Laboratoriotutkimusten viitevälit ikääntyneillä 28 7. Hyödyt kuntoutuksen nopeasta aloittamisesta 29 8. Turvallinen siirtyminen erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon 30 9. Omaisena vanhuksen hoitopolun eri vaiheissa 31 10. Palvelujen hyvän laadun varmistaminen omavalvonnan ja viranomaisvalvonnan avulla 32 11. Vantaan oman toiminnan ja ostopalveluiden laatutason ja saumattomuuden varmistaminen omavalvonnalla 33 12. Yksityissektorin omavalvonta 34 13. Ikäihmisten palvelujen ohjaus ja valvonta 35 14. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvonta 36 15. Osaamisen johtamisella työhyvinvointia ja tuloksellisuutta 37 16. Pojasta äidin hoitajaksi 38 17. 940 päivää isän muistina 39 18. Omaishoitaja voimavarana ja yhteistyökumppanina 40 19. Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma 41 20. Eloisa ikä -ohjelma ja poimintoja hankkeista 42 21. Yhteistyö voimaannuttaa – järjestötyön uusia tuulia 43 22. Ravinnon merkitys muistisairaalle 44 23. Ikääntyvien suun terveys 45 24. Ikääntyneiden jalkojen omahoito ja jalkaterveys kotihoidossa 46 25. Alkoholistako ongelma palvelutaloissa, pelisäännöt avuksi 47 26. Ikääntyminen ja seksuaalisuus 48 27. Case Kustaankartano: Aktivoivan arjen malli 49 28. Yksilöllinen hoito ikääntyneen palveluissa 50 29. Monikulttuurisen työyhteisön viestintä 51 30. Miten kotihoidon kasvavaan kysyntään vastataan? 52 31. Potilasturvallisuus vanhustyössä 53 32. Kansalliset ohjeet ikäihmisten lääkehoitojen järkeistämiseksi 54 33. Ikääntyneisiin kohdistuva kaltoinkohtelu ja sen ehkäiseminen 55 34. Turvallisuussuunnittelu vanhustenhuollon toimintayksiköissä 56 35. Henkilöstön työturvallisuus 57 36. Ikäihmisten palvelujen johtamisen haasteet 58 37. Eettinen osaaminen ja vastuullisuus korostuvat tulevaisuuden vanhuspalveluissa 59

5. 38. a. Miten oppilaitokset vastaavat työelämän tarpeisiin? 60 b). Oppilaitoksen ja työelämän yhteistyö 61 39. Työelämän kommentti 62 40. Masennus ja yksinäisyys taakkana 63 41. Muistisairaana kotona kauemmin 64 42. Ikääntyneen toiminta- ja liikkumiskyvyn edistäminen 65 43. Kirjaaminen Helsingin kotihoidossa 66 44. Yksinäisyys vaivaa, pitääkö siihen tyytyä? 67 45. Mahdollisuus vaikuttaa omiin sosiaalipalveluihin 68 46. Palvelumuotoilu Haminan malliin 69 47. Muistisairaan edunvalvonta 70 48. Hyvä kohtaaminen ja huumori vanhustyössä 71 49. Voimauttava nukketeatteri 72 Suullisten esitysten tiivistelmät (50–75) 75 50. Mobiilipeleillä uusia ulottuvuuksia ikääntyneiden yksilölliseen kuntoutumiseen 77 51. Kotihoidon asiakaspalaute – vastuuhoitajan haastattelu 78 52. Asenne ja osaaminen kohdalleen Vaasan vanhustyössä 79 53. Hoitajan toimintamalli ikääntyvän muistisairaan henkilön hoitotyössä 80 54. Lääkityksen tarkistus koneellisessa annosjakelussa 81 55. Valinnanvapauden merkitys kotihoidon palvelujen vaikuttavuuteen 82 56. Valoa ja iloa esteettömällä viestinnällä 83 57. Kuva- ja äänivälitteinen palvelu ikääntyneiden kotona asumisen tukena Helsingin sosiaali- ja terveysvirastossa 84 58. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat vanhuspalvelujen asiakkaina 85 59. Sanomalehtien kuvaukset iäkkäistä – näkökulmia yhteiskunnan suhtautumisesta 86 60. TOIMIA-suositus toimintakyvyn arvioinnista iäkkään väestön hyvinvointia edistävien palveluiden yhteydessä 87 61. Innovaatiot vanhusten palveluiden kehittämisessä 88 62. Muistisairaan ihmisen omaisen toimijuus terveyskeskuksen pitkäaikaisosastolla 89 63. Jotta emme unohtaisi – Voimavaralähtöinen monimuotovalmennus muistisairaiden perheille VALMU 90 64. Omaishoitajan ja hoidettavan välinen vuorovaikutus – iäkkään puolison sairastuessa etenevään muistisairauteen 91 65. Terveystietojen tehokas käyttö parantaa hoidon laatua ja säästää kustannuksia vanhustenhoidossa 92 66. Taiteesta ja kulttuurista avaimia aivoterveyteen 93 67. Tarinatus tukena ja työmuotona vanhustyössä 94 68. Iäkkäät liikkuvat järjestöissä 95 69. Huolellisella implementoinnilla tuloksia iäkkäiden kaatumisten ehkäisyssä 96 70. Murtumien ehkäisy ja omahoidon edistäminen 97

6. 71. Suun terveys 75-vuotiailla kotihoidon asiakkailla 98 72. Ikäihmisen osallisuus ja asuinympäristö 99 73. Voimaa vanhuuteen – iäkkäiden terveysliikuntaohjelma (2005–2014) 100 74. Liikuntaraadit – uusi vaikuttamiskanava ikäihmisille 101 75. Monipuolinen liikuntaharjoittelu vähentää iäkkäiden naisten kaatumisvammoja 102 76. Ikäihmisten kokemuksia liikuntamahdollisuuksistaan 103 Postereiden tiivistelmät (77–106) 105 77. Säker läkemedelsbehandling för en bättre äldrevård 107 78. Vanhuspsykiatrisen yhteistyön kehittäminen Oulun yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueella 108 79. Positive about Dementia – kansainvälinen yhteistyöhanke muistisairauksista 109 80. Yleistilan arviointikiekko 110 81. Työpajan toteutusmalli – kuvan ja maalauksen keinoin iloa vanhusten arkeen 111 82. Askeleita kulttuurin muutokseen: Vantaan vanhustyön renessanssi 112 83. Vanhuuden Mieli -projekti juurruttaa logoterapeuttista ajattelua 113 84. Tunne perhehoito – hoivaa ja huolenpitoa ikäihmisille 114 85. Asiakasvastaavat kotiutuksen tukena Kouvolan kotihoidossa 115 86. Vanhusten hoitotyötä oppimassa – yhdessä uudistaen 116 87. Kotihoidon ohjaajat: moniammatillinen yhteistyö suun terveydenhuollon kanssa 117 88. Eheä Elämän Ehtoo -hanke (EEE-hanke) 118 89. Sairaanhoitajien työtyytyväisyys vanhustyössä 119 90. Ikääntyvän omaisen ABC-opas auttaa tunnistamaan tilanteen ja rohkaisee hakemaan apua 120 91. Kotikäyntityössä näkee ihmisen omimmillaan 121 92. Juuri-hanke: Vanhusten kaltoinkohtelun ja lähisuhdeväkivallan vastaisen työn juurruttaminen arjen käytäntöihin 122 93. Maahanmuuttajavanhusten muistikuntoutus 123 94. Pumppu-hanke: Kotihoito vanhustyön sydämenä ja kotiin vietävät palvelut yhteistoiminta-alueella 124 95. Sairaanhoitajien kuvauksia vanhusten hyvästä hoidosta terveyskeskuksen vuodeosastolla 125 96. Liikkeellä voimaa vuosiin Ikäihmisten liikunnan kansallinen toimenpideohjelma 126 97. Palvelumuotoilun keinoin uusia kotiin vietäviä palveluja 127 98. Iäkkäiden ulkoilu lisääntyy Voimaa vanhuuteen -ohjelmassa 128 99. Lääkityksen tarkistus koneellisessa annosjakelussa parantaa potilasturvallisuutta 129 100. Kaikenikäisten jalkaterveyttä edistetään ohjauksella ja neuvonnalla 130 101. Projektet Hemma bäst – Kotona paras (2013–2014) 131 102. OPTIFEL – Optimised food products for elderly population 132 103. Riskikohtien kartoitus koneellisen annosjakeluprosessin eri vaiheissa 133 104. Hyvinvointiteknologiatuotteita ja -palveluja eri-ikäisille 134 105. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan energiaverkosto SOTERGO 135 106. Vanhuus ei ole uhka, yksinäisyys ja syrjäytyminen on 136 Näytteilleasettajat 137

7. TORSTAI 15.5.2014 AAMUPÄIVÄ 7.00–9.00 llmoittautuminen ja postereiden kiinnittäminen YHTEINEN OHJELMA, FINLANDIA-SALI, pj Kirsi Sillanpää, Tehy 9.00 Kongressin avaus Tarja Halonen, presidentti Vanhustyön johtajan tunnustuspalkinto 2014 La Carita -säätiö Otto Lindberg, puheenjohtaja, lääketieteen tohtori, geriatrian erikoislääkäri Musiikkiesitys, Rap-mummo Eila Eila Nevanranta, Vuoden isovanhempi 2013 Vanhustyön vastuunkantajat – kongressin ohjelma 5 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

8. Luennot (1–49) 9.45–10.45 1. Palvelurakenne Kohti parempaa vanhuutta ammattitaitoisen ja osaavan hoitohenkilöstön turvin Harriet Finne-Soveri, geriatrian erikoislääkäri, tutkimusprofessori THL 10.50–11.45 2. Vanhuspalvelulaki ja sen toimeenpanoa tukeva laatusuositus Päivi Voutilainen, TtT, dosentti, johtaja, sosiaali- ja terveysministeriö STM 11.45–12.15 Lounas ja näyttelyyn tutustuminen, suulliset esitykset, posterit, työnäytökset TORSTAI 15.5.2014 ILTAPÄIVÄ TEEMAT • ILTAPÄIVÄ TEEMA I • TURVALLINEN HOITOPOLKU, TERASSISALI pj Juha Kurtti 13.00–13.30 3. Vanhus ensihoidon asiakkaana Heikki Paakkonen, TtT, esh, ylihoitaja, KYS, Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri 13.30–14.00 4. Ikäihminen päivystyspoliklinikalla ja erikoissairaanhoidossa Jouko Laurila, LT, geriatrian dosentti, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri 14.00–14.30 5. Ikääntyvä potilas kuvantamistutkimuksissa Merja Perankoski, puheenjohtaja, Suomen Röntgenhoitajaliitto ry 14.30–15.00 6. Laboratoriotutkimusten viitevälit vanhuksilla Veli Kairisto, osastonylilääkäri, TYKSLAB, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri 15.00–15.30 Kahvitauko ja näyttelyyn tutustuminen, suulliset esitykset, posterit, työnäytökset 15.30–16.00 7. Hyödyt kuntoutuksen nopeasta aloittamisesta Riku Nikander, gerontologian professori, johtaja, GeroCenter-säätiö 16.00–16.30 8. Turvallinen siirtyminen esikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon Annmari Kainulainen, TtM, ylihoitaja, KYS, Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri 16.30–17.00 9. Omaisena vanhuksen hoitopolun eri vaiheissa Soila Nordström, vanhuksen tytär 6 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

9. TEEMAT • ILTAPÄIVÄ TEEMA II • VALVONNAN NÄKÖKULMAT, HELSINKI-SALI pj Kirsi Markkola 13.00–13.30 10. Palvelujen hyvän laadun varmistaminen omavalvonnan ja viranomaisvalvonnan avulla Hanna Ahonen, sosiaalineuvos, Valvira 13.30–14.00 11. Vantaan oman toiminnan ja ostopalveluiden laatutason ja saumattomuuden varmistaminen omavalvonnalla Kristiina Matikainen, TtM, erityisasiantuntija, Hoiva-asumisen palvelut, Vantaan kaupunki 14.00–14.30 12. Yksityissektorin omavalvonta Jaana Laitinen-Pesola, THM, toiminnanjohtaja, Hoiva-alan palveluntuottajat ry 14.30–15.00 Kahvitauko ja näyttelyyn tutustuminen, suulliset esitykset, posterit, työnäytökset 15.00–15.30 13. Ikäihmisten palvelujen ohjaus ja valvonta Marjatta Aittolahti, YTM, ylitarkastaja, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 15.30–16.15 14. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvonta Helena Mönttinen, ryhmäpäällikkö, esittelijäneuvos, Valvira Kirsi Markkanen, THM, kehittämispäällikkö, yhteiskuntasuhteet ja kehittäminen, Tehy ry 16.15–16.45 15. Osaamisen johtamisella työhyvinvointia ja tuloksellisuutta Kirsi Sillanpää, Esh, TtM, eMBA, johtaja, yhteiskuntasuhteet ja kehittäminen, Tehy ry 16.45–17.00 Keskustelu TEEMA III • KOLMAS SEKTORI JA OMAISHOITO, AURORA-SALI pj Arja Tuomisoja 13.00–13.45 16. Pojasta äidin huoltajaksi Hannu Koskinen, everstiluutnantti evp. 13.00–13.45 17. 940 päivää isän muistina Hanna Jensen, VTM, Sanoma 13.45–14.15 18. Omaishoitaja voimavarana ja yhteistyökumppanina Maarit Väisänen, YTM, sosionomi (amk) projektivastaava, Mikkelin seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry 14.15–14.45 19. Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma Elli Aaltonen, YTT, ylijohtaja, Itä-Suomen aluehallintovirasto 14.45–15.00 Keskustelu 15.00–15.30 Kahvitauko ja näyttelyyn tutustuminen, suulliset esitykset, posterit, työnäytökset 15.30–16.15 20. Eloisa ikä -ohjelman esittely ja poimintoja hankkeista Reija Heinola, ohjelmapäällikkö, Vanhustyön keskusliitto 16.15–17.00 21. Yhteistyö voimaannuttaa! Järjestötyön uusia tuulia Vappu Taipale, professori, puheenjohtaja, Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry TEEMA IV • TERVEYDEN JA HYVINVOINNIN EDISTÄMINEN, FINLANDIA-SALI pj Minna Stolt 13.00–13.30 22. Ravinnon merkitys muistisairaalle Merja Suominen, ETT, ravitsemustieteen dosentti, Helsingin yliopisto 13.30–14.00 23. Ikääntyvien suun terveys Annamari Nihtilä, EHL, Yliopistohammasklinikka, Helsingin kaupunki 14.00–14.30 24. Ikääntyneiden jalkojen omahoito ja jalkaterveys kotihoidossa Minna Stolt, TtT, jalkaterapeutti (amk), yliopisto-opettaja, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos 14.30–15.00 Kahvitauko ja näyttelyyn tutustuminen, suulliset esitykset, posterit, työnäytökset 15.00–15.30 25. Alkoholistako ongelma, pelisäännöt avuksi Eija Kaskiharju, YTT, tutkija, Ikäinstituutti 15.30–16.00 26. Ikääntyvän seksuaalisuus Tarja Santalahti, kliininen seksologi, psykoterapeutti, seksologian johtava asiantuntija, Väestöliitto 16.00–16.30 27. Liikunnasta iloa ja kuntoa, Case Kustaankartano Leena Pohjola, TtM, johtaja, Kustaankartanon monipuolinen palvelukeskus, Helsingin kaupunki, sosiaali- ja terveysvirasto 16.30–17.00 Keskustelu 7 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

