Kestävyysvajeen synnyttämä tarve pidentää työuria alkaa olla kaikkien jakama tavoite. Itse keinoissa ei kuitenkaan ole päästy vastaavaan yhteisymmärrykseen. Toiset patistaisivat opiskelijoita valmistumaan nopeammin, toiset taas pitäisivät ihmiset pidempään töissä. Yhden tai kahden ihmekeinon etsimisen sijaan SYL tarjoaa tässä julkaisussa 78 keinoa, joilla työuria voidaan pidentää järkevästi, oikeudenmukaisesti ja kestävällä tavalla.
3. 78 keinoa työurien pidentämiseen
– SYL:n työkalupakki
SYL-julkaisu 1/2012
Julkaisija: Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry
Lapinrinne 2, 00180 Helsinki
www.syl.fi
Tekijät: Suvi Eriksson, Janne Koskenniemi, Sini Terävä
Käännökset: petra nysten
Taitto ja kannen suunnittelu: niko metsälä
ISBN: 978-951-703-275-9
ISSN: 0356-8245
Painopaikka: Trinket Oy, Helsinki
3
4. SISÄLLYSLUETTELO
1. Työurien pidentämisen problematiikkaaa 05
1. Problematiken kring en förlängning av arbetskarriärerna 06
2. Yhteenveto keinoista pidentää työuria 07
2. Sammanfattning av metoderna för att förlänga arbetskarriärerna 12
3. Kaikki mukaan koulutukseen ja työuralle 17
3.1 Nuorten syrjäytymisen ehkäisy 17
3.2 Koulutuksellinen tasa-arvo 19
3.2 Nuorten yhteiskuntatakuu ja nuorisotyöttömyyden ehkäisy 20
4. Siirtymät sujuviksi 22
4.1 Siirtyminen korkea-asteelle 22
4.1.1 Perus- ja toisen asteen opinto-ohjaus 22
4.1.2 Opiskelijavalintojen kehittäminen 23
4.2 Korkeakouluopiskelijoiden osaaminen ja työelämävalmiudet 24
4.2.1 Opiskelumahdollisuudet ja opiskelutavat 24
4.2.2 Korkeakouluharjoittelu 25
4.2.3 Akateeminen yrittäjyys 25
4.2.4 Ura- ja työelämäohjaus sekä akateemiset työvoimapalvelut 26
4.3 Elinikäinen oppiminen 27
5. Opintojen tyhjäkäynnistä eroon sujuvammalla opiskelulla 28
5.1 Opetus ja opiskelukulttuuri 29
5.2 Ohjaus ja opiskelujärjestelyt 29
5.3 Oppimisympäristöt 31
5.4 Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa 31
5.5 Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen (AHOT) 32
5.6 Opintojen mitoitus ja kuormittavuus 33
6. Opintotuki opiskelun mahdollistajana 34
6.1 Opintotuki 34
6.2 Perheen ja opiskelun yhteensovittaminen 35
6.3 Kuntoutuvan opiskelijan opiskelumahdollisuudet 36
7. Työelämään laatua opiskelu- ja työkykyä parantamalla 37
7.1 Nuoret ehjinä työelämään 37
7.2 Työkyvyn ylläpitäminen 39
7.3 Työelämän käytäntöjen joustavoittaminen 40
8. Pitempiä ja parempia työuria yhdenvertaisuutta lisäämällä 41
8.1 Kohti tasa-arvoisempaa vanhemmuutta 41
8.2 Yhdenvertaisuus työpaikoilla 42
8.3 Maahanmuuttajat työelämässä 42
9. Lopuksi 44
Liite 47
4
5. 1. TYöUrIEN PIdENTÄMISEN PrObLEMATIIKKAA
K estävyysvajeen synnyttämä tarve pidentää työuria alkaa olla kaikkien jakama tavoite. Kei-
noissa ei kuitenkaan ole päästy vastaavaan yhteisymmärrykseen. Keskustelussa korostuvat
lähinnä työuran alkupää ja paine lyhentää opiskeluaikoja sekä loppupään eläkeiän nostaminen.
Yksi puhuu yhtä ja toinen toista mutta valmiutta sen tunnustamiseen, että ei ole olemassa yhtä
ainoaa keinoa pidentää työuria, ei tunnu löytyvän. Yhden ihmekeinon etsiminen kertoo vain ky-
vyttömyydestä tai haluttomuudesta nähdä tavoitteen koko laajuutta ja monipuolisuutta.
Jos työurien pidentämisen kokonaiskuvaa ei tunnisteta, on todellisena vaarana se, että nuo-
ret kantavat kaiken vastuun työurien pidentämisestä. Työuran alkupään kiristämiset kohdis-
tuvat joka tapauksessa nuoriin. Toinen uhka on, että työelämään ja eläkejärjestelmään tehdään
muutoksia liian myöhään, jolloin niiden suurimmaksi maksumieheksi joutuvat nuoret. Jos
työuria pidennetään lähinnä kepillä, ottavat nuoret vastaan sen iskut.
Kaavamaiset opintoaikojen lyhentämiset työuran pidentämiseksi eivät toteuta tavoitettaan,
sillä keskustelussa työurista on sivuutettu se fakta, että suuri osa opiskelijoista käy oman alansa
töissä jo opintojen aikana. Näin ollen useat opiskelijat eivät enää valmistuttuaan “siirry työelä-
mään”, vaan työura alkaa joustavasti jo tutkinnon suorittamisen aikana. Opintoaikojen näen-
näisen lyhentämisen sijaan on tarpeen tarkastella työuran kokonaisuutta, joka suomalaisilla
korkeakouluopiskelijoilla alkaa jo reilusti ennen opintojen päättymistä:
Vuonna 2006 noin 63 % korkeakouluopiskelijoista kävi töissä opintojen ohella. Se tarkoittaa noin 11 %
prosenttia koko työvoimasta. Vuonna 2006 työssä käyvistä yliopisto-opiskelijoista peräti 65 % oli johto-
tai asiantuntijatehtävissä.
(Osaavan työvoiman saatavuus ja osaamisen kehittämisen muodot, Sektoritutkimuksen neuvottelukun-
nan julkaisuja 6:2010)
Tässä valossa voidaan sanoa, että opintojen aikainen työssäkäynti on hyvä asia opiskelijan
laadukkaan työuran rakentamisen kannalta. Opiskeluaikainen työkokemus nopeuttaa työl-
listymistä, ja huomattavan suuri osa suomalaisista korkeakoulutetuista on valmistuessaan
töissä. Varsinkin yliopistosta valmistuneet menestyvät uran alusta lähtien työmarkkinoilla
kansainvälisesti katsoen mainiosti1.
Työuran pidentäminen loppupäästä ei ole sekään yksiselitteinen kysymys. Olennaisinta
on nostaa todellista eläköitymisikää, mikä ei onnistu, ellei työelämän käytänteitä saada muu-
tettua ja laatua parannettua. Kuitenkin myös virallinen eläkeikä on mukana keskustelussa.
Ratkaisut eläkejärjestelmästä on tehtävä riittävän ajoissa ja oikeudenmukaisesti. Nuorten ei
tule olla vain toimenpiteiden kohde tässäkään päässä työuraa. Eläkepäätökset on tehtävä eri
sukupolvia oikeudenmukaisesti kohtelevalla tavalla.
Korkeatasoinen osaaminen synnyttää Suomeen uusia työpaikkoja, joilla voidaan vastata kes-
tävyysvajeeseen ja mahdollistetaan kaikkien pääsy työuralle. Suomalaisen korkeakoulutuksen
kehittämisen painopiste pitää olla jatkossakin korkealle asetettujen osaamistavoitteiden saavut-
taminen eikä opintoaikojen itseisarvoinen lyhentäminen. Laadukkaat ja monipuoliset tutkinnot
sekä korkeatasoinen tutkimus ovat parhaita tapoja edistää Suomen kilpailukykyä. Kaikkien etu
on, että korkeakouluista valmistuu asiantuntevia, yritteliäitä, laaja-alaisia ja kansainvälisiä osaa-
jia, joilla on hyvät valmiudet toimia työelämässä oman alansa tunnustettuina asiantuntijoina.
Kirkkaana tavoitteena pitää olla suomalaisten korkea osaaminen, ei sen rampauttaminen.
1
Työ, koulutus ja osaaminen. Yliopisto ja ammattikorkeakoulu yhdeksän maan eurooppalaisessa vertailussa. Osmo Kivinen
& Jouni Nurmi, Research Unit for the Sociology of Education (RUSE). Research report 72, 2008.
5
6. 1. PrObLEMATIKEN KrINg EN förLÄNgNINg Av
ArbETSKArrIÄrErNA
A llt fler delar målsättningen att förlänga arbetskarriärerna till följd av det behov som orsa-
kats av hållbarhetsunderskottet. I fråga om metoderna har ett motsvarande samförstånd
emellertid inte uppnåtts. De perspektiv som avspeglas i debatten är framför allt att tidigare-
lägga arbetskarriärerna och att förkorta studietiderna samt att höja pensionsåldern. Den ena
säger ett och den andra något annat, men ingen verkar vara beredd att medge att det inte finns
någon enda riktig metod för att förlänga arbetskarriärerna. Försöken att hitta en mirakelmetod
tyder bara på oförmåga eller ovilja att se hur omfattande och mångfasetterat målet är.
Om en helhetsbild av förlängningen av arbetskarriärerna saknas finns det en påtaglig risk
för att de unga får bära hela ansvaret för förlängningen av arbetskarriärerna. Åtstramningarna
i början av arbetskarriären drabbar i vilket fall som helst de unga. Ett annat hot är att förändrin-
gar i arbetslivet och pensionssystemet görs för sent, vilket leder till att de unga får stå för största
delen av kostnaderna. Om arbetskarriärerna i huvudsak förlängs med hjälp av käppen blir det
ungdomarna som får ta emot slagen.
En systematisk förkortning av studietiderna för att förlänga arbetskarriärerna är inte ända-
målsenlig, för i diskussionen om arbetskarriärerna har det faktum förbisetts att en stor del av
de studerande arbetar inom sin egen bransch redan under studietiden. Det betyder att många
studerande inte ”övergår till arbetslivet” efter utexamineringen, utan att de inleder sin arbets-
karriär flexibelt redan medan de avlägger sina studier. Istället för att skenbart förkorta studieti-
derna måste arbetskarriärerna granskas i sin helhet. För de finska högskolestuderandena börjar
arbetskarriären redan långt innan studierna avslutas:
År 2006 arbetade ungefär 63 procent av alla högskolestuderande vid sidan av studierna. Det utgör ungefär
11 procent av hela arbetskraften. Av de universitetsstuderande som arbetade 2006 innehade 65 procent
chefs- eller expertposter.
(Tillgången till kompetent arbetskraft och kompetensutvecklingens former i framtiden, publikation från
Delegationen för sektorsforskning)
I ljuset av detta kan man säga att arbete under studietiden hjälper den studerande att bygga upp
en framgångsrik arbetskarriär. Den som har arbetat under studietiden får arbete snabbare, och en
avsevärd del av de högskoleutbildade finländarna har redan ett jobb när de utexamineras. Framför
allt de som utexamineras från ett universitet är internationellt sett framgångsrika på arbetsmarkna-
den redan i början av sin karriär1.
Att förlänga arbetskarriärerna i slutet är inte heller det en entydig fråga. Det viktigaste är att höja
den reella pensionsåldern, vilket inte är möjligt om inte praxisen i arbetslivet förändras och kvaliteten
förbättras. Ändå diskuteras också den officiella pensionsåldern. Frågan om pensionssystemet måste
lösas i tid och på ett rättvist sätt. De unga får inte heller här vara bara ett föremål för åtgärder för att
förlänga arbetskarriärerna. Olika generationer bör beaktas rättvist i besluten om pensionssystemet.
Stark kompetens ger Finland nya arbetsplatser. Det i sin tur motverkar hållbarhetsunderskottet
och ger alla möjlighet till en plats i arbetslivet. Tyngdpunkten för utvecklingen av den finländ-
ska högskoleutbildningen bör också framöver vara att uppnå höga kunskapsmål, inte att förkorta
studietiderna för sakens skull. Högkvalitativa mångsidiga examina och högklassig forskning är
bland de bästa sätten att förbättra Finlands konkurrenskraft. Det är till allas fördel att högskolorna
utexaminerar sakkunniga, företagsamma, mångkunniga och internationella arbetstagare med god
beredskap att fungera som erkända experter inom sin egen bransch. Det uppenbara målet bör vara
att upprätthålla finländarnas höga kunskapsnivå, inte att lamslå den.
1
Arbete, utbildning och kompetens. Universitet och yrkeshögskolor i en jämförelse med nio europeiska länder). Osmo Kivi-
nen & Jouni Nurmi, Research Unit for the Sociology of Education (RUSE). Research report 72, 2008.
6
7. 2. YHTEENvETO KEINOISTA PIdENTÄÄ TYöUrIA
T ässä luvussa kerrotaan tiivistäen keskeisistä keinoista, joilla työuria voidaan pidentää.
Luvuissa 3–8 käydään kokonaisuudet läpi yksityiskohtaisemmin.
Työurat pitenevät, kun ehkäistään syrjäytymistä ja taataan kaikille yhdenvertaiset mahdol-
lisuudet kouluttautua. Tutkimusten mukaan Suomessa on noin 60 000 syrjäytynyttä nuorta
ja koulutusjärjestelmän ulkopuolelle putoaa vuosittain 3000 lasta ja nuorta. Suomella ei ole
varaa haaskata näitä nuoria. Syrjäytymisen ehkäisy, nuorten kouluttautuminen sekä nuoriso-
työttömyyden vähentäminen ovat avainasemassa työurien pidentämisessä. Kaikki suomalaiset
on saatava kiinni koulutukseen ja työelämään. On varmistettava se, että koulutuksen ja siten
työelämän periytyvyys ja sukupuolittunut eriytyminen saadaan purettua. Paras lähtökohta hy-
välle ja pitkälle työuralle on se, että on voinut valita itselleen sopivan alan taustan tai ennakko-
oletusten sitä estämättä.
