1. Materiaalituntemus
Eläinkuidut

2. Eläinkuidut
• eläinten villat ja karvat
• lampaan villa
• alpakka
• angora (angorakanista)
• Mohair (angoravuohesta)
• kameli
• Kashmir
• laama
• naudankarva
• kehrääjähyönteisten koteloista
saatavat kuidut
• Silkki

3. Alpakka (WP)• kamelin sukuinen eläin
• elää Etelä-Amerikan vuoristoseuduilla osittain villinä.
• Vapaana kasvavat alpakat vangitaan vain keritsemistä varten joka toinen vuosi.
• tuotetaan vuosittain noin 4000 tonnia.
• Peru, Bolivia, Equador ja Argentiina.
• alettu tarhata 1980-luvulta asti myös Australiassa, Uudessa-Seelannissa, USA:ssa ja
Kanadassa.
• Tarhatut alpakat voidaan keriä kahdesti vuodessa.
• Yhdestä alpakasta saadaan 3-5 kg villaa.
• Alpakan villa on joustavaa ja erittäin hyvin lämpöä eristävä.
• karva on hyvin pitkää, 20-30 cm.
• Alpakan villaa on yli 17 valkoista, mustaa ja ruskean eri sävyä.
• Villa käytetään yleensä luonnonvärisenä, mutta valkoinen villa on kysytyintä, sillä sitä
voidaan myös värjätä.
• käytetään etupäässä neulelankoihin ja vaatteisiin sellaisenaan tai sekoitteina
villan tai muiden korkealuokkaisten karvojen kanssa.
• Alpakkatuotteita hoidetaan samoin kuin villaa:
• pestään hellävaroin korkeintaan 40º C:ssa
• neutraalilla pesuaineella.

4. Angora (WA)
• Angoraa saadaan angorakanin turkiskarvasta.
• Angorakaneja tarhataan nykyisin monissa maissa mm.
Ranskassa, Kiinassa, Japanissa ja Perussa.
• Angoraa tuotetaan vuosittain alle 10 000 tonnia.
– Kanit keritään neljä kertaa vuodessa.
– Yksi kani tuottaa 300-500 g angoravillaa vuodessa.
• Se on erittäin lämmöneristävää
• Sen kosteudenimukyky on erinomainen.
• Angora on kevyttä, kiiltävää ja sileää.
– Koska angora on luonnostaan suora kuitu, sen kehrääminen on vaikeaa ja lisäksi
se on helposti vanuvaa. Tämän vuoksi angoraa sekoitetaan
villan, alpakan, polyamidin tai polyakryylin kanssa.
– Angoraefekti saadaan aikaan jo 10-30 % osuudella angorakarvaa.
• Angoraa käytetään neulelankoihin, urheilu- ja alusasuihin, lähinnä lämpö- ja
reumakerrastojen materiaalina.
• Angoratuotteille suositellaan hellävaraista käsinpesua neutraalilla
hienopesuaineella.
– hankaamista ja vääntämistä tulee välttää, ettei tuote vanu ja kutistu.
– Joillekin tuotteille suositellaan kuivapesua.

5. Mohair (WM)
• Mohairia saadaan angoravuohen peitinkarvoista.
• Mohairvuohi on alunperin kotoisin Tiibetistä, josta se myöhemmin levisi
Turkkiin.
– Nykyisin angora- eli mohairvuohia kasvatetaan Turkissa, Etelä-Afrikassa, Argentiinassa sekä USA:ssa
Teksasissa.
• Mohairvuohia arvioidaan olevan yli 6 milj.
• Vuohet keritään kahdesti vuodessa
– mohairvillaa tuotetaan vuosittain runsaat 20 000 tonnia
• Mohairkuitu on hyvin pitkää ja kiiltävää.
• Kuitu on hyvin oikeneva, sähköistymätön ja luja
• Luonnostaan valkoista, harmahtavaa tai ruskehtavaa.
• Mohairia käytetään sekä sellaisenaan tai sekoitettuna
– pääasiassa villan kanssa mutta myös alpakan, kamelinkarvan, puuvillan ja tekokuitujen kanssa.
– Sekoitteissa jo 15-25 % osuus mohairia lisää tuotteeseen kuohkeutta ja antaa kiiltoa.
• helposti puhdistuvaa.
– Pysyäkseen hyvänä mohairtuotteen tulee antaa 'levätä' ja tuotetta kannattaa tuulettaa usein.
• mohairia hoidetaan kuin villaa:
– pestään haaleassa vedessä miedolla pesuaineella ja tasokuivataan.
– kevyt harjaus palauttaa mohairin pörröisyyden.
– silitystä tulee välttää.

