1. ennakoinni asiantuntija, DI
Keijo Rajakallio (ent. Mäkelä)
Kamppiaistie 3 as 5 26.2.2010
00660 Helsinki
044-2537205
keijo.rajakallio@windowslive.com Teksti Futuraan 1/2010
Suomalainen työelämä 2030
Vuosi 2030 on kohta käsillä, asiat etenevät ajallaan. Noin 30-vuotta sitten ehdotin
Arto Heinosen kanssa Helsingin Sanomissa korkeakoulujen eli nykyisten
yliopistojen valintakokeista luopumista. Tätä kirjoitettaessa asiasta sentään jo
keskustellaan. Ehdotimme myös, että kullakin korkeakouluopiskelijalla tulisi olla
kerrallaan vain yksi korkeakoulupaikka, minkä toteuttamiseen kului aikaa noin 20
vuotta. Seuraavassa artikkelissa esitetään näkemys, että vuonna 2030 opiskelijat
valitaan kansainvälisiin nettiyhteisöihin.. Nämä esimerkit kuvaavat aikajänteen
pituutta innovatiivisessa ennakoinnissa. Seuraava teksti perustuu syksyllä 2009
Kirjamessuilla palkittuun kirjoitukseen, Suomalainen työelämä 2030.
Kirjoituskilpailun järjesti Tulevaisuudentutkimuskeskus.
Muutos vuoteen 2030 eli 20 vuodessa ei ole suuri. Rakenteet muuttuvat tai ovat
muutettavissa sittenkin hitaasti, pinnan alla jotain tapahtuu. Pääosa vuoden 2030
työvoimasta on jo nyt työmarkkinoilla. Heidän arvojen uudistaminen ja uudenlainen roolitus
on hidas ellei mahdoton prosessi. EU:n kehittymättömät maat ovat myös työelämän
muutoksen hidaste.
Tarkastelussa vuosi 2030 on otettu viitteelliseksi ajankohdaksi tunnistamatta
täsmällisemmin milloin työn murros käytännössä ajoittuu. Ennakoinnissa pulmallista ei ole
niinkään sen tunnistaminen, mitä on tulossa vaan vastaus kysymykseen, milloin jokin
megatrendi realisoituu. Kaikkiaan esitetyt uudet näkökulmat ja painotukset toteutuvat
pikemminkin vuoden 2030 jälkeen kuin siihen mennessä. Uudistumisen ajankohtaan
viittaa myös se, että suurten ikäluokkien osuus väestöstä alkaa tuolloin nopeasti
pienentyä. Väestö tosin ikääntyy vielä 2050 vuonnakin.. Työvoima modernisoituu uusien
ikäluokkien virratessa työmarkkinoille hitaasti, koska pääosa haaskaantuu välttämättömän
perinteisen työvoiman poistuman korvaamiseen.

2. Muutoksen ydin tuotantoverkostoissa
Katsottuna taaksepäin 20 vuotta merkittävin muutos on ollut verkostoituminen eli
tuotannon klusterirakenteiden muodostuminen. Valitettavasti tätä ei ole juuri lainkaan
ymmärretty, ei edes logistiikan merkitystä. Esimerkiksi uudet työpaikat on tunnistettavissa
vain tuotantoverkostojen analyysien kautta. Virallinen ennakointi, kuten hallituksen
ennakoinnin politiikkaohjelma, ei tunnista edes ilmiön olemassaoloa saati luonnetta.
Ammattiliitot tuskailevat pätkätöiden kanssa ymmärtämättä tai haluamatta ymmärtää
muutoksen väistämättömyyttä.
Vuonna 2030 verkostoitumisprosessi on edennyt niin pitkälle, että huomio kiinnittyy
verkostojen tehokkuuteen ja verkostoitumisen kustannuksiin. Verkostoitumiseen sisältyy jo
nyt runsaasti kalliita turhia palavereita ja väärinkäsityksiä viestinnässä. Verkostot
perustuvat luottamukseen, mikä usein pettää.
Kehitetään uusia verkostoitumismalleja, jotka perustuvat verkkoyhteisöihin. Kysymys on
uusista kulttuureista ja alakulttuureista, ei vain yhteistyöstä tai alihankinnasta.
Merkityksellistä on, että asiakkaat ja kulutus luetaan osaksi tuotantoverkostoa eli klusteria.