Työurat pitenevät mahdollistamalla sujuva eteneminen koulutuksessa, joustava siirtymi-
nen työelämään sekä työn ja koulutuksen limittyminen työuran aikana. Merkittävimpiä
koulutusjärjestelmässämme olevia haasteita ovat hitaat siirtymät koulutusasteiden välillä,
varsinkin toiselta asteelta korkea-asteelle. Koulutusjärjestelmän siirtymävaiheita voidaan su-
juvoittaa esimerkiksi panostamalla asianmukaiseen ja hyvin resursoituun ohjaukseen ja tie-
dottamiseen aina perusasteelta lähtien. Ohjauksella vähennetään nuorten virhevalintoja niin
toiselle kuin korkea- asteelle siirtymisessä. Laadukkaan harjoittelun kautta opiskelija taas
saa tärkeää tietoa työelämästä. Joustavaa siirtymistä todennäköisesti varsin pätkittyneelle
työuralle voidaan tukea suunnittelemalla opetus niin, että opiskelijat saavat hyvät valmiudet
soveltaa asiantuntemustaan käytännössä sekä tarjoamalla joustavat mahdollisuudet oman
osaamisen täydentämiseen työuran aikana.
Työurat pitenevät kehittämällä korkeakouluopinnot jouhevasti eteneväksi kokonai-
suudeksi. Yliopisto-opiskelijoiden opintoaikojen lyhentäminen ei automaattisesti pidennä
työuria, sillä moni opiskelija aloittaa työuransa jo opiskeluaikanaan. Työurien pituuteen voi
kuitenkin vaikuttaa positiivisesti järjestämällä opinnot ja opintojen ohjaus siten, että tutkin-
non suorittaminen tavoiteajassa on mahdollista eikä opintojen aikana tule turhaa joutokäyn-
tiä tai opinnot keskeydy. Kehittämällä korkeakoulujen opetusta opiskelijalähtöisemmäksi
voidaan vaikuttaa opiskelijoiden opiskelukulttuuriin sekä kykyyn ottaa entistä suurempaa
vastuuta omista opinnoistaan ja oppimisestaan.
Työurat pitenevät, kun mahdollistetaan riittävällä toimeentulolla opiskelijoiden täysipäi-
väinen opiskelu. Jotta opiskelija voi keskittyä haluamallaan tavalla opintoihin, tulee opis-
kelijan toimeentulon olla tarpeeksi hyvä. Opintotuen riittävä taso on yksi parhaita keinoja
päätoimisen opiskelun mahdollistamiseksi. Opiskelijan sosiaaliturvan joustavuutta lisäämäl-
lä voidaan lisäksi taata se, että opiskelu on mahdollista erilaisissa elämäntilanteissa, kuten
pienten lasten vanhemmille tai sairauslomalla oleville.
Työurat pitenevät huolehtimalla opiskelu- ja työkyvystä sekä työelämän laadusta. Työurien
pidentämisen näkökulmasta on olennaista tarkastella työelämän laatua erityisesti työssä jaksa-
misen näkökulmasta. Eläköitymisiän nostamiseen tähtääviä toimenpiteitä tarvitaan koko elämän
ajan. Hyvä opiskelukyky on hyvän työkyvyn perusta. Opiskelukykyä voidaan edistää suunni-
telmallisesti vaikuttamalla opiskelijan terveyteen ja voimavaroihin, opiskelutaitoihin, opetus- ja
ohjaustoimintaan sekä opiskeluympäristöön. Työkyvyn ylläpitämistä läpi työuran voidaan edes-
auttaa esimerkiksi riittävillä työelämän joustoilla ja ennaltaehkäisemällä terveysongelmia. Huo-
lehtimalla opiskelu- ja työkyvystä voidaan saavuttaa huomattavia säästöjä, mutta ennen kaikkea
tarjota kaikille mahdollisuus sekä aloittaa työura että myös eläköityä terveenä.
7
8. Työurat pitenevät, kun parannetaan työelämän laatua ja yhdenvertaisuutta. Työelämän laa-
dun parantaminen on yksi tehokkaimpia keinoja pidentää työuria. Työelämän laadun ja työssä
viihtymisen kannalta on olennaista pitää huolta työelämän yhdenvertaisuudesta. Kaikilla tulee
olla samat mahdollisuudet osallistua työelämään, pelisääntöjen pitää kohdella kaikkia oikeu-
denmukaisesti ja kaikkien työyhteisön jäsenten tulee olla keskenään yhdenvertaisia. Esimer-
kiksi mahdollistamalla maahanmuuttajien ja maahanmuuttajataustaisten nykyistä parempi
osallistuminen työelämään, tasa-arvoistamalla vanhemmuuteen liittyviä käytäntöjä, paranta-
malla pätkätyöläisten oikeuksia ja panostamalla johtajuuteen edesautetaan yhdenvertaisem-
paa ja laadukkaampaa työelämää.
Kaikki mukaan koulutukseen ja työuralle
• Ehkäistään nuorten syrjäytymistä takaamalla jokaiselle nuorelle opiskelu-, työ- tai har-
joittelupaikka.
• Tuetaan nuoria koulussa henkilöstön moniammatillisella yhteistyöllä ja hyvin resursoi-
duilla tukipalveluilla.
• Panostetaan maahanmuuttajataustaisten nuorten kielten opetukseen.
• Tarjotaan maahanmuuttajille valmentavaa koulutusta kaikilla koulutusasteilla. Ammatti-
korkeakoulujen valmentavien opintojen tarjoaminen vakiinnutetaan ja yliopisto-opintoi-
hin luodaan vastaava opintokokonaisuus. Opinto-ohjaajien koulutuksen kehittämisessä
yhtenä painopisteenä ovat maahanmuuttajanuorten erityiskysymykset.
• Katkaistaan huono-osaisuuden ylisukupolvisuus muun muassa vähentämällä lapsiper-
heköyhyyttä ja lisäämällä perheiden tukipalveluja.
• Varmistetaan perheitä ja nuoria tukevien järjestöjen resurssien riittävyys.
• Koulutuksen tukitoimia vahvistetaan kaikilla koulutusasteilla. Varmistetaan nuorten pää-
sy koulukuraattorille ja erityisopetukseen.
• Moniammatillista viranomaisyhteistyötä (koulutus, sosiaali-, terveys- ja nuorisotyö sekä
poliisi) ja etsivää nuorisotyötä vahvistetaan syrjäytymisen ehkäisemiseksi.
• Valmistellaan koulutuksellisen tasa-arvon toimenpideohjelma laajapohjaisesti, varmiste-
taan asiantuntemuksen monipuolisuus ja sitoutetaan eri toimijat valmistelutyöhön.
• Opinto-ohjausta kehitetään ohjaamaan oppilaita taustasta riippumatta heitä kiinnosta-
vaan jatkokoulutukseen sekä tekemään myös niin sanottuja epätyypillisiä valintoja.
• Säilytetään tutkintoon johtava koulutus maksuttomana.
• Koulutusjärjestelmän rakenteellisessa kehittämisessä huomioidaan koulutuksellisen tasa-
arvon näkökulma.
• Parannetaan laajapohjaista yhteistyötä yhteiskuntatakuun toteuttamiseksi. Lisätään nuor-
ten mahdollisuuksia osallistua heitä koskevien asioiden valmisteluun.
• Yhteiskuntatakuun toteutumiseksi varmistetaan riittävät resurssit eri hallinnon aloilla
sekä kunta- että valtion tasolla.
• Kehitetään koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten tukipalveluita sisällyttämällä opin-
to-ohjausta työvoimapalveluihin.
• Varmistetaan nuorten mahdollisuus kieltäytyä heille yhteiskuntatakuun puitteissa tarjo-
tusta koulutus-, työ-, harjoittelu- tai kuntoutuspaikasta ilman sanktioita.
8
9. Siirtymät sujuviksi
• Perusasteen, toisen asteen ja korkea-asteen opinto-ohjausta kehitetään tulevaisuusorien-
toituneeksi kokonaisuudeksi. Ohjauksen kehittämisessä tehdään yhteistyötä työelämän
ja työvoimaviranomaisten kanssa.
• Varusmies- ja siviilipalveluksessa olevien ohjausta ja mahdollisuuksia hakeutua opintoi-
hin helpotetaan.
• Toisen asteen opinto-ohjaukselle laaditaan hyvän opinto-ohjauksen kriteerit. Lukiolakiin
lisätään kirjaus oppilaan oikeudesta saada henkilökohtaista opinto-ohjausta.
• Toisen asteen ohjauksen määrää ja ohjaajien täydennyskoulutusta lisätään.
• Kehitetään korkea-asteen opiskelijavalintajärjestelmää ja hakukohteita suunnittelematto-
mien välivuosien vähentämiseksi. Valintauudistus toteutetaan niin, että samanaikaisesti
kehitetään joustavia opiskelijavalinnan tapoja, joilla mahdollistetaan opintojen aloittami-
nen aiempien opintojen ja suoritettujen tutkinnon osien perusteella sekä joustava siirty-
minen korkeakoulujen sisällä ja välillä.
• Arvioidaan joustavan opinto-oikeuden (JOO–oikeuden) toimivuus. Arvioinnin tuloksia
hyödynnetään järjestelmän kehittämiseksi.
• Selvitetään mahdollisuus luopua ns. pakkohakujärjestelmästä.
• Kehitetään nuorten mahdollisuuksia saada todenmukaista ja helposti löydettävää tietoa
korkeakoulujen opetuksesta ja opiskelumahdollisuuksista.
• Edistetään opiskelijoiden mahdollisuuksia suorittaa monipuolinen tutkinto.
• Edistetään työelämässä tarvittavia taitoja kehittämällä opiskelijalähtöisiä opetus- ja opis-
kelumenetelmiä kaikilla koulutusasteilla.
• Parannetaan opetushenkilökunnan työelämätietämystä täydennyskoulutuksella.
• Laaditaan alakohtaisesti yhteistyössä kriteerit laadukkaalle korkeakouluharjoittelulle.
Kriteereissä huomioidaan erityisesti työtehtävien tarkoituksenmukaisuus, harjoittelun
suunnitteluprosessi ja ohjaus, harjoittelupalkkaus sekä harjoittelun palautekäytännöt.
• Lisätään opiskelijoiden tasavertaisia mahdollisuuksia laadukkaaseen korkeakouluhar-
joittelupaikkaan.
• Yrittäjyysvalmiuksia edistetään tavoitteellisesti kehittämällä opetusmenetelmiä ja harjoit-
telukäytäntöjä.
• Edistetään akateemisen yrittäjyyden mahdollisuuksia kehittämällä innovaatio- ja yritys-
hautomotoimintaa.
• Korkea-asteen ura- ja työelämäohjauksen resursseja sekä opinto-ohjaajien täydennyskou-
lutusta lisätään.
• Kehitetään akateemisten työvoimapalveluiden resursointia ja tehostetaan niiden yhteis-
työtä korkeakoulujen kanssa.
• Oman osaamisen tunnistaminen ja sen kehittäminen otetaan osaksi opetusta ja henkilö-
kohtaista ohjausta kaikilla koulutusasteilla.
• Edistetään joustavia mahdollisuuksia korkeakoulututkinnon maksuttomaan täydentämi-
seen ainakin kahtena vuonna valmistumisen jälkeen.
• Kehitetään kysyntälähtöisiä ja joustavia mahdollisuuksia osaamisen täydentämiseen ja
päivittämiseen valmistumisen jälkeen. Yliopistollista täydennyskoulutusta kehitetään
esimerkiksi hyödyntämällä olemassa olevia hyviä malleja esimerkiksi perustutkinto- ja
täydennyskoulutuksen integroimisessa.
• Turvataan toimeentulo täydennyskoulutuksen ja tutkinnon loppuun saattamisen aikana.
9
10. Opintojen tyhjäkäynnistä eroon sujuvammalla opiskelulla
• Korkeakoulujen opetusta kehitetään opiskelijalähtöisesti yhteistyössä opiskelijajärjes-
töjen kanssa.
• Korkeakouluopiskelijoille tarjotaan koulutusta opiskelutaitojen kehittämisessä.
• Opetushenkilökunnalle tarjotaan mahdollisuuksia osallistua monipuoliseen pedagogi-
seen koulutukseen.
• Kaikille korkeakouluille laaditaan sisäiset ohjeet siitä, miten kiusaamiseen puututaan sys-
temaattisesti. Tuodaan esiin jokaisen korkeakouluyhteisön jäsenen vastuu kiusaamiseen
puuttumisessa.
• Vaalikauden aikana arvioidaan, minkälaisia vaikutuksia yliopisto-opiskelijoiden opinto-
aikojen rajauksilla on opintoaikoihin, osaamisen laatuun sekä opiskelijoiden opiskeluky-
kyyn ja sitä kautta työkyvyn ylläpitämiseen.
• Korkeakoulujen opintoprosesseja ja opinto-ohjausta kehitetään niin, että opiskelijan on
mahdollista suorittaa opintonsa tavoiteajassa ja opintojen keskeyttäminen vähenee.
• Korkea-asteen ohjauksen resursseja lisätään.
• Varmistetaan, että kaikissa korkeakouluissa on tarjolla riittävästi opintopsykologipalveluja.
• HOPS- ja kehityskeskusteluja kehitetään tukemaan opiskelijan osaamisen kehittymistä.
• Varusmies- ja siviilipalveluksessa olevien opintomahdollisuuksia kehitetään.
• Korkeakoulujen tiloja kehitetään tukemaan opiskelijalähtöisiä opetus- ja opiskelutapoja
sekä joustavia opiskelumahdollisuuksia erilaisissa elämäntilanteissa.
• Lisätään tieto- ja viestintätekniikan käyttöä opetuksessa kouluttamalla opettajia uuden
teknologian hyödyntämisessä.
• Jokaisella koulutusasteella huolehditaan, että opetuskäytössä olevat tieto- ja viestintätek-
niset välineet ovat ajanmukaiset.
• Aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen käytäntöjä kehitetään
osaamislähtöisten opetussuunnitelmien pohjalta.
• Levitetään korkeakoulujen AHOT-käytäntöjä selvittäneissä ESR-hankkeissa syntynyttä
tietoa ja suosituksia.