10. PERJANTAI 16.5.2014 AAMUPÄIVÄ TEEMAT • AAMUPÄIVÄ YHTEINEN OHJELMA, FINLANDIA-SALI pj Marja-Kaarina Koskinen, opetusneuvos 8.30–9.30 28. Yksilöllinen hoito ikääntyneen palveluissa Riitta Suhonen, TtT, professori, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos 9.35–10.15 29. Monikulttuurisen työyhteisön viestintä Katja Keisala, YTT, tutkija, kouluttaja, Tampereen yliopisto 10.15–10.45 Tauko, näyttelyyn tutustuminen, suulliset esitykset, posterit, työnäytökset 10.45–11.45 30. Miten vastata kotihoidon kasvavaan kysyntään? Johan Groop, TkT, tutkija, Aalto-yliopisto 11.45 Parhaan posterin palkitseminen 11.45–12.15 Lounas ja näyttelyyn tutustuminen, suulliset esitykset, posterit, työnäytökset PERJANTAI 16.5.2014 ILTAPÄIVÄ TEEMAT • ILTAPÄIVÄ TEEMA I • NÄKÖKULMIA TURVALLISUUTEEN,TERASSISALI pj Soila Nordström 13.00–13.30 31. Potilasturvallisuus vanhustyössä Soila Nordström, THM, koulutuspoliittinen asiantuntija, yhteiskuntasuhteet ja kehittäminen, Tehy ry 13.30–14.00 32. Kansalliset ohjeet ikäihmisten lääkehoitojen järkeistämiseksi Antti Mäntylä, FaT, MBA, kehittämispäällikkö, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea 14.00–14.30 33. Ikäihmisten kaltoinkohtelu ja sen ehkäiseminen Leena Serpola-Kaivo-oja, toiminnanjohtaja, Turvallisen vanhuuden puolesta – Suvanto ry 14.30–15.00 Kahvitauko ja näyttelyyn tutustuminen, suulliset esitykset, posterit, työnäytökset 15.00–15.30 34. Turvallisuussuunnittelu vanhustenhuollon toimintayksiköissä Anne Lounamaa, FT, kehittämispäällikkö, THL 15.30–16.00 35. Henkilöstön työturvallisuus Paula Moilanen, tarkastaja, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, työsuojeluasiat Päätössanat TEEMA II • IKÄIHMISTEN PALVELUJEN TARPEET JA TARJONTA, HELSINKI-SALI pj Kirsi Markkanen 13.00–13.30 36. Ikäihmisten palvelujen johtamisen haasteet Tuula Karttunen, TtM, hoivapalvelun johtaja, Kotkan kaupunki 13.30–14.00 37. Vanhuspalveluiden osaamistarpeiden ennakointi Ulla Taipale-Lehto, opetusneuvos, Opetushallitus 14.00–14.30 Kahvitauko ja näyttelyyn tutustuminen, suulliset esitykset, posterit, työnäytökset 14.30–15.30 38. a) Miten oppilaitokset vastaavat työelämän tarpeisiin? Sirpa Salin, TtT, yliopettaja, Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK) b) Oppilaitoksen ja työelämän yhteistyö Erja Salomaa,TtM, sosiaali- ja terveysalan koulutusvastaava, WinNova Marianne Rapala, Esh, henkilöstöpäälikkö, Laitilan Terveyskoti 15.30–16.00 39. Työelämän kommentti Tuula Lahti, TtM, ylihoitaja, Vantaan kaupunki Päätössanat 8 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

11. TEEMAT • ILTAPÄIVÄ TEEMA III • TOIMINTAKYKYINEN VANHUUS KOTIHOIDOSSA, FINLANDIA-SALI, pj Tuula Saarinen 13.00–13.30 40. Masennus ja yksinäisyys taakkana Hanna-Mari Alanen, LT, ylilääkäri, Neuro- ja vanhuspsykiatria, TAYS 13.30–14.00 41. Muistisairaana kotona kauemmin Merja Mäkisalo-Ropponen, TtT, kansanedustaja 14.00–14.30 Kahvitauko ja näyttelyyn tutustuminen, suulliset esitykset, posterit, työnäytökset 14.30–15.00 42. Ikääntyneen toiminta- ja liikkumiskyvyn edistäminen Jaana Nummijoki, TtM, kotihoitopäällikkö, Helsingin kaupunki 15.00–15.30 43. Kirjaaminen kotihoidossa Anna-Liisa Lyytinen, TtM, MBA, pohjoisen palvelualueen johtaja ja Lea Oksman, lähihoitaja, pohjoisen palvelualueen kotihoito, Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto 15.30–16.00 44. Yksinäisyys vaivaa, pitääkö siihen tyytyä? Riitta Kauppila, geronomi, johtaja, Kampin palvelukeskus Päätössanat TEEMA IV • ELÄMÄNLAATUA JA EDUNVALVONTAA, AURORA-SALI pj Anna Kukka 13.00–13.30 45. Mahdollisuus vaikuttaa omiin sosiaalipalveluihin Anja Karvonen-Kälkäjä, OTT, VT, kehitysjohtaja, Pro Lex Oy 13.30–14.00 46. Palvelumuotoilu Haminan malliin Pia Nordman, vanhustyönjohtaja, Haminan kaupunki 14.00–14.30 47. Muistisairaan edunvalvonta Anna Mäki-Petäjä-Leinonen, OTT, perheoikeuden dosentti, tutkija, Helsingin yliopisto 14.30–15.00 Kahvitauko ja näyttelyyn tutustuminen, suulliset esitykset, posterit, työnäytökset 15.00–15.30 48. Hyvä kohtaaminen ja huumori vanhustyössä Arja Isola, THT, professori, Oulun yliopisto 15.30–16.00 49. Voimauttava nukketeatteri Maria Baric, nukketeatteritaiteilija, muusikko, ohjaaja ja Nemanja Stojanovic, nukkeillanäyttelijä, Nukketeatteri Sampo Päätössanat 9 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

12. Suulliset esitykset (50–76) TORSTAI 15.5.2014 ILTAPÄIVÄ RAVINTOLASALI 1, pj Mervi Flinkman ja Kaija Ojanperä TEEMAT • ILTAPÄIVÄ TEEMA I • HOITOHENKILÖSTÖ IKÄIHMISTEN HOIDOSSA 12.15–12.30 50. Mobiilipeleillä uusia ulottuvuuksia ikääntyneiden yksilölliseen kuntoutumiseen Andrew Sirkka, KT, yliopettaja, Satakunnan ammattikorkeakoulu, terveys: Sari Merilampi, TkT, tutkija ja Mirka Leino, FM, SAMK, energia ja rakentaminen 12.30–12.45 51. Kotihoidon asiakaspalaute – vastuuhoitajan haastattelu Sara Haimi-Liikkanen, sh (YAMK), kehittämiskoordinaattori, Kotona kokonainen elämä, Etelä-Kymenlaakson osakokonaisuus sekä muu työryhmä: Pia Ruuskanen, kotihoidon johtaja ja Tanja Junnila, kotihoidon osastonhoitaja, Kotka; Jenni Yläjääski, avopalvelu- ohjaaja, Kaakon kaksikko; Anna-Leena Kailio, projektipäällikkö, Pyhtää; Minna Takala, kotihoidon esimies ja Arja Niskanen, kotihoidon esimies, Hamina 12.45–13.00 52. Asenne ja osaaminen kohdalleen Vaasan vanhustyössä Regina Nurmi, KL, yliopettaja, Vaasan ammattikorkeakoulu, terveysala TEEMA II • IKÄIHMISTEN PALVELUT JA NIIDEN VAIKUTTAVUUS 13.00–13.15 53. Hoitajan toimintamalli ikääntyvän muistisairaan henkilön hoitotyössä Ritva Padinki, TtM, hoitotyön tuntiopettaja, Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymä 13.15–13.30 54. Lääkityksen tarkistus koneellisessa annosjakelussa Risto Suominen, proviisori, toimitusjohtaja, PharmaService Oy, Espoonlahden apteekin annosjakeluyksikkö 13.30–13.45 55. Valinnanvapauden merkitys kotihoidon palveluiden vaikuttavuuteen Marina Steffansson, TtM; Marjo Pulliainen, TtM ja Aija Kettunen, VTT, Diakonia-ammattikorkeakoulu 13.45–14.00 56. Valoa ja iloa esteettömällä viestinnällä Hannele Merikoski, FM, erityisasiantuntija, Avainsäätiö TEEMA III • MONIMUOTOINEN IKÄÄNTYMINEN 14.00–14.15 57. Kuva- ja äänivälitteinen palvelu kotona asumisen tukena Anna-Liisa Niemelä, FT, erityissuunnittelija ja Anna-Liisa Lyytinen, TtM, MBA, pohjoisen palvelualueen johtaja, Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto 14.15–14.30 58. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat vanhuspalveluiden asiakkaina Salla-Maija Hakola, KM, projektikoordinaattori, Yhdenvertainen vanhuus -projekti, Seta ry 14.30–14.45 59. Sanomalehtien välittämät kuvaukset iäkkäistä – näkökulmia yhteiskunnan suhtautumiseen Sanna Koskinen, TtM, sh, tohtorikoulutettava; Leena Salminen, TtT, lehtori ja Helena Leino-Kilpi, THT, esh, professori, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos 14.45–15.00 60. TOIMIA-suositus toimintakyvyn arvioinnista iäkkään väestön hyvinvointia edistävien palveluiden yhteydessä Satu Pajala, TtT, kehittämispäällikkö ja Heli Valkeinen, TtT, erikoistutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL 10 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

13. TEEMAT • ILTAPÄIVÄ TEEMA IV • OMAISET MUKAAN IKÄIHMISTEN HOITOON JA KUNTOUTUMISEEN 15.00–15.15 61. Innovaatiot vanhusten palveluiden kehittämisessä Anne Haapala, fysioterapeutti (ylempi AMK), tohtoriopiskelija, Oulun yliopisto/ Työtieteen yksikkö; Arja Veijola, TtT, yliopettaja, Oulun seudun ammattikorkeakoulu/ Sote-yksikkö; Seppo Väyrynen, professori, Oulun yliopisto/ Työtieteen yksikkö; Tiina Tervaskanto-Mäentausta, THM, KM, lehtori, projektipäällikkö, Oulun seudun ammattikorkeakoulu/ Sote-yksikkö 15.15–15.30 62. Muistisairaan ihmisen omaisen toimijuus terveyskeskuksen pitkäaikaisosastolla Riitta Koivula, YTT, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL 15.30–15.45 63. Jotta emme unohtaisi. Voimavaralähtöinen monimuotovalmennus muistisairaiden perheille, VALMU-hanke Pauliina Kinnunen, toimintaterapeutti (ylempi AMK), hankevastaava, Mikkelin seudun Muisti ry; Jaana Sohkanen, sosionomi (AMK), erityistyöntekijä, Viola – väkivallasta vapaaksi ry 15.45–16.00 64. Omaishoitajan ja hoidettavan välinen vuorovaikutus iäkkään puolison sairastuessa etenevään muistisairauteen Tiina Ihalainen, TtK, TtM-opiskelija; Päivi Kankkunen, yliopistonlehtori, dosentti ja Tarja Välimäki, kliininen tutkija, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos 16.00–16.15 65. Terveystietojen tehokas käyttö parantaa hoidon laatua ja säästää kustannuksia vanhustenhoidossa Päivi Ovaskainen, FT, THM, opettaja, ESH, tutkija, kansanterveystiede, lääketieteellinen tiedekunta, Turun yliopisto, järjestöasiantuntija, Tehyn Turun aluetoimisto; Jouni Alin, FM, johtava konsultti, asiantuntijapalvelut, SAS® Institute Inc.; Päivi Rautava, professori, kansanterveystiede, lääketieteellinen tiedekunta, Turun yo, tutkijaylilääkäri, Turun yliopistollinen keskussairaala; Seija Arve, palvelujohtaja, TtT, gerontologisen hoitotieteen dosentti, hoitotiede, lääketieteellinen tiedekunta, Turun yo, palvelujohtaja, hyvinvointitoimiala, Turun kaupunki 11 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

14. PERJANTAI 16.5.2014 ILTAPÄIVÄ TEEMAT • ILTAPÄIVÄ TEEMA V • TAIDE, TARINAT JA LIIKUNTA IKÄIHMISTEN HOIDOSSA 12.15–12.30 66. Taiteesta ja kulttuurista avaimia aivoterveyteen Helena Malmivirta, KT, hankesuunnittelija, tutkija, Turun ammattikorkeakoulu, hyvinvointi- ja terveysala, TKI 12.30–12.45 67. Tarinatus tukena ja työmuotona vanhustyössä Rauha Pulliainen, sosionomi (amk), työnohjaaja, ryhmänohjaaja, opinnäytetyö LAMK 2013, toimeksiantaja Diakonialaitos Lahti 12.45–13.00 68. Iäkkäät liikkuvat järjestöissä Heli Starck, TtM,ft, suunnittelija; Minna Säpyskä-Nordberg, KM, ft, suunnittelija; Anu Havas, Tt yo, ft, suunnittelija ja Elina Karvinen, TtL, LitM, toimialapäällikkö, Ikäinstituutti TEEMA VI • KUNTOUTUMINEN JA TERVEYDEN EDISTÄMINEN IKÄIHMISTEN HOIDOSSA 13.00–13.15 69. Huolellisella implementoinnilla tuloksia iäkkäiden kaatumisten ehkäisyssä Satu Pajala, TtT, kehittämispäällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, tapaturmien ehkäisyn yksikkö 13.15–13.30 70. Murtumien ehkäisy ja omahoidon edistäminen Pauliina Tamminen, sh, AMK, TtK, luustoneuvoja-projektipäällikkö, Suomen Luustoliitto ry 13.30–13.45 71. Suun terveys 75-vuotiailla kotihoidon asiakkailla Kirsi Autonen-Honkonen, suuhygienisti, TtM, Äänekosken kaupunki, tohtorikoulutettava, Itä-Suomen yliopisto; Sirpa Hartikainen, NutOrMed-tutkimuksen johtaja, professori, farmasian laitos; Liisa Suominen, professori, hammaslääketieteen laitos; Irma Nykänen, FT, laillistettu ravitsemusterapeutti, farmasian laitos; Riitta Ahonen, professori, farmasian laitos ja Miia Tiihonen, FaT, farmasian laitos, Itä-Suomen yliopisto UEF Yhteistyöhanke Itä-Suomen yliopiston, Kuopion kaupungin, Kuopion yksityisen kotihoitopalvelun tuottajan Alina Hoivatiimin, Äänekosken kaupungin ja Suonenjoen kaupungin kotihoidon kanssa. 13.45–14.00 72. Ikäihmisen osallisuus ja asuinympäristö Suvi Fried, TtM, tutkija, Ikäinstituutti TEEMA VII • LIIKUNNASTA ILOA JA VIRKEYTTÄ IKÄIHMISEN ELÄMÄÄN 14.00–14.15 73. Voimaa vanhuuteen – iäkkäiden terveysliikuntaohjelma (2005–2014) Elina Karvinen, ft, suunnittelija, Ikäinstituutti 14.15–14.30 74. Liikuntaraadit – uusi vaikuttamiskanava ikäihmisille Anu Havas, ft, suunnittelija, Ikäinstituutti 14.30–14.45 75. Monipuolinen liikuntaharjoittelu vähentää iäkkäiden naisten kaatumisvammoja Saija Karinkanta, FT, tutkija; Pekka Kannus, dosentti, ylilääkäri ja Kirsti Uusi-Rasi, dosentti, erikoistutkija, UKK-instituutti; Ari Heinonen, professori, Jyväskylän yliopisto, Terveystieteiden laitos; Harri Sievänen, dosentti, tutkimusjohtaja, UKK-instituutti 14.45–15.00 76. Ikäihmisten kokemuksia liikuntamahdollisuuksista Arja Veijola, TtT, yliopettaja, Oulun seudun ammattikorkeakoulu OAMK, sote-yksikkö 12 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

