1. TIE TOHTORIKSI!
Tohtorinkoulutuksen
edellytykset
6.3.2014
KT Jenni Keskinen &
KM (väit.) Jenna Vekkaila

2. TOHTORINKOULUTUS SUOMESSA
 Tohtorinkoulutuksen tavoitteena on kehittää
akateemista asiantuntijuutta sekä edistää uuden
tieteellisen tiedon tuotantoa.
 Viimeisen muutaman vuosikymmenen aikana
suomalainen tohtorinkoulutus on läpikäynyt
valtavia muutoksia (Pyhältö jne. 2012).
 Kehittynyt perinteisestä mestari-oppipoika – mallista
organisoidumpaan ja selkeämmin säädeltyyn muotoon
Bolognan prosessin kolmannen syklin saattelemana.
 Tohtoriopiskelijoiden määrä on kasvanut moninkertaisesti.
Vuonna 2012 suomalaisissa yliopistoissa oli yhteensä 18 687
tohtoriopiskelijaa (naiset 53%, miehet 47%).
 Vuonna 2012 suomessa valmistui taas 1655 tohtoria, joista 51% oli
naisia ja 49% miehiä. (Tilastokeskus.)

3. LÄHTÖKUOPAN AJATUKSIA
 Tohtoriopiskelijat muodostavat osaavan ja
hyvin valikoidun joukon.
 Silti suuri osa tohtoriopiskelijoista keskeyttää
opintonsa.
 Drop-out luvut vaihtelevat hieman alasta ja maasta riippuen 30-50%
välillä ja ovat joissain tapauksissa jopa 70% luokkaa.
(mm. Bair & Haworth, 1999; Gardner, 2007; Golde, 2005;
McAlpine & Norton, 2006; Nettles & Millet, 2006; Pyhältö jne., 2011)
 Mistä tämä johtuu?

4. LÄHTÖKUOPAN AJATUKSIA
 Tyypillisesti ajatellaan, että jatko-
opinnoissa pärjää älykäs ja ahkera
opiskelija, jolla on motivaatio kunnossa.
 Usein myös jatkokoulutuksen
äärimmäisenä testinä pidetään sitä,
selviääkö opiskelija suuren haasteen
edessä yksin.

5. LÄHTÖKUOPAN AJATUKSIA
 Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että:
 Motivaatio ei välttämättä ole onnistuneen
oppimisprosessin edellytys vaan
onnistuneen prosessin seurausta.
 Väitöskirjatyöskentely ei ole yksilö- vaan
joukkuelaji! Tiedeyhteisöllä on suuri merkitys
väitöskirjaprosessin etenemisessä!

6. Tässä esitelmässä…
 …Tarkastelemme tohtoroitumisen
edellytyksiä

7. TUTKIMUSHANKE
 Kansallinen ja kansainvälinen tohtorikoulutuksen
tutkimusprojekti (2005-), jossa kiinnostuksen kohteina:
 Onnistuneen väitöskirjaprosessin keskeiset edellytykset ja
säätelijät
 Akateeminen ohjaus
 Tutkimusryhmien dynamiikka tieteellisen asiantuntijuuden
oppimisympäristöinä
 Projektissa on hyödynnetty useita menetelmiä (mm. kyselyt,
havainnointi, haastattelut)
 Aineisto on kerätty tohtorikoulutuksen kolmelta eri tasolta:
opiskelijoilta, ohjaajilta ja tiedeyhteisöiltä (esim.
tutkimusryhmät, seminaarit)
 Tutkimusryhmä HY:ssa:
 Vastuulliset tutkijat Kirsi Pyhältö ja Kirsti Lonka
 Tutkijoina: Jenni Keskinen, Jenna Vekkaila, Auli Toom, Viivi Virtanen, Erika
Löfström, Solveig Corner
 Kansallisia yhteistyötahoja mm. Kai Hakkarainen, Sanna Vehviläinen, Tiina
Soini, Hannu Soini.