Kanavien (sähköposti, blogit, pikaviestit, Facebook, verkkolehdet) määrä lisääntyy
edelleen, jolloin kaikkien kanavien seuraamiseen ei työntekijän aika riitä. Internet saattaa
nykymuodossa hajota ja järjestäytyä uudelleen verkkoyhteisöiksi. Paluu kohti
kansallisuuden ja protektionismin korostumista on saattanut jo alkaa, Pohjoismaiden
yhteistyön herääminen on heikko signaali tähän suuntaan. Uudistuneella internetillä on
joka tapauksessa merkittävä rooli käytännössä kaikissa vuoden 2030 ammateissa ja
työtehtävissä.
Tietoteknologiasta tulee sulautettua, huomaamattomampaa ja arkista. Näin kävi
aikoinaan lankapuhelimelle. Tekstiviestikin keksittiin ja sittemmin vähin äänin unohdettiin,
kun lennätin yli sata vuotta sitten otettiin käyttöön. Kyseessä on nyt koko työvoimaa
koskettava suuri ja helpolta näyttävä mutta käytännössä vaikea
kommunikaatiovalmiuksien ja johtamisen oppimishaaste, teknologian kadotessa näkyvistä
pinnan alle. Meneillään oleva tietoteknologinen kehitysaalto laantuu vuoteen 2030

3. mennessä. Suuri haaste on toki informaatiomassojen hallinta. Tietoteknologian voittokulku
jatkuu taustalla, mutta aidosta tietoyhteiskunnasta ei ole vielä 2030 juurikaan havaintoja.
Kulttuuri säilyy mediapainotteisena. Sisällöissä palataan askel taaksepäin
menneeseen. Hyvien kertomusten arvostus kasvaa, lukemattomien älämölökilpailujen
määrä tv-tarjonnassa vähenee. Tämäkään ei takaa, että otettaisiin lyhyttäkään askelta
kohti tietoyhteiskuntaa, missä kehityksessä kirjoitustaidon ja sittemmin kirjapainotaidon
sekä viimeisimpänä kansakoulun perustaminen ovat olleet tietoyhteiskuntakehityksen
merkittävimmät innovaatio. Uuden tietoteknologian mahdollisuuksia ei ole kyetty
realisoimaan.
Myös ideologioita ja ideologisia johtajia kaivataan. Uudet tai uusvanhat ideologiat
murtautuvat läpi. Järjetöntä kulutusta vähemmän ihannoivan islamin rooli kasvaa. Myös
luontoperäiset ideologiat ja huhuille perustuvat valeideologiat nousevat esiin. Maapallon
väestöräjähdys on 2030 pikemminkin keskiössä kuin sen seuraamus, ilmastonmuutos.
Bio-, nano- ja geeniteknologia tuovat uutta, esimerkiksi syöpä voitetaan yhä
useammin, terveyden reaaliaikainen seuranta lisääntyy ja keskimääräinen elinikä pitenee.
Fossiilisten polttoaineiden käyttö minimoidaan, jolloin tuotanto sijoittuu
maantieteellisesti uudella tavalla ja tuotantotavat muuttuvat oleellisesti. Esimerkiksi
energiaintensiivinen metallinvalmistus voi keskittyä halvan aurinkoenergian Afrikkaan.
Tämä kuvaa hyvin ennakoinnin luonnetta eli kysymys on loogisesta päättelystä ja
rationaalisista ratkaisuista. Nyt ennakoinnissa vastuunotto väistetään ja omat
ennakointiongelmat ulkoistetaan jos jonkinlaisilla ennakointiprosesseilla, loputtomalla
datankeruulla, yrityskyselyillä ja seurustelufoorumeilla.
Väestö ja perustarpeet kestävä lähtökohta
Tänä vuonna (2010) syntyneet ovat 20-vuotiaita vuonna 2030. Koulutusputket nopeutuvat
nykyisestä usealla vuodella, joten korkeakoulututkinnon suorittaneet tulevat työmarkkinaan
20-25-vuotiaina.
Suurin hoivatyövoiman tarve ajoittuu 2020-luvun lopulle. Yli 65-vuotiaiden määrä kasvaa
nykyisestä lähes miljoonasta lähes 1,5 miljoonaan vuoteen 2030 mennessä. Yli 80-
vuotiaiden määrä lisääntyy runsaasta 200 000:sta yli 400 000:een. Vuosina 1945–1950
syntyneet suuret ikäluokat ovat nyt 60–65-vuotiaita ja 80–85-vuotiaita vuonna 2030.

