VATT Analyysi 1-2015: Hyvän valtionosuusjärjstelmän periaatteet Info- ja julkistustilaisuuden esitysmateriaali

1. Hyvän valtionosuusjärjestelmän
periaatteet
VATT Analyysi
13.5.2015
1

2. Sisältö
1. Lähtökohta: Alueelliset tuottavuuserot ja alueellinen
tasapaino
2. Valtion verotus ja alueellinen väestörakenne
3. Hyvä valtionosuusjärjestelmä
4. Onko Suomen järjestelmä hyvä?
2

3. Alueelliset tuottavuuserot
• Alueelliset tuottavuus‐ ja palkkaerot ovat merkittäviä
• Maantieteelliset erot yksi syy
– Sijainti suhteessa lopputuotemarkkinoihin tai raaka‐aineiden lähteisiin
• Suurimmaksi osaksi erot johtuvat kuitenkin:
1. Agglomeraatio‐ eli kasautumishyödyistä
– Ihmiset ovat tuottavampia silloin, kun he työskentelevät tiheästi
asutetuilla alueilla muiden ihmisten ympäröiminä
2. Inhimillisen pääoman spillover‐vaikutuksista
– Korkeasti koulutettujen ihmisten keskittymissä tuottavuus on
korkeampi ja kasvaa nopeammin kuin muualla
– Voi johtua esimerkiksi tiedon ja hyvien toimintatapojen leviämisestä
3

4. Alueellinen tasapaino
• Ihmiset hakeutuvat asumaan paikkaan, jossa heidän
hyvinvointinsa on suurin
– Jos ihmisen hyvinvointi jossakin muualla on suurempi kuin
nykyisessä asuinpaikassa, hän muuttaa sinne
– Koska muuttaminen on vapaata, muuttoliikettä tapahtuu aina, kun
jonkun kannattaa muuttaa paikasta toiseen
• Alueellinen tasapaino: kotitalouksien alueellinen jakauma,
jossa kenenkään ei ole mahdollista parantaa asemaansa
muuttamalla toisaalle
– Runsaasti näyttöä siitä, että ihmisten sijoittumista voidaan
karkeasti ottaen ajatella alueellisena tasapainona
4

5. Alueellinen tasapaino II
• Mikseivät kaikki muuta pääkaupunkiseudulle, jossa
tuottavuus ja siten palkat ovat korkeimmat?
• Koska hyvinvointiin vaikuttavat paitsi palkat, myös muut
tekijät:
– Paikallinen hintataso, erityisesti asumisen hinta
– Alueen elämänlaatu: alueen erityispiirteet, kuten luonnon läheisyys
ja alueen palvelut
– Sukulais‐ ja ystäväverkostot
5

6. Esimerkki: Niemisten muuttopäätös
• Niemiset harkitsevat muuttoa Kittilästä Helsinkiin
• Mitä Niemiset miettivät?
– Korkeammasta palkasta merkittävä osa hupenee Helsingin
kalliimpiin asumiskustannuksiin
– Perheen isän hiihtoharrastusmahdollisuudet huonommat
Helsingissä lyhyen talven ja tunturimaiseman puuttumisen vuoksi
– Lasten päivähoito helpottuisi, koulumatkat lyhenisivät, aine‐ ja
harrastusvalikoima paranisi
– Helsingin kulttuuritarjonta ja ravintolat houkuttelevat jne.
• Niemiset muuttavat vain, jos kaikki asiat huomioon ottaen
perheen on parempi asua Helsingissä kuin Kittilässä
6

7. Esimerkki: Niemisten muuttopäätös
• Kaikki Suomen kotitaloudet miettivät samoja asioita
• Näiden pohdintojen tuloksena syntyy alueellinen
väestörakenne ja tasapaino
• Keskeistä: palkkataso on vain yksi tekijä, jota Niemiset
pohtivat
• Palkkataso eri alueilla voi olla erilainen, ilman että kaikki
muuttavat korkeimman palkan perusteella
• Tärkeää: Ihmisten hyvinvointieroja ei siis voida
havaita pelkästään tuloeroista
7

8. Sisältö
1. Lähtökohta: Alueelliset tuottavuuserot ja alueellinen
tasapaino
2. Valtion verotus ja alueellinen väestörakenne
3. Hyvä valtionosuusjärjestelmä
4. Onko Suomen järjestelmä hyvä?
8

