SlideShare una empresa de Scribd logo
1 de 57
Descargar para leer sin conexión
Kaupunkien elinvoiman vertailuanalyysi 2005 2013
SISÄLTÖ
①Analyysin tausta
ja toteuttaminen
②Analyysin indeksit
ja muuttujat
③Tulokset
④Tulkinnat
Kaupunkien elinvoiman vertailuanalyysi 2005 2013
ANALYYSIN TAUSTA
 Alueiden kilpailukyvyn yksiselitteinen
määrittely ei ole mahdollista: kyse on
kompleksisesta eli laaja-alaisesta ja
moniulotteisesta käsitteestä.
 Alueen kilpailukykyä tai elinvoimaa
voidaan analysoida useasta eri nä-
kökulmasta tai keskittymällä yhteen
näkökulmaan kerrallaan tässä ana-
lyysissä keskitytään sekä alueiden
absoluuttiseen että suhteelliseen
elinvoimaan.
 Elinvoima, kilpailukyky, vetovoima,
houkuttelevuus, uusiutumiskyky, dy-
naamisuus, innovatiivisuus, vitaalisuus,
energisyys jne. ovat usein samaa
”tekemisen meininkiä” tarkoittavia
sisarkäsitteitä aluekehityksen yhtey-
dessä.
 Analyysin lähtökohtana oli kolme
keskeistä tekijää:
1. Kaupunkien vertailu saman-
aikaisesti usean eri teeman (5)
ja muuttujan (20) avulla
2. Alueiden kehityksen analysoi-
minen samanaikaisesti abso-
luuttisten ja suhteellisten arvo-
jen perusteella
3. Alueiden kehityksen analysointi
keskipitkällä aikavälillä vuosien
2005-2013 välisenä aikana.
ANALYYSIN
KOHDEALUE
 Analyysin kohteena oli 26 kau-
punkia. Kohdejoukko sisältää kaik-
ki suuret ja keskisuuret kaupungit
ja jokaisesta maakunnasta vähin-
tään keskuskaupungin
 Kohteena olivat seuraavat kau-
pungit: Helsinki, Espoo, Tampere,
Vantaa, Oulu, Turku, Jyväskylä,
Kuopio, Lahti, Kouvola, Pori,
Joensuu, Lappeenranta, Hämeen-
linna, Vaasa, Rovaniemi, Seinäjoki,
Kotka, Mikkeli, Salo, Porvoo, Lohja,
Kokkola, Hyvinkää, Rauma ja
Kajaani.
 26 suurimman kaupungin (ja
seudun) osuus on merkittävä
kaikilla avainluvuilla suhteessa
koko maahan:
 55,5 % koko maan väestöstä,
 64,5 % koko maan työpaikoista
 82,4 % koko maan bruttokansan-
tuotteesta (seudut) ja
 95,7 % koko maan tutkimus- ja
tuotekehitysmenoista (seudut)
ANALYYSIN KOHDEALUEEN 26 KAUPUNKIA KARTALLA
ASUKASLUVUN MUKAAN RYHMITELTYNÄ
Kartta: Timo Widbom 2015
ANALYYSIN
TOTEUTTAMINEN
 Analyysin aineistona olivat Tilasto-
keskuksen ja Kuntaliiton tilastot
vuosien 2005-2013 välisenä aikana.
Ajanjakso jaettiin muutosdynamii-
kan tunnistamiseksi kahteen aika-
jaksoon: vuosien 2005-2009 ja
2010-2013 kehitykseen.
 Analyysiin on sisällytetty viisi ulkoi-
seen elinvoimaan (=kilpailukykyyn)
liittyvää teemapohjaista osa-aluet-
ta: (alue)talous-, työllisyys-, innova-
tiivisuus, vetovoi-ma ja sosiaalinen
tasa-arvo. Jokaisessa teemassa on
neljä muuttujaa.
 Analyysi sisältää jokaisen teeman
osalta absoluuttisiin ja suhteellisiin
arvoihin (muutokseen) perustuvaa
tietoa: olennaista erottaa toisistaan
absoluuttinen ja suhteellinen elin-
voima!
 Kaupunkien positiota verrataan suh-
teessa toisiinsa ja vuosien 2010 -
2013 kehitystä suhteessa vuosien
2005-2009 kehitykseen.
Kaupunkien elinvoiman vertailuanalyysi 2005 2013
ANALYYSIN OSA-ALUEET JA
MUUTTUJAT
ALUE-
TALOUS
TYÖLLISYYS INNOVA-
TIIVISUUS
VETO-
VOIMA
SOSIAALINEN
TASA-ARVO
Bruttokansan-tu
ote asukasta
kohden
Työpaikkojen
määrän kehitys
Korkea-asteen
tutkinnon suo-
rittaneet yli 15-
vuotiaasta väes-
töstä
Väestönlisäys Pitkäaikaisten
toimeentulotuki-
asiakkaiden
osuus 26-64-
vuotiaista
BTV-indeksin
muutos
Yksityisen sek-
torin työpaik-
kojen määrän
kehitys
Koulutustaso-
mittain (VKTM)
koko väestön
osalta
Taloudellisen
huoltosuhteen
muutos
KELA:n sairata-
vuusindeksin
muutos
Kunnallisverotu-
lot asukasta koh-
den
Työllisyysasteen
muutos
Tutkimus- ja
tuotekehitysme-
not asukasta
kohden
Väestöllinen
huoltosuhde
2013 ja ennuste
2030
Asuntokuntien
tuloerot Gini -
kertoimella
Yritysperustanta
suhteessa yritys-
kantaan
Työttömyysas-
teen muutos
Yksityisen sek-
torin osuus tut-
kimus- ja tuote-
kehitysmenoista
Vieraskielisten
määrän kehitys
Sosiaali- ja ter-
veystoimen net-
tokustannukset
asukasta kohden
 Absoluuttista elinvoimaa analysoidaan muuttujittain korkeimman tai
parhaimman arvon perusteella: arvo perustuu viimeisimpään eli
vuosien 2010-2013 keskiarvoon tai viimeisen käytettävissä olevan
tilastovuoden arvoon.
 Suhteellista elinvoimaa analysoidaan muuttujittain muutos- tai
kasvuprosentin perusteella: vuosien 2010-2013 keskimääräistä arvoa
verrataan vuosien 2005-2009 keskimääräiseen arvoon
Käytetyt absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman mittarit
Absoluuttinen elinvoima:
1. BKT asukasta kohden ka. 2010-2012
2. BTV-indeksin muutos 2000-2011
3. Kunnallisverotulot asukasta kohden ka.
2010-2013
4. Yritysperustanta suhteessa yrityskan-
taan ka. 2010-2012
5. Työpaikkojen määrän kehitys ka. 2010-
2012
6. Yksityisen sektorin työpaikkojen mää-
rän kehitys ka. 2010-2012
7. Työllisyysaste keskimäärin 2010-2013
8. Työttömyysaste keskimäärin 2010-2013
9. Korkea-asteen tutkinnon suoritta-
neiden osuus keskimäärin 2010-2013
10. Koulutustasomittaimen arvo keski-
määrin 2010-2012
11. Tutkimus- ja tuotekehitysmenojen
määrä asukasta kohden vuonna 2013
12. Yksityisen sektorin osuus tutkimus- ja
tuotekehitysmenoista vuonna 2013
13. Väestönlisäys keskimäärin vuosina
2010-2013
14. Taloudellinen huoltosuhde keskimäärin
vuosina 2010-2012
15. Väestöllinen huoltosuhde vuonna 2030
16. Vieraskielisten osuus 2013
17. Pitkäaikaisten 25-64-vuotiaiden toi-
meentulotukiasiakkaiden osuus keski-
määrin 2010-2012
18. KELA:n sairastavuusindeksi keskimäärin
2010-2012
19. Asuntokuntien tuloerot keskimäärin
vuosina 2010-2012
20. Sosiaali- ja terveystoimen nettokustan-
nukset keskimäärin vuosina 2010-2012
Suhteellinen elinvoima:
1. BKT:n muutos % (2010-2012/2005-
2009)
2. BTV-indeksin muutos 2000-2011
3. Kunnallisverotulojen muutos % (2010-
2013/2005-2009)
4. Yritysperustannan muutos % (2010-
2012/2005-2009)
5. Työpaikkojen määrän muutos % (2010-
2012/2005-2009)
6. Yksityisen sektorin työpaikkojen määrän
muutos % (2010-2012/2005-2009)
7. Työllisyysasteen muutos %-yksikköä
(2010-2013/2005-2009)
8. Työttömyysasteen muutos %-yksikköä
(2010-2013/2005-2009)
9. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden
muutos % (2010-2013/2005-2009)
10. Koulutustasomittaimen muutos %
(2010-2012/2005-2009)
11. Tutkimus- ja tuotekehitysmenojen
muutos % (2013/2005)
12. Yksityisen sektorin osuuden muutos %
(2013/2005)
13. Väestönlisäyksen muutos % (2010-
2013/2005-2009)
14. Taloudellisen huoltosuhteen muutos %
(2010-2012/2005-2009)
15. Väestöllisen huoltosuhteen muutos %
(2030/2013)
16. Vieraskielisten muutos % (2013/2005)
17. Pitkäaikaisten 25-64 –vuotiaiden toi-
meentuloasiakkaiden osuuden muutos
% (2010-2012/2005-2009)
18. KELA:n sairastavuusindeksin muutos %
(2010-2012/2005-2009)
19. Asuntokuntien tuloerojen muutos %
(2010-2012/2005-2009)
20. Sosiaali- ja terveystoimen nettokustan-
nusten muutos % (2010-2012/2005-
2009)
Luku- ja tulkintaohje muuttujakohtaisiin
taulukoihin
• Taulukoissa esitetään samanaikaisesti absoluuttisia ja
suhteellisia arvoja vuosien 2005-2009 ja 2010-2012/2013
kehityksen osalta
• Jokaisen taulukon oikeassa sarakkeessa esitetään muutos (%
tai %-yksikkö), jossa vuosien 2010-2013 kehitystä verrataan
vuosiin 2005-2009
• Jokaisessa taulukossa kaupungit on asetettu järjestykseen
muutosprosentin (oikea sarake) perusteella.
• Osa muuttujista (BKT, BTV, T&K –menot) on seudullisia, sillä
niistä ei ole saatavissa kuntakohtaista tietoa. Saman
seutukunnan kunnille on silloin annettu sama arvo.
• Jokainen teema pitää sisällään aina neljä muuttujaa. Teeman
jälkeen esitetään lyhyt yhteenveto keskeisistä havainnoista.
• Tulososiossa esitetään yhteenveto kaikkien teemojen ja
kaikkien muuttujien osalta sekä absoluuttisen että
suhteellisen elinvoiman mukaan. Lisäksi kaupungit on
sijoitettu viiteen viidennekseen 20 muuttujan sijoitusten
keskiarvon perusteella.
Kaupunkien elinvoiman vertailuanalyysi 2005 2013
Bruttokansantuote asukasta kohden vuosina
2005-2013
Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito
BKT kasvoi
suhteellisesti
eniten Lappeen-
rannassa, Seinä-
joella ja Rau-
malla
BKT oli asukasta
kohden korkein
Helsingin, Vaa-
san ja Rauman
seuduilla
BKT laski
neljällä seudulla
vuosina 2010 -
2012 verrattuna
edellisiin vuosiin
Kaupunki BKTA
asukasta
kohden
keskimäärin
2005-2009
BKTA
asukasta
kohden
keskimäärin
2010-2012
Muutos abs.
euroa per
asukas
2010-2012
/2005-2009
Muutos %
2010-2012
/2005-2009
Lappeenranta 28672 33835 5163 18
Seinäjoki 27219 31408 4189 15,4
Rauma 35283 40460 5177 14,7
Kuopio 29084 33043 3959 13,6
Kokkola 31558 35572 4014 12,7
Joensuu 25175 28160 2985 11,9
Kajaani 24399 27312 2913 11,9
Mikkeli 24839 27696 2857 11,5
Vaasa 37552 41753 4201 11,2
Lahti 25873 28643 2770 10,7
Rovaniemi 26804 29656 2852 10,6
Turku 31648 34362 2714 8,6
Pori 27780 30159 2379 8,6
Jyväskylä 27391 29541 2150 7,8
Helsinki 44108 47502 3394 7,7
Espoo 44108 47502 3394 7,7
Vantaa 44108 47502 3394 7,7
Hyvinkää 44108 47502 3394 7,7
Lohja 44108 47502 3394 7,7
Kotka 28301 30119 1818 6,4
Tampere 33464 35367 1903 5,7
Hämeenlinna 28259 29877 1618 5,7
Oulu 32985 33259 274 0,8
Kouvola 30588 29818 -770 -2,5
Porvoo 43844 40396 -3448 -7,8
Salo 42678 26588 -16090 -37,7
Muuttuja kuvaa alueen kokonaistuotannon kehitystä. BKT:hen
lasketaan yhteen kaikki arvoa tuottava taloudellinen toiminta
yhteiskunnassa eli kaikki tavaratuotanto ja palvelut.
Alueen tuotannon, työllisyyden ja väestön vuosimuutos
suhteessa koko maan muutokseen vuosina 2000-2011 (BTV-
indeksi)
Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito: Kuntaliitto, kuntakuvaaja
BTV-indeksi oli
korkein Por-
voossa, Kok-
kolassa, Jyväs-
kylässä ja Vaa-
sassa vuosina
2000-2011
BTV-indeksi
oli selvästi
muita kaupun-
keja alhaisempi
Kouvolassa ja
Salossa vuosina
2000-2011
BTV-indeksi
oli koko maan
tasoa korke-
ampi 17 kau-
pungissa vuosi-
na 2000-2011
Kaupunki Bruttokan-
santuote
2000-2011
Työn osuus
2000-2011
Keskiväki-
luku 2000-
2011
BTV-indeksi
ajanjaksolla
2000-2011
suhteessa koko
maan muutok-
seen
Porvoo 2,58 0,53 0,39 1,17
Kokkola 2,64 0,85 -0,04 1,15
Jyväskylä 1,03
Vaasa 1,01
Kuopio 1,52 1,14 0,12 0,93
Tampere 0,9
Seinäjoki 0,64
Oulu -0,22 0,71 1,31 0,6
Rovaniemi 1,02 0,78 -0,06 0,58
Helsinki 0,15 0,02 0,65 0,27
Espoo 0,15 0,02 0,65 0,27
Vantaa 0,15 0,02 0,65 0,27
Lohja 0,15 0,02 0,65 0,27
Hyvinkää 0,15 0,02 0,65 0,27
Turku 0,61 -0,15 0,25 0,24
Hämeenlinna 0,26 0,13 0,25 0,24
Joensuu 0,4 0,26 -0,23 0,15
Lappeenranta -0,39 0,33 -0,27 -0,11
Lahti 0,03 -0,2 -0,15 -0,13
Kotka -0,28 0,07 -0,51 -0,24
Pori -0,32
Rauma -0,37
Kajaani -0,04 -0,25 -0,85 -0,38
Mikkeli -0,19 -0,26 -0,77 -0,41
Salo -4,02 -0,46 -0,03 -1,5
Kouvola -3,99 -0,63 -0,79 -1,8
* BTV –osaindeksien tiedot puuttuvat Länsi-Suomen osaltaBTV-indeksi on laskennallinen tilastoluku alueiden kehityksen
muutoksen tarkasteluun. Muuttuja kuvaa alueen tuotannon, työn
ja väkiluvun vuosimuutosta suhteessa koko maan muutokseen
Kunnallisverotulot asukasta kohden vuosina
2005-2012
Lähde: Tilastokeskus, kuntien tilinpäätökset; Kuntaliitto
Kunnallisvero-
tettavat tulot
nousivat suh-
teellisesti eniten
Porissa, Ro-
vaniemellä ja
Hyvinkäällä
Kunnallisvero-
tettavat tulot
olivat määräl-
lisesti korkeim-
mat Espoossa,
Helsingissä ja
Vantaalla 2010-
2012
Kunnallisvero-
tettavat tulot
kasvoivat 12-20
%:in välillä
vertailukaupunge
issa
Kaupunki Kunnallisvero-
tulot per asukas
keskimäärin
2005-2009
Kunnallisvero-
tulot per asukas
keskimäärin
2010-2012
Muutos abs.
euroa pe
asukas
Muutos %
Pori 2430 2909 479 19,7
Rovaniemi 2478 2950 472 19
Hyvinkää 2821 3350 529 18,8
Kajaani 2477 2942 465 18,8
Kuopio 2503 2969 466 18,6
Seinäjoki 2515 2962 447 17,8
Rauma 2730 3211 481 17,6
Lappeenranta 2550 2988 438 17,2
Oulu 2603 3051 448 17,2
Lohja 2746 3208 462 16,8
Mikkeli 2412 2814 402 16,7
Kokkola 2466 2866 400 16,2
Helsinki 3244 3759 515 15,9
Jyväskylä 2523 2913 390 15,5
Kouvola 2665 3079 414 15,5
Salo 2433 2805 372 15,3
Vantaa 3111 3580 469 15,1
Vaasa 2772 3191 419 15,1
Tampere 2715 3123 408 15
Porvoo 3010 3447 437 14,5
Hämeenlinna 2672 3043 371 13,9
Turku 2603 2950 347 13,3
Lahti 2597 2941 344 13,2
Kotka 2775 3125 350 12,6
Joensuu 2329 2622 293 12,6
Espoo 3685 4144 459 12,5
Kunnan verotulot muodostuvat kunnallisveroista, yhteisöveron
osuudesta ja kiinteistöverotuloista. Kunnallisverojen osuus on
noin 85 % kunnan kaikista veroista
Kaupunki Yritysperustanta
suhteessa
yrityskantaan
(promillea)
keskimäärin
vuosina 2005-
2009
Yritysperustanta
suhteessa
yrityskantaan
(promillea)
keskimäärin
vuosina 2010-
2013
Yritysperustan-
nan muutos
promillea
vuosina 2010-
2013/2005-
2009
Vaasa 14,6 20 5,4
Kotka 15 17,9 2,9
Salo 24,1 23,1 -1
Mikkeli 21,2 19,7 -1,5
Lappeenranta 24 22,4 -1,6
Seinäjoki 25,7 23,5 -2,2
Rovaniemi 26,9 24 -2,9
Jyväskylä 32,3 28,1 -4,2
Pori 18,9 14,6 -4,3
Helsinki 31,5 26,5 -5
Espoo 35,9 30,3 -5,6
Tampere 32,1 26,1 -6
Kuopio 22,5 15,2 -7,3
Vantaa 33,6 26 -7,6
Lahti 18,2 9,6 -8,6
Turku 30,7 21,7 -9
Rauma 19,4 10,1 -9,3
Joensuu 25,8 16 -9,8
Oulu 37,8 27,4 -10,4
Porvoo 31,9 21,4 -10,5
Hyvinkää 28,7 18 -10,7
Hämeenlinna 27,8 16,5 -11,3
Kokkola 26,6 15,3 -11,3
Kajaani 23,3 11 -12,3
Kouvola 17,8 5,1 -12,7
Lohja 31 10,3 -20,7
Yritysperustan-
ta oli suhteessa
yrityskantaan
vilkkainta Es-
poossa, Jyväs-
kylässä ja Ou-
lussa 2010-2013
Yritysperustan-
ta kasvoi vain
Vaasassa ja Kot-
kassa vuosina
2010-2013
suhteessa aikai-
sempaan kehi-
tykseen
Yritysperustanta
väheni 24 kau-
pungissa vuosina
2010-2013 aikai-
sempaan kehi-
tykseen verrat-
tuna
Lähde: Tilastokeskus, aloittaneet ja lopettaneet yritykset
Yritysperustanta (aloittaneet-lopettaneet yritykset)
suhteessa alueen yrityskantaan vuosina 2005-2013
Yritysperustanta ilmaisee aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten
välisen erotuksen
Talous –teemaan liittyvät keskeiset nostot
Absoluuttinen elinvoima
 BKT ylitti 40 000 euroa asukasta
kohden neljällä kaupunkiseudulla:
Helsingin, Vaasan, Rauman ja
Porvoon. BKT jäi alle 30 000 euron
asukasta kohden yhdeksällä
seudulla. Salon seudun BKT romahti
2010-2012 verrattuna vuosiin 2005-
2009
 BTV-indeksi nousi selvästi koko
maan muutosta korkeammaksi
Porvoon, Kokkolan, Jyväskylän ja
Vaasan seuduilla vuosina 2000-2011.
BTV-indeksi jäi Kouvolassa ja Salossa
eniten jälkeen koko maan
kehityksestä.
 Kunnallisverotulot olivat asukasta
kohden korkeimmat metropoli-
alueella ja yksittäisissä teollisuus-
kaupungeissa (Vaasa, Rauma, Kotka).
Joensuun kunnallisverotulot olivat
asukasta kohden alhaisimmat: vain
63 % Espoon tasosta.
 Yritysperustanta suhteessa olemassa
olevaan yrityskantaan oli vilkkainta
Espoossa, Jyväskylässä ja Oulussa
sekä alhaisinta Kouvolassa ja Lahdes-
sa vuosina 2010-2013. Kouvolan yri-
tysperustanta oli kuusi kertaa vähäi-
sempää kuin esimerkiksi Espoossa
vuosina 2010-2013.
Suhteellinen elinvoima
 BKT:n kasvoi suhteellisesti eniten
Lappeenrannassa, Seinäjoella,
Raumalla ja Kuopiossa vuosina 2010-
2012 verrattuna vuosiin 2005-2009.
BKT:n muutos oli negatiivinen
kolmella alueella: Salon, Porvoon ja
Kouvolan kaupun-kiseudulla.
 BTV-indeksi oli suhteessa koko maan
muutokseen parempi 17
kaupungissa ja heikompi 9
kaupungissa.
 Kunnallisverotulot kasvoivat suh-
teellisesti eniten Porissa, Rova-
niemellä ja Hyvinkäällä sekä vähiten
Espoossa, Joensuussa ja Kotkassa.
Kunnallisverotulot kasvoivat keski-
määrin 12-20 %:ia vuosien 2005-
2013 välillä.
 Yritysperustanta kasvoi vain Vaasas-
sa ja Kotkassa vuosina 2010-2013
verrattuna vuosiin 2005-2009.
Kehitys heikkeni eniten Lohjassa,
Kouvolassa ja Kajaanissa aikai-
sempaan kehitykseen verrattuna.
Kaupunkien elinvoiman vertailuanalyysi 2005 2013
Työpaikkojen määrän kehitys vuosina 2005-2012
Työpaikkojen
määrä kasvoi
suhteellisesti
eniten Seinä-
joella, Kokko-
lassa ja Hyvin-
käällä
Kunta Työpaikko-
jen määrä
keskimäärin
2005-2009
Työpaikko-
jen määrä
keskimäärin
2010-2012
Työpaikko-
jen muutos
abs. 2005-
2012
Muutos %
2005-2012
Seinäjoki 27771 29694 1923 6,9
Kokkola 19493 20542 1049 5,4
Hyvinkää 18149 19123 974 5,4
Espoo 114322 120298 5975 5,2
Vantaa 100322 105517 5195 5,2
Vaasa 36166 37825 1659 4,6
Kuopio 46425 48498 2073 4,5
Rovaniemi 24261 25333 1072 4,4
Jyväskylä 59076 61527 2451 4,1
Joensuu 31980 33162 1182 3,7
Oulu 81736 84487 2750 3,4
Kajaani 15628 15935 307 2,0
Tampere 116135 117961 1825 1,6
Lappeenranta 31811 32271 460 1,4
Lahti 46334 46887 553 1,2
Hämeenlinna 30040 30371 331 1,1
Helsinki 381298 384872 3574 0,9
Pori 35863 35900 36 0,1
Turku 95840 95693 -146 -0,2
Mikkeli 23374 23337 -37 -0,2
Porvoo 20407 20362 -45 -0,2
Lohja 17282 16855 -427 -2,5
Kotka 23626 23011 -614 -2,6
Rauma 17823 17315 -508 -2,9
Kouvola 35865 34049 -1816 -5,1
Salo 25660 22913 -2747 -10,7
Työpaikkojen
määrä kasvoi
absoluuttisesti
eniten pääkau-
punkiseudun
kaupungeissa
Työpaikkojen
määrä kasvoi 18
ja väheni 8
kaupungissa
vuosina 2005-
2012
Lähde: Tilastokeskus, työssäkäynti
Muuttuja pitää sisällään kaikkien työantajasektoreiden työpaikat
(valtio, valtioenemmistöinen osakeyhtiö, kunta, yksityinen
sektori ja yrittäjät
Yksityisen sektorin työpaikkojen määrän kehitys
vuosina 2005-2012
Yksityisen
sektorin työ-
paikkojen määrä
lisääntyi suh-
teellisesti eniten
Vantaalla,
Seinäjoella ja
Kuopiossa
Kaupunki Yksityisen
sektorin työ-
paikkojen
määrä keski-
määrin 2005-
2009
Yksityisen
sektorin työ-
paikkojen
määrä keski-
määrin 2010-
2012
Yksityisen
sektorin
työpaikko-
jen abso-
luuttinen
muutos
Yksityisen
sektorin
työpaikko-
jen suhteel-
linen muu-
tos %
Vantaa 66099 71567 5468 8,3
Seinäjoki 15522 16662 1140 7,3
Kuopio 23619 25285 1666 7,1
Espoo 78018 81562 3544 4,5
Rovaniemi 11572 12084 512 4,4
Hyvinkää 11022 11499 477 4,3
Vaasa 21867 22800 932 4,3
Joensuu 17806 18143 337 1,9
Oulu 48176 48961 784 1,6
Jyväskylä 34382 34890 509 1,5
Hämeenlinna 16242 16376 134 0,8
Tampere 74396 74996 600 0,8
Helsinki 242407 243397 990 0,4
Kokkola 11011 11036 26 0,2
Mikkeli 12141 12048 -93 -0,8
Lappeenranta 18967 18741 -225 -1,2
Kajaani 8383 8243 -140 -1,7
Porvoo 10902 10660 -242 -2,2
Lahti 28953 28208 -745 -2,6
Turku 58122 56501 -1621 -2,8
Pori 21441 20688 -754 -3,5
Rauma 12069 11552 -517 -4,3
Kotka 15019 14000 -1019 -6,8
Lohja 10020 9240 -780 -7,8
Kouvola 19980 18231 -1749 -8,8
Salo 16967 14218 -2749 -16,2
Yksityisen sek-
torin työpaikko-
jen määrä li-
sääntyi määräl-
lisesti eniten
Vantaalla, Es-
poossa ja Kuo-
piossa
Yksityisen
sektorin
työpaikkojen
