Karvanopat ja Kaukametsä – elämää Kehä kolmosen tällä puolen Hyvinkään, Tuusulan, Mäntsälän, Järvenpään, Nurmijärven ja Keravan museoiden tutkimus- ja nykydokumentointihanke vuonna 2014.

1. Karvanopat ja Kaukametsä
Elämää Kehä kolmosen tällä puolen
Olla kotoisin Keski-Uudeltamaalta. Olla
keravalainen, nurmijärveläinen, hyvinkääläinen,
tuusulalainen, mäntsäläläinen, järvenpääläinen.
Mistä se – paikallis- ja kuntaidentiteetti – nousee
ja mitä se merkitsee vuonna 2014?
Myös paikallisuus arkisena ja
yhteisöllisenä kokemuksena kuuluu
tutkimuksen piiriin. Mitä on elää tutuilla
sijoilla ja millaisia tarinoita kotikulmiin
liittyy? Missä nykyään vaihdetaan
kuulumiset - torilla, kylänraitilla, somessa?
Entä millaista yhteistä toimintaa kotipaikan
puitteissa on virinnyt?
Identiteetillä tarkoitetaan yksilön tai ryhmän
käsitystä itsestään erityisenä kokonaisuutena.
Paikka josta ihminen kokee olevansa kotoisin on
identiteetin – minäkuvan – tyyssija. Siihen
liittyy kiintymys tiettyihin paikkoihin ja
yhteenkuuluvuus tiettyihin ihmisiin.

2. 1. Johdanto
1.1. Tausta
1.2. Tavoite
2. Menetelmät
2.1. Nykydokumentointi
2.2. Sosiaalinen media, netnografia
2.3. Kirjoituskilpailu / kirjoituskutsu
3. Kohderyhmät ja erikoiskeissit
3.1. Rivikuntalaiset
3.2. Yhdistykset, sosiaaliset liikkeet
3.3. Informanttien rekrytointi
4. Referenssiaineisto ja loppureflektio
4.1. Paikallislehtien tilaaminen ja tallentaminen
4.2. Kunnanvaltuutetut
5. Tutkimusetiikka
5.1. Hyvä toimintatapa
5.2. Informantin oikeudet
6. Organisointi
6.1. Aikataulu
6.2. Seuranta
6.3. Aineiston tallentaminen
7. Saatteeksi
7.1. Kiteytys
7.2. Loppusanat
2
Tutkimussuunnitelma
Sisältö:

3. Karvanopat ja Kaukametsä
- elämää Kehä kolmosen tällä puolen
Tutkimussuunnitelma 6/2014
1. Johdanto
1.1. Tausta
Paikallis- ja kuntaidentiteetin merkitys ja sisältö yksilöllisissä ja yhteisöllisissä rakentumisprosesseissa on tärkeä kysymys. Miten
luonteeltaan historialliset ja omaelämänkerralliset kiintymys- ja yhteenkuuluvuusideat suhtautuvat jyrkkiin muutoksiin, kuten
esimerkiksi kuntaliitoksiin. Onko paikallisuus virtuaalisten verkostojen ja globalisaation aikakaudella kenties liudentumassa vai
ehkä sittenkin nousupyörteessä?
Hyvinkään, Tuusulan, Mäntsälän, Järvenpään, Keravan ja Nurmijärven museoiden hankkeessa Karvanopat ja Kaukametsä – elämää
Kehä kolmosen tällä puolen selvitetään paikallisuuden luonnetta ja asemaa Keski-Uudellamaalla. Keski-Uuttamaata pohjoisessa ja
etelässä rajaavat isot kaupungit luovat mielikuvaa ruraalista seutukunnasta. Paikkakunnat ovat kompakteja ja yksilöllisiä, mikä
toimii otollisena pohjana identifikaatiolle. Kenttä on tutkimuksellisesti kiinnostava, mutta selvityksellä on myös käytännön tilaus:
pääkaupunkiseudun aluepolitiikka vaatii alueellisten arvojen tarkastelua.