15. Posterit (77–106) 77. Säker läkemedelsbehandling för en bättre äldrevård Sirkku Säätelä; sairaanhoitaja, HTM, lehtori, Yrkeshögskolan Novia 78. Vanhuspsykiatrisen yhteistyön kehittäminen OYSin erityisvastuualueella Liisa Kantojärvi, LT, KM, psykiatrian ja psykogeriatrian erikoislääkäri, osastonylilääkäri; Anna-Maija Puusti, TtM, ylihoitaja ja Tiina Puotiniemi, TtM, psykiatrinen sairaanhoitaja, kehittämis- ja laatupäällikkö, Psykiatrian tulosalue, OYS; Katriina Taavettila, psykiatrinen sairaanhoitaja, osastonhoitaja ja Taina Korhonen, toimintaterapeutti YAMK, Vanhuspsykiatrian yksikkö 75, OYS 79. Positive about dementia – POSADEM Kansainvälinen yhteistyöhanke muistisairauksista Sari Kokkonen, TtM, lehtori; Tiina Väänänen, TtM, lehtori ja Marko Raitanen, YTL, lehtori, Saimaan ammattikorkeakoulu 80. Yleistilan arviointikiekko Marjatta Lahti, kotihoidon johtaja; Tiina Hurme, asumispalvelujohtaja; Marja-Liisa Kanerva, avo- ja tukipalvelujohtaja; Anu Korpinen, vuodeosastopalvelujohtaja, Heinolan sosiaali- ja terveystoimi 81. Työpajan toteutusmalli – kuvan ja maalauksen keinoin iloa vanhusten arkeen Veronika Piontek, yrittäjä, sairaanhoitaja 82. Askeleita kulttuurin muutokseen: Vantaan vanhustyön renessanssi Tuula Lahti, TtM, ylihoitaja ja Minna Lahnalampi-Lahtinen, sosiaali- ja terveydenhuollon ylempi korkeakoulututkinto, palvelupäällikkö, Vantaan kaupunki, hoiva-asumisen palvelut; Taina Semi, konsultti, dementiatyön asiantuntija, GeroArtist 83. Vanhuuden Mieli -projekti juurruttaa logoterapeuttista ajattelua muistisairaiden hoitoon Sirkkaliisa Heimonen, PsT, toimialapäällikkö ja Minna Laine, logoterapeutti LTI, suunnittelija, Ikäinstituutti 84. Tunne perhehoito – hoivaa ja huolenpitoa ikäihmisille perhehoidossa Raija Leinonen, TtT, projektityöntekijä; Maria Kuukkanen, KM, kehittämispäällikkö, Perhehoitoliitto ry 85. Asiakasvastaavat kotiutuksen tukena Kouvolan kotihoidossa Anne Heikkilä, TtM, aluejohtaja; Niina Forsström, sairaanhoitaja AMK, kotihoidon asiakasvastaava, Kouvolan kotihoito 86. Vanhusten hoitotyötä oppimassa – yhdessä uudistaen Arja Suikkala, TtT, kehittämisryhmän vastaava; Eeva Kivelä, TtM, lehtori, hanke- ja tutkimustoiminnan koordinaattori; Pirjo Käyhkö, TtM, lehtori ja Eila Niitamo, TtM, lehtori, Diakonia-ammattikorkeakoulu 13 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

16. 87. Kotihoidon ohjaajien mielipiteiden kartoitus moniammatillisesta yhteistyöstä suun terveydenhuollon kanssa Marjaana Nissinen, hh, shg YAMK, suuhygienisti ja Hannaliisa Salmi, hammaslääkäri, opinnäytetyön ohjaaja, Helsingin kaupungin Suun terveydenhuolto; Marjatta Komulainen, lehtori, opinnäytetyön ohjaaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu 88. Eheä Elämän Ehtoo – hanke (EEE) Tiina Tervaskanto-Mäentausta, THM, KM, lehtori, projektipäällikkö ja Arja Veijola, TtT, yliopettaja, Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Sote-yksikkö 89. Sairaanhoitajien työtyytyväisyys vanhustyössä Kirsi-Marja Kaarlela, TtM, asiantuntijasairaanhoitaja, Espoon kaupunki, vanhustenpalvelut; Päivi Kankkunen, TtT, dosentti, yliopistonlehtori ja Mari Kangasniemi, TtT, dosentti, yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta, hoitotieteen laitos 90. Ikääntyvän omaisen ABC-opas ohjaa hakemaan apua ja huolehtimaan myös omasta hyvinvoinnista Mari Helin-Tuominen, YTM, projektivastaava, Omaiset mielenterveystyön tukena Tampere ry 91. Kotikäyntityössä näkee ihmisen omimmillaan Ulla Pöykkö, TtM, lehtori; Anita Pyykkö, TtT, yliopettaja, Diakonia-ammattikorkeakoulu, DIAK 92. Vanhusten kaltoinkohtelun ja lähisuhdeväkivallan vastaisen työn juurruttaminen arjen käytäntöihin – Juuri-hanke 2013–2017 Henriikka Laurola, YTM, hankekoordinaattori, Turvallisen vanhuuden puolesta – Suvanto ry 93. Maahanmuuttajavanhusten muistikuntoutus Tuulikki Grönberg, sh, TtK, TtM-opiskelija, Tampereen yliopisto, Terveystieteiden yksikkö 94. Pumppu / TEHU-osahanke, Kotihoito vanhustyön sydämenä ja kotiin vietävät palvelut yhteistoiminta-alueella – hankeosio Turun ammattikorkeakoulu Maija-Liisa Aronpää, VTM, sosiaalialan koulutusohjelman lehtori; Hannele Lampo, KM, fysioterapian koulutusohjelman lehtori ja Elina Vuorio, VTM, projektipäällikkö, Turun ammattikorkeakoulu 95. Sairaanhoitajien kuvauksia vanhusten hyvästä hoidosta terveyskeskuksen vuodeosastolla Minna Launonen, sh (AMK), esh, TtK, TtM-opiskelija; Tarja Kvist, TtT, yliopistotutkija, hoitotieteen laitoksen varajohtaja ja Raija Mäntynen, TtT, tutkija, Itä-Suomen yliopisto 96. Ikäihmisten liikunnan kansallinen toimenpideohjelma – Liikkeellä voimaa vuosiin Elina Karvinen, TtL ja LitM, ohjelmajohtaja; Pirjo Kalmari, VTM ja ft, ohjelmakoordinaattori; Laura Sormunen, ETM ja LitK, suunnittelija ja Anne Honkanen, LitM, viestintäsuunnittelija, Ikäinstituutti 97. Palvelumuotoilun keinoin uusia kotiin vietäviä palveluja Noora Juvonen, projektipäällikkö, Mikkelin seudun elinkeinoyhtiö Miset Oy 98. Iäkkäiden ulkoilu lisääntyy Voimaa vanhuuteen -ohjelmassa Heli Starck, TtM, ft, suunnittelija; Minna Säpyskä-Nordberg, KM, ft, suunnittelija ja Elina Karvinen, TtL, LitM, toimialapäällikkö, Ikäinstituutti 14 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

17. 99. Lääkityksen tarkistus koneellisessa annosjakelussa parantaa potilasturvallisuutta Outi Honkanen, farmasian tohtori, laatupäällikkö; Marjo Vainio, farmaseutti, LHKA, asiakkuuspäällikkö ja Risto Suominen, proviisori, toimitusjohtaja, PharmaService Oy, Espoonlahden apteekki, annosjakeluyksikkö 100. Kaikenikäisten jalkaterveyttä edistetään ohjauksella ja neuvonnalla Minna Stolt, TtT, jalkaterapeutti (AMK), yliopisto-opettaja, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos 101. Projektet hemma bäst – Kotona paras (2013–2014) Anne Hietanen, Projektledare, Yrkeshögskolan Novia; Gunilla Kulla, Överlärare, Yrkeshögskolan Novia; Sinikka Palosaari, Lektor, Vaasan ammattikorkeakoulu; Pirjo Peltomäki, Lektor, Vaasan ammattikorkeakoulu; Reijo Malkamäki, Beredningschef, SPEK och Eevi-Kaisa Yrjölä, Projektkoordinator, SPEK 102. OPTIFEL – Optimised food products for elderly population 2013–2017 Raija Tahvonen FT, prof.; Eila Järvenpää FT, erikoistutkija ja Tuomo Tupasela ETM, vanhempi tutkija, MTT; Helena Kautola TkT, tutkimusjohtaja; Tiina Mäenpää TtT, yliopettaja ja Tuija Pirttijärvi ETT, yliopettaja, HAMKK 103. Riskikohtien kartoitus annosjakeluprosessin eri vaiheissa Maarit Patama-Jussila, proviisori, Hyvinkään 1. apteekki; Anne Lehtonen, proviisori, Pharmac Finland Oy ja Leena Astala, apteekkari, Luvian apteekki 104. Hyvinvointiteknologiatuotteiden ja -palvelujen jalkautushanke – mHealth booster Frank Ryhänen, projektipäällikkö; Anniina Pajunen, projektityöntekijä, Vantaa; Katja Tikkanen, projektityöntekijä, Espoo; Katariina Raij, tutkija, Teknologialainaamo; Paula Lehto, tutkija, Espoon kehitysympäristöt ja Eeva Järveläinen, tutkija, Nuorten Mobiilisovellus, Laurean ammattikorkeakoulu 105. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ergonomiaverkosto SOTERGO 106. Vanhuus ei ole uhka, yksinäisyys ja syrjäytyminen on Anu Silvennoinen, projektikoordinaattori; Mervi Kanniainen, projektityöntekijä ja Eija Myllymäki, projektityöntekijä, IkäArvokas-hanke, Kirkkopalvelut ry IkäArvokas-hankkeen valokuvanäyttely Finlandia-talon ala-aula, molempina päivinä Kuvia ikäihmisten arjesta ja hanketeemoista: yksinäisyys, leskeys, omaishoitajuus, muistisairaus ja syrjäytyminen. Kirkkopalvelujen Kehittämiskeskus Tyynelä, rahoitus Yhteisvastuukeräys 2013 15 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

18. LUENTOJEN TAUOILLA • 1. KERROKSEN HUONEET Työnäytöksistä vastaavat Suomen Fysioterapeutit, Suun Terveydenhoidon Ammattiliitto, Suomen Bioanalyytikkoliitto ja Suomen Jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttiliitto Pysy pystyssä: Harjoituksia ikääntyneen tasapainon tueksi Työnäytöksessä esitellään ikääntyneille sopivia, helppoja harjoituksia tasapainon tueksi ja kaatumisten ehkäisemiseksi. Suomessa joka kolmas 65 vuotta täyttänyt ja joka toinen 80 vuotta täyttänyt kaatuu vuosittain. Kaatumisten ehkäisyn perustana ovat sairauksien hyvä hoito, monipuolinen ravin- to sekä fyysinen ja sosiaalinen aktiivisuus. Kaatumisia voidaan ehkäistä tehokkaasti säännöllisellä lii- kunnalla. Liikunta sisältää arjen fyysistä aktiivisuutta sekä lihaskunto- ja tasapainoharjoittelua. Suomen Fysioterapeutit – Finlands Fysioterapeuter, yhteyshenkilöt: Katja Somersaari, fysioterapeutti ja Tuula Kujala, fysioterapeutti Ihopistonäytteenotto Asiansa tunteva ihopistonäytteenottaja on laadukkaan näytteen takuu. Vanhusten ääreisveren- kierto voi olla huono, ja ihminen kuivuu herkästi. Silloin näytteenotto sormenpäästä voi olla haasteellista. Käsien lämmittäminen, rento asento niin, että sormet riippuvat alaspäin ja kunnollinen pistotekniikka helpottavat veripisaran saamista. Tuloksen luotettavuuden takaavat myös teknises- ti toimivat välineet eli mittari ja liuskat sekä näytteenottoon valmistautuminen, saadun tuloksen ymmärtäminen, tuloksen kirjaaminen ja säännöllisesti suoritettu laadunvarmistus. Suomen Bioanalyytikkoliitto ry, yhteyshenkilöt: Terhi Pokkinen (15.–16.5.) terhi.pokkinen@gmail.com, Mirja Timoskainen (15.5.) ja Suvi Koskinen (16.5.) Ikäihmisten jalkaterveyden arviointi Terveet jalat ovat liikkumisen edellytys. Tässä ikäihmisten jalkaterveyden arviointiin kohdistuvassa työnäytöksessä esitellään keskeiset jalkaterveydestä arvioitavat seikat. Näytöksessä painottuvat jalkojen ihon ja varpaan kynsien arviointi, alaraajojen verenkierron tutkiminen ja ikäihmisten jalkakipujen selvittäminen. Suomen Jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttiliitto ry ja Metropolia ammattikorkeakoulun jalkatera- pian koulutusohjelma, yhteyshenkilöt: Maija Miikkola, Minna Stolt, SJJL:n varapuheenjohtaja ja kansainvälisyysvastaava sekä 4 jalkaterapeuttiopiskelijaa Metropoliasta Autettavan henkilön suun hoito Työnäytöksessä esitellään autettavan henkilön suun puhdistus. Hyvällä suun hoidolla voidaan parantaa elämänlaatua ja toimintakykyä. Ikäihmisten terveyttä ylläpidetään hyvällä ravitsemuksella, josta saatavat ravintoaineet ylläpitävät suun terveyttä. Kun henkilön toimintakyvyn heikkeneminen vaikeuttaa omatoimista suun hoitoa, vastuu päivittäisestä suun puhdistamisesta kuuluu häntä hoi- taville ammattilaisille tai omaishoitajille. Suun terveydenhuolto on sisällytetty uuteen vanhuspalve- lulakiin, jossa painopisteenä on ehkäisevä toiminta ja työ. Hampaallisten ikäihmisten määrä nousee jatkuvasti, siksi on tärkeää kiinnittää huomiota heidän suunhoitoonsa. Suun Terveydenhoidon Ammattiliitto ry, yhteyshenkilöt: Taina Kivilompolo, KM, shg ja Anneli Rajala, hh, STAL ry, toimisto@stal.fi, www.stal.fi Työnäytökset 16 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

