2. Kypsyystasot, ICT:n merkitys organisaatiolle
Uudistava
Erottava
Lisäarvoa tuottava
Mahdollistava
Toiminnallinen hyöty Gartnerin arvion
mukaan 80 %
organisaatioista on
kolmella alimmalla
tasolla.
3. ”Pelkkä kasvu-termi on sellainen, josta ei
näköjään päästä irti millään. Se on niin vahvasti
iskostunut ajatteluun välttämättömyytenä.
Ellei ole kasvua, on vain kuolemaa. Yksikään
poliitikko ei pysty luopumaan kasvu-sanan
käytöstä. Siksi tarvitsemme kasvulle uuden
sisällön. Tätä ajan takaa uuskasvu-sanalla.
Ja siihen meillä on monia hyviä vastauksia,
jotka liittyvät kestävän kehityksen eetokseen
ja niiden asioiden kasvuun, joita eetoksen
seuraaminen meiltä vaatii.”
Pentti Malaska (1934–2012 ), tekniikan tohtori ja professori emeritus
kirjassa Uuskasvua ymmärtämässä, 2010.
4. Julkaisija: TeliaSonera Finland Oyj
Toimitus: Riitta Grönroos (TeliaSonera) • Kirjoittajat: Mika Hyötyläinen (TeliaSonera) • Jari Manninen (TeliaSonera)
Vesa Brandt (toimittaja) • Raisa Omaheimo (toimittaja)
Tutkimukset: Palvelutuottavuuden kahdet kasvot: Mika Hyötyläinen (TeliaSonera)• Petteri Kaitovaara (Market-Visio)
Mobiiliteknologia ja uusi mobiili työ PK-yrityksissä: Shahzad Arbab (Turun kauppakorkeakoulu Turun yliopisto)
Jari Korelin (Turun kauppakorkeakoulu Turun yliopisto) • Antti Tuomisto (Turun kauppakorkeakoulu Turun yliopisto)
Ulkoasu ja graafinen suunnittelu: Matti Riikonen (Imagemaker)
Valokuvat: Vesa Brandt (102, 108, 129, 160, 170, 176, 184, 210, 211, 212, 213, 214, 215, 226, 252, 256, 261, 266, 270)
Pentti Hokkanen (217) • Kari Kuukka (166) • Arja Kärkkäinen (275) • Tomi Lehto (234) • Juha Metso (236)
Raisa Omaheimo (135, 140, 150, 246) Sakari Röyskö (220) • Pirjo Valjanen (156) • Ville Öhman (242)
2. painos
Painatus: Vammalan kirjapaino • Copyright: TeliaSonera Finland Oyj
ISBN 978-952-5187-95-3 • TeliaSonera Finland Oyj, Helsinki 2012
7. Lukijalle
Vuonna 2010 aloitimme matkan uuskasvun haasteisiin ja mahdollisuuksiin.
Nyt jatkamme tätä matkaa. Uuskasvun anatomia antaa eväitä ymmärtää, mitä
uudelle kasvu-uralle lähteminen edellyttää meiltä suomalaisilta ja minkälaisia
mahdollisuuksia se meille tarjoaa. Tässä kirjassa esittelemme muutamia
yrityksiä ja edelläkävijöitä, jotka ovat löytäneet uusia teitä kohti kasvua.
Hahmottelemme myös suomalaisia tulevaisuudenkuvia niistä kiintopisteistä,
jotka nykyhetkessä ovat nähtävissä.
Kuten aina, nuorissa on tulevaisuus. Y-sukupolvi on jo laittanut muutoksen pyörän
pyörimään. Uuden sukupolven huoneentauluna on työn mielekkyys ja eettisyys:
tinkimättömänä tahtotilana on, että työ tukee omaa elämänprojektia. Tässä
ajattelutavassa on uuden kasvun ja antaumuksellisen yrittäjyyden alku. Vahvoja
pienyrityksiä ja rohkeita yrittäjiä tarvitaan enemmän kuin koskaan: eurokriisin
syventyessä ei ole lainkaan selvää, että suuret yritykset pystyvät jatkossa työllistämään
suomalaisia entiseen tapaan. Siksi kunnianhimoisen start-upin perustamisesta on
tultava kunnia-asia.
Kriisi muistuttaa meitä myös siitä liike-elämän elonkierron tosiasiasta, että yrityksiä
syntyy ja yrityksiä kuolee. Yli 30 prosenttia Suomessa toimivista yrityksistä on alle viisi
vuotta vanhoja. Se, mikä tänään on toimivaa ja kannattavaa, ei välttämättä ole sitä
huomenna.
Alati nopeammin muuttuvassa maailmassa uudistuminen on niin suurten kuin
pienten kulkijoiden elinehto. Myös TeliaSoneralle on ensiarvoisen tärkeää pysyä kiinni
asiakkaidemme muutostahdissa. Me haluamme olla mukana mahdollistamassa uuden
tuottavuuden ensiaskelia ja toimia sparraajana matkan varrella silloin, kun vauhtiin on jo
päästy.
5
8. Tässä kirjassa haluamme esittää ratkaisuja ja malleja siitä, kuinka osa uuden kasvun
edelläkävijöistä on jo lähtenyt liikkeelle. Uuskasvua ymmärtämässä -kirja oli keskus-
telunavaus. Nyt on korkea aika tarttua tuumasta toimeen. Uuskasvun anatomia on
ajattelun työkalu, joka toivon mukaan auttaa jatkamaan matkaa määrätietoisesti myös
silloin, kun se näyttää ylivoimaisen vaikealta ja kompassi tuntuu olevan hukassa.
Kommunikaatio on väkevin työkalumme. Kielellinen ja tehokkaasti kommunikoiva
ihminen on selättänyt muut maapallon lajit. Vastaavasti tehokkaimmin viestivät ihmiset
nousevat voittajina kansojen ja kansanryhmien jatkuvassa kilpailussa.
Viestintä kiihdyttää muutosta. Mitä tapahtuu, kun viestintää kiihdytetään
teknologian avulla? Arabikevät osoitti, että viestintäteknologiasta on käyttövoimaksi jopa
vallankumouksiin. Sosiaalinen media, mobiilikommunikointi ja tekstiviestit yhdistivät
kansat, jotka mursivat vanhat hallitukset ja kaatoivat vihatut hallitsijat.
Uudet tavat viestiä muuttavat nopeasti ja perustavalla tavalla yhteisöjä ja
yhteiskuntia. Samalla ne määrittävät uudelleen tapojamme toimia niin arjessa
kuin työssä. Vuoden 2012 Suomessa mobiiliteknologia on saavuttanut jokaisen
niemennotkon ja saarelman. Tieto- ja viestintäteknologiaa on kaikkialla. Tiedon
infrastruktuuri on kaikkialla läsnä. Tämä infrastruktuuri on myös kulutuksen
perusrakennetta. On yhä vähemmän merkityksellistä, missä me fyysisesti olemme
silloin, kun hoidamme pankkiasioitamme tai ostamme lomamatkoja tai elokuvalippuja.
Syvällekäyvin muutos on tapahtunut tietotyössä: tekniikka on mahdollistanut työn
tekemisen kaikkialla – ja aina. Fyysisesti ihminen pysyy silti ihmisenä. Tekniikka on siksi
myös haaste – jopa uhka. Me ihmiset tarvitsemme edelleen lepoa. Me voimme keskittyä
työhön vain rajallisesti. Konemainen suorittaminen ei ruoki luovuutta, innovaatioiden
käyttövoimaa. Antaa koneiden suorittaa, ja ihmisen olla ihminen.
Teknologiaa on jo kaikkialla. Siksi sen lisääminen tuottaa todennäköisesti
vähemmän kuin olemassa olevien järjestelmien optimoiminen tukemaan inhimillistä
toimintaa, vuorovaikutusta ja luovuutta. Aidosti tuottaviin ratkaisuihin päästään silloin,
kun ymmärretään, kuinka teknologia tukee toimintaamme eikä sanele sen sisältöä.
Suomi ei ole enää tieto- ja viestintäteknologian edelläkävijämaa. Se aika oli
kymmenen vuotta sitten. Nyt meidän pitäisi miettiä, kuinka edelläkävijyyden asema
saavutetaan uudestaan. Kuinka Suomesta tulisi se maa, josta löytyisi rohkeutta ja
kykyä muuttua suuren maailman vanavedessä ajelehtivasta ajopuusta oman kurssinsa
herraksi?
Jos elimme kymmenen vuotta sitten teknologisen herruuden aikakautta, olkoon
uusi aika inhimillisen vuorovaikutuksen, luovuuden, innovaatioiden ja kestävien arvova-
lintojen aikaa. Tähän on jo kaikki asenteelliset ja yhteiskunnalliset edellytykset olemassa.
Nyt meidän on kommunikoitava kipupisteemme selkeästi ja niin, että meitä kuullaan.
Suurten muutosten tieltä on yhä uudestaan kammettava sama ongelma: on liian
6
9. helppoa toistaa toimintamalleja, joita on toistettu aina ennenkin. Suuret muutokset edel-
lyttävät aina hieman enemmän riskiä. Mutta kun riskiä on rohjettu ottaa, myös palkinnot
ovat suurempia.
Riskinoton välttämättömyys korostuu esimerkiksi terveydenhoidossa, kun huolto-
suhteen muutos kuormittaa suomalaista terveydenhoitosektoria dramaattisesti lähivuo-
sina. Vaikka muutoksen tarve olisi jo nyt mitä ilmeisin, suurten linjojen vetäminen vaatii
poliittista goodwilliä, strategista näkemystä ja ymmärrystä. Se vaatii kipeitä päätöksiä.
Uuskasvun anatomia on jatkoa Uuskasvua ymmärtämässä -teoksen aloittamaan
keskusteluun.
Tiekartta tuottavampaan tulevaisuuteen -luku summaa nykytilanteen ja johdattaa
aiheeseen. Myrskyn silmässä kartoittaa niitä tämän hetken keskeisiä haasteita, joiden
parissa painivat niin yritykset kuin julkishallintokin. Palvelutuottavuuden kahdet kasvot
tarjoaa mahdollisuuden tutustua tutkimuksen kautta ICT:n rooliin palvelutuotannon
paranemisessa. Unelma jostain paremmasta tutustuttaa meidät tulevaisuustarinoihin ja
etsii vastausta kysymykseen, mitä pitäisi muuttaa tänään, jotta tulevaisuus olisi toisen-
lainen. Visionäärit ja ajattelijat pääsevät ääneen luvussa Jos saisin muuttaa yhden asian.
Toimeen tarttumisen aika taas pyrkii tarjoamaan erilaisia ratkaisuehdotuksia ja -malleja.
Uudistajat pääsevät ääneen kirjan lopussa: tapaamme joukon asiantuntijoita, joilla on
ollut rohkeutta ja kykyä ajatella toisin ja toteuttaa muutos. Kirjan lopusta löydät liitteenä
vielä tutkimuksen, jossa avataan uusia
näkökulmia mobiiliteknologian käyt-
töönottoon ja hyödyntämiseen.
Haluan lopuksi kiittää kaikkia
tämän kirjan kirjoittamisen mahdol-
listaneita asiantuntijoita, visionäärejä
ja tulevaisuuden tekijöitä. Toivon, että
heidän ajatuksensa ja asettamansa
esimerkit houkuttelevat kirjan lukijoita
pohtimaan, mistä löytyisivät itse kullekin
sopivat työkalut raivata tie tuottavam-
paan tulevaisuuteen.