• Korkeakouluja kannustetaan arvioimaan tarjoamansa koulutuksen kuormittavuutta sekä
mitoitusta suhteessa tutkinnon laajuuteen sekä tavoitteelliseen suoritusaikaan. Havaitut
mitoitusvirheet korjataan.
Opintotuki opiskelun mahdollistajana
• Opintotuki sidotaan kansaneläkeindeksiin hallitusohjelman mukaisesti viimeistään
1.9.2014 opiskelijoiden toimeentulon turvaamiseksi.
• Täysipäiväisen opiskelun mahdollistamiseksi tehdään opintotukeen tasokorotus.
• Varmistetaan, että korkeakoulut järjestävät opinnot niin, että tutkinnot on mahdollista
suorittaa opintotuen ehtojen ja opintoaikojen rajauksen vaatimalla tavalla.
• Opintorahaan palautetaan 145 euron huoltajakorotus.
• Luodaan joustavia päivähoitopalveluita, jotka ottavat huomioon perheen ja opiskelun yh-
teensovittamisen.
• Määritellään opiskelijan sairauspäivärahan suuruus sekä opintotuen että työtulojen pe-
rusteella.
• Nostetaan opiskelijan sairauspäiväraha vähimmäispäivärahan tasolle.
• Mahdollistetaan opiskelu sairauspäivärahakauden aikana.
10
11. Työelämään laatua opiskelu- ja työkykyä parantamalla
• Edistetään opiskelukyvyn tukemista suunnitelmallisesti kaikilla koulutusasteilla yhteis-
työssä opiskelu- tai oppilasterveydenhuollon sekä opiskelijajärjestöjen kanssa. Opiskelu-
kyvyn tukeminen sisällytetään osaksi opiskelijoiden ohjausta.
• Panostetaan yhteisöllisyyden lisäämiseen korkeakouluissa.
• Turvataan kunnallisen opiskeluterveydenhuollon resurssit ja siirretään ammattikorkea-
kouluopiskelijat Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön palvelujen piiriin.
• Varmistetaan kouluterveydenhuollon ja tukipalvelujen resurssien riittävyys ja panoste-
taan terveysongelmien ja ongelmien kasautumisen ennaltaehkäisyyn.
• Opiskelukykyä ja sen yhteyttä työkykyyn tutkitaan.
• Mahdollistetaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevien paluu työelämään.
• Parannetaan työelämän joustoja, kuten vapaaehtoisesti lyhyempää työpäivää ja vuorot-
teluvapaita.
• Parannetaan määräaikaisessa työsuhteessa olevien lomaoikeuksia kehittämällä työaika-
ja lomapankkijärjestelmää.
• Lisätään työelämän joustavuutta palkkatyötä tekevien opiskelijoiden osalta, jotta työn ja
opiskelun yhteensovittaminen helpottuu.
Pitempiä ja parempia työuria yhdenvertaisuutta lisäämällä
• Jaetaan kaikki vanhemmuuden kustannukset tasan työnantajien kesken.
• Uudistetaan vanhempainvapaamallia nykyistä tasa-arvoisemmaksi lisäämällä isille kor-
vamerkittyä osuutta. Pitemmällä aikavälillä toteutetaan vanhempainvapaiden 6+6+6-
mallin mukainen uudistus.
• Laaditaan työpaikoille yhdenvertaisuussuunnitelmat, joiden toteutumista seurataan. Syr-
jintään puututaan systemaattisesti ja siihen on nimetty vastuuhenkilö.
• Panostetaan johtajakoulutuksen laatuun ja kannustetaan eritaustaisia ihmisiä hakeutu-
maan johtajiksi.
• Parannetaan osatyökykyisten, maahanmuuttajien ja pitkään työelämän ulkopuolella ol-
leiden työllistymismahdollisuuksia.
• Huolehditaan nuorten ja ikääntyneiden työllistymisestä ja työehdoista.
• Helpotetaan maahanmuuttajien työllistymistä Suomessa muun muassa työntekijän ja
työnhakijan oleskelulupakäytäntöjä yksinkertaistamalla.
• Tuetaan maahanmuuttajien työllistymistä sekä julkiselle että yksityiselle sektorille hyö-
dyntäen heidän jo olemassa olevaa osaamistaan ja kielitaitoaan sekä poistetaan työelä-
män kohtuuttomia ja ylimitoitettuja kielitaitovaatimuksia.
11
12. 2. SAMMANfATTNINg Av METOdErNA för ATT
förLÄNgA ArbETSKArrIÄrErNA
I det här kapitlet sammanfattas de viktigaste metoderna för att förlänga arbetskarriärerna. I
kapitlen 3–8 ges en mer detaljerad redogörelse.
Arbetskarriärerna blir längre när utslagning förebyggs och alla garanteras lika möjligheter
till utbildning. Enligt undersökningar finns det i Finland omkring 60 000 utslagna ungdomar
och årligen hamnar 3 000 barn och ungdomar utanför utbildningssystemet. Finland har inte
råd att slösa bort dessa ungdomar. Att förebygga utslagning, utbilda ungdomarna och minska
ungdomsarbetslösheten är ytterst viktigt för att arbetskarriärerna ska bli längre. Alla finländare
bör hitta en plats inom utbildning och arbetsliv. Man bör se till att ärftligheten i fråga om utbild-
ning och arbetsliv liksom den könsbaserade uppdelningen avvecklas. Det bästa utgångsläget
för en god och lång yrkeskarriär är att, oberoende av bakgrund eller förhandsförväntningar,
kunna välja en bransch som passar en själv.
Arbetskarriärerna blir längre när det blir möjligt att studierna framskrider smidigt, flexibelt
övergå till arbetslivet och under karriären varva arbetet med studier. De största utmaningarna i
vårt utbildningssystem är de långsamma övergångarna mellan olika utbildningsstadier, framför
allt mellan andra stadiet och högskolestadiet. Övergångarna kan göras smidigare till exempel
genom att satsa tillräckliga resurser på ändamålsenlig handledning och information redan i den
grundläggande utbildningen. Med hjälp av handledning kan man minska antalet ungdomar som
väljer fel inriktning vid övergången till såväl andra stadiet som högskolestadiet. Genom välpla-
nerad praktik får den studerande i sin tur viktig kunskap om arbetslivet. En flexibel övergång till
en förmodligen mycket snuttifierad arbetskarriär kan stödjas genom att planera undervisningen
så att de studerande får en god beredskap att tillämpa sin sakkunskap i praktiken och genom att
erbjuda flexibla möjligheter att komplettera kunskaperna under arbetskarriären.
Arbetskarriärerna blir längre när högskolestudierna utvecklas till en smidigt framskridande
helhet. Att universitetsstuderandenas studietider förkortas innebär inte automatiskt en förläng-
ning av arbetskarriärerna, eftersom många studerande inleder sin arbetskarriär redan under stu-
dietiden. Arbetskarriärernas längd kan emellertid påverkas i positiv riktning genom att studierna
och studiehandledningen organiseras så att det är möjligt att avlägga examen inom rekommen-
derad tid utan att i onödan behöva gå på tomgång under studietiden eller avbryta studierna.
Genom att göra högskoleundervisningen mer studerandeorienterad kan man påverka studiekul-
turen och de studerandes förmåga att ta större ansvar för sina studier och sitt lärande.
Arbetskarriärerna blir längre när de studerande garanteras en utkomst som möjliggör stu-
dier på heltid. För att de studerande ska kunna koncentrera sig på sina studier på önskat sätt
bör de ha en tillräckligt bra utkomstnivå. Ett tillräckligt högt studiestöd är ett av de bästa sätten
att möjliggöra studier på heltid. En mer flexibel social trygghet för de studerande skulle även
garantera möjligheten att studera i olika livssituationer, till exempel som småbarnsförälder el-
ler när man är sjukskriven.
12
13. Arbetskarriärerna blir längre när studie- och arbetsförmågan och kvaliteten på arbetsli-
vet upprätthålls. Med tanke på en förlängning av arbetskarriärerna är det viktigt att granska
kvaliteten på arbetslivet speciellt i fråga om arbetsorken. Åtgärder för att höja pensionsåldern
behövs under hela livet. En god studieförmåga är grunden för en god arbetsförmåga. Studie-
förmågan kan främjas systematiskt genom att påverka den studerandes hälsa, resurser, stu-
dieteknik och studiemiljö samt den undervisning och vägledning som den studerande deltar
i. Att upprätthålla arbetsförmågan under hela karriären kan underlättas till exempel genom
tillräcklig flexibilitet i arbetslivet och åtgärder för att förebygga hälsoproblem. Genom att värna
om studie- och arbetsförmågan kan stora besparingar uppnås, men framför allt ger det alla
möjlighet att både inleda arbetskarriären och gå i pension vid god hälsa.
Arbetskarriärerna blir längre när kvaliteten och jämlikheten i arbetslivet förbättras. Att för-
bättra kvaliteten på arbetslivet är ett av de effektivaste sätten att förlänga arbetskarriärerna. Med
tanke på arbetslivets kvalitet och arbetstrivseln är det viktigt att se till att arbetslivet är jämlikt.
Alla bör ha lika möjligheter att delta i arbetslivet, spelreglerna bör behandla alla rättvist och alla
arbetstagare på arbetsplatsen bör vara jämlika sinsemellan. Ett mer jämlikt och högkvalitativt
arbetsliv kan främjas till exempel genom att ge invandrare och personer med invandrarbakgrund
bättre möjligheter att delta i arbetslivet, genom att göra praxisen kring föräldraskapet mer jäm-
ställd, genom att förbättra snuttarbetarnas rättigheter och genom att satsa på ledarskap.
Alla med i utbildning och yrkesliv
• Utslagning bland ungdomar förebyggs genom att garantera varje ung person en studie-,
arbets- eller praktikplats.
• Ungdomarna stöds genom ett mångprofessionellt personalsamarbete i skolan och stöd-
tjänster med tillräckliga resurser.
• Språkundervisningen för unga med invandrarbakgrund effektiveras.
• Invandrare erbjuds förberedande utbildning på alla utbildningsstadier. Den förberedande
utbildningen för yrkeshögskolestudier görs permanent och en liknande studiehelhet för
universitetsstudier utvecklas. En av tyngdpunkterna vid utvecklingen av utbildningen
för studiehandledare är specialfrågor som gäller invandrarungdomar.
• Trenden att utsatthet går i arv från generation till generation bryts bland annat genom att
minska fattigdomen bland barnfamiljer och införa fler stödtjänster för familjer.
• De organisationer som stöder familjer och ungdomar garanteras tillräckliga resurser.
• Stödåtgärderna inom utbildningen förstärks på alla utbildningsstadier. De unga garante-
ras möjlighet att besöka skolkuratorn och delta i specialundervisning.
• Det mångprofessionella myndighetssamarbetet (utbildning, socialt arbete, hälsoarbete,
ungdomsarbete, polisen) och det uppsökande ungdomsarbetet förstärks för att förebygga
utslagning.
• Ett omfattande åtgärdsprogram för utbildningsmässig jämlikhet förbereds, mångsidig ex-
pertis anlitas och olika aktörer engageras i beredningsarbetet.
• Studiehandledningen utvecklas så att eleverna oberoende av bakgrund vägleds till vida-
reutbildning som intresserar dem och också uppmanas göra så kallade atypiska val.
• Utbildning som leder till en examen förblir avgiftsfri.
• Utbildningsmässig jämlikhet beaktas vid den strukturella utvecklingen av utbildnings-
systemet.
• För att uppfylla samhällsgarantin förbättras samarbetet med många olika aktörer. Ungdo-
marna ges bättre möjligheter att delta i beredningen av ärenden som gäller dem.
• För att samhällsgarantin ska uppfyllas garanteras tillräckliga resurser för olika sektorer
inom såväl den kommunala som den statliga förvaltningen.
• Stödtjänsterna för de ungdomar som inte deltar i utbildning utvecklas genom att studie-
handledning inkluderas i arbetskraftsservicen.
13
14. • Ungdomarna garanteras möjlighet att tacka nej till en utbildnings-, arbets-, praktik- eller
rehabiliteringsplats som de erbjuds inom ramen för samhällsgarantin utan att detta leder
till sanktioner.
Smidiga övergångar
• Studiehandledningen på grundstadiet, andra stadiet och högskolestadiet utvecklas till
en framtidsorienterad helhet. Handledningen utvecklas i samarbete med arbetslivet och
arbetskraftsmyndigheterna.
• Beväringar och civiltjänstgörare erbjuds bättre handledning och bättre möjligheter att an-
söka om en studieplats.
• Kriterier för god studiehandledning utarbetas för studiehandledningen på andra stadiet.
Elevens rätt till individuell studiehandledning införs i gymnasielagen.
• Mängden handledning på andra stadiet utökas och handledarna erbjuds mer fortbild-
ning.
• Systemet för ansökan och antagning till högskolorna samt ansökningsmålen utvecklas för
att minska antalet oplanerade mellanår. I samband med antagningsreformen utvecklas
flexibla antagningsmetoder som gör det möjligt att inleda studierna utgående från tidiga-
re avlagda studier och examensdelar och röra sig flexibelt inom och mellan högskolorna.
• Den flexibla studierätten (JOO-rätten) utvärderas. Resultaten av utvärderingen utnyttjas
för att utveckla systemet.
• Möjligheten att avstå från systemet med så kallad tvångsansökan utreds.
• Ungdomarnas möjligheter att enkelt hitta riktig information om undervisningen och stu-
diemöjligheterna vid högskolorna förbättras.
• De studerande erbjuds bättre möjligheter att avlägga en mångsidig examen.
• De studerandes möjligheter att tillägna sig de färdigheter som behövs i arbetslivet förbätt-
ras genom att utveckla studerandeorienterade undervisnings- och studiemetoder på alla
utbildningsstadier.
• Undervisningspersonalens kunskaper om arbetslivet förbättras genom fortbildning.
• För varje bransch utarbetas gemensamma kriterier för högklassig högskolepraktik. I krite-
rierna beaktas framför allt arbetsuppgifternas ändamålsenlighet, planeringen av praktik-
perioden, handledningen under praktikperioden, praktiklönen och praxisen för respons
under praktiken.