8. MOTIVAATIO
 Motivaatio ja tavoitteet ohjaavat sitä,
minkälaisia valintoja opiskelija tekee
väitöskirjaprosessissaan ja miten prosessi
etenee (Stubb jne., 2012).
 Opiskelijan tavoitteet voivat olla hyvin erilaisia:
 Pätevöityminen
 Oppiminen ja kehittyminen
 Parempi asema työmarkkinoilla
 Kiinnostus aiheeseen

9. MOTIVAATIO
 Tutkimustulokset osoittivat, että eri alojen
tohtoriopiskelijoiden tavoitteet vaihtelivat
sen mukaan liittyivätkö ne:
1. Prosessiin
2. Produktiin
3. Sekä prosessiin että produktiin
(Stubb jne. 2012; Keskinen, 2012)

10. MOTIVAATIO
 Se painottivatko opiskelijat prosessia vai produktia, oli
edelleen yhteydessä:
1. Väitöskirjatyön etenemiseen
 Prosessia painottaneet olivat harvemmin harkinneet
opintojensa keskeyttämistä ja heidän opintonsa olivat
harvemmin pitkittyneet.
2. Tohtoriopiskelijan jaksamiseen
 Prosessia painottaneet raportoivat vähemmän stressiä,
ahdistusta, uupumusta ja kiinnostuksen puutetta.
(Stubb jne., 2012)
 Näyttää siis siltä, että motivaatiolla on yhteys siihen,
miten väitöskirjaprosessin sitoudutaan ja kiinnitytään!

11. MITEN OPISKELIJAT SITOUTUVAT?
0%
10%
20%
30%
40%
50%
60%
Sitoutuminen
Omistautuminen
Pystyvyys
Uppoutuminen
(Vekkaila jne., 2013a)

12. MITEN LANNISTUMINEN NÄKYY?
0%
5%
10%
15%
20%
25%
30%
35%
40%
45%
50%
Lannistuminen
Riittämättömyys
Kyynisyys
Uupumus
(Vekkaila jne., 2013b)

13. MIKÄ TUOTTAA INNOSTUMISTA?
ENTÄ LANNISTUMISTA?
0%
10%
20%
30%
40%
50%
Kuuluminen/
sen puute Osaaminen /
sen puute Autonomia/
sen puute Kontribuointi/
sen puute
Sitoutuminen
Lannistuminen
(Vekkaila jne., 2013a, 2014)

14. SITOUTUMINEN RAKENTUU
VUOROVAIKUTUKSESSA
 Motivaatio ei ole yksilön ominaisuus.
 Sitoutuminen omaan prosessiin rakentuu
tohtoriopiskelijan ja hänen ympäristönsä välisessä
vuorovaikutuksessa.
 Vuorovaikutus, joka mahdollistaa opiskelijan:
 kuulumisen,
 osaamisen,
 autonomian ja
 kontribuution kokemuksia
tukee hänen sitoutumistaan väitöskirjaprosessiin.
(Vekkaila jne., 2013a, 2014; Virtanen & Pyhältö, 2012)

15. TIEDEYHTEISÖ TOHTORIOPISKELIJAN
OPPIMISYMPÄRISTÖNÄ
 Tiedeyhteisö on monimuotoinen kokonaisuus,
jonka tohtoriopiskelijat määrittivät eri tavoin:
 Ohjaussuhde, tutkimusryhmä, seminaariryhmä, laitos, tiedekunta,
yliopisto, kansainväliset yhteistyökumppanit ja tieteenala.
(Pyhältö jne., 2012; Stubb, 2012; Vekkaila jne., 2012)
 Myös kokemus itsestä yhteisön jäsenenä
vaihteli:
 Osallinen (54%)
 Ulkopuolinen (39%)
 Ristiriitainen/Jäsentymätön käsitys (16%)
(Pyhältö jne., 2009; Stubb jne., 2011)

16. LAATU MERKITSEE
 Tohtoriopiskelijoiden kokemus omasta
tiedeyhteisöstä vaihteli myös sen suhteen,
kokivatko he yhteisön
väitöskirjaprosessinsa näkökulmasta:
 VOIMAUTTAVANA (44%)
 KUORMITTAVANA (55%)
(Stubb jne., 2011)

17. MITÄ VÄLIÄ ON SILLÄ, MITEN
YHTEISÖ KOETAAN?
 Se, miten opiskelijat kokivat oman roolinsa osana
tiedeyhteisöä ja minkälaisena he kokivat kyseisen
yhteisön, oli yhteydessä:
 Keskeyttämisen harkintaan
 Opintojen pitkittymiseen
 Jaksamiseen
 Ne opiskelijat, jotka kokivat itsensä osaksi yhteisöä ja
yhteisön voimauttavaksi olivat harvemmin harkinneet
keskeyttämistä, heidän opintonsa olivat harvemmin
pitkittyneet ja he raportoivat jaksavansa paremmin kuin
muut.
(Pyhältö jne., 2009; Stubb jne., 2011; Pyhältö & Keskinen, 2012)

