Aikuisten mehiläisten taudit - Lassi Kauko, SML:n tautiseminaari Kokkolassa 27.2.2016

1. Aikuisten mehiläisten taudit ja loiset
Aikuinen mehiläinen on täysin erilainen eliö
kuin sikiöt ja se elää osittain myös erilaisessa ympä-
ristössä ja erilaisten tartuntapaineiden alaisena
Niinpä sillä on eri tauditkin kuin sikiöillä:
useita virustauteja, joista joku tai jotkut voivat
vaivata myös toukkia
Bakteerit, jotka voivat aiheuttaa septikemian, veren-
myrkytyksen, eivät ole varsinaisesti erikoistuneet
mehiläisiin
Sensijaan aikuisia vaivaa niihin erikoistuneita
yksisoluisia loisia: sporozoa (itiöeläin) Nosema apis ja sen sisarlaji N ceranae
ja ameeba Malpighamoeba mellificae, näiden lisäksi
mehiläistä on löydetty muitakin yksisoluisia, jotka
eivät liene kovin voimakkaita taudinaiheuttajia
Merkittäviä ovat monisoluisista punkit Varroa des-
tructor ja Acarapis woodi
Hyönteisistä merkittäviä loisia sopivissa oloissa voi
olla pieni pesäkuoriainen, toukohärät ym

2. Nosema
Aiheuttaja itiöeläin Nosema apis tai Nosema cerana
Loisii keskisuolen limakalvon soluissa, loisinta johtaa
limakalvon tuhoutumiseen, ravinnon puutteeseen
(malabsorptioon), eliniän lyhenemiseen ja lisäänty-
neen syömisen johdosta helposti vatsuriin
Tartunnan välittävät ulosteen mukana kulkevat itiöt
Yhteiskuntia tauti vaivaa eniten keväällä mehiläisten
alettua siitepölyn (valkuaisen) syönnin
Oireina voidaan havaita kaluston tahriintumista,
mehiläiskuntien heikentymistä, vanhojen mehiläis-
ten nopeaa häviämistä kunnasta, emon häviämistä
keväällä
Taudinmääritys perustuu nosemaitiöiden osoittami-
seen: otetaan parin kymmenen mehiläisen takapäät,
lisätään vettä ml/mehiläinen, murskataan, tutkitaan
400x suurennoksella mieluiten laskukammiota
käyttäen
Pesän pohjalle ennen puhdistuslentoa pudonneissa
mehiläisissä diagnostisesti merkittävä löydös on
>10-20 miljoonaa itiötä/mehiläinen

3. 117 prov:
13 över 20 milj sporer/bi (1997 3, 1998 2 och 1999 8)
Från dessa dog 8 samhällen (61,5%)
7 prov med 10-20 milj sporer/bi (1997 2, 1998 0 och
1999 5), från dessa dog 3, alla år 1999 (43%)
33 prov med 1-10 milj sporer/bi, tre förlorades (9%)
64 prov hade mindre än 1 milj sporer, 8 förlorades
0
10
20
30
40
50
60
70
0
10
20
30
40
50
60
70
> 2 0 > 1 0 > 1 < 1
S arja 1
50%
>20 10-20 1-10 <1 milj sporer/bi
Andra orsak till
förluster:
Enterococcus
faecalis (2), Mal-
pighamoeba mel-
lificae (1), obs!
Bara några un-
dersöktes!

4. Väderleken, nosemainfestationen och dödligheten
Vintern 1997/1998 var värmst, vilket gjorde det, att
bara två prov (6%) visade över 10 milj sporer, medan
efter den kallaste vintern 1998/1999 13 prov (26%)
hade så många sporer
0
5
10
15
20
25
30
0
5
10
15
20
25
30
<1million 1-10millions >10 millions
y 1997 y 1998 y 1999
Vårens väderlek avgör, om bisamhällen kan överleva
infestation: varm april 1998 lät även samhället med
78 milj sporer/bi tillfriskna till ett produktivt samhäll,
men kall vår 1999 hade som resultat, att 3 från 5 sam-
hällen med 10-20 milj sporer förlorades

5. Noseman esiintymiseen vaikuttavat paljon erilaiset
ympäristötekijät: kovinatalvina tautia on paljon
enemmän kuin leutoina, häirintä, huono talviruoka
ym rasitustekijät altistavat
Myös mehiläisten sairastumisalttiudessa on eroja,
pitkäikäiset mehiläiset kestävät myös tartuntaa
paremmin
Niinpä torjunnassa oleellisia seikkoja ovat vahvat
kunnat, joilla on kunnolliset talvieväät ja hyvä
varhaisen puhdistuslennon mahdollistava paikka,
sekä tartuntaa hyvin kestävä mehiläiskanta
Tartuntapainetta pienentää puhdas kalusto, tah-
riintuneet kakut joko romutetaan tai höyrytetään
jääetikalla (dl/pesälaatikko viikko 20C lämmössä)
Noseman hoitoon on ollut antibioottikin, fumagilliini
(Fumidil B), jonka lupa tosin on peruutettu
(ei MRL- arvoa määrätty)
Varsinainen järkevä käyttöalue olisivat parituspesät,
emohäkit

