12/2013 "Asuntorakentamisen tulevaisuus ja visiot" Turun Sanomat Studia Generalia TS-lehtitalo Artukainen, Turku

1. ASUNTORAKENTAMISEN
TULEVAISUUS JA VISIOT
03.12.2013
TS STUDIA GENERALIA
SINI KOTILAINEN
ARKKITEHTI SAFA, PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ
sini.kotilainen@tut.fi
040 849 0427
ASUNTORAKENTAMISEN TULEVAISUUS JA VISIOT: Ratkaisumalleja tulevaisuuden asuntorakentamisen haasteisiin.
Studia Generalia Turun Sanomien toimittajille 3.12.2013, Turku
MISTÄ TULEVAISUUDESTA PUHUTAAN?
TÄMÄ HETKI
LÄHITULEVAISUUS
KAUKAINEN TULEVAISUUS
UTOPIAT JA DYSTOPIAT
Tulevaisuuksia on yhtä monia kuin sen ennustajiakin. Menneen kehityksen ja ennusteiden valossa voidaan kuitenkin hahmottaa
erilaisia tulevaisuuden asumisen mahdollisia kehityspolkuja.
Tämä esitys pyrkii kartoittamaan pikemminkin lähitulevaisuuden asumisen mahdollisia kehitysnäkymiä, kun pitkän
aikaulottuvuuden ennusteita. Esityksessä eritellään jo nyt paikoin toteutuneita ratkaisumalleja, jotka joiltain osin vastaavat
tulevaisuuden asuntorakentamisen moninaisiin haasteisiin. Esityksessä korostetaan kaupunkimaisen asuntorakentamisen
ratkaisuja.

2. NÄKÖKULMIA ASUNTORAKENTAMISEN HAASTEISIIN?
IKÄÄNTYVIEN
MÄÄRÄ KASVAA
PERHEMUODOT
ERILAISTUVAT
LIIKKUVUUS
LISÄÄNTYY,
KAUPUNGISTUMINEN
JATKUU
TYÖN JA VAPAA-AJAN
SUHTEET
MUUTTUVAT
ASUNTOVARALLISUUDEN
MERKITYS MUUTTUU
PIENTEN
ASUNTOKUNTIEN MÄÄRÄ
KASVAA
ENERGIA- JA
ASUMINEN JA TYÖNTEKO
LUONNONVARAKRIISI
MONIPAIKKAISTUU
YKSILÖN JA ERILAISTUMISEN
AJAN ESIINNOUSU
Kun 1900-luvun asuntorakentamisen päätavoitteena oli riittävien asumisolojen turvaaminen kaikille, 2000-luvun
asuntosuunnittelussa etsitään ratkaisuja hyvin toisenlaisiin haasteisiin. Minkälaisiin haasteisiin? Ainakin asuntovarallisuuden
merkityksen muutos, luonnonvarakriisi, energiakriisi sekä information ja teknologian muutos luovat kaikki joitain haasteita
asuntorakentamiselle. Ehkä yksi suurimmista haasteista on kuitenkin se, että yhä erilaistuvat asukkaat ja asumisen tavat luovat
painetta asukaslähtöisten ja monimuotoisten asumisen vaihtoehtojen luomiseen. Asumistoiveiden, elämäntapojen, työelämän
ja toimintatapojen monimuotoistuminen vaikuttaa tulevaisuuden asuntosuunnitteluun. Asumisen tarpeet, toiveet ja tavoitteet
yksilöllistyvät.
ASUNTOKUNTIEN MÄÄRÄN KEHITYS
Suomen virallinen tilasto (SVT): Asunnot ja asuinolot 2012. Saatavilla: http://www.stat.fi/til/asas/2012/asas_2012_2013-05-22_fi.pdf
Samassa asunnossa pysyvästi asuvien henkilömäärä on pienentynyt jo pitkään hyvin tasaisesti. Vuonna 1960 asuntokunnan
keskikoko oli 3,34 henkeä ja vuonna 2011 enää 2,07 henkeä. (Suomen virallinen tilasto: Asunnot ja asuinolot 2010.)
Suomen virallinen tilasto (SVT): Asunnot ja asuinolot 2010. ISSN=1798-6745. yleiskatsaus 2010, 1. Asuntokanta 2010. Tilastokeskus. Helsinki.
[Viitattu: 20.1.2013]. Saatavilla: <http://tilastokeskus.fi/til/asas/2010/01/asas_2010_01_2011-10-20_kat_001_fi.html>.
Taulukko: Suomen virallinen tilasto (SVT): Asunnot ja asuinolot 2012. Saatavilla: http://www.stat.fi/til/asas/2012/asas_2012_2013-05-22_fi.pdf

3. YHÄ USEAMMAT ASUVAT YKSIN
vuosi
1 henk.
2 henk.
3 henk.
4 henk.
KESKIARVO
VUONNA 2011
SUURIN OSA (42%)
YKSINASUVISTA
35–64 -VUOTIAITA
Suomen virallinen tilasto (SVT):
Asunnot ja asuinolot 2011.
Saatavilla: http://www.stat.fi/til/
asas/2011/01/asas_2011_01_2012-1024_tau_001_fi.html
Suomen virallinen tilasto (SVT):
Asunnot ja asuinolot 2010.
Erityisesti yksinasuminen on kasvussa. (Suomen virallinen tilasto: Asunnot ja asuinolot 2010.) Yksinasujia onkin monenlaisia:
eri-ikäisiä ja eri tuloluokissa. Yksinasuminen voi siis olla toivottu ja haluttu elämäntapa, mutta se saattaa sisältää myös
syrjäytymisen ja huono-osaisuuden riskin. Asumisen kalleus Suomessa ajaa erityisesti yhden hengen taloudet ahtaalle.
Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on uutisoinut, että yksinasuvat muodostavat lukumäärältään suurimman
pienituloisten ryhmän ja että köyhyysriskirajan alapuolella elää noin 30 prosenttia yksinasuvista. Yhden hengen talouksien
lisääntyminen on pieneltä osin tilastoharhaa. Esimerkiksi osittain eri paikoissa asuvien vanhempien luona asuvilla lapsilla on
vain yksi virallinen kotiosoite, joka näkyy tilastoissa, jolloin toinen vanhempi voi tilastoissa näkyä yhden hengen taloutena.
Kärkkäinen, Sirkka-Liisa 2010. Yksin asuminen Suomessa. Teoksessa Hänninen, Sakari; Palola, Elina; Kaivonurmi, Maija (toim.) 2010. Mikä meitä
jakaa? Sosiaalipolitiikkaa kilpailuvaltiossa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Yliopistopaino. Helsinki.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Yksinasuvilla on korkea köyhyysriski. [Viitattu: 20.11.2013]. Saatavilla: <http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/
tutkimus/hankkeet/stop_koyhyys/yksinasuvilla_on_korkea_koyhyysriski>.
Taulukko: Suomen virallinen tilasto (SVT): Asunnot ja asuinolot 2010. ISSN=1798-6745. yleiskatsaus 2010, 1. Asuntokanta 2010 . Tilastokeskus.
Helsinki. [Viitattu: 20.1.2013]. Saatavilla: <http://tilastokeskus.fi/til/asas/2010/01/asas_2010_01_2011-10-20_kat_001_fi.html>.
TULEVAISUUDEN ASUMISEN TEEMA
ASUMISEN YHTEISÖLLISYYS
ESIMERKKINÄ LOPPUKIRI-KERROSTALO HELSINGIN ARABIANRANNASSA
loppukiriblogi.blogspot.com
YHTEISÖASUMINEN
YHTEISÖLLINEN ASUMINEN
KAIKKI ASUMINEN
SOSIAALISIA KONTAKTEJA LUOVAT JA MAHDOLLISTAVAT ASUMISEN KONSEPTIT
JAKAMISEN TAI VAIHDANNAN KULTTUURIN MAHDOLLISTAVAT ASUMISEN PALVELUT
JOUSTOA (JA KESTÄVIÄ RATKAISUJA) JAETTUJEN, YHTEISTEN TILOJEN MYÖTÄ?
Yksinäisyyden tai yksin asumisen haittapuolien yhteiskunnallinen havaitseminen antaa syyn olettaa, että tulevaisuudessa
sosiaalisia kontakteja luovat ja mahdollistavat asumisen konseptit sekä esimerkiksi jakamisen tai vaihdannan kulttuurin
mahdollistavat asumisen palvelut tuovat uusia näkymiä asumiseen. Yhteisöllisen asumisen kasvua on povailtu Suomessa jo
vuosikymmeniä, mutta yhteisöllinen asuminen on vielä varsin harvinainen asumismuoto Suomessa, ja se liittyy useimmiten
erityisasumiseen. "Yhteisölliset" eli erimerkiksi jaettavia yhteistiloja ja mahdollisesti asukkaiden yhteistoimintaa sisältävät
kerrostalot, rivitalot ja korttelikokonaisuudet ovat vielä harvinaisuuksia. Viime vuosikymmenenä Suomessa on kuitenkin noussut
esiin useita mielenkiintoisia kansallisia pioneerikohteita, kuten Aktiiviset Seniorit ry:n Asunto-osakeyhtiö Helsingin Loppukiri eli
senioreille tarkoitettu yhteisöllinen kerrostalo Arabianrannassa tai Koti kaupungissa ry:n Asunto-osakeyhtiö Helsingin Malta,
joka on yhteisöllinen kerrostalo Jätkäsaaressa.
Pylvänen, Riikka; Helamaa 2012. Askeleita kohti yhteisöasumista. Selvitys yhteisöasumisen muodoista ja toteuttamisesta. Julkaisu 6. Tampereen
teknillinen yliopisto. Arkkitehtuurin laitos. Asuntosuunnittelu.

