Preventiimi 26.11.2015
•Descargar como PPTX, PDF•
1 recomendación•335 vistas
Miten verkostoista saa hyödyn irti? Mitä on hyvä verkostotyö?
Recomendados
Más contenido relacionado
Destacado
Destacado (12)
Similar a Preventiimi 26.11.2015
Similar a Preventiimi 26.11.2015 (20)
Preventiimi 26.11.2015
- 1. Miten verkostoista saa hyödyn irti? Preventiimin verkkoluento 26.11.2015 Erityisasiantuntija @RiittaKittila, SOSTE
- 2. ”If you are not generating conversations or new subscribers or making any money; then whatever you’re doing has failed. ”
- 4. Entä jos tutustuminen ja verkostoituminen on vaikeaa? http://www.slideshare.net/sachac/the-shy-connector
- 6. ”Ei ole olemassa täydellisiä ihmisiä, mutta on olemassa ihmisiä, jotka ovat täydellisiä toisilleen.” Mikko Taskinen & Susanna Isohanni: Paremmaksi tyypiksi paremmassa työelämässä - kehityskirja.
- 7. ”Verkostolta on lupa odottaa tuloksia, kun jäsenet sitoutuvat luovuttamaan ja hyödyntämään toisensa tietoja ja ideoita.”
- 9. Kuuntelemisen tasot 1. En kuuntele ollenkaan, keskityn omiin asioihini. 2. Kuuntelen, ja keskityn siihen, mitä toisen puheessa on kritisoitavaa tai mistä voisin loukkaantua. 3. Kuuntelen, ja odotan sopivaa väliä, jossa kertoa oman juttuni ja mielipiteeni. 4. Kuuntelen, ja etsin kuulemastani tietoa ja asioita, joista minulle on hyötyä ja jotka voin yhdistää aiempiin tietoihini. 5. Kuuntelen keskittyneesti ja arvostavasti ja haluan oppia jotain toisen puheesta. 6. Kuuntelen, ja haluan hahmottaa ja ymmärtää, millaista tarinaa toinen kertoo. Kuuntelen, mikä on toiselle tärkeää, työnnän syrjään omat asiani.
- 11. Verkostojen kolme tehtävää 1. Oppiminen 2. Vaikuttaminen 3. Ennakoiminen
- 12. Mitä tavoittelemme – mitä saavutamme?
- 13. Tavoitetta kohti työpajan avulla? https://www.innokyla.fi/kehittaminen/innopajat
- 14. ”Kun tavoite on selvä, meistä ihan jokainen voi tehdä pieniä ihmeitä. Ei niitä yksin tehdä. Ihmeet tehdään yhdessä.” Eija Seppänen, Yksi elämä blogi 1.2.2015
- 15. Arvioi etenemistä verkostotutkalla • Miten olet käytännössä hyötynyt verkoston työskentelystä? • Mitä olet itse tuonut/antanut verkostoon? • Miten työsi kohderyhmä on hyötynyt verkostotyöskentelystä?
- 16. Muista myös viestiä Hierarkia Valtasuhteet Viestin siirtäminen ihmiseltä toiselle Yksiselitteinen informaatio ja sen välittäminen Markkina Kilpailu ja hinta Viestin siirtäminen ihmiseltä toiselle Yhteiset merkitykset Merkitysten luominen, jakaminen ja tuottaminen Verkosto Yhteistoiminta ja luottamus Merkitysten luominen Yhteisöllisyys Rituaalit, osallistuminen, yhdessä jakaminen Lähde: Valkokari ym. Toim. Ekosysteemit ja verkostojen parviäly. VTT, 2014.
- 17. Kiitos! riitta.kittila@soste.fi, @RiittaKittila, puhelin 050 308 6868
Notas del editor
- Tervetuloa pohtimaan verkostojen arvoitusta. Mistä verkostoissa on oikeastaan kyse ja miten niistä saa hyödyn irti. Minun nimeni on …. Työskentelen SOSTEn järjestöjen elinvoimatiimissä verkostoasiantuntijana. Tällä hetkellä puhutaan paljon siitä, että työ on muuttumassa. Yksinkertaistaen: ennen työtä tehtiin omassa organisaatiossa omassa työpisteessä. Hyvää työtä oli se, että oli paikalla vaaditut tunnit ja tuloksena syntyi sitä, mitä oli pomo oli määrännyt. Tänä päivänä erityisesti asiantuntijatyö tehdään pääasiassa muualla kuin omalla työpaikalla ja omassa työpisteessä. Työ tehdään yhdessä erilaisten kumppaneiden ja verkostojen kanssa yhdistellen eri organisaatioiden osaamista yhteisen tavoitteen hyväksi. Mistä tänä päivänä siis tietää, että on tehnyt hyvää työtä? Mistä tietää, että on oikeassa verkostossa ja verkosto on saamassa jotain hyödyllistä aikaan? Ja mitä itse voi edistää tehokasta verkostotyötä?
