Käänne oikeaan päin

1. KÄÄNNE OIKEAAN PÄIN - VAALIT JA NIISTÄ ETEENPÄIN
Vaalit on pidetty ja kansa on puhunut. Nyt on analyytikkojen vuoro yrittää saada selvää mitä kansa
oikeastaan sanoi. Helppo vastaus on todeta, että kansa haluaa vaihtoehdon nykyiselle
hallitukselle, julkisen talouden säästöjä leikkausten muodossa sekä malttia ilmastopolitiikkaan tai
vähintään sen aiheuttamille kustannuksille. Mutta tulos pitää sisällään myös enemmän nyansseja -
erityisesti kun tarkastelua viedään alue- ja puoluetasolle.
Yleinen havainto on, että äänestäjät siirsivät poliittista keskipistettä oikealle. Tämä näkyy
Kokoomuksen ja perussuomalaisten tuloksessa, mutta myös muiden puolueiden sisällä. SDP sai
nuorisojytkyn, jonka tekijät eivät kuitenkaan ole mitenkään leimallisen punavihreitä - pikemminkin
päinvastoin. Vihreiden ryhmästä putosivat tai jättäytyivät pois "vasempaan laitaan" lukeutuneita
henkilöitä ja pienentynyt ryhmä on profiililtaan jopa leimallisen maltillinen.
Poliittiseen historiaan jää Keskustan romahdus maakunnissa perussuomalaisten edessä, mutta
myös teollisuus- ja korpikommunismin viimeistenkin rippeiden katoaminen eduskunnasta. Kun
aluetason analyysia tarkennetaan, nähdään että Keskustalle jäi enää Kainuu, Itä-Lappi ja Oulun
eteläpuolinen Pohjanmaa. Pohjoisten alueiden kasvavat ja vauraammat alueet siirtyivät kuitenkin
perussuomalaisille. Tämä on kiinnostavaa siksi, että se osoittaa perussuomalaisten nykyisen
kannatuksen olevan jotain muuta kuin vanhan SMP:n.
Perussuomalaisten nousussa on kyse ennen muuta identiteetistä ja viestinnästä. Vaikka Keskusta
teki hallituksessa - tuloksia saavuttaen - kovaa työtä mm. alueellisten tulonsiirtojen ja
tuplalapsilisien eteen, kannatus jatkoi putoamistaan. Perussuomalaisilla onkin rahanjakoa
kovempaa tarjottavaa - ylpeyttä ja vastaidentiteettiä etelän oletetulle punavihreälle menolle.
Tämä vaikuttaa, erityisesti aggressiivisesti ja suorasukaisesti tarjoiltuna, toimivan erinomaisesti
vieraantuneille maaseudun ja myös pohjoisempien kaupunkien asukkaille.
Vasemmistoliiton voidaan arvioida menettäneen äänestäjiään kahteen suuntaan. Maltillinen
maakuntien ay-väki on vuotanut jo vuosia demarien suuntaan ja samalla korpikommunistit
siirtyvät kirkkomaalle tai kovempien EU-vastustajien leiriin. Viimeiset Tennilän ja Seppäsen
kannattajat löytyvät todennäköisemmin Väyrysen tai perussuomalaisten takaa. Lappi menetti
viimeisen vasemmistoliittolaisen kansanedustajan, Oulussa äänimäärät romahtivat ja
Satakunnassa ay-mies Myllykoski sammutti parlamentaariset valot lähtiessään - ainakin
toistaiseksi.
Paavo Arhinmäen pj-kaudesta alkanut muodonmuutos kaupunkien koulutettujen nuorten
aikuisten puolueeksi, jonka poliittinen sisältö on muuttunut perusturvasta ja luokkakamppailusta
identiteettikamppailuun on nyt valmis. Sen hinta muodostui kuitenkin yllättävän kovaksi eivätkä
varsinkaan miesäänestäjät - tai ainakaan ehdokkaat ole pysyneet muutoksen vauhdissa.
SDP voitti vaalit, mutta ei niin paljoa kuin mitä sen kumppanit hävisivät. Siksi erityisesti vihreistä
kummunneet syytökset demarien "äänestäjävarkaudesta" eivät tunnu pitävän paikkaansa
Helsingin ulkopuolella. Luvut käyvät paremmin yhteen, jos oletetaan SDP:n menettäneen jonkin
verran äänestäjiä Kokoomukseen ja perussuomalaisiin, mutta saaneen vastaavasti hieman
enemmän kannatusta vihreistä ja vasemmistoliitosta.