Robert Andersson
Toimitusjohtaja, TeliaSonera Finland Oyj
7
10. Sisällysluettelo
Lukijalle 5
1. Tiekartta tuottavampaan tulevaisuuteen 10
2. Myrskyn silmässä 18
2.1. Muutoksen välttämättömyys 20
2.2. Luopumisen tuskasta kohti poisoppimisen nautintoa 27
2.3. Luovuuden johtaminen 31
2.4. Tietotyön tuottavuus 34
2.5. Teollisen tuotannon ja palvelutuotannon saumaton liitto 36
2.6. Tulevaisuus on tässä 38
3. Palvelutuottavuuden kahdet kasvot 42
3.1. Johdanto 44
3.2. Palvelutuottavuuden määritteleminen 46
3.3. Palvelutuottavuuden parantaminen 53
3.4. Tehokkuuden parantamisesta jalostusarvon kasvattamiseen: Tieto- ja viestintätekniikkapalvelut 61
3.5. Loppuajatuksia 66
4. Unelma jostain paremmasta 68
4.1. Tarinoiden kohti tulevaa 70
4.2. Työvoimatoimiston arkea 2017 71
4.3. Johtamisen vuorovaikutus 2017 73
4.4. Globaalit koulun kinkerit 2017 76
4.5. Mikroyritysten vallankumous 2017 80
4.6. Osallistuva eläkeläinen vuonna 2017 83
4.7. Tietotyön tila 2017 86
4.8. Yhteistoiminnan ja avoimuuden Suomi vuonna 2017 90
4.9. Tarinoita on jo toteutettu Suomessa vuonna 2012 92
5. Jos saisin muuttaa yhden asian 94
Alf Rehn & Anni Vepsäläinen | Jos työhyvinvointi mättää, parhaat lähtevät 96
Erkki Liikanen | Suomen paikka ja asema uudessa maailmanjärjestyksessä 101
Esko Aho | Hyvinvointivaltio 2.0 107
Helene Auramo & Petteri Kankkunen | Sosiaalinen media, sosiaalinen liiketoiminta 113
Ilkka Herlin | Kestävän kehityksen rohkea rakentaja 119
Kim Ignatius & Pekka Viljakainen | Uudistuminen ja johtaminen epävarmassa taloustilanteessa 123
Kirsti Lonka | Ihminen on psykofyysinen kyborgi 128
Mari Puoskari | Kovaa tietoa pehmeillä mittareilla 134
11. Sisällysluettelo
Marko Parkkinen | Suomalaista yhteiskuntaa vaivaa kateus! 139
Mikko Kosonen & Matti Franck | Palvelut ovat avain tulevaisuuden tuottavuuteen 143
Matti Pohjola | Vapaan tiedon puolustaja 149
Minna Kauppi | Urheilija on kuin pieni yritys 157
Pekka Haavisto | Uskaltakaa kuunnella! 159
Risto E.J. Penttilä | Länsimaiden perikadon jälkikirjoitus ja askelmerkit nousuun 167
Stephen Elop | Nokia yhdistää ihmiset uusin tavoin 171
Timo Valli | VAU-elämyksiä konkreettisilla ja innostavilla julkisilla palveluilla 176
Tuomas Pöysti | Valvonta rakentaa luottamusta, luottamus tulosta 183
6. Toimeen tarttumisen aika 190
6.1. Ajatusmallien muuttaminen 192
6.2. Haasteisiin on tartuttava 194
6.3. Muutos maksaa 195
6.4. Luopumaan oppimisen ihanuus 198
6.5. Menneisyyden vankeudesta kasvun keitaille 201
6.6. Katoavan kakun ääreltä uutta leipomaan 204
6.7. Muutoksen välineet ja mallit 206
6.8. Suunta kompassiin ja menoksi 208
6.9. Yhdeksän kulmaa tuottavampaan viestintään 210
Loppupuhe 216
Uudistujat. Muutosmyönteisiä esimerkkejä käytännön elämästä 218
Ketteryyttä rekrytointiin henkilövuokrauksella ja ei-reaaliaikaisuudella | Barona 220
Teksti- ja dataviestit tehostavat hoitoprosesseja | Ciegus & Turun yliopisto 226
Katse kolme vuotta tulevaisuuteen | HR Yhtiöt 233
Paperipinoista tablettikoneisiin | Imatran kaupunki 236
Etälääketiede vastaa terveydenhoidon kriisiin asiakkaan ehdoilla | Laastari Lähiklinikka 241
Uusilla toimintatavoilla kevyempään ja tuottavampaan tekemiseen | OP-Pohjola-ryhmä 246
Seuraavan sukupolven poliisipartiot | Suomen Poliisi 251
Joustava työkulttuuri työhyvinvoinnin ja uudenlaisen vuorovaikutuksen palveluksessa | Sonera 255
Kurssi kohti interaktiivisempaa risteilykokemusta | Tallink Silja Oy 260
Fiksu vuorovaikutus tiedon niukkuutta vastaan | Tehy 265
Palveluita voi tuoda vaikka Espanjasta | Trafi 269
Maatila tietoliikenneyhteyden varassa | Laukkalan tila 274
Liitteet 277
Mobiiliteknologia ja uusi mobiilityö PK-yrityksissä | Tutkimus 279
Palvelutuottavuuden kahdet kasvot -tutkimuksen lähdeluettelo 309
13. 1.
Tiekartta
tuottavampaan
tulevaisuuteen
Nykyinen talouskriisi koskettaa koko läntistä maailmaa, eikä sen syvyydestä ja kes-
tosta ole kuin valistuneita arvauksia. Euroopassa haukotaan henkeä, Atlantin toisella
puolella katsotaan tummeneviin vesiin. Yhä useampi herää kysymään, olemmeko
eläneet velaksi. Pitkäänkin? Kuinka selviämme tästä eteenpäin? Mistä löydämme
uusia tapoja parantaa tuottavuutta ja turvata yhteiskuntiemme hyvinvointi? Tuotta-
vuuden käsite on viimeistään nyt vapautettava sille puetusta riiston viitasta.
Mustimmassakin pilvessä on toisinaan kultainen reunus. Suomessa tuottavuus-
loikat ovat syntyneet murroksien ja kriisien vanavedessä. Historiallisesti Suomi on
ollut nopea omaksumaan ja soveltamaan uusia tuotantorakenteita, kohdentamaan
kansantalouttaan tuottavammaksi, nousemaan suosta ja raivaamaan sen viljaviksi
pelloiksi.
11
14. 1. Tiekartta tuottavampaan tulevaisuuteen
Ensimmäinen askel kohti nykyistä hyvinvointivaltiota otettiin jälleenrakennuksen myötä.
Jälleenrakennuksessa oli kysymys kansalliseen olemassa oloon kohdistuvan uhan
sanelemasta pakkoraosta nostaa tuottavuus korkeammalle tasolle. Pieni maa joutui
synnyttämään uutta teollisuutta, jolla raskaat sotakorvauserät saatiin hoidettua. Kor-
vaukset lohkaisivat ankarimmillaan 15-16 prosenttia valtion budjetista.
Se, että Suomi onnistui teollistumaan nopeassa tahdissa ja ainoana
eurooppalaisena maana maksoi kovat korvauksensa kokonaan, tienasi meille
runsaat osingot seuraavina vuosikymmeninä. Kurssi oli onnistuneesti käännetty,
ja agraarivoittoisesta Suomesta kasvoi vähitellen menestyvä teollinen yhteiskunta.
Raskas teollisuus laittoi Suomen
pyörät pyörimään kymmeniksi
Tietoyhteiskunta on vuosiksi ja muokkasi samalla uuden
Suomen kasvoja.
rikkauden yhteiskunta. Nopea teollistuminen käänsi
Tiedon jakamisessa ei ole muuttovirrat kaupunkeihin, mikä
hyvinvoinnin lisääntymisen ohella
tuotannon rajoitteita, koska osaltaan vaikutti koulutustason
kun tieto on kerran luotu, nousuun. Seuraavan tuottavuusloikan
sitä voidaan käyttää aina siemen kylvettiin korkeamman
koulutuksen yleistymisen aikaan.
uudestaan ja monistaa 1960-luvulla korkeakoulutettujen
äärettömän monta kertaa. määrä Suomessa nousi jyrkässä
kulmassa. Suomi otti ensimmäiset
– Matti Pohjola
askeleensa korkean koulutuksen
tietoyhteiskuntaa kohti.
Tämän rakennemuutoksen
osingot tilitettiin viimeistään 1990-luvun laman jälkeen, kun ICT nousi valokeilaan
uuden tuottavuuden airueena. ICT:n hyökyaallon johtohahmot ja dynamot olivat pitkälti
1960-luvulla koulutettuja, eikä IT-alan osaajista ollut pulaa millään portaalla. Suomi oli
rakenteellisesti valmis nousemaan kansainvälisen IT-vallankumouksen aallonharjalle.
Nyt suomalaisen yhteiskunnan perustukset rakoilevat. Hyvinvointiyhteiskunta on
kriisiytymässä mm. väestöllisen huoltosuhteen heiketessä. Edelleenkin raskas teol-
lisuus ja IT ovat kansantaloutemme tukipilareita, mutta yksinomaan näiden varassa
emme pysy pinnalla. Saman kaavan toistaminen tuottaa vähenevää hyötyä.
Suunnan muuttaminen ei ole yksinkertainen prosessi. Taloustieteellisten
tutkimusten kaanon toistaa edelleen menneiden vuosikymmenien kasvuoppeja, sillä
pitkän aikavälin historiallinen tieto painaa akateemisessa vaakakupissa enemmän kuin
viimeaikaiset uusia tuulia peilaavat tutkimukset. Kohtalonkysymyksemme on, milloin
on perusteltua myöntää, että tarvitaan uusi suunta. Kuinka syväksi on kriisin mentävä,
12
15. Tiekartta tuottavampaan tulevaisuuteen 1.
ennen kuin uudelle ajattelutavalle annetaan mahdollisuus? Milloin olemme kypsiä
laatimaan uudet pelisäännöt tuottavuudelle?
Keskeistä on se, että yritys pyrkii uudistumaan niin hyvinä kuin huonoinakin
aikoina. Toimintoja ei kannata kehittää ja tehostaa vain vaikeina aikoina. Uudistuvan
yrityskulttuurin pitää olla osa koko yrityksen dna:ta. Toki kaikessa muutostyössä
keskiössä pitää olla ymmärrys omasta liiketoiminnasta ja ymmärrys asiakkaista.
– Kim Ignatius
Jos olemme valmiita muutokseen, tiedämmekö mistä aloittaa?
Aloitammeko siitä, minkä me tiedämme?
Tiedosta.
Siitä, kuinka tieto tuottaa.
Olemme saavuttaneet Suomessa vallitsevan hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn tason ensin
raskaan teollisuuden ja sitten tieto- ja viestintätekniikan läpimurtojen ansioista. Tiedon
tuottavuuden logiikka on väkevä: jälkimmäinen murros auraa tietä seuraavalle. Tietotek-
niikka on tiedon tekniikkaa. Seuraava tuottavuusloikka otetaan tiedon kitkattoman liikku-
misen ja luovuuden potentiaalin valjastamisen kautta, yhä palveluorientoituneemmassa
kansantaloudessa.
Tietoyhteiskunta on rikkauden yhteiskunta. Tiedon jakamisessa ei ole tuotannon
rajoitteita, koska kun tieto on kerran luotu, sitä voidaan käyttää aina uudestaan ja
monistaa äärettömän monta kertaa. Kun joku käyttää tätä tietoa, se ei ole pois muiden
käytöstä. Maatalousyhteiskunta ja teollinen yhteiskunta olivat niukkuuden yhteiskuntia:
leipää ja autoja ei riittänyt kaikille, koska niiden valmistaminen oli liian kallista.
– Matti Pohjola
Maailmanhistoria ja taloushistoria ovat täynnä esimerkkejä innovaatioista, jotka ovat
syntyneet silloin, kun joku on rohjennut katsoa asioita eri tavalla. Kysymys on, kuinka
ajattelulle ja luovuudelle, tuottavuudelle, annetaan tilaa; mistä elementeistä tietointen-
siivinen luovuus koostuu ja kuinka sitä voidaan ruokkia?
Kehitys on myös sosiaalisia käytäntöjä. Ei tekstiviesti esimerkiksi ole vain keino tehdä jo-
tain sosiaalista, mitä tekisimme muutenkin, vaan se muodostaa uudenlaisen sosiaalisen
mahdollisuuden, uudenlaisen tietokäytännön. Se mahdollistaa sen, että me pystymme
paremmin käsittelemään tunteita, koska välitön tilanne ehtii hieman mennä ohi.
– Kirsti Lonka
Maan tuetuin korkeakoulu Aalto-yliopisto heijastelee projektina uutta kansallista tahtoa
yhdistää insinööri- ja kauppatieteellinen osaaminen johonkin vähemmän kvantitatiivi-
seen osaamiseen. Luovien alojen tuominen teknisten ratkaisuiden rajapintaan henkii
13
16. 1. Tiekartta tuottavampaan tulevaisuuteen
visiota rajoja rikkovasta, vapaasta tavasta suhtautua ideoihin. Tämä merkitsee myös
tavoitetta sitä kohden, että tieto sinänsä kuuluisi yhä harvemmin mihinkään rajattuihin
piireihin.