- Tämän dian mietelause kuvaa erityisesti verkossa toimivan verkoston tai yhteisön onnistumisen osatekijöitä, mutta se on mielestäni sovellettavissa mihin tahansa yhteistoimintaan. Jos verkosto ei synnytä keskustelua, jos verkosto ei vedä puoleensa uusia jäseniä, jos verkosto ei synnytä sen jäsenille mitään hyödyllistä toimintaa, voidaan väittää, että verkosto on epäonnistunut. Jos ollaan tässä tilanteessa, kenen pitäisi toimia? Kuka on vastuussa siitä, että verkosto tuottaa hyötyä? Verkostoissa on yleensä aina joku joka katsoo päältä. Sille voi olla monta nimeä: puheenjohtaja, sihteeri, fasilitaattori, administraattori, ydinryhmä…. Joka tapauksessa, joku kutsuu muut koolle, valmistelee ehkä tapaamista muutenkin ja tapaamisen jälkeen pitää huolta, että yhdessä sovitut asiat etenevät. Heitämme helposti vastuun verkoston toimivuudesta tai toimimattomuudesta tälle henkilölle. Verkossa kukaan ei voi kuitenkaan vetäytyä vastuusta kokonaan.
- Kun halutaan järjestää ihmisten ja organisaatioiden välistä toimintaa, on oikeastaan kolme mahdollisuutta: hierarkia, markkina ja verkosto. Hierarkiassa päätösvalta, säännöt ja sopimukset ovat toiminnan valuuttaa. Markkinaehtoisessa toiminnassa keskiössä on raha – ostaminen ja myyminen. Verkostossa on oikeastaan kaksi resurssia: Ihmiset ja tietoa. Verkoston onnistuminen on kiinni siitä, miten ihmiset liittyvät toisiinsa ja jakavat tietoa. Keskitytään ensin ihmisiin, verkoston jäseniin. Mitä tiiviimmän ja kestävämmän verkon saamme verkostoon kuuluvista ihmisistä rakennettua, sitä varmemmin verkosto saa saalista ja saalis pysyy verkossa myös veneeseen nostettaessa. Käytännössä se mitä verkostoissa tapahtuu ihmisten välillä on puhuminen ja kuunteleminen. Verkosto on dialogia. Miten kerron itsestäni niin, että se avaa kontaktia toiseen? Olenko avoin ja annan itsestäni? Miten tarkkaan kuuntelen toista? Miten verkoston vetäjä fasilitoi verkostoa, niin että se mahdollistaa tutustumisen? Verkostohyödyn syntymisen ensimmäinen lähtökohta on hyvin yksinkertainen: se, että tutustumme toisiimme ja tunnemme toisemme.
- Verkostoitumiseen liittyvä keskeinen harhaluulo on, että pitää olla ulospäin suuntautunut voidakseen verkostoitua. Verkostoituminen tuo mieleen cocktailkutsut, joissa pitää liikkua mahdollisimman liukkaasti ja tutustua mahdollisimman moneen uuteen ihmiseen. Ei näin. Myös ujo ja introvertti ihminen ihminen voi olla hyvä verkostoituja, kun kääntää verkostoitumisen näkökulman itselleen sopivaksi ja verkostoituu itselleen sopivassa määrin. Ujo verkostoituja kaipaa myös ehkä enemmän fasilitaattorin tukea verkostoitumiseen. Ja mikä tärkeintä: verkostoituminen ei ole sitä, että on aina itse äänessä, vaan on tärkeää osata myös kuunnella.