4. IKÄRYHMIEN SUHTEELLINEN KEHITYS SUOMESSA
VUOSINA 1950, 1975, 2003, 2015, 2030
Valtioneuvosto 2004. Väestön ikärakenteen muutos ja siihen varautuminen.Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja | 29/2004.T evaisuusselonteon literaportti 1.
ul
Tulevaisuudessa pienten asuntokuntien asukkaista suuri osa on ikääntyneitä. Senioreiden suuri määrä on Suomessa aivan
lähitulevaisuutta, ja vanhusten suhteellisen suuren määrän aika koittaa vuosina 2020–2040. (Ks. Mikkola ja Rasila 2006.) Seniorien ja
jälkeenpäin vanhusten suuri määrä tulevaisuudessa on myös asuntosuunnittelun ja asuntomarkkinoiden näkökulmasta merkittävää.
Seniorit ovat tärkeä ryhmä esimerkiksi asumisen palveluiden kuluttajina, asunnonvaihtajina ja 2. asunnon omistajina. Ikääntyneet
asukkaat edustavat yhä monimuotoisempaa väestönryhmää, joka vaatii diversiteettiä myös asumisen ratkaisuihin. Vanhusten suuri
määrä taas haastaa asuinympäristöjemme esteettömyyden ja saavutettavuuden sekä lisää asumiseen liittyvien palveluiden suosiota
ja erilaisia palvelu- sekä laitosasumisen tarvetta.
Mikkola, Kati; Rasila, Heidi 2006. Senioriasuminen Suomessa ja ulko-mailla. Teoksessa Tuppurainen, Yrjö (toim.) Tulevaisuuden senioriasuminen –
hanke: Loppuraportti 2006. 14–49. [Viitattu: 11.7.2012]. Saatavilla: <http://herkules.oulu.fi/isbn9514281594/isbn9514281594.pdf>.
Taulukko: Valtioneuvosto 2004. Väestön ikärakenteen muutos ja siihen varautuminen. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja | 29/2004.
Tulevaisuusselonteon liiteraportti 1. [Viitattu: 11.7.2012]. Saatavilla: <http://vnk.fi/julkaisukansio/2004/j29-vaeston-ikarakenteen-muutos/pdf/fi.pdf>.
ASUNTOKUNTIEN MÄÄRÄN KEHITYS
3 000 000
2 500 000
2 000 000
YKSINASUVAT
1 500 000
KAHDEN HENKILÖN
ASUINKUNNAT
1 000 000
500 000
PERHEET
0
1960
1965 1970
1975 1980
1985 1990
1995
2000
2005 2010
2015
2020 2025
2030
Vainio, Terttu; Belloni, Kaisa; Jaakkonen, Liisa 2012. Asuntotuotanto 2030. Asuntotuotannon tarpeeseen vaikuttavia tekijöitä. VTT.
Asuntokuntien määrä on lisääntynyt viime vuosikymmeninä suhteellisesti enemmän kuin väestön määrä. Jopa sellaisilla alueilla,
joilla väestö vähenee, asuntokuntien lukumäärä nousee. Menneen kehityksen valossa voi olettaa, että pienasuntokuntien
määrä myös lisääntyy seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana. (Vainio ym. 2012, 21.) Elämänvaihemallin perinteinen
kolmivaiheinen jäsennys, ydinperhe ja sitä edeltävä ja sen jälkeinen vaihe, on nykyään saanut rinnalleen lukuisan joukon
erilaisia muunnelmia ja sekamuotoja.
Taulukko: Vainio, Terttu; Belloni, Kaisa; Jaakkonen, Liisa 2012. Asuntotuotanto 2030. Asuntotuotannon tarpeeseen vaikuttavia tekijöitä. VTT.
[Viitattu: 20.5.2013]. Saatavilla: <http://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2012/T2.pdf>.

5. ERI PERHETYYPPIEN OSUUS PERHEISTÄ 1)
VUOSINA 1950-2010
1) Rekisteröityjen parien muodostamia perhetyyppejä vuonna 2010 < 0,1 %
1) Rekisteröityjen parien muodostamia
perhetyyppejä vuonna 2010 < 0,1 %
Berg, Mari-Anna. 2012 Suomalainen perhe. Perheen modernisaatio murroksessa?
Saatavilla: http://www.stat.fi/ajk/tapahtumia/2012-01-25_tkpaiva_berg.pdf
Asuntosuunnittelun tilanjakoa on pitkään määritellyt käsitys ydinperheestä ja sen tarpeista. Ydinperheiden määrä kuitenkin
vähenee jatkuvasti ja ydinperheen rinnalle on syntymässä uusien perhemuotojen kirjo. Tulevaisuudessa nähdään yhä enemmän
yhden vanhemman perheitä, eri kotitalouksissa asuvien perheenjäsenten muodostamia perheitä, uusperheitä ja samaa
sukupuolta olevien puolisoiden perheitä. (Kukko 2006, 38.) Tulevaisuudessa on lisäksi yhä enemmän perhe- ja asumismuotoja,
joita tilastoilla ei pysty yksiselitteisesti mittaamaan.
Kukko, Heikki 2006. Asuntokuntien koon kehitys Suomessa suurperheistä yksinasujiksi. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen työpapereita
n:o 82.
Taulukko: Berg, Mari-Anna. 2012 Suomalainen perhe. Perheen modernisaatio murroksessa? [Viitattu: 20.5.2013]. Saatavilla: http://www.stat.fi/ajk/
tapahtumia/2012-01-25_tkpaiva_berg.pdf
PERHEET ERILAISTUVAT
+
PERHEET, JOISSA ASUKKAIDEN MÄÄRÄ ASUNNOSSA
MUUTTUU TIETYISSÄ AIKAJAKSOSSA
Uusperheeseen voi kuulua lapsia, jotka saattavat asua tai vierailla toisen vanhemman luona säännöllisesti. Myös entisten
puolisoiden lapset voivat asua satunnaisesti uusperheen luona. Nämä tilanteet luovat moninaisia haasteita ja tarpeita asunnon
tiloille. Kun asuinhuoneiden ja tavaroiden säilytyksen tarve vaihtelee, kaikkien lapsien (myös säännöllisesti asuntoa "vaihtavien"
lapsien) oma huone saattaa olla taloudellisesti mahdoton ratkaisu. Tyhjillään oleva huone voi myös käyttämättömänä heijastaa
"vaillinaisuuden tunnetta." Moninaistuvien perherakenteiden myötä asunnon pientilat, kuten alkovit ja parvet vaativat uutta
huomiota asuntosuunnittelussa.
Helander, Henna. 2009. Citytalo-konsepti: Uusioperheet ja asumisen muuttuvat tilat. RY. Rakennettu Ympäristö 4/2009.

6. PERHEET ERILAISTUVAT
+
LAAJENNETUT PERHEMALLIT
KOLMEN SUKUPOLVEN PERHEET
Tilastojen ulkopuolelle saattavat jäädä useamman sukupolven perheet. Nykyään harvinaiseksi käynyt asumismuoto, jossa
lähisukulaiset asuvat lapsiperheen kanssa, on ollut aikanaan yleinen Suomessa. Todennäköisesti lähitulevaisuuden senioreiden
kysyntä suuntautuu yhä enemmän yhteisöllistä elämänmuotoa mahdollistaviin asuntoratkaisuihin ja asuntoratkaisuihin,
jossa isovanhemmat tai ikääntynyt omainen voi asua omaisten läheisyydessä. Useamman sukupolven edustajia tai eri
sukulaisia yhdistävien, laajennettujen perheiden laadukasta elämistä varten asunnolta vaaditaan paitsi mahdollista koon
muunneltavuutta, myös asukkaiden yksityisyyden hallinnan mahdollistavia tilaratkaisuja. (Dhalmann 2011, 83.)
Dhalmann, Hanna 2011. Yhden uhka, toisen toive? - Somalien ja venäläisten asumistoiveet etnisen segregaatiokehityksen valossa? Residential
preferences and patterns of Somali and Russian immigrants in the Helsinki Metropolitan Area. Akateeminen väitöskirja. Helsingin yliopisto,
matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, geotieteiden ja maantieteen laitos, maantieteen osasto. [Viitattu: 11.7.2012]. Saatavilla: <https://
helda.helsinki.fi/handle/10138/25901>.
MAAHANMUUTTO
TILASTOKESKUKSEN MUKAAN ULKOMAILTA SUOMEEN MUUTTI VUODEN 2012
AIKANA 31 280 HENKEÄ, JOKA ON SUURIN MÄÄRÄ SUOMEN ITSENÄISYYDEN AIKANA
Suomen virallinen tilasto (SVT): PX-Web-tilastotietokanta.
Suomi joutuu monien maiden tapaan varautumaan väestön vanhenemiseen ja siitä aiheutuvaan työvoiman tarpeeseen.
Globaalin maailman osaajia houkuttelevia tekijöitä ovat paitsi sosiaalisen ympäristön suvaitsevaisuus, myös asumisen
vetovoimaisuus ja sen kustannustaso. Onkin syytä pohtia, millaisella asuinympäristöillä saamme houkuteltua ulkopuolista
työvoimaa turvaamaan yhteiskuntamme tulevaisuuden toiminnot. VTT:n tutkimuksen mukaan Suomeen tulevat siirtolaiset
tarvitsevat vuoteen 2030 mennessä on noin 50 000 asuntoa, joiden sijainti keskittyy Suomessa pääosin kasvavien kuntien
alueelle ja erityisesti pääkaupunkiseudulle. (Vainio ym. 2012.) Ulkomaalaisten asukkaiden määrän lisääntyessä kasvaa myös
heidän roolinsa suomalaisessa asumisessa. Miten kulttuurierot tulisi ottaa huomioon suomalaista kaupunkimaista asumista
kehitettäessä? Maahanmuuttajat ovat monessa mielessä hyvin heterogeeninen ryhmä, mutta erityisesti suomalaisesta
kantaväestöstä eroava ikä- ja perherakenne vaikuttaa maahanmuuttajien asumistarpeisiin. Dhalmannin ym. (2010) laatiman
RT-ideakortin mukaan joidenkin maahanmuuttajien kohdalla keskimääräinen perhekoko on huomattavasti kantaväestön
perhekokoa suurempi. Suuren tai laajennetun perhemallin lisäksi asumisessa on huomioitava moniin kulttuureihin kuuluva
yhteisöllinen asumistapa. Yhteisöllisissä kulttuureissa perheen, suvun ja myös naapuruston kanssa vietetään runsaasti aikaa, ja
joihinkin kulttuureihin kuuluu jopa riippuvuus vastavuoroisen avun verkostoista. (Dhalmann ym. RT-ideakortti, 2010.)
Vainio, Terttu; Belloni, Kaisa; Jaakkonen, Liisa 2012. Asuntotuotanto 2030. Asuntotuotannon tarpeeseen vaikuttavia tekijöitä. VTT. [Viitattu:
20.5.2012]. Saatavilla: <http://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2012/T2.pdf>.
Dhalmann, Hanna 2010. RT-Ideakortti. Lisääntyvä maahanmuutto ja asumisen suunnittelu. 2010. RT-ideakortisto. Rakennustietosäätiö.
Taulukko: Suomen virallinen tilasto (SVT): PX-Web-tilastotietokanta.