Nyt jo väistymässä olevien aikojen käsitykset tiedon luonteesta muistuttavat
käsityksiä materiaalisesta omaisuudesta: tieto on jotain mitä omistetaan, jotain mitä
suojellaan muilta.
Vanha viisaus pitää edelleen paikkansa: tieto on valtaa. Tulkinta on kuitenkin muut-
tunut. Tieto ei ole valtaa omistamisen merkityksessä vaan jakamisen merkityksessä.
Keskeistä on, että kansalaisille annetaan työkaluja osallistumiseen ja otetaan heidät
työkaluineen mukaan talkoisiin. Siitä syntyy se suuri tuottavuusloikka, ei niinkään
hallintorakenteen harmonisoinnista.
– Mikko Kosonen
Tiedon omistamisen eetos heijastuu myös työkulttuureihimme. Me haluamme omistaa,
kontrolloida ja hallita tietoa.
On olemassa rakenteita, jotka estävät tiedon leviämistä, ja tässä nykyisessä
yhteiskunnallisessa murroksessa onkin kysymys näiden rakenteiden vähittäisestä
murtumisesta ja murtamisesta.
– Matti Pohjola
Tiedon omimisen perinteet ympäröivät meitä niin, ettemme näe metsää puilta. Me haas-
kaamme aikaamme kokouksissa, joita järjestetään siksi, että kokouksia pitää järjestää. Me
kokoustamme, vaikka nykyteknologia mahdollistaisi samojen asioiden hoidon etänä tai jopa
jotakuinkin omalla painollaan. Automaattinen tiedonkäsittely voi parhaimmillaan olla sitä.
Me tuhlaamme omaa ja muiden aikaa lähettämällä sähköposteja koko
organisaatioon, mikä antaa koko organisaatiolle erinomaisen tilaisuuden meneillään
olevien töiden keskeytykseen. Sähköposti, joka on osoitettu kaikille, ei luultavasti
tavoita ketään. Silti me odotamme, kunnes posteihimme vastataan, ja ruuhkautamme
odotellessamme koko käsissämme olevan projektin etenemisen.
Me käymme tätä sähköistä viivytyssodankäyntiä omista työhuoneistamme,
statuksemme maallisista pyhätöistä, vaikka voisimme kohdata työtovereitamme
enemmän, kenties hoitaa muutaman tärkeämmän työasian siinä samalla.
Minä olen aina odottanut, että organisaatioissa päästäisiin asiakaslähtöiseen
tietohallintoon. Eli minä odotan sitä ensimmäistä lomaketta tai kysymystä, jossa
kysytään mihin sinä käytät puhelinta, ja millaista puhelinta? Mihin sinä käytät
tietokonetta, mitä ohjelmia tarvitset siihen tietokoneeseen?
– Pekka Haavisto
14
17. Tiekartta tuottavampaan tulevaisuuteen 1.
Tiedon jakamisen periaatteiden muutos näkyy heijastuksina uusissa tavoissa käsitellä
tietoa. Uusi sukupolvi on ottanut sosiaalisen median omakseen intensiteetillä ja tavoilla,
joita vanhempi sukupolvi yrittää parhaansa mukaan ymmärtää ja kopioida. Organisaati-
oiden kulttuureissa on jo otettu askeleita kohti sosiaalisempaa mediaa, tiedonvälitystä.
Askeleet ovat oikeansuuntaisia, mutta edelleenkin nykyorganisaatioiden viestintää
määrittää minäkeskeisyys.
Yritysten sisäiset kommunikaatiostrategiat eivät useinkaan tue uuden
viestinnän kasvua, vaan sallivat työntekijöittäin vaihtelevat käytännöt. Näin luodaan
pullonkauloja ja tarpeetonta kitkaa työprosesseihin. Tietointensiivinen työ koetaan
yhä vaativammaksi ja hektisemmäksi
samaan aikaan, kun puolitiehen mietityillä
kommunikaatiostrategioilla luodaan
Keskeistä on, että
työpahoinvointia, stressiä ja lyhentyneitä ja
katkenneita työuria. kansalaisille annetaan
Voimme kysyä, onko meillä varaa työkaluja osallistumiseen,
tähän.
Uudesta sukupolvesta on kasvamassa
ja otetaan heidät
diginatiivien sukupolvi, joka luontevasti työkaluineen mukaan
suhtautuu tietoon uudella tavalla, talkoisiin.
sosiaalisemmin ja kollektiivisemmin.
Tämä uusi sukupolvi on vähitellen tulossa – Mikko Kosonen
työelämään ja tuo tapansa tullessaan.
Meidän tehtävämme on valmistaa tietä
uudenlaisille tavoille käsitellä tietoa ja tehdä työtä, sillä muutos on tapahtumassa
ennemmin tai myöhemmin.
Tulemme näkemään vaikeat vaihdevuodet, joissa vanha viisaus joutuu oppimaan
uuden aikakauden käytännöt. Samaan aikaan diginatiivit joutuvat suhteuttamaan
itsensä organisaatioiden toimintatapoihin tullessaan vähitellen työelämään.
– Alf Rehn
Miksi ei jopa ennemmin? Sillä jos katsomme pitkälle horisonttiin, ei ole väistämätöntä,
että siellä hehkuu auringonlasku. Hehku voi tulla myös noususta. Haasteenamme on
hyödyntää ja kanavoida nähtävissä olevia positiivisia pohjavirtauksia, löytää oikeat as-
kelmerkit tuottavampaan tulevaisuuteen ja hyödyntää käsillämme olevat työkalut oikein.
Tämän kirjan näkökulma liikkuu nykypäivän ja tulevaisuuden välillä. Haastamme
pohtimaan, kuinka tämän vuosikymmenen loppua kohden voimme ratkaista nyt
nähtävissä olevia ongelmakohtia ja muuttaa kehityksen suuntaa Suomessa. Millaista
rakenteiden uudistamista se vaatisi, mistä on opittava pois?
15
18. 1. Tiekartta tuottavampaan tulevaisuuteen
Meidän täytyy pitää huoli, että kykenemme pitämään maamme kilpailukykyisenä
tutkimuksessa ja tuotekehityksessä. Siinä me olemme hyviä. Erilaiset innovaatiot
ja pilotit voivat olla täällä, vaikka varsinainen tuotanto ei olisikaan. Johtaminen
voi keskittyä tänne. Pelkästään sillä, että pääkonttorit jäävät maahan, on suuri
taloudellinen vaikutus.
– Erkki Liikanen
Millainen on esimerkiksi koulutusjärjestelmämme viiden vuoden kuluttua? Olemmeko
jo murtautuneet ulos keskiarvobulkkia tuottavasta mallista, joka ei ruoki tulevaisuuden
tuottavuuden kannalta kriittistä poikkeuksellista luovuutta ja lahjakkuutta? Avaako
etäopiskelu tehokkaamman oppimisen mahdollisuudet uudella tavalla?
Kehittämistä riittää varmasti lahjakkuuksien motivoinnissa sekä kaikille innostavan
ja sopivantasoisen koulunkäynnin löytämisessä. Kuitenkin tasapäistämistä
vaarallisempi kehitys on varhainen jaottelu hyviin ja huonoihin sekä alueellisten erojen
kasvattaminen. Jo nyt koulujen tasossa on eroja, ja se on yksi huono merkki monien
yhteiskunnallisten merkkien joukossa. Syrjäytymiskehitys alkaa juuri noin.
– Ilkka Herlin
Yrittäjyys muuttuu jatkuvasti mielenkiintoisemmaksi ja
Kommentoi Twitterissä:
@Sonera_B2B #Uuskasvu joustavammaksi tavaksi toteuttaa omaa elämänprojektia
ja visiota yhteiskuntaan kuulumisesta. Ihmiskeskeinen
innovaatioyhteiskunta marssii esiin mikroyhteisöineen ja pienet ideat synnyttävät
pieniä yrityksiä yhä kitkattomammin. Viestintäteknologia ja sosiaalinen media
toimivat katalysaattorina ja mahdollistajana näille innovatiivisille mikroyrityksille.
Millaisia mahdollisuuksia ja alustoja tietoverkot ja -yhteisöt luovat pienyrittäjille
lähitulevaisuudessa?
Suomi on ainoa maa, jossa korkeushyppääjäkin ylpeilee sillä, ettei ole koskaan pudottanut
rimaa. Jos tavoitteet asetetaan aina liian mataliksi, ei koskaan saavuteta mitään suurta.
– Marko Parkkinen
Erilaiset tietotyöläiset ovat tulevaisuuden työvoiman kriittistä massaa. Siksi on pai-
kallaan arvioida, kuinka tietotyöläinen tekee työnsä vastaisuudessa. Mitkä ovat ne
teknologiset ja johtamisopilliset ratkaisut, joilla mahdollistamme tietotyön käyttövoi-
mana sykkivän luovuuden ja yksilöllisyyden? Kuinka voimme varmistaa, että tietotyön
tuottavuus lähtee korkeampaan kaareen kuin koskaan aikaisemmin?
Tapahtuuko tietotyön johtamisessa murros? Kun ymmärretään, että kaikki
viestintä, jossa tieto ei jalostu, on enemmän tai vähemmän turhaa, avautuu uusia
mahdollisuuksia oppia pois tietotyöläisen arkea rasittavista työtavoista. Millaiseksi
muodostuu tulevaisuuden vuorovaikutus organisaatioissa?
16
19. Tiekartta tuottavampaan tulevaisuuteen 1.
Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa voidaan avata potilaille mahdollisuus keskustella
keskenään. Näin terveydenhuollon alueella ennakoivat palvelut ja kroonisten
tapausten itsehoito mahdollistuvat.
Tämä malli voisi toimia fyysisestikin. Uskon, että ihmiset haluavat auttaa ja
osallistua huomattavasti enemmän kuin tällä hetkellä siihen annetaan mahdollisuuksia.
– Mikko Kosonen
Entä kuinka julkisia palveluita voitaisiin tehostaa, ottaen huomioon jyrkkenevän ikäpy-
ramidimme ja heikentyvän huoltosuhteemme? Kuinka tietotekniikan ja etäyhteyksien
käyttöönotto muuttaa palveluiden hintaa ja saatavuutta? Onko sosiaalinen media
piristysruiske eläköityvän Suomen palvelutuotannossa?
Julkishallinnon prosessit ovat usein pitkiä, eli vaikka tahtotila on oikea, vie aikaa ennen
kuin muutokset näkyvät asiakkaille saakka. Suunta on kuitenkin oikea.
– Helene Auramo
Yhteistä kaikille haasteille ja ratkaisuille on tieto- ja viestintäteknologia ja sen tuottava käyttö.
Tutkimukset osoittavat, että suuri enemmistö tieto- ja viestintäratkaisuiden käyttä-
jistä näkee edelleen ICT:n jonkinlaisena väistämättömänä pahana. He haluavat mini-
moida ja lakaista tieto- ja viestintätekniikan pois mielestään ja taseestaan tärkeämpien
asioiden tieltä.
Pieni vähemmistö ymmärtää ICT:n merkityksen tuottavuutta lisäävänä elementtinä
siinä kontekstissa, että se minimoi muita kustannuksia. He panostavat tietotekniikan
kehitykseen, mutta useimmiten perusteollisuuden käytäntöjen sanelemien reunaeh-
tojen mukaan.
On olemassa myös kokonaismassaan nähden marginaalinen ryhmä, joka onnistu-
neesti ja luovasti käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa liikevaihdon maksimoimiseen. He
ovat ottaneet uudenlaiset ratkaisut käyttöön, ei vain uskoen vaan tietäen, että näin kas-
savirta muuttuu purosta koskeksi. He ovat ymmärtäneet, että jalostusarvon kasvatta-
misen logiikka kytkeytyy vahvasti tieto- ja viestintäteknologian innovatiiviseen käyttöön.
Monet ICT:n paremmalla hyödyntämisellä saavutettavat hyödyt tulevatkin sitä kautta,
että julkinen tehtävä toteutuu vaikuttavammin ja tuloksellisemmin, mikä sitten tuottaa
hyvää yhteiskuntaa.
– Timo Valli
Me uskomme, että tässä harvojen mutta valittujen edelläkävijöiden marginaalissa on
se kultainen reunus, joka ohjaa Suomea varjostavan mustan pilven taakse. Tämä kirja
esittelee muutamia väläyksiä heistä ja heidän ajattelustaan.
Tämä kirja on kutsu luovaan ongelmanratkaisuun, panoksena Suomen tulevaisuus.