2. Marinin perinnöksi vaikuttaakin jääneen toinen perättäinen vaalivoitto, ensimmäinen sellainen
pääministeriasemasta 20 vuoteen (edellisen kerran tässä onnistui Paavo Lipponen 2003 vaaleissa)
sekä SDP:n ryhmän nuorennusleikkaus. Tämä ei ole huono perintö, vaikkei Suomi koskaan nähnyt
Marinin poliittista linjaa käytännössä. Paljon puhuttu "vasemmistolainen" hallitusohjelma kun
rakentui Antti Rinteen aikana laadituille sosialidemokraattisille linjauksille.
Kokoomus voitti odotetusti ja saa kiittää tuloksestaan pitkälti sitä suosinutta velka-agendaa, johon
jokainen pääkirjoitustoimittaja ja elinkeinoelämän etujärjestö tarttui innolla. Voiton varmisti
puheenjohtaja Orpon selviytyminen kunnialla loppusuoran väittelyistä sekä vahva
ehdokasasettelu, joka toi erityisesti etelän suurissa vaalipiireissä suuren määrän julkisuudesta
tuttuja henkilöitä eduskuntaan. Sen sijaan moni nuorempi, mutta jo kunnallispolitiikassa koeteltu,
puurtaja jäi toistaiseksi valitsematta. Ero SDP:n ryhmään on tässä mielessä kiinnostava - kun
sosialidemokraatit saivat nuoret valtuustoja johtavat ehdokkaansa läpi, Kokoomuksen vastaavat
jäivät valintaa vaille.
Helppoa hallituksen kokoamisesta ei silti tule. Kaikki puolueet korottivat panoksiaan loppuun asti
ja nyt kyse on siitä millaisilla kompromisseilla tilanteesta tullaan kunnialla ulos. Kokoomus on
vakuuttanut sitoutumistaan VM:n tasapainotustavoitteisiin ja vielä koventanut linjaansa vaatimalla
saman ministeriön laskelmia vaikutuksista. SDP kyseenalaistaa paitsi mittaluokan järkevyyttä
kasvun kannalta, myös monet Kokoomuksen keinot. Lisäksi sinipunan tukipuolueet voivat olla
vähissä, kun sekä vihreät että vasemmistoliitto vaikuttaisivat halukkailta nuolemaan haavojaan
oppositiossa.
Perusporvarihallituksen puolesta puhuu moni seikka - erityisesti perussuomalaisten siirtymä
selkeään talousoikeistoon. Tukijat voivat kuitenkin olla tässäkin hallituksessa vähissä - tosin pieni
enemmistö löytyy jopa ilman Keskustaa. Keskusta ehti pääsiäisen kunniaksi kieltää vähintään
kolmesti hallitukseen tulonsa, mutta hallitushimojen ylösnousemus saattaa vielä odottaa kunhan
aikaa hieman kuluu ja rahallinen tarjous erilaisten alueellisten tukien muodossa nousee.
Kokoomuksen ja perussuomalaisten varaan rakentuva hallitus aloittaisi todennäköisesti
suomalaisittain tuntuvan talouskurin jonka seurauksia yritettäisiin paikata veronkevennyksillä.
Riskeinä on perussuomalaisten mahdollinen kannatuspudotus erityisesti pienituloisten ja
työntekijöiden keskuudessa, ja toisaalta Kokoomuksen kyljen aukeaminen Helsingissä ja muissa
suurissa kaupungeissa suhteessa vihreisiin. Vihreät vaikuttavat aistivan tilanteen ja vaalien
jälkeisissä analyyseissa he vaikuttavat haluavan kehittää puolueensa profiilia
sosiaaliliberaalimpaan suuntaan - kauemmas SDP:stä ja Vasemmistoliitosta.
Paradoksaalisesti tämä voi olla pidemmällä tähtäimellä jopa vasemmistopuolueiden etu. Mitä
oikeistolaisemmaksi vihreät kehittyvät (joko aidosti tai imagoltaan), sitä enemmän vihreiltä irtoaa
vasemmistolaisesti ajattelevia äänestäjiä joita sekä SDP että Vasemmistoliitto voivat tavoitella.
Samalla vihreiden kannatus voi lisääntyä pääasiassa nyt Kokoomusta äänestävien suunnasta. Tämä
nostaa punavihreän blokin kokoa. Vihreiden lipsahtamista kokonaan oikealle ja tekemään
Vanhasen kakkoshallitusta perinteisten porvaripuolueiden kanssa estää taas tehokkaasti
väistyneessä hallituksessa saatu rokote Keskustaa vastaan.