• De studerande ges fler jämlika möjligheter till en bra högskolepraktikplats.
• De studerandes beredskap att starta företag främjas genom att utveckla undervisnings-
metoderna och praktikpraxis.
• Möjligheten till akademisk företagsamhet främjas genom att utveckla innovations- och
företagskuvösverksamheten.
• Karriär- och arbetslivsvägledningen vid högskolorna tilldelas större resurser och studie-
handledarna erbjuds mer fortbildning.
• De akademiska arbetskraftstjänsterna tilldelas större resurser och deras samarbete med
högskolorna effektiveras.
• Att identifiera och utveckla sin egen kunskap blir en del av undervisningen och den indi-
viduella handledningen på alla utbildningsstadier.
• Flexibla möjligheter att komplettera en högskoleexamen avgiftsfritt under minst två år
efter utexamineringen främjas.
• Efterfrågeorienterade och flexibla möjligheter till komplettering och uppdatering av kun-
skaperna efter utexamineringen utvecklas. Universitetens fortbildning utvecklas till ex-
empel genom att utnyttja befintliga goda modeller för integrering av grundexamensut-
bildning och fortbildning.
• Den studerande garanteras tillräcklig utkomst under kompletterande utbildning och slut-
förande av examen.
14
15. Smidigare studiegång för att undvika tomgång i studierna
• Undervisningen vid högskolorna utvecklas i samarbete med studentorganisationerna ut-
gående från de studerandes behov.
• Högskolestuderandena erbjuds utbildning för att utveckla sina studiefärdigheter.
• Undervisningspersonalen erbjuds möjligheter att delta i mångsidig utbildning i pedagogik.
• Vid alla högskolor utarbetas interna anvisningar för systematiskt ingripande vid mobb-
ning. I anvisningarna betonas att var och en inom högskolesamfundet har ansvar för att
ingripa vid mobbning.
• Under valperioden utvärderas vilken inverkan begränsningen av studietiden vid univer-
siteten har på studietiden, kunskapsnivån och de studerandes studieförmåga och därige-
nom på arbetsförmågan.
• Studieprocesserna och studiehandledningen vid högskolorna utvecklas så att den stude-
rande kan avlägga sina studier inom utsatt tid och antalet studerande som avbryter sina
studier sjunker.
• Resurserna för handledningen på högskolestadiet ökas.
• Man säkerställer att alla högskolor erbjuder tillräckliga studiepsykologtjänster.
• Samtalen om den personliga studieplanen och utvecklingssamtalen utvecklas så att de
stöder den studerandes kunskapsutveckling.
• Studiemöjligheterna för beväringar och civiltjänstgörare förbättras.
• Högskolornas lokaler utvecklas så att de stöder studentorienterade undervisnings- och
studiemetoder och flexibla studiemöjligheter i olika livssituationer.
• Användningen av informations- och kommunikationsteknik i undervisningen ökas ge-
nom att utbilda lärarna i användning av den nya tekniken.
• På varje utbildningsstadium säkerställs att den informations- och kommunikationstek-
niska utrustningen som används i undervisningen är modern.
• Praxis för evaluering och validering av tidigare kunskap (AHOT) utvecklas utgående från
kunskapsorienterade läroplaner.
• De kunskaper och rekommendationer som uppnåtts inom de ESR-projekt som utrett
AHOT-praxisen vid högskolorna sprids.
• Högskolorna uppmanas att utvärdera sina utbildningars belastningsgrad och dimensio-
nering i förhållande till examinas omfattning och den rekommenderade studietiden. De
feldimensioneringar som upptäcks korrigeras.
Studiestödet möjliggör studier
• För att trygga de studerandes utkomst binds studiestödet senast 1.9.2014 vid folkpen-
sionsindex i enlighet med regeringsprogrammet.
• För att möjliggöra heltidsstudier görs en nivåförhöjning av studiestödet.
• Man säkerställer att högskolorna organiserar studierna så att det är möjligt att avlägga exa-
mina på det sätt som villkoren för studiestödet och begränsningen av studietiden kräver.
• Ett försörjartillägg på 145 euro återinförs i studiepenningen.
• Flexibla dagvårdstjänster som beaktar kombinationen av familj och studier skapas.
• Storleken på den studerandes sjukdagpenning avgörs av både studiestödet och arbetsin-
komsterna.
• Den studerandes sjukdagpenning höjs till samma nivå som minimidagpenningen.
• Det görs möjligt att studera samtidigt som man lyfter sjukdagpenning.
15
16. Kvalitet i arbetslivet genom att förbättra studie- och arbetsförmågan
• Stödjande av studieförmågan främjas systematiskt på alla utbildningsstadier i samarbete
med student- eller elevhälsovården och studentorganisationerna. Stödjande av studieför-
mågan inkluderas i studiehandledningen.
• En satsning görs på större gemenskap inom högskolorna.
• Den kommunala studenthälsovårdens resurser tryggas och yrkeshögskolestuderandena
inkluderas i Studenternas hälsovårdsstiftelse.
• Skolhälsovården och stödtjänsterna garanteras tillräckliga resurser och en satsning görs
på förebyggande av hälsoproblem och anhopning av problem.
• Studieförmågan och dess samband med arbetsförmågan utreds.
• De som lyfter sjukpension eller invalidpension ges möjlighet att återvända till arbetslivet.
• Arbetslivet görs mer flexibelt, till exempel i form av frivilligt kortare arbetsdagar och
alterneringsledigheter.
• De visstidsanställda får bättre semesterrättigheter i och med att ett system med en arbets-
tidsbank och en semesterbank utvecklas.
• Arbetslivet görs mer flexibelt för de studerande som utför avlönat arbete så att det blir
lättare att kombinera arbete och studier.
Längre och bättre arbetskarriärer genom större jämlikhet
• Alla kostnader för föräldraskapet fördelas jämnt mellan arbetsgivarna.
• Föräldraledighetsmodellen förnyas så att den blir mer jämställd än nu genom att höja
den andel som öronmärks för fadern. På längre sikt förnyas föräldraledigheten enligt
modellen 6 + 6 + 6.
• Jämställdhetsplaner för arbetsplatserna utarbetas och verkställandet uppföljs. Arbetsplatser-
na ingriper systematiskt vid diskriminering och har en utnämnd ansvarsperson för detta.
• En satsning görs på chefsutbildningens kvalitet och personer med olika bakgrund upp-
manas söka chefsposter.
• Sysselsättningsmöjligheterna för delvis arbetsföra, invandrare och personer som länge
stått utanför arbetslivet förbättras.
• Ungdomar och äldre garanteras arbete och skäliga arbetsvillkor.
• Invandrarnas möjligheter att få arbete i Finland underlättas bland annat genom att för-
enkla praxisen kring uppehållstillstånd för arbetstagare och arbetssökande.
• Invandrarnas möjligheter att få arbete inom såväl den offentliga som den privata sektorn
stöds genom att utnyttja deras reella kompetens och språkkunskap och avlägsna arbetsli-
vets orimliga och överdimensionerade krav på språkkunskaper.
16
17. 3. KAIKKI MUKAAN KOULUTUKSEEN JA TYöUrALLE
Y ksi parhaita keinoja pidentää työuria on huolehtia siitä, että kaikki osallistuvat kykyjensä
mukaisesti koulutukseen ja työelämään. Nuorten syrjäytymisen ehkäisy ja syrjäytynei-
den nuorten saaminen takaisin kiinni yhteiskuntaan on välttämätöntä: Suomella ei ole varaa
hukata 60 000 nuorta. Työurien näkökulmasta avainasemassa on myös nuorisotyöttömyyden
vähentäminen. Työuran alku määrittää pitkälti koko tulevaa työuraa eikä työttömyyskierret-
tä saa päästää syntymään jo työuran alkumetreillä.
Koulutuksen ja sitä kautta työelämän periytyvyys sekä sukupuolittunut eriytyminen es-
tävät sitä, että kaikki pääsevät itselleen sopivalle työuralle. Omia kiinnostuksia vastaava ja
motivoiva koulutus ja työ ovat parhaita takeita pitkälle työuralle. Sosiaalisen taustan tai su-
kupuolen luomat esteet alavalinnoille on saatava purettua, jotta ihmiset löytävät itselleen
parhaan alan ja kaikkien kyvyt saadaan järkevästi käyttöön.
3.1 Nuorten syrjäytymisen ehkäisy
V uonna 2008 työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolella oli kaikkiaan noin 60 000 nuor-
ta, joista noin puolella oli vain peruskoulututkinto2. Arvioiden mukaan syrjäytymisvaaras-
sa olevien nuorten määrä lisääntyy tuhannella joka vuosi. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen
(ETLA) mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa Suomelle noin miljoona euroa.
Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton mukaan koulutusjärjestelmän ulkopuolelle päätyy
vuosittain 3000 lasta. Tilastokeskuksen mukaan peruskoulun lopettaneista noin 9 % jää jatko-
opintojen ulkopuolelle, kun taas 17–24-vuotiaista noin 12 % on koulutuksen ulkopuolella. Li-
säksi kolmannes ammatillisen koulutuksen aloittaneista nuorista lopettaa opinnot ensimmäi-
sen vuoden aikana3. Näiden lasten ja nuorten syrjäytymisriski on erittäin suuri.
Tätä taustaa vasten on tärkeää panostaa nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen varsinkin pe-
rusasteella. Syrjäytymisen ehkäisyssä ei riitä, että nuoriin kiinnitetään huomiota vasta, kun he
ovat pudonneet koulutuksen ulkopuolelle. Syrjäytymiskehitys tapahtuu jo peruskoulun aikana,
ei vasta sen päätyttyä. Nuorten syrjäytymiskierre on saatava katkaistua peruskoulun aikana ja
nuoria on tuettava hakeutumaan jatkamaan opintojaan. Peruskoulun jälkeisellä koulutuksella
on keskeinen merkitys syrjäytymisen ehkäisyssä: pelkän perusasteen suorittaneiden todennäköi-
syys päätyä työelämän ulkopuolelle on lähes kolminkertainen ammatillisen koulutuksen suorit-
taneisiin verrattuna4. Syrjäytymisen ehkäiseminen koulutuksen siirtymävaiheissa ja uusien opin-
tojen alkuvaiheessa on erittäin tärkeää, sillä silloin riski koulutuksen ulkopuolelle putoamiselle
on suuri. Syrjäytymistä voidaan ehkäistä panostamalla ohjaukseen, nuorten työpajatoimintaan
sekä etsivään nuorisotyöhön. Koulujen tukipalvelut sekä opettajien, terveydenhuollon ja muun
henkilöstön välinen yhteistyö on keskeistä syrjäytymisen ehkäisyssä. Tiedon oppilaan tarvitse-
masta erityisestä tuesta tulee siirtyä koulutusasteelta toiselle. Tuki- ja erityisopetusta tulee olla
riittävästi saatavilla ja oppilaan on päästävä helposti koulukuraattorin vastaanotolle. On olen-
naista puuttua havaittuihin ongelmiin riittävän varhain, jotta syrjäytyminen voidaan ehkäistä.
On tärkeää mahdollistaa nuorelle edes yksi peruskoulun jälkeinen tutkinto ennemmin kuin antaa
nuoren pudota kokonaan koulutuksen ulkopuolelle. Näin ollen myös siirtymien mahdollistami-
nen koulujen kesken ja opintojen keskeyttämisen ehkäisy on tärkeää.
2
Nuoret työmarkkinoiden ja opiskelun ulkopuolella. TEM julkaisuja 12:2011.
3
Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman raportti. Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta 2011.
4
Nuoret työmarkkinoiden ja opiskelun ulkopuolella. TEM julkaisuja 12:2011.
17
18. Maahanmuuttajataustaiset nuoret jäävät selvästi muuta väestöä useammin peruskoulun jäl-
keen sekä koulutuksen että työelämän ulkopuolelle. Maahanmuuttajanuorten riski syrjäytyä
on lähes kuusinkertainen muihin suomalaisnuoriin verrattuna. Vieraskielisten osuus työn ja
koulutuksen ulkopuolelle jäävistä vuonna 2008 oli 23 %, kun heidän osuutensa väestöryhmästä
oli 5,2 %5. Tukitoimilla etenkin opintojen nivelvaiheissa, siirryttäessä koulutusasteelta seuraa-
valle, voidaan kannustaa maahanmuuttajia hakeutumaan koulutukseen ja näin ehkäistä nuor-
ten syrjäytymistä. Etnisen taustan selitysosuutta eri koulutusasteille osallistumisessa voidaan
pienentää esimerkiksi tarjoamalla maahanmuuttajille valmentavaa koulutusta kaikilla koulu-
tusasteilla. Työvoimapoliittisilla toimenpiteillä, kuten työharjoittelujaksoilla, voidaan vaikut-
taa myönteisesti maahanmuuttajanuorten työllistymiseen.
Suomen Akatemian rahoittama tuore tutkimus vuonna 1987 syntyneistä kertoo selvästi,
kuinka huono-osaisuus periytyy sukupolvelta toiselle. Vuonna 1987 syntyneistä noin 60 000
nuoresta 10 000 on vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Heistä 40 %:lla on mielenterveyson-
gelmia; sukupolvesta kokonaisuudessaan 20 % on tarvinnut hoitoa mielenterveysongelmiin-
sa. Tutkimus näyttää, kuinka vanhempien huono-osaisuus altistaa nuoria pahoinvoinnille ja
vahvistaa syrjäytymisen riskiä. Kouluttamattomuus on selvästi yleisempää huono-osaisten
vanhempien lasten keskuudessa kuin muilla.6 Vuoden 1987 lapset ovat kärsineet viime laman
leikkauksista. Tutkimustulokset osoittavat, kuinka tärkeää julkisen vallan panostukset niin
koulutukseen, tukipalveluihin kuin sosiaali- ja nuorisotyöhön ovat. On myös tärkeää puuttua
lapsiperheköyhyyteen ja tukea perheitä.