19. Työnäytösten aikataulu TORSTAI 15.5.2014 LUENTOTAUKO 11.45–13.00 11.50 Autettavan henkilön suun hoito Suun Terveydenhoidon Ammattiliitto ry 11.58 Ihopistonäytteenotto Suomen Bioanalyytikkoliitto ry 12.06 Ikäihmisten jalkaterveyden arviointi Suomen jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttiliitto ry 12.14 Pysy pystyssä: Harjoituksia ikääntyneen tasapainon tueksi Suomen Fysioterapeutit – Finlands Fysioterapeuter ry 12.22 Autettavan henkilön suun hoito Suun Terveydenhoidon Ammattiliitto ry 12.30 Ihopistonäytteenotto Suomen Bioanalyytikkoliitto ry 12.38 Ikäihmisten jalkaterveyden arviointi Suomen jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttiliitto ry 12.46 Pysy pystyssä: Harjoituksia ikääntyneen tasapainon tueksi Suomen Fysioterapeutit – Finlands Fysioterapeuter ry LUENTOTAUKO 14.30–15.30 (PORRASTETUSTI) 14.35 Ihopistonäytteenotto Suomen Bioanalyytikkoliitto ry 14.43 Ikäihmisten jalkaterveyden arviointi Suomen jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttiliitto ry 14.51 Autettavan henkilön suun hoito Suun Terveydenhoidon Ammattiliitto ry 14.51 Pysy pystyssä: Harjoituksia ikääntyneen tasapainon tueksi. Suomen Fysioterapeutit – Finlands Fysioterapeuter ry 14.59 Ihopistonäytteenotto Suomen Bioanalyytikkoliitto ry 15.07 Ikäihmisten jalkaterveyden arviointi Suomen jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttiliitto ry 15.15 Autettavan henkilön suun hoito Suun Terveydenhoidon Ammattiliitto ry 15.15 Pysy pystyssä: Harjoituksia ikääntyneen tasapainon tueksi. Suomen Fysioterapeutit – Finlands Fysioterapeuter ry Tapahtuman ensiavusta vastaa Suomen Ensihoitoalan Liitto ry 17 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

20. LUENTOTAUKO 10.15–10.45 10.20 Ihopistonäytteenotto Suomen Bioanalyytikkoliitto ry 10.28 Ikäihmisten jalkaterveyden arviointi Suomen jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttiliitto ry 10.36 Autettavan henkilön suun hoito Suun Terveydenhoidon Ammattiliitto ry 10.36 Pysy pystyssä: Harjoituksia ikääntyneen tasapainon tueksi Suomen Fysioterapeutit – Finlands Fysioterapeuter ry LUENTOTAUKO 11.45–13.00 11.50 Autettavan henkilön suun hoito Suun Terveydenhoidon Ammattiliitto ry 11.58 Ihopistonäytteenotto Suomen Bioanalyytikkoliitto ry 12.06 Ikäihmisten jalkaterveyden arviointi Suomen jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttiliitto ry 12.14 Pysy pystyssä: Harjoituksia ikääntyneen tasapainon tueksi Suomen Fysioterapeutit – Finlands Fysioterapeuter ry 12.22 Autettavan henkilön suun hoito Suun Terveydenhoidon Ammattiliitto ry 12.30 Ihopistonäytteenotto Suomen Bioanalyytikkoliitto ry 12.38 Ikäihmisten jalkaterveyden arviointi Suomen jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttiliitto ry 12.46 Pysy pystyssä: Harjoituksia ikääntyneen tasapainon tueksi Suomen Fysioterapeutit – Finlands Fysioterapeuter ry LUENTOTAUKO 14.30–15.30 (PORRASTETUSTI) 14.10 Ihopistonäytteenotto Suomen Bioanalyytikkoliitto ry 14.18 Ikäihmisten jalkaterveyden arviointi Suomen jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttiliitto ry 14.20 Autettavan henkilön suun hoito Suun Terveydenhoidon Ammattiliitto ry 14.26 Pysy pystyssä: Harjoituksia ikääntyneen tasapainon tueksi Suomen Fysioterapeutit – Finlands Fysioterapeuter ry 14.34 Ihopistonäytteenotto Suomen Bioanalyytikkoliitto ry 14.42 Ikäihmisten jalkaterveyden arviointi Suomen jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttiliitto ry 14.50 Autettavan henkilön suun hoito Suun Terveydenhoidon Ammattiliitto ry 14.50 Pysy pystyssä: Harjoituksia ikääntyneen tasapainon tueksi Suomen Fysioterapeutit – Finlands Fysioterapeuter ry TYÖNÄYTÖKSET PÄÄTTYVÄT PERJANTAINA 16.5. 2014 KLO 15.00 PERJANTAI 16.5.2014 18 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

21. Tervetuloa kongressiin! Kirsi Sillanpää Hyvät osaanottajat, Kuka hoitaa läheistäsi? Kuka hoitaa sinua, kun tarvitset enemmän hoitoa ja palveluita ikääntymisen myötä? Miten saadaan aikaan korkealaatuista palvelua? Jokaisella on oikeus arvokkaaseen ja turval- liseen vanhuuteen ja toimiviin sosiaali- ja terveyspalveluihin nyt ja tulevaisuudessa. Olemme nyt toisen kerran koolla moniammatillisella joukolla. Edellinen Vanhustyön vastuunkantajat -tapahtuma järjestettiin vuonna 2011. Tuolloin saadut hyvät kokemukset ja positiivinen palaute vai- kuttivat tämän tapahtuman järjestämiseen. Ohjelmakokonaisuus on entistäkin laajempi ja monialai- sempi. Toivottavasti tätä tilaisuutta osataan hyödyntää myös sosiaali- ja terveysalan työpaikkojen henkilöstön täydennyskoulutuksena. Päivien aikana pureudutaan ajankohtaisiin ja tulevaisuuden haasteisiin ikäihmisten sosiaali- ja ter- veyspalveluiden kehittämiseksi. Tapahtuma tarjoaa osallistujille avoimen keskustelu- ja vaikuttamis- foorumin erilaisten näkemysten jakamiseksi ja uuden oppimiseksi. Noin 50 luennon lisäksi kävijä voi monin tavoin tutustua alan hankkeisiin, innovaatioihin ja käytäntöihin. Lisäksi lyhyet suulliset esitykset, työnäytökset, posterit ja alan erityisnäyttely luovat Finlandia-talolle ainutlaatuisen ja monialaisen kokonaisuuden. Toivomme, että jokainen osallistuja saa uusia ideoita ja toimintatapoja omaan työyh- teisöönsä vietäväksi. Silloin olisimme onnistuneet yhdessä. Ikääntyvien palveluissa ja vanhustenhoidossa toimivien ammattilaisten keskeinen tehtävä on hoitaa vanhukset hyvin ja ihmisarvoisesti. Se vaatii jatkuvaa kehittämistyötä, mutta myös eri toimijoiden ja tahojen yhteisiä tapaamisia. Kehitetään yhdessä arvokas ja turvallinen vanhuus ikäihmisille ja meille kaikille, jotka joskus olemme palvelujen tarpeessa! Te täällä, jos ketkä, olette siihen kykeneviä ja halukkaita! Tehyn puolesta toivotan Teille kaikille innostavia kongressipäiviä ja kiitän kaikkia valmisteluissa ja täällä mukana olevia tahoja erinomaisesta yhteistyöstä! Helsingissä 30. huhtikuuta 2014 Kirsi Sillanpää Esh, TtM, eMBA Johtaja Yhteiskuntasuhteet ja kehittäminen toimiala, Tehy ry 19 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

22. OSAI OSA I Luentotiivistelmät (1–49)

23. OSAI 1. Harriet Finne-Soveri, geriatrian erikoislääkäri, tutkimusprofessori THL Palvelurakenne: Kohti parempaa vanhuutta osaavan hoitohenkilöstön turvin Palvelurakenteeksi kutsutaan sitä yhteiskunnan luomaa organisaatiota, jolla on tarkoitus vastata väestön terveydentilaa ja hyvinvointia koskeviin tarpeisiin. Tässä puheenvuorossa valotetaan kasvavan vanhusväestön tarpeita ja niitä haas- teita, joita nykypäivä ja tulevat vuodet meille asettavat. Suomalaisista yli miljoona on täyttänyt 65 vuotta ja heistä valtaosa tulee elämään vielä pit- kään. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Terveys 2000 ja Terveys 2011 -tutkimusten perusteella suomalaisten terveet ja toimintakykyiset vuodet ovat lisääntyneet ja lisääntymässä. Vanhuspalvelujen, kuten säännöllisen kotihoidon, palveluasumisen ja laitoshoidon käyttö pakkautuu yhä vanhempiin ikäluokkiin ja vähe- nee suhteessa iäkkään väestön kasvuun. Sii- tä huolimatta avun tarpeen arvellaan kasvavan vanhenevien ikäluokkien suuren koon vuoksi. Hallituksen rakennepoliittisen ohjelman täy- täntöönpanosuunnitelma (29.11.2013) linjaa iäkkäille suunnatun laitoshoidon merkittävästi vähennettäväksi, jotta vanhukset voisivat asua kotona laitosten sijasta ja jotta 300 miljoonaa euroa säästyisi. Myös 1.7.2013 voimaan astu- nut vanhuspalvelulaki (980/2012) ohjaa kuntia samaan suuntaan – kehittämään kotona tapah- tuvaa hoitoa. THL on selvittänyt sosiaali- ja terveysminis- teriön toimeksiannosta vanhuspalvelujen ny- kytilan ja esittää ehdotuksia siitä miten, missä ja kenelle hoivaa ja apua kannattaa kohdentaa, jotta iäkkäät saisivat tarpeidensa mukaiset palvelut vanhuspalvelulain mukaisesti sinne, mis- sä asuvat. Ja siten, että sekä hoivattavien, että heidän omaistensa, mutta myös hoivaa tar- joavien ammattihenkilöiden hyvinvoinnista on huolehdittu. • 23 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

24. 2. Päivi Voutilainen, TtT, dosentti, johtaja, sosiaali- ja terveysministeriö STM, sosiaali- ja terveyspalveluosasto Vanhuspalvelulaki ja sen toimeenpanoa tukeva laatusuositus Hallituksen esitys laiksi ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (HE 160/2012) annettiin eduskunnalle marraskuussa 2012. Tasavallan Presidentti vahvisti lain 28.12.2012, joka tuli voimaan 1.7.2013. Toimeenpanon tueksi annettiin uudistunut laatusuositus Hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi. Mo- lempien ydinsisältö painottaa teemoja, joiden mieleen painamista tukee kolmen veen muis- tisääntö: varautuminen, varmistaminen ja vaikuttaminen. Varautuakseen kuntien on työstettävä suun- nitelma toimenpiteistä ikääntyneen väestön terveyden ja toimintakyvyn edistämiseksi. Ja va- rattava riittävät voimavarat sen toteuttamiseen. Kunnissa on mukauduttava entistä iäkkäämmän väestön tarpeisiin. On edistettävä mahdollisimman terveen ja toimintakykyisen ikääntymisen turvaavia toimia, kuten esteettömiä asuin- ja elinympäristöjä ja niitä tukevaa yhdyskunta- suunnittelua. Tarvitaan mm. toimivia liikenne- ratkaisuja, jotka tukevat asiointia ja mielekästä tekemistä, kuten elinikäistä oppimista ja sosiaa- listen suhteiden ylläpitoa. Laadukkaiden ja oikea-aikaisten palvelujen varmistaminen on myös keskeistä. Laadukas palvelu ylläpitää tai parantaa toimintakykyä ja lisää terveyshyötyjä, mutta turvaa myös hyvän palliatiivisen ja muun hoidon elämän loppuvaiheessa. Hyvälaatuinen palvelu on a) vaikuttavaa ja turvallista b) asiakaslähtöistä ja asiakkaan tarpeisiin vastaavaa sekä c) hyvin koordinoitua. Laadun määritelmä konkretisoi- tuu lain edellyttämänä monipuolisena tuen ja palvelutarpeen selvittämisenä – luotettavien ja validien arviointimenetelmien käyttöä unohta- matta. Lakiin on laadun turvaamiseksi kirjattu menettelytavat ja periaatteet, joita palvelutar- peiden selvittämisessä ja vastaamisessa on noudatettava. Vaikuttaminen liittyy osallisuuteen, joka on lain ja laatusuosituksen läpileikkaava periaate. Iäkkäiden äänen on kuuluttava nykyistä paremmin päätöksenteossa, joka koskee heitä. Osal- lisuus ja vaikuttaminen kulkevat käsi kädessä – ei ole toista ilman toista. Eduskunta edellytti lakia vahvistaessaan, että hallitus seuraa ja arvioi tavoitteiden toteutumista. STM:n toimeksiannosta THL suunnitteli ja teki kyselyn Valviran kanssa kunnille ja niiden kaikille koti- ja ympärivuorokautisen hoidon toi- mintayksiköille ennen lain voimaantuloa, jotta lähtötilanne saatiin selville. Tulokset on raportoi- tu avoimesti www.thl.fi/vanhuspalvelulainseu- ranta. Kyselyt uusitaan syksyllä 2014. Lain toimeenpanoa on tuettu eri tavoin: kou- lutuksin, materiaalein ja em. seurantatietoa tuot- taen sekä kehittämisrahoituksella. Lisäksi tehtiin aluekierros, joka sisälsi 12 koko päivän mittais- ta koulutustilaisuutta, yhdessä THL:n, Suomen Kuntaliiton, Valviran ja aluehallintovirastojen kanssa. Toimeenpanon tehostamiseksi on tuettu kuntien kehittämishankkeita. Ennen lain voimaantuloa käynnistyi pilotti osana Ikäkaste -hanketta, ja sittemmin on tuettu kahdeksaa ke- hittämishanketta. Materiaaliin sisältyy myös laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi. Materiaalit löytyvät STM:n verkkosivuilta. • 24 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

25. OSAI 3. Heikki Paakkonen, TtT, esh, ylihoitaja, KYS, Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri Vanhus ensihoidon asiakkaana Ei luentotiivistelmää • 25 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