määrä kasvoi 14
ja väheni 12
kaupungissa
vuosina 2005-
2012
Lähde: Tilastokeskus, työssäkäynti
Muuttuja pitää sisällään vain yksityisen sektorin työpaikkojen
kehityksen
Työllisyysasteen kehitys vuosina 2005-2012
Työllisyysaste
kohentui suhteel-
lisesti eniten
Kajaanissa, Kuo-
piossa ja Kokko-
lassa
Kaupunki Työllisyysaste
% keskimäärin
2005-2009
Työllisyysaste
% keskimäärin
2010 - 2013
Työllisyysas-
teen muutos %-
yksikköä 2005-
2013
Kajaani 63,0 64,5 1,5
Kuopio 65,2 66,5 1,3
Kokkola 68,9 70,1 1,2
Pori 65,5 66,4 0,9
Lappeenranta 65,4 66,3 0,9
Rovaniemi 64,3 65,2 0,9
Mikkeli 66,9 67,7 0,9
Seinäjoki 71,5 72,3 0,7
Joensuu 61,4 61,7 0,3
Jyväskylä 65,3 65,5 0,2
Vaasa 71,1 71,1 0,0
Hyvinkää 73,3 73,2 -0,1
Lahti 65,7 65,4 -0,3
Oulu 66,2 65,9 -0,3
Hämeenlinna 70,9 70,6 -0,3
Rauma 69,9 69,5 -0,3
Helsinki 72,1 71,7 -0,4
Kouvola 66,5 66,0 -0,5
Lohja 74,5 73,9 -0,7
Espoo 76,6 75,8 -0,8
Vantaa 76,3 75,5 -0,8
Turku 66,5 65,5 -1,1
Tampere 67,2 66,1 -1,1
Porvoo 75,3 74,1 -1,2
Kotka 64,4 62,6 -1,8
Salo 72,4 68 -4,4
Työllisyysaste oli
korkein Espoos-
sa, Vantaalla ja
Porvoossa
vuosina 2010-
2013
Työllisyysaste
ylitti 70 %:in
tason 10 kaupun-
gissa vuosina
2010-2013
Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntiMuuttuja kuvaa 18-64-vuotiaiden työllisten osuutta suhteessa
vastaanvanikäiseen väestöön
Työttömyysasteen kehitys vuosina 2005-2013
Työttömyysaste
alentui suhteel-
lisesti eniten
Kajaanissa, Rova-
niemellä ja
Kokkolassa
Kaupunki Työttömyysas-
te % keski-
määrin 2005-
2009
Työttömyysaste
% keskimäärin
2010 - 2013
Työttömyys-
asteen muutos
%-yksikköä
Kajaani 15,4 13,7 -1,6
Rovaniemi 13,9 12,8 -1,1
Kokkola 10,1 9,2 -0,9
Kuopio 11,4 10,9 -0,6
Joensuu 15,6 15,1 -0,5
Pori 13,6 13,3 -0,3
Seinäjoki 9,1 8,9 -0,2
Mikkeli 11,6 11,5 -0,05
Vaasa 8,0 8,0 -0,02
Lappeenranta 12,7 12,8 0,1
Helsinki 7,6 7,9 0,3
Hyvinkää 8,0 8,5 0,4
Espoo 5,5 5,9 0,5
Rauma 10,6 11,1 0,5
Lahti 13,9 14,5 0,5
Hämeenlinna 9,3 10,0 0,7
Jyväskylä 12,8 13,5 0,7
Oulu 12,1 12,9 0,8
Kouvola 12,0 12,9 0,9
Vantaa 7,3 8,5 1,2
Porvoo 7,2 8,4 1,2
Tampere 12,1 13,5 1,4
Lohja 7,0 8,6 1,6
Turku 10,7 13,0 2,3
Kotka 13,4 16,4 3,0
Salo 8,8 13,4 4,6
Työttömyysaste
oli alhaisin Es-
poossa, Helsin-
gissä ja Vaasassa
vuosina 2010-
2013
Työttömyysaste
alentui vain 9
kaupungissa
vuosina 2010-
2013 verrattuna
vuosiin 2005-
2009
Lähde: Tilastokeskus,Muuttuja kuvaa 18-64-vuotiaiden työttömien osuutta suhteessa
vastaanvanikäiseen työvoimaan
Työllisyys –teemaan liittyvät keskeiset nostot
Absoluuttinen elinvoima
 26 kaupungissa oli yhteensä noin 1,5
miljoonaa työpaikkaa. Työpaikkojen
määrä kasvoi 18 kaupungissa ja
väheni 8 kaupungissa. Työpaikkojen
määrä kasvoi määrällisesti eniten
Espoossa, Vantaalla ja Helsingissä.
 Yksityisen sektorin työpaikat kas-
voivat määrällisesti eniten Vantaalla,
Espoossa ja Kuopiossa. Yksityisen
sektorin työpaikat kasvoivat 14
kaupungissa ja vähenivät 12
kaupungissa. Suurimmat määrälliset
vähennykset kohdistuivat Saloon,
Kouvolaan, Turkuun ja Kotkaan.
 Työllisyysaste oli korkein Espoossa,
Vantaalla ja Porvoossa vuosina 2010-
2013. Työllisyysaste ylitti 70 %:in
tason 10 kaupungissa. Työllisyysaste
oli alhaisin Joensuussa ja Kotkassa.
Espoon työllisyysaste oli keskimäärin
14,1 %-yksikköä korkeampi kuin
Joensuun
 Työttömyysaste oli alhaisin Espoos-
sa, Helsingissä ja Vantaalla. Työttö-
myysaste oli yhdeksässä kaupungissa
keskimäärin alle 10 % vuosina 2010-
2013. Kotkan työttömyysaste oli
keskimäärin kolme kertaa korkeampi
kuin Espoossa.
Suhteellinen elinvoima
 Työpaikkojen määrä kasvoi suh-
teellisesti eniten Seinäjoella, Kokko-
lassa ja Hyvinkäällä vuosien 2005-
2012 välisenä aikana. Työ-paikkojen
määrä laski kahdeksalla seudulla:
työpaikkojen määrä väheni
suhteellisesti eniten rakennemuutos-
paikkakunnilla Salossa, Kouvolassa ja
Raumalla
 Yksityisen sektorin työpaikkojen
määrä lisääntyi suhteellisesti eniten
Vantaalla, Seinäjoella ja Kuopiossa.
Yksityisen sektorin työpaikkame-
netykset olivat suhteellisesti suurim-
mat Salossa, Kouvolassa ja Lohjalla.
 Työllisyysaste koheni eniten Kajaa-
nissa, Kuopiossa ja Kokkolassa
vuosina 2010-2012 verrattuna
vuosiin 2005-2009. Työllisyysaste
heikkeni 15 kaupungissa vuosina
2010-2012 verrattuna edelliseen
viisivuotisjaksoon. Työllisyysaste
heikkeni eniten Salossa ja Kotkassa
 Työttömyysaste aleni suhteellisesti
eniten Kajaanissa, Rovaniemellä ja
Kokkolassa vuosina 2010-2012.
Työttömyysaste nousi eniten Salossa,
Kotkassa ja Turussa.
Kaupunkien elinvoiman vertailuanalyysi 2005 2013
Korkea-asteen tutkinnon suorittaneet yli 15
vuotiaista 2005-2013
Korkea-asteen
tutkinnon suoritta-
neiden osuus nousi
suhteellisesti eniten
Helsingissä, Tampe-
reella ja Lappeen-
rannassa
Kunta Korkea-asteen
osuus % ka.
2005-2009
Korkea-asteen
osuus % ka.
2010 - 2013
Muutos %-
yksikköä
2005-2009 /
2010-2013
Helsinki 33,8 36,6 2,7
Tampere 29,5 31,9 2,4
L-ranta 24,4 26,6 2,3
Joensuu 25,0 27,2 2,2
Vaasa 29,7 31,8 2,1
Mikkeli 25,0 27,0 2,1
Turku 27,3 29,4 2,0
Lahti 24,1 26,1 2,0
Seinäjoki 28,1 30,1 2,0
Kokkola 22,7 24,7 2,0
Jyväskylä 30,1 32,1 1,9
Oulu 30,6 32,5 1,9
Pori 23,2 25,1 1,9
Kuopio 27,6 29,5 1,9
Hämeenlinna 26,9 28,7 1,8
Rovaniemi 27,6 29,4 1,8
Espoo 40,5 42,2 1,7
Kajaani 25,6 27,1 1,6
Porvoo 27,7 29,3 1,6
Rauma 25,0 26,5 1,5
Kotka 23,6 25,1 1,5
Salo 22,5 23,9 1,4
Hyvinkää 26,6 28,0 1,4
Kouvola 21,7 23,1 1,4
Lohja 23,8 25,1 1,3
Vantaa 27,8 29,0 1,2
Korkea-asteen
tutkinnon suorit-
taneiden osuus
korkein Espoossa,
Helsingissä ja
Oulussa
Muutos% korkein
siellä, missä
valmiiksi eniten
korkea-asteen
suorittaneita!
Lähde: Tilastokeskus, koulutusrakenne
Muuttuja kuvaa alimman korkea-asteen, alemman korkea-
koulututkinnon, ylemmän korkeakoulututkinnon ja tutkijakoulu-
tuksen suorittaneiden osuutta yli 15-vuotiaasta väestöstä
Koulutustasomittain koko väestön osalta
vuosina 2005-2013
Kaupunki Koulutustaso
keskimäärin
2005-2009
Koulutustaso
keskimäärin
2010-2012
Muutos abs. Muutos %
Kokkola 294,6 316,3 21,7 7,4
Lahti 300,4 321,3 20,9 7
Lappeenranta 308 329,7 21,7 7
Pori 295,2 315,7 20,5 6,9
Hämeenlinna 317,4 338,7 21,3 6,7
Mikkeli 309 329,7 20,7 6,7
Seinäjoki 331,6 353,7 22,1 6,7
Vaasa 345,6 368 22,4 6,5
Joensuu 337 358,7 21,7 6,4
Tampere 363 385,7 22,7 6,3
Salo 276 293 17 6,2
Kuopio 347 368 21 6,1
Helsinki 388,8 412 23,2 6
Porvoo 319 338 19 6
Turku 347 367,7 20,7 6
Hyvinkää 313,8 332,3 18,5 5,9
Kajaani 318 336,7 18,7 5,9
Lohja 290,2 307 16,8 5,8
Jyväskylä 371,2 392,3 21,1 5,7
Rauma 300 317 17 5,7
Kotka 294,4 310,3 15,9 5,4
Oulu 381,8 402,3 20,5 5,4
Rovaniemi 340,6 359 18,4 5,4
Kouvola 284,6 299,3 14,7 5,2
Vantaa 327,8 342,3 14,5 4,4
Espoo 442,8 459,3 16,5 3,7
Lähde: Tilastokeskus, koulutusrakenne
Koulutustaso
nousi suhteell-
isesti eniten
Kokkolassa,
Lahdessa ja
Lappeen-
rannassa
Koulutustaso oli
korkein
Espoossa,
Helsingissä ja
Oulussa 2010-
2012
Koulutuserot
erittäin suuret
kaupunkien
välillä
Muuttujassa lasketaan yhteen 20 vuotta täyttäneen väestön
suorittamat tutkinnot eri koulutusasteilla. Mittain huomioi väestön
koulutuksien lukumäärän ja painottaa ne koulutusasteen mukaan sekä
tiivistää tiedot yhdeksi indikaattoriksi (=koulutustasomittain).
Tutkimus- ja tuotekehitysmenojen määrä
asukasta kohden vuosina 2005 ja 2013
T&K –menot
nousivat
suhteellisesti
eniten Seinäjoen,
Rauman ja Vaasan
seuduilla 2005-
2013
Seutukunta T&K-
menot
asukasta
kohden
vuonna
2005
T&K-
menot
asukasta
kohden
vuonna
2013
Absoluut-
tinen
muutos
euroa
2005 -
2013
Muutos
%-yksik-
köä 2005 -
2013
Seinäjoen 104,6 301,3 196,7 188,1
Rauman 263,1 697,6 434,5 165,2
Vaasan 807,4 1963,4 1156,0 143,2
Kokkolan 237,3 382,1 144,8 61,0
Lahden 235,2 352,4 117,2 49,8
L-rannan 677,5 978,7 301,3 44,5
Porin 259,9 373,6 113,8 43,8
Mikkelin 250,9 347,5 96,6 38,5
Joensuun 499,9 672,0 172,1 34,4
Helsingin 1704,6 2001,6 297,0 17,4
Rovaniemen 438,0 510,9 72,9 16,6
Turun 1055,1 1194,7 139,6 13,2
Kajaanin 391,7 434,6 42,9 11,0
Salon 3716,9 4040,9 324,0 8,7
Oulun 3242,9 3424,7 181,8 5,6
Hämeenlinnan 335,3 335,0 -0,3 -0,1
Tampereen 2369,6 2318,7 -50,9 -2,1
Kuopion 889,5 858,7 -30,9 -3,5
Jyväskylän 1161,7 1078,6 -83,0 -7,1
Kouvolan 118,3 96,9 -21,4 -18,1
Kotkan 243,2 179,4 -63,7 -26,2
Porvoon 757,3 0 0 0
T&K –menojen
osuus korkein
asukasta kohden
Salon, Oulun ja
Tampereen
seuduilla vuonna
2013
T&K –menojen
osuus väheni
kuudella alueella
vuosina 2005-2013
Lähde: Tilastokeskus, tutkimus- ja tuotekehitysmenot
Muuttuja ilmaisee alueen tutkimus- ja tuotekehitysmenojen
määrän asukasta kohden. Muuttuja pitää sisällään korkeakoulu-
jen, valtion ja yritysten tutkimus- ja tuotekehitysmenot.
Yksityisen sektorin osuus kaikista tutkimus- ja
tuotekehitysmenoista vuosina 2005 ja 2013
Yksityisen sektorin
osuus t&k –me-
noista nousi suh-
teellisesti eniten
Seinäjoen, Vaasan
ja Porin seuduilla
vuosina 2005-2013
Seutukunta T&K-menoista
yksityisen
sektorin osuus
% 2005
T&K-menoista
yksityisen
sektorin osuus
% 2013
Muutos %-
yksikköä
Seinäjoen 59,8 69,1 9,3
Vaasan 82,7 83,6 0,9
Porin 81,6 82,1 0,5
Salon 99,7 99,9 0,2
Helsingin 67,5 67,2 -0,3
Rovaniemen 20,4 19,9 -0,5
Rauman 89,2 88,0 -1,2
Joensuun 24,4 22,9 -1,5
Oulun 80,0 78,3 -1,7
Lappeenrannan 49,2 47,2 -2,0
Tampereen 80,0 77,6 -2,4
Hämeenlinnan 72,0 69,0 -3,0
Turun 55,0 51,8 -3,2
Lahden 86,5 79,5 -7,1
Kuopion 29,0 20,1 -8,9
Kotkan 87,4 77,1 -10,3
Mikkelin 52,9 42,1 -10,8
Kajaanin 61,1 48,5 -12,6
Jyväskylän 53,9 36,1 -17,9
Kouvolan 92,2 57,6 -34,6
Porvoon 98,1 0,0 0,0
Lohjan 79,9 0,0 0,0
Kokkolan 0,0 60,6 0,0
Yksityisen sektorin
osuus t&K –me-
noista korkein Sa-
lon, Rauman, Vaa-
san ja Porin seu-
duilla vuonna 2013
Yksityisen sektorin
osuus T&K-
menoista nousi
vain neljällä seu-
dulla 2005-2013
Lähde: Tilastokeskus, tutkimus- ja tuotekehitysmenot
Muuttuja pitää sisällään vain yksityisen sektorin tutkimus- ja
tuotekehitysmenot
Innovatiivisuus –teemaan liittyvät keskeiset
nostot
Absoluuttinen elinvoima
 Korkea-asteen tutkinnon suoritta-
neiden osuus oli korkein Espoossa,
Helsingissä ja Oulussa. Samat kaupun-
git olivat myös kärjessä Tilasto-
keskuksen koko väestön koulutustasoa
mittaavan koulutustasomittarin perus-
teella vuonna 2012. Espoossa on 42,2
% yli 15-vuotiaista suorittanut korkea-
asteen tutkinnon. Kouvolassa alhaisin
osuus korkea-asteen tutkinnon
suorittaneita (23,1 %).
 Koko väestön koulutustasoerot olivat
suuret vertailuanalyysin kaupunkien
välillä. Korkea-asteen tutkinnon suorit-
taneiden osuus ja koulutustaso nousi-
vat kaikissa kaupungeissa vuosina
2005-2013, mutta lähtökohtaiset erot
pikemmin kasvoivat kuin lähentyivät.
 Tutkimus- ja tuotekehitysmenojen
määrä asukasta kohden vaihteli
merkittävästi. T&K-menot olivat
asukasta kohti laskettuna korkeimmat
Salossa, Oulussa ja Tampereella. Esim.
Oulun t&K-menot olivat 10 kertaa
suuremmat kuin esim. Seinäjoella
 Yksityisen sektorin osuus t&k-
menoista oli yli neljä viidesosaa t&k-
menoista Salon, Rauman, Vaasan
seuduilla ja Porin seuduilla. Joensuussa
ja Kuopiossa yksityisen sektorin osuus
jäi viidennekseen kaikista t&k -
menoista
Suhteellinen elinvoima
 Korkea-asteen tutkinnon suorittanei-
den osuus nousi suhteellisesti eniten
Helsingissä, Tampereella ja Lappeen-
rannassa vuosina 2010 - 2012. Kasvu
oli hitainta, kuten olettaa saattaa,
niissä kaupungeissa, joissa ei ollut
omaa tiedekorkeakoulua ja/tai
ammatti-korkeakoulua tai erot olivat jo
lähtö-tilanteessa suuret.
 Koko väestön koulutustaso nousi
suhteellisesti eniten Kokkolassa, Lah-
dessa ja Lappeenrannassa. Kou-
lutustason nousu oli maltillisinta
Espoossa ja Vantaalla.
 Tutkimus- ja tuotekehitysmenot nou-
sivat suhteellisesti eniten asukasta
kohden laskettuna Seinäjoen, Rauman
ja Vaasan seuduilla vuosina 2005-2013.
Seinäjoen ja Rauman t&k –menot
kolminkertaistuivat ja Vaasan kaksin-
kertaistuivat vuosina 2005-2013. T&K –
menojen osuus väheni kuudella
seudulla vuosina 2005-2013.
 Yksityisen sektorin osuus t&k –
menoista nousi ylivoimaisesti eniten
Seinä-joella vuosien 2005-2013
välisenä aikana. Yksityisen sektorin
osuus nousi lisäksi Vaasan, Porin ja
Salon seuduilla, mutta laski kaikilla
muilla seuduilla. Yksityisen sektorin
osuus heikkeni eniten Kouvolan ja
Jyväskylän seuduilla.
Kaupunkien elinvoiman vertailuanalyysi 2005 2013
Väestönlisäys vuosina 2005-2013
Väestönlisäys oli
suhteessa asu-
kaslukuun suu-
rinta Espoossa,
Oulussa ja Sei-
näjoella vuosina
2010-2013
Väestö lisääntyi
22 kaupungissa
ja väheni neljäs-
sä kaupungissa
vuosina 2005-
2013
Väestönlisäys oli
määrällisesti suu-
rinta Helsingissä,
Espoossa ja
Oulussa vuosina
2005-2013
Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot
Kaupunki Väestönlisäys
yhteensä abs.
2005-2013
Väestönlisäys
% per vuosi
keskimäärin
2005-2009
Väestönli-
säys % per
vuosi keski-
määrin
2010-2013
Muutos %-
yksikköä
2010-2013
/2005-2009
Turku 1379 0,2 0,8 0,6
Kuopio 1984 0,4 0,9 0,5
Rauma -682 -0,3 0,1 0,4
Joensuu 770 0,2 0,6 0,4
Helsinki 22163 0,8 1,2 0,4
Espoo 16638 1,4 1,6 0,2
Vaasa 2256 0,7 0,9 0,2
Lappeenranta 577 0,1 0,3 0,2
Tampere 8575 0,8 1 0,2
Oulu 11622 1,3 1,5 0,2
Pori 538 0,1 0,2 0,1
Mikkeli -309 -0,1 0 0,1
Lahti 2576 0,5 0,6 0,1
Kouvola -2038 -0,5 -0,4 0,1
Vantaa 11913 1,2 1,2 0
Kotka 35 0 0 0
Seinäjoki 3794 1,4 1,4 0
Kokkola 1593 0,7 0,6 -0,1
Kajaani -116 0 -0,2 -0,2
Jyväskylä 6703 1,1 0,9 -0,2
Rovaniemi 2378 0,8 0,6 -0,2
Hyvinkää 1763 0,8 0,5 -0,3
Hämeenlinna 2480 0,8 0,5 -0,3
Salo 1633 0,6 0,2 -0,4
Porvoo 1808 0,8 0,4 -0,4
Lohja 2084 0,9 0,4 -0,5
Muuttuja pitää sisällään kaikki väestönkehityksen osatekijät eli
luonnollisen väestönlisäyksen, kuntien välisen nettomuuton ja
siirtolaisuuden.
Taloudellinen huoltosuhde vuosina 2005-2012
Kaupunki Taloudellinen
huoltosuhde
keskimäärin
2005-2009
Taloudellinen
huoltosuhde
keskimäärin
2010-2012
Muutos abs.
2010-2012 /
2005-2009
Muutos %
2010-2012/
2005-2009
Kuopio 1,37 1,33 0,04 2,9
Rovaniemi 1,43 1,39 0,04 2,8
Kajaani 1,54 1,5 0,04 2,6
Pori 1,47 1,46 0,01 0,7
Lappeenranta 1,4 1,4 0 0
Seinäjoki 1,21 1,21 0 0
Vaasa 1,2 1,2 0 0
Joensuu 1,51 1,51 0 0
Mikkeli 1,41 1,42 -0,01 -0,7
Kokkola 1,37 1,38 -0,01 -0,7
Jyväskylä 1,31 1,32 -0,01 -0,8
Hyvinkää 1,16 1,18 -0,02 -1,7
Helsinki 1 1,02 -0,02 -2
Hämeenlinna 1,3 1,33 -0,03 -2,3
Oulu 1,31 1,34 -0,03 -2,3
Lahti 1,38 1,42 -0,04 -2,9
Kouvola 1,44 1,49 -0,05 -3,5
Turku 1,25 1,3 -0,05 -4
Tampere 1,2 1,25 -0,05 -4,2
Espoo 0,97 1,02 -0,05 -5,2
Vantaa 0,96 1,01 -0,05 -5,2
Porvoo 1,11 1,17 -0,06 -5,4
Rauma 1,28 1,35 -0,07 -5,5
Lohja 1,16 1,23 -0,07 -6
Kotka 1,49 1,62 -0,13 -8,7
Salo 1,25 1,46 -0,21 -16,8
Taloudellinen
huoltosuhde oli
optimaalisin Van-
taalla, Espoossa
ja Helsingissä
vuosina 2010-
2012
Taloudellinen
huoltosuhde oli
epäedullisin Kot-
kassa, Joensuus-
sa ja Kajaanissa
vuosina 2010-
2012
Taloudellinen
huoltosuhde ko-
hentui Kuopios-
sa, Rovaniemellä,
Kajaanissa ja Po-
rissa vuosina
2010-2012
Lähde: Kuntaliitto, kuntakuvaajaMuuttuja kuvaa kuinka monta ei-työllistä on yhtä työllistä kohden
Väestöllinen huoltosuhde vuosina 2011 ja 2030
Kaupunki Väestöllinen
huoltosuhde
vuonna 2013
Väestöllinen
huoltosuhde
vuonna 2030
(ennuste)
Muutos abs.
2013-2030
Muutos %
2013-2030
Vaasa 52 59,4 7,4 14,2
Oulu 49,4 58,4 9 18,2
Helsinki 42,6 51,2 8,6 20,2
Espoo 48,4 58,3 9,9 20,5
Kokkola 61,1 74 12,9 21,1
Turku 47,8 58,2 10,4 21,8
Vantaa 47,4 57,8 10,4 21,9
Tampere 45,6 55,7 10,1 22,2
Seinäjoki 54,7 67,8 13,1 23,9
Pori 59,6 74,3 14,7 24,7
Kotka 60,2 75,9 15,7 26,1
Jyväskylä 47,4 60 12,6 26,5
Salo 62,8 80,1 17,3 27,5
Hämeenlinna 60 76,6 16,6 27,7
Lahti 55,4 71,7 16,3 29,4
Lohja 59,1 77,5 18,4 31,1
Lappeenranta 54,9 72,1 17,2 31,3
Porvoo 55,6 73,1 17,5 31,5
Rauma 59 77,8 18,8 31,9
Kuopio 50 66,4 16,4 32,8
Hyvinkää 53,7 71,5 17,8 33,1
Mikkeli 59 79,6 20,6 34,9
Kajaani 55,6 76,4 20,8 37,4
Rovaniemi 50,5 70 19,5 38,6
Kouvola 60,4 84,3 23,9 39,6
Joensuu 49,9 71,8 21,9 43,9
Väestöllisen
huoltosuhteen
muutos oli vä-
häisin Vaasassa,
Oulussa ja Es-
poossa vuosina
2013-2030
Väestöllinen
huoltosuhde oli
alhaisin Helsin-
gissä ja korkein
Salossa vuonna
2013
Väestöllinen
huoltosuhde on
ennusteen mu-
kaan alhaisin
Helsingissä ja
korkein Kouvo-
lassa vuonna
2030
Lähde: Tilastokeskus, väestöennuste
Muuttuja kuvaa kuinka monta 15-64-vuotiasta on yhtä alle 15-
vuotiasta tai yli 65-vuotiasta kohden
Vieraskielisten määrän kehitys vuosina 2005-2013
Kaupunki Vieraskielis-
ten osuus (%)
vuonna 2005
Vieraskielis-ten
osuus (%)
vuonna 2013
Vieraskielis-ten
muutos %
vuosina 2005-
2013
Rauma 1,1 3,1 181,8
Seinäjoki 0,8 2 150
Kotka 3,2 7,8 143,8
Kokkola 1,1 2,6 136,4
Hämeenlinna 1,6 3,7 131,3
Pori 1,1 2,4 118,2
Kouvola 1,7 3,6 111,7
Vantaa 6,3 13,2 109,5
Kuopio 1,5 3,1 106,7
Lohja 1,6 3,3 106,3
Espoo 6,2 12,3 98,4
Vaasa 3,7 7,2 94,6
Lappeenranta 3,1 5,9 90,3
Rovaniemi 1,5 2,8 86,7
Oulu 1,7 3,1 82,4
Joensuu 2,1 3,7 76,2
Hyvinkää 2,6 4,5 73,1
Tampere 3,7 6,3 70,3
Lahti 3,3 5,6 69,7
Helsinki 7,6 12,8 68,4
Jyväskylä 2,4 4 66,7
Mikkeli 1,8 3 66,7
Porvoo 3 4,9 63,3
Turku 5,6 9,1 62,5
Salo 3,3 5,3 60,6
Kajaani 1,9 3 57,9
Vieraskielisten
osuus kasvoi
suhteellisesti
eniten Raumalla,
Seinäjoella ja
Kotkassa vuosina
2005-2013
Vieraskielisten
osuus oli korkein
Vantaalla, Helsin-
gissä, Espoossa ja
Turussa vuonna
2013
Vieraskielisten
määrä kasvoi
112 000
henkilöllä 26
kaupungissa
vuosina 2005-
2013
Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne
Muuttuja kuvaa vieraskielisten eli muiden kuin suomen-, ruotsin-
tai saamenkielisten osuutta alueen väestöstä
Vetovoima –teemaan liittyvät keskeiset
nostot
Absoluuttinen elinvoima
 Väestö lisääntyi 22 kaupungissa ja
väheni vain neljässä kaupungissa. 26
kaupungin väestönlisäys oli yhteensä
102 000 henkilöä vuosina 2005-2013
eli keskimäärin 11300 henkilöä
vuodessa. Väestönlisäys oli
määrällisesti suurinta Helsingissä,
Espoossa ja Oulussa.
 Taloudellinen huoltosuhde oli
optimaalisin pääkaupunkiseudun
kaupungeissa ja epäedullisin Joen-
suussa, Kotkassa ja Kajaanissa.
Pääkaupunkiseudun kaupungeissa oli
työllisten ja ei-työllisten suhdeluku 1,
kun se esimerkiksi Kotkassa oli 1,62.
 Väestöllinen huoltosuhde oli alhaisin
Helsingissä, Tampereella ja Vantaalla
vuonna 2013 sekä säilyy väestö-
ennusteen mukaan kilpailukykyi-
simpänä edelleen vuonna 2030.
Huoltosuhde oli epäedullisin Salossa
vuonna 2013 ja ennusteen mukaan
Kouvolassa vuonna 2030.
 Vieraskielisten määrä lisääntyi 112 000
henkilöllä vertailukaupungeissa