- Ihmisiä ja suhteita on monenlaisia. Verkostossakin voi olla kilpailua, kaunaa, ristiriitoja, erimielisyyksiä. Jotta verkoston jäsenet voivat toimia yhdessä tarvitaan luottamusta. Luottamus on yksilön tai organisaation halu ja kyky ottaa riskiä ja asettua alttiiksi. Luottamuksen rakentamisen näkökulmasta positiivinen tunnelma alussa on tärkeää. (Blomqvist 2014) Luottamusta voi rakentaa eri tavoilla. Nopea luottamus luodaan yhteisillä pelisäännöillä ja sopimuksilla. Hidas luottamus syntyy pitkäaikaisessa suhteessa, vastavuoroisuudessa, toisen tuntemisessa. Tehdään mitä luvataan, ollaan rehellisiä, ei pyritä hyötymään muiden kustannuksella. On myös hyvä tunnistaa erilaiset lähtökohdat, joista verkostoon tullaan. Toiset tulevat oman organisaationsa patistamana, ikään kuin viran puolesta. Toisilla osallistujilla on taustalla oma henkilökohtainen innostus asiaan. Luottamuksen lähtökohdat ovat erilaiset. Toisilla on pelissä enemmän kuin toisilla.
- Joskus voi tulla sellainen tunne, että verkosto on hyvä, mutta ihmiset vääriä. Miksei muut ole muunlaisia, miksi minä olen tällainen? Älä syytä itseäsi äläkä toisia, on tämän sitaatin viesti. Verkostossa ei ole täydellisiä ihmisiä, mutta toivottavasti verkostosuhteista ja yhteisestä tekemisestä voi muodostua sellaista, että olemme verkostossa täydellisisä toisillemme. Itse asiassa verkosto toimii parhaiten kun siinä on erilaisia ihmisiä. Ihmisten osaaminen täydentää toisiaan, tavoite yhdistää, eivät ominaisuudet. Ja kuten Taskinen ja Iso-Hanni toisaalla sanovat: Työelämässä ei aina pysty valitsemaan joukkuettaan, silti täytyy pelata yhteen. Täydellisiä aineksia ei kannata odottaa, vaan soppa syntyy siitä, mitä kaapissa sattuu olemaan. Vaikeinta on näkökulman muuttaminen. Luomme alle sekunnissa mielikuvan toisesta. Toisen ihmisen todellinen tunteminen vie kauemmin. Tarvitaan joustavaa mieltä kyseenalaistamaan itsensä ja toisensa koko ajan. Anna toiselle uusi tilaisuus. Työelämässä tärkein taito on unohtaminen.
- Sitten verkostojen toinen tärkeä resurssi: tieto: ”Verkostolta on lupa odottaa tuloksia, kun jäsenet sitoutuvat luovuttamaan ja hyödyntämään toisensa tietoja ja ideoita”, sanoo verkostoasiantuntija Timo Järvensivu. Verkosto on itse asiassa kuin tyhjä laatikko, joka alkaa täyttyä vasta kun jokainen verkoston jäsen tuo verkostoon jotakin. Tieto, ajatukset, ideat – ja niiden vaihtaminen on verkoston idea. Tiedon vaihtamisessa jokainen verkoson jäsen on oma portinvartijansa ja managerinsa. Kerronko oman tietoni? Osaanko muotoilla tietoni niin että se ymmärretään? Osaanko kysyä lisää tietoa? Kun on tutkittu oppimista työelämässä, on todettu, että työelämässä tarpeellisesta tiedosta vain 10% opitaan muodollisessa koulutuksessa. 90% oppimisesta tapahtuu kokemuksellisesti ja sosiaalisesti työpaikoilla, siis esimerkiksi verkostoissa Tiedon vaihtamisessa vastuunsa on myös verkoston fasiliaattorilla, joka voi vaikuttaa siihen, miten tiedonvälitys on rakenteistettu ja millaisia alustoja tiedon jakamiseen on käytössä.
- Millaista tietoa verkostoissa sitten liikkuu? Tietoa on ainakin kolmen tasoista. Voimme jakaa verkostossa informaatiota. Esimerkiksi kertoa siitä, mitä meidän organisaatiomme tekee tällä hetkellä verkoston tavoitteen hyväksi tekee. Opimme verkostossa myös tietoa siitä, kuka tietää, keneltä voi kysyä lisää, kuka on ehkä pidemmälle osaamisessa kuin me itse. Ja kun olemme tiedon kolmannella portaalla, luomassa verkoston yhteistä tietoa, olemmekin jo syvällä verkostoitumissa. Nyt haluan kiinnittää erityistä huomiota kuuntelemiseen. Alussa sanoin, että verkostot perustuvat periaatteessa kahdelle asialle : puhumiselle ja kuuntelemiselle. Joskus tuntuu, että puhuminen meiltä kyllä sujuu, mutta entä kuunteleminen? Ja silti: Vain kuuntelemalla voit päästä käsiksi siihen tietoon, mitä verkostossa on. Vain kuuntelemalla tarkasti löydät vihjeet rivien välistä, osaat jatkaa keskustelua oikeaan suuntaan, syntyy dialogia – ja ehkä lopulta pääsette sille kolmannelle tasolle – sense making tasolle, jossa ei enää keskustella siitä, mitä nyt on, vaan luodaan yhdessä jotain ihan uutta.