26. 4. Jouko Laurila, LT, geriatrian dosentti, HUS Ikäihminen päivystyspoliklinikalla ja erikoissairaanhoidossa Täysin seulomattomassa päivystyspotilas- aineistossa noin joka viides potilas on iäkäs, mutta erikoissairaanhoidon vuodeosastoilla heidän osuutensa on merkittävästi suurempi. Työikäisiin verrattuna iäkkäät tulevat päivys- tykseen useammin ambulanssilla ja ovat siellä kauemmin. Kun työikäisistä osastohoitoon jää noin joka seitsemäs, iäkkäistä jää noin puolet. Iäkkäistä otetaan selvästi enemmän labo- ratorio- ja kuvantamistutkimuksia, mutta siitä huolimatta diagnoosi osuu useammin harhaan. Miksi näin? Jo 70-vuotiaalla on keskimäärin kolme pit- käaikaissairautta. Ne kaikki tuovat mukanaan poikkeavia tutkimuslöydöksiä ja myös runsaas- ti säännöllistä lääkitystä: helposti yli kymmenen lääkettä. Sairauksien ja säännöllisten lääkkeiden takia iäkkäillä on myös enemmän poikkeavia kuvantamis- ja laboratoriolöydöksiä. Terveellä- kään 90-vuotiaalla on vain harvoin täysin nor- maali keuhkokuva tai sydänfilmi, ja erilaiset poikkeavat löydökset johtavat terveydenhuol- tohenkilöstöä helposti harhaan. Iäkkäiden diag- nostiikassa ja hoidossa törmää toistuvasti myös kommunikaatiovaikeuksiin, joiden taustalla on vaihteleva kirjo erilaisia sairauksia, kuten aisti- vajeita, afasiaa tai muistisairauksia. Diagnostiikka on työikäisiä haastavampaa myös siksi, että iäkkäillä tavallistenkin sairauksien oireet ovat usein epäspesifejä. Tyypillisiä päivystykseen tulosyitä ovat jalkojen kantamat- tomuus, yleistilan lasku tai äkillinen sekavuus, jotka eivät sinällään kerro juuri mitään taustalla olevasta sairaudesta. Se saattaa käytännössä olla mitä tahansa virtsatieinfektiosta sydänin- farktiin tai vakavasta suolistoverenvuodosta hy- pertoniseen kriisin. Samasta syystä iäkkäiden tarjoutuvat oireet sopivat huonosti päivystyksis- sä nykyisin laajasti käytettyyn triage-arviointiin. Kokemus on, että iäkkäät arvioidaan herkästi vähemmän kiireellisiksi, vaikka kansainvälisten tutkimusten mukaan juuri heidän päivystys- käyntinsä edellyttäisivätkin keskimääräistä kii- reellisempää arviota. Iäkkäiden diagnostiikkaa ja hoitoa mutkis- taa usein myös heidän nopeasti hiipuva reservi- kapasiteettinsa, erilaiset – päivystyksessä tai jo aiemmin tehdyt – hoitolinjaukset ja joskus myös ristiriitaiset toiveet. Vanhimpien, hauraimpien ja etenkin muistisairaiden kohdalla saattavat vakiintuneetkin hoitomuodot, kuten endosko- piat, angiografiat ja trombolyysit, osoittautua liian kajoaviksi. Osastohoidossa juuri iäkkäät kärsivät eniten erilaisista komplikaatioista. Noin 10–20 prosenttia saa sairaalahoidon aikana äkillisen sekavuustilan, joka ilmaantuessaan keskimää- rin kaksinkertaistaa koko hoitojakson pituuden. Myös muut komplikaatiot, kuten sairaalainfek- tiot, kaatumiset ja painehaavat ovat selvästi työikäisiä yleisempiä. Kotiutus on usein haasteellista, ja sen suun- nittelu on aloitettava ajoissa. Se edellyttää usein saumatonta yhteistyötä monen eri tahon, kuten omaisten, kotihoidon, sosiaalityön ja kuljetuk- sen kanssa. Kotihoito-ohjeet pitää esittää niin, että myös iäkäs ne ymmärtää, ja ne olisi annet- tava aina myös kirjallisina mukaan.• 26 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

27. OSAI 5. Merja Perankoski, puheenjohtaja, Suomen Röntgenhoitajaliitto ry Ikääntyvä potilas kuvantamistutkimuksissa Vuosina 2000–2030 yli 65-vuotiaiden määrä kasvaa 78,7 prosenttia. Alzheimerin taudista on ikääntymiseen liittyen tulossa uusi kansantauti. Lonkkamurtumia esiintyi Suomessa 1970-luvun alussa vuosittain noin 2 000, 30 vuoden kuluttua määrän ennustetaan olevan yli 19 000. Ikääntyessä elimistön fysiologia muuttuu. Fy- siologisten muutosten ja eri sairauksien takia vanhukset kuuluvat kuvantamistutkimuksissa käytettävien tehosteainereaktioiden (varjoaine) riskiryhmään. Iäkkään potilaan tehosteainetutki- muksessa korostuu mm. tarpeellisesta ja oikeasta nesteytyksestä huolehtiminen. Hoitohenkilöstön lääkehoidon aktiiviseen osaamisalueeseen olisi kuuluttava tehosteaineiden käytön vaikutukset sekä radiologisiin toimenpiteisiin liittyvät esival- mistelu- sekä jälkihoito-ohjeistukset. Kipulääkkeiden käyttö radiologisissa toimen- piteissä vaatii hoitotiimiltä ajantasaista, aktii- vista tietotaitoa. Röntgenhoitajien lääkehoidon osaamisen olisi sisällettävä mm. perustiedot ja taidot kipulääkityksestä, nesteytyksestä sekä esimerkiksi perusteet lääkkeiden haitallisista yhteisvaikutuksista. Ikääntyvän potilaan kuvantamisessa korostuvat esimerkiksi potilaan kivut, rajoittuneet lii- keradat sekä nivelrikko ja osteoporoosi. Potilaan asettelu tutkimusprojektioihin ja paikallaan pysy- minen vaativat röntgenhoitajalta motivaatiota ja kekseliäisyyttä. Sädetutkimusta suoritettaessa on otettava huomioon mm. röntgensäteiden lä- päisykyky hauraassa luustossa sekä säteilysuo- jainten käyttö. Röntgenosastoilla tutkitaan ja hoidetaan yhä iäkkäämpiä ja monisairaampia potilaita. Menetel- mät kehittyvät, prosessien tarkastelulla pyritään kasvaviin potilasvirtoihin ja potilaan hoitoket- juista karsitaan kaikki ns. turha pois. Sairaalaan joutuminen saattaa olla ikääntyneelle ahdista- va kokemus, toimenpiteeseen tai tutkimukseen liittyvistä tunteista puhumattakaan. Potilaan oh- jaamisessa korostuu sanaton viestintä. Henkilö- kunnan persoonallisuus, tapa puhua ja koskettaa sekä rauhallinen ja turvallinen ilmapiiri ovat ra- diografiatyön perusasioita. Ruuhkaisena aikana vaaditaan kärsivällisyyttä ja aitoa empatiaa, jotta jaksamme kuunnella potilasta, ohjata hitaasti ja kovalla äänellä moneen kertaan samalla, kun tutkimukseen on varattu aikaa 5–10 minuuttia. Viestintätilanne ulottuu usein myös potilaan saat- tajana toimivaan omaiseen. Nykypäivän terveyspalvelujen käyttäjien halu- taan ottavan entistä enemmän vastuuta omasta terveydestään ja siihen liittyvistä tutkimus- ja hoi- totoimenpiteistä. Röntgenin potilasohjeiden vii- dakko on monelle nuorellekin haaste. Esteetön kulku selkeine opasteineen, tilavat odotusaulat, tilaa pyörätuoleille ja sängyille, väljät tutkimus- huoneet, säädettävä valaistus, ajanmukaiset apuvälineet tai mahdolliset eriasteiset seuranta- tilat ovat puutteellisia useassa röntgenissäkin. • Lähteitä: Martelin T., Sainio P., Koskinen S. (2004) Ikääntyvän väes- tön toimintakyvyn kehitys. Teoksessa Ikääntyminen voimavarana. Tulevaisuusselonteon liiteraportti 5. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 33/2004. Helsinki. Taam-Ukkonen M., Saano S. 2010. Turvallisen lääkehoidon perusteet. WSOYpro Oy. Helsinki. Turvallinen lääkehoito. 2006. Valtakunnallinen opas lääke- hoidon toteuttamisesta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Sosiaali- ja terveysministeriö. Oppaita 2005:32.32412. 27 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

28. 6. Veli Kairisto, osastonylilääkäri, TYKSLAB, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri Laboratoriotutkimusten viitevälit ikääntyneillä Ikääntymiseen liittyvät muutokset laboratoriotutkimusten tulostasoissa, siltä osin kuin niitä on osoi- tettu, ovat yleensä liukuvia ja mitään tarkkaa ikään perustuvaa rajaa ei ole mahdollista määrittää. Eu- roopan unionin ”in vitro” -diagnostiikkadirektiivin mukaisesti analyysijärjestelmien valmistajat ovat vastuussa viitearvojen tuottamisesta. Viitearvot tuotetaan yleensä terveille työikäisille henkilöille, mikä muodostaa ristiriidan sille, että suurin osa laboratoriotutkimusten käytöstä ja tulkinnasta suuntautuu kuitenkin vanhuksiin. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa tavallisten kliiniskemiallisten ja hematologisten tutkimusten viitearvot perustuvat edelleen suurelta osin yli kymmenen vuotta sitten tehtyyn NORIP (Nordic Reference Interval Project) tutkimukseen, johon Suomestakin osallistui lähes kolmekymmentä laboratoriota ja lä- hes tuhat viitehenkilöä. Projektin ansiosta eri labora- torioiden välillä esiintyneet erot laboratoriotuloksissa saatiin poistettua ja viitevälit harmonisoitua perusta- son tutkimusten osalta. NORIP-tutkimuksessa kiinni- tettiin erityistä huomiota viitehenkilöjen ikäjakaumaan siten, että myös vanhimmat ikäluokat tulisivat edus- tetuiksi. Suuren viitehenkilöjen määrän vuoksi pie- netkin ikääntymiseen liittyvät muutokset saatiin esiin. Esimerkiksi veren hemoglobiinin suhteen oli miehil- lä havaittavissa ikääntymiseen liittyvä laskeva trendi, kun taas naisilla hemoglobiinitasot hieman nouse- vat ikääntyessä. Tilastollisesti merkitsevä tasoero on kuitenkin erotettava lääketieteellisesti merkitseväs- tä tasoerosta, niinpä perussuositukseksi tuli käyttää hemoglobiinille iästä riippumatta samoja viitevälejä, erikseen naisille ja miehille. Perustutkimusten osalta NORIP-tutkimuksessa havaittiin merkittävää ikään liittyvää tulostason muuttumista seuraavien analyyt- tien osalta: (Ks. kuva alla). Kliiniset laboratoriot huolehtivat tulosten tuotta- misen lisäksi siitä, että tuloksen yhteydessä anne- taan tieto siitä, millaisen tuloksen potilaan kanssa samanikäinen ja samaa sukupuolta oleva terve hen- kilö todennäköisesti saisi. Lääkärin kokemuksen ja tiedon varaan yleensä jää arvio siitä, mihin suuntaan ja miten paljon sairaus voi tulokseen vaikuttaa. Tällai- sessa päättelyssä ikääntymisen vaikutusta on vaikea erottaa sairastavuuden aiheuttamasta vaikutuksesta. Merkittävin osa ikääntymiseen liittyvistä tai liit- tyviksi luulluista viitevälimuutoksista liittyy sairastavuuden lisääntymiseen ikääntymisen myötä. NORIP-tutkimuksessakin oli vaikeata löytää viitehen- kilöiksi ikääntyneitä, jotka olisivat olleet täysin tervei- tä ja jotka eivät olisi käyttäneet mitään lääkehoitoa. Siksi NORIP-tutkmuksessa todetut suhteellisen vä- häiset ikääntymiseen liittyvät muutokset johtunevat ”superterveiden” vanhusten valikoitumisesta tutkimukseen. Käytännön kliinisessä työssä kroonisen taudin ja lääkehoidon vaikutus laboratoriotulokseen on otettava huomioon suhteutettaessa tulosta käy- tettävissä olevaan viiteväliin. Vanhuksilla tällaista suhteutusta tarvitaan paljon useammin kuin työikäis- ten laboratoriotuloksia tulkittaessa. • Seuraavilla analyyteillä kliinisesti merkittävänä pidettävää ikääntymiseen liittyvää muutosta taas ei todettu: Bilirubiini, Kalsium, Kreatiniini, Rauta, Glukoosi, HDL-Kolesteroli, Kalium, Magnesium, Natrium, Fosfaatti (naiset), Proteiinit, Triglyseridit, Transf. rautasaturaatio (miehet), Uraatti (miehet), ALAT, ASAT, CK (naiset), AFOS, Amylaasi, Haima- amylaasi, Hb, Hkr (naiset), Hb, Hkr (miehet), Erytrosyytit, MCV, MCH, Leukosyytit, Trombosyytit. NORIP-analyytit, joilla ikääntymiseen liittyvä muutos todettiin Ikääntymiseen liittyvä muutos Albumiini Kalsium, albumiinikorjattu Kolesteroli LDL-kolesteroli Fosfaatti (miehet) Urea Transferriinin rautasaturaatio (naiset) Uraatti (naiset) CK (miehet) GT LD 28 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

29. OSAI 7. Riku Nikander, gerontologian professori, johtaja, GeroCenter-säätiö Hyödyt kuntoutuksen nopeasta aloittamisesta Ei luentotiivistelmää • 29 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

30. 8. Annmari Kainulainen, TtM, ft, ylihoitaja, KYS, Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri Turvallinen siirtyminen erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon Terveydenhuollossa potilaan siirtyminen pai- kasta toiseen, hoitoketjun prosessista toiseen, aiheuttaa usein ongelmia sekä vaaratilantei- ta potilasturvallisuudessa. Nämä vaaratilanteet ovat esimerkiksi: tieto ei siirry potilaan mukana, potilaan toimintakykyisyyttä ei pystytä ylläpitä- mään, omaisten tai läheisten turvaverkko jää hyödyntämättä tai sitä ei ole. Akuutti sairastuminen on usein alku vanhuksen pysyvälle laitoshoidolle. Kuopion yliopistollisessa sairaalassa olemme kiinnittä- neet huomiota ja tehostaneet potilaan kotiu- tumista ja siirtymistä erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon. Viimeisin hanke on ollut päivystyksen kehittämisen yhteydes- sä Kotoa kotiin -hanke. Sen tuloksena syntyi uudenlaisia toimintoja kuten kotiutuksen tar- kistuslista, lääkehoidon arviointi sekä tiedon- siirron varmistaminen ISBAR-rakenteella. Näin voimme entistä paremmin varmistaa potilai- den turvallisen siirtymisen sairaalasta jatko- hoitoon tai kotiin. Kotoa kotiin -hankkeen yhteydessä kehi- timme myös kuntouttavaa työotetta moniam- matillisesti, ja kehittäminen jatkuu edelleen. Tavoitteena on kuvata yhtenäiset hoitokäytän- nöt, tehostaa potilaan kuntoutumista mahdollisimman varhaisella mobilisoinnilla, edistää henkilökunnan valmiuksia kuntoutumisen tukemisessa, kehittää kuntouttavaa työotetta tukevaa kirjausta sekä tehostaa moniammatillista yhteistyötä. Kuntouttavassa työotteessa korostetaan seuraavia asioita •• Kuntouttava työote on hyvin yksinkertaista, mikä tarkoittaa varhaista mobilisaatiota. •• Kuntoutus kuuluu kaikille ammattiryhmille, ei vain fysioterapeuteille. •• Kuntoutuksen viiveiden minimointi – kuntoutus aloitetaan heti akuutin hoidon yhteydessä. •• Lähtökohtana on aina potilaan aikaisempi liikkumis- ja toimintakyky sekä selviytyminen kotioloissa. •• Kuntouttavaan työotteeseen sisältyvät myös neste- ja ravitsemustilan arviointi, lääkehoidon tarkistaminen, muistin arvioiminen sekä päihteiden käytön selvittäminen. •• Potilaan viiveetön siirtyminen kuntouttavaan yksikköön. Yhteistyössä perusterveydenhuollon kanssa sovitaan työnjako, jonka avulla varmistetaan potilaan turvallinen siirtyminen hoitoketjussa prosessista toiseen sekä kotiutuminen ja selviytyminen kotona. • 30 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