vuosina 2005-2013. Vieraskielisten
osuus oli korkein pääkaupunkiseudun
kaupun-geissa ja Turussa sekä alhaisin
Seinä-joella vuonna 2013.
Vieraskielisten osuus oli korkein
Vantaalla vuonna 2013: Vantaalla oli
suhteessa asukaslukuun kuusi kertaa
enemmän vieraskielisiä kuin
Seinäjoella.
Suhteellinen elinvoima
 Väestönlisäys oli suhteessa asukas-
lukuun nopeinta Espoossa, Oulussa
ja Seinäjoella vuosina 2010-2013.
Väestönlisäys ylitti 1 prosentin
kasvutason kuudessa kaupungissa
vuosina 2010-2013: Espoossa, Ou-
lussa, Seinäjoella, Vantaalla, Helsin-
gissä ja Tampereella. Vuosien 2010-
2012 kehitys oli ripeintä Turus-sa ja
Kuopiossa verrattuna vuosiin 2005-
2009
 Taloudellinen huoltosuhde kohentui
vain Kuopiossa, Rovaniemellä, Kajaa-
nissa ja Porissa vuosina 2010-2012
verrattuna vuosiin 2005-2009. Talou-
dellinen huoltosuhde heikkeni kai-
kissa muissa kaupungeissa vuosina
2010-2012: tilanne heikkeni suhteel-
lisesti eniten Salossa, Kotkassa,
Lohjalla ja Raumalla.
 Väestöllinen huoltosuhde heikkenee
kaikissa kaupungeissa ikärakenteen
muutoksen seurauksena vuosina
2013-2030. Väestöllisen huoltosuh-
teen muutos tulee olemaan väes-
töennusteen mukaan vähäisin Vaa-
sassa, Oulussa ja Helsingissä sekä
suurin Joensuussa, Kouvolassa ja
Rovaniemellä.
 Vieraskielisten suhteellinen osuus
kasvoi eniten Raumalla, Seinäjoella
ja Kotkassa vuosien 2005-2013
välisenä aikana. Vieraskielisten osuus
kasvoi kaikissa kaupungeissa
keskimäärin 2 kertaiseksi vuosien
2005-2013 välillä
Kaupunkien elinvoiman vertailuanalyysi 2005 2013
Pitkäaikaisten toimeentulotukiasiakkaiden osuus
(%) 25-64 –vuotiaasta väestöstä vuosina 2005-2012
Kaupunki Toimeentulo-
tukiasiakkaiden
osuus (%)
keskimäärin
vuosina 2005-
2009
Toimeentulo-
tukiasiakkaiden
osuus (%)
keskimäärin
vuosina 2010-
2012
Muutos %
2010-2012
/2005-2009
Turku 2,6 2,3 -11,5
Kokkola 1,2 1,1 -8,3
Lappeenranta 2,6 2,5 -3,8
Vaasa 2,9 2,8 -3,4
Rauma 1,5 1,5 0
Seinäjoki 1,9 2 5,3
Kajaani 1,9 2 5,3
Mikkeli 1,7 1,8 5,9
Kouvola 1,5 1,6 6,7
Pori 1,4 1,5 7,1
Rovaniemi 2,3 2,5 8,7
Lohja 1,1 1,2 9,1
Hyvinkää 1,9 2,1 10,5
Joensuu 3,5 3,9 11,4
Tampere 2,6 2,9 11,5
Jyväskylä 2,5 2,8 12
Helsinki 2,9 3,4 17,2
Lahti 2,9 3,4 17,2
Kuopio 2,6 3,1 19,2
Oulu 1,3 1,6 23,1
Porvoo 1,3 1,6 23,1
Hämeenlinna 1,7 2,1 23,5
Vantaa 3,2 4 25
Espoo 1,6 2,1 31,3
Salo 1,2 1,6 33,3
Kotka 2,8 4,3 53,6
Toimeentulotuen
saajien osuus
laski suhteel-
lisesti eniten
Turussa vuosina
2010-2012
Toimeentulotuen
saajien osuus
kasvoi kolman-
neksella Kotkas-
sa, Salossa ja
Espoossa
Toimeentulotuen
saajien osuus oli
korkein Kotkassa
ja alhaisin Kok-
kolassa vuosina
2010-2012
Lähde: THL, SotkaNet -tietokanta
Muuttuja kuvaa 25-64 –vuotiaiden toimeentulotukiasiakkaiden osuutta
suhteessa vastaavanikäiseen väestöön. Toimeentulotuen pitkäaikais-
asiakkaissa ovat mukana ne asiakkaat, joiden tuen tarve jatkuu
vuodesta toiseen. Indikaattori mittaa paremmin todellista köyhyyttä
kuin kaikkien toimeentulotukiasiakkaiden osuus väestöstä.
KELA:n sairastavuusindeksin muutokset vuosina
2005-2012 (koko maa=100)
Kaupunki KELA:n sairas-
tavuusindeksi
keskimäärin
vuosina 2005-
2009
KELA:n sairas-
tavuusindeksi
keskimäärin
vuosina 2010-
2012
Muutos %
2010-2012
/2005-2009
Seinäjoki 100,6 97,9 -2,7
Vantaa 91,1 89 -2,3
Espoo 77,4 76,6 -1
Porvoo 89,1 88,2 -1
Joensuu 106,5 105,8 -0,7
Helsinki 90,3 89,7 -0,7
Lappeenranta 99 98,5 -0,5
Vaasa 92 91,5 -0,5
Kouvola 104,6 104,3 -0,3
Lohja 96,2 95,9 -0,3
Salo 96,5 96,4 -0,1
Hyvinkää 96,3 96,2 -0,1
Kuopio 114,4 114,4 0
Jyväskylä 99,4 99,7 0,3
Mikkeli 105,4 105,7 0,3
Turku 97,6 98,1 0,5
Kotka 109,3 109,8 0,5
Tampere 95,8 96,6 0,8
Oulu 107 107,9 0,8
Rauma 92,2 93 0,9
Hämeenlinna 94,9 95,9 1,1
Kajaani 111,5 113 1,3
Rovaniemi 104,8 106,2 1,3
Kokkola 99,3 100,8 1,5
Lahti 98,8 100,4 1,6
Pori 101,1 104,7 3,6
Sairastavuus-
indeksi laski
suhteellisesti
eniten Seinä-
joella ja Van-
taalla vuosina
2010-2012
Sairastavuus-
indeksi nousi
suhteellisesti
eniten Porissa,
Lahdessa ja Kok-
kolassa vuosina
2010-2012
Sairastavuusin-
deksi oli alhaisin
Espoossa ja kor-
kein Kuopiossa
vuosina 2010-
2012
Lähde: THL, SotkaNet -tietokanta
Muuttuja kuvaa kuinka tervettä tai sairasta alueen väestö on suhtees-
sa koko maan keskiarvoon (100). Indeksi perustuu kolmeen vakioituun
muuttujaan: kuolleisuuteen, työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuu-
teen työikäisistä ja erityiskorvattavia lääkkeitä saavien osuuteen alu-
een väestöstä
Asuntokuntien tuloerojen kehitys vuosina 2005-
2013 (Gini –kerroin)
Kaupunki Gini –kerroin
keskimäärin
vuosina 2005-
2009
Gini –kerroin
keskimäärin
vuosina 2010-
2012
Muutos %
2010-2012
/2005-2009
Helsinki 34,7 33,4 -3,7
Espoo 32,9 31,7 -3,6
Oulu 29 28,1 -3,1
Kotka 26,2 25,6 -2,3
Hyvinkää 26,6 26 -2,3
Kokkola 24,7 24,2 -2
Rovaniemi 26,4 26 -1,6
Rauma 26,9 26,5 -1,5
Kouvola 25,3 25 -1,2
Hämeenlinna 26 25,7 -1,2
Mikkeli 25,9 25,6 -1,2
Kajaani 25,5 25,2 -1,2
Kuopio 27,4 27,1 -1,1
Porvoo 27,1 26,8 -1,1
Vantaa 25,1 25 -0,4
Pori 26,4 26,3 -0,4
Salo 27,8 27,7 -0,4
Lahti 27,8 27,8 0
Tampere 29,7 29,8 0,3
Jyväskylä 27,2 27,3 0,4
Vaasa 27,3 27,7 1,5
Lappeenranta 25,8 26,2 1,6
Seinäjoki 25,7 26,1 1,6
Joensuu 27,9 28,4 1,8
Turku 30,1 30,7 2
Lohja 25,7 28,5 10,9
Asuntokuntien
tuloerot väheni-
vät suhteellisesti
eniten Hel-
singissä, Espoos-
sa ja Oulussa
vuosina 2010-
2012
Asuntokuntien
tuloerot kasvoi-
vat suhteellisesti
eniten Lohjalla
vuosina 2010-
2012
Asuntokuntien
tuloerot olivat
korkeimmat Hel-
singissä ja Es-
poossa sekä al-
haisimmat Kok-
kolassa vuosina
2010-2012
Lähde: THL, SotkaNet -tietokanta
Muuttuja kuvaa asuntokuntien välisiä tuloeroja Gini –kertoimen
avulla, joka voi vaihdella 1-100 välillä: mitä alhaisempi kerroin on,
sitä tasaisempi tulonjako on asuntokuntien välillä.
Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset
vuosina 2005-2012 (euroa per asukas)
Kaupunki* Sote –netto-
kustannukset
keskimäärin
2005-2009
Sote –netto-
kustannukset
keskimäärin
2010-2012
Muutos
abs. euroa
2010-2012
/2005-
2009
Muutos %
2010-2012
/2005-2009
Helsinki 3137 3472 335 10,7
Espoo 2630 2956 326 12,4
Vantaa 2710 3072 362 13,4
Porvoo 2668 3076 408 15,3
Turku 2885 3353 468 16,2
Tampere 2754 3226 472 17,1
Lahti 2703 3186 483 17,9
Oulu 2556 3023 467 18,3
Lappeenranta 2714 3215 501 18,5
Seinäjoki 2510 2989 479 19,1
Jyväskylä 2549 3046 497 19,5
Hyvinkää 2711 3246 535 19,7
Hämeenlinna 2804 3364 560 19,9
Mikkeli 2734 3285 551 20,1
Rovaniemi 2728 3304 576 21,1
Kuopio 2773 3387 614 22,1
Joensuu 2602 3180 578 22,2
Lohja 2653 3241 588 22,2
Salo 2763 3381 618 22,4
Kokkola 2703 3354 651 24,1
Vaasa 2888 3588 700 24,2
Kouvola 2717 3396 679 25
Pori 2574 3224 650 25,3
Rauma 2610 3280 670 25,7
Kotka 2883 3659 776 26,9
Sote –netto-
kustannukset
nousivat vähiten
pääkaupunki-
seudulla ja eni-
ten Kotkassa
vuosina 2010-
2012
Sote –
kustannukset
olivat alhaisim-
mat Espoossa ja
Seinäjoella sekä
korkeimmat Kot-
kassa ja Vaasassa
2010-2012
Sote –
kustannukset
kasvoivat kaikis-
sa kaupungeissa
326-776 euron
välillä asukasta
kohden 2005-
2012
Lähde: THL, SotkaNet -tietokanta
* Kajaanin tiedot puuttuvat vertailukelvottomuuden vuoksiMuuttuja kuvaa sosiaali- ja terveystoimen yhteenlaskettuja
nettokustannuksia. Toimintakustannuksissa ovat mukana kunnan
oman toiminnan, kuntayhtymän tai kuntayhtymien ja näiden
ulkopuolelta ostettujen palvelujen kustannukset.
Sosiaalinen tasa-arvo –teemaan liittyvät
keskeiset nostot
Absoluuttinen elinvoima
 Pitkäaikaisten 25-64 -vuotiaiden
toimeentulotukiasiakkaiden osuus suh-
teessa vastaavanikäiseen väestöön
kasvoi 22 kaupungissa ja väheni neljässä
kaupungissa vuosina 2010-2012 verrat-
tuna vuosiin 2005-2009. Toimeentulo-
tukiasiakkaiden osuus oli korkein Kot-
kassa, Kouvolassa, Helsingissä ja Lah-
dessa sekä alhaisin Kokkolassa, Lohjassa,
Raumalla ja Porissa.
 KELA:n sairastavuusindeksi oli alhaisin
Espoossa, Porvoossa ja Vantaalla sekä
korkein Kuopiossa, Kajaanissa ja
Kotkassa vuosina 2010-2012. Sairasta-
vuuserot olivat suuret kahden ääripään
välillä: Espoon indeksi oli vain 76,6 (koko
maa 100), kun se oli Kuopiossa 114,4
 Asuntokuntien väliset tuloerot ovat
suurimmat Gini –kertoimen mukaan
Helsingissä, Espoossa ja Turussa sekä
tasaisimmat Kokkolassa, Kouvolassa ja
Vantaalla. Tuloerot tasoittuivat 18
kaupungissa vuosina 2010-2012
verrattuna edelliseen viisivuotisjaksoon.
 Sosiaali- ja terveystoimen nettokus-
tannukset olivat alhaisimmat Espoossa,
Seinäjoella ja Oulussa sekä korkeimmat
Kotkassa, Vaasassa ja Helsingissä
vuosina 2010-2012. Sote –kustannukset
vaihtelivat 2956 (Espoo) ja 3659 (Kotka)
euron välillä asukasta kohden.
Suhteellinen elinvoima
 Toimeentulotukiasiakkaiden osuus
väheni Turussa, Kokkolassa, Lap-
peenrannassa ja Vaasassa vuosina
2010-2012, mutta kaikissa muissa
kaupungeissa kasvoi verrattuna vuo-
siin 2005-2009. Toimeentulotuen
saajien osuus kasvoi kaksinker-taiseksi
Kotkassa ja noin kolman-neksella
Salossa ja Espoossa
 KELA:n sairastavuusindeksi laski eniten
Seinäjoella, Vantaalla, Espoossa ja
Porvoossa vuosina 2010-2012 verrat-
tuna vuosiin 2005-2009. Sairasta-
vuusindeksi nousi eniten Porissa,
Lahdessa ja Kokkolassa.
Sairastavuusindeksi jäi koko maan
keskiarvon alle 15 kaupungissa.
 Asuntokuntien väliset tuloerot
vähenivät suhteellisesti eniten
Helsingissä, Espoossa ja Oulussa
vuosina 2010-2012 aikaisempaan
kehitykseen verrattuna. Päinvastainen
tilanne oli Lohjalla.
 Sote –kustannukset nousivat suhteel-
lisesti vähiten pääkaupunkiseudulla
vuosina 2010-2012. Kustannukset
nousivat suhteellisesti eniten
Kotkassa, Raumalla ja Porissa.
Kustannukset nousivat noin
viidenneksellä joka toisessa
kaupungissa vuosina 2010-2012
aikaisempaan kehitykseen verrattuna.
Kaupunkien elinvoiman vertailuanalyysi 2005 2013
Tulosten analyysi
① Jokaisen kaupungin sijoitusta verrattiin muuttujittain suhteessa toisiinsa
absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman mukaan: jokainen kaupunki sai
muuttujakohtaisesti sijoituksen perusteella arvon 1-26. Kaikki muuttujat
olivat painottomia eli jokaista teemaa ja muuttujaa käsiteltiin
samanarvoisesti.
② Jokaisen muuttujan summapisteet (sijoitukset) laskettiin yhteen
absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman mukaan. Kaupunkien
summapisteiden minimi oli 20 pistettä (=kaupunki olisi saanut parhaimman
arvon jokaisessa muuttujassa) ja maksimi 520 pistettä (=kaupunki olisi
saanut heikoimman arvon jokaisessa muuttujassa).
③ Yhteenlasketut summapisteet jaettiin muuttujien määrällä (20), jonka
avulla saatiin sijoitusten keskiarvo muuttujakohtaisesti sekä absoluuttisen
ja suhteellisen elinvoiman mukaan.
④ Kaupungit jaettiin niiden absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman
sijoitusten keskiarvolla jokaisen viiden teeman kohdalla viiteen
viidennekseen: paras viidennes, toiseksi paras viidennes, kolmanneksi
paras viidennes, neljänneksi paras viidennes ja viimeinen viidennes.
Ensimmäisessä viidenneksessä oli kuusi seutua ja muissa viidenneksissä
viisi seutua
⑤ Kaupungit jaettiin absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman
yhteispisteiden ja muuttujien sijoitusten keskiarvon perusteella
järjestykseen.
⑥ Elinvoima-analyysin tuloksia voi tarkastella a) muuttujakohtaisten
taulukoiden (20) avulla tai b) absoluuttisen sekä suhteellisen elinvoiman
yhteenvetotaulukoiden avulla
Kaupunkien elinvoiman vertailuanalyysi 2005 2013
Kaupunkien elinvoiman vertailuanalyysi 2005 2013
Kaupunkien elinvoiman vertailuanalyysi 2005 2013
Kaupunkien elinvoiman vertailuanalyysi 2005 2013
ABSOLUUTTINEN ELINVOIMA 20
MUUTTUJAN PERUSTEELLA
Analyysi: Timo Aro 2015
Kartta: Timo Widbom 2015
Kaupunkien elinvoiman vertailuanalyysi 2005 2013
Kaupunkien elinvoiman vertailuanalyysi 2005 2013
Kaupunkien elinvoiman vertailuanalyysi 2005 2013
Kaupunkien elinvoiman vertailuanalyysi 2005 2013
SUHTEELLINEN ELINVOIMA 20
MUUTTUJAN PERUSTEELLA
Analyysi: Timo Aro 2015
Kartta: Timo Widbom 2015
Kaupunkien elinvoiman vertailuanalyysi 2005 2013
Kaupunkien elinvoiman vertailuanalyysi 2005 2013
Tulkinnat absoluuttisen elinvoiman näkökulmasta
① Kaupunkien elinvoimaa verrattiin samanaikaisesti absoluuttisen ja suhteellisen
elinvoiman näkökulmasta. Absoluuttisen elinvoiman kohdalla oli tavoitteena tunnistaa
kehitystä mittaavien muuttujien avulla rakenteeltaan vahvimmat ja kilpailukykyi-
simmät kaupungit. Absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman muuttujia analysoitiin
saman aikaikkunan aikana (2005-2013), mutta keskeinen ero on siinä, että absoluuttinen
elinvoima kehittyy keskipitkän ja pitkän aikavälin kuluessa, kun taas suhteellista
elinvoimaa on muutosdynamiikan vuoksi mielekästä analysoida vain lyhyellä aikavälillä.
② Absoluuttisen elinvoiman osalta vahvimpaan viidennekseen kaupungeista kuuluivat
Espoo, Vantaa, Helsinki, Vaasa, Tampere ja Oulu. Vahvimpaan viidennekseen kuuluivat
sekä absoluuttisen että suhteellisen elinvoiman mukaan Vaasa ja Helsinki. Heikoimpaan
viidennekseen kuuluivat sekä absoluuttisen että suhteellisen elinvoiman mukaan Kotka ja
Kouvola.
③ Absoluuttinen elinvoima perustuu historialliseen kehitykseen, alueellisen työnjaon
muodostumiseen ja sijaintiin, jonka ansiosta tietyt alueet ovat olleet vahvoja
vuosikymmenien ajan. Absoluuttisen elinvoiman osalta vahvin viidennes kaupungeista ei
sisältänyt suuria yllätyksiä aikaisempien kilpailukykytutkimusten perusteella. Samat
kaupungit ja kaupunkiseudut olisivat kärjessä tai kärkijoukossa lähes millä tahansa
kehitystä kuvaavalla kilpailukykymuuttujalla. Hyvä tilanne perustuu pitkäaikaiseen
myönteiseen kehitykseen erityisesti aluetalouden, työpaikkakehityksen, osaamisen ja
vetovoiman osalta. Absoluuttisen elinvoiman kohdalla usein yksi myönteinen tekijä
vaikuttaa positiivisesti toiseen ja luo kumuloituvia myönteisiä kerrannaisvaikutuksia.
Kärkiviidenneksen kaupunkien tunnuspiirteenä oli Vaasaa lukuun ottamatta se, että niillä
on ns. alkuetua puolellaan ja ne ovat saaneet vuosikymmeniä kilpailuetua olemalla
kansallinen asutus-, työpaikka- ja osaamiskeskittymä, sijainnin ansiosta ja olemalla
vetovoimainen asukkaiden, yritysten ja investointien sijaintikohde. Porvoon, Lohjan ja
Hyvinkään kaltaiset pääkaupunkiseudun kaupunkien vaikutusalueella olevat kaupungit
saivat merkittävää etua sijainnistaan lähellä suuria keskuksia.
④ 26 kaupunkia jaettiin jokaisen viiden teeman kohdalla viiteen viidennekseen niiden
saaman eri muuttujien sijoitusten keskiarvon perusteella. Espoo ja Helsinki olivat
absoluuttisen elinvoiman osalta vahvimpia: Espoo oli parhaassa viidenneksessä
jokaisessa viidessä teemassa ja Helsinki neljässä teemassa lukuun ottamatta sosiaalista
tasa-arvoa. Vantaa, Vaasa, Tampere ja Porvoo olivat parhaassa viidenneksessä
kolmessa teemassa viidestä. Hyvinkää ja Seinäjoki kuuluivat parhaaseen viidennekseen
kahdessa teemassa. Kokkola, Oulu, Rauma, Turku ja Lappeenranta pääsivät parhaaseen
viidennekseen yhdessä teemassa. Sosiaalinen tasa-arvo –teemassa oli eniten hajontaa
elinvoimaltaan vahvimpien kaupunkien osalta: esimerkiksi pääkaupunkiseudun
kaupunkien osalta Espoo ja Vantaa kuuluivat sosiaalisen tasa-arvon osalta parhaaseen
viidennekseen, mutta Helsinki jäi heikoimpaan viidennekseen.
⑤ Kaupunkien elinvoimaa verrattiin samanaikaisesti absoluuttisen ja suhteellisen
elinvoiman näkökulmasta. Suhteellisen elinvoiman osalta oli tavoitteena tunnistaa
muutosdynamiikaltaan ”nosteessa olevat”, muutosherkimmät ja ketterimmät
kaupungit. Absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman muuttujia analysoitiin saman
aikaikkunan aikana (2005-2013), mutta keskeinen ero on siinä, että absoluuttinen
elinvoima kehittyy keskipitkän ja pitkän aikavälin kuluessa, kun taas suhteellista
elinvoimaa on muutosdynamiikan vuoksi mielekästä analysoida vain lyhyellä
aikavälillä.
⑤ Suhteellisen elinvoiman kohdalla analysoitiin kaupunkien muutos- ja kehitysdynamiikkaa
vuosien 2005-2013 välisenä aikana. Suhteellisen elinvoiman kohdalla voi tapahtua
äkillisiä ja nopeita muutoksia ylös- ja alaspäin lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä.
Tavoitteena oli tunnistaa ”kovan” elinvoiman lisäksi eniten asemaansa kohentaneet tai
positiotaan menettäneet kaupungit. Suhteellisen elinvoiman vahvimman viidenneksen
muodostivat pohjalaiskaupungit (Seinäjoki, Vaasa ja Kokkola), Lappeenranta, Kuopio ja
Helsinki. Pohjalaiskaupunkien ja Kuopion kehitysdynamiikka on ollut vahvaa 2010-luvun
vaihteen jälkeen. Vahvimpaan viidennekseen kuuluivat sekä absoluuttisen että suh-
teellisen elinvoiman mukaan Vaasa ja Helsinki. Heikoimpaan viidennekseen kuuluivat
sekä absoluuttisen että suhteellisen elinvoiman mukaan Kotka ja Kouvola.
⑥ 26 kaupunkia jaettiin jokaisen viiden teeman kohdalla viiteen viidennekseen niiden
saaman eri muuttujien sijoitusten keskiarvon perusteella. Suhteellisen elinvoiman osalta
vahvin kaupunki oli Seinäjoki, joka kuului ainoana kaupunkina jokaisen viiden teeman
osalta parhaaseen viidennekseen. Suhteellisen elinvoiman osalta hyvään tulokseen
pääsivät lisäksi Kuopio, Vaasa, Kokkola ja Helsinki, jotka ylsivät kolmessa teemassa
parhaaseen viidennekseen. Pori, Lappeenranta, Rovaniemi ja Kajaani pääsivät kahdessa
teemassa parhaaseen viidennekseen. Yhdessä teemassa parhaaseen viidennekseen
pääsivät Hyvinkää, Joensuu, Jyväskylä ja Oulu.
⑦ Kaupunkien ketteryys- tai kimmoisuuskyky vaihteli merkittävästi vuosien 2005-2013
välisenä aikana. Viime vuosien aikana eniten positiotaan suhteessa aikaisempaan
kehitykseen nostivat parhaimman viidenneksen (Seinäjoki, Vaasa, Kokkola, Lappeenranta,
Kuopio ja Helsinki) lisäksi muun muassa Pori ja Rovaniemi. Suhteellisen elinvoiman
osalta parhaiten menestyneet kaupungit ovat kyenneet parhaiten (=herkimmin)
reagoimaan talouden suhdannevaihteluihin tai häiriöihin. Metsä- ja ICT-teollisuuden
raju rakennemuutos ilmenee siinä, että Kouvolan ja Kotkan suhteellinen elinvoima laski ja
Salon romahti. Toisin sanoen Kouvolan, Kotkan ja Salon kaltaiset
rakennemuutospaikkakunnat eivät ole toistaiseksi kyenneet riittävästi joustamaan tai
toipumaan yhden toimialan rakennemuutosshokista. Kokkola ja Pori ovat taas
esimerkkejä alueista, jotka ovat kyenneet ”palautumaan”, uusiutumaan ja
monipuolistamaan toimialarakennettaan pitkän rakennemuutoksen seurauksena.
Tulkinnat suhteellisen elinvoiman näkökulmasta