4. Suuret ikäluokat ovat silloin vaikeimmin hoidettavassa iässä. Yli 100-vuotiaitakin on
nykyiseen verrattuna sekä henkilömäärinä että suhteellisesti enemmän.
Eläkeikäisissä on runsaasti työhaluisia. Ikääntyneiden määrän ja suhteellisen osuuden
kasvu on samantapainen toisen maailmansodan käyneissä maissa. Tuotteet, palvelut,
markkinat ja brändit taipuvat kohtalaisen varakkuuden omaavan seniorikunnan mukaan.
Yhteiskuntaa voi nimittää vuonna 2030 senioriyhteiskunnaksi. Tietoyhteiskunta ei ole
edelleenkään mielekäs näkökulma.
Väestön perustarpeet ovat kestävä lähtökohta tulevalle työelämälle. Tässä ei
tarkastella mahdollisten totaalisten riskien kuten luonnonmullistusten tai
ydinvoimaonnettomuuksien realisoitumista. Samoin ei arvailla verkkosodan ja –terrorismin
toteutumista. Kehittyneissä yhteiskunnissa mahdollisten fyysisten sotien painopiste on
iskuissa vedenjakeluun tai tieto-, energia- ja logistiikkaverkkojen kaatamiseen.
Vaikeasti ennakoitava muutos liittyy arvoihin. Voidaan puhua noin 20 vuoden
elinkaarista. Tämän verran kesti sosialistis-humanistinen ajattelu 60-luvulta lähtien. Nyt
yltiöyksilöllinen arvomaailma on elänyt noin 20 vuotta. Seuraavassa aallossa kysymys on
humaaneista joskin keskenään kilpailevista verkostoyhteisöistä. Osana tätä prosessia on
mahdollista perinteisten uskontojen nousu. Uskonto on samalla ymmärrettävä laajasti. Nyt
valtauskonnon sisältö on kasvava aineellinen kulutuskulttuuri, mikä megatrendi väestö- ja
ympäristösyistä palautuu perustarpeisiin.
Globaali tausta
Globaaleissa muutoksissa, ilmastonmuutos mukaan luettuna, 20 vuotta on lyhyt aika.
Aasian nousun jälkeen on ennakoitavissa kehitystä Afrikassa, jossa on sekä halpaa
työvoimaa että aurinkoenergiaa.
Globaali muutos etenee ilman suurta dramatiikkaa. Suomessa valmistetaan korkeaa
osaamista vaativaa pienten sarjojen kalliita vientituotteita samoin kuin nyt hissejä ja
konttinostureita. Läpimurtoja saavutetaan myös elintarvikkeissa, esimerkiksi vesi voi olla
huipputuote. Korkean osaamisen kuten terveyspalvelujen viennissä on
työlliyyspotentiaalia. Palveluvienti on jäänyt teollisuuden viennin jalkoihin.
Kaikki klusterit eli tuotantoverkostot tulee käydä läpi sekä kilpailukyvyn että viennin
näkökulmasta. Logistiikka on useissa klustereissa ratkaisevassa roolissa.

5. Palveluklustereissa tämä tarkoittaa esimerkiksi halpalentojen hyödyntämistä, sekä
asiakkaiden, kuten potilaiden että työntekijöiden liikuttamisessa.
Vuoteen 2030 mennessä ehditään kokea meneillään olevan taantuman jälkeinen
nousukausi, jota taas seuraa taantuma. 1930-luvun laman toistuminen on mahdollista,
mikä voi realisoitua jo nyt. Taantumalla on myös hyvä puoli, koska tarjoutuu tilaisuus
muuttaa rakenteita ja siirtää painopisteitä järkevämmiksi. Nousukauden ongelma näyttää
olevan hype eli uutta tuotantoa luodaan perustuen mielikuviin vailla aitoja tarpeita. Pelurit
nousevat sankareiksi.
Työpaikat painottuvat palveluihin
Elinkeinorakenteen peruselementit säilyvät seuraavat 20 vuotta: 1) luonnonvara-alat, 2)
teollisuus ja rakentaminen sekä 3) palvelut. Rakennemuutokset ovat ilmeisiä.
Kaivostoiminta lisääntyy, koska raaka-aineita kaivetaan yhä köyhemmistä lähteistä ja
vanhoista kaatopaikoista. Venäjän pohjoisten luonnonvarojen käyttöönotto työllistää myös
suomalaisia.