6. Kameli (WK)
• Kamelinkarvaa saadaan kaksikyttyräisistä kameleista
• pidetään Luoteis-Kiinan ja Mongolian alueella kotieläimenä.
• keväällä karvanlähdön aikaan hienoa alusvillaa ja karkeaa peitinvillaa.
• Kamelinkarvaa tuotetaan vuosittain noin 5 000 tonnia
– päätuottajamaa on Kiina.
• Hieno kamelinkarva muistuttaa ominaisuuksiltaan vuohien karvoja:
– hieman kiharaista
– silkkimäinen kiilto
• Sitä sekoitetaan tavallisesti villan mutta myös
mohairin, kashmirin, puuvillan ja synteettisten kuitujen kanssa.
• Hienoa kamelinkarvaa käytetään sellaisenaan tai sekoitteina neuleisiin
sekä takkikankaisiin.
• Karkeasta päälliskarvasta valmistetaan köysiä, hihnoja, telttakankaita
sekä huopia.
• pestään 30°C asteisessa vedessä neutraalilla pesuaineella
hellävaroen, ettei karva vanu.

7. Kashmir (WS)
• kashmirvuohen erittäin hienoa alusvillaa
• kerätään talteen vuosittain eläinten karvanlähtöaikaan.
– Yksi kashmirvuohi tuottaa villaa noin 500 g.
– Kashmirvillaa tuotetaan vuosittain noin 4 000 - 5 000 tonnia.
• tuottajamaita ovat Kiina, Iran, Mongolia, Intia ja Turkki.
• Kasmiria käytetään sellaisenaan tai sekoitettuna pääasiassa villan
kanssa mutta myös silkin, puuvillan tai synteettisten kuitujen
kanssa.
• Kasmiria käytetään hienona kampalankana mm.
ompelulankoihin, solmioihin ja huiveihin sekä karstalankana
naisten pukukankaisiin.
• Kashmirin hoidossa tulee olla erittäin varovainen
– pestään haaleassa vedessä
– neutraalilla pesuaineella
– Hellävaroen
• Koska kashmir vanuu helpommin kuin villa, tulee tuotteen
käsittelyssä varoa mekaanista muokkausta.

8. Laama (WL)
• kamelin sukuinen eläin, jota esiintyy Etelä-Amerikassa.
• Laama on kotieläin
• Laaman villaa tuotetaan vuosittain noin 600 tonnia
– pääasiassa Boliviassa.
• Uroslaamaa käytetään kuormajuhtana ja naaraslaaman villa
keritään tekstiilitarkoituksiin joka toinen vuosi.
• Laamasta saadaan kahdenlaista karvaa:
– karkea peitinkarvaa
– hienoa alusvillaa.
• Laaman villa on lämmintä, kevyttä ja sillä on hyvä vetolujuus
• käytetään lähinnä eläimen kasvualueella perinteisiin tuotteisiin:
– ponchoja, huopia ja mattoja.
• Laaman karvasta valmistettuja tuotteita hoidetaan samoin kuin
villatuotteita:
– pestään hellävaroen
– korkeintaan 40° C:ssa
– neutraalilla pesuaineella.

9. Naudankarva (HR)
• lähinnä karkeita jouhia tai harjaksia
• käytetty perinteisesti harjojen valmistukseen
• Jouhia käytetään hyvin vähän
tekstiiliteollisuudessa
– matto- ja huopalangoissa tehosteina
– huonekalukankaissa puuvilla- tai pellavaloimeen
yhdistettynä.
• Jouhia ja harjaksia saadaan myös
sioista, hevosista (HS), vuohista (HZ) sekä koirista.
• Jakkihärästä saadaan kehrättäväksi sopivaa
pehmeää kuitua
– Tuotanto on hyvin vähäistä ja sillä on lähinnä
paikallista merkitystä.