9. Verotuksen vaikutus
• Samanlaisten ihmisten hyvinvointi on yhtä suuri kaikilla
alueilla, kun palkkojen lisäksi otetaan huomioon
paikallinen hintataso ja elämänlaatu
• Verotus kohdistuu kuitenkin vain tuloihin ja kulutukseen,
ei lainkaan muihin hyvinvointiin vaikuttaviin tekijöihin
• Niinpä alueita, joissa palkat ovat korkeita korkean
tuottavuuden vuoksi, verotetaan tässä mielessä liikaa
• Verotuksella rangaistaan korkean tuottavuustason alueilla
asumista ja siksi vaikkapa pääkaupunkiseudulla asuu liian
vähän ihmisiä
9

10. Verotuksen vaikutus II
• Kokonaistaloudellinen hyöty riippuu tuottavuudesta eli
bruttopalkasta, mutta ihmiset tekevät muuttopäätöksen
nettotulojensa perusteella
• Verot hyödyttävät muitakin julkisten palvelujen ja
tulonsiirtojen muodossa
• Tuottavammalle alueelle muuttaminen vaikuttaa
muuttajan omaan hyvinvointiin nettotulon ja muiden
hyvinvointiin maksettujen verojen kautta
• Muuttaja ei siis saa itselleen koko muuttohyötyä ja siksi
muuttamista tapahtuu liian vähän
10

11. Sisältö
1. Lähtökohta: Alueelliset tuottavuuserot ja alueellinen
tasapaino
2. Valtion verotus ja alueellinen väestörakenne
3. Hyvä valtionosuusjärjestelmä
4. Onko Suomen järjestelmä hyvä?
11

12. Hyvä valtionosuusjärjestelmä
• Valtionosuudet osana vero‐ ja tulonsiirtojärjestelmää:
1. Ne korjaavat valtion verotuksen aiheuttamaa
sijaintipäätösten vääristymistä (alue‐erä)
– Verojen aiheuttama vääristyminen johtuu siitä, että tuottavammat
alueet maksavat liikaa veroja
– Tätä ongelmaa korjaavan erän täytyy ohjata varoja tuottavammille
alueille, kuten pääkaupunkiseudulle ja muihin kasvukeskuksiin
2. Tulonjaollisten osien tulee kohdella samanlaisia ihmisiä
samalla tavalla asuinpaikasta riippumatta (yksilöerä)
– Tämän avulla pyritään saavuttamaan julkisen sektorin
hyvinvoinnin uudelleenjakotavoitteet
– Tämä erä saa kohdistua eri alueisiin eri tavalla vain siinä määrin,
kuin tuettavien ihmisryhmien määrä vaihtelee alueittain
12

13. Sisältö
1. Lähtökohta: Alueelliset tuottavuuserot ja alueellinen
tasapaino
2. Valtion verotus ja alueellinen väestörakenne
3. Hyvä valtionosuusjärjestelmä
4. Onko Suomen järjestelmä hyvä?
13

14. Valtionosuuskriteerit
14
Taulukko 1. Valtionosuudet kriteereittäin vuoden 2014 tiedoilla.
Kriteeri
Valtionosuus
(tuhatta euroa)
Alue- /
yksilöperusteinen
Ikärakenne 4 504 768 yksilö
Sairastavuus 1 534 933 yksilö
Työttömyysaste 120 274 yksilö
Kaksikielisyys 23 087 alue
Vieraskielisyys 121 680 yksilö
Asukastiheys 47 325 alue
Saaristo 3 640 alue
Koulutustausta 40 673 yksilö
Syrjäisyys 113 622 alue
Saamen kotiseutu 3 564 alue
Työpaikkaomavaraisuus 191 860 alue
Tulopohjan tasaus 674 874 alue/yksilö
Yhteensä 7 380 301
Taulukosta puuttuvat valtionosuuksien lisäykset ja vähennykset (yht. lähes miljardi euroa)

15. Valtionosuuksien alueellinen kohdentuminen
Kuvio 1. Valtionosuudet seutukunnittain
(€/asukas erotuksena maan keskiarvosta).
• Keskimääräinen valtionosuus on noin
1400 €/asukas
• Helsingin seutukunnassa asuva saa 600
€ vähemmän
• Torniolaaksolainen puolestaan 1900 €
enemmän
15

16. Alueelliset palkkaerot – TK:n FLEED‐aineisto
Kuvio 3. Alue- ja yksilöpalkat seutukunnittain
(€/asukas erotuksena maan keskiarvosta).
16

17. Alueellinen veroetu ja alue‐erä
Kuvio 4. Aluepalkan veroetu sekä valtionosuuksien aluetekijät seutukunnittain
(€/asukas erotuksena maan keskiarvosta).
17