Viljelyn energiakäyttö lisääntyy. Metsitystä voidaan lisätä myös kaupungeissa. Nyt
istutetuista metsistä on lähinnä maisemallista hyötyä 20 vuodessa. Toki puut sitovat
hiilidioksidia.
Suomen ja Keski-Euroopan teollisuudesta katoaa kokokoonpanon mekaaninen
massatuotanto, joka on helposti siirrettävissä halpatyön maihin. Tuototantoprosesseja
voidaan johtaa paikkariippumattomasti, vaikka Suomesta. Haasteena on globaalisti
hajautetun tuotannon etäjohtaminen.
Kilpailu johtajapaikoista on kova niin korealaisten, saksalaisten, amerikkalaisten kuin
pohjoismaalaistenkin kesken. Johtajavalinta on vähän samantapainen asetelma kuin on
nyt Formula 1 kuljettajien kohdalla. Ehkä johtajien pitää tuoda mukaan muuta lisäarvoa
kuin oma osaamisensa, esimerkiksi omistajuus ja asiakkaat.
Rakentamista ei voi kokonaan siirtää pois Suomesta. Jonain päivänä kuitenkin laiva
tuo valmistaloja Suomeen. Helpoiten tuotavissa ovat asuntolaivat.

6. Kysymys on kilpailukyvystä tuommeko vai teemmekö itse, mikä koskee kaikkia
tuotannonaloja monisäikeisesti. Joudutaan jo ennen vuotta 2030 tilanteeseen, jolloin
palkat alkavat laskea. Siirrytään kasvun logiikasta alasajon logiikkaan.
Alasajon tilanteessa työn mielekkyys ja miellyttävyys ovat työn valinnan ja teon
keskiössä. Ilmiönä tämä ei ole uusi. Meillä tehdään jo nyt runsaasti vapaaehtoistyötä,
laman aikana moni jää työttömäksi tai lomautetuksi. Alasajon logiikka voi olla suurin
muutos, mitä työnteossa tapahtuu. Ei palkan pieneneminen sinällään ole iso asia, vaan
seuraamukset, kuten vaatimukset työn sisältöön ja työaikoihin. Onko mahdollista siirtyä 4-
päiväiseen työviikkoon ja työn jakamiseen? Joskus työviikko oli 7-päiväinen, pitkään 6-
päiväinen ja on nyt totuttu 5-päiväiseen.
Palvelut voidaan jakaa kahteen ryhmään: 1) palvelut, joissa läsnäolo on välttämätöntä
ja 2) paikkariippumattomiin nettipalveluihin. Jako on teennäinen, koska nämä kulkevat käsi
kädessä. Sähköiset palvelut ovat tulevaisuudessa puheohjattuja.
Sähköiset palvelut ovat oppivia, esimerkiksi nettikauppa tietää muutaman ostoskerran
jälkeen melko tarkkaan, mitä asiakas on seuraavalla kerralla ostamassa. Nykymuotoisista
bulkkikaupoista moni häviää, kun kauppa siirtyy nettiin ja automatisoituu. Erikoiskauppojen
merkitys korostuu. Koskettaminen ja kokeileminen kiinnostaa, mutta kuka haluaa
kosketella maitotölkkejä.
Vuonna 2030 harva näkee enää rahaa kuin valokuvissa. Tämä ei työn tekemiseen
vaikuta. Pankkikonttorit häviävät. Toimitaan virtuaalisesti. Rahan häviäminen näkyvistä
helpottaa uusien rahoitustuotteiden luomista. Mikä tahansa yritys voi toimia pankkina,
kunhan keksii oman tuotteen. Huijausten riski kasvaa. Pankki- ja pelitoiminnan välillä ei ole
suurta eroa. Mitään merkittävää ei tapahdu niin kauan kuin pankki- ja pelitoiminta ovat
tiukasti säänneltyjä. Vakuutustoiminta kasvaa rajusti ja asemoituu jonnekin pankkien ja
pelien väliin. Vuonna 2030 virtuaalisia rahoitusasiantuntijoita on paljon ja he toimivat
erilaisissa organisaatioissa. Todennäköisesti Suomeen jää vain pari perinteistä
kansainvälisen ketjun pankkia.
