Suomen metsäkeskuksen ja Tapio Oy:n 29.8.2018 Porissa järjestämän Kulotus Metsäkeskuksen luonnonhoitohankkeena koulutuksen materiaalia. Toimintamalli Metsien monimuotoisuutta edistävä kulotus –luonnonhoitohankkeille, Suomen metsäkeskus

1. Toimintamalli Metsien monimuotoisuutta edistävä kulotus –luonnonhoitohankkeille
Suomen metsäkeskus 2018 (Tuli takaisin metsiin –hanke)
Tausta
Yksityismetsässä tapahtuvaan hallittua tulenkäyttöä voidaan tukea Kestävän metsätalouden määräaikaisen rahoituslain 21 §:n perusteella
metsäluonnon hoitohankkeessa.
Tulenkäyttö voi tulla kyseeseen kahdessa eri luonnonhoitohankkeen hanketyölajissa (1 ja 3).
1-työlajin hankkeessa tehdään monilla erilaisilla menetelmillä monimuotoisuuden kannalta tärkeiden elinympäristöjen hoitoa. Tuli on tietyissä
tapauksissa, esimerkiksi harjujen paahderinteillä, sopiva menetelmä elinympäristön hoitoon. Elinympäristön hoitohankkeen sisältönä voi olla
esimerkiksi paahdeympäristön hakkuu ja luonnonhoidollinen kulotus.
3-työlajin hankkeen toteutuksessa kyse on aina kulottamisesta, jonka tavoitteena on metsien monimuotoisuuden edistäminen.
Tämä toimintamalli koskee ainoastaan 3-työlajin eli Metsien monimuotoisuutta edistävä kulotus -luonnonhoitohankkeiden toteutusta.
Tarkoituksena on edistää 3-työlajin kulotus-luonnonhoitohankkeiden toteutumista määrittelemällä niitä koskevia käytäntöjä.
Luonnonhoitohankkeet toteutetaan rahoituslain 23§:ssä kuvatun hankehaku-menettelyn mukaisesti.
Tulen käytön edistämiseen liittyvät pykälät Kemera-laissa
21 §
Metsäluonnon hoitohankkeet
Tukea voidaan myöntää:
1) usean tilan alueelle ulottuviin, monimuotoisuuden kannalta tärkeiden elinympäristöjen
hoito- ja kunnostustöihin sekä metsä- ja suoelinympäristöjen ennallistamiseen;
3) metsien monimuotoisuutta edistävään kulotukseen;
23 §
Hankehaku
Metsäluonnon hoitohankkeen tuensaajat valitaan hankehaun perusteella. Metsäkeskus
asettaa tällöin määräajan tuen hakemiseen. Hankehakuja voi olla enintään kolme
vuodessa.
Metsäkeskuksen on tarkoituksenmukaisessa laajuudessa tiedotettava 1 momentissa
tarkoitettujen tukien hakumahdollisuudesta, hankkeiden valintaperusteista ja hakemisessa
noudatettavasta muusta menettelystä sekä tukien myöntämisen pääasiallisista
edellytyksistä ja ehdoista.
Valintaperusteista ja -menettelystä voidaan tarvittaessa antaa tarkempia säännöksiä
valtioneuvoston asetuksella.

2. Metsien monimuotoisuutta edistävä kulotus
Monimuotoisuutta edistävän kulotuksen tarkoituksena on lisätä puuntuotannollisin tavoittein hoidettavilla metsäkuvioilla monimuotoisuudelle
arvokkaita metsän rakennepiirteitä, kuten palanutta puuta, maata ja lahopuuta. Kulotus parantaa metsäpaloista riippuvaisen, harvinaistuneen
lajiston elinmahdollisuuksia. Samalla kulotuksesta on metsänhoidollisia hyötyjä, sillä sen avulla voidaan parantaa kasvupaikan ravinne- ja
lämpöolosuhteita sekä metsän uudistamistulosta.
Kohteiden valinta ja valmistelu
Kulotuskohteiksi valitaan kivennäismaalla sijaitsevia, tuoreen tai kuivahkon kankaan kasvupaikkaluokkien metsäkuvioita. Metsänhoidollisesti ne
ovat tasa-ikäisrakenteisen metsän kasvatusmenetelmän mukaisesti päätehakattuja leimikoita. Poltettavaksi sopivan alueen laajuuden tulee olla
vähintään 2 hehtaaria. (Metsien monimuotoisuutta edistävä kulotus -luonnonhoitohankkeen kohdevalinta eroaa Elinympäristöjen hoito- ja
kunnostus -luonnonhoitohankkeissa tulen avulla hoidettavien kohteiden valinnasta. Elinympäristön hoidossa tulenkäyttö on tarpeen esimerkiksi
karujen harjumetsien hoidossa).
