1.
Yhteisöllisen oppimisen tukeminen
teknologiaperustaisissa oppimisympäristöissä
DevelOpe –seminaari 17.2.2009
Essi Vuopala, tutkija (opettaja)
Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Pohjanmaan
rahasto on tukenut tätä tutkimusta

2.
Puheenvuoron sisältö:
1. Yhteisöllisestä oppimisesta
2. Ohjauksen elementit teknologiaperustaisissa
oppimisympäristöissä
3. Yhteisöllisen oppimisen ohjaaminen –
Opiskelijoiden kokemuksia
4. Yhteenvetoa

3.
Yhteisöllisestä oppimisesta
Voiko oppiminen olla yhteisöllistä?

4.
Yhteisöllisestä oppimisesta
• Yhteisöllisestä oppimisesta puhuttaessa korostetaan ryhmäprosessien
vaikutusta yksilön oppimiseen.
• Yhteisöllisyydestä
– Yhteisöllisyys voidaan nähdä tilana, jossa yhteisön jäsenet luovat yhdessä
uutta tietoa (esim. Baker, 2002).
– Yhteisöllisyys voidaan määritellä myös yhdeksi vuorovaikutuksen
erityismuodoksi. Se viittaa ryhmän jäsenten keskinäiseen sitoutumiseen
yhteisen ongelman ratkaisemiseksi tai uuden tiedon tuottamiseksi. Tämä
edellyttää ryhmäytymistä. Yhteisöllisen tiedonrakentelun tavoitteena on
saavuttaa kollektiivinen ymmärrys käsiteltävästä asiasta. (Lipponen,
2002.)

5.
– Yhteisöllisyyden toteutuminen edellyttää, että
oppimistehtävät antavat tilaa neuvottelulle. On
esimerkiksi havaittu, että avoimet kysymykset
kannustavat neuvotteluihin ja pohdiskeluihin paremmin
kuin faktakysymykset. (Dillenbourg, 1999.)
• Keskeistä yhteisöllisessä oppimisessa on, että
oppijoiden välisen vuorovaikutuksen kautta luodaan
uutta tietoa jo olemassa olevan tiedon välittämisen
sijaan. Yhteisöllisen oppimisen ydin on yhteisen
ymmärryksen ja jaettujen merkitysten
rakentamisessa vuorovaikutuksessa toisten
oppjioiden kanssa. Tämä edellyttää oppijoiden
sitoutumista jaettuun toimintaan ja yhteisiin
tavoitteisiin.

6.
• Yhteisöllisen oppimisen tilanteissa oppijoilla on
mahdollisuus sitoutua toimintoihin, jotka voivat
laukaista oppimisen mekanismeja. Esimerkiksi oppijan
selittäessä opittavaa asiaa muille, hän ulkoistaa omaa
ajatteluaan ja artikuloi tietoa, mikä voi tukea hänen
omaa oppimistaan. (Häkkinen & Arvaja, 1999.)
• Perinteisesti tieto ymmärretään ensisijaisesti yksilön
saavutuksena sekä perusteltuna ja totena uskomuksena.
Tieto voidaan nähdä kuitenkin myös ryhmän yhteisenä
kehittelyprosessina ja pyrkimyksenä ajatusten edelleen
kehittämiseen. Tieto ei ole kumuloituvaa vaan
jatkuvasti kehittyvää.

7.
Ohjauksen elementit teknologiaperustaisissa
oppimisympäristöissä
Ohjaus on vähintään yhtä paljon ”kuuntelemista”
kuin aktiivista osallistumista!