Tämä kirja on tiekartta kestävään tuottavuuteen.
Tämä kirja on kaikille teille.
17
21. 2.
Myrskyn silmässä
Hyvinvointiyhteiskunta natisee liitoksistaan. Yritykset ovat sopeuttaneet itsensä
kuiviin, kun tuottavuusvaje on korjattu jatkuvilla leikkauksilla. Finanssisektori on ristiin
velkaantunut, ja siinä sivussa on eläkerahastojen varallisuus huvennut. Leikkausten
ja yksisilmäisen tehostamisen tie on kuljettu loppuun.
Tieto- ja viestintätekniikkan piti vapauttaa meidät. Tietotekniikka onkin antanut
paljon: meillä on tehokkaampia työkaluja ja laadukkaita verkkoyhteyksiä. Mutta
paljon se on myös ottanut.
Tietotekniikka on estänyt nopeat muutokset toimintatavoissa. Tietoa on tarjolla
ja saatavilla enemmän kuin koskaan, mutta priorisointi on hukassa. Tietotyöläiset
raahustavat työuupumuksen kurimuksessa. Poliitikot eivät saa valtavasta
tietomäärästä apua valistuneeseen johtamiseen. Viestintätekniikan nopeus ja jatkuva
saatavilla olemisen vaatimus on vienyt ajan ajattelemiselta. Yksikin väärä sana tai
päätös leviää hetkessä koko maailman tietoon.
Miten kaikki tämä nopeus ja tieto saataisiin takaisin siihen, mihin se on
tarkoitettu: palvelemaan ihmistä, yhteiskuntaa ja kestävää talouskasvua?
19
22. 2. Myrskyn silmässä
2.1. Muutoksen välttämättömyys
Velkakriisi vetää syvät uurteet ikääntyvän Suomen neidonkasvoihin.
Suomen valtion velka bruttokansantuotteeseen suhteutettuna saatiin vuosina
2000-2008 johdonmukaisella maksuohjelmalla painettua 43,8 prosentista 33,9
prosenttiin. Sitten tapahtui käänne pahempaan. Globaalin finanssikriisin vaikutuksesta
velkaosuus loikkasi vuonna 2009 43,3 prosenttiin ja seuraavana vuonna 48,3
prosenttiin. Synkällä tavalla puhuttelevaa on se, että Suomen kauppatase painui
vuonna 2012 miinukselle ensimmäistä kertaa 90-luvun laman jälkeen, mikä ennakoi
velkaantumisen kiihtymistä.
Tämä finanssikriisi osoitti sen, että jos mitään ei tehdä, voitot ovat yksityisiä ja tappiot
jäävät veronmaksajille. Ei se voi niin mennä.
– Erkki Liikanen
Suomi pysyttelee näilläkin huononnuksilla edelleen euroalueen mallimaana, mikä ei
kuitenkaan ole niinkään meriitti kuin osoitus koko Eurooppaa vaivaavasta kriisistä. Pu-
hutaan uudesta normaalitilasta, jossa kasvu jää kehittyneissä länsimaissa pidemmäksi
ajaksi matalalle tasolle.
Suomen väestöllinen huoltosuhde eli 0–16- ja yli 65-vuotiaiden osuus
17–65-vuotiaisiin verrattuna kasvaa jyrkästi noin 51 prosentista 59 prosenttiin jo
vuoteen 2015 mennessä. Nousu jatkuu vuoteen 2030, jolloin tullaan eläköitymisen
myötä noin 73 prosenttiin, eli jokaista sataa työikäistä kohti on 73 lasta ja vanhusta.
Muutamissa kunnissa huoltosuhteen odotetaan nousevan jopa yli sataan prosenttiin
vuoteen 2020 mennessä.
Julkisten palveluiden järjestäminen huoltosuhteen kasvaessa on eräs suomalaisen
hyvinvointivaltion kohtalonkysymyksistä. Näyttää lähes väistämättömältä, että julkisen
sektorin menot kasvavat, mikä nostaa veroastetta. On selvää, että julkisia palveluita on
tuotettava entistä tehokkaammin.
Tämä meneillään oleva kriisi on suurempi muutos maailman taloudessa ja politiikassa
kuin kylmän sodan päättyminen. Kokonaisvaikutukseltaan meneillään oleva muutos
vertautuu voimaltaan maailmansotiin. Nyt ei vain mennä kohti suuria muutoksia sotien
kautta kuten ennen, mutta silti on ymmärrettävä, että kenttä on menossa kokonaan
uusiksi.
– Risto E.J. Penttilä
Huoltosuhteen heikkenemisen suora seuraus on, että vuoteen 2020 mennessä
Suomeen tarvitaan noin 150 000–200 000 uutta työpaikkaa, jotta tämänhetkistä
20
23. Myrskyn silmässä 2.
tuotantotasoa voidaan ylläpitää. Työurien pidentäminen alku- ja loppupäästä näyttää
välttämättömältä, vaikka tämä ETLAn Missä arvo syntyy? -tutkimuksen (2010) mukaan
vaikuttaa tuottavuuskasvua hidastavasti.
Työn tuottavuuden kysymystä kannattaa lähteä purkamaan työviihtyvyyden ja
työterveyden edistämisen kautta.
Julkisen sektorin painoarvo on kansantaloudellisesti yhä merkittävämpi.
Suomalainen julkinen sektori työllistää noin 600 000 ihmistä. Tuottavuudeltaan julkinen
sektori ei kuitenkaan yllä lainkaan korkealle.
Julkisen hallinnon ICT-kulut ovat noin kaksi miljardia euroa vuodessa. Rahaa siis on,
sitä ei itse asiassa tarvita lisää, vaan sitä pitää jatkossa osata käyttää huomattavasti
tehokkaammin. Tarvitaan konkreettista rohkeutta ja aloitteellisuutta. Tässä on valtava
mahdollisuus saada tehoa ja tuottavuutta lisää samalla, kun parannetaan kuntalaisten
saamaa asiakaspalvelua.
– Matti Franck
Ministeri, taloustieteiden tohtori Antti Tanskanen on todennut Uuskasvua ymmärtä-
mässä -kirjan haastattelussa (2010), että julkisen sektorin tuottamattomuus heikentää
tuntuvasti koko kansantalouden tuottavuutta.
Tällä vuosikymmenellä tehtävillä valinnoilla ja avauksilla ratkaistaan paljon
suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuudesta. On löydettävä kestäviä keinoja oikaista
suomalaisen kansantalouden ja julkisten palveluiden syöksykierre ja rakennettava
uudelleen sellainen yhteiskunta, toiminta-alusta, joka mahdollistaa entistä paremmin
uusien rohkeiden avausten syntymisen.
Tässä karsinoinnissa unohtuu sekä palvelun asiakas että lopullinen maksaja,
kansalainen, joka ei ajattele näiden jakolinjojen mukaan. Hänelle on tärkeä aina
kulloinkin se asia, joka hänen pitää hoitaa ja saada tehtyä. Eikä kansalainen mitenkään
ymmärrä sitä, että kun virasto tallentaa hänen asiansa jonnekin omiin erillisiin
tietojärjestelmiinsä, niin tieto ei olekaan käytettävissä seuraavassa paikassa.
– Timo Valli
Yritteliäisyys kunniaan
ETLAn Missä arvo syntyy? -tutkimuksessa kannustetaan kohti ”kokeilutaloutta”, jossa
uusia ajatuksia testataan jatkuvasti markkinoiden kautta. Näin parhaat ajatukset kouliu-
tuvat ja muovautuvat pian toimiviksi innovaatioiksi.
Kansana meidän tulisi siirtyä kakun jakamisen miettimisestä kakun leipomisen
miettimiseen.
– Marko Parkkinen
21
24. 2. Myrskyn silmässä
Tämä edellyttää yrittäjyyteen liittyvän mielipideilmaston lauhtumista, yrittäjäriskitason
alenemista – yritteliäisyysyhteiskunnan nousua. Yrittäjyys on perinteisesti ollut suoma-
laisessa ympäristössä se viimeinen oljenkorsi, johon tartutaan silloin, kun muutakaan
työtä ei saada. Yrittäjyydessä on tapahtunut käänne parempaan, uusia yrityksiä on pe-
rustettu viime vuosikymmenellä hieman aiempaa enemmän, mutta Suomeen 2000-lu-
vulla perustetut yritykset ovat olleet tuottavuudeltaan aikaisempaa heikompia.
Yrittäjähenkisyys oli joskus Suomessa hyve, mutta olemme ajautuneet
tilanteeseen, jossa yrittäjyys on häpeä. 2010-luvun Suomessa puhutaan yrittäjäksi
pakottamisesta ja yrittäjäksi ajautumisesta, kun ura palkkatöissä katkeaa inhottavasti
ennen työttömyyseläkeputken alkua. Epäonnistunut yrittäjä leimataan tukien
väärinkäyttäjäksi ja onnistunut yrittäjä on ahne oman edun tavoittelija, joka kiertää veroja
ja riistää viattomia nuoria sekä huonompiosaisia. Yrittäjyyttä Suomessa kuvaa hyvin jo
sanaleikki, jossa verrataan suomen kielen yrittäjä-sanaa englannin kielen vastineeseen
ja sanan suoraan käännökseen: entrepreneur ja tryer. Mitähän tuokin on yrittävinään?
Yhteiskuntamme on rakentanut aidossa hyvässä tahdossa yrittäjyyttä tukevia
järjestelmiä, niitä on todella paljon. Kuitenkin niiden raskaus ja sitovuus yhdessä
verotuksemme rakenteen kanssa on painostanut yhä useamman suomalaisen
perustamaan yrityksensä Viroon. Oma lukunsa on, että uuden yrittäjän on vähänkin
vaativammalla alalla mietittävä markkina-alueensa Suomea laajempana, vähintään
Euroopan laajuisena. Kansakuntana tarvitsemme myös vaihtotaseeseen positiivisesti
vaikuttavaa yrittäjyyttä aktiivisen kotimarkkinatoiminnan lisäksi.
Jos uusi yrittäjä miettii liikeideansa toteuttamista Euroopassa, hän todennäköisesti pun-
nitsee myös sitä byrokratiaa, jonka yli kahdenkymmenen maan hallinto toiminnalle asettaa.
– Stephen Elop
Ovatko yritysten kansainvälisiä suhteita edistävien ja tukevien ulkoministeriön, työ- ja
elinkeinoministeriön, Tekesin ja Finpron sekä lukuisten muiden kansallisten ja alueel-
listen tukiorganisaatioiden resurssit riittävät suhteessa haasteen laajuuteen? Ovatko
niiden yhteiset tavoitteet ja vastuunjaot kirkkaat kaikille tukea tarvitseville? Yrittäjien
mielipidekirjoituksia lukiessa tuntuu, että puurot ja vellit ovat pahasti sekaisin.
Ulos, lenkille ja ylöspäin
Suomen suurimmaksi kuntokouluksi itseään brändännyt Puolustusvoimat on joutunut
tekemään myönnytyksiä sen tosiseikan edessä, että yhä suurempi osa nuorisosta on
liian huonokuntoisia suorittamaan asepalveluksen. Siksi armeijan harmaissakin on otettu
käyttöön pehmeän laskun taktiikka: peruskaudesta on tullut peruskuntokausi. Puolustus-
voimissa peruskoulutuskaudella juoksuharjoitukset eivät vielä kuulu ohjelmaan.
Nuorten huonontuva fyysinen kunto povaa kasautuvia kansanterveydellisiä ongelmia tu-
22
25. Myrskyn silmässä 2.
levaisuudessa. Sydän- ja verisuonitaudit, metabolinen oireyhtymä ja diabetes yleistyvät.
Niin sanotut elintasosairaudet maksavat Suomelle jo nyt satoja miljoonia euroja lyhenty-
neinä työurina, pitkittyneinä poissaoloina ja terveydenhoitokustannuksina. Voidaan vain
arvailla, millaisiin mittasuhteisiin nämä kuluerät hyppäävät, kun huonokuntoiset nuoret
ikäluokat varttuvat keski-ikään.