10. Silkki (SE)
• Kehrääjähyönteisten kotelokopista saatava kuitu.
• Ylellinen raakaa-aine
• Silkkilajit määritellään kehrääjähyönteisten
perusteella:
– Mulperisilkki
– Villisilkki
• muiden kehrääjien kuin viljellyn silkkiperhosen toukkien
kehräämä tavallisesti karkea silkkikuitu
– Tussahsilkki
• Tussah on viljeltya silkkiä tummempaa väriltään sekä
karkeampaa. Hinnaltaan mulperisilkkiä edullisempaa.
• Näistä tärkein viljelty mulperisilkki

11. • Silkkiä saadaan pääasiassa viljellyn mulperi- eli silkkiperhosen
toukan kehräämästä kotelosta eli kokongista, mutta myös jonkin
verran villiperhosten koteloista.
• Silkin valmistus keksittiin Kiinassa tiettävästi 2640 e.Kr. ja Kiina
hallitsi markkinoita Silkkitien aikaan, jolloin silkkiä myytiin
painostaan kultaa.
– Ensimmäisen vuosituhannen puolivälin aikoihin silkin valmistus levisi myös
Japaniin, Intiaan, Persiaan sekä Arabiaan. Keskiajalla silkin viljely levisi myös
Eurooppaan, aluksi lähinnä Italiaan.
• Nykyisin silkkiä tuottavat pääasiassa Kiina ja Intia sekä Japani. Euroopassa on
keskitytty lähinnä silkin jalostamiseen. Silkkiä tuotettiin 2002 noin 132 000 tonnia.
• Tekokuidut ovat vähentäneet silkin merkitystä tekstiiliraaka-
aineena.
• Silkkiperhosnaaras elää yleensä vain noin 3 vuorokautta, jonka
aikana se munii 300-700 munaa.
• Munat talvehtivat ja keväällä niistä kehittyy toukkia, jotka syövät
mulperipuun lehtiä.
• Noin kuukauden kuluttua toukka alkaa kehrätä ympärilleen
koteloa, joka muodostuu toukan kehruurauhasissa syntyvästä
valkuaisaineesta, fibroiinista sekä toukan erittämästä
seriinistä, joka liimaa fibroiinisäikeet kuiduksi.

12. • Valmiit kokongit höyrytetään ja serisiini pehmitetään
kuumassa vedessä kuitujen irrottamiseksi.
• Yhdestä kokongista saadaan noin 4000 m yhtäjaksoista
säiettä, joista kelaamalla saadaan jopa 900 m lankaa.
• vaatetuskankaiden raaka-aineena yleensä sellaisenaan
hieman kalliimmissa tuotteissa sekä sekotteina muiden
kuitujen kanssa.
• Silkki on ohut, mutta erittäin luja ja taipuisa kuitu, jossa on
hieno kiilto.
• Silkillä on korkea kosteudenimukyky
• se eristää hyvin lämpöä
• Silkki kestää huonosti mm. auringonvaloa ja hikeä ja
sähköistyy kuivassa ilmassa.
• hoidossa tulee olla huolellinen.
– pestä riittävän usein, sillä alkalit ja hiki heikentävät niiden kestävyyttä ja
saattavat muuttaa tuotteen värejä.
– Silkkituotteille suositellaan vesipesua 30ºC vedessä neutraalilla pesuaineella.
– Silkki siliää helpoimmin kosteana, mutta silityslämpötila saa olla korkeintaan
150ºC
– Silkkituotteet voidaan pestä myös kuivapesuna
– Silkkiä ei saa kuivata kuivausrummussa.