7. TULEVAISUUDEN ASUMISEN TEEMA
JOUSTAVUUS ASUNTOJEN VÄLILLÄ
JOUSTAVAT
ASUNTOKOOT
SIVUASUNTOMAHDOLLISUUDET
S I VUA S U N T O
TA I L I S ÄTI L A
ASUNTO
γ
γ
JOUSTAVAT ASUNTOKOOT
δ TYÖN JA ASUMISEN YHDISTÄMISEN MAHDOLLISUUS
β
ASUKKAIDEN YKSITYISYYDEN HALLINNAN MAHDOLLISTAVIA TILARATKAISUT
β
E
γ
V H/
V A R/
A L K ./
TYÖ
KPH
V H/
V A R/
A L K ./
TYÖ
KPH
E
γ
Asunnot on nähty perinteisesti yksikköinä, joissa on tietty, muuttumaton neliömäärä ja huoneluku. Asunnoissa on yleensä myös vain
γ
yksi varsinainen ulko-ovi. Edellä esitettyjen teemojen haasteisiin voitaneen vastata esimerkiksi joustavien asuntokokojen myötä, joka
HM
johtaa usein myös erilaisiin asivuasuntoratkaisuihin. Asunnon laajenemisen ja kutistumisen mahdollistama jousto ei pyri vastaamaan
niinkään yhden yksilön, asukkaan tai perheen elämäntilanteen muutoksiin, vaan asumisen tapojen ja asuntokuntien koon vaihteluun
γ
S
V H/
pitkällä aikaulottuvuudella.
V A R/
γ
γ
β
S
K
W
AL
KP
IT T
KPH
K
KPH
K HH/ V H
IÖ
γ
PH
γ
OH
γ
MH
S IV UA S ./
MH
W
VU
AS
M UNT
H
O
E
/
E
β
γ
KPH
M
V H/
V A R/
A L K ./
TYÖ
H
V H/
V A R/
A L K ./
TYÖ
KP
KPH
AL
E
V H/
V A R/
A L K ./
TYÖ
γ
E
KPH
KPH
E
V H/
V A R/
A L K ./
TYÖ
H
AL
KP
H
KK
K
K
H
TP
E
KK
K
TPK
AM
HM
γ
V H/
V A R/
E
β
H
TP
E
K
VH
WC
β
E
KP
AR
K
KPH
K HH/ V H
H
TP
M
E
H
OH
E
MH
S
W
C
E
K
AL
KE
K
IT
TI
SI
Ö
VU
V H/
V A R/
A L K ./
TYÖ
AS
M UNT
H
O
E
KPH
KPH
E
V H/
V A R/
A L K ./
TYÖ
ALK.
V H/
V A R/
E
WC
S
KPH
E
V H/
VAR
K
/
TPK
TPK
OH
MH/
ALK
S IV UA S ./
MH
E
ALK.
V H/
V A R/
E
WC
K
S
KPH
δ
TPK
AL
/V
S IV UA S ./
MH
S
KPH
E
V H/
VAR
S I VU ASUNTO
K
OH
MH/
ALK
S IV UA S ./
MH
Asunnon koon supistamista tai laajentamista on helppo moittia nimittämällä se nykyrakentamisessa epärealistiseksi ratkaisuksi.
Asunnon koon joustavuuden asettamat tavoitteet korostavat ennakoivan suunnittelun merkitystä. Kun asunnosta on mahdollista
erottaa huonetiloja tai huonetilakokonaisuuksia, voi erotettavia osia käyttää esimerkiksi sivuasuntona, vuokra-asuntona, harrastus-,
työ- tai elämystilana tarpeen mukaan. Mikäli asunnot suunnitellaan jo alunperin eri tilanteisiin joustaviksi, ei asuntoja yhdisteltäessä
tai erotettaessa tarvitse tehdä suuria muutoksia märkätiloihin.
Kuva: Kotilainen 2013.
K
γ
K
TP
γ
E
H
β
δ
E
K
δP
H
E
K
H
SI
KP
KE
WC
E
C
E
AL
E
β
K

8. HM
α
α
α
K HH
S
MH
KPH
K
δ
MH
OH
α
AM
α
MH
δ
δ
α
AM
β
M
K
KPH
K P H KPH
K
α
α
S
β
β
AM
β
β
β
KPH
MH
K
E
K HH
VH
KE
K
MH
α
δ
δ
KPH
KPH
KPH
M
V
H/
AR
K
δ
KE
H
β
α
IT
TI
R/
MH
K HH
E
M
S H
TPK
S
OH
VH
K
E
MH
VH
KP
VH
OH
E
KPH
S
KPH
KPH
K
K HH
MH
E
VH
K
OH
E
K
E
E
KPH
V H/
V A R.
K
H
S I VU ASUNTO
MH
KE
WC
MH
MH
KPH
VH
OH
KPH
E
KPH
VU
M A S ./
H
MH
MH
M
SI
H
OH
OH
M HS
VH
H
S
S IV UA S /
MH
MH
V
VA H/
R.
H
OH
MH
β
E
E
KP
VH
/E
E
IÖ
H
E
OH
S IV UA S /
MH
M
IT T
KPH
PH
Ö
M
S
KPH
KE
V H/
VAR
S IV UA S /
KPH H
M
E
K
VA
α
KH
AM
KPH
E
K
MH
δ
β
β
E
E
α
HM
α
OH
H
MH
E
KPH
S
α
α
TP
MH
K HH
δ
β δ
AM
β
α
H
OH
A UL A
MH
V
VA H/
R.
V H/
V A R/
A L K ./
TYÖ
E
KP
δ
δ
AM
α
MH
IT T
IÖ
KP
K H
E
KPH
E
KP
δ
VH
E
V
S
U
IV
AS
./
M
E/ VH
/
AR
S IV UA S /
MH
K
H
K
S
K
Ö
MH
PH
KH
H
V H/
V A R.
K
V H/
M
V A R. H
MH
E
M
MH
MH
H
OH
OH
MH
M
MH
S
KPH
K
E
H
VH
S
M KPH
H
VH
M
OH
H
OH
E
TI
WC
VH
KP
MH
MH
VH
T
EI
WC
E
K
OH
S IV UA S /
MH
KPH
E
V
K P H H/
VAR
KPH
E
TPK
S
K P H IV UA S /
MH
MH
MH
S
VH
MH
H
OH
+
MH
OH
Kuva: Kotilainen 2013.
E
KPH
S
KPH
KPH
K
E
VH
K
E
KPH
KP
H
E
K HH
MH
VH
MH
KE
OH
OH
MH
W
KP
KPH
E
WC
E
K
KE
I
V H/
V A R.
IÖ
TT
VH
E
E
KPH
M
H
KE
E
KP
S IV UA S /
MH
VH
MH
MH
MH
SI
VU
M A S ./
H
VH
OH
IT
V
V A H/
K H R/
H
W
C
S
H
C
KP
H
S
K
IT
Ö
TI
M
H
E
MH
E
KPH
S
S
S IV UA S /
MH
TI
SI
VU
M A S ./
H
H
S
M
Ö
M
H
H
MH
OH
KE
KP
IT T
IÖ
H
E
E
KP
KPH
E
KPH
E
V
VA H/
R.
H
TP
M
K
H
K
VH
TPK
OH
MH
+
A
Kuva: Kotilainen 2013.
α
δ
γ
α
AM
E
δ
HM
α
δ
AM
δ
γ
HM
δ
VH
/E
E
α
δ
TPK
KPH
MH
δ

9. KEINOT KESTÄVÄÄN RAKENTAMISEEN?
HYVÄ LÄMMÖNERISTYS
HYVÄ ILMANPITÄVYYS
LÄMMÖN TALTEENOTTO
RAKENTAMISEN LAATU
PASSIIVINEN VIILENTÄMINEN
HUONEISTOJEN KESKIMÄÄRÄINEN PINTA-ALA (m 2)
120
m2
UUSISSA ASUNNOISSA SUOMESSA 1970–2010
100
80
60
40
20
19
7
19 0
7
19 2
7
19 4
7
19 6
7
19 8
8
19 0
8
19 2
8
19 4
8
19 6
8
19 8
9
19 0
9
19 2
9
19 4
9
19 6
9
20 8
0
20 0
0
20 2
0
20 4
0
20 6
0
20 8
10
0
JOUSTAVUUS
Suomen virallinen tilasto (SVT): Asunnot ja asuinolot 2010.
Suomessa on kiinnitetty huomiota asuinrakentamisen kestävyyteen erityisesti rakentamisen energiatehokkuuden näkökulmasta.
Energiamääräyksillä voidaan vähentää asumisen energian kulutusta neliötä kohden. Kestävässä rakentamisessa tulisi kuitenkin
kiinnittää huomiota kokonaisvaltaiseen kestävyyteen. Rakenteiden energiatehokkuudella voidaan kyllä vähentää energiankulutusta,
mutta saatu hyöty hupenee osin asuntojen pinta-alojen laajentuessa ja asumisen muuttuessa yhä monipaikkaisemmaksi.
Energiankulutuksen mittaaminen asuinneliötä kohden on siis auttamattoman vajavainen mittari, kun ajatellaan asumisen
kokonaisuuden ympäristövaikutuksia.
Taulukko: Suomen virallinen tilasto (SVT): Asunnot ja asuinolot 2010. ISSN=1798-6745. yleiskatsaus 2010, 1. Asuntokanta 2010 . Tilastokeskus. Helsinki.
[Viitattu: 20.1.2013]. Saatavilla: <http://tilastokeskus.fi/til/asas/2010/01/asas_2010_01_2011-10-20_kat_001_fi.html>.
TULEVAISUUDEN ASUMISEN TEEMA
JOUSTAVUUS ASUNTOJEN SISÄLLÄ
ALL BUILDINGS ARE PREDICTIONS
ALL PREDICTIONS ARE WRONG
Stewart Brand. 1994. How Buildings Learn.
Energiatehokkaastikin rakennettu asuinympäristö vaatii ekologisesti ja taloudellisesti suuria investointeja, mikäli asunnon sijainti
vaatii asukkailta laajaa päivittäistä liikkumista tai asunnon tilat eivät pysty mukautumaan elämäntilanteiden ja -tyylien muutoksiin.
Asuinneliöiden tarve asukasta kohden riippuu paljolti siitä, mihin toimintoihin ja ratkaisuihin tuo asuinneliömäärä asukkaan arjessa
taipuu. Siten asuntoratkaisuiden joustavuus nousee asuntorakentamisen tärkeäksi avainasiaksi.
Steward Brand on osoittanut osuvasti jäykkien ratkaisujen lyhytikäisyyden ja kestämättömyyden kirjassaan How Buildings Learn.
Pystyykö joustava asuntorakentaminen vastaamaan sellaisiinkin tulevaisuuden haasteisiin, mitä emme pysty vielä ennustamaan?
Brand, Stewart. 1994. How Buildings Learn.