1.2. Tavoite
Tutkimus kartoittaa paikallisidentiteetin avainelementit, sellaisina kun ne ilmenevät keski-uusimaalaisten keskuudessa vuonna
2014. Mistä ne juontuvat ja miten ne aktuaalistuvat yksilön jokapäiväisessä elämässä? Entä minkälaista paikallisuuteen nojaavaa
omaehtoista yhteisöllistä organisoitumista on vireillä? Näistä lähtökohdista valaistaan sitä, millainen voimavara paikallisidentiteetti
on sekä toisaalta sitä, mikä sitä mitätöi tai hapertaa. Kuntaidentiteettiin fokusoidaan tiedustelemalla kuntamielikuvia,
paikkakunnan henkeä sekä mm. kotikunnan edustamia arvoja.
Tutkimuksen lopputuoteena on paikallisuutta skannaava aineisto sekä tutkimusraportti, joka tulkitsee ja esittelee keski-uusimaalaisia
paikallis- ja kuntaidentiteettejä. Yleistajuinen raportti palvelee kuntalaisia, paikallismuseoita sekä kunnallista
päätöksentekoa. Raportti toimii myös avaimena aineistoon. Aineisto organisoidaan järjestetyksi kokoelmaksi, joka palvelee
tutkimus-, julkaisu- ja näyttelytoimintaa sekä toteuttaa museoiden tallennustehtävää. Tutkimuksen aikana – mikä on nyky-dokumentoinnille
tyypillistä – hanke tuottaa aineksia ajankohtaiseen keskusteluun.
3

4. 2. Menetelmät
2.1. Nykydokumentointi
Tutkimusteemoja lähestytään primääristi vuorovaikutteisen nykydokumentoinnin keinoin. Nykydokumentointi taltioi nykyhetkeä,
tuottaen dokumentaarista aineistoa: valokuvia, haastatteluja ym. Dokumentoinnin teknisten apuvälineiden ohella myös tutkija itse
on tärkeä instrumentti. Ulkopuolisen havainnoijan – ts. tutkijan – näkökulmasta analysoidaan sitä, miksi kunnat ovat sellaisia
paikallisuuden ja identiteetin lähteitä kuin ovat. Hankkeen lähestymistapa on laadullinen, mikä tarkoittaa sitä, että tutkimus etenee
harkitun ja poimintamaisen otoksen keinoin syväluotaavaan tulkintaan.
Itsereflektio. Tutkijat aloittavat avaamalla oman suhteensa Keski-Uuteenmaahan ja paikallisuuteen. Miten tutkijoiden oma elämä
on sivunnut Keski-Uusimaata ja millaisia mielikuvia he siihen liittävät? Kirjalliset reflektiot muodostavat tulkintaprosessin
nollapisteen ja ne talletetaan aineistoksi. Toiseksi: Keskustelemalla läpi omat paikallisidentiteettinsä tutkijat aktivoivat tematiikan
itsessään. Itsereflektio toimii tutkimuksellisen orientoitumisen lähtökohtana ja tarjoaa välineitä haastateltavien kohtaamiseen.
Tutkimushaastattelut. Nykydokumentoinnille ovat tyypillisiä havainnoinnin oheen limittyvät satunnaiset keskustelu- ja juttutuokiot
(hängsamtal). Keskustelut kirjataan havainnointikertomuksiin tai, tutkimuksellisen painoarvon noustessa, omiksi muistioiksi.
Järeämpänä haastattelumetodina sovelletaan teemahaastattelua. Teemahaastattelussa informantti kertoo sovitusta aiheesta omin
sanoin ja omin esimerkein; tutkija ruokkii dialogia omalla panoksellaan. Aiheen käsittelyä kohdentaa ja rajaa temaattinen
mielleyhtymäkaavio / haastattelurunko. Haastattelut taltioidaan äänitiedostoina; jokaisesta kirjoitetaan tiivistelmä ja osa
litteroidaan. Erikoistunein haastattelumenetelmä on kävely- / vaellushaastattelu. Siinä avaininformantti esittelee tutkijalle omat
paikkansa ja reittinsä. Ne voivat olla tärkeitä muistinpaikkoja tai arjen kiinnekohtia. Millaisia merkityksiä elämänpiiri kantaa?
Millaisia assosiaatioketjuja aktivoituu? Tavataanko tuttuja; millaisia sosiaalisia kytköksiä tulee näkyviin? Tutkija toimii
keskustelukumppanina ja tallentajana: valokuva- ja tekstimuistiinpanot sekä mahdolliset kartat ja äänitteet työstetään
tutkimuskoosteeksi.