Ongelmaa pahentaa, että yhä suurempi osa lasten ja nuorten liikunnasta – kuten
vaikkapa ratsastus, tanssi tai jääkiekko – tapahtuu ohjattuna urheiluseuroissa ja
kerhoissa. Ohjattu harrastus on maksullista, joten vanhemmat oikeutetusti vaativat
laatua, ja jatkuvan kallistumisen kierre
on valmis. Liikunnasta tulee ylemmän
keskiluokan lasten kiva harrastus ja
yhä suurempi joukko putoaa kelkasta Asiantuntijuuden muoto on
yhä nuorempana. Peruskoulun muuttumassa, diversiteetin
tuntijaon muutokset liikuntaa
painottaviksi ovat marginaalisia
vaatimus kasvaa, tarvitaan
toimenpiteitä, joskin varmasti eri-ikäisiä asiantuntijoita
oikeansuuntaisia. Yksi vuosiviikkotunti ja myös kansainvälistä
lisää liikuntaa merkitsee passiivisille
nuorille silloin tällöin tunteja lisää
osaamista.
notkumista metsänreunassa, ja – Pekka Viljakainen
harrastusryhmissä jaksamisen rajoilla
roikkuville nuorille se on yksi lisärasitus
kohti harrastuksen lopettamista ja passiivisten notkujien ryhmään liittymistä.
Todennäköisesti työelämän henkinen kuormittavuus kasvaa ja fyysinen
kuormittavuus vähenee. Pään sisäinen kuormitus kasvaa ja korostuu tietotyössä.
Koska fyysisen kunnon ja henkisen jaksamisen yhteys on ilmeinen, on pelättävissä,
että tulevaisuudessa meillä on huoltosuhteen haasteina edellä mainittujen fyysisten
sairauksien lisäksi massiiviset työikäisen väestön mielenterveysongelmat.
Ei enää keskiarvosuorituksia
Suomi loistaa koululaisten oppimistuloksia arvottavissa kansainvälisissä Pisa-tutkimuk-
sissa, mutta millaisia tuloksia Pisa varsinaisesti mittaa? Keskiarvojen perusteella Suomi
on koulutuksen huippumaa, mutta silti meiltä puuttuvat ne huiput. Vastaako koulutus-
järjestelmämme nykypäivän tarpeisiin yksilöllisyyden ja poikkeuksellisen lahjakkuuden
valjastamisessa ja ruokkimisessa?
Asiantuntijuuden muoto on muuttumassa, diversiteetin vaatimus kasvaa, tarvitaan eri-
ikäisiä asiantuntijoita ja myös kansainvälistä osaamista. Kisasta tulee kova, ja omaan
23
26. 2. Myrskyn silmässä
yritykseen pitää saada mukaan parhaat osaajat. Sukupolvenvaihdos on edessä, se on
nopea ja konkreettinen.
– Pekka Viljakainen
Suomen koululaitos on aina arvostanut tietojen, vieraiden kielten kieliopin ja matemaat-
tisen päättelyn opettamista. Vasta hyvin hitaasti ovat mukaan tulleet tietoyhteiskunta- ja
viestintäaineet. Pahimmillaan koululaitos kouluttaa lapsia toimimaan tavoilla, joita
heidän vanhempansa käyttivät kymmenkunta vuotta aikaisemmin. Työelämään men-
nessä tällaisilla tietoteknisillä taidoilla ei ole kuin nostalgista arvoa. Asiakirjastandardin
mukaisen otsikon rivinumeron osaamisella ei ole paljoakaan käyttöä, kun sovellus
huolehtii automaattisesti tarjouksen otsikon juuri brändi-ilmeen mukaiseen paikkaan.
Nykyrakenteilla koululaitoksella ei ole mitään mahdollisuuksia pysyä mukana edes
kotien tietotekniikan kehityksessä saati työelämän vaatimusten mukana.
Vuorovaikutusvalmiudet, ongelmanratkaisukyky ja medialukutaito ovat
juhlapuheissa läsnä, mutta käytäntö laahaa vuosia jäljessä työelämän muutoksista.
Aikana, jolloin valtaosa ikäluokista työllistyi suuryrityksissä, ei työllistymisongelmia
juuri ollut. Suuryritysten resurssit mahdollistivat uuden työvoiman kouluttamisen
työuran alussa. Kun jatkossa työpaikat ovat yhä enemmän pienyrityksissä, ei työelämän
vuorovaikutuksen ja tietotekniikan perustaitoja enää voida samassa mitassa opiskella
ensimmäisten työvuosien aikana vaarantamatta koko yrityksen kannattavuutta. Ehkä
korkeakoulusta ja yliopistosta mennään jatkossa vuodeksi tai pariksi mestarin kisälliksi
palkattomaan harjoitteluun ja tuona aikana elanto haetaan iltaisin ja viikonloppuisin
lähikaupan kassalta tai toimitilojen siivouksesta.
Informaatio tiedoksi
Matkapuhelimesta on muovautunut yleisväline, jota käytetään koko päivän läpi niin arjessa
kuin työssäkin. Puhelimen herätyskellotoiminto herättää aamulla, sitä käytetään aamun
sähköpostien katseluun ja bussiaikataulujen tarkasteluun. Puhelin on mukana harrastuk-
sissa, ja se voidaan yhä paremmin muokata vastaamaan yksilöllisen elämän tarpeisiin.
Työssä on oletuksena, että matkapuhelin kulkee mukana koko päivän ja
muistuttaa tapaamisista ja aikatauluista. Matkapuhelimen ansiosta me olemme aina
saavutettavissa, ja tästä syystä meidän ei aina tarvitse olla läsnä. Yhä älykkäämmäksi
muuttuvat puhelimet mahdollistavat töiden tekemisen ja sosiaalisen osallistumisen
paikasta riippumatta.
Afrikassa se (että hypätään tietyn teknologiavaiheen yli) on kaikkein dramaattisinta.
Siellä nuori sukupolvi hoitaa pankkiasioitaan kännyköiden kautta. Siellä käytetään
kännyköitä tavoilla, joita me emme edes osaa.
– Pekka Haavisto
24
27. Myrskyn silmässä 2.
Älypuhelimesta on tulossa uusi kyberneettinen aisti, jolla voidaan tarkistaa ja hakea
tietoa mistä tahansa. Tämä on johtanut jo nyt murrokseen siinä, kuinka käsittelemme
tietoa. Tieto trivialisoituu: kaiken informaation yksityiskohtaiseen muistamiseen ja
päässä pitämiseen emme tarvitse enää kapasiteettia, vaan ydinasioiden ja niiden yhte-
yksien hahmottaminen saa tärkeämmän roolin. Oleellista on osata muuttaa informaatio
tiedoksi tehden synteesejä ja tulkintoja.
Uhkakuvana on, että kun siirrämme arjen yksinkertaisten merkityksien
rakentamisen ulkoiselle apuvälineelle, niin emme harjaannuta aivokapasiteettiamme
jatkuvasti arjessa. Kykenevätkö ihmiset luomaan tietoelementtien välille uusia
yhteyksiä enää silloin, kun edessä on merkityksellisiä uusia haasteita? Tyhmistymmekö
kansakuntina ja tyhmistyvätkö kansakunnat eri aikaan?
Muutosvastarinta on turhaa
Älypuhelimet näyttävät esimerkkiä siitä Ideaalimallissa teknisten
evolutiivisesta, kaikenläpäisevästä
tavasta, jolla teknologia tulee osaksi
ratkaisujen ja toiminnan
työtämme ja arkeamme. Tieto- ja kehittämisen pitäisi
viestintäteknologiaa on yhä helpompi
lähteä loppukäyttäjän
käyttää ja lähestyä.
näkökulmasta.
Olemme kollegani Kai Hakkaraisen
kanssa kehittäneet ajatusta, että me
– Tuomas Pöysti
olemme kyborgeja. Että ihminen jolla
on silmälasit, on jo kyborgi. Minulla
on powerpoint, jolle minä ulkoistan osan muististani. Tai varsinkin mikrofoni, jolla
laajennan ääntäni. Ja kirjahan on myös eräänlainen käyttöliittymä.
– Kirsti Lonka
Tuottavuuden kannalta tämä ei ole ongelmaton asia. Meidän on niin helppo ottaa käyt-
töön uusia viestintävälineitä, että liian usein kokonaisuus jää hämäräksi: missä kulkevat
teknologian käytön rajat? Mikä on optimaalisin tapa koordinoida päällekkäisiä järjes-
telmiä ja viestintäkäytäntöjä? Pitäisikö viestintäkäytäntöjen ylipäätään olla päällekkäisiä?
Tieto- ja viestintäteknologian käyttöönotto on omanlaisensa prosessi, johon
tarvitaan investointien lisäksi koulutusta, opettelua ja osallistamista. Harvemmin
kuitenkaan ajatellaan, että myös viestintävälineistä luopuminen voi olla samankaltainen,
ellei tuskallisempi prosessi. Kun viestintävälineistä tulee osa jokapäiväistä työnkuvaa
ja niitä kertyy uusien hankintakierrosten myötä jatkuvasti lisää, niin ennen pitkää
huomaamme olevamme tilanteessa, jossa käytössä on useita päällekkäisiä ja
pahimmillaan ristiriitaisia välineitä ja viestintäratkaisuja.
25
28. 2. Myrskyn silmässä
Ideaalimallissa teknisten ratkaisujen ja toiminnan kehittämisen pitäisi lähteä
loppukäyttäjän näkökulmasta. Tavoitteenasettelun tulisi olla kirkas. Täytyy määritellä
käyttäjän näkökulmasta, mihin palvelulla tai tietojärjestelmällä pyritään.
– Tuomas Pöysti
Filosofi Henri Bergson (1859-1941) on todennut, että ihmismielen työvälineet muuttuvat
taakaksi, kun ympäristöä, joka teki ne tarpeellisiksi, ei enää ole olemassa. Tieto- ja
viestintäteknologian kehittyessä huimaa vauhtia menneisyyden painolastina tajunnas-
samme painavat syvät muistijäljet ajasta, jolloin sähköpostilla viestiminen oli tehokkain
kuviteltavissa oleva tapa. Tästä taakasta olisi päästävä eroon mitä pikimmin.
Olen opetellut vuosien varrella eroon haitallisista ajatusmalleista. Nuorempana minulla
oli mieletön voittamisen ahneus, ajattelin että minun täytyy voittaa jokainen askelväli,
että koko ajan pitäisi ylittää itsensä. Se oli yhdenlaista hulluutta, mutta opin siitä pois.
– Minna Kauppi
Läpiteknologisoituva ja vauhdilla kehittyvä yhteiskuntamme ja työympäristömme
kutsuvat yhä voimakkaammin esiin poisoppimista sellaisista käytännöistä ja ratkaisuista,
jotka eivät enää vastaa tämän päivän vaatimuksia tehokkuudelle. Suomessa on paljon
saavutettavaa tietotyön tuottavuudessa yksinomaan jo sitä kautta, että karsitaan työtä
ruuhkauttavia vanhoja viestintärönsyjä pois ja kirkastetaan olennaisten tieto- ja viestin-
täratkaisuiden ja toimintatapojen sielu.
Teknologian käyttöönottoa ja soveltamista käytännön työssä harvemmin johdetaan
siten, että investointien maksimaalinen tuottavuuspotentiaali realisoituu. Tietotyötä on
johdettava!
26
29. Myrskyn silmässä 2.
2.2. Luopumisen tuskasta kohti
poisoppimisen nautintoa
Kehittyvässä yhteiskunnassamme on kovin vähälle huomiolle jäänyt ajatus poisop-
pimisesta. Kun prosesseja tehostetaan ja teknologiset innovaatiot sulautuvat osaksi
arkeamme ja työelämäämme, meidän pitäisi oppia luopumaan vanhoista toimintamal-
leista uusien tullessa. Tämän luulisi olevan helppoa, mutta käytäntö on osoittanut, että
se on kaikkea muuta.
Ihminen on luonnostaan muutosvastarinnassa. Kivikaudella oli taatusti hyödyllistä
palata joka vuosi saman kallion juurelle hyvään marjapaikkaan ja välttää kaikkia
valkopilkullisia sieniä. Kaiken uuden epäileminen on luultavasti pitänyt esi-isämme
hengissä vuosituhansia. Mutta eikö nyt olisi jo aika muutokselle?
Uudistamista uudistamisen vuoksi?
Tavallisessa tarinassa yritys uudistaa tietojärjestelmiään suurella rahalla ja näyttävästi.
Johdon haaveissa on investointien muuttuminen liiketoimintavoitoksi ja toiminnan te-
hostuminen. Henkilöstö kuitenkin unohdetaan. Heille ilmoitetaan uudesta järjestelmästä
intranetissä, järjestetään yksi koulutustilaisuus torstaisena iltapäivänä ja jätetään sen
jälkeen oman onnensa nojaan uudistuksen kanssa. Työntekijät ottavat uuden järjes-
telmän käyttöön vaihtelevasti; pieni pioneerijoukko innoissaan ja suuri hiljainen joukko
vastentahtoisesti, vanhoja prosesseja mukanaan kuljettaen.
