1. Suomen sivistys 2017 Opetusministeriön sivistysbarometri 1997-2017

2. Paolo Freire ja ajan teemat Teemat ilmaisevat kussakin ajassa ratkaistavia tehtäviä ja ongelmia. Ihmisen humanisaatio riippuu siitä, kuinka hyvin hän kykenee ratkaisemaan aikakauden teemat ja integroitumaan ajan henkeen. Aikakaudet täyttyvät sitä mukaa, kun ihmiset käsittävät sen teemat ja ratkaisevat sen tehtävät. Aikojen murroksessa vaihtuvat paitsi teemat myös ajan järki. Paolo Freire 1970-luvulla

3. Tofflerilaiset aikakaudet

9. Suomen polku 1997

10. Suomen polku 2007

12. Tietoyhteiskunta

14. Elinikäinen oppiminen

16. Avaintaidot

18. Sivistys

20. Media

22. Viestintäympäristö

24. ” Nykysuomen sanakirja kuvaa asiantuntijan tietäjäksi, ” jolla on asiantuntemusta, erikoisia, tavallista perusteellisempia (ammatti)tietoja joltakin alalta ”. Delfoi-käyttöön sopii hyvin sanakirjan tarkentava määre: ” erikoistuntija, ekspertti, varsinkin kutsuttuna antamaan lausuntonsa jostakin alaansa kuuluvasta asiasta ”. Sanakirjakuvaus on staattinen, mutta Wikipedia ennakoi muutosta. Murtumasta kertoo jo se, että Wikipedia määrittelee asiantuntijuuden (expert) mutta Encyclopedia Britannica ei. Wikipediakin lähtee perinteisesti siitä, että asiantuntijan tunnistaa luotettavan tiedon, tekniikan tai taidon hallinnasta. Eksperttiasiantuntija (expert) eroaa spesialistiasiantuntijasta (specialist) siinä, että spesialisti kykenee ratkaisemaan ongelman, kun taas ekspertti tietää ratkaisun. Ekspertin vastakohta on maallikko (layman) ja spesialistin yleistietäjä (generalist). Wikipedian tiedossa on myös, että yksilöt ovat usein asiantuntijoita joillakin aloilla ja maallikkoja toisilla. Kiinnostavaa Wikipedian määrittelyssä on vihje siitä, että asiantuntijuuden laadut ovat murroksessa. Täydentävän näkökulman mukaan asiantuntijuus ei enää ole niinkään yksilön kuin yhteisöjen ja verkostojen ominaisuus. Tieto ei perimmiltään ole saavutettavissa staattisena vaan se kiinnittyy erottamattomasti sosiokulttuuriseen kehitykseen. Tietäminen (tiedon muodostus) on sosiaalinen ilmiö, joka on sidottu yhteistoimintaan, käytäntöihin ja kieleen. ( Bereiter 2002, 174–210, Tuomi 1999, 411–416 ) Asiantuntija

25. Tiivistän … sivistymiskäsityksen kolmivaiheiseksi prosessiksi, jossa ihminen oppii uutta , muodostaa oppimaansa itsenäisen suhteen ja käyttää opittua yhteiseksi hyväksi kansalaisena. Valmius hankkia uutta tietoa, itsenäinen harkinta ja yhteistyön kyky ovat samalla toimivan demokratian keskeiset edellytykset. Snellman sanoi, että ken on kerran päässyt oppimisen tielle, poistuu siitä vasta kun poistuu elämästä. Sivistystyö on korostanut tiedonhalua ja omien rajojen ylittämistä, seikkailua tiedon ehkä pelottavallakin merellä. Gustafsson havainnollistaa tätä hermeneuttisella kehällä, jossa liikutaan tunnetun ja tuntemattoman välillä ja siirretään koko ajan tunnetun rajaa. Perinteet painottavat eri tavoin tiedollista, taiteellista ja käden taidon oppimista. Toinen vaihe on itsenäinen ajattelu eli oman järjen käyttö ja kyky tehdä se ilman toisten johdatusta. Kantin mukaan yhteiskunnallinen kehitys tarvitsee ennen muuta ajattelevia ihmisiä. Tieto ei saa jäädä makasiinitavaraksi ilman, että älyn toiminta herää. Tiedon annetusta sisällöstä pitää tulla tietävän tapa tietää (Snellman), missä niin sanottu toverikasvatus eli vertaisten keskinäinen dialogi on avainasemassa. Itsenäiseen ajatteluun rinnastuu muu luova toiminta taiteen ja käden taidon alueilla. Kolmas vaihe on saadun tiedon käyttäminen yhteiseksi hyväsi. Törnqvist kuvaa opintokerhon henkeä sanomalla, että monipuolisin ja korkeinkin persoonallisuudenkasvatus on tarkoituksetonta, ellei se tule kanssaihmisten käyttöön. Kansalaissivistyksen tavoitteena on demokraattinen elämänasenne. Kansansivistys on kansalaisyhteiskunnan ja demokratian koulu. Se on myös tehokas keino lisätä sosiaalista pääomaa. (Niemelä, 2007)’’ Sivistymisen prosessi Niemelän mukaan