Havainnointi. Tutkimuksessa sovelletaan tarkkailevaa ja tilaisuuden tullen myös osallistuvaa havainnointia. Tarkkaileva havainnointi
toimii ulkopuolisen – tutkijoiden aiemmat suhteet Keski-Uuteenmaahan ovat verrattain heikot – näkökulmana kohdealueeseen.
Millaisina kunnat ilmenevät ja miten kuva tarkentuu ja syvenee? Tutkijat tunnustelevat paikkakuntia havainnointikokein, esim.
kävelyin ja viipyilyin. Osallistuvampi tyyli tulee kysymykseen tapahtumaluontoisissa yhteyksissä, kuten esimerkiksi kyläjuhlilla ja
urheilutapahtumissa. Havainnointiin limittyen tutkimusryhmä voi tehdä galluptyyppisiä minihaastatteluja symbolisissa kohteissa,
kuten Keravan sirkushevoset -muistomerkillä. Havainnoinnin tulokset kirjataan havainnointimuistioihin kuva- ja ääniliitteineen.
4

5. 2.2. Sosiaalinen media, netnografia
Tutkimus hakee osallistavaa kohtaamispintaa ja dokumentaarista potentiaalia myös internetin välityksellä. Käytettävät
sovellutukset ovat instagram, facebook ja bloggaus. Instagramissa toteutetaan kampanja esim. teemasta #munmestat2014,
joka haastaa kuvaamaan järvenpääläisyyttä, mäntsäläläisyyttä jne. Kuvahaasteen oheen on suunnitteilla
työpajahappeningeja, jotka mahdollistavat keskustelut kuvavalintojen syistä. Facebook toimii viestimenä tutkijoiden ja
tutkimuskentän välillä. Se tarjoaa pääsyn nykypaikallisuuden virtuaalisille tasoille sekä edistää verkostoitumista, näkyvyyttä
ja informanttien rekrytointia. Blogi-kirjoitusten kautta tutkijat antavat projektista ulospäin astetta sisällöllisemmin.
Sosiaalisen median kokonaisuus toteuttaa nykydokumentoinnin ideaa: tutkimuksellinen ikkuna on auki siivun nykyisyydessä;
tilit tallennetaan ja pian ne nähdään palana historiaa.
2.3. Kirjoituskilpailu / kirjoituskutsu
Keski-Uudenmaan alue- ja paikallislehdissä sekä sosiaalisessa mediassa lanseerataan vapaamuotoinen kirjoituskilpailu /
kirjoituskutsu: ”Oletko paikallinen? Mistä se tulee ja mitä se merkitsee sinulle vuonna 2014". Kirjoituskilpailu ohjaa
pohdiskelevaan tyyliin ja vetoaa hieman omantyyppiseensä informanttiprofiiliin. Osa teksteistä voidaan julkaista hankkeen
blogissa.
5

6. 3. Kohderyhmät ja erikoiskeissit
3.1. Rivikuntalaiset
Tutkimuksessa lähestytään yhtäältä rivikuntalaisia ja toisaalta yhdistyksiä. Rivikuntalaisilla tarkoitetaan tavallisia paikallisia, jotka eivät
erityisesti harrasta kotiseututoimintaa. Informantiksi voi valikoitua kuka tahansa, mutta painopisteryhmiksi katsotaan nuoret,
paluumuuton tehneet nuoret per-heet sekä vanhukset.
Nuoret. Noin 15-22 vuotiaisiin nuoriin ja nuoriin aikuisiin liitetään käsite herkän kokemisen ikä. Nuoruuden kokemukset ja tapahtumat
määrittävät ihmistä läpi elämän. Ikävaiheessa muodostuu myös paikallisidentiteetin perusta - mistä olen kotoisin? Segmentti on
tärkeä, kun mietitään ihmisen leimautumista paikkaan ja yhteisöön.
Nuoret perheet. Perhettä ja kotia perustettaessa elämänympäristöllä on suuri merkitys. Monet muualle muuttaneet keski-uusimaalaiset
palaavat tässä vaiheessa entisiin kotipaikkakuntiinsa. Mikä puoltaa näin merkittävää valintaa? Perustelut ovat toden
näköisesti selkeät ja mietityt.
Vanhukset. Monilla vanhuksilla on elämänikäinen side kotipaikkaan ja sen myötä vahva näkemys paikallisuudesta. Onko tärkeää voida
viettää vanhuuden päivät kotiseudulla tuttujen paikkojen ja tuttujen ihmisten lähellä? Väkevää identiteettisymboliikkaa liittyy myös
ajatukseen viimeisestä leposijasta.
