1. Järjestöjen yhteiset vaatimukset C ancúnin
ilmastokokoukselle
YK:n ilmastokokouksessa Cancúnissa maiden tulee tukeaYK:n alaisen ilmastosopimuksen syntyä
osoittamalla neuvotteluissa poliittista tahtoa ja joustavuutta. Osapuolten on otettava merkittäviä
askelia kohti kattavaa, oikeudenmukaista, kunnianhimoista ja laillisesti sitovaa kansainvälistä
ilmastosopimusta, josta voitaisiin sopia osapuolikokouksessa Etelä-Afrikassa:
1. Taakanjako
• Globaalien päästöjen tulee kääntyä laskuun seuraavien viiden vuoden aikana siten, että
ilmaston lämpeneminen pystytään pysäyttämään alle kahden asteen.
• Cancúnin osapuolikokouksen tulee antaa tehtäväksi laatia selvitys 1,5 lämpöasteen nousun
tieteellisistä, teknisistä ja sosioekonomisista vaikutuksista esiteolliseen aikaan verrattuna.
Selvityksen tulisi muun muassa sisältää tietoa päästövähennyksistä ja pohdintaa tavoitteiden
tasapuolisesta jakautumisesta.
• COP16:n täytyy luoda valtuudet laatia suunnitelma kehitysmaiden ja teollisuusmaiden
tasapuolisesta taakanjaosta, josta sovitaan COP17:ssa. Suunnitelman tulee olla UNFCCC:n
periaatteiden mukainen ja sisältää ajatus yhteisestä, mutta eriytetystä vastuusta ja
mahdollisuuksista. Kaikkein maiden tulee osallistua globaalin taakan jakoon sekä toimia
reilusti ja oikeudenmukaisesti. Rikkaiden maiden täytyy ottaa johtajuus.
• Tavoitteena on oikeudenmukainen siirtyminen kohti vähähiilistä yhteiskuntaa.
Oikeudenmukaisella siirtymisellä voidaan vähentää kielteisiä vaikutuksia eri tuloryhmien
toimeentuloon ja työllisyyteen panostamalla koulutukseen, tutkimukseen ja ammatilliseen
muuntokoulutukseen.
2. Teollisuusmaiden osuus
• Teollisuusmaiden tulee sitoutua vähentämään kokonaispäästöjään 25 - 40 prosenttia vuoden
1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä
• Vuoden 2020 päästövähennystavoitetta on voitava tarkistaa ilmastotieteellisen tiedon
täsmentyessä sekä 1,5 asteen globaalin lämpenemisen tieteellisiä, teknisiä ja sosioekonomisia
vaikutuksia tarkastelevan selvityksen perusteella.
• Jos teollisuusmaat eivät kykene sopimaan vähennystavoitteesta, niiden täytyy tunnistaa
valtava ero nykyisten sitoumusten ja ilmastotieteen tavoitteiden välillä sekä sopia
valtuuksista, joiden pohjalta neuvotellaan COP17:ään mennessä 25 - 40 prosentin
kokonaisvähennyksistä vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä.
• Teollisuusmaiden tulee sopia, että maiden päästövähennyssitoumusten toteutumista tullaan
valvomaan tehokkaan seuranta-, raportointi- ja todentamisjärjestelmän avulla sekä Kioton
valvontajärjestelmän puitteissa. Samalla tulee varmistaa, että vastaava seuranta-, raportointi-
ja todentamisjärjestelmä sekä valvontamekanismi ulottuvat koskemaan myösYhdysvaltoja.
• Cancúnissa tulee sopia suuntaviivoista, joiden pohjalta teollisuusmaat laativat hiilineutraalin

2. toimintasuunnitelman (2050) vuoteen 2012 mennessä.
• COP16:ssa tulee sopia säännöistä, jotka takaavat, että teollisuusmaat täyttävät
päästövähennystavoitteensa rehellisesti ja minimoivat porsaanreiät.
• Maankäytön, maankäytön muutosten ja metsätalouden aiheuttamien päästöjen tulee
perustua todellisiin ihmisten aiheuttamiin muutoksiin ilmakehän päästöissä. Maankäytön,
maankäytön muutosten ja metsätalouden aiheuttamien päästöjen laskemissääntöjen täytyy
olla sellaiset, että ne kannustavat hiilinielujen ja -varastojen säilyttämiseen ja lisäämiseen.
3. Kehitysmaiden hillintätoimet
• Kehitysmaiden tulisi COP16:sta sitoutua laatimaan ilmastonmuutoksen kestävät,
matalahiiliseen yhteiskuntaan tähtäävät toimintasuunnitelmat (Low Carbon Action Plan).
Vähiten kehittyneiden maiden ja pienten kehittyvien saarivaltioiden suunnitelmien tulisi olla
vapaaehtoisia ja ehdollisia teollisuusmaiden rahoitukselle.
• COP16:ssa tulisi luoda mekanismi, jolla voidaan tukea kansallisesti tarkoituksenmukaisia
ilmastonmuutoksen hillitsemistoimia (NAMA)
4. Ilmastorahoitus
• Cancúnissa tulee perustaa osapuolikokouksen (COP) alaisuuteen ilmastorahasto, joka toimii
läpinäkyvästi, vastuullisesti ja tarjoaa nykyistä selkeämmän ja nopeamman kanavan
kehitysmaiden ilmastotoimien rahoitukselle. Rahaston hallituksen tulee muodostua
tasapuolisestiYK:n viiden alueen edustajista, minkä lisäksi siihen tulee erikseen nimetä
kaikkein haavoittuvimpien maiden ja kansalaisyhteiskunnan edustajat.