18. MITÄ VÄLIÄ ON SILLÄ, MITEN
YHTEISÖ KOETAAN?
 Opiskelijoiden negatiiviset kokemukset
tiedeyhteisöstä ja kohtaamattomuus heidän ja
yhteisön välillä koettiin ongelmiksi, jotka
heikensivät heidän sitoutumistaan väitöstyöhön.
(Vekkaila jne., 2013b)
 Sitoutumista voidaan siis tukea kiinnittämällä huomiota
vuorovaikutuksen laatuun:
 Miten opiskelija kohdataan
 Miten osoitetaan arvostusta opiskelijan työtä kohtaan
 Minkälaiset mahdollisuudet opiskelijalla on vaikuttaa omaan
oppimisympäristöönsä

19. KOKOAVIA AJATUKSIA
 Onnistunut väitöskirjatyöskentely ja
tohtoroituminen edellyttävät muun
muassa:
 Rakentavaa ja dynaamista vuorovaikutusta
tohtoriopiskelijan ja hänen tiedeyhteisön
välillä, joka tukee:
 Aitoa osallistumista
 Motivaatiota
 Sitoutumista
 Jaksamista

20. KIITOS MIELENKIINNOSTANNE!

21. LÄHTEET
 Bair, C. R., & Haworth, J. G. (1999, November). Doctoral student attrition
and persistence: A meta-analysis of research. Paper presented at the
annual meeting of the Association for the study of Higher Education
(ASHE), San Antonio, Texas.
 Gardner, S. K. (2007). Fitting the mold of graduate school: A qualitative
study of socialization in doctoral education. Innovations in Higher
Education, 33, 125–138.
 Golde, C. (2005). The role of the department and discipline in doctoral
student attrition: Lessons from four departments. The Journal of Higher
Education, 76(6), 669–700.
 Keskinen, J. (2012). Väitöskirjapolun alkutaipaleella – Mistä väitöskirjan
tekemisessä oikein on kyse? Teoksessa: T. Soini & K. Pyhältö,
Akateeminen ohjaus tohtorinkoulutuksessa, s. 25–40. Tampere University
Press.
 McAlpine, L., & Norton, J. (2006). Reframing our approach to doctoral
programs: an integrative framework for action and research. Higher
Education Research & Development, 25(1), 3–17
 Nettles, M. T., & Millet, C. M. (2006). Three magic letters: Getting to Ph.D.
Baltimore: The John Hopkins University Press.

22. LÄHTEET
 Pyhältö, K., Stubb, J., & Lonka, K. (2009a). Developing scholarly
communities as learning environments for doctoral students.
International Journal for Academic Development, 14(3), 221–232.
 Pyhältö, K., Nummenmaa A.R., Soini, T., Stubb, J., & Lonka, K. (2012).
Research on scholarly communities and development of scholarly
identity in Finnish doctoral education. Teoksessa: S. Ahola & D.M.
Hoffman (Toim.), Higher Education research in Finland. Emerging
structures and contemporary issues, s. 337-357. Jyväskylä: Jyväskylä
University Press.
 Pyhältö, K. & Keskinen, J. (2012). Mitä väliä jatko-opiskelijan osallisuudella
on? Miksi jatko-opiskelijan hyvinvoinnista kannattaa olla kiinnostunut?
Teoksessa: T. Soini & K. Pyhältö, Akateeminen ohjaus
tohtorinkoulutuksessa, s. 58–75. Tampere University Press.
 Stubb, J., Pyhältö, K., & Lonka, K. (2011). Balancing between inspiration
and exhaustion: PhD students’ experienced socio-psychological well-
being. Studies in Continuing Education, 33(1), 33–50.
 Stubb, J., Pyhältö, K., & Lonka, K. (2012). The experienced meaning of
working with a PhD thesis. Scandinavian Journal of Educational
Research, 1-18, iFirst Article.

23. LÄHTEET
 Vekkaila, J., Pyhältö, K., Hakkarainen, K., Keskinen, J., & Lonka, K. (2012).
Doctoral students’ key learning experiences in the natural sciences.
International Journal for Researcher Development, 3(2), 154–183.
 Vekkaila, J., Pyhältö, K., & Lonka, K. (2013a). Focusing on doctoral
students’ experiences of engagement in thesis work. Frontline Learning
Research, 1(2), 10–32.
 Vekkaila, J., Pyhältö, K., & Lonka, K. (2013b). Experiences of
disengagement – A study of doctoral students in the behavioral
sciences. International Journal of Doctoral Studies, 8, 61–81.
 Vekkaila, J., Pyhältö, K., & Lonka, K. (2014) (submitted). Engaging and
disengaging doctoral experiences in the behavioural sciences.
International Journal for Researcher Development.