10. ALK.
TPK
TPK
TPK
ALK.
TPK
TPK
TPK
O L L IS R V IMA HD O L L IS UUS
P A UUS
MUUNNELTAVUUS: ASUNNON MUUNNELTAVAT OSAT JA TILAT
KPH
P A R V IMA HD O L L IS UUS
sä ily ty sk a luste e t
A L K ./
VAR
E
ALK.
E
E
KPH
E
KPH
K
γ
TPK
E
KPH
E
KPH
ALK.
MH
K
MH
TPK
TPK
TYÖ
TYÖ
E
E
E
E
KPH
KPH
E
KPH
KPH
KPH
ALK.
ALK.
TPK
TPK
TPK
TPK
TPK
TPK
P A R V IMA HD O L L IS UUS
E
E
KPH
KPH
E
ALK.
TPK
TPK
TPK
E
E
E
KPH
S
TYÖ
OH
γ
KPH
MH
E R IK O IS K O R K E US 5 m
E R IK O IS K O R K E US 5 m
2!250 150 2!000
S
S
K
MH
TPK
TYÖ
KPH
KPH
E
E
Päivittäinen tai viikoittainen muunneltavuus asunnossa voi tapahtua esimerkiksi asunnon sisäisillä muunto-osilla tai kalusteilla.
Teknisen muunneltavuuden esimerkkejä ovat T Ä Tkalusteseinät, taiteseinät, liukuseinät ja paljeseinät, kääntyvät ovet, seinälle
E
YÖ
T ST O.
V H/
V H/
V H/
V A R.
R.
V A R.
nostettavat S
sängyt, istuimet jaV Atasot, Savautuvat ja liikuteltavat kalustejärjestelmät sekä esimerkiksi erilaiset tilanjakajat.
S
S
S
S
Kuva: Kotilainen 2013.
OH
KPH
KPH
E
E
E
MH
H/
A R.
V H/
V A R.
KPH
Y HD E N
A V O IME N
T IL A N
R A T K A ISU
E
δ
KPH
OH
KPH
E
E
V H/
V A R.
E
KPH
V H/
V A R.
MH
ETÄTYÖ
T ST O.
V H/
V A R.
V H/
V A R.
V H/
V A R.
γ
MUUNNELTAVUUS: ASUNNON MUUNNELTAVAT OSAT JA TILAT
OH
E R IK O IS K O R K E US 5 m
S
2!250 150 2!000
S
H
KPH
ALK.
K
MH
E
K
H
S
E R IK O IS K O R K E US 5 m
2!250 150 2!000
γ
TPK
E
KPH
KPH
ALK.
MH
KPH
δ
H/
R.
E
S
Y HD E N
A V O IME N
T IL A N
R A T K A ISU
S
KPH
KPH
E
S
E
S
S
KPH
KPH
KPH
KPH
E
OH
S
E
E
E
V H/
V A R.
V H/
V A R.
V H/
V A R.
MH
V H/
V A R.
V H/
V A R.
V H/
V A R.
ETÄTYÖ
T ST O.
ETÄTYÖ
T ST O.
V H/
V A R.
δ
Toisaalta, tekninen/fyysinen asunnon muunneltavuus saattaa edellyttää asukkaalta liian vaikeita toimenpiteitä, tai toimintoja, joita
vain hyväkuntoiset asukkaat voivat tehdä. Lisäksi tekniset ratkaisut voivat vanheta nopeasti. Siksi on merkittävää tarkastella myös
toista joustavuuden ilmenemismuotoa: monikäyttöisyyttä.
δ
Kuva: Kotilainen 2013.
ETÄTYÖ
T ST O.

11. H
H
H
H
vonen (t
oim.) 20
06.
MONIKÄYTTÖISYYS: ”NEUTRAALIHUONEET”
M
kuva: Neu
M
M
H
KH
H
KP
H
H
VH
VA /
R
H
S
KE
H
to Talli
toimis
htuuri
Arkkite
kuva:
ESIMERKKI
SUOMALAINEN KAUPUNKIKERROSTALO
VUODELTA 1891.
M
E
IT T
M
H
IÖ
VH
VA /
R
K
PH
ESIMERKKI
TÖÖLÖLÄISASUNNON KONSEPTI
ARKKITEHTUURI- JA MUOTOILUTOIMISTO TALLI
Asunnon joustavuuden ei tarvitse perustua asunnon fyysisesti muunneltaviin osiin, vaan asunnon tilat voivat olla myös itsessään
monikäyttöisiä. Tila joustaa paremmin mahdollisiin muutoksiin, jos sen luonne on ns. neutraali. Neutraalin tilan perusominaisuus
on tilan riittävä koko. 1800-luvun lopun kaupunkilaisasunto mahdollisti mielenkiintoisella tavalla asunnon joustavan käytön,
sillä kamareilla tai saleilla oli useita käyttötarkoituksia ja ne olivat kooltaan samankaltaisia. Vasemmalla alhaalla näkyy toisinto
monikäyttöisen 1800-luvun lopun asunnon tilahierarkiasta: Ilonen ym. (2006, 56–57) esittävät ns. neutraaleihin monikäyttöisiin
huoneisiin perustuvan "töölöläisasunnon" konseptin, jossa monikäyttöiset huoneet sijoittuvat asunnon ulkokehälle, ja joiden väliseen
tilaan sijoittuu liikennettä ohjaava hallimainen sisäänkäynti aputiloineen.
Saarikangas, Kirsi (2002): Asunnon muodonmuutoksia. Puhtauden estetiikka ja sukupuoli modernissa arkkitehtuurissa. Suomalaisen Kirjallisuuden
Seura.
Ilonen, Pia; Lukander, Minna; Niska, Ari / Arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto Talli Oy 2006. Helsinkiläinen kerrostaloatlas 2006. Helsingin
kaupunkisuunnitteluviraston yleissuunnitteluosaston selvityksiä 2006/6.
Neuvonen, Petri (toim.) 2006. Kerrostalot 1880-2000 –arkkitehtuuri, rakennustekniikka, korjaaminen. Rakennustietosäätiö.
Kuvat: Neuvonen 2006, Ilonen ym. 2006, Kotilainen 2013.
ERITYSASUMISEN MUUTOS: ESIMERKKINÄ KEHITYS-
1) Rekisteröityjen parien muodostamia
perhetyyppejä vuonna 2010 < 0,1 %
VAMMAISTEN LAITOS- JA ASUMISPALVELUJEN ASUKKAAT
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2012..Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, sosiaalihuollon laitos- ja asumispalvelut 2011.
Saatavilla: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90785/Tr25_12.pdf
Viime vuosina on nähty useita kansallisia hankkeita, joissa pyritään kehittämään uudenlaisia tapoja järjestää erityistä tukea
tarvitsevien henkilöiden (esimerkiksi kehitysvammaiset henkilöt) asumista. Kehitysvammaisten henkilöiden laitossijoitukset alkoivat
Suomessa 1900-luvun alkupuolella. Vasta 1990-luvulta alkaen laitospaikatovat vähentyneet nopeasti. Monessa muussa maassa
avopalveluiden kehittäminen on huomattavasti pidemmällä, kuin Suomessa. 1990-luvulla perinteisen laitoksen rinnalle on kehittynyt
ryhmäkoti-niminen asumisratkaisu. Ryhmäkodilla tarkoitetaan asumismuotoa, jossa yhteistilojen yhteydessä sijaitsee asukkaiden
huoneet. Viime vuosina Suomessa on yleistynyt ryhmäkotimalli, jossa yhdessä asumisyksikössä on yleensä 15 asukasta. Onko
tällainen asumismuoto toimintatapojen ja päivärytmien valossa lähempänä "pienlaitosta" kuin kotia?
Taulukko: Suomen virallinen tilasto (SVT): PX-Web-tilastotietokanta.
α

12. ERITYSASUMISEN MUUTOS: ESIMERKKINÄ KEHITYS-
1) Rekisteröityjen parien muodostamia
perhetyyppejä vuonna 2010 < 0,1 %
VAMMAISTEN LAITOS- JA ASUMISPALVELUJEN ASUKKAAT
VALTIONEUVOSTON PERIAATEPÄÄTÖKSEN
MUKAAN KEHITYSVAMMALAITOKSET PURETAAN
SUOMESSA VUOTEEN 2020 MENNESSÄ:
RYHMÄKODEISTA KOHTI
ASUNTOVERKOSTOAJATTELUA
Mietola, Reetta;Teittinen, Antti;Vesala, Hannu. 2013. Kehitysvammaisten ihmisten asumisen tulevaisuus.
kansainvälisiä esimerkkeijä ja vertailu Suomeen. Suomen Ympäristö 3/2013.
Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/40351/SY3_2013_Kehitysvammaisten_asuminen_FINAL.web.pdf?sequence=1
Hintsala Susanna; Mietola, Reetta. 2013.Vain me ja tavallinen kerrostalo.Yhteiskehittelyllä uusia asumisen
ratkaisuja. ARA -asumisen rahoitus ja kehittämiskeskusken raportteja 6/2013.
Saatavilla: http://www.ara.fi/fi-FI/ARAtietopankki/ARAn_julkaisut/ARAn_raportteja_julkaisusarja/Vain_me_ja_tavallinen_kerrostalo(26517)
Suomen Valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen kehitysvammaisten henkilöiden asumisen ja palvelujen turvaamisesta.
Periaatepäätöksen taustalla on sosiaali- ja terveysministeriön johdolla laadittu valtakunnallinen suunnitelma ”Laitoksista
yksilölliseen asumiseen. Valtakunnallinen suunnitelma palvelujen kehittämiseksi lähiyhteisöön.” Päämääränä on, ettei Suomessa
kukaan kehitysvammainen asu laitoksessa enää vuonna 2020. Hallitus on sitoutunut kehittämään palveluita, jotka mahdollistavat
myös vaikeimmin vammaisten asumisen lähiyhteisössä. Palveluiden järjestämisessä avainasemassa ovat kunnat ja kuntayhtymät,
jotka asettavat laitosasumisen lakkauttamisen tavoitteet ja aikataulut yhdessä palvelujen saatavuuden ja soveltamisen
varmistamisen kanssa.
Laitoksista yksilölliseen asumiseen. 2012. Valtakunnallinen suunnitelma palvelujen kehittämiseksi lähiyhteisöön. Sosiaali- ja terveysministeriön
raportteja ja muistioita 2012:5. [Viitattu: 20.11.2013]. Saatavilla: <http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/-/_julkaisu/1839843>.
ERITYSASUMISEN MUUTOS: ESIMERKKINÄ KEHITYS-
VAMMAISTEN LAITOS- JA ASUMISPALVELUJEN ASUKKAAT
Kuva: Sampo Vallius
ARAn rahoittaman ja koordinoiman Arjen keskiössä -hankkeen myötä mm. asuntoverkostoajattelu on noussut pääteemaksi
kehitysvammaisten henkilöiden asumista kehitettäessä. Asumista ei voida erottaa lähipalveluista ja vapaa-ajasta tai työnteosta.
Hintsala ja Mietola (2013) mukaan "asuntoverkostolla tarkoitetaan erillisten asuntoratkaisujen muodostamaa kokonaisuutta, jotka
liittyvät toisiinsa yhteisen palvelutuotannon, vapaaehtoistoiminnan tai epävirallisten sosiaalisten verkostojen kautta. Asuntoverkosto
on korttelia laajempi kokonaisuus ja asuntoverkosto voi sisältää useamman korttelikokonaisuuden."
Hintsala, Susanna; Mietola, Reetta. 2013. Vain me ja tavallinen kerrostalo. Yhteiskehittelyllä uusia asumisen ratkaisuja. Asumisen rahoitus- ja
kehittämiskeskuksen raportteja 6/2013. [Viitattu: 20.11.2013]. Saatavilla: <http://www.ara.fi/fi-FI/ARAtietopankki/ARAn_julkaisut/ARAn_raportteja_
julkaisusarja/Vain_me_ja_tavallinen_kerrostalo(26517).>.
Kuva: Sampo Vallius.