18. Alueellinen veroetu ja alue‐erä
• Alue‐erä suuntautuu matalan
tuottavuuden alueille, joita
verotetaan kevyemmin
(korkea veroetu)
• Alue‐erä toimii siis juuri
päinvastoin kuin pitäisi
18
Kuvio 5. Aluepalkan veroetu ja aluetekijöihin perustuva valtionosuus
seutukunnittain (€/asukas erotuksena maan keskiarvosta)
Helsinki

19. Toteuttaako Suomen valtionosuusjärjestelmä hyvän
järjestelmän vaatimukset?
1. Sijoittumispäätökseen vaikuttavan alue‐erän osalta
vastaus on yksiselitteisen kielteinen
– Alueperustaiset valtionosuuserät suosivat asumista matalan
tuottavuuden alueilla
– Alue‐erä toimii juuri päinvastoin kuin pitäisi: pahentaa ongelmaa, jota
sillä tulisi korjata
2. Tulonjakotavoitteiden kohdalla vastaus monisyisempi
– Asukkaiden ominaisuuksiin perustuvia valtionosuuksia suunnataan
alueille, joiden asukkaiden ansaintakyky on alhainen
– Toisaalta ansaintakyvyltään samanlaiset alueet saavat merkittävästi
erisuuruisia tulonjakoeriä, koska jakoperusteissa iällä ja sairasta‐
vuudella on merkittävä osuus
– On lopulta arvostuskysymys, kenen hyväksi uudelleenjakoa
harjoitetaan
19

20. Lisämateriaalia
20

21. Alueelliset tuottavuuserot
• Helsingin seutukunnassa asuvat saavat keskimäärin korkeampaa
palkkaa kuin Tunturi‐Lapin asukkaat kahdesta syystä:
– Yhtäältä kaikenlaisten työntekijöiden tuottavuus Helsingissä on
korkeampi, toisaalta Helsingissä on enemmän hyvin koulutettuja ja
korkean palkan toimialoilla työskenteleviä
• Ensiksi mainittua alueen yleistä palkkatasoa kutsutaan tässä
aluepalkaksi
• Jälkimmäistä työntekijöiden ominaisuuksista johtuvaa palkkaa
puolestaan yksilöpalkaksi
• Ongelma: havaitaan vain kokonaispalkka ei sen osatekijöitä, joten alue‐
ja yksilöpalkat arvioitava tilastollisin menetelmin
– Tilastokeskuksen yksilötason FLEED‐aineisto
– Menetelmä kuvattu Analyysin verkkosivuilla (www.vatt.fi/vos)
21

22. Alueelliset palkkaerot
22
Kuvio 2. Kokonais- ja yksilöpalkka seutukunnittain (% maan keskiarvosta).
• Jos työntekijöiden erot selittäisivät
kaikki palkkaerot, yksilöpalkat ja
kokonaispalkat olisivat täsmälleen samat
(kuviossa pisteet 45‐asteen suoralla)
• Koska pisteet eivät ole suoralla, myös
aluepalkoissa on merkittäviä eroja
• Aluepalkkaerot ovat sitä suuremmat,
mitä kauempana (pystysuoraan
mitattuna) pisteet ovat suorasta
• Helsingin piste on suoran alapuolella eli
Helsingissä on korkea aluepalkka maan
keskiarvoon verrattuna
• Vastaavasti Tunturi‐Lapin tai Joutsan
aluepalkat ovat maan keskiarvoa
matalampia

23. Alueellinen yksilöpalkka ja yksilöerä
Kuvio 6. Yksilöpalkka ja valtionosuuksien yksilötekijät seutukunnittain (€/asukas
erotuksena maan keskiarvosta).
23

24. Alueellinen yksilöpalkka ja yksilöerä
24
Kuvio 7. Yksilöpalkka ja yksilötekijöihin perustuva valtionosuus
seutukunnittain (€/asukas erotuksena maan keskiarvosta)
• Yksilöerä suuntautuu alueille, joilla
ansaintakyky on alhainen
• Suunta on oikea, mutta ansainta‐
kyvyltään (yksilöpalkaltaan)
samanlaiset alueet saavat
erisuuruisia valtionosuuksia
• Syynä ikärakenteen ja
sairastavuuden suuri painoarvo
• Voi olla ongelmallista, mutta lopulta
arvostuskysymys, joka jää
objektiivisen arvioinnin
ulkopuolelle
Helsinki