Tavallista on, että uusien järjestelmien lanseerauksessa varsinaiselle toiminta-
mallien ja prosessien muutokselle ei ole annettu juurikaan ajatusta. Lopputuloksena
on useita päällekkäisiä toimintamalleja, rakenteita ja raportointeja, jotka hidastavat,
kankeuttavat ja turhauttavat. Investointeja tulee, mutta liiketoimintavoitto antaa odottaa
itseään. Työntekijät ovat turhautuneita ja luovuus loistaa poissaolollaan.
Työntekijät jatkavat vanhojen järjestelmien käyttämistä, koska uusi on
monimutkaisen ja vaikean tuntuinen. Joskus niitä käytetään vain siksi, ettei vanhojen
lopettamiseen uskalleta antaa lupaa varmuuden vuoksi ja hiljakseen päällekkäinen
tapa tehdä asiat rinnakkain vakiintuu käytännöksi. Työtä tuntuu olevan kaksin verroin,
kun informaatiota pitää etsiä useista paikoista. Kahvihuoneessa taivastellaan uuden
järjestelmän kankeutta ja hankaluutta ja olematonta käyttäjätukea. Ollaan luopumisen
tuskan ytimessä.
Usein sitä vain juoksee pyörää taluttaen, koska ei tajua, että jos vain pysähtyisi
hetkeksi ja nousisi pyörän selkään, taittuisi matka paljon nopeammin.
– Marko Parkkinen
27
30. 2. Myrskyn silmässä
Päämäärät kirkkaiksi
Voisiko poisoppiminen helpottua, jos muutosten keskellä johto osaisi artikuloida pää-
määriään selvemmin? Miksi yrityksemme perustaa Twitter-tilin? Miksi taas uusi sosiaa-
lisen median kanava? Miksi siirsimme intranetin wikiin?
Urheilijalla, kuten yrityksellä, pitää olla tavoitteet kohdillaan ja hyvä strategia:
miten pääsen asettamiini tavoitteisiin. Jotta tämä onnistuisi, pitää olla erinomaiset
pohjatiedot eli paljon tietoa siitä, mikä on tärkeää ja olennaista.
– Minna Kauppi
Sen sijaan, että ihmisiä koulutetaan uuden käyttöönottoon, olisiko tarpeellisempaa
kouluttaa vanhasta luopumiseen?
Kiire pitää kiinni vanhassa
Työelämässä meitä ajaa yhä useammin eteenpäin kiire. On kiire seuraavan kvartaalin
tulosta, seuraavaa ”ties mitä jorya” ja seuraavaa KPI-mittausta kohti. Kiire synnyttää
pakon kokemuksen, ja pakon edessä
ei ole aikaa pohtia, pysähtyä eikä
Moderni organisaatio on miettiä omien toimintatapojen mielek-
kyyttä.
ihana kone, sillä se pystyy
kääntämään osaamisen, Silti meillä on liian paljon
palokuntatoimintaa, tapaamisia
teknologian ja kofeiinin ja jatkuvia kokouksia. Moderni
kokouksiksi. Onko tämä pa- organisaatio on ihana kone, sillä
se pystyy kääntämään osaamisen,
rasta, mihin me pystymme? teknologian ja kofeiinin kokouksiksi.
– Alf Rehn Onko tämä parasta, mihin me
pystymme?
– Alf Rehn
Monet käytäntömme perustuvat syihin, joita ei ole enää olemassa. Qwerty-näppäimistö
kehitettiin mekaanisille kirjoituskoneille: sen ideana oli sijoittaa usein käytetyt kirjasimet
mahdollisimman etäälle toisistaan, jotteivät mustenauhaa hakkaavat kirjasintangot menisi
niin helposti jumiin. Tällähän ei ole enää vuosikymmeniin ollut mitään tekemistä sen
kanssa, miten digitaalisilla päätelaitteilla tekstiä tuotetaan, mutta muutosta ei ole näkynyt.
Minkä muiden asioiden kanssa olemme yhtä sokeita? Mitkä yrityksen
toimintamalleista ovat seurausta menneestä maailmasta, pitävät yllä käytäntöjä, joita ei
enää ole edes olemassa?
28
31. Myrskyn silmässä 2.
Tämä kirjan lopussa liitteenä oleva Turun yliopiston tutkimus Mobiiliteknologia ja uusi
mobiili työ PK-yrityksissä (2012) kuvaa, kuinka joissain organisaatioissa edetään
luontevan toiminnallisen kehittämisen kautta, jolloin kaikkia mahdollisuuksia kokeillaan
ja uusia etsitään herkällä korvalla kiireestä huolimatta. Toisaalla on organisaatiot, jotka
elävät vanhassa onnellisen tietämättöminä, miten uusia mahdollisuuksia voisi hyö-
dyntää. Täällä luopuminen ja poisoppiminen eivät ole mielenkiinnon kohteena, koska
ei tunnisteta kasvua, jolle pitäisi raivata tilaa. Tutkimuksen tarkastelukulmana on ollut
pk-yritysten mobiilityön mahdollisuuksien hyödyntäminen.
Muutos on uhka
Uudenlaiset tavat toimia ovat uhka; paitsi käyttäjille, usein myös markkinoille. Kun
Ikea perustettiin, Ruotsin huonekalualan liiton puheenjohtaja ilmoitti, ettei Ruotsissa
tule koskaan olemaan niin paljon sosiaalitapauksia, että Ikean kaltainen halpabrändi
kannattaisi.
Koska minulla on ihan eri kokemus kuin sinulla, on tärkeää empatian ja myötäelämisen
kautta antaa arvo omille havainnoillesi ja kokemuksillesi kyseenalaistamatta niitä.
Tästä synergiasta syntyy aina jotain uutta ja ennalta arvaamatonta.
– Pekka Haavisto
Kun iTunes alkoi myydä musiikkia kappale kerrallaan, musiikkiteollisuus älähti tämän
tuhoavan koko alan ja muusikoiden luovuuden. Nykyisin käytäntö on tavallinen ja saanut
uusia muotoja: Spotify myy käyttöoikeutta musiikkikirjastoon.
Se, että muutosta vastustetaan, ei tarkoita, ettei se olisi tarpeellinen.
Rohkeasti muuttuvat yritykset ovat ne, jotka globaalissa markkinatilanteessa
pysyvät hengissä. Uudistumiskyky on yrityksen elinkelpoisuuden mittari.
Olisiko Nokialla ollut tilaa Microsoft-yhteistyölle, jos he eivät olisi ensin uskaltaneet
päättää luopua Meegosta ja Symbianista? Nykytilassa olevalle Nokialle Symbianista
luopuminen oli iso asia, mutta Nokia on historian saatossa luopunut isommistakin
asioista tehdäkseen tilaa kasvulle.
Kun aikanaan rikkaruohomyrkky DDT:n haitat paljastuivat poliitikoille, pidettiin sen
kieltämistä uhkana koko maailman ruokahuollolle. Monien lannoitteiden kanssa asiasta
keskustellaan jatkuvasti. Samoin monien teollisten tuotantomenetelmien, lääkkeiden
ja logistiikan kiistattomia haittoja ympäristölle arvotetaan suhteessa hyötyihin.
Parhaimmillaankin siirtymäajat venytetään yli poliittisen vastuun horisontin.
Meillähän on kuvitelma, että me osaamme näitä juttuja ja että tilanne on jotenkin
hallinnassa. Mutta eihän se ole näin. Itse asiassa meidän elämäntapamme on aika
kuluttava. Se taas johtuu siitä, että me elämme niin pohjoisessa, että täällä on
29
32. 2. Myrskyn silmässä
pakkokin kuluttaa. Toisaalta taas meidän perinteisesti vahva teollisuutemme on aika
raskaasti sidoksissa kuluttavaan elämäntapaamme.
– Ilkka Herlin
Jos meillä ei ole elinkelpoista ympäristöä, kysymys kilpailukyvystä muuttuu
tarpeettomaksi. Tämä on jo onneksi ymmärretty kaikissa merkittävissä yrityksissä: on
tehtävä paradigman muutos kohti vähähiilistä ja materiaalineutraalia yhteiskuntaa.
– Mari Puoskari
Johtajan tehtävä on näyttää esimerkkiä
Johtajan esimerkki on yksi keskeisimmistä muutosta edesauttavista asioista, muutosta
olisi johdettava aina edestä. Lienee selvää, että jotta uskottava muutos olisi mahdol-
linen, on johtajan oltava se, joka ottaa uudet järjestelmät ja toimintamallit käyttöönsä
ensimmäisten joukossa.
Käytännössä muutokseen liittyy kuitenkin aina ylimääräistä työtä:
käyttöönottovaiheessa rutiinit muuttuvat ja vievät siksi aikaa normaalia
Osallistu keskusteluun:
www.linkd.in/uuskasvu enemmän ja moni asia on varmistettava sekä vanhan että uuden mallin
mukaan. Tässä vaiheessa usein ajankäyttö ei yksinkertaisesti mahdollista
edelläkävijän asemaa. Pahimmillaan siirtymäaika vanhan ja uuden välillä jää
määrittämättä ja vakiintuu käytännöksi. Rutiinit vievät mukanaan ja syövät johtajan ajan
hänen varsinaisesta tehtävästään.
Rutiinien kiireiden taakse piiloutuminen on johtajalta inhimillistä. Persoonallisten
tietotyön ammattilaisten johtaminen on samaan aikaan tasapainoilua yksilöiden
usein huolellisesti perusteltujen mielipiteiden ja toisaalta muutoksen hyväksyvän
kriittisen massan kokoamisen välillä. On naiivia kutsua huippuammattilaisten kritiikkiä
muutosvastarinnaksi. Tietotyöntekijät ovat myös tiedonhaun ammattilaisia ja pystyvät
hankkimaan kritiikilleen perusteet myös oman osaamisalueensa ulkopuolelta.
Pahimmillaan ryhmädynamiikka kärsii ja romahduttaa tuottavuuden.
30
33. Myrskyn silmässä 2.
2.3. Luovuuden johtaminen
Kirjoituskoneisiin perustuva näppäimistö ei ole ainoa asia, jossa alkuperäinen syy tehdä
jotakin on vanhentunut vuosikymmeniä aikaisemmin.
Monet toimistotyön käytänteet perustuvat tehdastyön logiikkaan, aina
johtamistapoja myöten. Liukuhihnatyössä on olennaista, että työntekijät ovat paikalla
samaan aikaan ja samassa tilassa. Teollisen aikakauden alkuvuosina oli siis tärkeää
mitata ihmisten läsnäoloa kellokorteilla ja työpanoksia valmiiden tuotteiden määrillä
työtuntia kohti.
Keskeistä olisi kehittää uudenlaisia mittareita sen perinteisen läsnäolon mittaamisen
rinnalle. Tietotyö ei ole sidottu työaikaan eikä -paikkaan.
– Mari Puoskari
Ongelmiin jouduttiin, kun nämä työnteon muodot yritettiin siirtää sellaisenaan toimis-
totyöhön ja erilaisten tietotyöläisten arkeen. Tietotyön tekemiselle tulisi asettaa aivan
toisen tyyppisiä tavoitteita, ja sitä pitäisi osata paitsi mitata, myös johtaa aivan toisella
tavalla.
Siinä missä tehdastyöläiselle olennaista oli työturvallisuus ja hyvät ohjeet
koneiden käyttämiselle, tietotyöläinen tarvitsee tilaa luovuudelleen, arvostusta
asiantuntemukselleen ja työtilat, jotka tukevat sekä vuorovaikutusta että yksin
tekemisen rauhaa.
Luovuus synnyttää ideoita ja ideoista tulee parhaimmillaan innovaatioita. Miten se
tehdään?
Toisinaan idea, joka on yhdellä toimialalla perinteinen toimintamalli, muuttuu
radikaaliksi, kun se siirretään uudelle toimialalle. Internetin aikakaudella monet
verkkokaupat siirtyivät tarjoamaan tuotteitaan verkossa ja pystyivät siirtämään
alentuneet liiketilakustannukset asiakkaille edullisempina hintoina. Mutta kun
ensimmäiset halpalentoyhtiöt siirtyivät käyttämään samaa business-logiikkaa, ajatus
tuntui radikaalilta.