8.
Oppimisympäristön suunnittelu
ja rakentaminen
Työskentelyn tukeminen
kurssin aikana
Työskentelyn päättäminen
Oppimistehtävät
Virikemateriaali
Ryhmäjako
Ympäristön valinta
Ympäristön “luominen”
Ympäristön testausYksilön ja ryhmän
tukeminen
Prosessinaikainen arviointi
Pedagogisen mallin
suunnittelu

9.
Yhteisöllisen oppimisen ohjaaminen?
Opiskelijoiden kokemuksia kansainväliseltä
verkkokurssilta

10.
• Seuraavat tulokset perustuvat
tutkimusaineistoon, joka on kerätty syksyllä
2006 kansainväliseltä verkkokurssilta
– Kyselylomakeaineisto (N=250)
– Reklektiopäiväkirjat (N=20)
– Haastatteluaineisto (N=20)
– Verkkoympäristön keskusteluviestit

11.
• Oppimistehtävien on vaadittava yhteisöllistä työskentelyä. (esimerkki)
• Virikemateriaalin on tarjottava aineksia ryhmän monipuolisiin pohdintoihin.
– Aikarajoitukset huomioitava: Materiaali ei saa olla turhan laaja/yksityiskohtainen, jotta
keskustelulle jää tilaa.
• Aikataulusta on tehtävä ”sopivan” väljä
– Aikataulun on mahdollistettava ryhmän omatahtinen eteneminen ja oma ajankäytön
suunnittelu.
– Liian väljä aikataulu? (”Keskustelu alkoi harhailla, koska tehtävän aikataulu oli niin väljä.”)
• Ryhmän koko on muodostettava aitoa yhteisöllistä työskentelyä tukevaksi
– 10 opiskelijan pienryhmä liian suuri?
• Heterogeeniset ryhmät
– Heterogeeniset ryhmät mahdollistavat monipuolisen asiantuntijuuden jakamisen ja rikkaan
vuorovaikutuksen. (”Erilaiset kokemukset ja ammatilliset taustat edistivät yhteisöllistä
työskentelyä.”)
– Liian heterogeeninen ryhmä? (”Ryhmäläisten liian erilaiset näkökulmat estivät pääsyn
yhteiseen tavoitteeseen.”)
Pedagogisen mallin suunnitteluun liittyvät
ohjauksen elementit

12.
Ryhmän tukeminen
• Ryhmän yhteisen tavoitteen kirkastaminen ryhmän jäsenille.
Tuutorin tulee myös varmistaa, että työskentely etenee
oppimistavoitteen suuntaisesti.
• Kaikkien ryhmäläisten aktivointi (esim. roolityöskentelyn
kautta) ja motivointi yhteisölliseen työskentelyyn.
– Miten saada vapaamatkustajat mukaan työskentelyyn?
– Keskustelua dominoivat osallistujat?
• Ohjeistaminen yhteisölliseen verkkotyöskentelyyn (mm.
viestien kirjoittaminen, otsikointi)
• Ryhmän yhteisen työskentelyperustan rakentumisen tukeminen
Yhteisöllisen työskentelyn
tukeminen kurssin aikana

13.
Ryhmän tukeminen (jatkuu…)
• Työskentelyn etenemisen ja syvenemisen
varmistaminen.
• Aktivoivien kysymysten esittäminen ja selitysten
tarjoaminen tarvittaessa.
• ”Yhteisöllisen ilmapiirin” luominen.
– Vertaistuutorointi
• Palautteenanto
– Ryhmän työskentelystä
– Käsitellyistä sisällöistä (mm. yhteenvedot)
• Rohkaiseva ja aktiivinen tuutori kannustaa ryhmää
työskentelemään yhdessä! (”liian” aktiivinen tuutori?)

14.
Yksittäisen opiskelijan tukeminen
• Motivointi yhteisölliseen työskentelyyn
– Tuutori auttaa opiskelijaa näkemään tarpeen
yhteisölliseen työskentelyyn.
• Yksittäisen opiskelijan tukeminen
ryhmäytymisvaiheessa.
• Riittävien opiskelutaitojen varmistaminen
– Miten opiskellaan yhteisöllisesti?
– Miten kirjoitat virtuaaliseen opiskeluympäristöön?
• Rohkaiseminen omien ajatusten ja näkemysten
esittämiseen.
– Ns. Eriävät mielipiteet sallittuja ja suotavia
• “Tulkkina” toimiminen heterogeenisen ryhmän
jäsenten välillä.