13. TULEVAISUUDEN ASUMISEN TEEMA
PALVELUJEN INTEGROINTI ASUMISEEN
ASUMINEN
PALVELUT
ESIMERKKINÄ ZÜRICHIIN LUOTU ASUMISMALLI "JAMES"
Norvasuo, Markku. 2008. Hybriditalo vai james? Kahden konseptin yhteisistä teemoista
Saatavilla: http://urba.fi/sites/default/files/pdf-artikkelit/YTKB9914_Norvasuo_2.pdf
Esimerkiksi edellä esitetyt teemat johtavat siihen, että eräs tulevaisuuden asumisen kehitysnäkymä on asumisen ja palvelujen
integrointi, jonka kehittäminen myös tukee apua tarvitsevan ihmisen kotona asumista. URBA -hankkeessa asukkaiden
jatkuvaluonteista, asumiseen liitettyä ja arkielämää tukevaa lähipalvelua Norvasuo (2010) konseptiryhmineen kutsuu jamespalveluksi. Nimi juontuu Zürichiin luodusta asumismallista, jossa asuintalon portieeri, ”James” tarjoaa asukkaille palveluja korvausta
vastaan. Tärkeä kehittämisalue asumispalveluissa olisi julkisen ja yksityisen sektorin palvelujen jakamisen lisäksi asukkaiden
palvelujen välittäminen muille asukkaille.
Lehtonen, Hilkka 2010. Kaupunkiasumisen moninaisuus, palvelut ja James-konsepti. Teoksessa Norvasuo, Markku (toim.) 2010. Asutaan urbaanisti.
Laadukkaaseen kaupunkiasumiseen yhteisellä kehittelyllä. Yhdyskuntasuunnitteliun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja B 99. Yliopistopaino.
Norvasuo, Markku. Hybriditalo vai james? Kahden konseptinyhteisistä teemoista. Teoksessa Norvasuo, Markku (toim.) 2010. Asutaan urbaanisti.
Laadukkaaseen kaupunkiasumiseen yhteisellä kehittelyllä. Yhdyskuntasuunnitteliun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja B 99. Yliopistopaino.
Kuva: James Wohnen mit Service. Zürich Albisrieden. [Viitattu: 20.11.2013]. Saatavilla: <http://www.james.ch/standorte/zuerich-albisrieden.html>.
UBIIKKI TEKNIIKKA
2000
2010
2015
2020
INTERNETIIN YHDISTYNEIDEN
TAVAROIDEN MÄÄRÄ
IHMISTEN MÄÄRÄ
Evans 2011.
Yhteiskunta muuttuu parhaillaan kohti niin sanottua ubiikkia verkostoyhteiskuntaa, jossa tietotekniikka toimii älykkäästi ympäristöön
sulautettuna. Tulevaisuudessa todennäköisesti nähdään yhä enemmän reaalisen ja virtuaalisen maailman sulautumista yhteen
myös asumisen ratkaisuissa. Tieto- ja viestintätekniikoiden kehitys ja lisääntyminen, arkipäivän älykkäät ratkaisut, tekniikan
integroituminen asumiseen sekä elinympäristöön lisäävät asumisen mahdollisuuksia, mutta myös luovat uusia, ennakoimattomia
asuntorakentamiseen liittyviä haasteita.
Evans, Dave. 2011. The Internet of Things. How the Next Evolution of the Internet Is Changing Everything. Cisco Internet Business Solutions Group
(IBSG). [Viitattu: 20.11.2013]. Saatavilla: <http://www.cisco.com/web/about/ac79/docs/innov/IoT_IBSG_0411FINAL.pdf>.

14. YKSILÖN ERI TOIMINTOJEN SAMANAIKAISTUMINEN
esim. Mannermaa 2008.
Tekniikan kehittymisen myötä ihminen voi tehdä useampaa asiaa yhtä aikaa. Aika- ja paikkasidonnaisuudet ovat murtuneet, ja tämä
näkyy tarkasteltaessa etenkin asunnon ja työpaikan tilojen käyttöä ja toimintoja. Työ ylittää varsinaisen työajan rajat ja sekoittuu
vaihtelevasti vapaa-ajan lomaan. Lisäksi työ on jo nyt hajautunut monipaikkaiseksi. (Vartiainen 2004.) Tietotyöläiset työskentelevät
useissa moodeissa. Työ koostuu yksintyöskentelystä, ei-reaaliaikaisesta viestinnästä, virtuaalisesta kommunikoinnista verkossa sekä
fyysisistä kohtaamisista muiden kanssa. (Vartiainen 2004.) Näissä eri tietotyön moodeissa työskenteleminen edellyttää erilaisia
työtiloja. Erityisesti yksintyöskentelyvaihe olisi mahdollista siirtää ainakin osin työpaikalta asunnon tiloihin. Suomessa olisi erityisesti
potentiaalia vähentää työmatkaliikennettä, eli lisätä etätyön määrää hajautuneen yhdyskuntarakenteen vuoksi. Yksintyöskentely
vaatinee useimmiten rauhaa ja keskittymistä eli häiriöttömän työympäristön. Voidaanko etätyön mahdollisuuksia parantaa
joustavammilla asumisen ratkaisuilla, sivuasuntoratkaisuilla tai asuinympäristöjen jaettavilla "etätyöhubeilla"?
Mannermaa, Mika 2008. Jokuveli valvoo. Eläminen ja vaikuttaminen ubiikkiyhteiskunnassa. Wsoy.
Vartiainen, Matti 2004. Hallitse hajautettu organisaatio: paikan, ajan, moninaisuuden ja viestinnän johtaminen. Talentum.
Kuva: Iltalehti 14.4.2005 / Jouko.
MONIKÄYTTÖISYYS, TOIMINTOJEN ERIAIKAISTUMINEN
YHTEISKUNNAN VARIAATIO: KERROSKORKEUDEN NOSTO
E
KPH
γ
γ
sä ily ty sk a lusteet
P Mannermaa 2008.
esim. A R V IMA HD O L L IS UUS
A L K ./
VAR
5 m
TPK
P A R V IMA HD O L L IS UUS
KPH
kuva: Paulo Barcellos Jr.
E
Yksilön eri toimintojen samanaikaistumisen lisäksi kasvaa yhteiskunnan toimintojen eriaikaistuminen. Yhteiskunnan tiloja ja
asuinympäristöä saatetaan käyttää vuorokauden rytmissä yhä vapaammin ja hajautetummin. Tämä luo uudenlaisia haasteita myös
asuinympäristöille ja asunnoille sekä niiden suunnittelulle.
α
α
5 m
TP
Mannermaa, Mika 2008. Jokuveli valvoo. K
Eläminen ja vaikuttaminen ubiikkiyhteiskunnassa. Wsoy.
Kuva: New York City at night/Paulo Barcellos Jr. [Viitattu: 20.11.2013]. Saatavilla: <http://commons.wikimedia.org/wiki/File:New_York_City_at_night_HDR.jpg>.
A

15. TULEVAISUUDEN ASUMISEN TEEMA
TOIMINTOJEN HYBRIDIT KÄYTTÖTARKOITUKSIEN
SEKOITTAMINEN RAKENNUKSESSA, KORTTELISTOSSA SEKÄ
ALUEELLISESTI
KOKONAISVALTAINEN
KÄYTETTÄVYYS!
Asumisen, työn ja vapaa-ajan lomittuminen samaan elinympäristöön lisää lämmitetyn rakennuksen käyttötasoa, monipuolistaa
asuinympäristöä sekä vähentää liikkumisen tarvetta. Työn, elämysten ja palveluiden tilojen sekä harrastusmahdollisuuksien
lisääminen asuinympäristöissä voi olla paitsi kestävän kehityksen, myös asukkaiden elämänlaadun puolesta merkittävää, sillä
Stutzerin ja Freyn tutkimuksen mukaan pitkät matkustus- ja odottamisajat vähentävät asukkaiden päivittäistä onnellisuutta
merkittävästi. (Stutzerin ja Freyn tutkimukseen viittaa Alanen ym. 2010, 11.) Asunnon kokonaisvaltainen käytettävyys tarkoittaa
yksityisen asunnon ulkopuolisten tilojen monipuolisia käyttömahdollisuuksia, jonka ansiosta asumisen reviiri hahmotetaan asunnon
tasoa laajempana tilojen ja toimintojen verkostona, joka lisää yksittäisen asunnon laatutekijöitä. Asunnon kokonaisvaltainen
asumisen käytettävyys edellyttää asuinympäristöä, jossa yksityinen ja julkinen tila liukuvat toistensa lomaan huokoisten
puoliyksityisten ja -julkisten tilojen kautta.
Alanen, Olli; Kaskinen, Tuuli; Laitio, Tommi; Mokka, Roope; Neuvonen, Aleksi; Onnela, Satu Silfverberg Outi; Vassinen, Simo 2010.
Onnellisuuspoliittinen manifesti. Demos. WWF. Helsinki. [Viitattu: 11.7.2012]. Saatavilla: <http://demos.fi/files/onnellisuusmanifesti_NEW.pdf>.
Kuvat: Kotilainen 2013.
JULKISUUSASTEET ASUINYMPÄRISTÖSSÄ
ESITEOLLINEN
YHTEISKUNTA
TEOLLINEN
YHTEISKUNTA
JÄLKITEOLLINEN YHTEISKUNTA
DYSTOPIA
YKSITYINEN
YKSITYINEN
YKSITYINEN
PUOLIYKSITYINEN
PUOLIYKSITYINEN
PUOLIYKSITYINEN
PUOLIJULKINEN
JULKINEN
PUOLIJULKINEN
JULKINEN
UTOPIA??
YKSITYINEN
PUOLIYKSITYINEN
PUOLIJULKINEN
PUOLIJULKINEN
JULKINEN
JULKINEN
Asuinympäristössä asukkaat muodostavat erilaisia reviireitä. Ihminen tasapainoilee jatkuvasti itsenäisyyden ja yhteisöllisyyden
välillä, ja yksityisyys tuleekin nähdä osana sitä prosessia, jossa asukkaat säätelevät vuorovaikutustaan. (Kyttä 2004, 18–19.) Yksityinen
tila on hallinnassa oleva oma tila. Toissijaiset reviirit ovat puoliyksityisiä tai -julkisia tiloja. Puoliyksityinen alue on ensisijaisesti
omassa hallinnassa, mutta se ei esimerkiksi ole visuaalisesti niin suojattua tilaa kuin täysin yksityiseksi koettu tila. (Hasu 2009, 55.)
Puolijulkisella tilalla on taas oma tärkeä roolinsa puoliyksityisen ja julkisen välisenä osana. Edellä mainittujen reviirien perustasoilla
on erilaisia sävyjä, ja niiden väliltä löytyy lukuisia välimuotoja.
Kyttä, Marketta 2004. Ihmisystävällinen elinympäristö. Tutkimustietoa ja käytännön ideoita rakennetun ympäristön suunnittelua varten.
Rakennuspaino Oy. Helsinki.
Hasu, Eija 2009. Koti pihalla. Kodin ulkotilat yksityisestä julkiseen. Asukkaiden kokemuksia asumisesta ja asumisen laadusta. Diplomityö. Teknillinen
Korkeakoulu. Arkkitehtuurin laitos. Yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelu.