Korkeakulttuuri jatkaa elämäänsä entiseen tapaan. Ooppera tai sinfoniaorkesteri ei
muuksi muutu. Korkeakulttuuri on näkyvä ja kansalaisille tärkeä, mutta määrällisesti
työllistäjänä se ei ole merkittävä. Suuret ikäluokat pelastavat käynneillään teatterit. Mitä
enemmän kulttuuria tai tavanomaista työtä siirtyy nettiin, sitä enemmän tarvitaan
kohtaamisia. Kokoontumisen syitä on lukemattomia. Rock-konsertit tai uskonlahkojen

7. kokoontumiset ovat jo nyt massatapahtumia. Tilaisuudet työllistävät etenkin
vapaaehtoistyöntekijöitä.
Vapaa-ajan lisääntyminen on megatrendi. Suurin lisäys tulee eläkeikäisten määrän
kasvun myötä. Olipa kyseessä tanssi tai golf, jälleen nousee esiin läsnäolon ja
kohtaamisen tarve. Sekä välineiden valmistus että itse palvelujen järjestäminen ovat
kasvavia liiketoiminta-alueita. Näitä toimintoja ei voi siirtää nettiin. Vapaa-ajassa ovat
fyysisen toiminnan ja työn nopeimmin kasvavat alueet vanhusten hoivan ohella.
Tietoturvayrityksillä on edessä loistava tulevaisuus. Nettirikollisuus ja terrorismi
lisääntyvät. Osa maanpuolustuksesta sidotaan pelkästään netin turvallisuuden
varmistamiseen. Ehkä syntyy uusi ”aselaji”, ei pelkästään edelleen laajeneva liiketoiminta-
alue. Tietoturvallisuus on iso asia.
Suurten ikäluokkien eläköitymisen myötä virkamiesten määrä vähenee oleellisesti.
Tähän liittyy nykyinen kuntien yhdistyminen. Kuntapalvelujen ulkoistaminen ei työn
tarvetta vähennä. Virkamiehiä työllistää nyt runsaasti hankintojen näennäinen
kilpailuttaminen, mikä järkevöityy vuoteen 2030 mennessä. Myös keskus- ja aluehallinnon
kaksin- ja kolminkertaisesta poliittisperustaisesta miehityksestä luovutaan.
EU:lla on elinaikaa hyvinkin vielä 20 vuotta, vaikka euron elinkaari voi olla lyhyempi.
Työ on virtuaalista. Suomi on ollut EU:n jäsen kohta 15 vuotta, ja vieläkin opetellaan
alkeellisia viranomaiskäytäntöjä. Reskontramerkonomit johtavat käytännössä miljoonien
EU-projekteja. Vuoteen 2030 mennessä tavoitellut käytännöt on opittu.
Visioksi asettuu uusi EU-virkamies. Pankit voivat hoitaa rahoituksen, mikä nyt tehdään
byrokraattisesti ministeriöissä ja aluehallinnossa. Uusi EU-virkamies arvioi ensimmäiseksi
direktiivin vaikutukset ja tulkinnan kirjon sekä aktiivisuuden tai passiivisuuden
soveltamisessa. Virkamiehen työ on luovaa työtä, ei keskinkertaisten juristien yksioikoista
direktiivien sisälukua. Tosin 20 vuodessa laaditaan monta monituista direktiiviä. EU on
edelleenkin suuri direktiivi- ja projektitehdas. Tämän takia EU-virkamiehiä tarvitaan
runsaasti.
Työympäristöt
Työympäristöjä ovat 1) paikkasidonnaiset kuten sairaalat, 2) paikkariippumattomat sekä 3)
osittain paikkasidonnaiset työpaikat. Etätyötä vastustetaan, koska perinteisillä

8. työyhteisöillä halutaan peittää työn tuloksettomuus, mitä etätyössä ei voi olla. Etätyössä
narsistit ja työpaikkakiusaajat eivät juhli.
Paikkariippumattoman työn läpimurtoa odotetaan. Läpimurto tulee mahdolliseksi, kun
suuret ikäluokat eläköityvät. Tällöin nuoremmat ikäluokat roolittavat työelämää uudelleen.