Lapsiperheköyhyys on lisääntynyt Suomessa hälyttävästi: 1995 lapsista 4,7 % asui köyhäs-
sä perheessä mutta tällä hetkellä luku on jo 13,3 % eli 145 000 lasta7. Köyhyys näkyy lasten ja
nuorten arjessa ja lisää syrjäytymisriskiä. Syrjäytymisen ehkäisyn kannalta on tärkeää saada
parannettua lapsiperheiden toimeentuloa. Monet lapsiperheet, erityisesti yksinhuoltajaper-
heet, tarvitsisivat nykyistä enemmän tukea selviytyäkseen arjessa. Kunnallinen kotipalvelu
sekä seurakuntien ja kolmannen sektorin toiminta voivat auttaa perheitä yli syrjäytymisriskin,
jos niillä on riittävästi resursseja toimia.
Keinot:
• Ehkäistään nuorten syrjäytymistä takaamalla jokaiselle nuorelle opiskelu-, työ- tai har-
joittelupaikka.
• Tuetaan nuoria koulussa henkilöstön moniammatillisella yhteistyöllä ja hyvin resursoi-
duilla tukipalveluilla.
• Panostetaan maahanmuuttajataustaisten nuorten kielten opetukseen.
• Tarjotaan maahanmuuttajille valmentavaa koulutusta kaikilla koulutusasteilla. Ammatti-
korkeakoulujen valmentavien opintojen tarjoaminen vakiinnutetaan ja yliopisto-opintoi-
hin luodaan vastaava opintokokonaisuus. Opinto-ohjaajien koulutuksen kehittämisessä
yhtenä painopisteenä ovat maahanmuuttajanuorten erityiskysymykset.
• Katkaistaan huono-osaisuuden ylisukupolvisuus muun muassa vähentämällä lapsiper-
heköyhyyttä ja lisäämällä perheiden tukipalveluja.
• Varmistetaan perheitä ja nuoria tukevien järjestöjen resurssien riittävyys.
• Koulutuksen tukitoimia vahvistetaan kaikilla koulutusasteilla. Varmistetaan nuorten pää-
sy koulukuraattorille ja erityisopetukseen.
• Moniammatillista viranomaisyhteistyötä (koulutus, sosiaali-, terveys- ja nuorisotyö sekä
poliisi) ja etsivää nuorisotyötä vahvistetaan syrjäytymisen ehkäisemiseksi.
5
Nuoret työmarkkinoiden ja opiskelun ulkopuolella. TEM julkaisuja 12:2011.
6
Suomen Akatemian rahoittama tutkimus vuonna 1987 syntyneistä. Kansanterveyden haasteet -tutkimusohjelma.
7
Lapsilisä-projekti, www.lapsilisa.fi.
18
19. 3.2 Koulutuksellinen tasa-arvo
T yöurien pidentämisen näkökulmasta on tärkeää huolehtia siitä, että kaikilla on esimerkiksi
lähtökohdistaan tai sukupuolestaan riippumatta tasa-arvoiset mahdollisuudet kouluttau-
tua haluamalleen työuralle. Mahdollisuuksien tasa-arvo toteutuu koulutuksessa, kun kaikilla
on taustastaan riippumatta mahdollisuus hakeutua koulutukseen eikä tausta ennusta koulu-
tukseen osallistumista tai oppimistuloksia. Vaikka Suomessa on kiinnitetty runsaasti huomiota
siihen, että kaikki nuoret suorittaisivat toisen asteen jälkeisen tutkinnon, jää edelleen suuri osa
nuorista pelkän perusasteen varaan (ks. myös kohta 3.1) ja jo perusasteella on havaittavissa
eroja oppilaan taustan ja oppimistulosten välillä. Uusimmat PISA-tulokset ja Opetushallituk-
sen selvitykset peruskoulun oppimistulosten sosiaaliseen taustaan liittyvästä eriarvoisuudesta
ovat hälyttäviä, sillä tutkitusti pääosa koulutuksellisen tasa-arvon uhkatekijöistä sijaitsee juuri
varhaisemmissa vaiheissa koulutuspolkuja.
Koulutuksellisen tasa-arvon toteutuminen edellyttää koko koulutusjärjestelmän tarkastelua
kokonaisuutena. Koulutuksellisen tasa-arvon perusteet luodaan varhaiskasvatuksessa, ja var-
haiskasvatuksen merkitys sosiaalisten lähtökohtien tasoittajana on suuri. Vastaavasti on huo-
lehdittava siitä, että peruskoulu antaa koulusta riippumatta lapsille yhtäläiset mahdollisuudet
opetukseen ja opintojen jatkamiseen toiselle asteelle. Tasa-arvon näkökulma on otettava huomi-
oon myös perusopetuksen opetussuunnitelman uudistuksessa. Tasa-arvoisia mahdollisuuksia
hakeutua korkeakoulutukseen voidaan edistää muun muassa tutkintoon johtavan koulutuk-
sen maksuttomuudella, huolehtimalla opintotuen riittävyydestä sekä korkeakoulujen riittävän
laajalla koulutustarjonnalla ja riittävän kattavalla sijoittumisella eri puolille maata.
Koulutus ja työelämä ovat tällä hetkellä sukupuolittuneita. Hallitusohjelmassa todetaan:
Sukupuolten välisiä eroja osaamistuloksissa, koulutukseen osallistumisessa ja koulutuksen suorittami-
sessa kavennetaan ja koulutuksen periytyvyyttä vähennetään.
30-vuotiaista naisista 90 prosenttia on suorittanut vähintään toisen asteen tutkinnon kun mie-
histä vastaava osuus on 82 prosenttia. Naisista 48 prosenttia on suorittanut korkeakoulututkin-
non, kun vastaava osuus miehillä on 31 prosenttia. Samoin osa koulutusaloista on voimakkaasti
eriytynyt sukupuolen mukaan. Tavoitteeseen pyritään osaltaan kolmikantaisen samanpalkkai-
suusohjelman osana toteutettavalla tutkimushankkeella, joka koskee sukupuoliennakkoluulo-
jen ja -odotusten vaikutusta koulutus- ja uravalintoihin.
Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille 2011–2016 linjataan, että
opetus- ja kulttuuriministeriö valmistelee koulutuksellisen tasa-arvon toimenpideohjelman.
Ohjelman avulla on tarkoitus vähentää merkittävästi sukupuolten välisiä osaamis- ja koulutus-
eroja sekä vähentää koulutuksen periytyvyyttä. Suunnitelman mukaan valtioneuvosto hyväk-
syy koulutuksellisen tasa-arvon toimenpideohjelman vuoden 2012 loppuun mennessä.
Suuri osa esimerkiksi koulutuksen periytyvyyteen vaikuttavista tekijöistä toteutuu koulun
arkisissa käytännöissä ja opetustilanteissa, joista kentän toimijoilla on parhain ymmärrys. Kou-
lutuksellisen tasa-arvon toimenpideohjelma onkin konkreettisen ja toteuttamiskelpoisen lop-
putuloksen varmistamiseksi laadittava mahdollisimman laajapohjaisesti yhteistyössä ainakin
opettaja- ja opiskelijajärjestöjen kanssa sekä huomioiden myös koulutusjärjestelmän saavutet-
tavuus vammaisten näkökulmasta.
19
20. Keinot:
• Valmistellaan koulutuksellisen tasa-arvon toimenpideohjelma laajapohjaisesti, varmiste-
taan asiantuntemuksen monipuolisuus ja sitoutetaan eri toimijat valmistelutyöhön.
• Opinto-ohjausta kehitetään ohjaamaan oppilaita taustasta riippumatta heitä kiinnosta-
vaan jatkokoulutukseen sekä tekemään myös niin sanottuja epätyypillisiä valintoja.
• Säilytetään tutkintoon johtava koulutus maksuttomana.
• Koulutusjärjestelmän rakenteellisessa kehittämisessä huomioidaan koulutuksellisen tasa-
arvon näkökulma.
3.3 Nuorten yhteiskuntatakuu ja nuorisotyöttömyyden ehkäisy
V aikka työ- ja elinkeinoministeriön uusimpien työllisyyskatsauksien mukaan nuorten työttö-
mien työnhakijoiden määrä on hienoisessa laskussa, on Suomessa huomattava määrä työttö-
miä alle 29-vuotiaita. Työttömyyden lisäksi liian moni nuori on myös vaarassa syrjäytyä tai on jo
pudonnut koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle. Usein syrjäytyminen alkaa kouluiässä.
Nuorten työttömyys ja syrjäytymisen ehkäisy vaatii toimia monella eri saralla. Resursseja
tarvitaan eritoten nuorten henkilökohtaiseen kohtaamiseen. Tätä ovat opinto-ohjaus, nuor-
ten työvoimapalvelut, nuorisotyö sekä monet muut henkilökohtaisen ohjauksen ja nuoriso-
työn keinot. Koulutuksen ollessa yksi parhaimmista ja kustannustehokkaimmista keinoista
ehkäistä työttömyyttä ja syrjäytymistä tuleekin juuri koulujärjestelmää vahvistaa ohjauksen
osalta. Ohjauksessa tulee kiinnittää huomiota laatuun ja metodeihin, jotka takaavat tiedot ja
taidot työelämään.
Jokaisella opiskelijalla tulee olla mahdollisuus saada ohjausta. Oppilaitosten tulee taata pal-
velut, jotta opiskelija voi ohjata itse omaa opiskeluaan kohti haluamaansa tavoitetta. Näitä pal-
veluita ovat opinto-ohjaus, ura- ja rekrytointipalvelut sekä opintopsykologit. Nämä palvelut
auttavat opiskelijaa opintojen suunnittelussa, oman osaamisen tunnistamisessa sekä opinto- ja
työuran suunnittelussa. Työvoimapalveluiden tarkoitus on tarjota itsenäisesti käytettäviä sekä
henkilökohtaisia työvoimapalveluita, kuten tietoa työmarkkinoista, koulutuksesta sekä yrittä-
jyydestä. Lisäksi työvoimapalvelut auttavat työnhaussa ja -välityksessä. Myös työvoimapal-
veluihin tulee sisällyttää opinto-ohjausta, jotta esimerkiksi opintonsa keskeyttäneitä tai vain
peruskoulun käyneitä osataan ohjata heille mielekkäisiin jatko-opintoihin.
Nuorten yhteiskuntatakuu pyrkii takaamaan jokaiselle valmistuneelle ja työttömälle nuorel-
le mahdollisuudet työllistymiseen. Yhteiskuntakuu vaatii todella paljon hallintoalojen välistä
yhteistyötä sekä panostuksia myös kunnilta. Yhteiskuntatakuun tulee sisältää yllämainitun
kaltaiset toimenpiteet koulutuksessa ja koulutuksen tukipalveluissa, mutta tarvitaan myös
lisäpanostuksia koulutuksen työelämätietojen ja -taitojen lisäämiseen. Tämän lisäksi yhteis-
kuntatakuun toteutuminen vaatii selkeän kokonaisuuden luomista koulutukseen, työvoima-
palveluihin, lapsi- ja nuorisotyöhön sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin, jotta se toteutuu suun-
nitellun kaltaisena ja vaikuttaa aidosti syrjäytymisen ja työttömyyden ehkäisyssä. Lisäksi on
tärkeää tunnustaa nuorten asiantuntemuksen tärkeys heitä koskevien asioiden valmistelussa,
ja kehittää uusia luovia keinoja nuorten äänen kuulemiseksi. Yhteiskuntatakuuta toteutettaes-
sa nuoret eivät saa olla pelkästään tekemisen kohteena vaan heidän tulee myös olla mukana
toimenpiteitä suunniteltaessa. Nuorilla tulee olla myös oikeus kieltäytyä heille suunnitelluista
toimenpiteistä ilman sanktioita.
20
21. Yhteiskuntatakuun toteutuminen eritoten 25–29-vuotiaiden osalta tulee olemaan yksi suurim-
mista haasteista. Tähän joukkoon lukeutuvat esimerkiksi korkeakouluista valmistuneet, jotka
eivät ole saaneet työpaikkaa. Tämän ikäryhmän työttömyysprosentit ovat karkeasti ottaen kak-
sinkertaiset verrattuna alle 25-vuotiaiden työttömyysprosentteihin. Nuorten työllistymisedel-
lytyksiä voidaan parantaa esimerkiksi kehittämällä koulutusjärjestelmän kautta saatavia työ-
elämävalmiuksia (ks. myös kohta 4.2.1).
Yhteiskuntatakuun rinnalla on tärkeä huolehtia siitä, että kaikkien vastavalmistuneiden työ-
voima- ja ohjauspalvelut ovat kattavia ja laadukkaita. Yhteiskuntatakuu ei saa johtaa siihen,
että yli 29-vuotiaiden vastavalmistuneiden palvelut heikkenevät.
Keinot:
• Parannetaan laajapohjaista yhteistyötä yhteiskuntatakuun toteuttamiseksi. Lisätään nuor-
ten mahdollisuuksia osallistua heitä koskevien asioiden valmisteluun.
• Yhteiskuntatakuun toteutumiseksi varmistetaan riittävät resurssit eri hallinnon aloilla
sekä kunta- että valtion tasolla.
• Kehitetään koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten tukipalveluita sisällyttämällä opin-
to-ohjausta työvoimapalveluihin.
• Varmistetaan nuorten mahdollisuus kieltäytyä heille yhteiskuntatakuun puitteissa tarjo-
tusta koulutus-, työ-, harjoittelu- tai kuntoutuspaikasta ilman sanktioita.
21
22. 4. SIIrTYMÄT SUJUvIKSI
M erkittävimpiä koulutusjärjestelmässämme olevia haasteita ovat hitaat siirtymät koulutus-
asteiden välillä, varsinkin toiselta asteelta korkea-asteelle. Koulutusjärjestelmän siirty-
mävaiheita voidaan sujuvoittaa esimerkiksi panostamalla asianmukaiseen ja hyvin resursoi-
tuun ohjaukseen ja tiedottamiseen aina perusasteelta lähtien. Ohjauksella vähennetään nuorten
virhevalintoja niin toiselle kuin korkea-asteelle siirtymisessä. Laadukkaan harjoittelun kautta
opiskelija taas saa tärkeää tietoa työelämästä. Joustavaa siirtymistä todennäköisesti varsin pät-
kittyneelle työuralle voidaan tukea suunnittelemalla opetus niin, että opiskelijat saavat hyvät
valmiudet soveltaa asiantuntemustaan käytännössä sekä tarjoamalla joustavat mahdollisuudet
oman osaamisen täydentämiseen työuran aikana.