Más contenido relacionado

La actualidad más candente

Onko Pohjois-Pohjanmaalla PAPUA menestyä alueiden välisessä kilpailussa?
Onko Pohjois-Pohjanmaalla PAPUA menestyä alueiden välisessä kilpailussa?Onko Pohjois-Pohjanmaalla PAPUA menestyä alueiden välisessä kilpailussa?
Onko Pohjois-Pohjanmaalla PAPUA menestyä alueiden välisessä kilpailussa?TimoAro
 
Suomen vetovoimaisimmat kunnat 2010 luvulla
Suomen vetovoimaisimmat kunnat 2010 luvullaSuomen vetovoimaisimmat kunnat 2010 luvulla
Suomen vetovoimaisimmat kunnat 2010 luvullaTimoAro
 
Aluerakenteen ja liikenteen tulevaisuuden muutostrendejä
Aluerakenteen ja liikenteen tulevaisuuden muutostrendejäAluerakenteen ja liikenteen tulevaisuuden muutostrendejä
Aluerakenteen ja liikenteen tulevaisuuden muutostrendejäTimoAro
 
Alueiden vetovoima ja viisi kasvuetua
Alueiden vetovoima ja viisi kasvuetuaAlueiden vetovoima ja viisi kasvuetua
Alueiden vetovoima ja viisi kasvuetuaTimoAro
 
Elinvoimaiset ja vetovoimaiset kunnat nyt ja lähitulevaisuudessa!
Elinvoimaiset ja vetovoimaiset kunnat nyt ja lähitulevaisuudessa!Elinvoimaiset ja vetovoimaiset kunnat nyt ja lähitulevaisuudessa!
Elinvoimaiset ja vetovoimaiset kunnat nyt ja lähitulevaisuudessa!TimoAro
 
Mullistaako muuttoliike Suomen?
Mullistaako muuttoliike Suomen?Mullistaako muuttoliike Suomen?
Mullistaako muuttoliike Suomen?TimoAro
 
Onko Nurmijärvi ilmiöllä paluuta?
Onko Nurmijärvi ilmiöllä paluuta?Onko Nurmijärvi ilmiöllä paluuta?
Onko Nurmijärvi ilmiöllä paluuta?TimoAro
 
Alue ja väestörakenteen muutos ja kaupungistuminen
Alue  ja väestörakenteen muutos ja kaupungistuminenAlue  ja väestörakenteen muutos ja kaupungistuminen
Alue ja väestörakenteen muutos ja kaupungistuminenTimoAro
 
Muuttoliike ja kaupungistuminen aluekehityksen muutosvoimina
Muuttoliike ja kaupungistuminen aluekehityksen muutosvoiminaMuuttoliike ja kaupungistuminen aluekehityksen muutosvoimina
Muuttoliike ja kaupungistuminen aluekehityksen muutosvoiminaTimoAro
 
Suomi kaupungistumisen näkökulmasta 2030?
Suomi kaupungistumisen näkökulmasta 2030?Suomi kaupungistumisen näkökulmasta 2030?
Suomi kaupungistumisen näkökulmasta 2030?TimoAro
 
Kaupunkien kovat ja pehmeät vetovoimatekijät
Kaupunkien kovat ja pehmeät vetovoimatekijätKaupunkien kovat ja pehmeät vetovoimatekijät
Kaupunkien kovat ja pehmeät vetovoimatekijätTimoAro
 
ALUERAKENTEEN ISOT MUUTOSVOIMAT
ALUERAKENTEEN ISOT MUUTOSVOIMAT   ALUERAKENTEEN ISOT MUUTOSVOIMAT
ALUERAKENTEEN ISOT MUUTOSVOIMAT TimoAro
 
Suomen aluerakenne liikkeessä
Suomen aluerakenne liikkeessäSuomen aluerakenne liikkeessä
Suomen aluerakenne liikkeessäTimoAro
 
Demografinen kehitys nyt ja lähitulevaisuudessa
Demografinen kehitys nyt ja lähitulevaisuudessaDemografinen kehitys nyt ja lähitulevaisuudessa
Demografinen kehitys nyt ja lähitulevaisuudessaTimoAro
 
Tilannekuva Etelä Pohjanmaan väestökehityksestä 2000-luvulla
Tilannekuva Etelä Pohjanmaan väestökehityksestä 2000-luvullaTilannekuva Etelä Pohjanmaan väestökehityksestä 2000-luvulla
Tilannekuva Etelä Pohjanmaan väestökehityksestä 2000-luvullaTimoAro
 
Suomen väestö -missä ja minkälaista?
Suomen väestö -missä ja minkälaista?Suomen väestö -missä ja minkälaista?
Suomen väestö -missä ja minkälaista?TimoAro
 
Alue- ja väestörakenteen muutos kaupungistumisen näkökulmasta 28.9.2017
Alue-  ja väestörakenteen muutos kaupungistumisen näkökulmasta 28.9.2017Alue-  ja väestörakenteen muutos kaupungistumisen näkökulmasta 28.9.2017
Alue- ja väestörakenteen muutos kaupungistumisen näkökulmasta 28.9.2017TimoAro
 
Nurmijärvi ilmiöstä Helsinki ilmiöön!
Nurmijärvi ilmiöstä Helsinki ilmiöön!Nurmijärvi ilmiöstä Helsinki ilmiöön!
Nurmijärvi ilmiöstä Helsinki ilmiöön!TimoAro
 
SUOMEN KASVUKOLMIO Helsinki-Tampere-Turku
SUOMEN KASVUKOLMIO Helsinki-Tampere-TurkuSUOMEN KASVUKOLMIO Helsinki-Tampere-Turku
SUOMEN KASVUKOLMIO Helsinki-Tampere-TurkuTimoAro
 
Voiko Tampere kasvaa rajatta ja kivutta?
Voiko Tampere kasvaa rajatta ja kivutta?Voiko Tampere kasvaa rajatta ja kivutta?
Voiko Tampere kasvaa rajatta ja kivutta?TimoAro
 

La actualidad más candente (20)

Onko Pohjois-Pohjanmaalla PAPUA menestyä alueiden välisessä kilpailussa?
Onko Pohjois-Pohjanmaalla PAPUA menestyä alueiden välisessä kilpailussa?Onko Pohjois-Pohjanmaalla PAPUA menestyä alueiden välisessä kilpailussa?
Onko Pohjois-Pohjanmaalla PAPUA menestyä alueiden välisessä kilpailussa?
 
Suomen vetovoimaisimmat kunnat 2010 luvulla
Suomen vetovoimaisimmat kunnat 2010 luvullaSuomen vetovoimaisimmat kunnat 2010 luvulla
Suomen vetovoimaisimmat kunnat 2010 luvulla
 
Aluerakenteen ja liikenteen tulevaisuuden muutostrendejä
Aluerakenteen ja liikenteen tulevaisuuden muutostrendejäAluerakenteen ja liikenteen tulevaisuuden muutostrendejä
Aluerakenteen ja liikenteen tulevaisuuden muutostrendejä
 
Alueiden vetovoima ja viisi kasvuetua
Alueiden vetovoima ja viisi kasvuetuaAlueiden vetovoima ja viisi kasvuetua
Alueiden vetovoima ja viisi kasvuetua
 
Elinvoimaiset ja vetovoimaiset kunnat nyt ja lähitulevaisuudessa!
Elinvoimaiset ja vetovoimaiset kunnat nyt ja lähitulevaisuudessa!Elinvoimaiset ja vetovoimaiset kunnat nyt ja lähitulevaisuudessa!
Elinvoimaiset ja vetovoimaiset kunnat nyt ja lähitulevaisuudessa!
 
Mullistaako muuttoliike Suomen?
Mullistaako muuttoliike Suomen?Mullistaako muuttoliike Suomen?
Mullistaako muuttoliike Suomen?
 
Onko Nurmijärvi ilmiöllä paluuta?
Onko Nurmijärvi ilmiöllä paluuta?Onko Nurmijärvi ilmiöllä paluuta?
Onko Nurmijärvi ilmiöllä paluuta?
 
Alue ja väestörakenteen muutos ja kaupungistuminen
Alue  ja väestörakenteen muutos ja kaupungistuminenAlue  ja väestörakenteen muutos ja kaupungistuminen
Alue ja väestörakenteen muutos ja kaupungistuminen
 
Muuttoliike ja kaupungistuminen aluekehityksen muutosvoimina
Muuttoliike ja kaupungistuminen aluekehityksen muutosvoiminaMuuttoliike ja kaupungistuminen aluekehityksen muutosvoimina
Muuttoliike ja kaupungistuminen aluekehityksen muutosvoimina
 
Suomi kaupungistumisen näkökulmasta 2030?
Suomi kaupungistumisen näkökulmasta 2030?Suomi kaupungistumisen näkökulmasta 2030?
Suomi kaupungistumisen näkökulmasta 2030?
 
Kaupunkien kovat ja pehmeät vetovoimatekijät
Kaupunkien kovat ja pehmeät vetovoimatekijätKaupunkien kovat ja pehmeät vetovoimatekijät
Kaupunkien kovat ja pehmeät vetovoimatekijät
 
ALUERAKENTEEN ISOT MUUTOSVOIMAT
ALUERAKENTEEN ISOT MUUTOSVOIMAT   ALUERAKENTEEN ISOT MUUTOSVOIMAT
ALUERAKENTEEN ISOT MUUTOSVOIMAT
 
Suomen aluerakenne liikkeessä
Suomen aluerakenne liikkeessäSuomen aluerakenne liikkeessä
Suomen aluerakenne liikkeessä
 
Demografinen kehitys nyt ja lähitulevaisuudessa
Demografinen kehitys nyt ja lähitulevaisuudessaDemografinen kehitys nyt ja lähitulevaisuudessa
Demografinen kehitys nyt ja lähitulevaisuudessa
 
Tilannekuva Etelä Pohjanmaan väestökehityksestä 2000-luvulla
Tilannekuva Etelä Pohjanmaan väestökehityksestä 2000-luvullaTilannekuva Etelä Pohjanmaan väestökehityksestä 2000-luvulla
Tilannekuva Etelä Pohjanmaan väestökehityksestä 2000-luvulla
 
Suomen väestö -missä ja minkälaista?
Suomen väestö -missä ja minkälaista?Suomen väestö -missä ja minkälaista?
Suomen väestö -missä ja minkälaista?
 
Alue- ja väestörakenteen muutos kaupungistumisen näkökulmasta 28.9.2017
Alue-  ja väestörakenteen muutos kaupungistumisen näkökulmasta 28.9.2017Alue-  ja väestörakenteen muutos kaupungistumisen näkökulmasta 28.9.2017
Alue- ja väestörakenteen muutos kaupungistumisen näkökulmasta 28.9.2017
 
Nurmijärvi ilmiöstä Helsinki ilmiöön!
Nurmijärvi ilmiöstä Helsinki ilmiöön!Nurmijärvi ilmiöstä Helsinki ilmiöön!
Nurmijärvi ilmiöstä Helsinki ilmiöön!
 
SUOMEN KASVUKOLMIO Helsinki-Tampere-Turku
SUOMEN KASVUKOLMIO Helsinki-Tampere-TurkuSUOMEN KASVUKOLMIO Helsinki-Tampere-Turku
SUOMEN KASVUKOLMIO Helsinki-Tampere-Turku
 
Voiko Tampere kasvaa rajatta ja kivutta?
Voiko Tampere kasvaa rajatta ja kivutta?Voiko Tampere kasvaa rajatta ja kivutta?
Voiko Tampere kasvaa rajatta ja kivutta?
 

Destacado

Pienten seutujen ketteryys ja kilpailukyky alueiden välisessä kilpailussa
Pienten seutujen ketteryys ja kilpailukyky alueiden välisessä kilpailussaPienten seutujen ketteryys ja kilpailukyky alueiden välisessä kilpailussa
Pienten seutujen ketteryys ja kilpailukyky alueiden välisessä kilpailussaTimoAro
 
Kaupunkiseutujen väliset erot yritysdynamiikassa vuosina 2008 2012
Kaupunkiseutujen väliset erot yritysdynamiikassa vuosina 2008 2012Kaupunkiseutujen väliset erot yritysdynamiikassa vuosina 2008 2012
Kaupunkiseutujen väliset erot yritysdynamiikassa vuosina 2008 2012TimoAro
 
Alueiden muuttovetovoima 2009 2013
Alueiden muuttovetovoima 2009 2013Alueiden muuttovetovoima 2009 2013
Alueiden muuttovetovoima 2009 2013TimoAro
 
Workshops - another income stream for the Decorative Artist
Workshops - another income stream for the Decorative ArtistWorkshops - another income stream for the Decorative Artist
Workshops - another income stream for the Decorative ArtistLorraine Stylianou
 
Document process optimisation invoice factoring
Document process optimisation   invoice factoringDocument process optimisation   invoice factoring
Document process optimisation invoice factoringTony Edwards
 
Poststream - optimising customer communications
Poststream - optimising customer communicationsPoststream - optimising customer communications
Poststream - optimising customer communicationsTony Edwards
 
Perhaps you want involuntary active euthanasia
Perhaps you want involuntary active euthanasiaPerhaps you want involuntary active euthanasia
Perhaps you want involuntary active euthanasiaPablo Echeverria
 
เรื่อง ทรัพย์สินทางปัญญา
เรื่อง ทรัพย์สินทางปัญญาเรื่อง ทรัพย์สินทางปัญญา
เรื่อง ทรัพย์สินทางปัญญาFUEANG Far
 
374 arezzo investor_day_-_update_brands_presentation_vrev2
374 arezzo investor_day_-_update_brands_presentation_vrev2374 arezzo investor_day_-_update_brands_presentation_vrev2
374 arezzo investor_day_-_update_brands_presentation_vrev2Arezzori
 
Mitä väliä on jollain huoltosuhteella?
Mitä väliä on jollain huoltosuhteella?Mitä väliä on jollain huoltosuhteella?
Mitä väliä on jollain huoltosuhteella?TimoAro
 
Information Technology and Firm Profitability - Team Topaz
 Information Technology and Firm Profitability - Team Topaz Information Technology and Firm Profitability - Team Topaz
Information Technology and Firm Profitability - Team TopazTim Enalls
 
Kuntarakennelain vaikutukset Satakunnassa
Kuntarakennelain vaikutukset SatakunnassaKuntarakennelain vaikutukset Satakunnassa
Kuntarakennelain vaikutukset SatakunnassaTimoAro
 
dal test manuale al test automatico: un esempio basato sul Keyword Driven Tes...
dal test manuale al test automatico: un esempio basato sul Keyword Driven Tes...dal test manuale al test automatico: un esempio basato sul Keyword Driven Tes...
dal test manuale al test automatico: un esempio basato sul Keyword Driven Tes...Microfocusitalia
 
L rannan demografinen kilpailukykyanalyysi final
L rannan demografinen kilpailukykyanalyysi finalL rannan demografinen kilpailukykyanalyysi final
L rannan demografinen kilpailukykyanalyysi finalTimoAro
 
Circle How To Get Involved
Circle How To Get InvolvedCircle How To Get Involved
Circle How To Get InvolvedRachET1305
 

Destacado (20)

Pienten seutujen ketteryys ja kilpailukyky alueiden välisessä kilpailussa
Pienten seutujen ketteryys ja kilpailukyky alueiden välisessä kilpailussaPienten seutujen ketteryys ja kilpailukyky alueiden välisessä kilpailussa
Pienten seutujen ketteryys ja kilpailukyky alueiden välisessä kilpailussa
 
Kaupunkiseutujen väliset erot yritysdynamiikassa vuosina 2008 2012
Kaupunkiseutujen väliset erot yritysdynamiikassa vuosina 2008 2012Kaupunkiseutujen väliset erot yritysdynamiikassa vuosina 2008 2012
Kaupunkiseutujen väliset erot yritysdynamiikassa vuosina 2008 2012
 
Alueiden muuttovetovoima 2009 2013
Alueiden muuttovetovoima 2009 2013Alueiden muuttovetovoima 2009 2013
Alueiden muuttovetovoima 2009 2013
 
Workshops - another income stream for the Decorative Artist
Workshops - another income stream for the Decorative ArtistWorkshops - another income stream for the Decorative Artist
Workshops - another income stream for the Decorative Artist
 
Presentation1
Presentation1Presentation1
Presentation1
 
Document process optimisation invoice factoring
Document process optimisation   invoice factoringDocument process optimisation   invoice factoring
Document process optimisation invoice factoring
 
Gypsy chic issue 7
Gypsy chic issue 7Gypsy chic issue 7
Gypsy chic issue 7
 
Poststream - optimising customer communications
Poststream - optimising customer communicationsPoststream - optimising customer communications
Poststream - optimising customer communications
 
Hard Disk Componets
Hard Disk ComponetsHard Disk Componets
Hard Disk Componets
 
Perhaps you want involuntary active euthanasia
Perhaps you want involuntary active euthanasiaPerhaps you want involuntary active euthanasia
Perhaps you want involuntary active euthanasia
 
Chapter1 uml3
Chapter1 uml3Chapter1 uml3
Chapter1 uml3
 
เรื่อง ทรัพย์สินทางปัญญา
เรื่อง ทรัพย์สินทางปัญญาเรื่อง ทรัพย์สินทางปัญญา
เรื่อง ทรัพย์สินทางปัญญา
 
374 arezzo investor_day_-_update_brands_presentation_vrev2
374 arezzo investor_day_-_update_brands_presentation_vrev2374 arezzo investor_day_-_update_brands_presentation_vrev2
374 arezzo investor_day_-_update_brands_presentation_vrev2
 
Mitä väliä on jollain huoltosuhteella?
Mitä väliä on jollain huoltosuhteella?Mitä väliä on jollain huoltosuhteella?
Mitä väliä on jollain huoltosuhteella?
 