3.2. Yhdistykset, sosiaaliset liikkeet
Paikallisuuden tarjoamassa viitekehyksessä tapahtuva omaehtoinen organisoituminen ja toimeliaisuus on merkittävä ilmiö.
Virtuaalinen ulottuvuus – sosiaalinen media ¬– on tuonut kanssakäymiseen uusia mahdollisuuksia, jotka tehostavat paikallisia
vuorovaikutusverkostoja. Tapaustutkimuskeisseiksi valitaan 1-3 paikallispohjaista sosiaalista liikettä per kunta. Millaista toiminta on ja
mitä se antaa? Lupaava tapaustutkimuskeissi, esim. Hyvä kasvaa Järvenpäässä asukasliike orastavine versoineen Keravalla ja Tuusulan
Hyrylässä, voidaan ottaa myös yleiskeski-uusimaalaiseen tarkasteluun.
3.3. Erikoiskeissit
Tutkimukseen sisällytetään muutamia erityisteemoja. Ehdolla ovat mm. kortteliralli / cruisailu, Etelä-Tuusula, maahanmuuttajan
kotoutuminen, Hyvinkään Tahkon pesäpallo-ottelut, Järvenpään puis-toblues sekä We<3Kerava -facebooksivusto. Miten autoileva
nuoriso ottaa alueet haltuunsa ja mil-laisia me ja muut stereotypioita ilmiöön liittyy? Etelä-Tuusulaa uhkaa erilleen pilkkominen ja met-ropolialueeseen
liittäminen; paikallis- ja kuntaidentiteetti on akuutti kysymys. Miten maahanmuut-taja kokee Keski-Uudenmaan.
Minkälaista juurtumapintaa hän löytää? Entä millaista paikallishenkeä on aistittavissa urheilutapahtumissa ja rockfestivaaleilla, millaiset
ihmisryhmät yhyttävät toisensa? Ja viimeiseksi: minkälaista paikallista energiaa poreilee yli 6000 käyttäjän facebooksaitti?
3.4. Informanttien rekrytointi
Ensimmäiset kokemukset puhuvat sen puolesta että informanttien löytyminen ei muodostu ongel-maksi. Haastateltavia löytyy
jalkautumalla ihmisten pariin tutkimuskentälle sekä myös erilaisten valmiiden kontaktiverkostojen, kuten ohjausryhmän kontaktien
kautta. Myös sosiaalinen media ja paikallislehdissä tiedottaminen tukee rekrytointia. Täsmällisemmin haastateltavia voidaan tavoitella
esimerkiksi kunnallisen nuorisotoimen ja vanhusten palvelutalojen henkilökunnan välityksellä. 6

7. 4. Referenssiaineisto ja loppureflektio
4.1. Paikallislehtien tilaaminen ja tallentaminen
Projektiryhmän omin tutkimuksellisin keinoin hankitun aineiston taustaksi tilataan ja tallennetaan tutkimusalueella ilmestyvät
paikallislehdet ajanjaksolla kesäkuu - joulukuu 2014. Lehdet sitovat tutkimusaineiston aikaan (kronikat) ja yleisempään
paikalliseen kontekstiin (referenssi). Materiaalin selailu auttaa seuraamaan seutukunnan keskusteluaiheita ja tapahtumia ja
projektin päätyttyä tutkimusaineistoa voi tarkastella lehtien luomaa kokonaiskuvaa vasten. Mielenkiintoinen huomio on, että
internetin myötä syntynyt virtuaalinen ja globaali ylipaikallisuus on saanut ihmiset havahtumaan myös lähiyhteisöjen
merkitykseen. Trendin tuloksena lokaali printtimedia elää mielenkiintoista vaiheetta, sillä on uudenlaista tilausta.