- Kun asioiden hoitamisen tahti on kiihtynyt, on vaikeaa irrottautua sähköpostista ja sosiaalisesta mediasta. Tai sitten muuten vain mielessä pyörii enemmän omat asiat kuin se mistä juuri nyt puhutaan. Millainen kuuntelija sinä olet? Missä tilanteissa pystyt parhaiten keskittymään kuuntelemiseen? Kuunteletko vakavammin, kun tunnet verkostosi jäsenen paremmin ja luotat häneen? Kuuntelemista voi auttaa erilaisilla käytännöillä: Voiko kännykän laittaa pois? Voiko sähköpostiin olla vastaamatta? Tai voiko verkostopalaverissa pitää tauon, jonka aikana ehtii hoitaa välttämättömät asiat. Mitkä ovat muistiinpanojen tekemisen rutiinisi? Käytätkö perinteistä muistikirjaa, Evernote, wordia, jaatko tärkeimmät asiat heti somessa… mitä tahansa teetkin tee sitä systemaattisesti, niin hyödyt itsekin. ´Fasilitoinnilla voi tukea sitä, että verkostoissa eivät pääsevät aina vain tietyt ihmiset ääneen. Ne jotka osaavat parhaiten ja nopeiten esittää asiansa. Osallistujia voi kritiikin sijasta kannustaa myönteisempään dialogiinKriittinen näkökulma sisältyy joskus luonnostaan joihinkin tehtäviin, esimerkiksi tieteelliseen ajatteluun ja tutkimukseen tai journalismiin. Mutta entä jos verkostokokouksessa on aina tällaista? Entä jos nettiryhmässä aina joku raivoaa?
- Verkoston hyödyllisyys mitataan lopulta sitä vasten, onko verkosto saavuttanut sille asetetun tavoitteen. Jos ei ole ääneen lausuttua tai ylös kirjoitettua tavoitetta, ette päädy minnekään. . Tavoitteen muotoileminen voi viedä aikaa. Joskus porukka voi tietenkin syttyä hetkessä. Silloin tarvitaan resursseja ja riittävästi valtaa, jotta voidaan tehdä sitä, mikä kiinnostaa. Törmätään ehkä vähän oman organisaation rajoihin. Onko se mitä verkostossa tehdään oman organisaation strategisten tavoitteiden mukaista? Pitääkö joltain kysyä lupa vai pyydetäänkö jälkikäteen anteeksi? Ketä saan mukaani tai miten muuten jalkautan verkoston innostusta ja osaamista sinne, mistä alun perin hyppäsin pyörän kyytiin. Joka tapauksessa on tärkeää muodostaa yhdessä verkostolle innostava ja tarpeeksi iso tavoite. Sitä varten verkostot ovat. Pienet tavoitteet saavuttaa yksinkin, verkostossa voi saavuttaa jotain mihin ei yksin kykenisi
- Verkostoja voi lajitella monen eri periaatteen mukaan. Kuntaliiton verkosto-oppaassa verkostot on lajiteltu kolmeen luokkaan niiden päätehtävän mukaan. On oppimisverkostoja, vaikuttamisverkostoja ja ennakoimisverkostoja. On hyvä tunnistaa oman verkoston ydintehtävä. Se auttaa keskittymään verkostossa siihen, mikä on olennaista ja raivaamaan turhaa pois. Kun on tunnistanut verkoston päätehtävän, on helpompi muotoilla myös tavoite.