Teknisesti etätyö on ollut mahdollista 20 vuotta, mutta toteutuminen on ollut hidasta. Hyviä
esimerkkejä löytyy muutama kuten matkamyynti tai verotus. Murrostekijöiden syyt
saattavat löytyä ympäristöstä. Nyt lähes kaikki ryntäävät aamulla työpaikoilleen ja
vastaavasti poistuvat iltapäivällä samaan aikaan. Kun liikenne jaetaan tasaisemmin ympäri
vuorokauden, selvitään nykyisellä infrastruktuurilla. Myöskään 2030 yksityistetyn
rautatieliikenteen lumiongelmat eivät juurikaan haittaa tuotannollista toimintaa.
24h-toiminnot lisääntyvät. Työn kohde tai palvelun asiakas voi olla millä
aikavyöhykkeellä tahansa. Kääntäen, esimerkiksi paperikoneita tai dementikkoja voidaan
valvoa päivätyönä eri aikavyöhykkeiltä ympärivuorokautisesti.
Paikkasidonnaisia työympäristöjä on jatkossakin runsaasti luonnonvara-aloilla,
teollisuudessa, hoivatyössä ja koulutuksessa. Asiakkaan paikan mukaan määräytyvät työt
kuten hoivatyöt lisääntyvät.
Virtuaaliset työt ovat lähinnä hallintoon sekä nettikauppaan- ja palveluihin liittyviä. Osin
paikkariippuvia työympäristöjä juontuu perhesyistä, kuten pienten lasten koulunkäynnin
kiinnittymisestä tiettyyn paikkaan.
Työympäristöt voidaan jakaa paikan mukaan neljään ryhmään: 1) kaupungit, 2)
maaseutu, 3) ulkomaat ja 4) työpainotteiset oppimisyhteisöt.
Nyt kaupunkien keskustoja tyhjennetään rakentamalla lähitienoille suuria
kauppakeskuksia peltomarketteineen. Tämä trendi kääntyy. Työpaikat, erikoiskaupat ja
myös asunnot löytynevät keskustoista.
Maaseudulle syntyy kaupunkien liepeille eläviä kyliä, jotka ovat sosiaalisia ja
turvallisia. Kylissä elää niin lapsiperheitä kuin vanhuksiakin. Työ on usein etätyötä, mutta
myös paikallista palvelutyötä.
Paikkariippumatonta työtä voi tehdä myös ulkomailla. Osa menee talveksi esimerkiksi
Ranskaan. Osa hakeutuu ulkomaisiin työyhteisöihin, vaikka työ tehdäänkin suomalaisille
yritykselle. Toisin sanottuna työntekijä kiertää ympäri maailmaa erilaisissa yhteisöissä
hakien elämyksiä ja innovaatioita.

9. Tulevaisuudessa opiskelijoita ei valita koulutuslaitoksiin ja koulutusohjelmiin, vaan
työelämään kytkeytyneisiin kansainvälisiin verkkoyhteisöihin. Tutkinnot suoritetaan
verkkoyhteisöissä, joilla on käytettävissä koko koulujärjestelmän opetustarjonta ja –tuki.
Tämä on uusi tapa opiskella ja tehdä työtä toisiinsa nivoutuen.
Työnyöntekijöillä on sähköinen osaamis-ja pätevyyskortti, josta ilmenee työntekijän
tosiasiallinen osaaminen. Työntekijät kerryttävät jatkuvasti pätevyyttään, joko syventäen
erityisosaamistaan tai lisäten moniosaamistaan. Kullakin on oma brändi. Työntekijät eivät
ole harmaata massaa vaan joukko persoonallisuuksia.
Kun kaikkien osaamisprofiilit, pätevyydet ja brändit ovat selvillä, työvoiman rekrytointi
on helppoa. Oikea osaaminen saadaan oikeaan paikkaan, mikä JOT -periaate on
johtoajatus koulutuksenkin kehittämisessä. Henkilö voi työskennellä useammassa
yrityksessä tai muussa organisaatiossa rinnakkain. Työntekijää ei sidota vain yhteen
organisaatioon, vaikka työntekijä sitoutuu työhön kunkin työantajan edellyttämällä tavalla.
Kysymys on osaamisen logistiikasta, mikä on koulutuksen kehittämisen suurin haaste
tulevina vuosikymmeninä.
Työtehtävät
Työtehtävien tyypit säilyvät ennallaan: tarvitaan 1) johtajia, 2) asiantuntijoita, 3) toteuttajia
sekä 4) avustavia työntekijöitä. Työ tehdään tiimeissä, myös etätyö. Moniosaajilla on iso
rooli.