• Cancúnissa tulee aloittaa prosessi, jolla taataan innovatiivisten julkisten rahoituslähteiden
kuten rahoitusmarkkinaveron hyödyntäminen seuraavaan osapuolikokoukseen mennessä.
Prosessissa tulee huomioida muun muassaYK:n korkean tason ilmastorahoitustyöryhmän
työskentelyn tulokset.
• Cancúnissa tulee viedä eteenpäin Kööpenhaminassa tehtyä 100 miljardin dollarin pitkän
aikavälin rahoitussitoumusta. Rahoituksen tulee olla uutta eikä sitä saa laskea osaksi
kehitysyhteistyömäärärahoja ja -tavoitteita (0,7 % BKTL:stä). Lisäksi tulee perustaa
arviointiprosessi, jonka avulla voidaan tarkastella säännöllisin väliajoin rahoituksen
riittävyyttä. Ensimmäisen arvion tulee olla valmis vuonna 2015.
• Cancúnissa tulee myös päättää rahoitustavoitteista vuosille 2013 - 2020.
• Cancúnissa osapuolien tulee raportoida läpinäkyvästi Kööpenhaminan ilmastokokouksessa
sovitun lyhyen aikavälin ilmastorahoituksen lähteistä ja käyttökohteista. Osapuolien tulee
ilmoittaa: 1) lyhyen aikavälin ilmastorahoituksen suhde kehitysyhteistyömäärärahoihin; 2)
miten rahoitus on jaettu sopeutumisen ja hillitsemisen välille, eri alueiden ja maiden välille ja
kahdenvälisten ja monenvälisten rahoituskanavien välille, sekä miten kaikkein heikoimmassa
asemassa olevat on huomioitu rahoituksen kohdentamisessa ja 3) laina- ja lahjarahan suhde.
Lyhyen aikavälin ilmastorahoituksesta saatuja kokemuksia tulee hyödyntää pitkän aikavälin
rahoitussuunnittelussa.
• Cancúnissa tulee sopia teollisuusmaiden rahoitustuen yhteisistä mitattavuus- ja
raportointikäytännöistä mukaan lukien vuosittaiset rahoitusinventaariot, jotta rahoituksen

3. vertaaminen ja todennettavuus on mahdollista.
5. Sopimuksen laillinen muoto
• Osapuolten tulisi päästä Cancúnissa sopuun Etelä-Afrikan COP17-kokouksessa tehtävien
päätösten laillisesta muodosta.Vähimmäistavoitteina tulisi olla sopiminen Kioton pöytäkirjan
toisesta sitoumuskaudesta sekä vastaavan sopimuksen saavuttaminen toisella
neuvotteluraiteella (LCA). Sopimukseen tulisi sisällyttää USA:n ilmastonmuutoksen hillintään
liittyvät sitoumukset, kehittyneiden maiden ilmastorahoitussitoumukset sekä kehitysmaiden
ilmastotoimet. Molempien raiteiden tulisi saada aikaan laillisesti sitova ja
täytäntöönpanokelpoinen tulos, joka nojaa yhteisen mutta eriytetyn vastuun periaatteisiin.
Kehittyneiden maiden ilmastonmuutoksen torjumiseen liittyvistä sitoumuksista
neuvoteltaessa lähtökohtana tulee olla vuosi 1990.
• Cancúnissa on myös sovittava jatkoneuvottelujen aikataulusta, työsuunnitelmasta,
tarvittavien tapaamisten määrästä ja neuvottelujen formaatista. Cancúnissa on lisäksi
ryhdyttävä jo suunnittelemaan seuraavan sitoumuskauden jälkeistä aikaa ja neuvottelu- ja
sopimusprosessin jatkoa.
Lisätietoja:
Mats Nyman,Akava, 050 328 1236, etunimi.sukunimi@akava.f
Kaisa Kosonen, Greenpeace, 050 368 8488 etunimi.sukunimi@greenpeace.org
Rilli Lappalainen, Kehys ry, 050 561 3456, etunimi.sukunimi@kehys.f
Tuuli Hakkarainen, Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa ry, 09 584 23 242,
etunimi.sukunimi@kepa.f
Katri Suomi, Kirkon ulkomaanapu, 050 326 3487 etunimi.sukunimi@kua.f
Leo Stranius, Luonto-Liitto, puh. 040 754 7371 etunimi.sukunimi@luontoliitto.f
Bernt Nordman, Natur och Miljö, 045 270 0313, etunimi.sukunimi@naturochmiljo.f
Pia Björkbacka, SAK, 050 464 5342, etunimi.sukunimi@sak.f
VenlaVirkamäki, Suomen luonnonsuojeluliitto, 050 345 4411, etunimi.sukunimi@sll.f
Helena Laukko, SuomenYK-liitto, 040 556 0488, etunimi.sukunimi@ykliitto.f
Salka Orivuori,WWF Suomi, 040 180 9497, etunimi.sukunimi@wwf.f
Cancúnin taustat & reportaasit: www.ilmasto.org/cancun