4.2. Kunnanvaltuutetut
Projektiryhmän omin tutkimuksellisin keinoin hankitun aineiston taustaksi tilataan ja tallennetaan tutkimusalueella ilmestyvät
paikallislehdet ajanjaksolla kesäkuu - joulukuu 2014. Lehdet sitovat tutkimusaineiston aikaan (kronikat) ja yleisempään
paikalliseen kontekstiin (referenssi). Materiaalin selailu auttaa seuraamaan seutukunnan keskusteluaiheita ja tapahtumia ja
projektin päätyttyä tutkimusaineistoa voi tarkastella lehtien luomaa kokonaiskuvaa vasten. Mielenkiintoinen huomio on, että
internetin myötä syntynyt virtuaalinen ja globaali ylipaikallisuus on saanut ihmiset havahtumaan myös lähiyhteisöjen
merkitykseen. Trendin tuloksena lokaali printtimedia elää mielenkiintoista vaiheetta, sillä on uudenlaista tilausta.
7

8. 5. Tutkimusetiikka
5.1. Hyvä toimintatapa
Mitä tulee aineistoa keräämiseen, tallentamiseen ja myöhempään käyttöön, projektiryhmä ja arkis-tonmuodostaja
sitoutuvat museoalan yleisiin tutkimuseettisiin periaatteisiin ja noudattavat muistitietoon liittyvää hyvää
toimintatapaa. Aineistoa ei käytetä vahingoittavassa tai loukkaavassa tarkoituksessa. Informanttien yksilö- ja henkilösuoja
huomioidaan vastuullisesti. Tarvittaessa aineiston osia anonymisoidaan siten, ettei haastateltavan henkilöllisyyttä ja tai
kotipaikkaa ole mahdollista tunnistaa. Tutkimuksen tarkoitusperät ovat hyvät ja rakentavat.
5.2. Informantin oikeudet
Osallistujan - informantin - ymmärrys tutkimuksesta varmistetaan tutkimustapahtuman yhteydessä kirjeellä "Vastaajalle".
Kirjeessä ilmaistaan tutkimuksen tarkoitus, toimijat ja tallennusperiaate. Informantilla on oikeus perehtyä hänen osaltaan
tallennettuun aineistoon. Mikäli informantti perustellusti toivoo, aineisto voidaan poistaa kokoelmasta. Teemahaastattelujen
ja kävelyhaastattelujen yhteydessä on tarkoituksenmukaista tehdä aineistonkäyttösopimus, jossa informantti määrittää
haluaako aineiston arkistoitavaksi omalla nimellä / anonyymisti / jättää asian arkistonmuodostajan arvioitavaksi.
Lähtökohtaisesti tutkimusaihe on positiivisesti latautunut ja informantin antama tutkimuksellinen panos hyvä ja arvokas teko:
se edistää inhimillisen paikkakokemuksen ymmärrystä.
8

9. 6. Organisointi
6.1. Aikataulu
Tutkimus alkaa kuukauden kestävällä valmisteluvaiheella, kesäkuu. Tänä aikana tehdään tutkimus-suunnitelma,
haastattelurunko, koehaastattelut sekä järjestään itsereflektiosessio. Tutkijat myös jalkautuvat päiväksi jokaiseen kuuteen
kuntaan havainnoimaan, aloittavat informanttien rekrytoinnin sekä potentiaalisten erityiskeissien kartoittamisen. Rakennetaan
sosiaalisen median sovellutukset ja organisoidaan aineistonhallinta-alusta. Valmisteluvaihe huipentuu
tiedotusvälineyhteistyöhön.
Heinäkuussa tutkimus siirtyy kenttätyövaiheeseen, joka kestää noin neljä kuukautta. Kuntakohtaisten tutkimusten
perusyksikkö on noin 1-2 viikkoa kestävä intensiivijakso. Tutkijat kiinnittävät erityistä huomiota kohdekuntien tasapuoliseen
edustavuuteen. Keskustaajamien ohella tutkimusta tehdään myös kylissä ja kunnassa yleensä. Yhteensä tavoitteena on noin 30
tutkimus-haastattelua sekä noin 30 havainnointi- ja työpajasessiota ym. tutkimustapahtumaa. Määrä voi tarkistua ylöspäin.
Haastattelutiivistelmät ja muut tutkimustapahtumaraportit kirjoitetaan pääsääntöisesti 1-3 päivän viiveellä. Kirjoituskilpailu on
lanseerattu ja sosiaalista mediaa päivitetään aktiivisesti. Pääpaino on nykydokumentoinnissa sekä yleisesti aineiston
hankinnassa.