- Mitä verkosto voi sitten konkreettisesti yhdessä saavuttaa? Verkostot voivat olla nimensä mukaisesti verkostoitumista varten. Tavataan muita oman alan ihmisiä, kuullaan mitä muualla on menossa. Jaetaan hiljaisia signaaleja. Joissakin verkostoissa tämä voi olla ihan riittävä tavoite. Kontaktiverkostot ovat parhaimmillaan todella isoja, ja niissä voi aina tavata uusia ihmisiä. Tällaisen verkoston tavoitteen saavuttamista voidaan mitata esimerkiksi sillä, kuinka monta uutta kontaktia verkostossa on itselle syntynyt tai kuinka monta uutta ideaa verkostossa on jaettua. Verkostoissa voidaan yhdessä kehittää omaa työtä ja toimialaa. Voidaan oppia uusia työkaluja tai työmenetelmiä, käydä tutustustamassa erilaisiin paikkoihin, jakaa omaa osaamista. Syvimmillään verkosto voi sitoutua tuottamaan yhteisen palvelun, tuotteen tai mallin. Tämä vaatii jo hyvin päämäärätietoista yhdessä työskentelyä, sopimisista rooleista ja vastuista, kun tuote on valmis.
- Tavoitetta muotoileminen on erityisesti fasilitointihaaste. Fasilitoinnilla tarkoitetaan hyvän keskustelun mahdollistamista toimijoiden välillä. Miten fasilitoin verkoston työskentelyä niin, että erilaiset ihmisiet pääsevät mukaan, saadaan irti ihmisitä kaikki heillä oleva tieto ja innostus, erilaiset yhteistyön metenelmät, työpajat, post it –lappu sulkeiset, osallisitavat menetelmät, Einsteinin työpaja ja muut yhteiskehittämisen menetelmät Yksi moniäänen kehittämisen tapa on Innopaja, josta löydät lisätietoa Innokylän sivuilta. Työpaja voi olla hyvä tapa muotoilla verkostolle yhdessä tavoite.
- Kun tavoite on asetettu, yhteinen maali on tiedossa. Matkaa kohti tavoitetta kannattaa tehdä pienin askelin. Pienikin edistyminen on verkostolle merkki siitä, että jotain on saatu yhdessä aikaan, vaikka iso maali olisi vielä kaukana. Yksi askel edempänä on pikkuisen enemmän perillä.
- Koulutustapahtumien jatkuva arvioiminen ja palautteen kerääminen on jo rutiinia. Lähes jokaisesta koulutuksesta tai tapahtumasta, johon osallistumme, saamme jälkikäteen sähköisen palautekyselyn, jossa meitä pyydetään arvioimaan, miten tapahtuman järjestöjä onnistui käytännön järjestelyissä, tilaisuuden sisällön ajankohtaisuudessa ja muissa tapahtumaan liittyvissä asioissa. Verkostotyön jatkuva arvioiminen ei ole samalla tavalla vielä arkipäivää, mutta sitäkin tulisi tehdä. SOSTE järjesti keväällä 2015 Virkistä verkostojasi –koulutuspäiviä, joissa kehitettiin lyhyt ja napakka verkostotutka. Tutkan avulla voi arvioida verkostonsa onnistumista – vaikka jokaisen verkostotapaamisen jälkeen tai sitten harvemmin. Verkostotutka tutkailee toisaalta sitä, mitä itse olet hyötynyt ja saanut mukaasi verkostosta omaan työarkeen, mutta myös sitä, mitä olet tuonut verkostoon. Kolmanneksi verkostotutka kiinnittää huomiota siihen, miten verkoston hyöty on laajemmin jalkautunut sinun kauttasi omaan organisaatioosi ja omille asiakkaillesi. Kaiken keskellä on kuitenkin hyvä muistaa, että verkosto on aika hidas työkalu. Ihmisiin tutustuminen ja yhdessä työskenteleminen vie aikaa, tulokset eivät synny hetkessä. Ole siis maltillinen ja kärsivällinen. Entä kun tavoite on saavutettu tai tulee sellainen tunne, että tämä verkosto ei anna enää minulle mitään? Joskus verkostot jäävät elämään, vaikka niiden tarkoitus on jo hiipunut. Silloin on aika joko hallitusti päättää verkosto tai ryhtyä reippaasti uudistamaan toimintaa.
- Alussa tärkeä kertoa verkoston olemassaolosta ja kutsua uusia jäseniä. Kun verkosto vakiintuu viestintä on oikeastaan jokaisen verkoston jäsenen vastuulla, jokainen kertoo verkoston toiminnasta omassa organisaatiossaan. Verkostoa voi myös edelleen laajentaa kutsumalla uusia jäseniä mukaan. Verkostojen infografiikan avulla voi tehdä näkyväksi sitä, millaisesta verkostosta on kysymys. Verkoston sisäinen viestintä on yhteen kuuluvuuden ja yhdessä tekemisen tunteen luomista. Yhteiset rituaalit, napakka nimi, toistuvat käytännöt jne. yhdistävät ihmisiä.