13. Erilaisia silkkejä
• burette-silkki: Jota kutsutaan myös Bourette-silkiksi, valmistetaan silkin valmistuksessa
syntyvästä kaikkein lyhytkuituisimmasta ylijäämämateriaalista. Burette-silkkikangas on
siksi ulkonäöltään epätasainen, mutta sillä on silti silkin hyvät ominaisuudet kuten hyvä
siliävyys- ja lianhylkivyyskyky. Se kestää pesukonepesua 40 asteessa (toisin kuin
useimmat silkit) ja sitä voi silittää höyryraudalla puuvillan lämpötilalla.
• gregé-silkki eli kelasilkki.
• karstattu silkki: valmistetaan karstaamalla ja kehräämällä lyhyistä jäännöskuiduista.
Esimerkiksi burette-silkki.
• keitetty silkki: silkkiä, josta on serisiini poistettu keittämällä. Tällöin silkkikuidun
muodostavat kaksi kolmionmuotoista kuitua erottuvat toisistaan. Keitetty silkki on
pehmeää, ohutta ja kiiltävää, kun taas serisiinin peittämät kuidut ovat
paksummat, koska niitä on kaksi yhdessä; ja se on himmeää ja jäykähköä.
• kelasilkki: hienoin yhtenäinen kuitu, jonka voi kelata suoraan irti kotelokopasta.
• kreppi: kangaslaatu, joka valmistetaan joko käyttämällä kreppisidoksia tai ylikierteisiä
kreppilankoja.
• organza-silkki: ohut silkkiharso, joka alun perin valmistettiin raakasilkistä
(keittämättömistä silkkilangoista). Silkkiliima teki kankaasta luonnostaan jäykkää.
• schappe-silkki: kelaukseen sopimattomista kotelokopista sekä kelattujen kotelokoppien
pinta- ja sisäosista kehrättyä lankaa.
• trame-silkki: löyhäkierteinen silkkilanka, jota voidaan käyttää vain kuteena.

14. Silkkituotteiden ominaisuudet
Positiiviset
• Lämmöneristyskyky
• Siliävyys (paitsi tussahsilkillä)
• Lianhylkimiskyky
• Hyvä kosteudenimemiskyky
• Suuri lujuus ja kulutuksenkesto
• Hieno kiilto
• Taipuisuus
• Ohut ja miellyttävän tuntuinen
negatiiviset
• Huono auringonvalonkesto
• Huono hienkesto
• Kankaissa liestymisalttius
• Vaurioituu herkästi
kemikaalien ja lämmön
vaikutuksesta

15. tekstiilituotteiden valmistusprosessin
ympäristöhaittoja:
• Vesi. Veden liiallinen käyttöä ja saastuminen vähentävät puhtaan veden
• määrää.
• Kemikaalien käyttö. Torjunta-aineiden ja kasvimyrkkyjen liiallinen käyttö
• viljelyssä sekä kemikaalien käyttö tuotannossa kuormittavat ympäristöä ja
• saastuttavat.
• Luonnonvarojen kulutus. Uusiutumattomien ja uusiutuvien luonnonvarojen liiallinen käyttö ja
säännöstelemättömyys kuluttavat luonnonvarat loppuun ennen aikojaan.
• Jäte. Tekstiilijätteen määrä kasvaa. Loppusijoittaminen on ongelmallista.
• Kuljetus. Tekstiilien kuljetus kuluttaa uusiutumattomia luonnonvaroja sekä saastuttaa ympäristöä.
• Tuotanto. Kuluttaa energiaa ja luonnonvaroja sekä saastuttaa. Lisää maaperän ja vesistöjen
pilaantumista. Edesauttaa luonnon monimuotoisuuden
• häviämistä.
• Etiikka. Työntekijöiden ihmisoikeuksia sekä ihmisten hyvinvointia laiminlyödään. Teollisuuden käytössä
elämiseen tarvittavia luonnonvaroja, kuten
• puhdasta vettä ja ruuan viljelyyn kelpaavaa maaperää.
• Käyttö. Loppukäyttäjän ympäristövaikutukset ovat 75–95 % kokonaisvaikutuksista. Tuotteiden
huoltaminen kuluttaa sähköä ja vettä. Lisää kasvihuonepäästöjä ja ilmaston lämpenemistä.
• Tuotteiden hävittäminen. Hävittäminen kuormittaa ympäristöä, kun tuotteet haudataan kaatopaikoille
tai poltetaan. (Sherburne 2009, 6−7.)

16. lähteet
• http://www.finatex.fi/index.php?mid=7&pid=
71
• http://publications.theseus.fi/bitstream/handl
e/10024/32184/Lind%20Suvi.pdf?sequence=1
• http://fi.wikipedia.org/wiki/Silkki
• http://www.cs.uta.fi/ipoppla/www/ipoppla00
/koku/silkki/index.html