Internetin alkuvuosina yrityksillä oli helppoa. Riitti, kun tehtiin omat kotisivut, niin sitten
oltiin siellä netissä. Ja internetissä riittikin aluksi yksisuuntainen informaation välittäminen.
– Petteri Kankkunen
Perinteisessä maailmassa matkatoimistot olivat tiedon päämajoja ja risteyksiä, joista
matkaa suunnitteleva kuluttaja sai kaiken tarvitsemansa tiedon. Nykyään itsenäinen
matkailija vertailee lentojen ja majoitusten hintoja netissä ja kokoaa niistä mieleisensä
matkapaketin.
31
34. 2. Myrskyn silmässä
Luovuuden johtamisessa keskeistä tulisi olla kyky nähdä mahdollisuuksia alaisten
ideoissa. Luovuuden johtaminen vaatii kykyä tarkastella asioita laatikon ulkopuolelta.
Luovuutta johtava esimies pitää huolta siitä, että myös radikaaleille ja voimassaolevia
käsityksiä horjuttaville näkökulmille on tilaa.
Suomalaista ajattelua pitäisi päivittää laajasti: nostaa tavoitteet korkealle ja luoda
epäonnistumisen salliva kulttuuri.
– Marko Parkkinen
Ja kun toimintatapoja sähköistetään, tulisi pystyä miettimään, siirretäänkö ennen
manuaalinen prosessi sellaisenaan sähköiseksi, vai olisiko syytä repiä koko olemassa
oleva prosessi alas ja rakentaa jotakin aivan uutta.
Muutoksessa on myös ymmärrettävä vanhan toimintamallin syntyhistoria.
Laskujen viitenumerot syntyivät samoihin aikoihin, kun pankkikonttoreissa otettiin
käyttöön tietotekniikkaa ja ennen kaikkea viivakoodit. Kun viite joka tapauksessa
luettiin konttorissa viivakoodilla, sisällytettiin viitenumeroihin kaikki mahdollinen tieto,
kuten asiakasnumero, laskun numero, jopa laskun loppusumma ja paljon muuta
kivaa. Pitkä viitenumero auttoi sovelluksen tekijää varmistamaan ohjelmiston oikea
toimivuus kätevästi. Testausvaiheen jälkeen ei viitettä muutettu. Ohjelmoijan ajatus
oli, että jos niitä joutuu kohdistamaan joskus käsin, niin se olisi hieman helpompaa.
Kun maksaminen siirtyi koteihin, ei siirrytty maksun yksilöinnin kannalta lähes aina
aivan riittäviin 4-10 numeron viitenumeroihin, vaan ihmiset pakotetaan näpyttelemään
kodeissaan jopa 23-merkkisiä numerosarjoja. 8 numeroa mahdollistaisi 10 miljoonaa
yhtä aikaa avoinna olevaa laskua.
Ajatellaan nyt vaikka ihan konkreettisena esimerkkinä sähköistä asiointia,
sähköisiä pankkipalveluja. Sitä, minkälainen toimintamalli ennen oli pankeissa.
Toimintamalli oli pankinjohtajakeskeinen, pankinjohtajalla oli tieto. Tietotekniikan
avulla toimintamalli pankeissa muuttui asiakaskeskeiseksi, mikä nosti asiakkaan
keskiöön. Pankkipalveluja pystytään nyt tarjoamaan tehokkaammin järjestelmän
kannalta ja myös palvelemaan asiakkaita paremmin. Yhteiskunnassa on vielä paljon
toimintamalleja, jotka tietotekniikan käyttämisestä huolimatta toimivat tällä vanhalla
tavalla – esimerkiksi terveydenhuolto.
– Matti Pohjola
Ihmisten johtamisesta ollaankin siirtymässä prosessien ja projektien johtamiseen.
Vaativan projektin parissa työskentelevä projektipäällikkö ei kaipaa mikromanagerointia
projektin johtoon, vaan olosuhteita ja välineitä, joilla projektin johtaminen sujuu parhaalla
mahdollisella tavalla.
32
35. Myrskyn silmässä 2.
Kävimme pitkiä keskusteluita siitä, mitä haastajan roolin kuuluu. Eräs keskeinen piirre
on vastuun ottaminen, toinen on nopeus. Joka ikisen tehtävän kohdalla on mietittävä,
voisiko sen tehdä vieläkin nopeammin tai voiko päätöksen tehdä jo tänään?
– Stephen Elop
Johtajan pitää kunnioittaa alaistensa asiantuntijavaltaa ja hänen keskeinen tehtävänsä
tulevaisuudessa voikin olla mahdollistaminen. Tulevaisuuden johtamisessa korostuukin
makrojohtamisen kyky; kyky varmistaa, että asiantuntijalla on käytössään tarvittavat
resurssit, pääsy oikea-aikaiseen tietoon ja paras mahdollinen työryhmä käytössään.
Kaikissa uudistuksissa luovuuden muuttumisessa innovaatioiksi ja sitä kautta
liiketoimintahyödyksi ollaan
tekemisissä samojen lainalaisuuksien
kanssa: muutos on merkittävä vasta,
kun riittävän suuri joukko on ottanut Kaikissa muutoshankkeissa
sen omakseen. Puhelinverkosta ei ole pitäisi olla muutosjohtami-
hyötyä, jos tarpeeksi monilla ihmisillä
ei ole puhelinlaitetta. Sosiaalisen nen omana alaprojektinaan
median palvelu ei ole olemassa ilman ja siihen pitäisi panostaa.
vähintään satojen tuhansien käyttäjien
– Mari Puoskari
joukkoa – siihen asti yksikään siihen
sijoitettu investointi ei tuota mitään.
Kaikissa muutoshankkeissa pitäisi
olla muutosjohtaminen omana alaprojektinaan ja siihen pitäisi panostaa.
– Mari Puoskari
Samaa ajattelua soisi siirrettävän enemmän yrityksiinkin. Työryhmästä ei ole hyötyä,
ellei se tuota enemmän kuin siihen on resursoitu. Toimivassa ryhmässä pitää olla ris-
teäviä näkemyksiä, mutta myös riittävästi samanmielisyyttä, jotta synergian on mahdol-
lista syntyä.
Makrojohtajan tulisi siis pystyä näkemään alaistensa erilaisuudet ja samanlaisuudet
voidakseen koota tiimejä, joissa ristiriidat ja synergiat olisivat mahdollisimman hyvässä
suhteessa.
Vaaditaanko tulevaisuuden johtajalta siis ennen kaikkea metaosaamista?
Miten tietotyöläistä voisi tukea omassa työssään? Mitä tietotyöläinen tarvitsee?
Miten luodaan innovaatioille suopea maaperä? Miten kannustetaan luovuuteen ja
ideointiin? Mm. näihin kysymyksiin kirjamme haastateltavat pyrkivät kukin omista
lähtökohdistaan vastaamaan.
33
36. 2. Myrskyn silmässä
2.4. Tietotyön tuottavuus
Työn määritelmä ja sisältö on muuttumassa radikaalisti. Teollinen tuotantorakenne
määritti työn säännöt ja periaatteet suorittavan työn mukaisiksi. Suorittavassa työssä
inhimillinen työpanos nähdään osana koneistoa, joka suorittaa toistettavaa työtä.
Niin sähkö- kuin höyryvoiman keksimisestä kului sata vuotta sellaisten tuottavien
sovellusten kehittämiseen, jotka hyödynsivät näitä keksintöjä tehokkaasti. Kun oikeat
käyttöalueet kirkastuivat, sähkön ja höyrykoneen aikaansaama toimintatapojen ja
kehitystoiminnan murros loi pohjan nykyiselle taloudelliselle hyvinvoinnille ja kasvulle.
Tiivistettynä sähköön ja höyryvoimaan pohjautuville innovaatioille perustuu valtaosa
kahden viime vuosisadan taloudellisesta kasvusta.
Tieto- ja viestintäteknologia on vaikutusarvoltaan yhtä mullistava edistysaskel
kuin sähkö ja höyrykone. Ensimmäinen elektroninen tietokone keksittiin vuonna
1946. Tutkijat ovat yleisesti yhtä mieltä siitä, että tieto- ja viestintäteknologiaa ei osata
vielä käyttää täysimääräisen tehokkaasti. Kuinka kauan vielä kuluu aikaa siihen, että
löydämme aidosti tuottavia tapoja soveltaa tietotekniikkaa muuallakin kuin teollisen
automaation välineenä? Milloin löydämme tietotyön voittoreseptin?
Teknologinen kehitys on analoginen ruuanvalmistuksen kanssa: teknologia on resepti.
Teknologian kehitys synnyttää uusia reseptejä, uusia tapoja valmistaa aineksista
ateria. Yleiskäyttöiset reseptit, kuten sähkö, ovat niitä, jotka vaikuttavat tuottavuuden
kasvuun eniten.
– Matti Pohjola
Pentti Malaskan mukaan tieto- ja viestintäteknologian merkitys palveluyhteiskunnalle on
vastaava kuin teiden ja rautateiden merkitys raskaalle teollisuudelle. ICT on sitä välttä-
mätöntä infrastruktuuria, jota ilman palveluiden rakentaminen ja tehostaminen on hyvin
vaikeaa.
Parhaimmat tavat soveltaa tieto- ja viestintätekniikkaa ovat mitä todennäköisimmin
vielä löytämättä. Kuinka kaukana, se on meistä itsestämme kiinni. Uusi tuottavuus on
suoraan kiinni siitä, kuinka valmiita olemme oppimaan pois sellaisista käytännöistä,
jotka eivät ota huomioon nykyisen teknologian tasoa, reaaliaikaisuutta, yhteisöllisyyttä,
luovuutta, yksilöllisyyttä, tiedon universaalia saatavuutta ja mikä tärkeintä: näiden
ominaisuuksien keskinäisiä yhteyksiä.
Vuorovaikutus eli ihmisten tarkentavat kysymykset jalostavat tiedon ymmärrykseksi.
– Marko Parkkinen
Tietotyön logiikka ei ole teollisen, suorittavan työn logiikkaa. Tietotyöläisen työkalu on
34
37. Myrskyn silmässä 2.
viime kädessä työläinen itse, hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa ja osaamisensa.
Tietotyön tehokkuuden mahdollistava työympäristö antaa liikkumatilaa ja joustoa löytää
omaan osaamisprofiiliin sopiva työtehtävä. Tämän toimintaympäristön ja toimintatavan
muutoksen sisäistämisessä piilevät uuden tuottavuusloikan askelmerkit.
Tieto muuttuu arvottomaksi ilman vuorovaikutusta, jos sitä ei muuteta toiminnaksi.
– Mari Puoskari
Miten tuottavuutta voidaan lisätä? Puhutaan tuottavuuskasvun kolmannesta aallosta,
joka tarkoittaa tehtävärakenteiden mukautumista uudelleen ja joustavammin organisaa-
tioiden tarpeisiin. ETLAn Missä arvo syntyy? -tutkimuksen mukaan tietotyön tuotta-
vuuden kovaa ydintä on tehtävärakenteen muutos ja sen optimointi. Tehtävärakenteiden
muutoksesta voi syntyä tuottavuuskasvun seuraava aalto. Samalla tavalla kuin meneil-
lään oleva kansainvälisen työnjaon syventyminen ja eriytyminen vaikuttaa maailmantalo-
uden rakenteisiin ja tuotannon uudelleensijoittumiseen kehittyviin maihin.
Tutkimuksessa todetaan, että tehtävärakenteiden muutos on voimistunut
Suomessa viime vuosina. Samalla, kun on syntynyt uusia korkeamman osaamis- ja
vaatimustason työtehtäviä, työtä on siirtynyt matalan osaamisen tehtävistä korkeamman
osaamisen tehtäviin, kuten uutta tietotekniikkaa hyödyntäviin töihin ja suunnittelu- ja
asiantuntijatehtäviin.
Tekniikka on väline, joka mahdollistaa sen, että saadaan enemmän aikaan samoilla
resursseilla. Se edellyttää nimenomaan, että organisaatiot johdosta käsin ovat
muutoksessa kiinni, muuten välijohto aina estää muutokset.
– Erkki Liikanen
Tietotyössä kokonaisuuden johtaminen ratkaisee. Tietotyön johdettava kokonaisuus
muodostuu ihmisten, teknologian, organisaation ja työympäristön liitosta. Onnistunut ja
tuottava työ edellyttää jokaisen näiden osa-alueen sopeuttamista osaksi kokonaisuutta.