15.
Yhteenvetoa
- Yhteisöllisen oppimisen tilanteiden mahdollistaminen on
haastavaa.
- Ohjauksen näkökulmasta yhteisöllisen työskentelyn
onnistumisen kulmakivenä on huolellisesti suunniteltu
pedagoginen malli.
- Keskeistä myös ryhmän muodostaminen.
- Sosiaalinen media – vaatimus yhteisölliseen oppimiseen.
- Kuinka sosiaalisia oppimistilanteiden tulisi olla?
- Erilaiset oppijat? Sosiaalisuus ei ole aina hyvästä?
- Oppimisen ohjaus sosiaalisen median ympäristöissä?

16.
KIITOS!
essi.vuopala@oulu.fi

17.
• 3 erilaista työskentelymallia, joiden tavoitteena on
kannustaa opiskelijoita yhteisölliseen työskentelyyn:
1. Väljästi strukturoitu teemakeskustelu
– “Lue artikkeli xxx. Nosta pienryhmäsi keskustelualueella esiin
kolme mielestäsi keskeisintä asiaa lukemastasi artikkelista.
Tutustu muiden kirjoituksiin ja kommentoi niitä.”
2. Roolityöskentely
– “Tutustu virikemateriaaliin xxx. Tehtävänäsi on kommentoida
materiaalia tietyn roolin näkökulmasta. Roolit ovat…”
3. Ongelmaperustainen työskentely
– Tutustu virikemateriaaliin xxx. Esitä oman pienryhmäsi
keskustelualueella kaksi kysymystä, jotka haluaisin esittää
virikemateriaalin laatineelle tutkijalle. Kun kukin on esittänyt
omat kysymyksensä, tulee teidän ryhmänä muodostaa kolme
yhteistä kysymystä, joihin materiaalin laatinut tutkija vastaa.

18.
Mikä työskentelytapa kannusti
opiskelijoita parhaiten toiminaan
yhteisöllisesti? Miksi?
Ongelmaperustainen työskentely
”Selkeesti tuo viimenen (=ongelmaperustainen
työskentely) niin kun tuki sitä (=yhteisöllistä oppimista)
kaikin puolin sekä se minun mielestä, että oli pienempiä
osatehtäviä, että jotenkin siinä ainakin ite aktivoitu
enempi. Että, kun siinä oli enempi niitä juttuja jotenkin
tuntu siinä, että sai ittekin tehtyä ja sitten se, että ite se tavote
sille tehtävälle oli paljon yhteisöllisempi selkeesti, et siinä oli
vähän kaikkien pakko osallistua yhessä siihen juttuun. Että se
ei auttanut, että teki yksin sitä hommaa ja kävi yhen viestin
sinne laittamassa, vaan piti niin kun oikeesti neuvotella niistä
asioista ja muuta.”

19.
Otteita opiskelijan reflektiopäiväkirjasta:
”Tutori oikeastaan totaalisesti huolehtii siitä, että ryhmäytymistä ja
keskustelun käynnistymistä ei tapahdu. Ei pitäisi ensimmäisenä tutorin
reagoida joka vinkaisuun. Tutorin kommenttiin silti kiltisti vastasin…”
”En koe työskentelyä yhteisölliseksi enkä mielekkääksi. Tämä on
sellaista ”laiva on lastattu-leikkiä”. Tutori ringin keskeltä heittää
pallon jokaiselle rinkiin tulijalle vuorotellen. Näin käy mielestäni
silloin, kun ohjaaja ei luota opiskelijoihin… tai viime kädessä omiin
ohjaustaitoihinsa, siitähän tässä kai oikeastaan on kysymys. Liian
aggressiivinen ohjaus pitää ryhmän jäsenet periferiassa. Tutori
jää yksin siihen keskelle hääräämään, kun ei anna tilaa ryhmän
vuorovaikutukselle.”
”Ryhmämme keskustelualueella on paljon viestejä, joista (liian) moni on
tutorin. Vuorovaikutusta sen sijaan on tosi vähän. Pakkotahtinen
vastaaminen tutorin kysymyksiin ei luo todellista vuorovaikutusta.
”
(Miltä tilanne näytti verkossa?)