4.1 Siirtyminen korkea-asteelle
4.1.1 Perus- ja toisen asteen opinto-ohjaus
H allitusohjelmassa todetaan, että opinto-ohjausta vahvistetaan kaikilla koulutusasteilla.
Sinänsä hyvä tavoite jää usein varsin epäkonkreettiseksi, sillä ohjausta on hyvin monen-
tasoista, ja eri koulutusasteiden välillä on melko suuria eroja ohjauksen kehittämistarpeissa.
Myös opintojen ohjauksen jatkuvuuteen koulutusasteelta toiselle siirryttäessä tulee kiinnittää
erityistä huomiota.
Parhaimmillaan perusasteen opinto-ohjaus on henkilökohtaista, säännöllistä ja oppilaan
vahvuudet tunnistavaa. Perusasteen ohjauksen tulee luoda realistinen kuva koko opintopo-
lusta ja työelämästä. Hyvällä ohjauksella voidaan parhaimmillaan purkaa koulutuksen periy-
tyvyyttä ja sukupuolittuneisuutta sekä ehkäistä koulupudokkuutta. Hyvää opinto-ohjausta
saanut nuori ymmärtää, miksi on valinnut oman polkunsa ja motivoituu näin opinnoissaan.
Tulevaisuusorientoitunut ja konkreettista tietoa eri ammattialoista sisältävä ohjaus voi motivoi-
da myös peruskouluopintojen parempaan suorittamiseen.
Toisella asteella jokaisella oppilaalla tulee olla mahdollisuus henkilökohtaiseen ja jatkuvaan
opinto-ohjaukseen. Tavoitteen saavuttamiseksi yhtä opinto-ohjaajaa kohden tulee olla korkein-
taan 250 opiskelijaa nykyisen, paikoin yli 500 opiskelijan sijaan.
Vaikka lukioissa on kiinnitetty huomiota opintojen ohjaukseen, ei jatko-opinto- ja työelä-
mätuntemus edelleenkään ole kaikilla riittävää oikean ja realistisen jatkokoulutusalan löytä-
miseen. Opiskelualan valitseminen ilman riittävää tietoa lisää opintojen kestoa esimerkiksi
korkea-asteella oppiaineen vaihtojen takia sekä opiskelumotivaation mataluutena. Tiedon
puute tai sen vaikea löydettävyys voi johtaa päätöksenteon lykkääntymiseen ja siten turhiin
välivuosiin. Nykyinen koulutusjärjestelmä ei myöskään kunnolla huomioi sitä, että korkea-
asteen opinnot alkavat osin jo toisella asteella jatko-opintopaikan valinnalla.
Toisen asteen ammatillisessa ohjauksessa tulee antaa realistinen kuva työelämästä. Kaiken
ohjauksen tulee olla ajanmukaista ja perustua uusimpaan tietoon. Toisen asteen ammatillisen
koulutuksen vetovoiman lisääntymisen myötä tarve asiantuntevalle opinto-ohjaukselle on kas-
vanut. Hakija- ja opiskelijamäärien lisääntyessä on tärkeää, että kaikki saavat tietoa tulevasta
työelämästä ja osaavat jo opintojensa aikana kehittää valmiuksiaan siirtyä työelämään.
Valtaosa 18 vuotta täyttäneistä miehistä suorittaa varusmies- tai siviilipalveluksen toisen
asteen jälkeen. On fakta, että tämä hidastaa jatko-opintoihin siirtymistä. Toisaalta varusmies-
ja siviilipalveluksen aikana ajatus jatko-opinnoista voi kirkastua. Tänä aikana onkin taattava
asianmukaiset resurssit jatko-opintosuunnitelman tekemiseen sekä hakeutumiseen jatko-opin-
toihin. Esimerkkeinä mahdollisuuksista valmistautua jatko-opintoihin ovat itsenäisen opiskelun
tukeminen, mahdollisuus saada opinto-ohjausta sekä pääsy opiskelua tukeviin materiaaleihin.
22
23. Keinot:
• Perusasteen, toisen asteen ja korkea-asteen opinto-ohjausta kehitetään tulevaisuusorien-
toituneeksi kokonaisuudeksi. Ohjauksen kehittämisessä tehdään yhteistyötä työelämän
ja työvoimaviranomaisten kanssa.
• Varusmies- ja siviilipalveluksessa olevien ohjausta ja mahdollisuuksia hakeutua opintoi-
hin helpotetaan.
• Toisen asteen opinto-ohjaukselle laaditaan hyvän opinto-ohjauksen kriteerit. Lukiolakiin
lisätään kirjaus oppilaan oikeudesta saada henkilökohtaista opinto-ohjausta.
• Toisen asteen ohjauksen määrää ja ohjaajien täydennyskoulutusta lisätään.
4.1.2 Opiskelijavalinnat
O piskelijavalintajärjestelmää sekä korkeakoulujen hakukohteita pitää kehittää niin, että voi-
daan välttää turhia ja suunnittelemattomia välivuosia toisen asteen ja korkea-asteen välillä.
Korkeakoulusektoreiden yhteinen sähköinen hakujärjestelmä selkeyttää tilannetta omalta osal-
taan, mutta tavoitteena pitää olla myös hakukohteiden sirpaleisuuden vähentäminen. Vuonna
2009 ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa oli yhteensä noin tuhat eri hakukohdetta.
Euroopan maiden ja OECD-maiden vertailussa nousee Suomen osalta erityisesti esille alle 20-vuoti-
aiden uusien korkeakouluopiskelijoiden poikkeuksellisen pieni määrä. Suomalaiset aloittavat korkea-
kouluopinnot keskimäärin vanhempana kuin muissa maissa. Uusista opiskelijoista puolet on alle 21,4-
vuotiaita ja viidennes on yli 26-vuotiaita.
(Ei paikoillanne valmiina, vaan hep! Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:11)
Hallitusohjelman mukaisesti sujuvampaan siirtymiseen toiselta asteelta korkea-asteelle vaiku-
tetaan sillä, että korkeakoulujen päävalinnat varattaisiin jatkossa niille, joilla ei vielä ole ai-
empaa vastaavan tasoista tutkintoa tai opinto-oikeutta. Periaatteelliselta kannalta linjaus on
haasteellinen, sillä perustuslaki edellyttää, että julkinen valta turvaa jokaiselle sivistykselliset
oikeudet ja mahdollisuuden kouluttautua. Myös koulutuksellisten umpiperien luomisen vält-
täminen ja poistaminen on ollut jo pitkään keskeinen suomalaista koulutuspolitiikkaa ohjaava
periaate. Koulutukselliset umpiperät valinnoissaan erehtyneille eivät ole toivottavia yksilön,
korkeakoulun eivätkä yhteiskunnankaan kannalta.
Opiskelijatutkimus 2010:n mukaan kaikista opiskelijoista 26 prosentilla eli 65 000 henki-
löllä oli tai on ollut myös muu kuin nykyinen tutkinto-oikeus jossain korkeakoulussa. Alal-
ta toiselle vaihtavien opiskelijoiden määrä on siis suhteellisen suuri. Osasyy vaihtoihin on
puutteellinen ohjaus toisella asteella sekä korkeakoulutuksen alkuvaiheessa. Myös tällä het-
kellä käytössä oleva niin sanottu pakkohakujärjestelmä vääristää hakijatilastoja sekä johtaa
opiskelijoiden virhevalintoihin, ja hallitusohjelmassa onkin maininta pakkohaun tarkoituk-
senmukaisuuden arvioinnista. Opiskelijoiksi valikoituu pakkohaun myötä henkilöitä, jot-
ka eivät ole motivoituneita valmistumaan aloittamastaan koulutuksesta. Samalla motivoitu-
neempia opiskelijoita voi jäädä ilman haluamaansa opiskelupaikkaa. Valintauudistuksella
ei pidä aiheuttaa sellaista tilannetta, jossa virhevalinnan tehneen opiskelijan siirtyminen hä-
nelle paremmin sopivalle alalle vaikeutuu. Tarpeettoman uudelleen hakeutumisen yksi syy
on myös se, että opiskelijoilla on tällä hetkellä vaikeuksia suorittaa tutkintoonsa sisältöjä, esi-
merkiksi sivuainekokonaisuuksia, muissa yliopistoissa tai jopa muissa tiedekunnissa. Aidos-
ti toimivan joustavan opinto-oikeuden (JOO-opinto-oikeus) kehittäminen häivyttäisi turhaa
tutkinto-opiskelijaksi hakeutumista ja näin ollen opiskelijapaikkojen käytön tehottomuutta.
23
24. Korkeakoulujen opiskelijavalintojen uudistaminen on kunniahimoinen hanke, ja sillä on mer-
kittäviä vaikutuksia koko toisen asteen ja korkea-asteen muodostamalle kokonaisuudelle.
Opintoaikojen lyhentämisen ja työurien pidentämisen kannalta onkin tärkeää mahdollistaa
sujuvat siirtymät korkeakoulujen alojen välillä. Opiskelijavalintauudistuksen onnistunut to-
teuttaminen vaatii siis seurakseen samanaikaisen tai mielellään jo edeltävän joustavien korkea-
koulujen sisäisten ja välisten siirtymien kehittämisen. Siirtymiä voidaan helpottaa hyvällä oh-
jauksella sekä sujuvilla aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen (AHOT)
käytännöillä (ks. myös kohta 5.4).
Keinot:
• Kehitetään korkea-asteen opiskelijavalintajärjestelmää ja hakukohteita suunnittelematto-
mien välivuosien vähentämiseksi. Valintauudistus toteutetaan niin, että samanaikaisesti
kehitetään joustavia opiskelijavalinnan tapoja, joilla mahdollistetaan opintojen aloittami-
nen aiempien opintojen ja suoritettujen tutkinnon osien perusteella sekä joustava siirty-
minen korkeakoulujen sisällä ja välillä.
• Selvitetään mahdollisuus luopua ns. pakkohakujärjestelmästä.
• Arvioidaan joustavan opinto-oikeuden (JOO–oikeuden) toimivuus. Arvioinnin tuloksia
hyödynnetään järjestelmän kehittämiseksi.
• Kehitetään nuorten mahdollisuuksia saada todenmukaista ja helposti löydettävää tietoa
korkeakoulujen opetuksesta ja opiskelumahdollisuuksista.
4.2 Korkeakouluopiskelijoiden osaaminen ja työelämävalmiudet
4.2.1 Opiskelumahdollisuudet ja opiskelutavat
O saavan työvoiman kriteerit ovat nousseet ja tarpeet muuttuneet. Työmarkkinoille astuvalta
odotetaan laajaa ja syvällistä osaamista omalta kentältään, mutta myös yleisesti työssä käy-
tettäviä taitoja kuten projektien hallintaa, ryhmätyö- ja viestintätaitoja sekä valmiuksia tietojen
hakemiseen ja analysointiin sekä ongelmanratkaisuun. Elinkeinoelämän keskusliiton osaamis- ja
työvoimatarpeiden ennakointiin keskittyvän Oivallus-hankkeen väliraportissa (2010) todetaan:
Vanha sanonta siitä, että tieto on valtaa, on vääntynyt uuteen muotoon: tiedon hyödyntäminen on valtaa.
Tiedon välittämisen rinnalla koulutuksen pitäisikin tarjota nykyistä paremmin valmiuksia tietojen sovel-
tamiseen ja hyödyntämiseen. Tiedon soveltamisen ja hyödyntämisen lisäksi yritykset peräänkuuluttavat
osaamistarpeissaan asennetta. Viime kädessä juuri asenne ratkaisee. Rohkeille ajattelijoille ja toimeen tart-
tujille on kysyntää. Asenne linkittyy myös uudistumisosaamiseen. Erilaiset tutkimukset ovat hahmottaneet
sitä, millaisia taitoja uutta aikaansaavalla ihmisellä on. Lähes yksituumaisesti kuvaukseen kuuluu sellaisia
ominaisuuksia kuten havainnointi, kyseleminen, assosiointi, kokeileminen ja verkostoituminen.
Työelämässä tarvittavia taitoja voidaan edistää esimerkiksi monipuolisilla sivuainemahdolli-
suuksilla sekä kehittämällä opiskelijalähtöisiä opetus- ja opiskelutapoja. Opetushenkilökunta
on avainasemassa sekä opiskelukulttuurin muutoksessa että ajankohtaisen työelämätiedon
tuottamisessa opiskelijoille.
Keinot:
• Edistetään opiskelijoiden mahdollisuuksia suorittaa monipuolinen tutkinto.
• Edistetään työelämässä tarvittavia taitoja kehittämällä opiskelijalähtöisiä opetus- ja opis-
kelumenetelmiä kaikilla koulutusasteilla.
• Parannetaan opetushenkilökunnan työelämätietämystä täydennyskoulutuksella.
24
25. 4.2.2 Korkeakouluharjoittelu
K orkeakouluharjoittelu on yksi tärkeimmistä väylistä omaksua käytännön työelämätaitoja.
Tällä hetkellä kaikilla aloilla ei ole tasavertaisia mahdollisuuksia päästä harjoitteluun. Har-
joittelukohteet voivat olla myös epätarkoituksenmukaisia: mikäli ainoa opintojen aikainen työ-
kokemus on osoittautunut puutteelliseksi oman osaamisen kehittämisen kannalta ja työtehtävien
vaativuuden osalta, on vaarana että harjoittelujakso on ollut vain ajan hukkaa.
Osalla koulutusaloista opiskelijat saavat kunnollisen korvauksen harjoittelusta, mutta osalla
aloista harjoittelun palkkiokäytännöissä on ongelmia. Moni harjoittelu suoritetaan huonoilla
palkoilla tai kokonaan palkattomasti. Tällainen käytäntö on omiaan luomaan entistä suurem-
man halpa- ja ilmaistyövoiman reservin kansamme tulevaisuudesta, opiskelijoista.