Paloriippuvaisen lajiston suojelun perusteella hankkeiden toteutuksessa suositaan kohteita, jotka Metsähallituksen palojatkumoalueiden
tuntumassa tai alueella, jossa yksityismetsässä on katkeamaton kulotusperinne. Jatkumolla on merkitystä esimerkiksi metsäpaloympäristöissä
lisääntyville eliöille. Esimerkiksi paloalueiden kovakuoriaisten tiedetään kykenevän suuntaamaan kohti uutta paloaluetta jopa kymmenien
kilometrien päästä.
Kulotuskohteeksi ei valita leimikkoa, jolla on metsäluonnon erityisen tärkeä elinympäristö (10§), muun kuin paloriippuvaisen uhanalaisen lajin
esiintymä tai pinta- tai pohjavesien suojelun kannalta herkkä alue. Kulotusalueella myöskään saa kulkea sähkö-, puhelin- tai muuta ilmalinjaa.
Kulotuksessa poltetaan suurin osa päätehakatun leimikon hakkuutähteestä, osa humuskerroksesta sekä leimikolle jätetty säästöpuuryhmä
(hyvin laajoilla hakkuualueilla voi olla useampia säästöpuuryhmiä). Metsänhoidon suositusten mukaan kulotusalueelle on tarkoituksenmukaista
kohdentaa tavanomaista runsaampi säästöpuusto. Tavanomaisesti uudistushakkuualueille jätetään luonnonhoidon laadunseurannan mukaan
eläviä säästöpuita noin 10 kpl ja 3m3
hehtaaria kohden. Tavoiteltavien monimuotoisuusvaikutusten saavuttamiseksi kulotettavan alueen
säästöpuuryhmässä tulee olla vähintään 10m3
puuta. Ryhmän puustossa tulee pyrkiä monipuolisuuteen ja säästää ensisijaisesti vallitsevan
latvuskerroksen järeitä puita. Kemera-asetuksen (594/2015) 28 §:n mukaan maanomistajalle voidaan maksaa korvaus poltettavan
säästöpuuryhmän puustosta. Maanomistajalle korvataan 10 kpl/ha ylittävä osuus palaneelle alueelle jäävästä säästöpuustosta
keskikantohinnan ja säästöpuiden keskimääräisen tilavuuden mukaan. Tarkoituksena on kannustaa maanomistajia tavanomaista selvästi
runsaampaan säästöpuiden määrään.
Kulotettavan leimikon säästöpuut keskitetään yhteen tai useampaan ryhmään, joka merkitään ennen hakkuuta maastoon kuitunauhoin.
Säästöpuuryhmä sijoitetaan riittävän kauas (vähintään 30 m) teistä ja aukon reunasta, jotta mahdollisesti kaatuvat puut eivät yllä tielle tai aukon
ulkopuolelle. Kulotuskohteelta ei kerätä hakkuutähteitä. Polttoa varten säästöpuuryhmän läheisyydessä olevat hakkuutähteet siirretään
puunkorjuun yhteydessä palokuormaksi säästöpuuryhmän sisälle, jolloin ryhmän poltto onnistuu paremmin. Metsänhoitosuositusten mukaisesti
leimikolle jätetään säästöpuiksi poltettavan ryhmän lisäksi myös yksittäiset monimuotoisuudelle erityisen arvokkaat puut, kuten järeät haavat.

3. Poltettu säästöpuuryhmä on metsänhoidollisesti kuin mikä tahansa säästöpuuryhmä, sitä ei käsitellä metsätaloustoimin. Kulotuksen jälkeen
tulen eriasteisesti vaurioittamat säästöpuut jäävät paikalleen kasvamaan/lahoamaan tarjoten pienelinympäristöjä mm. paloriippuvaiselle sekä
lahopuulajistolle.
Monimuotoisuutta edistävä kulotus -luonnonhoitohankehaun valmistelu
Metsäkeskuksessa kulotus-luonnonhoitohankehakua valmistelee elinkeinopalveluiden metsän- ja luonnonhoidon asiakasneuvoja tai
luonnonhoidon asiantuntija. Hän valitsee hankehakuun tulevat kulotuskohteet niiden sopivuuden (ks. yllä) sekä hankehaun valmisteluun ja
hankkeen toteutukseen käytettävissä olevan resurssin perusteella.
Kun yksityinen maanomistaja toivoo, että hänen metsässään tehdään kulotus Kemera-luonnonhoitohankkeena, maanomistaja tai häntä
edustava metsäorganisaatio esittää metsäkeskukselle hankealoitteen kulotus-luonnonhoitohankkeen toteutuksesta liittäen aloitteeseen tiedon,
mistä kohteesta on kyse. Jos kohde on luonnonhoitohankkeeseen sopiva ja palvelualueella tulossa kulotusta koskevan luonnonhoitohankkeen
haku, esitetyn kohteen toteutus voidaan liittää osaksi hankehakua.
Metsäkeskus pyrkii myös omalla toiminnallaan edistämään sopivien kulotuskohteiden löytymistä suunnitteilla oleviin hankehakuihin. Kohteita
haettaessa hyödynnetään esimerkiksi metsänkäyttöilmoituksia, joiden perusteella voidaan tehdä yhteydenottoja maanomistajiin. Suunnitteilla
olevaa kulotus-luonnonhoitohanketta markkinoidaan kyselemällä maanomistaja- ja toimijaverkostoilta kiinnostusta ja kohteita hankkeen
toteutukseen.