31. OSAI 9. Soila Nordström, vanhuksen tytär Omaisena vanhuksen hoitopolun eri vaiheissa Vanhus: Ei-muistisairas, hoitopolun mutkissa oman kodin omatoimisuudesta, kotihoidon ja kolmannen sektorin asiakkuuksien kautta erikoissairaanhoidon asiakkaaksi, sittemmin potilaaksi ja edelleen perusterveydenhuoltoon ja saattohoitoon. Hoitopolun ajallinen kesto noin puolitoista vuotta. Tytär: Vajaan kolmen tunnin ajomatkan päässä, kokopäiväisessä työssä. Puhelinyhteys = elämänlanka. Omaisen läsnäolemattomuus ei ≠ välinpitämättömyys 31 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

32. 10. Hanna Ahonen, sosiaalineuvos, Valvira Palvelujen hyvän laadun varmistaminen omavalvonnan ja viranomaisvalvonnan avulla Ei luentotiivistelmää • 32 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

33. OSAI 11. Kristiina Matikainen, TtM, erityisasiantuntija, Hoiva-asumisen palvelut, Vantaan kaupunki Vantaan oman toiminnan ja ostopalveluiden laatutason ja saumattomuuden varmistaminen omavalvonnalla Vantaan kaupungin Hoiva-asumisen palvelut jär- jestää pitkäaikaista, ympärivuorokautista hoivaa yli 1 000 vantaalaiselle ikääntyneelle. Kaupunki tuottaa palvelun itse tai se hankitaan yksityisiltä palveluntuottajilta. Ikääntyneiden pitkäaikaises- ta asumispalvelusta tuotetaan 30 omana ja 70 % ostopalveluina. Hoiva-asumisen palvelujen stra- teginen tavoite on, että asiakas saa laadukasta palvelua riippumatta siitä sijoittuuko hän omaan vai ostopalveluun. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista velvoittaa kunnan järjestämään palvelut, ja kunta myös vastaa tuottamiensa ja muilta hank- kimiensa palvelujen laadusta. Laki edellyttää, että kunta seuraa omavalvontasuunnitelmien toteutumista. Palvelujen järjestäjänä Vantaa toteuttaa pit- käaikaisen ympärivuorokautisen asumisen han- kintaprosessin ja muotoilee hankintasopimukset siten, että hyvä laatu on keskiössä. Sopimuk- sen liitteenä olevassa palvelukuvauksessa mää- ritellään tarkasti palvelua, laadunhallintaa ja johtamista koskevat laatuvaatimukset. Palve- luntuottajien on esitettävä määritellyt ja doku- mentoidut keskeiset laatutavoitteensa. Heidän on arvioitava säännöllisesti hoitoyksikön toiminnan tuloksia asiakas-, prosessi-, henkilöstö- ja talousnäkökulmista. Palveluntuottajat sitoutuvat antamaan toimintayksikön RAI-tulokset Hoi- va-asumisen palveluiden käyttöön. He sitoutuvat myös osallistumaan kaupungin tekemiin asiakas- ja omaistyytyväisyyskyselyihin. Toimiva sopimusohjaus sekä laadukkaiden palvelujen tuottaminen ikääntyneille edel- lyttävät kumppanuutta. Laadunvalvonta on palvelujen jatkuvaa kehittämistä yhteistyönä palvelujen järjestäjän ja tuottajien kesken, ja se perustuu keskinäiseen luottamukseen. Vantaa toteuttaa laadunvalvontaa säännöllisillä, vuo- sittaisilla laadunvalvontakäynneillä alueensa ja sopimuskumppaniensa kaikissa yksiköissä, jotka tuottavat asumispalveluja ikääntyneille. Pal- veluntuottajalta pyydetään etukäteen tarvittavat asiakirjat kuten omavalvontasuunnitelma, laa- dunvalvontalomake sekä henkilöstöluettelo. Val- vontakäynnistä tehdään laadunvalvontaraportti ja määritellään mahdolliset jatkotoimenpiteet ja tiedoksiannot. Hoiva-asumisen palvelut järjestää palvelun- tuottajille kaksi kertaa vuodessa seminaarin, jossa käsitellään palvelujen sisällön kehittämistä, sopimusasioita, hyviä toimintakäytänteitä sekä palvelurakenteen kehittämiseen liittyviä asioita. Hoiva-asumisen palvelut toteuttaa sisäistä ja ulkoista auditointia. Vantaa on aloittanut myös ulkoisen auditoinnin niin, että ostopalvelutuotta- jan yksikön edustajat muodostavat auditointipa- rin kunnan vastaavaa palvelua tuottavan yksikön kanssa. Vuonna 2013 kaksi yksityistä tehostetun asumispalvelun palveluntuottajaa auditoi kunnan oman toiminnan kaksi tehostetun asumispalvelun yksikköä. Vuonna 2014 ulkoista auditointia jatketaan. Lisäksi ulkoisen auditoinnin jatkumo- na toteutetaan vuoden 2014 aikana työntekijä- vaihtoa Vantaan omien ja ostopalveluyksiköiden välillä. Vantaa seuraa omavalvontasuunnitelmien toteutumista osana palvelujen laadunvalvontaa ja kehittämistä edellä kuvatuilla seuranta- työvälineillä. Tavoitteena on löytää ja levittää hyviä käytänteitä sekä yhtenäistää toimintatapoja yhteistyössä palveluja tuottavien toimijoiden kanssa. • 33 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

34. 12. Jaana Laitinen-Pesola, THM, toiminnanjohtaja, Hoiva-alan palveluntuottajat ry Yksityissektorin omavalvonta Ei luentotiivistelmää • 34 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

35. OSAI 13. Marjatta Aittolahti, YTM, ylitarkastaja, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto Ikäihmisten palvelujen ohjaus ja valvonta Ei luentotiivistelmää • 35 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

36. 14. Helena Mönttinen, ryhmäpäällikkö, esittelijäneuvos, Valvira ja Kirsi Markkanen, THM, kehittämispäällikkö, yhteiskuntasuhteet ja kehittäminen, Tehy ry Terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvonta •• Milloin terveydenhuollon ammattihenkilöä koskeva ilmoitus Valviralle on tehtävä? •• Ilmoituksella vireille tulleen asian käsittelyprosessi •• Valvontaseuraamukset 36 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

37. OSAI 15. Kirsi Sillanpää, Esh, TtM, eMBA, johtaja, yhteiskuntasuhteet ja kehittäminen, Tehy ry Osaamisen johtamisella työhyvinvointia ja tuloksellisuutta Henkilöstö on organisaatioiden tärkein resurssi. Inhimilliseen pääomaan, henkilöstön osaamiseen on sidottuna merkittävä taloudellinen panos. Johtamisen onnistumisen kannalta on keskeis- tä, että tuota pääomaa osataan käyttää oikein ja siitä huolehditaan antamalla jokaiselle mahdollisuus oppia uutta ja kehittyä koko työuran ajan työhyvinvointiin panostavassa organisaatiossa. Työilmapiiri, joka kannustaa osaamisen jakami- seen, jatkuvaan oppimiseen ja kehittymiseen on tyypillistä mm. vetovoimaisissa työpaikoissa. Tulevaisuudessa osaamisen johtaminen ja sii- nä onnistuminen on keskeinen menestystekijä. Julkisen talouden kestävyysvaje, väestön ikään- tymisestä johtuva huoltosuhteen huononeminen, huoli työvoiman riittävyydestä sekä työelämän laatukysymykset edellyttävät rakenteellisten muutosten lisäksi toiminnan uudelleen organi- sointia. Se taas edellyttää onnistumista osaamisen johtamisessa, jotta potilaat/asiakkaat saavat jatkossakin laadukkaita palveluja. Tavoitteena on oltava, että ”oikeat henkilöt tekevät koulutustaan vastaavaa työtä kerralla oikein”. Meillä ei ole va- raa hukata koulutetun hoitohenkilöstön osaamista, vaan sitä on vaalittava ja kehitettävä jatkuvasti, tulevaisuuden osaamisvaatimusten mukaisesti. Osaamisen tehokas hyödyntäminen on perustel- tua jo pelkästään taloudellisista syistä. Osaamisen johtamiseen liittyy vastuu orga- nisaation kyvykkyydestä kuten toimintakulttuu- rista, rakenteista ja toimivista verkostoista sekä henkilöstön osaamisen kehittämisestä. Ne kaikki edellyttävät näkemyksellisyyttä, miten toimin- taympäristö muuttuu ja miten erilaiset muutokset vaikuttavat osaamiseen ja sen uudistumistar- peisiin. Osaamista on kehitettävä tulevaisuuden suuntaisesti. On tärkeää arvioida ja käydä kes- kustelua siitä, miten tulevaisuuden kehityskulut vaikuttavat osaamiseen. Muutostarpeita voidaan tarkastella kysymyksin: Mikä on organisaatiom- me keskeisintä osaamista nyt? Millaista osaamista tarvitaan tulevaisuudessa? Kehitämmekö osaamista oikeaan suuntaan? Millä osa-alueil- la osaamisen on oltava parempaa? Jos muute- taan strategiaa, miten osaamisen on muututtava ja uudistuttava? Henkilöstön osaaminen ja työhyvinvointi ovat nousseet yhä tärkeämmiksi kilpailukyvyn ja menestymisen tekijöiksi. Kansten (2005) mukaan henkilöstön hyvinvoinnilla ja yrityksen ta- loudellisella menestymisellä on selvä yhteys. On laskettu, että yritykset voivat saada 10–20-ker- taisena takaisin rahat, jotka ne sijoittavat työ- hyvinvoinnin parantamiseen. Työhyvinvoinnin ja osaamisen johtamisen yhteys on merkittävä. Jokaisella on oltava työssään tarvittava osaaminen. Sen puuttuminen johtaa työn hallinnan tunteen menettämiseen ja pahimmassa tapauk- sessa työuupumukseen. Ympäröivä maailma muuttuu, teknistyy ja monimutkaistuu. On pystyttävä uusiutumaan jatkuvasti. Yritysten ja organisaatioiden arvoissa ja strategioissa korostetaan osaavan henkilös- tön merkitystä menestymisen mahdollistajana. Sosiaali- ja terveyspalveluissa tuloksellinen toiminta riippuu yhä enemmän osaamisesta, osaamisen hyödyntämisestä ja kyvystä oppia uutta, uusiutua. Ne työnantajat, jotka näkevät henki- löstön osaamisen liiketoimintaa kasvattavana ja edistävänä tekijänä, kehittävät työhyvinvoin- tia edistävää osaamisen johtamista, rakenteita ja toimintatapoja – ja onnistuvat. • 37 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

38. 16. Hannu Koskinen, everstiluutnantti evp. Pojasta äidin hoitajaksi Lähtökohta Isä kuoli aivoverenvuotoon 91-vuotiaana vuonna 2003. Aivoverenvuoto oli kolmas neljän vuoden sisällä. Äiti jäi yksin 87-vuotiaana, 69-vuotisen avioliiton jälkeen. Hän asui Tampereella asunnos- sani, jonka olin saanut vanhemmilta lahjoitukse- na vuosia aikaisemmin. Itse asuin perheineni Lahdessa, josta on matkaa Tampereelle 135 km. Olin tutustunut Tampereen vanhuspalveluihin jo isän invaliditeetin myötä. Anoin vanhemmille- ni sosiaalisesti tuettua taksikorttia useita kertoja tuloksetta. Sitkeys palkittiin ja lupa heltisi. Liik- kuminen toi laatua vanhusten elämään. Entä jos olisin luovuttanut ensimmäiseen ei-sanaan? Kuolema paljasti avuttomuutta Isän kuoltua tiivistin käyntini viikoittaisiksi, koska äiti oli melko avuton yksin jäätyään. Arvelin sen johtuvan leskeytymisen tuomasta yksinäisyy- destä. Äidillä oli vaikeuksia hoitaa arkisia asioita kuten nostaa rahaa viereisestä pankista. Isä oli hoitanut kaikki talouteen ja rahaliikenteeseen liit- tyvät asiat. Hoidin pankkiasiat ja suuremmat os- tokset. Äidillä oli pieni kassa omassa käytössään. Neuvottelin vanhuspalveluiden kanssa, ja äiti sai yhden hoitajakäynnin viikossa. Nope- asti alkoi ilmetä rahan katoamista – kiusallista. Asia selvisi suorittamassani kotitarkastuksessa – äiti piilotti rahaa. Sattui muitakin muistiin liit- tyviä kommelluksia. Toimitin äidin lääkäriin. Hän selvisi testeistä, huippumuisti, asiaa ryhdyttiin seuraamaan. Vanhustyön käyntejä lisättiin 2–3 kertaan viikossa. Vietin äidin luona muutaman yön kuukaudessa. Muuten tilanne jatkui: sähköt ja keittolevyt jäivät päälle – alumiiniastioita mik- rossa – ruokaostokset pilaantuivat jääkaapissa – ruoka jäi usein syömättä. Vanhuspalveluista li- sättiin käyntikertoja ja ruokailua valvottiin. Muistisairaan ongelmia Muistin heikentyessä tuli huoli äidin kulkemises- ta. Tilanne oli aika paha, kun avaimet alkoivat unohtua kotiin. Käynteihin sisällytettiin ulkoilu- tus kerran viikossa. Vuonna 2004 ryhdyin äidin edunvalvojaksi. Kotona oleminen alkoi olla ongelmallista, ja muistin tueksi laitoimme lappuja eri paikkoihin. Puhelimeen tallennettiin tärkeät numerot, mutta soittaminenkin kävi vaikeaksi. Usein puhelin unohtui pöydälle linja avonaisena. Äidillä alkoi olla huimauskohtauksia, ja käynti- kertoja lisättiin vähitellen viikon jokaiseksi päiväk- si. Jatkoin osaltani hoitamista ja lisäsin käyntejäni sekä neuvottelin vanhuspalvelun kanssa äidin saamisesta vanhainkotiin. Muutaman kerran löy- dettiin mustelmia kaatumisen seurauksena. Toiminta oli jojottelua – välillä poistettiin hoi- topäiviä henkilöstön vähyyteen tai lomiin ve- doten ja pyydettiin tiivistämään omia käyntejä. Vaikka avun tarve lisääntyi huomattavasti, hoi- topaikkaa ei tahtonut löytyä. Toukokuussa 2007 äiti kaatui kotona ja katkaisi kätensä. Hoitopaik- ka löytyi heinäkuussa 2007 Koukkuniemen van- hainkodista. Äiti viihtyy siellä, ja olen hoitoon erittäin tyytyväinen. Mieleen jää Omaiset hoitavat vanhuksiaan kykyjensä ja halu- jensa mukaisesti. Lapset ottavat vastuuta, mutta vaatimus osallistua vanhempien hoitoon, jopa lo- maa tai virkavapautta ottamalla, on kyllä äärim- mäinen keino. Omalta osaltani olen käynyt läpi järjestel- män kykyjä ja haluja vastata lakisääteisistä vel- voitteista. Vanhusta olisi hoidettava siellä, missä olosuhteet ovat hyvät. Ratkaisevaa on kunto ja kyky toimia kotona yksin. • 38 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