บทท 7
บทท  7บทท  7
บทท 7
 
Information Technology and Firm Profitability - Team Topaz
 Information Technology and Firm Profitability - Team Topaz Information Technology and Firm Profitability - Team Topaz
Information Technology and Firm Profitability - Team Topaz
 
Kuntarakennelain vaikutukset Satakunnassa
Kuntarakennelain vaikutukset SatakunnassaKuntarakennelain vaikutukset Satakunnassa
Kuntarakennelain vaikutukset Satakunnassa
 
dal test manuale al test automatico: un esempio basato sul Keyword Driven Tes...
dal test manuale al test automatico: un esempio basato sul Keyword Driven Tes...dal test manuale al test automatico: un esempio basato sul Keyword Driven Tes...
dal test manuale al test automatico: un esempio basato sul Keyword Driven Tes...
 
L rannan demografinen kilpailukykyanalyysi final
L rannan demografinen kilpailukykyanalyysi finalL rannan demografinen kilpailukykyanalyysi final
L rannan demografinen kilpailukykyanalyysi final
 
Circle How To Get Involved
Circle How To Get InvolvedCircle How To Get Involved
Circle How To Get Involved
 

Similar a Kaupunkien elinvoiman vertailuanalyysi 2005 2013

Kuopion alueen menestys 2000 luvulla
Kuopion alueen menestys 2000 luvullaKuopion alueen menestys 2000 luvulla
Kuopion alueen menestys 2000 luvullaTimoAro
 
Aluekehityksen pyörteisyys ja vyöhykkeisyys. Case Kuopion seudun elinvoima ...
Aluekehityksen pyörteisyys ja vyöhykkeisyys. Case Kuopion seudun elinvoima ...Aluekehityksen pyörteisyys ja vyöhykkeisyys. Case Kuopion seudun elinvoima ...
Aluekehityksen pyörteisyys ja vyöhykkeisyys. Case Kuopion seudun elinvoima ...TimoAro
 
Seutukuntien kilpailukykyanalyysi 1995 2012
Seutukuntien kilpailukykyanalyysi 1995 2012Seutukuntien kilpailukykyanalyysi 1995 2012
Seutukuntien kilpailukykyanalyysi 1995 2012TimoAro
 
Metropolialueen kilpailukyky 2000-luvulla
Metropolialueen kilpailukyky 2000-luvulla  Metropolialueen kilpailukyky 2000-luvulla
Metropolialueen kilpailukyky 2000-luvulla TimoAro
 
Työvoimatutkimuksen rakentamisen tiedot, Hanna Sutela
Työvoimatutkimuksen rakentamisen tiedot, Hanna SutelaTyövoimatutkimuksen rakentamisen tiedot, Hanna Sutela
Työvoimatutkimuksen rakentamisen tiedot, Hanna SutelaTilastokeskus
 
Metropolialueen muuttoliikeananalyysi final
Metropolialueen muuttoliikeananalyysi finalMetropolialueen muuttoliikeananalyysi final
Metropolialueen muuttoliikeananalyysi finalTimoAro
 
Kirkkonummi: kilpailukyvyn ja vetovoiman kehittäminen
Kirkkonummi: kilpailukyvyn ja vetovoiman kehittäminenKirkkonummi: kilpailukyvyn ja vetovoiman kehittäminen
Kirkkonummi: kilpailukyvyn ja vetovoiman kehittäminenJuha Kostiainen
 
Lahden ketteryys ja kilpailukyky
Lahden ketteryys ja kilpailukykyLahden ketteryys ja kilpailukyky
Lahden ketteryys ja kilpailukykyTimoAro
 
SDP aluekehitysseminaari 26.11.2013
SDP aluekehitysseminaari 26.11.2013SDP aluekehitysseminaari 26.11.2013
SDP aluekehitysseminaari 26.11.2013TimoAro
 
Heikki Räisäsen esitys Sihteeri- ja assistentti 2014 -tapahtumassa
Heikki Räisäsen esitys Sihteeri- ja assistentti 2014 -tapahtumassaHeikki Räisäsen esitys Sihteeri- ja assistentti 2014 -tapahtumassa
Heikki Räisäsen esitys Sihteeri- ja assistentti 2014 -tapahtumassaTyö- ja elinkeinoministeriö
 
Urmi bemine skenaariot_tulevaisuuden_tutkimuksen_seura_15.1.19
Urmi bemine skenaariot_tulevaisuuden_tutkimuksen_seura_15.1.19Urmi bemine skenaariot_tulevaisuuden_tutkimuksen_seura_15.1.19
Urmi bemine skenaariot_tulevaisuuden_tutkimuksen_seura_15.1.19Matti Leskinen
 
Kenen talkoot? - talouspolitiikan tulonjakovaikutuksia 2011-2017
Kenen talkoot? - talouspolitiikan tulonjakovaikutuksia 2011-2017Kenen talkoot? - talouspolitiikan tulonjakovaikutuksia 2011-2017
Kenen talkoot? - talouspolitiikan tulonjakovaikutuksia 2011-2017Olli Kärkkäinen
 
Metropolialueen muuttovirrat 11.9.2013
Metropolialueen muuttovirrat 11.9.2013Metropolialueen muuttovirrat 11.9.2013
Metropolialueen muuttovirrat 11.9.2013TimoAro
 
Vero- ja tulonsiirtojärjestelmän rooli tulonjaon kehityksessä
Vero- ja tulonsiirtojärjestelmän rooli tulonjaon kehityksessäVero- ja tulonsiirtojärjestelmän rooli tulonjaon kehityksessä
Vero- ja tulonsiirtojärjestelmän rooli tulonjaon kehityksessäKelan tutkimus / Research at Kela
 
Wahlbeck 20 05_16_seminaari
Wahlbeck 20 05_16_seminaariWahlbeck 20 05_16_seminaari
Wahlbeck 20 05_16_seminaariTHL
 
Globaali talouskriisi ja suomalaiset monikansalliset yritykset
Globaali talouskriisi ja suomalaiset monikansalliset yrityksetGlobaali talouskriisi ja suomalaiset monikansalliset yritykset
Globaali talouskriisi ja suomalaiset monikansalliset yrityksetPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Väestön ikääntyminen ja eläkepolitiikan muutos
Väestön ikääntyminen ja eläkepolitiikan muutosVäestön ikääntyminen ja eläkepolitiikan muutos
Väestön ikääntyminen ja eläkepolitiikan muutosEläketurvakeskus
 
Elsi mikrosimulointimalli työeläketurvan arviointiin
Elsi mikrosimulointimalli työeläketurvan arviointiinElsi mikrosimulointimalli työeläketurvan arviointiin
Elsi mikrosimulointimalli työeläketurvan arviointiinEläketurvakeskus
 
Eläkkeellesiirtymisikä vuonna 2015
Eläkkeellesiirtymisikä  vuonna 2015Eläkkeellesiirtymisikä  vuonna 2015
Eläkkeellesiirtymisikä vuonna 2015Eläketurvakeskus
 

Similar a Kaupunkien elinvoiman vertailuanalyysi 2005 2013 (20)

Kuopion alueen menestys 2000 luvulla
Kuopion alueen menestys 2000 luvullaKuopion alueen menestys 2000 luvulla
Kuopion alueen menestys 2000 luvulla
 
Aluekehityksen pyörteisyys ja vyöhykkeisyys. Case Kuopion seudun elinvoima ...
Aluekehityksen pyörteisyys ja vyöhykkeisyys. Case Kuopion seudun elinvoima ...Aluekehityksen pyörteisyys ja vyöhykkeisyys. Case Kuopion seudun elinvoima ...
Aluekehityksen pyörteisyys ja vyöhykkeisyys. Case Kuopion seudun elinvoima ...
 
Seutukuntien kilpailukykyanalyysi 1995 2012
Seutukuntien kilpailukykyanalyysi 1995 2012Seutukuntien kilpailukykyanalyysi 1995 2012
Seutukuntien kilpailukykyanalyysi 1995 2012
 
Metropolialueen kilpailukyky 2000-luvulla
Metropolialueen kilpailukyky 2000-luvulla  Metropolialueen kilpailukyky 2000-luvulla
Metropolialueen kilpailukyky 2000-luvulla
 
Työvoimatutkimuksen rakentamisen tiedot, Hanna Sutela
Työvoimatutkimuksen rakentamisen tiedot, Hanna SutelaTyövoimatutkimuksen rakentamisen tiedot, Hanna Sutela
Työvoimatutkimuksen rakentamisen tiedot, Hanna Sutela
 
Metropolialueen muuttoliikeananalyysi final
Metropolialueen muuttoliikeananalyysi finalMetropolialueen muuttoliikeananalyysi final
Metropolialueen muuttoliikeananalyysi final
 
Kirkkonummi: kilpailukyvyn ja vetovoiman kehittäminen
Kirkkonummi: kilpailukyvyn ja vetovoiman kehittäminenKirkkonummi: kilpailukyvyn ja vetovoiman kehittäminen
Kirkkonummi: kilpailukyvyn ja vetovoiman kehittäminen
 
Lahden ketteryys ja kilpailukyky
Lahden ketteryys ja kilpailukykyLahden ketteryys ja kilpailukyky
Lahden ketteryys ja kilpailukyky
 
SDP aluekehitysseminaari 26.11.2013
SDP aluekehitysseminaari 26.11.2013SDP aluekehitysseminaari 26.11.2013
SDP aluekehitysseminaari 26.11.2013
 
Heikki Räisäsen esitys Sihteeri- ja assistentti 2014 -tapahtumassa
Heikki Räisäsen esitys Sihteeri- ja assistentti 2014 -tapahtumassaHeikki Räisäsen esitys Sihteeri- ja assistentti 2014 -tapahtumassa
Heikki Räisäsen esitys Sihteeri- ja assistentti 2014 -tapahtumassa
 
Urmi bemine skenaariot_tulevaisuuden_tutkimuksen_seura_15.1.19
Urmi bemine skenaariot_tulevaisuuden_tutkimuksen_seura_15.1.19Urmi bemine skenaariot_tulevaisuuden_tutkimuksen_seura_15.1.19
Urmi bemine skenaariot_tulevaisuuden_tutkimuksen_seura_15.1.19
 
Kenen talkoot? - talouspolitiikan tulonjakovaikutuksia 2011-2017
Kenen talkoot? - talouspolitiikan tulonjakovaikutuksia 2011-2017Kenen talkoot? - talouspolitiikan tulonjakovaikutuksia 2011-2017
Kenen talkoot? - talouspolitiikan tulonjakovaikutuksia 2011-2017
 
Metropolialueen muuttovirrat 11.9.2013
Metropolialueen muuttovirrat 11.9.2013Metropolialueen muuttovirrat 11.9.2013
Metropolialueen muuttovirrat 11.9.2013
 
Vero- ja tulonsiirtojärjestelmän rooli tulonjaon kehityksessä
Vero- ja tulonsiirtojärjestelmän rooli tulonjaon kehityksessäVero- ja tulonsiirtojärjestelmän rooli tulonjaon kehityksessä
Vero- ja tulonsiirtojärjestelmän rooli tulonjaon kehityksessä
 
Wahlbeck 20 05_16_seminaari
Wahlbeck 20 05_16_seminaariWahlbeck 20 05_16_seminaari
Wahlbeck 20 05_16_seminaari
 
Työssäkäyvien köyhyys Suomessa 1990–2010
Työssäkäyvien köyhyys Suomessa 1990–2010Työssäkäyvien köyhyys Suomessa 1990–2010
Työssäkäyvien köyhyys Suomessa 1990–2010
 
Globaali talouskriisi ja suomalaiset monikansalliset yritykset
Globaali talouskriisi ja suomalaiset monikansalliset yrityksetGlobaali talouskriisi ja suomalaiset monikansalliset yritykset
Globaali talouskriisi ja suomalaiset monikansalliset yritykset
 
Väestön ikääntyminen ja eläkepolitiikan muutos
Väestön ikääntyminen ja eläkepolitiikan muutosVäestön ikääntyminen ja eläkepolitiikan muutos
Väestön ikääntyminen ja eläkepolitiikan muutos
 
Elsi mikrosimulointimalli työeläketurvan arviointiin
Elsi mikrosimulointimalli työeläketurvan arviointiinElsi mikrosimulointimalli työeläketurvan arviointiin
Elsi mikrosimulointimalli työeläketurvan arviointiin
 
Eläkkeellesiirtymisikä vuonna 2015
Eläkkeellesiirtymisikä  vuonna 2015Eläkkeellesiirtymisikä  vuonna 2015
Eläkkeellesiirtymisikä vuonna 2015
 

Más de TimoAro

Kukoistavat kaupungit
Kukoistavat kaupungitKukoistavat kaupungit
Kukoistavat kaupungitTimoAro
 
Erilaistuva Suomi -alueet, talous ja demografia
Erilaistuva Suomi -alueet, talous ja demografiaErilaistuva Suomi -alueet, talous ja demografia
Erilaistuva Suomi -alueet, talous ja demografiaTimoAro
 
Hyvinvoinnin ja terveyden maantiede
Hyvinvoinnin ja terveyden maantiedeHyvinvoinnin ja terveyden maantiede
Hyvinvoinnin ja terveyden maantiedeTimoAro
 
Missä ESR, siellä ratkaisu?
Missä ESR, siellä ratkaisu?Missä ESR, siellä ratkaisu?
Missä ESR, siellä ratkaisu?TimoAro
 
NYKYISET JA UUDET OPTIMAALISET MAAKUNNAT
NYKYISET JA UUDET OPTIMAALISET MAAKUNNATNYKYISET JA UUDET OPTIMAALISET MAAKUNNAT
NYKYISET JA UUDET OPTIMAALISET MAAKUNNATTimoAro
 
8 perustetta kaupungistumisen merkityksestä
8 perustetta kaupungistumisen merkityksestä8 perustetta kaupungistumisen merkityksestä
8 perustetta kaupungistumisen merkityksestäTimoAro
 
Alueiden kuusi vetovoimatekijää
Alueiden kuusi vetovoimatekijääAlueiden kuusi vetovoimatekijää
Alueiden kuusi vetovoimatekijääTimoAro
 
Koulutus ja osaaminen alueellisena vetovoimatekijänä
Koulutus ja osaaminen alueellisena vetovoimatekijänäKoulutus ja osaaminen alueellisena vetovoimatekijänä
Koulutus ja osaaminen alueellisena vetovoimatekijänäTimoAro
 
Tyyni vai ärjyvä Satakunta 2030?
Tyyni vai ärjyvä Satakunta 2030? Tyyni vai ärjyvä Satakunta 2030?
Tyyni vai ärjyvä Satakunta 2030? TimoAro
 
KAUPUNKIEN JA KAUPUNKISEUTUJEN MERKITYS IH-ALUEITA MUODOSTETTAESSA
KAUPUNKIEN JA KAUPUNKISEUTUJEN MERKITYS IH-ALUEITA MUODOSTETTAESSAKAUPUNKIEN JA KAUPUNKISEUTUJEN MERKITYS IH-ALUEITA MUODOSTETTAESSA
KAUPUNKIEN JA KAUPUNKISEUTUJEN MERKITYS IH-ALUEITA MUODOSTETTAESSATimoAro
 

Más de TimoAro (10)

Kukoistavat kaupungit
Kukoistavat kaupungitKukoistavat kaupungit
Kukoistavat kaupungit
 
Erilaistuva Suomi -alueet, talous ja demografia
Erilaistuva Suomi -alueet, talous ja demografiaErilaistuva Suomi -alueet, talous ja demografia
Erilaistuva Suomi -alueet, talous ja demografia
 
Hyvinvoinnin ja terveyden maantiede
Hyvinvoinnin ja terveyden maantiedeHyvinvoinnin ja terveyden maantiede
Hyvinvoinnin ja terveyden maantiede
 
Missä ESR, siellä ratkaisu?
Missä ESR, siellä ratkaisu?Missä ESR, siellä ratkaisu?
Missä ESR, siellä ratkaisu?
 
NYKYISET JA UUDET OPTIMAALISET MAAKUNNAT
NYKYISET JA UUDET OPTIMAALISET MAAKUNNATNYKYISET JA UUDET OPTIMAALISET MAAKUNNAT
NYKYISET JA UUDET OPTIMAALISET MAAKUNNAT
 
8 perustetta kaupungistumisen merkityksestä
8 perustetta kaupungistumisen merkityksestä8 perustetta kaupungistumisen merkityksestä
8 perustetta kaupungistumisen merkityksestä
 
Alueiden kuusi vetovoimatekijää
Alueiden kuusi vetovoimatekijääAlueiden kuusi vetovoimatekijää
Alueiden kuusi vetovoimatekijää
 
Koulutus ja osaaminen alueellisena vetovoimatekijänä
Koulutus ja osaaminen alueellisena vetovoimatekijänäKoulutus ja osaaminen alueellisena vetovoimatekijänä
Koulutus ja osaaminen alueellisena vetovoimatekijänä
 
Tyyni vai ärjyvä Satakunta 2030?
Tyyni vai ärjyvä Satakunta 2030? Tyyni vai ärjyvä Satakunta 2030?
Tyyni vai ärjyvä Satakunta 2030?
 
KAUPUNKIEN JA KAUPUNKISEUTUJEN MERKITYS IH-ALUEITA MUODOSTETTAESSA
KAUPUNKIEN JA KAUPUNKISEUTUJEN MERKITYS IH-ALUEITA MUODOSTETTAESSAKAUPUNKIEN JA KAUPUNKISEUTUJEN MERKITYS IH-ALUEITA MUODOSTETTAESSA
KAUPUNKIEN JA KAUPUNKISEUTUJEN MERKITYS IH-ALUEITA MUODOSTETTAESSA
 