16. JULKISUUSASTEET ASUINYMPÄRISTÖSSÄ
A
B
C
Kuva C
Kuva Tietgenkollegiet.
Kuva on lainaus (22§) lähteestähttp://
tietgenkollegiet.dk/livet-pa-kollegiet/
Kuvat Bing Maps.
Kuva on lainaus (22§) lähteestä http://www.bing.com/maps/
Tämänhetkisessä asuntotuotannossa talotyyppi usein määrittää, millaisia reviireitä asuinympäristö tarjoaa. A) Rivi- ja pientaloissa
omassa hallinnassa oleva alue rajautuu usein ensin omaan kuistiin, omaan pihaan ja lopulta omaan pihakatuun. Näiden rajapintojen
kautta on luontevaa luoda yhteyksiä ympäröivään elinpiiriin. B) Kerrostalossa yksityinen reviiri päättyy usein eteiseen, joka
avautuu julkiseen porraskäytävään, jota ei voi osoittaa omakseen. Reviirien ei kuitenkaan tarvitse olla talotyyppikohtaisia. C) Myös
kerrostalossa voidaan korostaa puoliyksityisen ja -julkisen reviirin merkitystä suunnittelun keinoin.
Kuvat: Bing Maps. [Viitattu: 11.7.2012]. Saatavilla: <http://www.bing.com/maps/>.
Kuva C:: Tietgen kollegiet. [Viitattu: 20.5.2013]. Saatavilla: <http://tietgenkollegiet.dk/>.
TULEVAISUUDEN ASUMISEN TEEMA
PUOLIJULKISTEN TILOJEN KEHITTÄMINEN
ASUINYMPÄRISTÖSSÄ TÄRKEITÄ OVAT "HEIKOT
SOSIAALISET SUHTEET" JOTKA PERUSTUVAT USEIN
PUOLIYKSITYISEN TAI PUOLIJULKISEN TILAN
TOISTUVAAN JAKAMISEEN
ASUINYMPÄRISTÖN LÄHIKONTAKTIEN ON HUOMATTU
LISÄÄVÄN ASUKKAIDEN SUBJEKTIIVISTA HYVINVOINTIA
EHKÄISEMÄLLÄ YKSINÄISYYTTÄ
!
YKSITYINEN
PUOLIYKSITYINEN
PUOLIJULKINEN
JULKINEN
esim. Hyyppä (2002) Kyttä (2004)
Parhaimmillaan asuinympäristön puolijulkinen tila toimii lähiyhteisön satunnaisten kohtaamisten otollisena näyttämönä.
Puolijulkisessa tilassa tapahtuvat heikot sosiaaliset kontaktit, satunnaiset tapaamiset ja spontaani yhdessäolo monipuolistavat
asumisen kokemuksellista sisältöä. (Hasu 2009, 145–148.) Ns. heikot sosiaaliset suhteet perustuvat arkipäiväisen tilan toistuvaan
jakamiseen, kuten esimerkiksi naapuriasukkaiden tapaamiseen pihalla tai postilaatikolla. Esimerkiksi Hyyppä (2002) terveystutkijana
näkee yhteyden nimenomaan heikkojen sosiaalisten siteiden ja yksilöiden terveyden välillä. (Esimerkkikohteita ei ole esillä tässä
tiivistelmässä.)
Kyttä, Marketta 2004. Ihmisystävällinen elinympäristö. Tutkimustietoa ja käytännön ideoita rakennetun ympäristön suunnittelua varten.
Rakennuspaino Oy.
Hyyppä, Markku. 2002. Elinvoimaa yhteisöstä. Sosiaalinen pääoma ja terveys. PS-Kustannus.
Hasu, Eija 2009. Koti pihalla. Kodin ulkotilat yksityisestä julkiseen. Asukkaiden kokemuksia asumisesta ja asumisen laadusta. Diplomityö. Teknillinen
Korkeakoulu. Arkkitehtuurin laitos. Yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelu.

17. PAIKALLISYHTEISÖN TOIMINTA; mm. KAUPUNKIVILJELY
ESIMERKKI
KAUPUNKIVILJ ELY.FI PROJEKTIT
Kuva Kaupunkiviljely.fi.
Saatavilla: kaupunkiviljely.fi/dodon-kauttaa-lavakauluksia-viljelylaatikoiksi/
Puolijulkiset "kohtaamisen" tilat liittyvät myös jakamis- ja vertaistalouden ajan nousuun. Vapaaehtoiseen osallistumiseen perustuvat
projektit ja hetkelliset pop up- tapahtumat tarvitsevat oman alustan, kuhunkin tilanteeseen sopivan paikan.
Kuvat: Kaupunkiviljely.fi. [Viitattu: 20.5.2013]. Saatavilla: <kaupunkiviljely.fi/dodon-kauttaa-lavakauluksia-viljelylaatikoiksi/>.
Heikki Saukkomaa/IS. [Viitattu: 20.5.2013]. Saatavilla: <http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288540864976.html>.
ASUNNOT KOON MUKAAN VUOTEEN 2011
Suomen virallinen tilasto (SVT): PX-Web-tilastotietokanta.
Yhden ja kahden henkilön asuntokuntien määrän kasvu heijastuu myös uusien asuntojen kysyntään, mutta silti asuntokuntien koon
kehityksessä on paljon suurempi muutos kuin asuntojen koon kehityksessä. Pieniä asuntoja rakennetaan kuitenkin määrällisesti
eniten.
Taulukko: Suomen virallinen tilasto (SVT): PX-Web-tilastotietokanta.

18. ASUNTOKUNNAT JAKAANTUVAT
KOON MUKAAN KERROS- JA PIENTALOIHIN
VUOSINA 2011–2012 VALMISTUNEISTA VAKINAISESTI ASUTUISTA KERROSTALOASUNNOISTA
ssa ASUI VUONNA 2012 YHDEN TAI KAHDEN HENKILÖN ASUNTOKUNTA
89%
64%
VUONNA 2012 NOIN
SUOMALAISISTA
ASUI KUITENKIN PIENTALOISSA, PARITALOISSA
JA RIVITALOISSA...SILLÄ ESIMERKIKSI
PIENTALOASUNNOISSA ASUU USEIMMITEN
VÄHINTÄÄN 3 HENKILÖÄ
Suomen virallinen tilasto (SVT): Asuntokunnat ja asuinolot 2012.
Saatavilla: http://www.stat.fi/til/asas/2012/asas_2012_2013-05-22_fi.pdf
Vuoden 2012 lopussa kerrostaloasuntoja oli jopa 44 % kaikista asunnoista. Vuosina 2011–2012 valmistuneista vakinaisesti
asutuista kerrostaloasunnoista 89 prosentissa asui vuoden 2012 lopulla yhden tai kahden henkilön asuntokunta. Silti jopa yli
puolet suomalaisista, 64 % suomalaisista asuu pientaloissa, paritaloissa tai rivitaloissa. Tämä selittyy sillä, että asunnot ovat
kerrostaloissa pienempiä ja niissä asuu pienempiä asuntokuntia, kuin rivi- ja pientaloissa. Esimerkiksi vuonna 2012 rakennetuissa
pientaloasunnoissa asui useimmiten vähintään 3 henkilöä. (Suomen virallinen tilasto: Asunnot ja asuinolot 2012.) Erityisesti
lapsiperheiden asuntojen verrattaen suuret kokonaisneliömäärät yhdistettyinä keskustan korkeaan hintatasoon johtaa
lapsiperheiden muuttamiseen keskusta-alueilta halvemmille reuna-alueille. Suomessa on nähtävissä jyrkkä, kaksijakoinen
kategorisointi asumisen mahdollisuuksista: asuminen urbaanisti ja tiiviisti palveluiden läheisyydessä tai väljästi ja luonnonläheisesti
keskusta-alueiden ulkopuolella, mutta samalla epäekologisesti pitkien ajomatkojen päässä päivittäin tarvittaviin palveluihin.
Näiden kahden vastapoolin välimuotoja, omaehtoisempia kaupunkiasumisen vaihtoehtoja ei ole juuri saatavilla. Ihmisten
toiveita asunnon joustavuudesta, omasta pihasta ja palveluiden saatavuudesta tulisi pyrkiä yhdistämään monimuotoisemman
monikerrosrakentamisen vaihtoehtojen kautta.
Suomen virallinen tilasto (SVT): Asunnot ja asuinolot 2012. Yleiskatsaus 2012, 2. [Viitattu: 2.12.2013]. Saatavilla: <http://tilastokeskus.fi/til/
asas/2012/01/asas_2012_01_2013-10-18_kat_002_fi.html>.
SUOMI
KAUPUNGISTUU...
VUOTEEN 2030 MENNESSÄ
ASUNTOTUOTANNOSTA NOIN KAKSI
KOLMASOSAA (67 %) KESKITTYY
NIMENOMAAN HELSINGIN, TAMPEREEN,
TURUN, LAHDEN, JYVÄSKYLÄN JA OULUN
SEUTUKUNNILLE
Lähde: Vainio, Terttu; Belloni, Kaisa; Jaakkonen, Liisa 2012.
Asuntotuotanto 2030. Asuntotuotannon tarpeeseen vaikuttavia tekijöitä. VTT.
ASUNTOTUOTANTOTARVE ALUEITTAIN
<1
1,0-2,5
2,5-4,5
> 4,5
Kuva: VTT. Saatavilla: http://www.vtt.fi/img/news/2012/alueet_asuntotuotantotarve.png
Parhaiten asukkaita houkuttelevat tulevaisuudessa alueet, joilla on riittävästi monipuolista yritystoimintaa ja osaamista sekä
toimiva infrastruktuuri. Tällaisia alueita ovat Suomessa Helsingin metropolialue ja suuret yliopistokaupunkiseudut. VTT:n tutkimus
vahvistaakin, että asuntotuotannosta vuoteen 2030 mennessä kaksi kolmasosaa keskittyy Helsingin, Tampereen, Turun, Lahden,
Jyväskylän ja Oulun seuduille. (Vainio ym. 2012, 20, 29.)
Vainio, Terttu; Belloni, Kaisa; Jaakkonen, Liisa 2012. Asuntotuotanto 2030. Asuntotuotannon tarpeeseen vaikuttavia tekijöitä. VTT. [Viitattu: 20.5.2012].
Saatavilla: <http://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2012/T2.pdf>.
Suomen aluekehittämisstrategia 2020 2010. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Alueiden kehittäminen 23/2010. [Viitattu: 15.7.2012]. Saatavilla:
<http://www.tem.fi/files/26330/ALUEKEHITTAMISSTRATEGIA_2020.pdf>.
Kuva: VTT. [Viitattu: 15.7.2013]. Saatavilla: http://www.vtt.fi/img/news/2012/alueet_asuntotuotantotarve.png