39. OSAI 17. Hanna Jensen, VTM, Sanoma 940 päivää isän muistina Ei luentotiivistelmää • 39 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

40. 18. Maarit Väisänen, projektivastaava (sosionomi amk, YTM), VALOT II-hanke, Mikkelin seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry Omaishoitaja voimavarana ja yhteistyökumppanina Omaishoidon asema on muuttunut viimei- sen vuosikymmenen aikana merkittävästi, kun ikääntyvien määrä on kasvanut ja palvelurakenne muuttunut avopainotteiseksi. Yhteiskun- nallisessa keskustelussa omaishoito nähdään taloudellisesti edullisena vaihtoehtona. Omaiset ovatkin merkittävä voimavara sairastuneiden, vammautuneiden ja iäkkäiden hoidossa, turva- ten yksilöllisen hoivan. Jopa 300 000 henkilöä toimii läheisensä pääasiallisena auttajana. Heis- tä vain osa saa omaishoidon tukea. Kotona toteutetaan yhä vaativampaa ja si- tovampaa hoivaa. Samaan aikaan suuri osa omaishoitajista on itsekin iäkkäitä. Omaan ikääntymiseen liittyvät haasteet ja läheisen avuntarve muodostavat yhtälön, joka ei ole yk- siselitteinen. Tavallisin taidoin läheistään hoitava omainen kohtaa monia vaatimuksia. Harvalla on kokemusta avustamisesta päivittäisissä toimis- sa, käytösoireista, lääkehoidon toteuttamisesta, ergonomiasta, kuntouttavasta hoitotyöstä, moniammatillisesta yhteistyöstä, sosiaalietuuksista ja palveluista tai apuvälineistä. Läheisen sairaus herättää kysymyksiä ja sitoo kotiin. Yhteydenpi- to moniin eri ammattilaisiin jää usein omaishoitajan vastuulle. Omaisilla on arvokasta tietoa läheisistään, ja asiantuntijuus kasvaa ajan kuluessa. Tiedot hoi- vatilanteen vaativuudesta ja sitovuudesta, avun tarpeessa tapahtuvista muutoksista sekä arjen haitoista ovat arvokkaita mm. terveydenhuollossa työskenteleville ammattilaisille. Sosiaali- ja terveydenhuollossa omaishoitajan asema on kuitenkin määrittämätön. Omai- nen tai omaishoitaja ei ole selkeästi asiakas, vaan hänen roolinsa muotoutuu hoidettavan kautta. Työntekijöiden on hankala mieltää, miten omaishoitajiin suhtaudutaan ja kuinka pit- källe heidän hyvinvointiaan huomioidaan, sillä pääasiallisena tavoitteena on ollut hoitaa ja tukea vammautunutta tai sairastunut- ta. Omaishoitajalla ei ole esimerkiksi oikeutta saada läheisensä terveystietoja ilman potilaan suostumusta. Mikkelin seudulla toimineessa VALOT-hankkeessa nostettiin edellä mainitut asiat tarkas- teluun. Terveydenhuoltoon kehitettiin omais- hoitotilanteet tunnistava ja omaishoitajia val- mentava moniammatillinen toimintamalli, jossa omainen nähdään voimavarana ja yhteistyökump- panina. Malli perustuu hankkeessa toteutettuun selvitykseen, jossa omaishoitajat kertoivat ko- kemuksiaan terveydenhuollon toimivista käytän- nöistä sekä kehittämistarpeista. Toimintamallin osa-alueet ovat: 1) omaishoitotilanteen tunnis- taminen 2) yhteistyön käynnistäminen omaisen kanssa 3) selvityksen tekeminen terveydenhuollossa 4) omaisen ohjaaminen 5) kotiutuksen valmistelu yhteistyössä ja 6) sopiminen suunnitel- mien tarkistamisesta ja seurannasta. Omaishoitajan huomioiminen yhteistyö- kumppanina merkitsee muutoksia työtavois- sa ja asenteissa. Yhteistyökumppanin roolissa omaishoitaja on tarpeineen otettava huomioon, kun tukipalveluja järjestetään ja vastuita ja teh- täviä jaetaan sekä sovitaan tavoitteista. Vastuu- työntekijän rooli perheen tukemisessa nousee tärkeäksi. Omaishoitajan näkeminen voimavarana ja yh- teistyökumppanina ohjaa palvelujärjestelmää perhelähtöisen työskentelyn suuntaan. Omais- hoitoperhe on oman elämänsä asiantuntija, joka tuntee omat ongelmansa ja pystyy arvioimaan avun ja tuen tarpeensa sekä tietää sairauden vaikutukset arkeen ja ympäristöön. • 40 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

41. OSAI 19. Elli Aaltonen, YTT, ylijohtaja, Itä-Suomen aluehallintovirasto Voiko omaishoito olla kotihoidon pelastaja? Sosiaali- ja terveysministeriö asetti vuonna 2012 hallitusohjelman mukaisesti työryhmän, jonka tehtävänä oli laatia Suomen ensimmäinen kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma. Se luo- vutettiin maaliskuussa 2014. Toimin kyseisen työryhmän puheenjohtajana ja aiemmin selvi- tyshenkilönä tekemässä esitystä sosiaali- ja ter- veysministerille omaishoidon kehittämiseksi. Kehittämisohjelman lähtökohta on, että omaishoitaja on monen ikääntyneen, vammaisen tai pitkäaikaissairaan kotona asumisen keskeinen toteuttaja. Avohoitoon ja kotihoitoon painot- taminen ei onnistu ilman 350 000 omaishoitajaa. Kun tavoitteena on, että yli 75-vuotiaista asui- si kotona jopa 95 % ja vuodeosastoilla ja van- hainkodeissa olisi entistä vähemmän paikkoja pitkäaikaiseen laitoshoitoon, olisi samaan aikaan kehitettävä omaishoitoa, kuntouttavaa kotihoitoa ja muistihäiriöisten palveluasumista. Omaishoi- tona tehtävän työn laskennallinen arvo vaihto- ehtoisten palvelujen kustannuksiin verrattuna on Kelassa tehdyn arvion mukaan 3,4 miljardia euroa vuodessa. Suurin osa tekee omaishoitotyötä ilman kunnallista omaishoidon tukea. Nykyisel- lä omaishoidon tuen kattavuudella (noin 40 500 omaishoitajaa) laskennallinen arvo on 1,7 miljardia vuodessa. Kun ohjelma on täydessä laajuudessaan vuonna 2020, kehittämisohjelman kustannukset ovat 450 miljoonaa euroa vuodessa. Ohjelman realisoituessa, tuen laskennallinen arvo on noin 1,3 miljardia muita hoitomuotoja edullisempi. Ohjelman täytäntöönpano siis kannattaa. Se antaa vakautta omaishoitajille, turvaa omaishoidon tulevaisuutta ja antaa sille entistä suuremman merkityksen osana kotihoitoa. Kun laitoshoitoa osana laajaa valtakunnallista rakennepoliittista ohjelmaa vähennetään entisestään, omaishoito on jo valmis keino vahvistaa kotihoitoa. Mitä omaishoidon kehittämisohjelma sitten tarjoaa? Siinä esitetään säädettäväksi sopimus- omaishoidosta. Laissa säädeltäisiin sopimusomaishoidon edellytyksistä, omaishoitosopimuk- sesta sekä hoitopalkkioiden valtakunnallisista saantiperusteista, palkkioluokista ja palkkioiden määristä sekä sopimusomaishoitoa tukevista palveluista. Hoitopalkkiot on ohjelmassa määritelty vaativuus- ja sitovuuskriteerien mukaan. Hoito- palkkioluokkia olisi kolme. Palkkioiden tasot olisivat valtakunnallisia. Kaikkien hoitopalkkioiden saantiperusteet täyttävillä olisi subjektiivinen oikeus palkkioon sekä lakisääteiseen vapaa- seen. Sopimusomaishoidon aikaisia hoidettavan hoitovaihtoehtoja monipuolistettaisiin. Sopimus- omaishoitoon voi sisältyä myös aloitus- ja muita terveystarkastuksia sekä vastuutyöntekijän tukea. Sopimusomaishoidon järjestämis- ja rahoi- tusvastuuseen esitetään kahta vaihtoehtoista mallia. Kunta vastaisi vahvennetussa kuntamal- lissa sopimusomaishoitajan ja hoidettavan palvelujen lisäksi hoitopalkkion järjestämisestä ja saisi niitä varten valtionosuutta. Valtio vastaisi Kelan rahoitusmallissa hoitopalkkiosta ja palvelut säi- lyisivät kunnan vastuulla. Sopimusomaishoitaji- en määrää esitetään nostettavaksi 60 000:een. Muita kuin sopimusomaishoitajia ehdotetaan tuettavaksi tarpeen mukaan vuonna 2015 voimaan tulevan sosiaalihuoltolain perusteella. Muu omaishoito on hoito- ja palvelusuunnitelmaan kirjattavaa, ilman sopimusta toteutettavaa hoitoa ja huolenpitoa. • 41 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

42. 20. Reija Heinola, ohjelmapäällikkö, Vanhustyön keskusliitto Eloisa ikä -ohjelma ja poimintoja hankkeista Eloisa ikä on Raha-automaattiyhdistyksen avus- tusohjelma (2012–2017) ikäihmisten hyvän arjen puolesta. Vanhustyön keskusliitto tukee ja ver- kostoi hankkeita sekä tutkii ohjelmaan osallistu- vien ikäihmisten arjen muutoksia. Ohjelmassa on 25 hanketta ja osallistujina sekä paikallisia että valtakunnallisia järjestöjä. Lisätään ikäihmisten osallisuutta Eloisa ikä tukee ikäihmisten voimaantumista ja luo mahdollisuuksia ja edellytyksiä osallistua yhteisön toimintaan, jossa järjestöillä on keskeinen rooli. Alla hankkeita, joissa tuetaan seniorien osallisuutta. •• Kauhavan Seudun Vanhustenkotiyhdistyksen Aijjoos II -hanke: ikäihmiset, työikäiset, nuoret ja lapset toimivat palvelujen ja toiminnan kehittäjinä monen sukupolven asiantuntijaryhmässä. •• Tampereen Kaupunkilähetyksen Likioma -projekti: ikäihmisten kanssa kehitetään yhteisöllistä toimintamallia Härmälän kaupunginosaan. •• Oulun Seudun Muistiyhdistyksen Vielä virtaa -hanke: muistisairauteen sairastunut voi jatkaa harrastustaan musiikki-, muistelu-, kuntosali- tai Maista ja Muista -teemakerhossa. Oma- aloitteisuus lisääntyy ja keskittymiskyky paranee. •• Kantti ry:n JADE-hanke: afrikkalaistaustaisten maahanmuuttajanaisten suunnittelema toiminta sisältää mm. suomen kielen, matematiikan, it-taitojen ja terveystiedon opiskelua sekä vas- tavuoroista tutustumista kantaväestöön. Ver- taistukeen pohjaavassa keskusteluryhmässä käsitellään mielen hyvinvointia. Tiivistetään paikallista yhteistyötä Seniorien hyvän elämän toteutuminen edellyt- tää paikallisten toimijoiden verkostoitumista ja yhteistyötä. Järjestöt tavoittavat eri elämäntilan- teissa olevia ryhmiä ja ovat kumppanina hyvinvoinnin edistämisessä. Esimerkkejä paikallisesta yhteistyöstä. •• Helsingin Diakonissalaitoksen Seniori-Vamos: etsii ja tukee ikäihmisiä, jotka ovat jääneet palveluiden ulkopuolelle tai muuten syrjään. Etsivän työn verkostot on luotu kaupungin kotihoidon, seurakunnan ja Kallio-liikkeen sekä Kallio-seuran kanssa. •• Kuurojen Palvelusäätiön MEMO-ohjelma: tehdään viittomakielisiä Cerad-muistitestejä, ohjataan muistisairaita oikeiden palvelujen piiriin, tehdään yhteistyötä julkisen sosiaali- ja terveystoimen kanssa ja jaetaan tietoa viittomakielisten muistisairaiden avun ja tuen tarpeista. Näin järjestelmä tunnistaa pienen ryhmän erityispiirteet ja palveluketju ei katkea. Vaikutetaan asenteisiin myönteisen ikäidentiteetin vahvistamiseksi Ammattilaisten ja tiedotusvälineiden puheella ja asenteilla vaikutetaan siihen, miten seniorit itsen- sä näkevät. Ohjelma tuo esille ikäihmisten mo- ninaisuutta, yhdenvertaisuutta ja voimavaroja. Esimerkkejä alla. •• Eloisa ikä -ohjelma: teetti Taloustutkimuksella Suomalaisen ikägallupin, jonka tuloksista ilmeni asenteellinen ristiriita. Ikäihmisiä pitäisi arvostaa enemmän, mutta ikääntymistä ei nähty myönteisenä. •• SETAn Yhdenvertainen vanhuus -hanke: tuotetaan materiaalia vanhustyön ammattilaisille ja opettajille: Haluaisin pystyä kertomaan -video ja tukimateriaali, Pekan ja Einon tarina -piirrosanimaatio. Lisää http://seta.fi/yhdenvertainen-vanhuus/ tukimateriaalia/ •• Suomen Mielenterveysseuran Mirakle-hanke: kirjoituskilpailussa kartoitettiin taitoja ja osaamista mielen hyvinvoinnin ylläpitämisessä ja vahvistamisessa. Kirjoituksista koottiin julkaisu. Ilkka Haarni (toim.) Elämän konkari. Suomen Mielenterveysseura 2013. • Tehdään yhdessä eloisaa www.eloisaika.fi 42 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