Kaupunkien elinvoiman vertailuanalyysi 2005 2013

  • 2. SISÄLTÖ ①Analyysin tausta ja toteuttaminen ②Analyysin indeksit ja muuttujat ③Tulokset ④Tulkinnat
  • 4. ANALYYSIN TAUSTA  Alueiden kilpailukyvyn yksiselitteinen määrittely ei ole mahdollista: kyse on kompleksisesta eli laaja-alaisesta ja moniulotteisesta käsitteestä.  Alueen kilpailukykyä tai elinvoimaa voidaan analysoida useasta eri nä- kökulmasta tai keskittymällä yhteen näkökulmaan kerrallaan tässä ana- lyysissä keskitytään sekä alueiden absoluuttiseen että suhteelliseen elinvoimaan.  Elinvoima, kilpailukyky, vetovoima, houkuttelevuus, uusiutumiskyky, dy- naamisuus, innovatiivisuus, vitaalisuus, energisyys jne. ovat usein samaa ”tekemisen meininkiä” tarkoittavia sisarkäsitteitä aluekehityksen yhtey- dessä.  Analyysin lähtökohtana oli kolme keskeistä tekijää: 1. Kaupunkien vertailu saman- aikaisesti usean eri teeman (5) ja muuttujan (20) avulla 2. Alueiden kehityksen analysoi- minen samanaikaisesti abso- luuttisten ja suhteellisten arvo- jen perusteella 3. Alueiden kehityksen analysointi keskipitkällä aikavälillä vuosien 2005-2013 välisenä aikana.
  • 5. ANALYYSIN KOHDEALUE  Analyysin kohteena oli 26 kau- punkia. Kohdejoukko sisältää kaik- ki suuret ja keskisuuret kaupungit ja jokaisesta maakunnasta vähin- tään keskuskaupungin  Kohteena olivat seuraavat kau- pungit: Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Oulu, Turku, Jyväskylä, Kuopio, Lahti, Kouvola, Pori, Joensuu, Lappeenranta, Hämeen- linna, Vaasa, Rovaniemi, Seinäjoki, Kotka, Mikkeli, Salo, Porvoo, Lohja, Kokkola, Hyvinkää, Rauma ja Kajaani.  26 suurimman kaupungin (ja seudun) osuus on merkittävä kaikilla avainluvuilla suhteessa koko maahan:  55,5 % koko maan väestöstä,  64,5 % koko maan työpaikoista  82,4 % koko maan bruttokansan- tuotteesta (seudut) ja  95,7 % koko maan tutkimus- ja tuotekehitysmenoista (seudut)
  • 6. ANALYYSIN KOHDEALUEEN 26 KAUPUNKIA KARTALLA ASUKASLUVUN MUKAAN RYHMITELTYNÄ Kartta: Timo Widbom 2015
  • 7. ANALYYSIN TOTEUTTAMINEN  Analyysin aineistona olivat Tilasto- keskuksen ja Kuntaliiton tilastot vuosien 2005-2013 välisenä aikana. Ajanjakso jaettiin muutosdynamii- kan tunnistamiseksi kahteen aika- jaksoon: vuosien 2005-2009 ja 2010-2013 kehitykseen.  Analyysiin on sisällytetty viisi ulkoi- seen elinvoimaan (=kilpailukykyyn) liittyvää teemapohjaista osa-aluet- ta: (alue)talous-, työllisyys-, innova- tiivisuus, vetovoi-ma ja sosiaalinen tasa-arvo. Jokaisessa teemassa on neljä muuttujaa.  Analyysi sisältää jokaisen teeman osalta absoluuttisiin ja suhteellisiin arvoihin (muutokseen) perustuvaa tietoa: olennaista erottaa toisistaan absoluuttinen ja suhteellinen elin- voima!  Kaupunkien positiota verrataan suh- teessa toisiinsa ja vuosien 2010 - 2013 kehitystä suhteessa vuosien 2005-2009 kehitykseen.
  • 9. ANALYYSIN OSA-ALUEET JA MUUTTUJAT ALUE- TALOUS TYÖLLISYYS INNOVA- TIIVISUUS VETO- VOIMA SOSIAALINEN TASA-ARVO Bruttokansan-tu ote asukasta kohden Työpaikkojen määrän kehitys Korkea-asteen tutkinnon suo- rittaneet yli 15- vuotiaasta väes- töstä Väestönlisäys Pitkäaikaisten toimeentulotuki- asiakkaiden osuus 26-64- vuotiaista BTV-indeksin muutos Yksityisen sek- torin työpaik- kojen määrän kehitys Koulutustaso- mittain (VKTM) koko väestön osalta Taloudellisen huoltosuhteen muutos KELA:n sairata- vuusindeksin muutos Kunnallisverotu- lot asukasta koh- den Työllisyysasteen muutos Tutkimus- ja tuotekehitysme- not asukasta kohden Väestöllinen huoltosuhde 2013 ja ennuste 2030 Asuntokuntien tuloerot Gini - kertoimella Yritysperustanta suhteessa yritys- kantaan Työttömyysas- teen muutos Yksityisen sek- torin osuus tut- kimus- ja tuote- kehitysmenoista Vieraskielisten määrän kehitys Sosiaali- ja ter- veystoimen net- tokustannukset asukasta kohden  Absoluuttista elinvoimaa analysoidaan muuttujittain korkeimman tai parhaimman arvon perusteella: arvo perustuu viimeisimpään eli vuosien 2010-2013 keskiarvoon tai viimeisen käytettävissä olevan tilastovuoden arvoon.  Suhteellista elinvoimaa analysoidaan muuttujittain muutos- tai kasvuprosentin perusteella: vuosien 2010-2013 keskimääräistä arvoa verrataan vuosien 2005-2009 keskimääräiseen arvoon
  • 10. Käytetyt absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman mittarit Absoluuttinen elinvoima: 1. BKT asukasta kohden ka. 2010-2012 2. BTV-indeksin muutos 2000-2011 3. Kunnallisverotulot asukasta kohden ka. 2010-2013 4. Yritysperustanta suhteessa yrityskan- taan ka. 2010-2012 5. Työpaikkojen määrän kehitys ka. 2010- 2012 6. Yksityisen sektorin työpaikkojen mää- rän kehitys ka. 2010-2012 7. Työllisyysaste keskimäärin 2010-2013 8. Työttömyysaste keskimäärin 2010-2013 9. Korkea-asteen tutkinnon suoritta- neiden osuus keskimäärin 2010-2013 10. Koulutustasomittaimen arvo keski- määrin 2010-2012 11. Tutkimus- ja tuotekehitysmenojen määrä asukasta kohden vuonna 2013 12. Yksityisen sektorin osuus tutkimus- ja tuotekehitysmenoista vuonna 2013 13. Väestönlisäys keskimäärin vuosina 2010-2013 14. Taloudellinen huoltosuhde keskimäärin vuosina 2010-2012 15. Väestöllinen huoltosuhde vuonna 2030 16. Vieraskielisten osuus 2013 17. Pitkäaikaisten 25-64-vuotiaiden toi- meentulotukiasiakkaiden osuus keski- määrin 2010-2012 18. KELA:n sairastavuusindeksi keskimäärin 2010-2012 19. Asuntokuntien tuloerot keskimäärin vuosina 2010-2012 20. Sosiaali- ja terveystoimen nettokustan- nukset keskimäärin vuosina 2010-2012 Suhteellinen elinvoima: 1. BKT:n muutos % (2010-2012/2005- 2009) 2. BTV-indeksin muutos 2000-2011 3. Kunnallisverotulojen muutos % (2010- 2013/2005-2009) 4. Yritysperustannan muutos % (2010- 2012/2005-2009) 5. Työpaikkojen määrän muutos % (2010- 2012/2005-2009) 6. Yksityisen sektorin työpaikkojen määrän muutos % (2010-2012/2005-2009) 7. Työllisyysasteen muutos %-yksikköä (2010-2013/2005-2009) 8. Työttömyysasteen muutos %-yksikköä (2010-2013/2005-2009) 9. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden muutos % (2010-2013/2005-2009) 10. Koulutustasomittaimen muutos % (2010-2012/2005-2009) 11. Tutkimus- ja tuotekehitysmenojen muutos % (2013/2005) 12. Yksityisen sektorin osuuden muutos % (2013/2005) 13. Väestönlisäyksen muutos % (2010- 2013/2005-2009) 14. Taloudellisen huoltosuhteen muutos % (2010-2012/2005-2009) 15. Väestöllisen huoltosuhteen muutos % (2030/2013) 16. Vieraskielisten muutos % (2013/2005) 17. Pitkäaikaisten 25-64 –vuotiaiden toi- meentuloasiakkaiden osuuden muutos % (2010-2012/2005-2009) 18. KELA:n sairastavuusindeksin muutos % (2010-2012/2005-2009) 19. Asuntokuntien tuloerojen muutos % (2010-2012/2005-2009) 20. Sosiaali- ja terveystoimen nettokustan- nusten muutos % (2010-2012/2005- 2009)
  • 11. Luku- ja tulkintaohje muuttujakohtaisiin taulukoihin • Taulukoissa esitetään samanaikaisesti absoluuttisia ja suhteellisia arvoja vuosien 2005-2009 ja 2010-2012/2013 kehityksen osalta • Jokaisen taulukon oikeassa sarakkeessa esitetään muutos (% tai %-yksikkö), jossa vuosien 2010-2013 kehitystä verrataan vuosiin 2005-2009 • Jokaisessa taulukossa kaupungit on asetettu järjestykseen muutosprosentin (oikea sarake) perusteella. • Osa muuttujista (BKT, BTV, T&K –menot) on seudullisia, sillä niistä ei ole saatavissa kuntakohtaista tietoa. Saman seutukunnan kunnille on silloin annettu sama arvo. • Jokainen teema pitää sisällään aina neljä muuttujaa. Teeman jälkeen esitetään lyhyt yhteenveto keskeisistä havainnoista. • Tulososiossa esitetään yhteenveto kaikkien teemojen ja kaikkien muuttujien osalta sekä absoluuttisen että suhteellisen elinvoiman mukaan. Lisäksi kaupungit on sijoitettu viiteen viidennekseen 20 muuttujan sijoitusten keskiarvon perusteella.
  • 13. Bruttokansantuote asukasta kohden vuosina 2005-2013 Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito BKT kasvoi suhteellisesti eniten Lappeen- rannassa, Seinä- joella ja Rau- malla BKT oli asukasta kohden korkein Helsingin, Vaa- san ja Rauman seuduilla BKT laski neljällä seudulla vuosina 2010 - 2012 verrattuna edellisiin vuosiin Kaupunki BKTA asukasta kohden keskimäärin 2005-2009 BKTA asukasta kohden keskimäärin 2010-2012 Muutos abs. euroa per asukas 2010-2012 /2005-2009 Muutos % 2010-2012 /2005-2009 Lappeenranta 28672 33835 5163 18 Seinäjoki 27219 31408 4189 15,4 Rauma 35283 40460 5177 14,7 Kuopio 29084 33043 3959 13,6 Kokkola 31558 35572 4014 12,7 Joensuu 25175 28160 2985 11,9 Kajaani 24399 27312 2913 11,9 Mikkeli 24839 27696 2857 11,5 Vaasa 37552 41753 4201 11,2 Lahti 25873 28643 2770 10,7 Rovaniemi 26804 29656 2852 10,6 Turku 31648 34362 2714 8,6 Pori 27780 30159 2379 8,6 Jyväskylä 27391 29541 2150 7,8 Helsinki 44108 47502 3394 7,7 Espoo 44108 47502 3394 7,7 Vantaa 44108 47502 3394 7,7 Hyvinkää 44108 47502 3394 7,7 Lohja 44108 47502 3394 7,7 Kotka 28301 30119 1818 6,4 Tampere 33464 35367 1903 5,7 Hämeenlinna 28259 29877 1618 5,7 Oulu 32985 33259 274 0,8 Kouvola 30588 29818 -770 -2,5 Porvoo 43844 40396 -3448 -7,8 Salo 42678 26588 -16090 -37,7 Muuttuja kuvaa alueen kokonaistuotannon kehitystä. BKT:hen lasketaan yhteen kaikki arvoa tuottava taloudellinen toiminta yhteiskunnassa eli kaikki tavaratuotanto ja palvelut.
  • 14. Alueen tuotannon, työllisyyden ja väestön vuosimuutos suhteessa koko maan muutokseen vuosina 2000-2011 (BTV- indeksi) Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito: Kuntaliitto, kuntakuvaaja BTV-indeksi oli korkein Por- voossa, Kok- kolassa, Jyväs- kylässä ja Vaa- sassa vuosina 2000-2011 BTV-indeksi oli selvästi muita kaupun- keja alhaisempi Kouvolassa ja Salossa vuosina 2000-2011 BTV-indeksi oli koko maan tasoa korke- ampi 17 kau- pungissa vuosi- na 2000-2011 Kaupunki Bruttokan- santuote 2000-2011 Työn osuus 2000-2011 Keskiväki- luku 2000- 2011 BTV-indeksi ajanjaksolla 2000-2011 suhteessa koko maan muutok- seen Porvoo 2,58 0,53 0,39 1,17 Kokkola 2,64 0,85 -0,04 1,15 Jyväskylä 1,03 Vaasa 1,01 Kuopio 1,52 1,14 0,12 0,93 Tampere 0,9 Seinäjoki 0,64 Oulu -0,22 0,71 1,31 0,6 Rovaniemi 1,02 0,78 -0,06 0,58 Helsinki 0,15 0,02 0,65 0,27 Espoo 0,15 0,02 0,65 0,27 Vantaa 0,15 0,02 0,65 0,27 Lohja 0,15 0,02 0,65 0,27 Hyvinkää 0,15 0,02 0,65 0,27 Turku 0,61 -0,15 0,25 0,24 Hämeenlinna 0,26 0,13 0,25 0,24 Joensuu 0,4 0,26 -0,23 0,15 Lappeenranta -0,39 0,33 -0,27 -0,11 Lahti 0,03 -0,2 -0,15 -0,13 Kotka -0,28 0,07 -0,51 -0,24 Pori -0,32 Rauma -0,37 Kajaani -0,04 -0,25 -0,85 -0,38 Mikkeli -0,19 -0,26 -0,77 -0,41 Salo -4,02 -0,46 -0,03 -1,5 Kouvola -3,99 -0,63 -0,79 -1,8 * BTV –osaindeksien tiedot puuttuvat Länsi-Suomen osaltaBTV-indeksi on laskennallinen tilastoluku alueiden kehityksen muutoksen tarkasteluun. Muuttuja kuvaa alueen tuotannon, työn ja väkiluvun vuosimuutosta suhteessa koko maan muutokseen
  • 15. Kunnallisverotulot asukasta kohden vuosina 2005-2012 Lähde: Tilastokeskus, kuntien tilinpäätökset; Kuntaliitto Kunnallisvero- tettavat tulot nousivat suh- teellisesti eniten Porissa, Ro- vaniemellä ja Hyvinkäällä Kunnallisvero- tettavat tulot olivat määräl- lisesti korkeim- mat Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla 2010- 2012 Kunnallisvero- tettavat tulot kasvoivat 12-20 %:in välillä vertailukaupunge issa Kaupunki Kunnallisvero- tulot per asukas keskimäärin 2005-2009 Kunnallisvero- tulot per asukas keskimäärin 2010-2012 Muutos abs. euroa pe asukas Muutos % Pori 2430 2909 479 19,7 Rovaniemi 2478 2950 472 19 Hyvinkää 2821 3350 529 18,8 Kajaani 2477 2942 465 18,8 Kuopio 2503 2969 466 18,6 Seinäjoki 2515 2962 447 17,8 Rauma 2730 3211 481 17,6 Lappeenranta 2550 2988 438 17,2 Oulu 2603 3051 448 17,2 Lohja 2746 3208 462 16,8 Mikkeli 2412 2814 402 16,7 Kokkola 2466 2866 400 16,2 Helsinki 3244 3759 515 15,9 Jyväskylä 2523 2913 390 15,5 Kouvola 2665 3079 414 15,5 Salo 2433 2805 372 15,3 Vantaa 3111 3580 469 15,1 Vaasa 2772 3191 419 15,1 Tampere 2715 3123 408 15 Porvoo 3010 3447 437 14,5 Hämeenlinna 2672 3043 371 13,9 Turku 2603 2950 347 13,3 Lahti 2597 2941 344 13,2 Kotka 2775 3125 350 12,6 Joensuu 2329 2622 293 12,6 Espoo 3685 4144 459 12,5 Kunnan verotulot muodostuvat kunnallisveroista, yhteisöveron osuudesta ja kiinteistöverotuloista. Kunnallisverojen osuus on noin 85 % kunnan kaikista veroista
  • 16. Kaupunki Yritysperustanta suhteessa yrityskantaan (promillea) keskimäärin vuosina 2005- 2009 Yritysperustanta suhteessa yrityskantaan (promillea) keskimäärin vuosina 2010- 2013 Yritysperustan- nan muutos promillea vuosina 2010- 2013/2005- 2009 Vaasa 14,6 20 5,4 Kotka 15 17,9 2,9 Salo 24,1 23,1 -1 Mikkeli 21,2 19,7 -1,5 Lappeenranta 24 22,4 -1,6 Seinäjoki 25,7 23,5 -2,2 Rovaniemi 26,9 24 -2,9 Jyväskylä 32,3 28,1 -4,2 Pori 18,9 14,6 -4,3 Helsinki 31,5 26,5 -5 Espoo 35,9 30,3 -5,6 Tampere 32,1 26,1 -6 Kuopio 22,5 15,2 -7,3 Vantaa 33,6 26 -7,6 Lahti 18,2 9,6 -8,6 Turku 30,7 21,7 -9 Rauma 19,4 10,1 -9,3 Joensuu 25,8 16 -9,8 Oulu 37,8 27,4 -10,4 Porvoo 31,9 21,4 -10,5 Hyvinkää 28,7 18 -10,7 Hämeenlinna 27,8 16,5 -11,3 Kokkola 26,6 15,3 -11,3 Kajaani 23,3 11 -12,3 Kouvola 17,8 5,1 -12,7 Lohja 31 10,3 -20,7 Yritysperustan- ta oli suhteessa yrityskantaan vilkkainta Es- poossa, Jyväs- kylässä ja Ou- lussa 2010-2013 Yritysperustan- ta kasvoi vain Vaasassa ja Kot- kassa vuosina 2010-2013 suhteessa aikai- sempaan kehi- tykseen Yritysperustanta väheni 24 kau- pungissa vuosina 2010-2013 aikai- sempaan kehi- tykseen verrat- tuna Lähde: Tilastokeskus, aloittaneet ja lopettaneet yritykset Yritysperustanta (aloittaneet-lopettaneet yritykset) suhteessa alueen yrityskantaan vuosina 2005-2013 Yritysperustanta ilmaisee aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten välisen erotuksen
  • 17. Talous –teemaan liittyvät keskeiset nostot Absoluuttinen elinvoima  BKT ylitti 40 000 euroa asukasta kohden neljällä kaupunkiseudulla: Helsingin, Vaasan, Rauman ja Porvoon. BKT jäi alle 30 000 euron asukasta kohden yhdeksällä seudulla. Salon seudun BKT romahti 2010-2012 verrattuna vuosiin 2005- 2009  BTV-indeksi nousi selvästi koko maan muutosta korkeammaksi Porvoon, Kokkolan, Jyväskylän ja Vaasan seuduilla vuosina 2000-2011. BTV-indeksi jäi Kouvolassa ja Salossa eniten jälkeen koko maan kehityksestä.  Kunnallisverotulot olivat asukasta kohden korkeimmat metropoli- alueella ja yksittäisissä teollisuus- kaupungeissa (Vaasa, Rauma, Kotka). Joensuun kunnallisverotulot olivat asukasta kohden alhaisimmat: vain 63 % Espoon tasosta.  Yritysperustanta suhteessa olemassa olevaan yrityskantaan oli vilkkainta Espoossa, Jyväskylässä ja Oulussa sekä alhaisinta Kouvolassa ja Lahdes- sa vuosina 2010-2013. Kouvolan yri- tysperustanta oli kuusi kertaa vähäi- sempää kuin esimerkiksi Espoossa vuosina 2010-2013. Suhteellinen elinvoima  BKT:n kasvoi suhteellisesti eniten Lappeenrannassa, Seinäjoella, Raumalla ja Kuopiossa vuosina 2010- 2012 verrattuna vuosiin 2005-2009. BKT:n muutos oli negatiivinen kolmella alueella: Salon, Porvoon ja Kouvolan kaupun-kiseudulla.  BTV-indeksi oli suhteessa koko maan muutokseen parempi 17 kaupungissa ja heikompi 9 kaupungissa.  Kunnallisverotulot kasvoivat suh- teellisesti eniten Porissa, Rova- niemellä ja Hyvinkäällä sekä vähiten Espoossa, Joensuussa ja Kotkassa. Kunnallisverotulot kasvoivat keski- määrin 12-20 %:ia vuosien 2005- 2013 välillä.  Yritysperustanta kasvoi vain Vaasas- sa ja Kotkassa vuosina 2010-2013 verrattuna vuosiin 2005-2009. Kehitys heikkeni eniten Lohjassa, Kouvolassa ja Kajaanissa aikai- sempaan kehitykseen verrattuna.
  • 19. Työpaikkojen määrän kehitys vuosina 2005-2012 Työpaikkojen määrä kasvoi suhteellisesti eniten Seinä- joella, Kokko- lassa ja Hyvin- käällä Kunta Työpaikko- jen määrä keskimäärin 2005-2009 Työpaikko- jen määrä keskimäärin 2010-2012 Työpaikko- jen muutos abs. 2005- 2012 Muutos % 2005-2012 Seinäjoki 27771 29694 1923 6,9 Kokkola 19493 20542 1049 5,4 Hyvinkää 18149 19123 974 5,4 Espoo 114322 120298 5975 5,2 Vantaa 100322 105517 5195 5,2 Vaasa 36166 37825 1659 4,6 Kuopio 46425 48498 2073 4,5 Rovaniemi 24261 25333 1072 4,4 Jyväskylä 59076 61527 2451 4,1 Joensuu 31980 33162 1182 3,7 Oulu 81736 84487 2750 3,4 Kajaani 15628 15935 307 2,0 Tampere 116135 117961 1825 1,6 Lappeenranta 31811 32271 460 1,4 Lahti 46334 46887 553 1,2 Hämeenlinna 30040 30371 331 1,1 Helsinki 381298 384872 3574 0,9 Pori 35863 35900 36 0,1 Turku 95840 95693 -146 -0,2 Mikkeli 23374 23337 -37 -0,2 Porvoo 20407 20362 -45 -0,2 Lohja 17282 16855 -427 -2,5 Kotka 23626 23011 -614 -2,6 Rauma 17823 17315 -508 -2,9 Kouvola 35865 34049 -1816 -5,1 Salo 25660 22913 -2747 -10,7 Työpaikkojen määrä kasvoi absoluuttisesti eniten pääkau- punkiseudun kaupungeissa Työpaikkojen määrä kasvoi 18 ja väheni 8 kaupungissa vuosina 2005- 2012 Lähde: Tilastokeskus, työssäkäynti Muuttuja pitää sisällään kaikkien työantajasektoreiden työpaikat (valtio, valtioenemmistöinen osakeyhtiö, kunta, yksityinen sektori ja yrittäjät
  • 20. Yksityisen sektorin työpaikkojen määrän kehitys vuosina 2005-2012 Yksityisen sektorin työ- paikkojen määrä lisääntyi suh- teellisesti eniten Vantaalla, Seinäjoella ja Kuopiossa Kaupunki Yksityisen sektorin työ- paikkojen määrä keski- määrin 2005- 2009 Yksityisen sektorin työ- paikkojen määrä keski- määrin 2010- 2012 Yksityisen sektorin työpaikko- jen abso- luuttinen muutos Yksityisen sektorin työpaikko- jen suhteel- linen muu- tos % Vantaa 66099 71567 5468 8,3 Seinäjoki 15522 16662 1140 7,3 Kuopio 23619 25285 1666 7,1 Espoo 78018 81562 3544 4,5 Rovaniemi 11572 12084 512 4,4 Hyvinkää 11022 11499 477 4,3 Vaasa 21867 22800 932 4,3 Joensuu 17806 18143 337 1,9 Oulu 48176 48961 784 1,6 Jyväskylä 34382 34890 509 1,5 Hämeenlinna 16242 16376 134 0,8 Tampere 74396 74996 600 0,8 Helsinki 242407 243397 990 0,4 Kokkola 11011 11036 26 0,2 Mikkeli 12141 12048 -93 -0,8 Lappeenranta 18967 18741 -225 -1,2 Kajaani 8383 8243 -140 -1,7 Porvoo 10902 10660 -242 -2,2 Lahti 28953 28208 -745 -2,6 Turku 58122 56501 -1621 -2,8 Pori 21441 20688 -754 -3,5 Rauma 12069 11552 -517 -4,3 Kotka 15019 14000 -1019 -6,8 Lohja 10020 9240 -780 -7,8 Kouvola 19980 18231 -1749 -8,8 Salo 16967 14218 -2749 -16,2 Yksityisen sek- torin työpaikko- jen määrä li- sääntyi määräl- lisesti eniten Vantaalla, Es- poossa ja Kuo- piossa Yksityisen sektorin työpaikkojen määrä kasvoi 14 ja väheni 12 kaupungissa vuosina 2005- 2012 Lähde: Tilastokeskus, työssäkäynti Muuttuja pitää sisällään vain yksityisen sektorin työpaikkojen kehityksen