19. ...SUOMI MYÖS
HAJAANTUU
TYÖMATKALIIKENTEEN TAKIA TYÖVOIMAN
EI TARVITSE KESKITTYÄ SAMASSA
SUHTEESSA KUIN TYÖPAIKKOJEN:
PENDELÖINTI MUOKKAA ALUEITA JA
ASUMISTA
ULOSPENDELÖIVIEN OSUUS (%) KUNNITTAIN
8,4-21,5
21,6-30,2
30,3-40,6
40,7-57,2
57,23-90,0
Kuva: Suomen virallinen tilasto (SVT): Työssäkäyntitilastot 2009.
Saatavilla: http://www.stat.fi/til/tyokay/2009/03/tyokay_2009_03_2011-10-06_tie_001_fi.html
Liikkuvampi ja ajallispaikallisesti hajautuneempi elämäntapa mahdollistaa asumisessa ristiriitaisten toiveiden samanaikaisen
toteutumisen. Työvoiman ei tarvitse keskittyä samassa suhteessa kuin työpaikkojen. Suomessa pendelöinti onkin lisääntynyt
nopeasti (Suomen virallinen tilasto: Työssäkäyntitilastot 2009), ja se on osaltaan mahdollistanut yhdyskuntarakenteen hajautumisen.
Kun toivottu tai kustannuksiltaan saavutettava asumisratkaisu puuttuu oman työn läheisyydestä, asuntoa voidaan hakea entistä
kauempaa, jos matkustaminen kodin ja työpaikan välillä on helppoa. Pendelöinnin aiheuttamassa monipaikkaisuudessa tunnistetaan
erityisesti taloudelliseen ja ekologiseen kestävyyteen liittyviä ongelmia. Asumisen sijaintiin ja sitä kautta päivittäiseen liikkumiseen
liittyvät valinnat ovat suurimpia energiankäyttöön vaikuttavia päätöksiä, joita yksityinen ihminen voi tehdä. (Kaskinen ym. 2009, 30.)
Suomen virallinen tilasto (SVT): Työssäkäyntitilastot 2009. [Viitattu: 18.7.2012]. Saatavilla: <http://www.stat.fi/til/tyokay/index.html>.
Kaskinen, Tuuli; Kuittinen, Outi; Mokka, Roope; Neuvonen, Aleksi; Riala, Maria 2009. Portinvartijat – eli kuinka tehdä energiansäästöstä mahdollista.
Sitra 282. [Viitattu: 11.6.2012]. Saatavilla: < http://www.demos.fi/files/DemosHelsinki_Portinvartijat.pdf>.
Kuva: Suomen virallinen tilasto (SVT): Työssäkäyntitilastot 2009. [Viitattu: 15.7.2013]. Saatavilla: http://www.stat.fi/til/tyokay/2009/03/
tyokay_2009_03_2011-10-06_tie_001_fi.html
TARVITAAN VETOVOIMAISTA URBAANIA ASUINYMPÄRISTÖÄ
"IHMISEN MITTAKAAVAN"
MUKAINEN YMPÄRISTÖ, JOSSA
SAA OLLA YKSITYISKOHTIA
KAUPUNKIASUNTOJEN
ASUNTOKOHTAISET ULKOTILAT
Henkilöautoliikenteen kokonaan poistamiseen ei yhdyskunnissa päästä pitkälläkään aikavälillä, eikä sitä tarvitse tavoitellakaan.
Sen sijaan on tavoiteltava henkilöautoliikenteen päästöjen vähentämistä. Tässä tavoitteessa tärkeässä osassa on kaupunkiasumisen
vetovoimaisuus. Vetovoimaisilla kaupunkiasumisen konsepteilla voi olla lopulta suuri merkitys kestävän kehityksen kannalta, sillä
monien tutkimustulosten mukaan kaupunkirakenteen tiiviydellä ja kaupunkiseudun energiankulutuksella on suora yhteys.
Kuvat: Kotilainen 2013.

20. TULEVAISUUDEN ASUMISEN TEEMA
IHMISEN MITTAKAAVA KAUPUNKIASUINYMPÄRISTÖISSÄ
Rakennusmassojen sopusointuiset suhteet sekä julkisivun yksityiskohdat voivat luoda rakennuksen lähiympäristöön mittakaavaa,
johon ihminen voi samaistua.
Mittakaava ja tilojen jäsentely, turvallinenkaupunki.fi. [Viitattu: 23.5.2012]. Saatavilla:<http://www.turvallinenkaupunki.fi/turvallisuusteemat/rikoksiaja-ilkivaltaa-ehkaiseva-elinymparisto/suunnittelun-suuntaviivoja/territoriaalisuus/mittakaava-ja-tilojen-jasentely>.
Kuvat: Kotilainen 2013.
TULEVAISUUDEN ASUMISEN TEEMA
KAUPUNKIASUNTOJEN ASUNTOKOHTAISET
ULKOTILAT
TOIMINNALLISET
MAHDOLLISUUDET
YHTEENSOPIVUUS
ASUKKAAN ELÄMÄNTAPAAN
OMAEHTOISUUS
TERRITORIOT
Mahdollisuus muokata ja personalisoida asumisen tilaa on tärkeää asukkaan ja asuinympäristön yhteensopivuuden tunteen
aikaansaamiseksi. Esimerkiksi Salonen ym. (2011) tuo esiin lukuisia tutkimuksia, jotka ovat osoittaneet elinympäristöön kohdentuvien
vaikutusmahdollisuuksien sekä fyysisen ja psyykkisen terveyden välisen yhteyden. Pihat ovat oleellinen osa pientaloasumista
- niitä arvostetaan ja muokataan omaan persoonaan ja elämäntapaan sopiviksi. Tärkeä tekijä pientalomaisten laatutekijöiden
toteutumisessa kaupunkimaisessa asuinympäristössä on asunkohtaiset ulkotilat. (Esimerkkikohteita ei ole esillä tässä tiivistelmässä.)
Salonen, Heidi; Lappalainen, Sanna; Lahtinen, Marjaana; Nevala, Nina; Lehtelä, Jouni; Knibbs, Luke; Morawska, Lidia; Reijula, Kari 2011. Sisäympäristön
parantava ja elvyttävä vaikutus hyvinvointipalvelutiloissa - kirjallisuuskatsaus 7.12.2011. Työterveyslaitos. [Viitattu: 23.5.2012]. Saatavilla: <http://www.
tsr.fi/c/document_library/get_file?folderId=13109&name=DLFE-6129.pdf>.
Kuva: Kotilainen 2013.

21. δ
ASUNTOKOHTAINEN ULKOTILA TERASSOITUNA "PORTAANA"
α
δ
δ
δ
α
δ
δ
γ
α
TPK
γ
TPK
δ
α
E
KPH
α
TPK
E
KPH
E
α
KPH
TE
TPK
γ
KPH
δ
TE
I YL
ÖS
JA A
LA
KPH
S
α
TPK
δ
E
α
α
TPK
TE
KPH
E
γ
E
A UK
E
α
α
α
KPH
γ
α
TPK
α
δ
δ
δ
δ
δ
α
δ
δ
α
MH
MH
MH
OH
OH
KPH
K
OH
K
K
E
L IIT E RI
L IIT E RI
KPH
L IIT E RI
OH
Esimerkki kiinnostavasta asuntokohtaisesta ulkotilatyypistä.
K HH/
VAR
K
MH
OH
MH
OH
Esimerkiksi terassoidut kerrostalotyypit integroivat kerrostalon ja pientalon positiivisia ominaisuuksia, sillä asuntokohtaiset
ulkotilaterassit sallivat pientalomaisen ”tontin” kaupunkiasunnossa. Terassoidulta pihaportaalta on avarat näkymät ympäröivään
kaupunkiin, ja se on valoisa ja yksityinen. Pihaporras on myös erillään ulkopuolisten kulkureiteiltä. Kun ulkotila on asunnon
huonetilaa korkeampi, se ei varjosta sisätilaa. Pihaportaiden suunnittelussa tulee huomioida säänsuojaus, sillä ne voivat olla tuulisia
ja sateen armoilla. Pihaportaiden ongelmana voi olla myös se, että alakerran ulkotilaan on suora näkyvyys.
L IIT E RI
L IIT E RI
K
KPH
KPH
E
K
E
L IIT E RI
L IIT E RI
L IIT E RI
E
E
OH
MH
S
KPH
WC
K
K
KPH
OH
K HH/
VAR
Kuva: Kotilainen 2013.
MH
VH
L IIT E RI
L IIT E RI
E
L IIT E RI
S IV UA S .
/ MH
KPH
OH
ASUNTOKOHTAINEN ULKOTILA MASSAN VÄLISENÄ "TASKUNA"
K
E
E
MH
OH
S
WC
TE
K
MH
KPH
K HH/
VAR
MH
VH
E
L IIT E RI
S IV UA S ./
MH
KPH
L IIT E RI
L IIT E RI
E
MH
KPH
E
E
KPH
L IIT E RI
OH
L IIT E RI
K
E
L IIT E RI
K
S
WC
E
KPH
K
OH
OH
MH
TPK
OH
K
KPH
K HH/
VAR
MH
VH
L IIT E RI
E
K
KPH
L IIT E RI
OH
MH
E
KPH
MH
L IIT E RI
K
OH
Esimerkki kiinnostavasta asuntokohtaisesta ulkotilatyypistä.
Rakennusmassan väliin muodostuvan asuntokohtaisen ulkotilan etuja ovat yksityisyys ja suojatut näkymät. Massan välisessä taskussa
asuntokohtainen ulkotila on intiimi ja suojassa säältä. Ulkotilaa voi hyödyntää myös kylmien varastojen sijoittamisessa asunnon
yhteyteen.
Kuva: Kotilainen 2013.