Tosiasia on, että tietotyö on historiallisesti niin tuore asia, että olemme vasta
alkuvaiheessa parhaiden käytäntöjen tiellä. Kuluu vielä aikaa, ennen kuin löydetään
voittava resepti yhdistää teknologia ja inhimillinen panos tuottavimmalla tavalla.
35
38. 2. Myrskyn silmässä
2.5. Teollisen tuotannon ja
palvelutuotannon saumaton liitto
Me tarvitsemme kilpailuedun saavuttamiseen jotain sellaista, joka on vasta elinkaarensa
alussa. Me tarvitsemme uusia ideoita.
Ainoa tapa vapautua tästä alhaisen kasvun häkistä on se, että hakee markkinoita aivan
uusilta maantieteellisiltä alueilta, on se sitten Afrikkaa tai jotain muuta.
– Risto E.J. Penttilä
Tässä keksimisen ja innovoinnin vimmassa olisi helppo heittää lapsi pois pesuveden mu-
kana ja unohtaa teollisen tuotannon suomat edut uuden liiketoiminnan ja tuottavuuden
rakentamisessa. Teollinen tuotanto ja sen syvälle juurtunut työn logiikka on helppo
nähdä vastakkaisena voimana tietotyölle, reliikkinä, menneisyyden haamuna. Tämä ei
ole koko totuus.
Totta on, että puhtaan teollisen tuotannon elinkaari on lähestymässä loppuaan
länsimaissa. Me pystymme yhä huonommin kilpailemaan suorittavan työn tarjoajina.
Jalostusarvon nostaminen, tietotaidon ja osaamisen hyödyntäminen kilpailukykymme
kärkenä on huomispäivän tuottavuuden avain.
Suomen pitää olla sellainen maa, jossa ei ole liian kallista elää eikä liian kallista
pyörittää tuotantoa. Työtä täytyy tehdä enemmän ja tuottavuutta lisätä. Muutoin
menestys on vaikeaa.
– Erkki Liikanen
Muutos koskettaa useita perinteisiä toimialoja, joissa suurimmasta osasta tehtäviä on
tullut tietotyötä. Arvioiden mukaan vain noin kymmenen prosenttia Suomessa tehtä-
västä työpanoksesta on suoraan kytköksissä teollisuustuotteiden valmistukseen. Loput
90 prosenttia on suoraan tai välillisesti kytköksissä joko organisaatioiden sisäiseen tai
ulkoiseen palvelutuotantoon.
Kysymys ei ole joko–tai-asetelmasta. Teollinen tuotanto tulee jatkossakin
muodostamaan tärkeän osan suomalaisesta tuotannosta. Teollisen tuotannon
tukitoiminnot tutkimuksesta ja kehityksestä markkinointiin ja logistiikkaan ovat
hedelmällistä kasvualustaa palvelutuotannolle ja palveluviennille. Uuden tuottavuuden
ytimenä on uusien ideoiden kuuntelu, kokeilu ja jalostaminen, jolle teolliset rakenteet
tarjoavat erinomaisen alustan.
Teollisuuden ja palvelutuotannon liitossa kyse ei ole kyse pakkoavioliitosta eikä
semanttisesta taikatemppuilusta. Kyse on toiminnan fokuksen siirtämisestä uuteen
36
39. Myrskyn silmässä 2.
paikkaan, jossa keskiössä ei enää ole laite ja teknologia, vaan ihminen, jota varten
laitteet ja teknologiat viime kädessä ovat olemassa. Fyysisten tavaravirtojen liikuttelun
sijaan suurinta arvonlisäystä tuottavat tutkimus ja kehitys, tuotemerkin lisensointi ja
myyminen, immateriaalioikeudet.
ETLAn tutkimusjohtajan
Mika Malirannan mukaan
tehtävärakenteen muutoksen Meidän pitäisi viedä
vaikutus tuottavuuden kasvuun
teollisuudessa on tähän mennessä
enemmän tietotaitoa kuin
ollut prosenttiyksikön suuruinen. itse fyysisiä rakenteita.
Meidän pitäisi viedä enemmän – Pekka Haavisto
tietotaitoa kuin itse fyysisiä
rakenteita. Meillä on mietitty paljon
esimerkiksi kevyitä puurakenteita,
joita voidaan tehdä nopeasti vaikkapa männystä. Valitettavasti ei ole ajateltu tai
testattu sitä, kuinka kävisi, jos Suomi alkaisi myydä näitä tilapäistaloja toisenlaisiin
ilmasto-olosuhteisiin, joissa on lisäksi termiittivaara.
– Pekka Haavisto
Palveluliiketoimintaan kohdentaminen teollisuustuotteiden oheis- ja rinnakkaistuotteina
on suonut mm. KONEelle, Metsolle ja Wärtsilälle kilpailuetua markkinoilla ja synnyttänyt
uutta liiketoimintaa. Karrikoidusti nykyään perinteisille valmistavan teollisuuden yrityk-
sille puolet toiminnasta on teollisuutta, toinen puoli palveluja.
Taloustieteilijä ja mielipidevaikuttaja Michael E. Porterin mukaan tulevaisuuden
menestyjäyritykset ovat sellaisia yrityksiä, jotka kykenevät ratkaisemaan ekologisia
ja sosiaalisia ongelmia. Kestävän kehityksen haasteiden ratkaisussa piilee valtava
määrä liiketoimintapotentiaalia palveluiden, tietoliikenteen ja teollisten tuotteiden
yhdistämisessä.
37
40. 2. Myrskyn silmässä
2.6. Tulevaisuus on tässä
Ei ole tieto- ja viestintätekniikan luoneiden insinöörien vika, ettei innovaatioita ole
osattu käyttää paremman maailman rakentamiseen ja tuottavuuden kasvattamiseen
nykyistä paremmin. Nyt on vielä aivan liian aikaista arvioida ICT:n tuottavuuden merki-
tystä. Höyryn ja sähkön aikaansaama yhteiskunnallinen ja teknologinen mullistus kesti
vuosikymmeniä ja niitäkin käytettiin alkuun tehottomasti ja vaarallisesti. Miksi tieto- ja
viestintätekniikka poikkeaisi tästä?
Viime vuosikymmenten saatossa on yleistynyt ajatusmalli, jonka mukaan
teknologiset tuotteet pelastavat meidät. Tieto- ja viestintätekniikan yritykset valtasi
näkemys, jonka mukaan menestys tehdään uusien teknologisten innovaatioiden
varassa. Kehityskulkua helpottivat vapautuneet rahavirrat, joista yritykset kilpailivat. Mitä
näyttävämpi innovaatio, sen helpompi oli saada investointipankkiirit tukemaan yritystä.
Pörssiin listautuminen houkutteli, ja vielä jos sai median innostamaan suuret joukot
tavallisia ihmisiä jonottamaan osakkeita, siintelivät mielessä tähtitieteelliset pikavoitot.
Sama innovaatiouskovainen ajatustapa on vallalla edelleen, monissa yrityksissä
odotetaan ja toivotaan yhä sitä uutta teknologista tuotetta, joka tulisi ja toisi muassaan
avaimet uuteen kasvuun.
Tarvitsemme muutosta tapaamme ajatella. Menestyksen kulmakivet täytyy ajatella
uusiksi. Meillä on käsissämme tekniikka, jolla voidaan tehdä merkittäviä toimintamallien
uudistuksia. Kaikkea vanhaa ei voida säilyttää eikä kaikkien etuja voida jatkuvasti
puolustaa. Jostakin on luovuttava silläkin riskillä, että uusi ei tuo luopujalle yhtä paljon
hyvää kuin muille.
On haasteellista määrittää etukäteen, paljonko innovatiivisesta elementistä kannattaa
maksaa; mikä on oikea riskin jako hanketta toteuttavan yrityksen ja sen tilaajan kesken.
– Esko Aho
Ekonomistit alkavat olla yhtä mieltä, että epävarmuus on tullut pysyväksi olotilaksi.
Tulevaisuudessa totuttuihin tuottotasoihin pääseminen edellyttää, että otamme isompia
riskejä ja riskien realisoituminen täysimääräisesti pitää hyväksyä.
Tulevaisuus rakentuu sen varaan, miten hyödynnämme teknologiaa. Meidän täytyy
uudistaa ajattelutapaamme: sen sijaan, että teemme asioita mielessämme seuraava
kvartaali ja ensi vuoden tulos, meidän täytyy oppia ajattelemaan tavoitteita kymmenen
vuoden päähän ja tehdä tässä päivässä valintoja, jotka mahdollistavat noihin tavoitteisiin
pääsemisen.
Voimme myös edistää sellaista, jonka uskomme avaavan tien parempaan tai
auttavan mielikuvitustamme, jotta tiedämme hetken päästä, mitä pitää tehdä. Tällä
hetkellä uskomme, että sosiaalisen median vuorovaikutteisuus ja joustavuus antaa
38
41. Myrskyn silmässä 2.
meille mahdollisuuksia, vaikka hallinto ja yritykset eivät
Liity keskusteluun Facebookissa:
vielä sosiaalisessa mediassa kovin vakaasti osaa toimia- www.facebook.com/SoneraYrityksille
kaan. Sosiaalisella medialla on saatu kansat liikkeelle ja
kaadettu korruptoituneita hallintoja. Voisiko sosiaalinen media olla väline karsia tuotta-
mattomuuden linnakkeet yrityksistä ja vaikuttamattomuuden pesäkkeet hallinnosta?
Erityisesti monilla julkishallinnon toimijoilla on hyvä tahtotila. Kun organisaatio rakentaa
sosiaalista mediaa varten prosessin ja alkaa kouluttaa henkilöstöä, ollaan jo pitkällä.
– Helene Auramo
Ajallemme on tunnusomaista korostaa muutostilannetta kuvaavilla nimillä, jotka
muodostuvat yhdyssanoista, joiden jälkiosa on sana ’yhteiskunta’. Meillä oli ja on
tietoyhteiskunta, palveluyhteiskunta ja hyvinvointiyhteiskunta. Sosiaalinen media ja
siihen kasvaneen Y-sukupolven tulo työyhteisöihin ja politiikkaan toi meille luottamusyh-
teiskunnan ja kohtaamisyhteiskunnan. Veli-Antti Savolainen ja Pekka Himanen lansee-
rasivat kohtaamisyhteiskunta-termin jo 1996, mutta työelämän massojen arkeen se
vaikuttaa vasta nyt.
Henkilökohtaiset verkostot ovat laajempia kuin koskaan, toisaalta verkostot ovat
myös pinnallisempia kuin koskaan. Tieto- ja viestintätekniikan välineet mahdollistavat
lyhytaikaiset luottamussuhteet ja mahdollisuuden kehittää ajattelua samasta asioista
kiinnostuneiden kanssa kirjaimellisesti globaalisti ja jatkuvasti. Kun tämä nopeus ja
avoimuus kohtaavat vanhojen toimintamallien päämäärähakuisuuden ja vallitsevan
talouskriisin aiheuttaman pakon, on innovaatioiden jalostumiselle jälleen kerran
paremmat mahdollisuudet kuin koskaan ennen.
Tabletit ja älypuhelimet elävät kahviloissa, toreilla ja puistoissa. Diginatiivit ovat
paljonkin sosiaalisempia kuin aikaisemmat sukupolvet, koska heille on niin helppoa
tavata muita.
– Alf Rehn
Y-sukuolvi on jo muuttanut yrityksiä, mutta julkisessa hallinnossa muutos on vielä pää-
osin lähtökuopissaan. Toki samanlaisia toimintamallien läpimurtoja kuin verottajalla on
tehty, asioita, joita yrityksissä ihaillaan kateellisina. Yksi suurimmista lähitulevaisuudessa
ratkaistavista haasteista on sosiaali- ja terveyshuollon tuottavuusongelmien ratkaise-
minen rakenteellisten uudistusten keinoin.
Pahimmillaan ajaudumme täällä rintamalla julkisen ja yksityisen sektorin
asemasotaan, jolloin keskitytään toisilta oppimisen sijaan vesittämään toisen osapuolen
kehitysaskelten hyötyjen konkretisoitumista. Vielä onnettomampi tulevaisuus
on edessä, jos yritysmaailma, kolmas sektori ja julkinen hallinto vetäytyvät omiin
kehänurkkauksiinsa odottelemaan, että joku muu toimii ja tekee aloitteita.
39