Johtajia on strategisen tason klusterijohtajia, erityisalojen asiantuntijajohtajia sekä
operatiivisen tason logistiikkajohtajia. Klusterijohtajan tulee hallita koko tuotantoverkosto
monine osa-alueineen. Tukena hänellä on osa-alueiden asiantuntijat. Johtajat jakavat
johtajuutensa muiden johtajien kanssa. Yksinjohtaminen ei onnistu.
Logistiikkajohtajien tulee hallita paitsi työvaiheiden ja resurssien logistiikka niin myös
tuotantoprosessin osaamisen logistiikka. Oikean osaamisen on oltava oikeassa paikassa
oikeaan aikaan. Tämäkin johtaminen vaatii holistista näkemystä. Logistiikkajohtaminen
laajasti ymmärrettynä, eli ei vain tavaralogistiikkana, on erityinen haaste
ammattikorkeakouluille.
Asiantuntijat suunnittelevat, kehittävät, luovat itse innovaatioita sekä kopioivat ja
varastavat niitä kuten nytkin. Samoin toteuttajilta vaaditaan erityisosaamista,

10. tilanteenhallintaa ja nopeutta kuten nytkin. Myös toteuttajien on ymmärrettävä
logistiikkajohtamisen idea kuten myös toiminnan ympäristövaikutukset.
Avustavat työntekijät ovat moniosaajia, jotka tarvittaessa, kuten kriisitilanteissa,
kykenevät vailla muodollista pätevyyttä paikkaamaan myös toteuttajia. Ammattikuntien
väliset harmaat alueet tunnistetaan ja tunnustetaan.
Erityinen piirre on valvontatyön lisääntyminen. Kysymys on ympäristön tilasta,
liikenteestä tai vanhuksista. Valvontaa tehdään älykkäiden monitorien kautta, mutta usein
työ edellyttää myös läsnäoloa, haistamista, maistamista ja koskettamista. Ympäristön tilan
seuraaminen voi olla hyvinkin vaativa tehtävä. Valvontatehtäviin voidaan rekrytoida
eläkeiäkästäkin työvoimaa.
Työn merkitys mielekkyydessä
Työn merkitys tuskin muuttuu 20 vuodessa merkittävästi. Tiedämme nyt jo työelämään
siirtyneiden työorientaation. Vastasyntyneiden tulevaa orientaatiota voimme vain arvailla.
Toimeentulo säilyy keskeisenä perustana työlle. Myös sosiaalisen kanssakäymisen
näkökulmasta työllä on suuri merkitys.
Jokainen sukupolvi ja lähes jokainen yksilö haluaa omalla tavallaan jättää jälkensä
historiaan käytännön tekoina. Työ on tässä pääkeino. Ehkä sukupolvet haluavat jättää
jälkensä myös maailmanhistoriaan kuten Egyptin pyramidien rakentajat. Nyt legendoja
ovat verkostopyramidien rakentajat, huijarit. Köyhemmille elämän tarkoitukseksi näyttää
riittävän Siwan ruokakassi, keskiluokalle nelivetomaasturi.
Osa jättäytyy työn ulkopuolelle ja etsii muita elämäntapoja tai syrjäytyy päihteiden
käytön takia. Vaihtoehtojen etsintä on ymmärrettävä kritiikiksi nykyiselle raadolliselle
työelämälle. Kun työn mielekkyys kasvaa, myös työn arvostus kasvaa.
Kahdessakymmenessä vuodessa moraalikoodit eivät paljon ehdi muuttua, mutta
esimerkiksi työpaikkakiusaaminen voidaan kitkeä pois samaan tapaan askel askeleelta
kuten on eliminoitu tupakointia.
Työ mielekkyyden lisäämisen haaste on iso. Julkisella sektorilla on paljon byrokratiaa,
minkä vastine erityisesti tietoteknologiassa ja viestinnässä on hype. Työelämän akuutti
ongelma on se, että työvoimaa on tarjolla noin 2,5 miljoonaa, kun tarpeellisia työpaikkoja
on enintään 1,5 miljoonaa.

11. Harmaat virkamiehet ovat todella nerokkaita keksimään näennäisesti tarpeellista työtä,
olipa kysymys maanmittauksesta tai työnvälityksestä. Yksityisellä sektorilla kaupan
toimiala on kasvanut tolkuttomasti ja tarpeettomasti, mikä onkin kiintoisan työvoimareservi
tuleville hoiva-alojen työvoimatarpeille. Todennäköisesti kaupat tulevat vastamaan yhä
enemmän myös hoivapalveluista, pienkauppojen valuessa pizzerioiden tapaan
maahanmuuttajien käsiin.