22. RAKENNUSTYPOLOGIAN MONIPUOLISTAMINEN
UUDISASUNTOTUOTANNON SUHDE OLEMASSAOLEVAAN RAKENNUSKANTAAN
Vainio, Belloni. 2012. Asuntotuotanto 2030. Asuntotuotantotarpeeseen vaikuttavia tekijöitä.
Saatavilla: http://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2012/T2.pdf
Monipuolinen asuntotarjonta vaatii Suomen verrattaen monotyyppisen asuintarjonnan vuoksi tietoista talotypologian uudistamista.
Taulukko: Vainio, Terttu; Belloni, Kaisa; Jaakkonen, Liisa 2012. Asuntotuotanto 2030. Asuntotuotannon tarpeeseen vaikuttavia tekijöitä. VTT. [Viitattu:
20.5.2012]. Saatavilla: <http://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2012/T2.pdf>.
δ
δ
δ
δ
δ
δ
E S I ME R K K I KE R RO S PO H JASTA
1 :2 5 0
δ
δ
δ
δ
RAKENNUSTYPOLOGIAN MONIPUOLISTAMINEN
1- 2
MH
OH
OH
1- 2
MH
E
1- 2
MH
K
N
UNNO
EN AS LA
KAHDKAMA AU
JA
OH
1- 2
MH
OH
E
S
KPH
K
S
KPH
E
S
K
K
KPH
MH
KPH
MH
MH
OH
E
KPH
S
K
E
K
KPH
K
KPH
N
UNNO
EN AS LA
KAHDKAMA AU
JA
KPH
S
S
E
OH
OH
V A R/
VH
1- 2
MH
KPH
MH
1- 2
MH
E
A UL A
S
E
V H/
V A R/
A L K ./
TYÖ
V H/
V A R/
A L K ./
TYÖ
1- 2
MH
K
KPH
WC
K
E
OH
KPH
KPH
1- 2
MH
OH
E
E
V H/
V A R/
A L K ./
TYÖ
KPH
E
K
K
TPK
V H/
V A R/
A L K ./
TYÖ
K
OH
OH
KPH
KPH
KPH
KPH
E
E
ALK
KPH
E
V H/
V A R/
A L K ./
TYÖ
E
V H/
V A R/
A L K ./
TYÖ
OH
MH
A UL A
MH
V H/
V A R/
A L K ./
TYÖ
KPH
E
E
KPH
WC
KPH
MH
MH
TE
E
E
KPH
MH
E
E
S
V A R/
VH
K
K
KPH
E
OH
OH
E
MH
KPH
KPH
K
MH
OH
OH
A UL A
A UL A
γ
V H/
V A R/
A L K ./
TYÖ
KPH
KPH
E
KPH
E
V H/
V A R/
A L K ./
TYÖ
KPH
E
KPH
TPK
V H/
V A R/
A L K ./
TYÖ
K
MH
γ
β
β
WC
MH
KPH
V A R/
VH
MH
VM
γ
γ
V H/
V A R/
A L K ./
TYÖ
V H/
V A R/
A L K ./
TYÖ
MH
OH
KPH
E
MH
KPH
S
WC
E
V A R/
VH
KPH
Pyrkimys monipuoliseen asuntotuotantoon ei ole suinkaan uusi. Esimerkiksi Kahri ja Pyykönen (1984) toivat esiin jo miltei
kolmekymmentä vuotta sitten tiettyjen asuinrakentamisen ratkaisujen hallitsevuuden ja uusien ratkaisujen etsinnän tarpeen:
"Tulevaisuuden asuntoarkkitehtuuri näyttää muutaman vuosikymmenen tähtäimellä joutuvan taustatekijöidensä aiheuttamiin
muutospaineisiin. [....] Pidemmällä tähtäimellä, ehkä 1990 -luvulla, taustasyyt antavat aiheen osottaa suoranaisia murrosilmiöitä.
Uusi jälkiteollisen ajan arkkitehtuuri tulee etsimään muotojaan lukuisten yritysten ja erehdysten kautta." Onneksi viime vuosina
arkkitehtuuritutkimuksen kiinnostus eri typologianäkökulmia kohtaan on ollut merkittävää.
E
β
1- 2
MH
V H/
V A R/
A L K ./
TYÖ
V H/
V A R/
A L K ./
TYÖ
δ
β
S
MH
E
E
HM
MH
A UL A
EK
KPH
E
MH
KPH
MH
A UL A
MH
K
MH
OH
Kahri, Esko; Pyykkönen, Hannu 1984. Asuntoarkkitehtuuri ja -suunnittelu. Rakennuskirja Oy. Helsinki.
Kuvat: Kotilainen 2013.

23. MATERIAALIT
DETALJIT
KOKONAISVALTAINEN MITOITUS
(MYÖS EKOLOGINEN)
KESTÄVYYS
PALVELUN JA
ASUMISEN
INTEGROINTI
KUSTOMOITAVUUS
JA YHTEISKEHITTELYN
MUODOT
JOUSTAVUUS
ASUNNOSSA
ASUKASLÄHTÖISYYS?
LÄHTÖKOHTANA MONIPUOLISUUS
ASUINYMPÄRISTÖN
TIIVIYSASTE
JA VIHERYMPÄRISTÖT
JOUSTAVUUS
ERI ASUNTOJEN
KESKEN
ASUNTOKOHTAISET
ULKOTILAT
ASUINYMPÄRISTÖN
KOKONAISVALTAINEN
KÄYTETTÄVYYS
SEKOITTUNEET
TOIMINNOT
Mikäli asuntorakentamisen tulevaisuuden tärkein kehitettävä teema tulisi pukea yhdeksi sanaksi, olisi tuo sana mielestäni
"asukaslähtöisyys."
Kuluttajan eli asukkaan aseman muutoksesta passiivisesta vastaanottajasta aktiiviseksi toimijaksi puhuvat lukuisat aikamme
yhteiskunnalliset keskustelut, raportit, julkaisut ja artikkelit. Onko tämän päivän asuntorakentamisessa tarjolla yksilöllisiä
ratkaisuja? Krokforsin (2006, 21) mukaan "asukkaan valintamahdollisuudet asumisensa suhteen ovat kohdistuneet pitkälti erilaisiin
sisustusvaihtoehtoihin, mutta todellisten tilallisten vaihtoehtojen kehittäminen on ollut vielä vähäistä." Samaa näkökulmaa tuo
esiin myös Autio, Huttunen ja Autio (2011, 29): "kovin mielikuvituksellisia ratkaisuja ei asuntomessuilla tai asuntomarkkinoilla
ylipäätänsäkään tarjota, vaan ”yksilöllisyys” liittyy ideaaleihin kuten merinäköalaan ja keittiön varustelutasoon." Voimme toivoa, että
asukkaiden tarpeiden aito ymmärtäminen on tulevana aikana asuntorakentamisessakin menestymisen edellytys.
Asukaslähtöisyys voidaan nähdä laajana käsitteenä, joka lisää monella eri tasolla asukkaiden valinnan mahdollisuuksia asumisessa.
Voisiko asukaslähtöisyys pitää sisällään esimerkiksi seuraavia teemoja?
MONIPUOLISUUS: Asumismuotojen ja asuntotypologian monipuolistaminen on lähtökohta.
MATERIAALIT, DETALJIT, MITOITUS: Fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ympäristön toteuttaminen niin, jotta jokainen voi toimia
yhdenvertaisesti muiden kanssa. Materiaalien ominaisuudet; tapa johtaa lämpöä, toimia akustisesti, tuntua, heijastaa valoa ja
vanhentua. Rakentamisen yksityiskohtien ja detaljien viesti.
JOUSTAVUUS ASUNNOISSA: Asunnoon muutettavuus, muunneltavuus, monikäyttöisyys, monireittisyys, yleispätevyys...
JOUSTAVUUS ASUNTOJEN KESKEN: Asuntojen yhdistäminen, jakaminen tai uudelleensijoittelu,
säätelymahdollisuudet, sivuasunnot, samaan tilayksikköön toteutettavat erilaiset pohjaratkaisut.
huoneistojakauman
MONIPUOLISET ASUNTOKOHTAISET ULKOTILAT: Pientalomaiseen rakentamistapaan kuuluvien laatutekijöiden hyödyntäminen:
monipuolisten toimintojen, itseilmaisun ja harrastusten mahdollistaminen asuntokohtaisten ulkotilojen myötä, asuntokohtaisen
ulkotilan toiminta purkurivyöhykeenä.
ASUINYMPÄRISTÖN KOKONAISVALTAINEN KÄYTETTÄVYYS: Asumisen reviirin hahmottaminen asunnon sisäosan tasoa laajempana
tilojen ja toimintojen moniulotteisena kudelmana: edellyttää puolijulkisia ja puoliyksityisiä tiloja rakennus-, kortteli- ja aluetasolla.
SEKOITTUNEET TOIMINNOT: Asumisen, työn ja vapaa-ajan toimintojen lomittuminen samaan elinympäristöön.
TIIVIYSASTE JA VIHERYMPÄRISTÖT: Asuinympäristöjen korkean laadun tavoittelu ihanteellisen tiiviysasteen (ks. Urbaani Onni -hanke)
ja toiminnan mahdollistavien viherympäristöjen yhteisvaikutuksena.
KUSTOMOITAVUUS JA YHTEISKEHITTELY: Avoimen asuntorakentamisen tavoite, massakustomointi, vorovaikutteinen ja osallistuva
suunnittelu, toimijoiden vastavuoroinen oppiminen, asukkaiden kokemustiedon huomioiminen suunnitteluratkaisuissa.
ASUMISEN JA PALVELUJEN YHDISTÄMINEN: Asuminen rakennetun tilan ja palvelutarjonnan kokonaisuutena.
KOKONAISVALTAINEN KESTÄVYYS: Asukaslähtöisyyden vuoksi tehtävät nykyiset valinnat eivät saa aiheuttaa ongelmia tai
tarpeettomia kustannuksia tuleville asukkaille: edellisten lisäksi huomioitava myös ekologinen kestävyys, kuten tekninen
pitkäikäisyys, materiaalivalinnat, vedenkulutus, jätteidensynnyn vähentäminen ja kierrätys, uusiutuvien energiamuotojen suosiminen.
Krokfors; Karin 2006. Aika asuntoarkkitehtuurissa. Typologinen joustavuus pientalosuunnittelun uudistamisen välineenä. Lisensiaatintyö. Teknillisen
koulun arkkitehtiosaston tutkimuksia. Arkkitehtuuri II. Teknillinen korkeakoulu.
Autio; Minna, Huttunen; Kaisa ja Autio; Jaakko (2011) Uniikkia vai bulkkia uuteen kotiin? –Palveluiden kuluttajalähtöisyys luottamusneuvotteluna
asuntomarkkinoilla. Kulutustutkimus.Nyt 5/2.
Urbaani Onni -hankkeen tulostiivistelmät. [Viitattu: 23.5.2012]. Saatavilla: <http://ytk.aalto.fi/fi/tutkimus/hankkeet/urbaani_onni/>.
Kuva: Kotilainen 2013.

24. IDEON (2009) KOLME LINSSIÄ KÄYTTÄJÄLÄHTÖISYYTEEN
KIITOS
A LOI TA TÄ S TÄ
HAL
UTTAVUUS
I DE AT
TA RPE E T
TOIVEET
SINI KOTILAINEN
ARKKITEHTI SAFA, PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ
sini.kotilainen@tut.fi
040 849 0427
KANN AT TAVU U S T O TEU TTAM I S KELP O I S U U S
IDEO 2009. Human centered design toolkit 2nd edition.
Kiitos!
Sini Kotilainen
Arkkitehti SAFA, Projektipäällikkö, Arkkitehtuurin laitos, Tampereen teknillinen yliopisto.
sini.kotilainen(at)tut.fi, p. 040 849 0427