Viimeistelyvaiheelle on varattu kaksi kuukautta, marraskuu ja joulukuu. Projektitutkija painottaa tutkimuksellisen
loppuraportin laatimista ja projektiassistentti aineistoon liittyviä jälkitöitä: litterointia ja aineiston organisoimista arkistoitavaksi
kokoelmaksi. Viimeistelyvaiheeseen siirryttäessä ajankohtaiseksi tulevat myös keskustelutapaamiset kunnanvaltuutettujen
kanssa. Projekti päättyy raportin julkistamiseen ja tiedotustilaisuuteen.
6.2. Seuranta
Tutkimustiimi raportoi tutkimuksen edistymisestä ohjausryhmälle. Tärkein yhteistyömuoto ovat etappitapaamiset.
Yhtenäisyyden ja koostamisen tarpeet huomioon ottaen hyvä etappiväli on – tilanteen mukaan soveltaen – noin yksi kuukausi;
esim. kokoontuminen kunkin kuun viimeisellä viikoilla. Seurannassa hyödynnetään myös internetvälitteistä pilvipalvelua.
Tutkimusryhmä lataa projektin seurantakansioon tutkimustapahtumaraporttien kartuntadiaarion ajantasaisia versioita noin
kerran viikossa. Myös sosiaalinen media toimii seurannan välineenä.
6.3. Aineiston tallentaminen
Lähtökohtaisesti orginaali aineisto talletetaan Keravan museon kokoelmiin. Aineiston sähköiset osat – teksti-, kuva- ja
äänitiedostot ym. – on helppo toimittaa myös muiden toimijoiden käyttöön. Taustaryhmä sopii aineiston sijoittamisesta,
jakamisesta ja käytöstä tarkemmin erikseen.
9

10. 7. Saatteeksi
7.1. Kiteytys
Tutkimus skannaa ja läpivalaisee ihmisen ja paikan välisiä siteitä Keski-Uudellamaalla 2014 tarkoitukseen räätälöidyn
nykydokumentointikonseptin avulla: Kerava, Tuusula, Nurmijärvi, Mäntsälä, Hyvinkää, Järvenpää …keravalainen,
tuusulalainen, nurmijärveläinen, mäntsäläläinen, hyvinkääläinen, järvenpääläinen …keravalaisuus, tuusulalaisuus,
nurmijärveläisyys, mäntsäläläisyys, hyvinkääläisyys, järvenpääläisyys…
7.2. Loppusanat
Ihmisen elämä alkaa kodista ja kodinpiiristä. Elämänpiiri laajenee …puhutaan kotiseudusta. Alue täyttyy merkityksillä ja
sosiaalisilla kytköksillä. Vaikka ihminen myöhemmin muuttaisi, hänellä on tarve silloin tällöin palata ajatuksissaan
lähtöpisteeseen. Paikkaan mistä hän on kotoisin, paikkaan missä hänestä tuli se ihminen joka hän on. Tätä kutsutaan
identiteettityöksi.
Paikallisidentiteetti on yksi osa ihmisen omakuvaa ja itsekäsitystä. Myönteisesti rakentunut paikallisidentiteetti on
eheyttävä ja voimaannuttava tekijä, se palvelee itsen tunnistamista. Paikkaan liittyvän itsekäsityksen omaelämänkerrallinen
pohja on monessa mielessä vakaa ja todellinen, mutta sen vivahteet määrittyvät nykyhetkestä. Se mikä koetaan arvokkaaksi
ja mikä halutaan löytää myös itsestä vaihtelee.
Paikallisidentiteetti koostuu elementeistä, joita myös toisilleen vieraiden ihmisten on helppo vertailla keskenään.
Samat lähtökohdat omaavien välille syntyy solidaarisuus. Ja vaikkei yhtymäkohtia olisikaan, puheet paikallisuuksista
syventävät keskinäistä ymmärrystä. Sanonta, että ihminen voi lähteä paikasta, mutta paikka ei lähde ihmisestä on totta.
Oman paikan soisi myös säilyvän. Muutokset nimittäin kohdistuvat itseen henkilönä. Jatkuvuus on tärkeää ja
muutokset koettelevat henkistä orientoitumista. Toisaalta, myös uutta paikallisuutta pulppuaa. Hyvä paikallisuus on jatkuva
prosessi ja asukkaat sen tärkeimpiä tekijöitä. Tämän problematiikan – kotipaikan, omakuvan ja kulttuurisesti kestävän
kehityksen – kanssa pohjimmiltaan olemme tekemisissä.
10