43. OSAI 21. Vappu Taipale, professori, puheenjohtaja, Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry Yhteistyö voimaannuttaa – järjestötyön uusia tuulia Yhteistyö – liian usein sana kuulostaa tylsältä, ikään kuin se tarkoittaisi vain kokouksia ja seuraavia kokouksia, joissa kerrotaan, mitä joku taho on tehnyt. Tästä ei ole nyt kyse. Yhteistyö on toimin- taa, yhdessä tehtyä työtä. Se on voimaperäisem- pää kuin verkostoituminen, tuo tietoyhteiskunnan silmukoiden kutominen. Se on aktiivisempaa kuin kokouksissa istuminen, koska tulosta syntyy kä- sien ja ajatusten liikkeestä. Yhteistyöllä on tahto, ja suunta. Se vie asioita eteenpäin, ei umpimäh- kään, vaan päätösten suuntaan. Ihminen tarvitsee toista ihmistä. Tämä yksin- kertainen totuus voi jäädä pimentoon nykyise- nä itseriittoisena aikana. Jo syntyessään lapsi on valmis rakastavaan vuorovaikutukseen. Mut- ta kehittymiseen ja kasvuun tarvitaan ihmisiä hänen ympärilleen, äiti, isä, sisarukset, mum- mit ja kummit. Eläinemojen hoivassa varttuneille ihmislapsille ei kehity inhimillisen kasvun olen- naisia taitoja, kuten puhetta tai moraalia. Kun nupullaan olevat mahdollisuudet eivät saa vas- takaikua, ne kuihtuvat. Aikuiset tai vanhat ihmiset kaipaavat samalla lailla ihmisiä ympärilleen inhimillisyytensä peiliksi. Yhteisyys tuottaa sosiaalista pääomaa. Se on ihmisten välistä yhteisyyttä ja luottamus- ta. Ilman sitä yhteisöt kuihtuvat ja taloudellinen toiminta kärsii. Sosiaalinen pääoma on välittä- mistä ja huolenpitoa. Se merkitsee sanansa pi- tämistä ja toisten hyvinvoinnista huolehtimista. Sosiaalinen pääoma on tällä hetkellä erityisen kiinnostavaa ja tärkeää, koska on tapahtumas- sa yllättävä muutos. Globaali trendi kertoo, että ihmiset siirtyvät asumaan yksin. Sosiaalitutkijat ovat ymmällään: mitä on tapahtunut ihmiskun- nalle, joka on aina asunut yhdessä, laumoissa, suurperheissä, kolhooseissa, kommuuneissa. Nyt traditio murtuu. Ilmiö näkyy kaikkialla, Poh- joismaat johtavat kehitystä. Se koskettaa kaikkia ikäluokkia, yhtä hyvin nuoria kuin vanhoja. Yksin asuminen ei ole sama kuin yksinäisyys, mutta yhteydenpidosta on pidettävä eri lailla huolta. Siksi tarvitaan sosiaalista pääomaa, ja sitä on kehitettävä tietoisesti. Järjestöt ovat olleet kaikkialla, missä ne sal- litaan, kansalaisyhteiskunnan ääni. Monet asiat ovat syntyneet järjestöjen toimesta. Naisliike, raittiusliike, tasa-arvoliike, rauhanliike. Mutta liik- keellä ei pysytä itsestään. Järjestöt saattavat va- kiintua ja jähmettyä, niiden työntekijät leipääntyä, vaikka kutsumuksesta aloitettiin. Järjestöt saattavat olla pieniä, ja niihin voivat pesiytyä pienten työpaikkojen helmasynnit, naurettavat ihmissuh- deongelmat, kateus ja pikkusieluisuus. Miten py- syä elävänä ajan vaihteluissa? Vastaus varmaan löytyy keskeisestä kysy- myksestä: miksi olemme olemassa, järjestönä tai työpaikkana. Olisiko aika katsoa avoimin silmin ympärille ja havaita innostavia asioita. Ihmisiä on paljon liikkeellä, vapaaehtoisia käsiä löytyy. Yh- teisiä asioita on enemmän kuin arvattiinkaan. Entä jos jätetään syrjään tavanomaiset kyräilyt ja avataan ovet? Entä jos katsellaan kansainvä- lisiä esimerkkejä? Omasta maastakin niitä löy- tyy. Vanhustyö ei hae oppia lastensuojelusta eikä mielenterveystyö urheilusta tai ammattiyhdistys- liike vammaisliikkeestä, mutta näinhän voisi olla. Eikä yhteistyömuotojen tarvitse olla byrokraatti- sia, vaan kevyttä sopimista kunkin panoksista. Tavoitteellisuuteen saadaan uutta jämäkkyyttä ja iloa. Ilo kantaa pidemmälle kuin ryppyotsainen jäykistely! Yhteistyö voimaannuttaa oikeasti.• 43 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

44. 22. Merja Suominen, ETT, dosentti, projektijohtaja, Gerontologinen ravitsemus Gery ry Ravinnon merkitys muistisairaalle Muistisairauksien seurauksena ravitsemustila usein heikkenee ja ravintoaineiden saanti vähe- nee. Monet muistisairaat myös laihtuvat. Osalla painoindeksi on korkea, mikä ei takaa hyvää ra- vitsemustilaa tai riittävää ravintoaineiden saantia. Ruokavalion huono laatu ja yksipuolisuus tai run- sas alkoholin käyttö saattavat heikentää ravitse- mustilaa ilman painonlaskua. Myös ylipainoisen ikääntyneen ravitsemustila voi siis olla huono. Vähäinen proteiinin ja muiden ravintoaineiden saanti kiihdyttävät lihaskatoa ja haurastumista. Painonvaihteluiden ehkäisy, lihaskunnon ylläpito ja yksilöllinen ravitsemushoito ovat toimintakyvyn säilymisen tukena keskeisiä, hyvän ravitsemuksen tavoitteita muistisairaalla. Erityisesti proteiinialiravitsemus voi johtaa eli- mistön tulehdusvasteen heikkenemiseen. Sii- tä seuraa, että tulehdukset lisääntyvät ja haavan paraneminen heikkenee. Ruokavalion laadulla on tärkeä osuus aivojen ja kognitiivisen toimintakyvyn säilymisessä silloinkin, kun muistisairaus on jo todettu. Yksittäisten ruoka- tai ravintoaineiden merkitystä terveyden edistämisessä ja muistisai- rauden ehkäisyssä on vaikea todentaa. Ruokava- lio on kokonaisuus. Paras tapa saada turvallisesti, riittävästi ja sopivassa suhteessa ravintoaineita on syödä monipuolisesti ja riittävästi. Ravitsemus muistisairaan kodissa -tutkimus (2009–2012) toteutettiin RAY:n rahoituksella Suomen muistiasiantuntijat ry:ssä, satunnais- tetulla kontrolloidulla asetelmalla. Alkumittauk- sissa tutkittavilta kerättiin tausta-, sairaus- ja lääketiedot. Heidän ravitsemustilansa ja kog- nition tasonsa sekä toimintakykynsä, elämän- laatunsa ja puolisohoitajan kuormittuneisuus arvioitiin. Interventio koostui räätälöidystä ravit- semusneuvonnasta, joka toteutettiin tutkittavien kotona. Lähtökohtana oli huomioida yksilölliset tarpeet ravitsemuksen suhteen. Tutkimukseen osallistui 99 pariskuntaa, joista 50 kuului interventio- ja 49 kontrolliryh- mään. Muistisairaiden keski-ikä oli 77,4 vuotta ja puolisoiden 75,2 vuotta. Valtaosalla muistisai- raista oli CDR-luokituksen mukaan lievä tai kes- kivaikea muistisairaus, vain 9 %:lla oli vakava muistisairaus. Ravitsemusohjauksen seurauksena pariskun- tien ravinnonsaanti parani. Etenkin proteiinin ja kalsiumin saanti lisääntyi interventioryhmässä, ja ero oli tilastollisesti merkitsevä. Myös muiden ravintoaineiden suhteen oli nähtävissä sama trendi. Elämänlaatua mitattiin 15 D -mittarilla. Yleinen jaksaminen ja henkiset toiminnat paranivat inter- ventioryhmään kuuluvilla muistisairailla. Lisäksi he kokivat, että hengenahdistus ja depressio-oireet lievittyivät. Tutkimustulokset osoittavat, että kotona asu- vien iäkkäiden ryhmä on heterogeeninen ja räätä- löityä ravitsemusohjausta tarvitaan. Se edellyttää puolestaan ravinnonsaannin arviointia. Energian ja proteiinin saannin arvioinnin helpottamiseksi on kehitetty lomake, jonka avulla voidaan arvioida ravinnon laatua ilman erillistä ohjelmaa. Sillä voidaan arvioida myös kalsiumin ja C-vitamiinin saantia. Tutkimuksemme perusteella useat iäk- käät ovat hyvin kiinnostuneita terveydestään ja ravitsemuksestaan ja ovat siten otollinen joukko ravitsemusohjaukselle. Usein jo pienillä ruokavalion muutoksilla tai lisäyksillä voidaan saada po- sitiivisia vaikutuksia terveyteen, jaksamiseen ja elämänlaatuun. www.gery.fi • 44 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

45. OSAI 23. Annamari Nihtilä, EHL, Yliopistohammasklinikka, Helsingin kaupunki Ikääntyvien suun terveys Ihmisen ikääntyessä suun olosuhteet muut- tuvat ja monet vanhuspotilaat kuuluvat hammas- ja suusairauksien riskiryhmään. Koska vanhuksilla elimistön immuunipuolustus ja sää- telymekanismit ovat heikentyneet, suun infekti- oiden vaikutus yleisterveyteen korostuu. Suun terveys vaikuttaa oleellisesti ikääntyvien elämän laatuun – suusairaudet heikentävät toimintaky- kyä, vaikeuttavat ruokailemista ja uhkaavat yleis- terveyttä. Vaikka hampaattomuus on Suomessa vähen- tynyt merkittävästi, Terveys 2011 -tutkimuksen mukaan yli puolet yli 75-vuotiaista on hampaat- tomia, noin 400 000 henkilöä. Hampaiden luku- määrä vaikuttaa merkittävästi nielemiskykyyn ja ravitsemustilaan. Hampaattomuudesta johtuvat purentavaikeudet viittaavat usein yksipuoliseen ravintoon. Suun kuivuminen lisää nielemisvai- keuksia ja altistaa hampaiden reikiintymiselle ja iensairauksille. Kuivuminen on yleensä ikäänty- neiden käyttämien lääkkeiden sivuvaikutus. Hyvän suun omahoidon avaimet ovat kaikil- la: suuhygieniasta huolehtiminen, tupakoimat- tomuus, terveellinen ruokavalio ja säännölliset hammashoitokäynnit. Taloudellisten ja fyysisten esteiden poistaminen hammashoitokäyntien tiel- tä on tärkeää ennaltaehkäisevää hoitotyötä. Usein subjektiivinen hammashoidon tarve on ikäänty- neillä vähäinen. Siitä huolimatta on suu- ja ham- mastarkastuksissa käytävä säännöllisesti, jotta suusairaudet voidaan todeta ja hoitaa ajoissa. Riittämätön suuhygienia on vanhuksilla yleinen ongelma. Paikatut hampaat ja proteesit sekä yleinen suun kuivuus vaikuttavat plakin kertymi- seen ja vaikeuttavat suun puhdistusta. Potilaan hoitosuunnitelmaan vaikuttaa keskeisesti, pystyy- kö hän puhdistamaan itse hampaansa. Hammas- lääkärin ja suuhygienistin vastuulla on huolehtia siitä, että suu on mahdollisimman infektiovapaa ja potilaan hampaisto helposti puhdistettavis- sa. Jokainen ikääntynyt tarvitsee yksilöllisen hoi- tosuunnitelman suun hoidossa tarvittavista apuvälineistä ja suunhoitotuotteista. Kuivaa suuta voidaan hoitaa kosteutusaineilla. Kariespreventio kotona ja hammaslääkärin vastaanotolla on kui- vasuiselle erityisen tärkeää. Tutkimusten mukaan vastaanotolla toistuvilla puhdistus- ja fluoraushoi- dolla voidaan vähentää kariesta ja iensairauksia. Suusairauksien ennaltaehkäisy on tärkeää, jotta ikääntynyt voi nauttia terveellä suulla monipuolista ruokaa ja pystyy sosiaaliseen kans- sakäymiseen muiden ihmisten kanssa. Ennalta- ehkäisevän hoidon onnistumiseen tarvitaan toi- mivaa moniammatillista yhteistyötä. • 45 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

46. 24. Minna Stolt, TtT, jalkaterapeutti (amk), yliopisto-opettaja, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos Ikääntyneiden jalkojen omahoito ja jalkaterveys kotihoidossa Terveet ja toimintakykyiset jalat ovat liikkumisen ja päivittäisistä toiminnoista selviytymisen edellytys. Iän karttuessa erilaiset jalkavaivat yleisty- vät, ja hoitamattomina ne haittaavat liikkumis- ja toimintakykyä. Jalkavaivoja voidaan kuitenkin ennaltaehkäistä asianmukaisella ja säännöllisel- lä omahoidolla. Tässä tutkimuksessa selvitettiin julkisen kotihoidon piirissä olevien ikääntyneiden (yli 65-vuotiaat) jalkojen omahoitotottumuksia ja jalkaterveyttä. Tottumukset selvitettiin struk- turoidulla haastattelulla Ikääntyneiden jalkojen omahoitotottumukset -lomakkeen mukaisesti. Kotihoidon hoitaja arvioi jalkaterveyden Ikään- tyneen jalkojen terveyden -arviointilomakkeella. Aineisto analysoitiin sisällön analyysiä ja tilas- tollisia menetelmiä hyödyntäen. Tutkimukseen osallistuneiden ikääntynei- den (N=309) keski-ikä oli 83 vuotta (vaihteluvä- li 65–101). Valtaosa (85 %) oli naisia. Monella oli puutteita jalkojen omahoidossa. Keskeisimmät puutteet liittyivät jalkojen hygieniaan ja erilaisten jalkavaivojen ennaltaehkäisyyn ja hoitoon. Jal- kojen hygienian osalta lähes puolet pesi jalat tai vaihtoi sukat 1–2 kertaa viikossa. Samoin jalkojen rasvaus toteutettiin pääosin muutaman kerran viikossa. Valtaosa (72 %) ilmoitti, ettei leikkaa itse varpaankynsiään kynnen paksun rakenteen tai kumartumisvaikeuksien takia. Ikääntyneillä oli monia jalkavaivoja. Ihovaivoista yleisimmät olivat turvotus, kuiva iho ja kovettumat sekä känsät varpaiden tai jalkapohjan alueella. Lähes puolella oli kynsimuutoksia kuten pitkät ja paksuuntuneet kynnet. Jalkojen rakenteellisista muutoksista vai- vaisenluu ja vasaravarpaat olivat yleisimpiä. Jal- kakipuja esiintyi eniten nilkan alueella. Ikääntyneillä on vaikeuksia toteuttaa jalkojen omahoitoa ja heillä on monia, erilaisia jalkavaivoja. Ikääntyneet tarvitsevat läheisen tai kotihoidon hoitajan apua jalkojen hygienian tai hoidon toteuttamisessa. Lisäksi tarvitaan yksi- lö- tai ryhmätason ohjausta, jolla voitaisiin lisätä tietoa jalkaterveyden merkityksestä, hoidosta ja vaivojen ennaltaehkäisystä. Kaikkiaan tarvitaan säännöllistä ikääntyneiden jalkaterveyden arviointia, jotta voidaan riittävän ajoissa tunnistaa mahdolliset jalkavaivat ja aloittaa tarpeenmu- kainen jalkojenhoito tai jalkaterapia. • 46 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014