  • 21. Työllisyysasteen kehitys vuosina 2005-2012 Työllisyysaste kohentui suhteel- lisesti eniten Kajaanissa, Kuo- piossa ja Kokko- lassa Kaupunki Työllisyysaste % keskimäärin 2005-2009 Työllisyysaste % keskimäärin 2010 - 2013 Työllisyysas- teen muutos %- yksikköä 2005- 2013 Kajaani 63,0 64,5 1,5 Kuopio 65,2 66,5 1,3 Kokkola 68,9 70,1 1,2 Pori 65,5 66,4 0,9 Lappeenranta 65,4 66,3 0,9 Rovaniemi 64,3 65,2 0,9 Mikkeli 66,9 67,7 0,9 Seinäjoki 71,5 72,3 0,7 Joensuu 61,4 61,7 0,3 Jyväskylä 65,3 65,5 0,2 Vaasa 71,1 71,1 0,0 Hyvinkää 73,3 73,2 -0,1 Lahti 65,7 65,4 -0,3 Oulu 66,2 65,9 -0,3 Hämeenlinna 70,9 70,6 -0,3 Rauma 69,9 69,5 -0,3 Helsinki 72,1 71,7 -0,4 Kouvola 66,5 66,0 -0,5 Lohja 74,5 73,9 -0,7 Espoo 76,6 75,8 -0,8 Vantaa 76,3 75,5 -0,8 Turku 66,5 65,5 -1,1 Tampere 67,2 66,1 -1,1 Porvoo 75,3 74,1 -1,2 Kotka 64,4 62,6 -1,8 Salo 72,4 68 -4,4 Työllisyysaste oli korkein Espoos- sa, Vantaalla ja Porvoossa vuosina 2010- 2013 Työllisyysaste ylitti 70 %:in tason 10 kaupun- gissa vuosina 2010-2013 Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntiMuuttuja kuvaa 18-64-vuotiaiden työllisten osuutta suhteessa vastaanvanikäiseen väestöön
  • 22. Työttömyysasteen kehitys vuosina 2005-2013 Työttömyysaste alentui suhteel- lisesti eniten Kajaanissa, Rova- niemellä ja Kokkolassa Kaupunki Työttömyysas- te % keski- määrin 2005- 2009 Työttömyysaste % keskimäärin 2010 - 2013 Työttömyys- asteen muutos %-yksikköä Kajaani 15,4 13,7 -1,6 Rovaniemi 13,9 12,8 -1,1 Kokkola 10,1 9,2 -0,9 Kuopio 11,4 10,9 -0,6 Joensuu 15,6 15,1 -0,5 Pori 13,6 13,3 -0,3 Seinäjoki 9,1 8,9 -0,2 Mikkeli 11,6 11,5 -0,05 Vaasa 8,0 8,0 -0,02 Lappeenranta 12,7 12,8 0,1 Helsinki 7,6 7,9 0,3 Hyvinkää 8,0 8,5 0,4 Espoo 5,5 5,9 0,5 Rauma 10,6 11,1 0,5 Lahti 13,9 14,5 0,5 Hämeenlinna 9,3 10,0 0,7 Jyväskylä 12,8 13,5 0,7 Oulu 12,1 12,9 0,8 Kouvola 12,0 12,9 0,9 Vantaa 7,3 8,5 1,2 Porvoo 7,2 8,4 1,2 Tampere 12,1 13,5 1,4 Lohja 7,0 8,6 1,6 Turku 10,7 13,0 2,3 Kotka 13,4 16,4 3,0 Salo 8,8 13,4 4,6 Työttömyysaste oli alhaisin Es- poossa, Helsin- gissä ja Vaasassa vuosina 2010- 2013 Työttömyysaste alentui vain 9 kaupungissa vuosina 2010- 2013 verrattuna vuosiin 2005- 2009 Lähde: Tilastokeskus,Muuttuja kuvaa 18-64-vuotiaiden työttömien osuutta suhteessa vastaanvanikäiseen työvoimaan
  • 23. Työllisyys –teemaan liittyvät keskeiset nostot Absoluuttinen elinvoima  26 kaupungissa oli yhteensä noin 1,5 miljoonaa työpaikkaa. Työpaikkojen määrä kasvoi 18 kaupungissa ja väheni 8 kaupungissa. Työpaikkojen määrä kasvoi määrällisesti eniten Espoossa, Vantaalla ja Helsingissä.  Yksityisen sektorin työpaikat kas- voivat määrällisesti eniten Vantaalla, Espoossa ja Kuopiossa. Yksityisen sektorin työpaikat kasvoivat 14 kaupungissa ja vähenivät 12 kaupungissa. Suurimmat määrälliset vähennykset kohdistuivat Saloon, Kouvolaan, Turkuun ja Kotkaan.  Työllisyysaste oli korkein Espoossa, Vantaalla ja Porvoossa vuosina 2010- 2013. Työllisyysaste ylitti 70 %:in tason 10 kaupungissa. Työllisyysaste oli alhaisin Joensuussa ja Kotkassa. Espoon työllisyysaste oli keskimäärin 14,1 %-yksikköä korkeampi kuin Joensuun  Työttömyysaste oli alhaisin Espoos- sa, Helsingissä ja Vantaalla. Työttö- myysaste oli yhdeksässä kaupungissa keskimäärin alle 10 % vuosina 2010- 2013. Kotkan työttömyysaste oli keskimäärin kolme kertaa korkeampi kuin Espoossa. Suhteellinen elinvoima  Työpaikkojen määrä kasvoi suh- teellisesti eniten Seinäjoella, Kokko- lassa ja Hyvinkäällä vuosien 2005- 2012 välisenä aikana. Työ-paikkojen määrä laski kahdeksalla seudulla: työpaikkojen määrä väheni suhteellisesti eniten rakennemuutos- paikkakunnilla Salossa, Kouvolassa ja Raumalla  Yksityisen sektorin työpaikkojen määrä lisääntyi suhteellisesti eniten Vantaalla, Seinäjoella ja Kuopiossa. Yksityisen sektorin työpaikkame- netykset olivat suhteellisesti suurim- mat Salossa, Kouvolassa ja Lohjalla.  Työllisyysaste koheni eniten Kajaa- nissa, Kuopiossa ja Kokkolassa vuosina 2010-2012 verrattuna vuosiin 2005-2009. Työllisyysaste heikkeni 15 kaupungissa vuosina 2010-2012 verrattuna edelliseen viisivuotisjaksoon. Työllisyysaste heikkeni eniten Salossa ja Kotkassa  Työttömyysaste aleni suhteellisesti eniten Kajaanissa, Rovaniemellä ja Kokkolassa vuosina 2010-2012. Työttömyysaste nousi eniten Salossa, Kotkassa ja Turussa.
  • 25. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneet yli 15 vuotiaista 2005-2013 Korkea-asteen tutkinnon suoritta- neiden osuus nousi suhteellisesti eniten Helsingissä, Tampe- reella ja Lappeen- rannassa Kunta Korkea-asteen osuus % ka. 2005-2009 Korkea-asteen osuus % ka. 2010 - 2013 Muutos %- yksikköä 2005-2009 / 2010-2013 Helsinki 33,8 36,6 2,7 Tampere 29,5 31,9 2,4 L-ranta 24,4 26,6 2,3 Joensuu 25,0 27,2 2,2 Vaasa 29,7 31,8 2,1 Mikkeli 25,0 27,0 2,1 Turku 27,3 29,4 2,0 Lahti 24,1 26,1 2,0 Seinäjoki 28,1 30,1 2,0 Kokkola 22,7 24,7 2,0 Jyväskylä 30,1 32,1 1,9 Oulu 30,6 32,5 1,9 Pori 23,2 25,1 1,9 Kuopio 27,6 29,5 1,9 Hämeenlinna 26,9 28,7 1,8 Rovaniemi 27,6 29,4 1,8 Espoo 40,5 42,2 1,7 Kajaani 25,6 27,1 1,6 Porvoo 27,7 29,3 1,6 Rauma 25,0 26,5 1,5 Kotka 23,6 25,1 1,5 Salo 22,5 23,9 1,4 Hyvinkää 26,6 28,0 1,4 Kouvola 21,7 23,1 1,4 Lohja 23,8 25,1 1,3 Vantaa 27,8 29,0 1,2 Korkea-asteen tutkinnon suorit- taneiden osuus korkein Espoossa, Helsingissä ja Oulussa Muutos% korkein siellä, missä valmiiksi eniten korkea-asteen suorittaneita! Lähde: Tilastokeskus, koulutusrakenne Muuttuja kuvaa alimman korkea-asteen, alemman korkea- koulututkinnon, ylemmän korkeakoulututkinnon ja tutkijakoulu- tuksen suorittaneiden osuutta yli 15-vuotiaasta väestöstä
  • 26. Koulutustasomittain koko väestön osalta vuosina 2005-2013 Kaupunki Koulutustaso keskimäärin 2005-2009 Koulutustaso keskimäärin 2010-2012 Muutos abs. Muutos % Kokkola 294,6 316,3 21,7 7,4 Lahti 300,4 321,3 20,9 7 Lappeenranta 308 329,7 21,7 7 Pori 295,2 315,7 20,5 6,9 Hämeenlinna 317,4 338,7 21,3 6,7 Mikkeli 309 329,7 20,7 6,7 Seinäjoki 331,6 353,7 22,1 6,7 Vaasa 345,6 368 22,4 6,5 Joensuu 337 358,7 21,7 6,4 Tampere 363 385,7 22,7 6,3 Salo 276 293 17 6,2 Kuopio 347 368 21 6,1 Helsinki 388,8 412 23,2 6 Porvoo 319 338 19 6 Turku 347 367,7 20,7 6 Hyvinkää 313,8 332,3 18,5 5,9 Kajaani 318 336,7 18,7 5,9 Lohja 290,2 307 16,8 5,8 Jyväskylä 371,2 392,3 21,1 5,7 Rauma 300 317 17 5,7 Kotka 294,4 310,3 15,9 5,4 Oulu 381,8 402,3 20,5 5,4 Rovaniemi 340,6 359 18,4 5,4 Kouvola 284,6 299,3 14,7 5,2 Vantaa 327,8 342,3 14,5 4,4 Espoo 442,8 459,3 16,5 3,7 Lähde: Tilastokeskus, koulutusrakenne Koulutustaso nousi suhteell- isesti eniten Kokkolassa, Lahdessa ja Lappeen- rannassa Koulutustaso oli korkein Espoossa, Helsingissä ja Oulussa 2010- 2012 Koulutuserot erittäin suuret kaupunkien välillä Muuttujassa lasketaan yhteen 20 vuotta täyttäneen väestön suorittamat tutkinnot eri koulutusasteilla. Mittain huomioi väestön koulutuksien lukumäärän ja painottaa ne koulutusasteen mukaan sekä tiivistää tiedot yhdeksi indikaattoriksi (=koulutustasomittain).
  • 27. Tutkimus- ja tuotekehitysmenojen määrä asukasta kohden vuosina 2005 ja 2013 T&K –menot nousivat suhteellisesti eniten Seinäjoen, Rauman ja Vaasan seuduilla 2005- 2013 Seutukunta T&K- menot asukasta kohden vuonna 2005 T&K- menot asukasta kohden vuonna 2013 Absoluut- tinen muutos euroa 2005 - 2013 Muutos %-yksik- köä 2005 - 2013 Seinäjoen 104,6 301,3 196,7 188,1 Rauman 263,1 697,6 434,5 165,2 Vaasan 807,4 1963,4 1156,0 143,2 Kokkolan 237,3 382,1 144,8 61,0 Lahden 235,2 352,4 117,2 49,8 L-rannan 677,5 978,7 301,3 44,5 Porin 259,9 373,6 113,8 43,8 Mikkelin 250,9 347,5 96,6 38,5 Joensuun 499,9 672,0 172,1 34,4 Helsingin 1704,6 2001,6 297,0 17,4 Rovaniemen 438,0 510,9 72,9 16,6 Turun 1055,1 1194,7 139,6 13,2 Kajaanin 391,7 434,6 42,9 11,0 Salon 3716,9 4040,9 324,0 8,7 Oulun 3242,9 3424,7 181,8 5,6 Hämeenlinnan 335,3 335,0 -0,3 -0,1 Tampereen 2369,6 2318,7 -50,9 -2,1 Kuopion 889,5 858,7 -30,9 -3,5 Jyväskylän 1161,7 1078,6 -83,0 -7,1 Kouvolan 118,3 96,9 -21,4 -18,1 Kotkan 243,2 179,4 -63,7 -26,2 Porvoon 757,3 0 0 0 T&K –menojen osuus korkein asukasta kohden Salon, Oulun ja Tampereen seuduilla vuonna 2013 T&K –menojen osuus väheni kuudella alueella vuosina 2005-2013 Lähde: Tilastokeskus, tutkimus- ja tuotekehitysmenot Muuttuja ilmaisee alueen tutkimus- ja tuotekehitysmenojen määrän asukasta kohden. Muuttuja pitää sisällään korkeakoulu- jen, valtion ja yritysten tutkimus- ja tuotekehitysmenot.
  • 28. Yksityisen sektorin osuus kaikista tutkimus- ja tuotekehitysmenoista vuosina 2005 ja 2013 Yksityisen sektorin osuus t&k –me- noista nousi suh- teellisesti eniten Seinäjoen, Vaasan ja Porin seuduilla vuosina 2005-2013 Seutukunta T&K-menoista yksityisen sektorin osuus % 2005 T&K-menoista yksityisen sektorin osuus % 2013 Muutos %- yksikköä Seinäjoen 59,8 69,1 9,3 Vaasan 82,7 83,6 0,9 Porin 81,6 82,1 0,5 Salon 99,7 99,9 0,2 Helsingin 67,5 67,2 -0,3 Rovaniemen 20,4 19,9 -0,5 Rauman 89,2 88,0 -1,2 Joensuun 24,4 22,9 -1,5 Oulun 80,0 78,3 -1,7 Lappeenrannan 49,2 47,2 -2,0 Tampereen 80,0 77,6 -2,4 Hämeenlinnan 72,0 69,0 -3,0 Turun 55,0 51,8 -3,2 Lahden 86,5 79,5 -7,1 Kuopion 29,0 20,1 -8,9 Kotkan 87,4 77,1 -10,3 Mikkelin 52,9 42,1 -10,8 Kajaanin 61,1 48,5 -12,6 Jyväskylän 53,9 36,1 -17,9 Kouvolan 92,2 57,6 -34,6 Porvoon 98,1 0,0 0,0 Lohjan 79,9 0,0 0,0 Kokkolan 0,0 60,6 0,0 Yksityisen sektorin osuus t&K –me- noista korkein Sa- lon, Rauman, Vaa- san ja Porin seu- duilla vuonna 2013 Yksityisen sektorin osuus T&K- menoista nousi vain neljällä seu- dulla 2005-2013 Lähde: Tilastokeskus, tutkimus- ja tuotekehitysmenot Muuttuja pitää sisällään vain yksityisen sektorin tutkimus- ja tuotekehitysmenot
  • 29. Innovatiivisuus –teemaan liittyvät keskeiset nostot Absoluuttinen elinvoima  Korkea-asteen tutkinnon suoritta- neiden osuus oli korkein Espoossa, Helsingissä ja Oulussa. Samat kaupun- git olivat myös kärjessä Tilasto- keskuksen koko väestön koulutustasoa mittaavan koulutustasomittarin perus- teella vuonna 2012. Espoossa on 42,2 % yli 15-vuotiaista suorittanut korkea- asteen tutkinnon. Kouvolassa alhaisin osuus korkea-asteen tutkinnon suorittaneita (23,1 %).  Koko väestön koulutustasoerot olivat suuret vertailuanalyysin kaupunkien välillä. Korkea-asteen tutkinnon suorit- taneiden osuus ja koulutustaso nousi- vat kaikissa kaupungeissa vuosina 2005-2013, mutta lähtökohtaiset erot pikemmin kasvoivat kuin lähentyivät.  Tutkimus- ja tuotekehitysmenojen määrä asukasta kohden vaihteli merkittävästi. T&K-menot olivat asukasta kohti laskettuna korkeimmat Salossa, Oulussa ja Tampereella. Esim. Oulun t&K-menot olivat 10 kertaa suuremmat kuin esim. Seinäjoella  Yksityisen sektorin osuus t&k- menoista oli yli neljä viidesosaa t&k- menoista Salon, Rauman, Vaasan seuduilla ja Porin seuduilla. Joensuussa ja Kuopiossa yksityisen sektorin osuus jäi viidennekseen kaikista t&k - menoista Suhteellinen elinvoima  Korkea-asteen tutkinnon suorittanei- den osuus nousi suhteellisesti eniten Helsingissä, Tampereella ja Lappeen- rannassa vuosina 2010 - 2012. Kasvu oli hitainta, kuten olettaa saattaa, niissä kaupungeissa, joissa ei ollut omaa tiedekorkeakoulua ja/tai ammatti-korkeakoulua tai erot olivat jo lähtö-tilanteessa suuret.  Koko väestön koulutustaso nousi suhteellisesti eniten Kokkolassa, Lah- dessa ja Lappeenrannassa. Kou- lutustason nousu oli maltillisinta Espoossa ja Vantaalla.  Tutkimus- ja tuotekehitysmenot nou- sivat suhteellisesti eniten asukasta kohden laskettuna Seinäjoen, Rauman ja Vaasan seuduilla vuosina 2005-2013. Seinäjoen ja Rauman t&k –menot kolminkertaistuivat ja Vaasan kaksin- kertaistuivat vuosina 2005-2013. T&K – menojen osuus väheni kuudella seudulla vuosina 2005-2013.  Yksityisen sektorin osuus t&k – menoista nousi ylivoimaisesti eniten Seinä-joella vuosien 2005-2013 välisenä aikana. Yksityisen sektorin osuus nousi lisäksi Vaasan, Porin ja Salon seuduilla, mutta laski kaikilla muilla seuduilla. Yksityisen sektorin osuus heikkeni eniten Kouvolan ja Jyväskylän seuduilla.
  • 31. Väestönlisäys vuosina 2005-2013 Väestönlisäys oli suhteessa asu- kaslukuun suu- rinta Espoossa, Oulussa ja Sei- näjoella vuosina 2010-2013 Väestö lisääntyi 22 kaupungissa ja väheni neljäs- sä kaupungissa vuosina 2005- 2013 Väestönlisäys oli määrällisesti suu- rinta Helsingissä, Espoossa ja Oulussa vuosina 2005-2013 Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot Kaupunki Väestönlisäys yhteensä abs. 2005-2013 Väestönlisäys % per vuosi keskimäärin 2005-2009 Väestönli- säys % per vuosi keski- määrin 2010-2013 Muutos %- yksikköä 2010-2013 /2005-2009 Turku 1379 0,2 0,8 0,6 Kuopio 1984 0,4 0,9 0,5 Rauma -682 -0,3 0,1 0,4 Joensuu 770 0,2 0,6 0,4 Helsinki 22163 0,8 1,2 0,4 Espoo 16638 1,4 1,6 0,2 Vaasa 2256 0,7 0,9 0,2 Lappeenranta 577 0,1 0,3 0,2 Tampere 8575 0,8 1 0,2 Oulu 11622 1,3 1,5 0,2 Pori 538 0,1 0,2 0,1 Mikkeli -309 -0,1 0 0,1 Lahti 2576 0,5 0,6 0,1 Kouvola -2038 -0,5 -0,4 0,1 Vantaa 11913 1,2 1,2 0 Kotka 35 0 0 0 Seinäjoki 3794 1,4 1,4 0 Kokkola 1593 0,7 0,6 -0,1 Kajaani -116 0 -0,2 -0,2 Jyväskylä 6703 1,1 0,9 -0,2 Rovaniemi 2378 0,8 0,6 -0,2 Hyvinkää 1763 0,8 0,5 -0,3 Hämeenlinna 2480 0,8 0,5 -0,3 Salo 1633 0,6 0,2 -0,4 Porvoo 1808 0,8 0,4 -0,4 Lohja 2084 0,9 0,4 -0,5 Muuttuja pitää sisällään kaikki väestönkehityksen osatekijät eli luonnollisen väestönlisäyksen, kuntien välisen nettomuuton ja siirtolaisuuden.
  • 32. Taloudellinen huoltosuhde vuosina 2005-2012 Kaupunki Taloudellinen huoltosuhde keskimäärin 2005-2009 Taloudellinen huoltosuhde keskimäärin 2010-2012 Muutos abs. 2010-2012 / 2005-2009 Muutos % 2010-2012/ 2005-2009 Kuopio 1,37 1,33 0,04 2,9 Rovaniemi 1,43 1,39 0,04 2,8 Kajaani 1,54 1,5 0,04 2,6 Pori 1,47 1,46 0,01 0,7 Lappeenranta 1,4 1,4 0 0 Seinäjoki 1,21 1,21 0 0 Vaasa 1,2 1,2 0 0 Joensuu 1,51 1,51 0 0 Mikkeli 1,41 1,42 -0,01 -0,7 Kokkola 1,37 1,38 -0,01 -0,7 Jyväskylä 1,31 1,32 -0,01 -0,8 Hyvinkää 1,16 1,18 -0,02 -1,7 Helsinki 1 1,02 -0,02 -2 Hämeenlinna 1,3 1,33 -0,03 -2,3 Oulu 1,31 1,34 -0,03 -2,3 Lahti 1,38 1,42 -0,04 -2,9 Kouvola 1,44 1,49 -0,05 -3,5 Turku 1,25 1,3 -0,05 -4 Tampere 1,2 1,25 -0,05 -4,2 Espoo 0,97 1,02 -0,05 -5,2 Vantaa 0,96 1,01 -0,05 -5,2 Porvoo 1,11 1,17 -0,06 -5,4 Rauma 1,28 1,35 -0,07 -5,5 Lohja 1,16 1,23 -0,07 -6 Kotka 1,49 1,62 -0,13 -8,7 Salo 1,25 1,46 -0,21 -16,8 Taloudellinen huoltosuhde oli optimaalisin Van- taalla, Espoossa ja Helsingissä vuosina 2010- 2012 Taloudellinen huoltosuhde oli epäedullisin Kot- kassa, Joensuus- sa ja Kajaanissa vuosina 2010- 2012 Taloudellinen huoltosuhde ko- hentui Kuopios- sa, Rovaniemellä, Kajaanissa ja Po- rissa vuosina 2010-2012 Lähde: Kuntaliitto, kuntakuvaajaMuuttuja kuvaa kuinka monta ei-työllistä on yhtä työllistä kohden
  • 33. Väestöllinen huoltosuhde vuosina 2011 ja 2030 Kaupunki Väestöllinen huoltosuhde vuonna 2013 Väestöllinen huoltosuhde vuonna 2030 (ennuste) Muutos abs. 2013-2030 Muutos % 2013-2030 Vaasa 52 59,4 7,4 14,2 Oulu 49,4 58,4 9 18,2 Helsinki 42,6 51,2 8,6 20,2 Espoo 48,4 58,3 9,9 20,5 Kokkola 61,1 74 12,9 21,1 Turku 47,8 58,2 10,4 21,8 Vantaa 47,4 57,8 10,4 21,9 Tampere 45,6 55,7 10,1 22,2 Seinäjoki 54,7 67,8 13,1 23,9 Pori 59,6 74,3 14,7 24,7 Kotka 60,2 75,9 15,7 26,1 Jyväskylä 47,4 60 12,6 26,5 Salo 62,8 80,1 17,3 27,5 Hämeenlinna 60 76,6 16,6 27,7 Lahti 55,4 71,7 16,3 29,4 Lohja 59,1 77,5 18,4 31,1 Lappeenranta 54,9 72,1 17,2 31,3 Porvoo 55,6 73,1 17,5 31,5 Rauma 59 77,8 18,8 31,9 Kuopio 50 66,4 16,4 32,8 Hyvinkää 53,7 71,5 17,8 33,1 Mikkeli 59 79,6 20,6 34,9 Kajaani 55,6 76,4 20,8 37,4 Rovaniemi 50,5 70 19,5 38,6 Kouvola 60,4 84,3 23,9 39,6 Joensuu 49,9 71,8 21,9 43,9 Väestöllisen huoltosuhteen muutos oli vä- häisin Vaasassa, Oulussa ja Es- poossa vuosina 2013-2030 Väestöllinen huoltosuhde oli alhaisin Helsin- gissä ja korkein Salossa vuonna 2013 Väestöllinen huoltosuhde on ennusteen mu- kaan alhaisin Helsingissä ja korkein Kouvo- lassa vuonna 2030 Lähde: Tilastokeskus, väestöennuste Muuttuja kuvaa kuinka monta 15-64-vuotiasta on yhtä alle 15- vuotiasta tai yli 65-vuotiasta kohden
  • 34. Vieraskielisten määrän kehitys vuosina 2005-2013 Kaupunki Vieraskielis- ten osuus (%) vuonna 2005 Vieraskielis-ten osuus (%) vuonna 2013 Vieraskielis-ten muutos % vuosina 2005- 2013 Rauma 1,1 3,1 181,8 Seinäjoki 0,8 2 150 Kotka 3,2 7,8 143,8 Kokkola 1,1 2,6 136,4 Hämeenlinna 1,6 3,7 131,3 Pori 1,1 2,4 118,2 Kouvola 1,7 3,6 111,7 Vantaa 6,3 13,2 109,5 Kuopio 1,5 3,1 106,7 Lohja 1,6 3,3 106,3 Espoo 6,2 12,3 98,4 Vaasa 3,7 7,2 94,6 Lappeenranta 3,1 5,9 90,3 Rovaniemi 1,5 2,8 86,7 Oulu 1,7 3,1 82,4 Joensuu 2,1 3,7 76,2 Hyvinkää 2,6 4,5 73,1 Tampere 3,7 6,3 70,3 Lahti 3,3 5,6 69,7 Helsinki 7,6 12,8 68,4 Jyväskylä 2,4 4 66,7 Mikkeli 1,8 3 66,7 Porvoo 3 4,9 63,3 Turku 5,6 9,1 62,5 Salo 3,3 5,3 60,6 Kajaani 1,9 3 57,9 Vieraskielisten osuus kasvoi suhteellisesti eniten Raumalla, Seinäjoella ja Kotkassa vuosina 2005-2013 Vieraskielisten osuus oli korkein Vantaalla, Helsin- gissä, Espoossa ja Turussa vuonna 2013 Vieraskielisten määrä kasvoi 112 000 henkilöllä 26 kaupungissa vuosina 2005- 2013 Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne Muuttuja kuvaa vieraskielisten eli muiden kuin suomen-, ruotsin- tai saamenkielisten osuutta alueen väestöstä