Pizzeriat ovat myös erinomainen ja ainoa esimerkki, jossa on ratkaistu elintarvikkeiden
verkkokaupan logistiikka. Vitosen pizza saadaan kuljetettua kotiovelle, mutta viidenkympin
ostoskassia ei. Verkkokaupan logistiikassa on valtava potentiaali myös taksiyrittäjille.
Työn rooli
Työ on yhteiskunnan olemassaolon ja kehittymisen perusta. Tämä koskee myös yksittäistä
työntekijää.
Työn rooliin tulee lisää joustavuutta työntekijän näkökulmasta. Nyt massat
työskentelevät, ovat lomalla ja vapaalla samoihin aikoihin. Työ monimuotoistuu ja voi
pilkottua lähes miten pieniin jaksoihin tahansa. Teoreettisen päivätyön rinnalle haetaan
aktiviteetteja sekä konkreettisesta kädentyöstä että muiden kohtaamisesta eli
palvelutyöstä. Työkäsitys ei säily monoliittisena, 8 tunnin askareena.
Nykyiseen työkulttuuriin liittyy monia pulmia: kilpailu, kiire, kateus, kiusaaminen,
läpinäkyvä itsekkyys, itsetunnon vajaus, epätarkoituksenmukaisten ja epämielekkäiden
sosiaalisten riippuvuuksien luominen kuten narsismi. Johtamisen kriisi on syvä. Myös
täydellistä osaamattomuutta on paljon, työsuhde perustuu turhan usein pelkästään
suhteisiin. Korruptio on pikemminkin lisääntymässä kuin vähenemässä. Nämä ovat syvällä
kulttuurissa. Suuri osa ongelmista kuten kateus tai narsismi ovat ns. ikuisuuskysymyksiä,
jotka eivät 20 vuodessa poistu. Työkin on usein pelaamista, jonka säännöt ja rakenteet
tuketuvat sosiaalisiin vääristymiin kuten tekokiireeseen, hyväksikäyttöön ja suoranaiseen
huijaamiseen.
Lähtökohtana työelämän muutoksessa ja kehittämisessä tulee olla usko hyvään,
oikeudenmukaisuuteen, rehtiin yhteistyöhön, heikompien tukemiseen, innovaatioiden
yhdessä luomiseen, luonnon kunnioittamiseen ja moneen muuhun. Toivottavasti nämä

12. arvot, ihmiskunnan historian mittaiset ihanteet ovat pinnalla taas vuonna 2030. Nyt
keskustelun kärjeksi riittää homoliittojen siunailu ja siunaamattomuus valtiokirkon piirissä.
Loppusanat
Työn sisältö, tekotapa ja paikkakin muuttuvat. Muutos etenee pinnana alla. Muutoksia on
kulloisenakin hetkenä vaikea tunnistaa. Elinkeino- ja ammattirakenteissa muutokset
näyttäytyvät hitaina. Todennäköisesti elinkaaret pitenevät myös tietoteknologiassa, jossa
muutoksen nopeus on nyt poikkeuksellisen suuri. Tietoteknologia myös imeytyy tuotteisiin,
tuotantoprosesseihin sekä ihmisten arkeen melko huomaamattomaksi.
Palataan elämän alkulähteille, perustarpeisiin. Läsnäololla ja toisen ihmisen
kohtaamisella kuten myös fyysisellä tekemisellä on suuri merkitys. Oikeastaan mikään työ
ei kokonaisuudessaan piiloudu verkkoihin tai virtuaalimaailmaan. Työn laadullinen muutos,
mielekkyyden lisääminen on suuri haaste. Työelämän raadolliset pulmat tiedetään ja
koetaan päivittäin, vaikka niistä puhuminen on kiellettyä, satiiri ja sarkasmi vain muutaman
mediapellen etuoikeus.
Parissa kymmenessä vuodessa moni asia ei ehdi muuttua. Puhuminen kaiken
muuttumisesta, ennakoimattomuudesta ja hektisyydestä osoittaa vain puhujan
sivistymättömyyttä. Kiire on näennäistä, pakenemista. Yhtäältä vuoteen 2030 on aikaa,
yhtäältä vuosi 2030 on jo tässä ja nyt.