Nuorille koituu hankaluuksia siitä, jos opiskeluun kuuluvaa harjoittelupaikkaa ei löydykään tai ensimmäi-
siä kesätyökokemuksia ei järjestykään. Nuorille jo lyhytkin aika ilman työtä tai näköalaa siitä, mihin ryh-
tyisi, voi tuntua kovin pitkältä. Työvoima- ja koulutuspolitiikan keinoin tulisi varmistaa se, ettei kokonaisia
nuorten ikäkohortteja jää työmarkkinoilla vaille harjoittelu- ja työkokemusta, kun koulutetut nuoret taas
kysynnän voimistuessa etsitään työmarkkinoille. Silloin vähäinenkin työkokemus on arvokasta.
(Työpoliittinen aikakauskirja 2/2009, TEM)
Laadukkaan harjoittelun avulla opiskelija oppii alalla tarvittavia perustaitoja sekä oppii työ-
kokemuksensa avulla soveltamaan yliopistossa oppimaansa. Lisäksi hän oppii kehittämään
työtaitojansa, yhdistämään teoriaa ja käytäntöjä ja ymmärtämään omaa työtänsä osana työpai-
kan kokonaistoimintaa. Laadukas harjoittelu edellyttää harjoittelun suunnitelmallista toteutta-
mista, hyvää ohjausta sekä sujuvaa vuorovaikutusta harjoittelupaikan kanssa sekä ennen että
jälkeen harjoittelujakson.
Keinot:
• Laaditaan alakohtaisesti yhteistyössä kriteerit laadukkaalle korkeakouluharjoittelulle.
Kriteereissä huomioidaan erityisesti työtehtävien tarkoituksenmukaisuus, harjoittelun
suunnitteluprosessi ja ohjaus, harjoittelupalkkaus sekä harjoittelun palautekäytännöt.
• Lisätään opiskelijoiden tasavertaisia mahdollisuuksia laadukkaaseen korkeakouluhar-
joittelupaikkaan.
4.2.3 Akateeminen yrittäjyys
T yö- ja elinkeinoministeriön vuoden 2008 yrittäjyyskatsauksen mukaan uusista työpaikoista
noin 80 % on syntynyt pk-yrityksiin vuoden 1995 jälkeen. Vuonna 2009 kuitenkin vain noin
11 % korkeakoulusta valmistuneista ilmoitti aikovansa perustaa yrityksen seuraavan kolmen
vuoden aikana8. Yrittäjyyden houkuttelevuus ei myöskään jakaudu aloittain tasaisesti.
Tutkimusten mukaan eniten patenttihakemuksia ja yritysinnovaatioita syntyy, kun tutkimus-
ja kehitystyössä on mukana osaajia monelta akateemiselta alalta. Tällä hetkellä yrittäjyys- ja in-
novaatiotoiminta on keskittynyt lähinnä lääketieteen, matemaattisen ja luonnontieteen aloille.
8
GEM 2009 Finland National Report. Global entrepreneurship monitor GEM 2009.
25
26. Elinkeinoelämän keskusliiton osaamis- ja työvoimatarpeiden ennakointiin keskittyvässä Oival-
lus-hankkeessa tutkittiin tulevaisuuden työelämää leimaavia piirteitä. Loppuraportissa tode-
taan luovuuden ja yrittäjyyden kytkeytyvän toisiinsa saumattomasti sekä epäonnistumisen sie-
tämisen ja pelkojen voittamisen taitojen olevan keskeisiä yrittäjyysvalmiuksien kehittämisessä.
Loppuraportissa summataan hankkeessa kerättyä tutkimustietoa niin, että yrittäjyyttä ei tulisi
ymmärtää kapeasti vain yrittäjäksi kasvattamiseksi tai yksittäisiksi kursseiksi tai oppiaineiksi,
vaan laajasti yritteliään asenteen tukemiseksi ja kasvattamiseksi.9
Vahva osaaminen luo uutta työtä ja sellaisia työpaikkoja, joita ei vielä ole olemassa. Jotta
Suomi voidaan nostaa yhdeksi maailman parhaista akateemisia innovaatioita tukevaksi maak-
si, tulee akateemisen yrittäjyyden kehittämiseen panostaa kehittämällä opetus- ja opiskelume-
netelmiä, opetuksen sisältöjä, harjoittelukäytäntöjä sekä innovaatio- ja yrityshautomotoimintaa
akateemisessa ympäristössä.
keinot:
• Yrittäjyysvalmiuksia edistetään tavoitteellisesti kehittämällä opetusmenetelmiä ja harjoit-
telukäytäntöjä.
• Edistetään akateemisen yrittäjyyden mahdollisuuksia kehittämällä innovaatio- ja yritys-
hautomotoimintaa.
4.2.4 Ura- ja työelämäohjaus sekä akateemiset työvoimapalvelut
T ällä hetkellä korkea-asteen ura- ja työelämäohjausta leimaa epätasa-arvoisuus ja huono re-
sursointi. Professioihin valmistavilla aloilla on selkeästi enemmän työelämään valmista-
vaa ohjausta ja opintoja kuin niin sanotuilla generalistialoilla. Tämä näkyy opiskelijoiden osin
suppeana mielikuvana oman alansa työllistymismahdollisuuksista. Ohjauksessa tulee käyttää
ajanmukaista tietoa ja sen tulee olla hyvin resursoitua.
Työelämäohjausta tulee sisällyttää myös suoraan opetukseen, sillä erilliset työelämäohja-
uksen kurssit eivät aina takaa parasta hyötyä opiskelijoille. Ohjausta kehitettäessä tulee myös
tarkastella erilaisia tapoja antaa ohjausta pelkän luennoimisen lisäksi. Ohjauksessa tulee var-
mistaa tasavertainen mahdollisuus henkilökohtaiseen ohjaukseen. Toisella ja korkea-asteella
tulee taata riittävästi täydennyskoulutusta opinto-ohjaajille.
Monella paikkakunnalla TE-toimistoille on varattu erikseen resursseja akateemisten työvoi-
mapalveluiden tarjoamista varten. Useilla paikkakunnilla palvelut ovat kuitenkin aliresursoi-
tuja eivätkä ne tee aktiivisesti yhteistyötä alueiden korkeakoulujen kanssa. Työurien pidentä-
misen kannalta niin korkeakoulujen kuin työvoimapalveluiden tulisi lisätä omia resurssejaan
ja tehdä yhteistyötä opiskelijoiden työllistymisen parantamiseksi.
Keinot:
• Korkea-asteen ura- ja työelämäohjauksen resursseja sekä opinto-ohjaajien täydennyskou-
lutusta lisätään.
• Kehitetään akateemisten työvoimapalveluiden resursointia ja tehostetaan niiden yhteis-
työtä korkeakoulujen kanssa.
9
Oivallus-hankkeen loppuraportti. Elinkeinoelämän keskusliitto, 2
26
27. 4.3 Elinikäinen oppiminen
T ämän hetken työmarkkinoita leimaa pätkittyneisyys, ja oman osaamisen kehittäminen val-
mistumisen jälkeen on siksi tärkeää. Korkeakoulutettujen työuria on tutkittu muun muassa
Antero Puhakan ja Visa Tuomisen toimittamassa tutkimuksessa Kunhan kuluu viisi vuotta –
ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työurat:
Vastaushetkellä töissä olleista (n = 5622) hieman yli kolmanneksella (34 %) oli ollut vain yksi työnan-
taja. Kahdella kolmasosalla oli ollut vähintään kaksi työnantajaa, ja joka seitsemännellä (14 %) oli ollut
vähintään neljä eri työnantajaa. Ainoastaan joka viides (19 %) oli onnistunut työllistymään vain yhden
palvelussuhteen turvin, kun taas joka kolmannella (30 %) oli ollut vähintään viisi erillistä palvelus-
suhdetta. Perinteiset vakiintuneet työurat eivät siis ole todellisuutta suurimmalle osalle valmistuneista.
Valmistuneilla on kuitenkin ollut riittävästi tietoja ja taitoja työpaikan vaihdosten suorittamiseksi.
Työurien vakiintumattomuutta tai vaihtoehtoisesti myös kykyä siirtyä toisiin tehtäviin osoittaa se, että
viisi vuotta valmistumisestaan joka neljäs (25 %) ei enää ollut saman työnantajasektorin palveluksessa
kuin työuran aloittaessaan. Siirtymiä tapahtuu myös suhteessa työtehtäviin. Viisi vuotta valmistumi-
sen jälkeen kaksi kolmesta (64 %) työskentelee samankaltaisissa tehtävissä kuin valmistumisen jälkei-
sessä ensimmäisessä työpaikassaan. Joka kolmannella tehtävät ovat vaihtuneet.
Tutkimustulosten perusteella voi todeta, että myös elinikäisen oppimisen muotoja tulee kehit-
tää entistä enemmän, sillä varsinkin työnantajasektorilta toiselle siirryttäessä on usein syytä
päivittää ammattitaitoa.
Laadukas, hyvin kysyntää vastaava ja helposti saavutettavissa oleva aikuis- ja täydennyskou-
lutus vähentää opiskelijoiden tarvetta opiskella liian laajoja tutkintoja varmuuden vuoksi. Ai-
kuiskoulutusta kehitettäessä pitäisi yhtenä keskeisenä päämääränä olla se, että tavoitetaan ne
ihmiset, jotka nykytilanteessa jäävät aikuiskoulutuksen ulkopuolelle. Sekä opintoaikojen napa-
koittamisen että elinikäisen oppimisen periaatteen näkökulmasta on hyödyllistä huolehtia jous-
tavista mahdollisuuksista tutkinnon täydentämiseen ainakin kahtena vuonna valmistumisen
jälkeen. Lisäksi pitää kehittää mahdollisuuksia suorittaa täydentävänä koulutuksena tutkintojen
osia, jolloin epätarkoituksenmukainen hakeutuminen tutkintokoulutukseen vähenee.
Elinikäisen oppimisen kannalta olennaista on lisäksi se, että toimeentulo on turvattu opiske-
lun aikana. Työnantajat voivat mahdollistaa täydennyskoulutuksen työaikana, mikä on monesti
työntekijän kannalta toimiva vaihtoehto. Omaehtoinen opiskelu työttömyysturvalla on ollut on-
nistunut uudistus, joka on mahdollistanut sekä uuden koulutuksen hankkimisen että vanhan
saattamisen loppuun. Lisäksi on tärkeää, että korkeakouluopiskelijoilla on vastakin oikeus työt-
tömyysturvaan ilman velvollisuutta erota korkeakoulusta. Elinikäisen oppimisen kannalta pa-
kottaminen korkeakoulusta eroamiseen on täysin päinvastainen viesti, joka ei palvele työurien
pidentämistä. Sen sijaan kannatettavaa on, että kesken jääneet korkeakouluopinnot voi myöhem-
min saattaa loppuun, joko opintotuella tai työttömyysturvalla opiskellen.
Keinot:
• Oman osaamisen tunnistaminen ja sen kehittäminen otetaan osaksi opetusta ja henkilö-
kohtaista ohjausta kaikilla koulutusasteilla.
• Edistetään joustavia mahdollisuuksia korkeakoulututkinnon maksuttomaan täydentämi-
seen ainakin kahtena vuonna valmistumisen jälkeen.
• Kehitetään kysyntälähtöisiä ja joustavia mahdollisuuksia osaamisen täydentämiseen ja
päivittämiseen valmistumisen jälkeen. Yliopistollista täydennyskoulutusta kehitetään
esimerkiksi hyödyntämällä olemassa olevia hyviä malleja esimerkiksi perustutkinto- ja
täydennyskoulutuksen integroimisessa.
• Turvataan toimeentulo täydennyskoulutuksen ja tutkinnon loppuun saattamisen aikana.
27
28. 5. OPINTOJEN TYHJÄKÄYNNISTÄ ErOON
SUJUvAMMALLA OPISKELULLA
Y liopisto-opiskelijoiden opintoaikojen lyhentäminen ei automaattisesti pidennä työuria, sil-
lä moni opiskelija aloittaa työuransa jo opiskeluaikanaan (ks. luku 1). Työurien pituuteen
voi kuitenkin vaikuttaa positiivisesti järjestämällä opinnot ja opintojen ohjaus siten, että tut-
kinnon suorittaminen tavoiteajassa on ylipäätään mahdollista eikä opintojen aikana ainakaan
tule turhaa joutokäyntiä ja stressiä tai opinnot keskeydy. Myös kehittämällä korkeakoulujen
opetusta opiskelijalähtöisemmäksi voidaan vaikuttaa opiskelijoiden opiskelukulttuuriin sekä
kykyyn ottaa entistä suurempaa vastuuta omista opinnoistaan ja oppimisestaan.
Suomalaisen korkeakouluopiskelijan opintojen mediaanialoittamisiän ja -valmistumisiän vä-
linen erotus on 5,2 vuotta. Usein kuultu hokema on, että suomalaiset korkeakouluopiskelijoiden
opiskeluajat venyvät liian pitkiksi. Keskusteluissa helposti unohtuu, että opiskelijoiden opintoai-
kaan vaikutetaan jo nyt sekä taloudellisesti että koulutusjärjestelmän sisäisin seikoin: opintotuki
on vastikkeellinen tukimuoto ja lisäksi sekä ammattikorkeakoulujen että yliopistojen opiskeli-
joiden opintoaikaa on laissa rajattu. Yliopistolain kirjaukset opintoaikojen rajauksesta astuivat
voimaan vuonna 2005, ja sen vaikutuksia opintoajoissa on nähtävissä vuodesta 2012 alkaen.
Sekä alempaa että ylempää korkeakoulututkintoa opiskelemaan otetulla opiskelijalla on oikeus suorittaa
tutkinnot viimeistään kahta vuotta niiden yhteenlaskettua 40 §:n mukaista tavoitteellista suorittamis-
aikaa pitemmässä ajassa. Pelkästään alempaa korkeakoulututkintoa opiskelemaan otetulla opiskelijalla
on oikeus suorittaa tutkinto viimeistään yhtä vuotta sen tavoitteellista suorittamisaikaa pitemmässä
ajassa. Pelkästään ylempää korkeakoulututkintoa opiskelemaan otetulla opiskelijalla on oikeus suorit-
taa tutkinto viimeistään kahta vuotta sen tavoitteellista suorittamisaikaa pitemmässä ajassa.