  • 35. Vetovoima –teemaan liittyvät keskeiset nostot Absoluuttinen elinvoima  Väestö lisääntyi 22 kaupungissa ja väheni vain neljässä kaupungissa. 26 kaupungin väestönlisäys oli yhteensä 102 000 henkilöä vuosina 2005-2013 eli keskimäärin 11300 henkilöä vuodessa. Väestönlisäys oli määrällisesti suurinta Helsingissä, Espoossa ja Oulussa.  Taloudellinen huoltosuhde oli optimaalisin pääkaupunkiseudun kaupungeissa ja epäedullisin Joen- suussa, Kotkassa ja Kajaanissa. Pääkaupunkiseudun kaupungeissa oli työllisten ja ei-työllisten suhdeluku 1, kun se esimerkiksi Kotkassa oli 1,62.  Väestöllinen huoltosuhde oli alhaisin Helsingissä, Tampereella ja Vantaalla vuonna 2013 sekä säilyy väestö- ennusteen mukaan kilpailukykyi- simpänä edelleen vuonna 2030. Huoltosuhde oli epäedullisin Salossa vuonna 2013 ja ennusteen mukaan Kouvolassa vuonna 2030.  Vieraskielisten määrä lisääntyi 112 000 henkilöllä vertailukaupungeissa vuosina 2005-2013. Vieraskielisten osuus oli korkein pääkaupunkiseudun kaupun-geissa ja Turussa sekä alhaisin Seinä-joella vuonna 2013. Vieraskielisten osuus oli korkein Vantaalla vuonna 2013: Vantaalla oli suhteessa asukaslukuun kuusi kertaa enemmän vieraskielisiä kuin Seinäjoella. Suhteellinen elinvoima  Väestönlisäys oli suhteessa asukas- lukuun nopeinta Espoossa, Oulussa ja Seinäjoella vuosina 2010-2013. Väestönlisäys ylitti 1 prosentin kasvutason kuudessa kaupungissa vuosina 2010-2013: Espoossa, Ou- lussa, Seinäjoella, Vantaalla, Helsin- gissä ja Tampereella. Vuosien 2010- 2012 kehitys oli ripeintä Turus-sa ja Kuopiossa verrattuna vuosiin 2005- 2009  Taloudellinen huoltosuhde kohentui vain Kuopiossa, Rovaniemellä, Kajaa- nissa ja Porissa vuosina 2010-2012 verrattuna vuosiin 2005-2009. Talou- dellinen huoltosuhde heikkeni kai- kissa muissa kaupungeissa vuosina 2010-2012: tilanne heikkeni suhteel- lisesti eniten Salossa, Kotkassa, Lohjalla ja Raumalla.  Väestöllinen huoltosuhde heikkenee kaikissa kaupungeissa ikärakenteen muutoksen seurauksena vuosina 2013-2030. Väestöllisen huoltosuh- teen muutos tulee olemaan väes- töennusteen mukaan vähäisin Vaa- sassa, Oulussa ja Helsingissä sekä suurin Joensuussa, Kouvolassa ja Rovaniemellä.  Vieraskielisten suhteellinen osuus kasvoi eniten Raumalla, Seinäjoella ja Kotkassa vuosien 2005-2013 välisenä aikana. Vieraskielisten osuus kasvoi kaikissa kaupungeissa keskimäärin 2 kertaiseksi vuosien 2005-2013 välillä
  • 37. Pitkäaikaisten toimeentulotukiasiakkaiden osuus (%) 25-64 –vuotiaasta väestöstä vuosina 2005-2012 Kaupunki Toimeentulo- tukiasiakkaiden osuus (%) keskimäärin vuosina 2005- 2009 Toimeentulo- tukiasiakkaiden osuus (%) keskimäärin vuosina 2010- 2012 Muutos % 2010-2012 /2005-2009 Turku 2,6 2,3 -11,5 Kokkola 1,2 1,1 -8,3 Lappeenranta 2,6 2,5 -3,8 Vaasa 2,9 2,8 -3,4 Rauma 1,5 1,5 0 Seinäjoki 1,9 2 5,3 Kajaani 1,9 2 5,3 Mikkeli 1,7 1,8 5,9 Kouvola 1,5 1,6 6,7 Pori 1,4 1,5 7,1 Rovaniemi 2,3 2,5 8,7 Lohja 1,1 1,2 9,1 Hyvinkää 1,9 2,1 10,5 Joensuu 3,5 3,9 11,4 Tampere 2,6 2,9 11,5 Jyväskylä 2,5 2,8 12 Helsinki 2,9 3,4 17,2 Lahti 2,9 3,4 17,2 Kuopio 2,6 3,1 19,2 Oulu 1,3 1,6 23,1 Porvoo 1,3 1,6 23,1 Hämeenlinna 1,7 2,1 23,5 Vantaa 3,2 4 25 Espoo 1,6 2,1 31,3 Salo 1,2 1,6 33,3 Kotka 2,8 4,3 53,6 Toimeentulotuen saajien osuus laski suhteel- lisesti eniten Turussa vuosina 2010-2012 Toimeentulotuen saajien osuus kasvoi kolman- neksella Kotkas- sa, Salossa ja Espoossa Toimeentulotuen saajien osuus oli korkein Kotkassa ja alhaisin Kok- kolassa vuosina 2010-2012 Lähde: THL, SotkaNet -tietokanta Muuttuja kuvaa 25-64 –vuotiaiden toimeentulotukiasiakkaiden osuutta suhteessa vastaavanikäiseen väestöön. Toimeentulotuen pitkäaikais- asiakkaissa ovat mukana ne asiakkaat, joiden tuen tarve jatkuu vuodesta toiseen. Indikaattori mittaa paremmin todellista köyhyyttä kuin kaikkien toimeentulotukiasiakkaiden osuus väestöstä.
  • 38. KELA:n sairastavuusindeksin muutokset vuosina 2005-2012 (koko maa=100) Kaupunki KELA:n sairas- tavuusindeksi keskimäärin vuosina 2005- 2009 KELA:n sairas- tavuusindeksi keskimäärin vuosina 2010- 2012 Muutos % 2010-2012 /2005-2009 Seinäjoki 100,6 97,9 -2,7 Vantaa 91,1 89 -2,3 Espoo 77,4 76,6 -1 Porvoo 89,1 88,2 -1 Joensuu 106,5 105,8 -0,7 Helsinki 90,3 89,7 -0,7 Lappeenranta 99 98,5 -0,5 Vaasa 92 91,5 -0,5 Kouvola 104,6 104,3 -0,3 Lohja 96,2 95,9 -0,3 Salo 96,5 96,4 -0,1 Hyvinkää 96,3 96,2 -0,1 Kuopio 114,4 114,4 0 Jyväskylä 99,4 99,7 0,3 Mikkeli 105,4 105,7 0,3 Turku 97,6 98,1 0,5 Kotka 109,3 109,8 0,5 Tampere 95,8 96,6 0,8 Oulu 107 107,9 0,8 Rauma 92,2 93 0,9 Hämeenlinna 94,9 95,9 1,1 Kajaani 111,5 113 1,3 Rovaniemi 104,8 106,2 1,3 Kokkola 99,3 100,8 1,5 Lahti 98,8 100,4 1,6 Pori 101,1 104,7 3,6 Sairastavuus- indeksi laski suhteellisesti eniten Seinä- joella ja Van- taalla vuosina 2010-2012 Sairastavuus- indeksi nousi suhteellisesti eniten Porissa, Lahdessa ja Kok- kolassa vuosina 2010-2012 Sairastavuusin- deksi oli alhaisin Espoossa ja kor- kein Kuopiossa vuosina 2010- 2012 Lähde: THL, SotkaNet -tietokanta Muuttuja kuvaa kuinka tervettä tai sairasta alueen väestö on suhtees- sa koko maan keskiarvoon (100). Indeksi perustuu kolmeen vakioituun muuttujaan: kuolleisuuteen, työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuu- teen työikäisistä ja erityiskorvattavia lääkkeitä saavien osuuteen alu- een väestöstä
  • 39. Asuntokuntien tuloerojen kehitys vuosina 2005- 2013 (Gini –kerroin) Kaupunki Gini –kerroin keskimäärin vuosina 2005- 2009 Gini –kerroin keskimäärin vuosina 2010- 2012 Muutos % 2010-2012 /2005-2009 Helsinki 34,7 33,4 -3,7 Espoo 32,9 31,7 -3,6 Oulu 29 28,1 -3,1 Kotka 26,2 25,6 -2,3 Hyvinkää 26,6 26 -2,3 Kokkola 24,7 24,2 -2 Rovaniemi 26,4 26 -1,6 Rauma 26,9 26,5 -1,5 Kouvola 25,3 25 -1,2 Hämeenlinna 26 25,7 -1,2 Mikkeli 25,9 25,6 -1,2 Kajaani 25,5 25,2 -1,2 Kuopio 27,4 27,1 -1,1 Porvoo 27,1 26,8 -1,1 Vantaa 25,1 25 -0,4 Pori 26,4 26,3 -0,4 Salo 27,8 27,7 -0,4 Lahti 27,8 27,8 0 Tampere 29,7 29,8 0,3 Jyväskylä 27,2 27,3 0,4 Vaasa 27,3 27,7 1,5 Lappeenranta 25,8 26,2 1,6 Seinäjoki 25,7 26,1 1,6 Joensuu 27,9 28,4 1,8 Turku 30,1 30,7 2 Lohja 25,7 28,5 10,9 Asuntokuntien tuloerot väheni- vät suhteellisesti eniten Hel- singissä, Espoos- sa ja Oulussa vuosina 2010- 2012 Asuntokuntien tuloerot kasvoi- vat suhteellisesti eniten Lohjalla vuosina 2010- 2012 Asuntokuntien tuloerot olivat korkeimmat Hel- singissä ja Es- poossa sekä al- haisimmat Kok- kolassa vuosina 2010-2012 Lähde: THL, SotkaNet -tietokanta Muuttuja kuvaa asuntokuntien välisiä tuloeroja Gini –kertoimen avulla, joka voi vaihdella 1-100 välillä: mitä alhaisempi kerroin on, sitä tasaisempi tulonjako on asuntokuntien välillä.
  • 40. Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset vuosina 2005-2012 (euroa per asukas) Kaupunki* Sote –netto- kustannukset keskimäärin 2005-2009 Sote –netto- kustannukset keskimäärin 2010-2012 Muutos abs. euroa 2010-2012 /2005- 2009 Muutos % 2010-2012 /2005-2009 Helsinki 3137 3472 335 10,7 Espoo 2630 2956 326 12,4 Vantaa 2710 3072 362 13,4 Porvoo 2668 3076 408 15,3 Turku 2885 3353 468 16,2 Tampere 2754 3226 472 17,1 Lahti 2703 3186 483 17,9 Oulu 2556 3023 467 18,3 Lappeenranta 2714 3215 501 18,5 Seinäjoki 2510 2989 479 19,1 Jyväskylä 2549 3046 497 19,5 Hyvinkää 2711 3246 535 19,7 Hämeenlinna 2804 3364 560 19,9 Mikkeli 2734 3285 551 20,1 Rovaniemi 2728 3304 576 21,1 Kuopio 2773 3387 614 22,1 Joensuu 2602 3180 578 22,2 Lohja 2653 3241 588 22,2 Salo 2763 3381 618 22,4 Kokkola 2703 3354 651 24,1 Vaasa 2888 3588 700 24,2 Kouvola 2717 3396 679 25 Pori 2574 3224 650 25,3 Rauma 2610 3280 670 25,7 Kotka 2883 3659 776 26,9 Sote –netto- kustannukset nousivat vähiten pääkaupunki- seudulla ja eni- ten Kotkassa vuosina 2010- 2012 Sote – kustannukset olivat alhaisim- mat Espoossa ja Seinäjoella sekä korkeimmat Kot- kassa ja Vaasassa 2010-2012 Sote – kustannukset kasvoivat kaikis- sa kaupungeissa 326-776 euron välillä asukasta kohden 2005- 2012 Lähde: THL, SotkaNet -tietokanta * Kajaanin tiedot puuttuvat vertailukelvottomuuden vuoksiMuuttuja kuvaa sosiaali- ja terveystoimen yhteenlaskettuja nettokustannuksia. Toimintakustannuksissa ovat mukana kunnan oman toiminnan, kuntayhtymän tai kuntayhtymien ja näiden ulkopuolelta ostettujen palvelujen kustannukset.
  • 41. Sosiaalinen tasa-arvo –teemaan liittyvät keskeiset nostot Absoluuttinen elinvoima  Pitkäaikaisten 25-64 -vuotiaiden toimeentulotukiasiakkaiden osuus suh- teessa vastaavanikäiseen väestöön kasvoi 22 kaupungissa ja väheni neljässä kaupungissa vuosina 2010-2012 verrat- tuna vuosiin 2005-2009. Toimeentulo- tukiasiakkaiden osuus oli korkein Kot- kassa, Kouvolassa, Helsingissä ja Lah- dessa sekä alhaisin Kokkolassa, Lohjassa, Raumalla ja Porissa.  KELA:n sairastavuusindeksi oli alhaisin Espoossa, Porvoossa ja Vantaalla sekä korkein Kuopiossa, Kajaanissa ja Kotkassa vuosina 2010-2012. Sairasta- vuuserot olivat suuret kahden ääripään välillä: Espoon indeksi oli vain 76,6 (koko maa 100), kun se oli Kuopiossa 114,4  Asuntokuntien väliset tuloerot ovat suurimmat Gini –kertoimen mukaan Helsingissä, Espoossa ja Turussa sekä tasaisimmat Kokkolassa, Kouvolassa ja Vantaalla. Tuloerot tasoittuivat 18 kaupungissa vuosina 2010-2012 verrattuna edelliseen viisivuotisjaksoon.  Sosiaali- ja terveystoimen nettokus- tannukset olivat alhaisimmat Espoossa, Seinäjoella ja Oulussa sekä korkeimmat Kotkassa, Vaasassa ja Helsingissä vuosina 2010-2012. Sote –kustannukset vaihtelivat 2956 (Espoo) ja 3659 (Kotka) euron välillä asukasta kohden. Suhteellinen elinvoima  Toimeentulotukiasiakkaiden osuus väheni Turussa, Kokkolassa, Lap- peenrannassa ja Vaasassa vuosina 2010-2012, mutta kaikissa muissa kaupungeissa kasvoi verrattuna vuo- siin 2005-2009. Toimeentulotuen saajien osuus kasvoi kaksinker-taiseksi Kotkassa ja noin kolman-neksella Salossa ja Espoossa  KELA:n sairastavuusindeksi laski eniten Seinäjoella, Vantaalla, Espoossa ja Porvoossa vuosina 2010-2012 verrat- tuna vuosiin 2005-2009. Sairasta- vuusindeksi nousi eniten Porissa, Lahdessa ja Kokkolassa. Sairastavuusindeksi jäi koko maan keskiarvon alle 15 kaupungissa.  Asuntokuntien väliset tuloerot vähenivät suhteellisesti eniten Helsingissä, Espoossa ja Oulussa vuosina 2010-2012 aikaisempaan kehitykseen verrattuna. Päinvastainen tilanne oli Lohjalla.  Sote –kustannukset nousivat suhteel- lisesti vähiten pääkaupunkiseudulla vuosina 2010-2012. Kustannukset nousivat suhteellisesti eniten Kotkassa, Raumalla ja Porissa. Kustannukset nousivat noin viidenneksellä joka toisessa kaupungissa vuosina 2010-2012 aikaisempaan kehitykseen verrattuna.
  • 43. Tulosten analyysi ① Jokaisen kaupungin sijoitusta verrattiin muuttujittain suhteessa toisiinsa absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman mukaan: jokainen kaupunki sai muuttujakohtaisesti sijoituksen perusteella arvon 1-26. Kaikki muuttujat olivat painottomia eli jokaista teemaa ja muuttujaa käsiteltiin samanarvoisesti. ② Jokaisen muuttujan summapisteet (sijoitukset) laskettiin yhteen absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman mukaan. Kaupunkien summapisteiden minimi oli 20 pistettä (=kaupunki olisi saanut parhaimman arvon jokaisessa muuttujassa) ja maksimi 520 pistettä (=kaupunki olisi saanut heikoimman arvon jokaisessa muuttujassa). ③ Yhteenlasketut summapisteet jaettiin muuttujien määrällä (20), jonka avulla saatiin sijoitusten keskiarvo muuttujakohtaisesti sekä absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman mukaan. ④ Kaupungit jaettiin niiden absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman sijoitusten keskiarvolla jokaisen viiden teeman kohdalla viiteen viidennekseen: paras viidennes, toiseksi paras viidennes, kolmanneksi paras viidennes, neljänneksi paras viidennes ja viimeinen viidennes. Ensimmäisessä viidenneksessä oli kuusi seutua ja muissa viidenneksissä viisi seutua ⑤ Kaupungit jaettiin absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman yhteispisteiden ja muuttujien sijoitusten keskiarvon perusteella järjestykseen. ⑥ Elinvoima-analyysin tuloksia voi tarkastella a) muuttujakohtaisten taulukoiden (20) avulla tai b) absoluuttisen sekä suhteellisen elinvoiman yhteenvetotaulukoiden avulla
  • 48. ABSOLUUTTINEN ELINVOIMA 20 MUUTTUJAN PERUSTEELLA Analyysi: Timo Aro 2015 Kartta: Timo Widbom 2015
  • 53. SUHTEELLINEN ELINVOIMA 20 MUUTTUJAN PERUSTEELLA Analyysi: Timo Aro 2015 Kartta: Timo Widbom 2015
  • 56. Tulkinnat absoluuttisen elinvoiman näkökulmasta ① Kaupunkien elinvoimaa verrattiin samanaikaisesti absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman näkökulmasta. Absoluuttisen elinvoiman kohdalla oli tavoitteena tunnistaa kehitystä mittaavien muuttujien avulla rakenteeltaan vahvimmat ja kilpailukykyi- simmät kaupungit. Absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman muuttujia analysoitiin saman aikaikkunan aikana (2005-2013), mutta keskeinen ero on siinä, että absoluuttinen elinvoima kehittyy keskipitkän ja pitkän aikavälin kuluessa, kun taas suhteellista elinvoimaa on muutosdynamiikan vuoksi mielekästä analysoida vain lyhyellä aikavälillä. ② Absoluuttisen elinvoiman osalta vahvimpaan viidennekseen kaupungeista kuuluivat Espoo, Vantaa, Helsinki, Vaasa, Tampere ja Oulu. Vahvimpaan viidennekseen kuuluivat sekä absoluuttisen että suhteellisen elinvoiman mukaan Vaasa ja Helsinki. Heikoimpaan viidennekseen kuuluivat sekä absoluuttisen että suhteellisen elinvoiman mukaan Kotka ja Kouvola. ③ Absoluuttinen elinvoima perustuu historialliseen kehitykseen, alueellisen työnjaon muodostumiseen ja sijaintiin, jonka ansiosta tietyt alueet ovat olleet vahvoja vuosikymmenien ajan. Absoluuttisen elinvoiman osalta vahvin viidennes kaupungeista ei sisältänyt suuria yllätyksiä aikaisempien kilpailukykytutkimusten perusteella. Samat kaupungit ja kaupunkiseudut olisivat kärjessä tai kärkijoukossa lähes millä tahansa kehitystä kuvaavalla kilpailukykymuuttujalla. Hyvä tilanne perustuu pitkäaikaiseen myönteiseen kehitykseen erityisesti aluetalouden, työpaikkakehityksen, osaamisen ja vetovoiman osalta. Absoluuttisen elinvoiman kohdalla usein yksi myönteinen tekijä vaikuttaa positiivisesti toiseen ja luo kumuloituvia myönteisiä kerrannaisvaikutuksia. Kärkiviidenneksen kaupunkien tunnuspiirteenä oli Vaasaa lukuun ottamatta se, että niillä on ns. alkuetua puolellaan ja ne ovat saaneet vuosikymmeniä kilpailuetua olemalla kansallinen asutus-, työpaikka- ja osaamiskeskittymä, sijainnin ansiosta ja olemalla vetovoimainen asukkaiden, yritysten ja investointien sijaintikohde. Porvoon, Lohjan ja Hyvinkään kaltaiset pääkaupunkiseudun kaupunkien vaikutusalueella olevat kaupungit saivat merkittävää etua sijainnistaan lähellä suuria keskuksia. ④ 26 kaupunkia jaettiin jokaisen viiden teeman kohdalla viiteen viidennekseen niiden saaman eri muuttujien sijoitusten keskiarvon perusteella. Espoo ja Helsinki olivat absoluuttisen elinvoiman osalta vahvimpia: Espoo oli parhaassa viidenneksessä jokaisessa viidessä teemassa ja Helsinki neljässä teemassa lukuun ottamatta sosiaalista tasa-arvoa. Vantaa, Vaasa, Tampere ja Porvoo olivat parhaassa viidenneksessä kolmessa teemassa viidestä. Hyvinkää ja Seinäjoki kuuluivat parhaaseen viidennekseen kahdessa teemassa. Kokkola, Oulu, Rauma, Turku ja Lappeenranta pääsivät parhaaseen viidennekseen yhdessä teemassa. Sosiaalinen tasa-arvo –teemassa oli eniten hajontaa elinvoimaltaan vahvimpien kaupunkien osalta: esimerkiksi pääkaupunkiseudun kaupunkien osalta Espoo ja Vantaa kuuluivat sosiaalisen tasa-arvon osalta parhaaseen viidennekseen, mutta Helsinki jäi heikoimpaan viidennekseen.
  • 57. ⑤ Kaupunkien elinvoimaa verrattiin samanaikaisesti absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman näkökulmasta. Suhteellisen elinvoiman osalta oli tavoitteena tunnistaa muutosdynamiikaltaan ”nosteessa olevat”, muutosherkimmät ja ketterimmät kaupungit. Absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman muuttujia analysoitiin saman aikaikkunan aikana (2005-2013), mutta keskeinen ero on siinä, että absoluuttinen elinvoima kehittyy keskipitkän ja pitkän aikavälin kuluessa, kun taas suhteellista elinvoimaa on muutosdynamiikan vuoksi mielekästä analysoida vain lyhyellä aikavälillä. ⑤ Suhteellisen elinvoiman kohdalla analysoitiin kaupunkien muutos- ja kehitysdynamiikkaa vuosien 2005-2013 välisenä aikana. Suhteellisen elinvoiman kohdalla voi tapahtua äkillisiä ja nopeita muutoksia ylös- ja alaspäin lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Tavoitteena oli tunnistaa ”kovan” elinvoiman lisäksi eniten asemaansa kohentaneet tai positiotaan menettäneet kaupungit. Suhteellisen elinvoiman vahvimman viidenneksen muodostivat pohjalaiskaupungit (Seinäjoki, Vaasa ja Kokkola), Lappeenranta, Kuopio ja Helsinki. Pohjalaiskaupunkien ja Kuopion kehitysdynamiikka on ollut vahvaa 2010-luvun vaihteen jälkeen. Vahvimpaan viidennekseen kuuluivat sekä absoluuttisen että suh- teellisen elinvoiman mukaan Vaasa ja Helsinki. Heikoimpaan viidennekseen kuuluivat sekä absoluuttisen että suhteellisen elinvoiman mukaan Kotka ja Kouvola. ⑥ 26 kaupunkia jaettiin jokaisen viiden teeman kohdalla viiteen viidennekseen niiden saaman eri muuttujien sijoitusten keskiarvon perusteella. Suhteellisen elinvoiman osalta vahvin kaupunki oli Seinäjoki, joka kuului ainoana kaupunkina jokaisen viiden teeman osalta parhaaseen viidennekseen. Suhteellisen elinvoiman osalta hyvään tulokseen pääsivät lisäksi Kuopio, Vaasa, Kokkola ja Helsinki, jotka ylsivät kolmessa teemassa parhaaseen viidennekseen. Pori, Lappeenranta, Rovaniemi ja Kajaani pääsivät kahdessa teemassa parhaaseen viidennekseen. Yhdessä teemassa parhaaseen viidennekseen pääsivät Hyvinkää, Joensuu, Jyväskylä ja Oulu. ⑦ Kaupunkien ketteryys- tai kimmoisuuskyky vaihteli merkittävästi vuosien 2005-2013 välisenä aikana. Viime vuosien aikana eniten positiotaan suhteessa aikaisempaan kehitykseen nostivat parhaimman viidenneksen (Seinäjoki, Vaasa, Kokkola, Lappeenranta, Kuopio ja Helsinki) lisäksi muun muassa Pori ja Rovaniemi. Suhteellisen elinvoiman osalta parhaiten menestyneet kaupungit ovat kyenneet parhaiten (=herkimmin) reagoimaan talouden suhdannevaihteluihin tai häiriöihin. Metsä- ja ICT-teollisuuden raju rakennemuutos ilmenee siinä, että Kouvolan ja Kotkan suhteellinen elinvoima laski ja Salon romahti. Toisin sanoen Kouvolan, Kotkan ja Salon kaltaiset rakennemuutospaikkakunnat eivät ole toistaiseksi kyenneet riittävästi joustamaan tai toipumaan yhden toimialan rakennemuutosshokista. Kokkola ja Pori ovat taas esimerkkejä alueista, jotka ovat kyenneet ”palautumaan”, uusiutumaan ja monipuolistamaan toimialarakennettaan pitkän rakennemuutoksen seurauksena. Tulkinnat suhteellisen elinvoiman näkökulmasta