6. Nosema apiksella on sisarlaji, alkuaan intianmehiläisestä Apis cerana eristetty
Nosema ceranae
Se on löydetty Euroopasta meikäläisestä mehiläisestä muutama vuosi sitten ja
vanhoista näytteistä on voitu osoittaa, että Suomessakin N.ceranae on esiintynyt
ainakin vuotta vuodesta 1998. N.ceranae näyttää valtaavan alaa N.apikselta.
Vaikka nosemalajien itiöt ovat hiukan eri näköisiä, on niiden erottaminen käy-
tännössä valomikroskoopilla vaikeaa
Nosema ceranaeta on pidetty varsinkin Espanjassa merkittävänä syynä mehiläis-
tappioihin. Pohjoisempana Euroopassa Ranskassa tai Sveitsissä ei tähän
mennessä ole pystytty toteamaan selvää eroa sisarlajien patogeenisuudessa
Suomessa näyttää tällä hetkellä olevan enemmän N.ceranaeta kuin N.apista.
Sisarlajien taudinkuva, tarttuvuus samanlaisia. N.ceranaen itiöt kestävät
huonosti kylmää mutta se näyttää kehittyvän mehiläisessä nopeammin

8. Malpighamoeba mellificae
Loisii mehiläisen munuaisputkissa, varsinkin nose-
man kanssa yhdessä voi aiheuttaa paljon tuhoa
Todetaan nosematutkimuksessa, löytyy meiltä aika
harvoin, myös vaikeampi löytää, koska lepomuotoja
kystia on sairaissa mehiläisissä paljon vähemmän
kuin nosemaitiöitä
Torjunta samanlainen kuin nosemassa: vahvat kun-
nat, kunnolliset talvieväät, hyvä tarhanpaikka,
puhdas kalusto
Verenmyrkytykset, septikemiat
Useita eri bakteereita eristetty:
Hafnia alvei, Enterococcus faecalis, Chryseomonas
luteola, kirjallisuudessa puhutaan myös rikketsiois-
ta, Pseudomonas apisepticasta ym
Yleensä tautitapaukset edellyttävät altistavia teki-
jöitä, kuten kova talvi, varroatoosi, nosema tms
Tuhot voivat kuitenkin olla varsin suuria, pitkästi
yli puolet tarhauksesta
Mahdollisuuksia hoitoihin heikentää taudinmääri-
tyksen saaminen useimmiten liian myöhään

9. Viime vuosina on todettu myös mehiläisen keskisuolessa loisivan
Chrithidia mellificaen runsaana esiintyessään lisäävän mehiläis-
ten kuolleisuutta
Todetaan nosematutkimuksen yhteydessä, ei hoitoa

10. Virukset ovat bakteereita pienempiä eliöitä, jotka koostuvat
perintöaineksesta (DNA tai RNA) jotka lisääntyvät elävissä
soluissa, jotka ne panevat tuottamaan uusia viruksia
Viruksilla ei itsellään ole tarvittavia rakenneosia, eivätkä ne siis
pysty lisääntymään elävien solujen ulkopuolella
Perintöaineksensa lisäksi niillä on mm niitä suojaava vaippa
Eri lajit pysyvät solujen ulkopuolella erilaisia aikoja olosuhteista-
kin riippuen, kaikista viruksista ei myöskään ole tietoja
Kroonisesta paralyysiviruksesta mainitaan, että kuolleen mehi-
läisen kudoksissa se säilyttää 4 C, 90 % suht kosteudessa tartu-
tuskykynsä 2 kuukautta, tosin niin, että vain pieni osa,
ehkä 10 %, pussisikiö huoneenlämmössä useita kuukausia

11. Virustartunnat
Useita viruksia: mm krooninen (mustatauti),
hidas ja akuutti paralyysi, israelilainen akuutti paralyysi, siiven kutistaja
(deformed wing), kashmir,
myös pussisikiö kasvaa aikuisissa ja lyhentää niiden
elinikää
Jotkut virukset liittyvät nosematartuntoihin, tällaisia ovat mehiläisvirus X ja Y
Virusten tartunnat voivat tapahtua ruuan mukana (pussisikiö lisääntyy ruokamehurau-
hasissa), emon kautta munissa (ainakin krooninen paralyysi, siiven kutistaja), myös
kuhnuri voi välittää tartunnan emoon ja edelleen muniin (ainakin siiven kutistaja)
Nykyisin tärkeä tartunnan levittäjä (vektori) on Varroa destructor
Paitsi tartunnan levittäjänä varroa on tärkeä tekijä siksi, että sen loisinta heikentää
mehiläisen tartuntojen vastaista puolustusta: veri-imunesteen ns immunopolypepidien
ym aineiden muodostus vähenee, samoin solujen määrä
Punkkien ja virusten yhteisvaikuksen takia oleellisesti pienempi punkkimäärä riittää
aiheuttamaan yhteiskunnan menetyksen
Varroa-aikana virusten todettu kaikkialla lisääntyneen huomattavasti
Viruksiin ei ole varsinaisia torjuntakeinoja,
kuitenkin tehokas varroantorjunta on ehdoton
virustautien kurissa pitämiseksi