Metsäkeskuksella on lain mukaan mahdollisuus järjestää vuosittain kolme luonnonhoitohankehakua. Kulotus-luonnonhoitohankkeet
valmistellaan ensisijaisesti vuoden viimeiseen tai ensimmäiseen hankehakuun siten, että hankkeeseen kuuluvan kulotuksen / kulotusten
toteutus on mahdollista tehdä seuraavan vuoden keväällä. Sääolosuhteiden vuoksi kulotuksen toteutusta saatetaan joutua siirtämään
seuraavaan vuoteen, mutta ei sen myöhemmäksi. Tällöin kohde jää toteuttamatta ja hanke korvaa ainoastaan kohteen valmistelusta
aiheutuneet kustannukset. Säästöpuukorvaus maksetaan ainoastaan toteutuneilta kulotusalueilta.
Kulotuksesta kiinnostuneita metsänomistajia ja sopivia kohteita etsitään neuvotellen alueen toimijoiden ja metsänomistajien kanssa. Sopivan
kohteen löydyttyä metsänomistajalta haetaan kirjallinen suostumus kulotuksen toteuttamisesta. Metsänomistajan kanssa sovitaan leimikolle
jätettävästä säästöpuuryhmästä ja ryhmä merkitään maastoon kuitunauhoin. Metsänomistajan kirjallisessa suostumuksessa kuvataan
kulotustoimenpiteet ja suostumuksen liitteenä on kartta kulotusalueesta, johon on myös merkitty säästöpuuryhmän sijainti. Metsäkeskus
varmistaa, että toteutukseen liittyvät olennaiset tiedot (säästöpuuryhmän paikka yms.) välittyvät hakkuun suunnittelijan ja toteuttajan tietoon.
Maanomistaja sopii hakkuun toteuttajan kanssa hakkuun ajankohdan siten, että kohde on kulotettavissa 1.5. mennessä. Sopimisen jälkeen
Metsäkeskuksen neuvoja/asiantuntija valmistelee kulotuskohteen toteutuksen kilpailutuksen kaikille toimijoille avoimessa
hankehakumenettelyssä. Toteuttajaksi valitaan parhaan tarjouksen tehnyt, pätevä toimija. Tarjouspyynnössä on mainittavat jälkivartioinnin
järjestäminen, josta vastuu on hankkeen toteuttajalla
Hankehakumenettelyn mukaisesti Metsäkeskuksen metsätieto- ja tarkastuspalvelut tekevät päätöksen toimijan valinnasta ja tuen
maksatuksesta. Kulotusten edistämiseksi nykyisin voimassa olevan, määräaikaisen Kemera-lain (23.1.2015/34) aikana tukea voidaan myöntää
myös yhden tilan hankkeille.

4. Hankkeen toteuttajan vastuut
Hankkeen toteuttajaksi valittu toimija esittää rahoitushakemuksessaan tarkan suunnitelman kulotuksen toteuttamisesta. Suunnitelmassa
esitetään kulotusalueen valmisteluun (mm. palokujat ja –käytävät, vedenottopaikat), polttoon ja jälkivartiointiin liittyvät ratkaisut.
Kulotushankkeen toteutuksen suunnitteluun on myös mahdollista saada Kemera-tukea.
Hankkeen toteuttajaksi valittu toimija vastaa kulotuksen paloturvallisuudesta. Toteuttaja laatii kulotussuunnitelman, joka sisältää muun muassa
turvallisuuteen liittyviä asioita ja tekee kulotuksesta vaadittavan ennakkoilmoituksen pelastuslaitokselle ja vastuuhenkilö varmistaa
pelastusviranomaiselle kulotuksen toteutumisen. Toteuttajalla on myös vastuuvakuutus vahinkojen varalta. Metsänomistaja voi varautua omalla
vakuutuksellaan mahdollisiin haittoihin.
Luonnonhoidolliseen kulotukseen soveltuva kohde:
 sijaitsee kivennäismaalla, tuoreen tai kuivahkon kankaan kasvupaikalla
 tasaikäisrakenteisen metsänkasvatusmenetelmän mukaisesti päätehakattu leimikko,
jolta ei korjata hakkuutähteitä
 leimikolla säästöpuuryhmä, jossa on puuta vähintään 10m3
. Ryhmä sijaitsee
vähintään 30 metrin etäisyydellä tiestä tai kulotusalueen reunasta, lisäksi
mahdollisesti yksittäisiä, monimuotoisuudelle arvokkaita säästöpuita
 leimikolla ei ole metsälain 10 § elinympäristöjä, uhanalaisten lajien esiintymiä,
vesiensuojelun kannalta herkkiä alueita eikä voimalinjoja
 priorisoidaan Metsähallituksen palojatkumoalueiden läheisyydessä sijaitsevia
kohteita tai alueita, joilla yksityismetsien kulotustoiminta on ollut säännöllistä