(Yliopistolaki 558/2009, 41 §, 2. mom.)
Erikoistutkija Satu Merenluoto on tutkimuksissaan analysoinut opintoaikojen lyhentämiseen
tähtääviä keinoja sekä niillä saavutettuja suhteellisen vähäisiä näyttöjä. Huomioitavaa on, että no-
peavaikutteisia keinoja ei ole, eikä mikään yksittäinen kokeilu ole tuottanut toivottuja tuloksia.
Merenluodon johtopäätös on, että heterogeeninen opiskelija-aines vaatii useita keinoja
ja erilaisia vaihtoehtoja. Merenluoto on tutkimuksissaan käsitellyt myös opintoaikojen ly-
henemistavoitteiden mahdollisia negatiivisia seurauksia työkokemuksen karttumiseen ja
kansainvälistymiseen:
On myös mahdollista, että tehostamisen pyrkimykset vaikuttavat korkeakoulupolitiikassa korostettuun kan-
sainvälisyyden tärkeyteen. Vaikka nopeiden valmistujien joukossa oli niitä, jotka olivat käyneet ulkomailla
vaihdossa, oli heidän määränsä vähäisempi kuin muiden saman ikäryhmän valmistuneiden joukossa.
(Merenluoto, S. Opintoaikojen pituus korkeakoulupoliittisena ongelmana, Tiedepolitiikka 1/2011, s. 7–16)
Opiskeluajat eivät lyhene sormia napsauttamalla. Koulutuksen tutkimuslaitoksen (KTL)
varsin tuoreessa julkaisussa opintojen sujuvuuteen, viivästymiseen ja keskeyttämiseen
vaikuttavat asiat ovat monitahoisia, ja ne voidaan jakaa yksilön tasoon, oppilaitoksen ta-
soon ja yhteiskunnalliseen tasoon, joista jokaiseen voidaan kohdistaa toimenpiteitä.10
10
Kuvio 2 julkaisussa Opintopoluilta opintourille, Koulutuksen tutkimuslaitos, tutkimusselosteita 42, 2011 s. 78.
28
29. 5.1 Opetus ja opiskelukulttuuri
K orkeakouluopiskelijoiden opiskelukulttuuria on tarpeen kehittää sekä yliopiston tarjoami-
en opetuksen ja opiskeluedellytysten että opiskelijoiden vastuun näkökulmasta. Opettajien
ja opiskelijoiden suhdelukua pienentämällä voidaan luoda molemmille osapuolille mahdolli-
suus aitoon vuorovaikutukseen. Myöskään opettaja–opiskelija-suhteen laadullista näkökulmaa
ei pidä unohtaa, sillä myös suuremmissa opetusryhmissä voidaan hyödyntää opiskelijakeskei-
siä opiskelumenetelmiä.11
Opettajan roolin kehittyminen edellyttää, että opetushenkilökunnalle tarjotaan mahdolli-
suuksia täydentää osaamistaan osallistumalla pedagogiseen koulutukseen. Opiskelijan hyvät
opiskelutaidot taas mahdollistavat sujuvan opiskelun. Opiskelutaidot ovat myös pitkälti niitä
taitoja, joita työelämässä tarvitaan.
Opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet heitä koskevissa asioissa sekä opiskelijalähtöisten
opetus- ja opiskelumenetelmien hyödyntäminen tukevat opiskelijoiden motivoitumista ja ky-
kyä ottaa vastuuta omista opinnoistaan ja osaamisestaan.
Opinnoissa menestymisen ja korkeakoulussa viihtymisen kannalta olennaista on yhteisössä
vallitseva henki ja ilmapiiri. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen 2008 mukaan nel-
jännes korkeakouluopiskelijoista oli joutunut kiusaamisen kohteeksi opiskeluaikanaan. 37 %:ia
oli kiusattu kouluaikanaan ja monilla kiusaaminen oli jatkunut useita vuosia. Kiusaaminen voi
aiheuttaa uhrille mielenterveysongelmia, psykosomaattisia oireita ja opiskeluun kohdistuvia
pelkoja. Pahimmillaan kiusattu jättäytyy pois opinnoista. Kiusaaminen heikentää koko yhtei-
sön ilmapiiriä ja toimivuutta. Vastuu kiusaamiseen puuttumisesta ja kiusaamisen vastustami-
sesta on koko korkeakouluyhteisöllä, niin hallinnolla kuin yksittäisillä opiskelijoilla ja henki-
lökunnan edustajilla sekä opiskelijajärjestöillä. Koulu- ja opiskeluaikana kitketty kiusaaminen
voi kantaa myös työelämään, jolloin työpaikkakiusaamista saadaan samalla vähennettyä.
Keinot:
• Korkeakoulujen opetusta kehitetään opiskelijalähtöisesti yhteistyössä opiskelijajärjestöjen
kanssa.
• Korkeakouluopiskelijoille tarjotaan koulutusta opiskelutaitojen kehittämisessä.
• Opetushenkilökunnalle tarjotaan mahdollisuuksia osallistua monipuoliseen pedagogiseen
koulutukseen.
• Kaikille korkeakouluille laaditaan sisäiset ohjeet siitä, miten kiusaamiseen puututaan sys-
temaattisesti. Tuodaan esiin jokaisen korkeakouluyhteisön jäsenen vastuu kiusaamiseen
puuttumisessa.
5.2 Ohjaus ja opiskelujärjestelyt
Opiskelijatutkimus 2010:n mukaan:
Niistä opiskelijoista, joiden opinnot eivät ole edenneet toivotulla nopeudella, 25 % mainitsee hitaan
etenemisen syyksi puutteellisen ohjauksen.
Ohjauksen ja opiskelujärjestelyjen pitää tukea sujuvaa ja laadukasta opiskelua sekä kasvat-
taa opintojen läpäisyä. Korkeakouluja tulee kannustaa kehittämään opintoprosesseja niin,
että opiskelijan on mahdollista suorittaa opintonsa mahdollisimman sujuvasti sekä tavoi-
teajassa. Opintoja voidaan jäntevöittää ja valmistumista nopeuttaa selkeällä tutkintoraken-
teen sekä lukukausien ja opiskeluviikkojen mahdollisimman tasaisella ja kattavalla käytöllä.
11
Student-centred learning – Toolkit for students, staff and higher education institutions. T4SCL-projekti.
29
30. Opintojen suorittamista tukee opiskelijan sitoutuminen opintoihin ja kiinnittyminen opiskeluyh-
teisöönsä. Tutkimusten mukaan integroituminen ensimmäisen opiskeluvuoden aikana määrittää
koko loppuajan opintojen kestoa ja sujuvuutta12. Kiinnittymistä tulisikin tukea koko ensimmäisen
vuoden ajan. Erityisen tärkeää on tarjota opiskelijoille heidän erilaisia ominaisuuksiaan ja elä-
mäntilanteitansa huomioon ottavat esteettömät ja joustavat opiskelumahdollisuudet.
Opiskelun ja työn yhteensovittaminen on haasteellista, sillä se edellyttää opiskelijalta hyvää
kykyä suunnitella ajankäyttöään.
44 % työssäkäyvistä opiskelijoista kertoi työssäkäynnin myös haitanneen opiskelua. Pelkistä yliopisto-
opiskelijoista työssäkäynnin kertoi haitanneen opiskeluita 50 %.
(Osaavan työvoiman saatavuus ja osaamisen kehittämisen muodot, Sektoritutkimuksen neuvottelu-
kunnan julkaisuja 6:2010)
Yhteensovittamista helpottaa mahdollisuudet vaikuttaa työaikoihin sekä ajallisesti ja paikalli-
sesti joustavat opetusjärjestelyt (ks. lisää työelämän joustoista kohdasta 7.3). Joustavuus edes-
auttaa myös oppimista. Kun opiskelijat saavat enemmän vastuuta opintopolustaan, se lisää
opiskelijoiden valtaa tehdä päätöksiä ja ottaa vastuuta myös omasta oppimisestaan13.
Opiskelijoille pitää tarjota henkilökohtaista ohjausta opintojen ja uran suunnitteluun. HOPS-
ohjaus eli henkilökohtaisen opintosuunnitelman ohjaus ei toteudu tarkoituksenmukaisella ta-
valla monessakaan paikassa. Lisäksi pelkästään opintojen suunnittelemiseen keskittyminen
on liian kapea näkökulma opiskelun ja työelämään siirtymisen tukemisessa. Tämän vuoksi
HOPS-ohjausta tulisi kehittää kehityskeskustelevampaan suuntaan, mikä huomioisi opiske-
luun ja opiskelijaan liittyviä tekijöitä nykyistä laajemmin. Opintopsykologeilla on keskeinen
rooli. Heitä tulee olla riittävästi kaikissa korkeakouluissa tukemassa opiskelijoiden opiskelu-
kykyä ja opintojen sujumista.
Varusmies- ja siviilipalvelusaika voi pahimmillaan pidentää opintoja jopa vuoden. Palve-
luksen suorittaminen viivästyttää opintoja huomattavasti, vaikka osassa korkeakouluja siitä
voidaan myöntää opintosuorituksia. Korkeakoulujen on yhdessä puolustusvoimien kanssa ke-
hitettävä käytäntöjä suorittaa opintoja joustavasti palveluksen aikana.
Keinot:
• Vaalikauden aikana arvioidaan, minkälaisia vaikutuksia yliopisto-opiskelijoiden opinto-
aikojen rajauksilla on opintoaikoihin, osaamisen laatuun sekä opiskelijoiden opiskeluky-
kyyn ja sitä kautta työkyvyn ylläpitämiseen.
• Korkeakoulujen opintoprosesseja ja opinto-ohjausta kehitetään niin, että opiskelijan on
mahdollista suorittaa opintonsa tavoiteajassa ja opintojen keskeyttäminen vähenee.
• Korkea-asteen ohjauksen resursseja lisätään.
• Varmistetaan, että kaikissa korkeakouluissa on tarjolla riittävästi opintopsykologipalveluja.
• HOPS- ja kehityskeskusteluja kehitetään tukemaan opiskelijan osaamisen kehittymistä.
• Varusmies- ja siviilipalveluksessa olevien opintomahdollisuuksia kehitetään.
12
Opintopoluilta opintourille. Koulutuksen tutkimuslaitos, tutkimusselosteita 42, 2011.
13
Student-centred learning – Toolkit for students, staff and higher education institutions. T4SCL-projekti.
30
31. 5.3 Oppimisympäristö
O ppiminen ei ole enää luokkahuoneeseen sidottua. Siirtymisen opettajakeskeisestä opetus-
ja opiskelukulttuurista kohti opiskelijakeskeistä pitää heijastua myös korkeakoulujen tila-
ratkaisuihin. Kehitys edellyttää entistä avoimempia ja muuntuvampia opiskelutiloja. Tärkeää
on myös tarjota yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen kannustavia ryhmätyöskentelytiloja. Myös
muut kuin perinteiset opetus- ja opiskelutilat, kuten esimerkiksi ravintolat ja kahvilat, ovat
tärkeitä vuorovaikutuksen paikkoja.
Oppimisympäristöä ja -infrastruktuuria kehittämällä voidaan mahdollistaa erilaisissa elä-
mäntilanteissa olevien opiskelijoiden opiskelu ajasta ja paikasta riippumatta. Opiskelijoiden
omaehtoista opiskelua tuetaan parhaiten huolehtimalla laadukkaista etäopiskelumahdolli-
suuksista, mahdollistamalla sähköinen tenttiminen tenttiakvaariossa sekä lisäämällä opiskeli-
joiden mahdollisuuksia käyttää oppilaitosten atk- ja muita tiloja ympärivuorokautisesti.
Keinot:
• Korkeakoulujen tiloja kehitetään tukemaan opiskelijalähtöisiä opetus- ja opiskelutapoja
sekä joustavia opiskelumahdollisuuksia erilaisissa elämäntilanteissa.
5.4 Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa
O piskelun, kulttuurin ja työelämän digitalisaatio on vaikuttanut voimakkaasti työvoiman
osaamistarpeisiin. Tieto- ja viestintätekninen osaaminen on tänä päivänä yksi edellytys
pärjäämiselle työmarkkinoilla. Tämä ei kuitenkaan ole näkynyt kaikkialla koulutuksessa.
Usein opetusmetodit toistuvat vuodesta toiseen muuttumattomina. Metodien ja pedagogian
kehittämiselle ei nähdä tarpeita tai sille ei ole aikaa. Vanhoilla metodeilla ja vanhoilla pedago-
gisilla lähtökohdilla rakennetulla opetussuunnitelmalla ei ole yhtä suurta arvoa kuin sillä oli
10–20 vuotta sitten. Se ei yksinkertaisesti vastaa työelämän tarpeisiin.
Koulutuksen nykyaikaistaminen vaatii kulttuuriin muutosta. Muutos lähtee opetuskult-
tuurista, pedagogiasta ja opettajista.
Tutkittaessa opettajien teknologia-asenteita on todettu, että 75 % opettajista aikoo käyttää teknologiaa
tulevaisuudessa opetuksensa tukena. Opettajista 30 % on täysin varmoja ja 45 % jokseenkin varmoja
siitä, että he tulevat käyttämään teknologiaa tulevaisuudessa. (Haaparanta 2008, n=2870) Teknologian
osuus opetuksessa ei ole kuitenkaan lisääntynyt vuoden 2000 jälkeen.
Opettajilla on selkeät mallit siitä, miten opetuksessa voidaan hyödyntää esimerkiksi taulua tai piirtohei-
tintä. Opettajilta puuttuu kuitenkin selkeä malli siitä, missä tilanteissa omassa opetuksessa voidaan hyö-
dyntää teknologiaa. Opettajilla ei ole riittävästi pedagogisia vaihtoehtoja, joiden avulla teknologia voitai-
siin ottaa hyötykäyttöön opetuksen eri tilanteissa. Opettajat tarvitsisivat entistä enemmän informaatiota,
miten teknologiaa voidaan hyödyntää erilaisten oppijoiden kanssa erilaisissa oppimistilanteissa.
(Tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen opetuksessa ja opiskelussa, CICERO-learning selvitys-
raportti, 2007)
31