2. 2
Hirvieläimet metsätuhon aiheuttajina
• Hirvieläimet syövät puuntaimien latva- ja
oksakasvaimia sekä lehvästöä, kaluavat puiden
kuorta ja taittavat taimien runkoja latvakasvaimiin
yltääkseen.
• Metsätuho on ihmisen näkökulmasta metsän
kehitykselle taloudellista haittaa aiheuttavaa syöntiä.
• Tuhojen seurauksena puiden kasvu vähenee, puita
kuolee, uudelleenviljely voi olla tarpeen ja
puulajisuhteet muuttuvat.
• Puiden teknisen vioittumisen seurauksena niistä
jatkossa saatava puutavara on heikkolaatuista tai
käyttö sahatavarana estyy.
2.6.2021
3. 3
Kattava tieto hirvieläintuhoista Valtakunnan
Metsien Inventoinnnista
”Lievä tuho”- alueella havaittavissa syöntejä, ei juuri
metsätaloudellista merkitystä –ei käsitelty tässä
esityksessä
Laatua alentavat tuhot:
• Todettavat: kasvatuskelpoisten taimien määrä
laskenut hirvituhon vuoksi lievimmillään alle
metsänhoitosuositusten ja vakavimmillaan tulisi
täydennysviljellä.
• Vakavat: lievimmillään täydennysviljely tarpeen,
vajaatuottoisuus oleellisesti lisääntynyt.
• Täydelliset: tuhon jäljiltä ei kasvatuskelpoista
puustoa.
2.6.2021
VMI12 –
Tuhoseuranta
v.2018
4. 4
Laatua alentaneet hirvieläintuhot VMI:ssä ko.
vuonna mitattujen koealojen mukaan
2.6.2021
Päättyneet tuhot (vaaleanpunainen ja
sininen palkki) ovat tyypillisesti
varttuneissa taimikoissa ja nuorissa
kasvatusmetsissä edelleen hirven
aiheuttamaksi tunnistettavia tuhoja.
Edelleen jatkuvissa (vaal.sin., harmaa ja
vihreä) tuhoissa on tuoretta
inventointivuonna tapahtunutta syöntiä.
Niiden määrä seuraa hirvikannan
muutoksia.
Tuoreet tuhot kääntyneet kasvuun
kesän 2020 inventoinnin mukaan.
VMI12 ka. 555 000ha
5. 5
Metsikön laatua alentaneiden hirvituhojen jakauma
puulajivaltaisuuksittain, VMI 12.
• Pinta-alalla mitaten eniten hirvieläin-
tuhoja ilmenee mäntyvaltaisissa
taimikoissa, 258 000 ha, ja niissä tuho-
osuus on suuri eli 16 %:ssa mänty-
valtaisista taimikoista oli laatua alentava
hirvituho.
• Nuorissa mäntyvaltaisissa kasvatus-
metsissä 162 000 ha:lla laatua alentava
tuho.
• Lehtipuuvaltaisista taimikoista 20 %:lla
prosentilla oli laatua alentava hirvituho,
haapavaltaisista 27 %:lla.
2.6.2021
+lehtipuut
7. 7
Valkohäntäpeura ja metsäkauris metsätuholaisina
2.6.2021
• Hirvieläimistä ei pelkän syönnös-
jäljen perusteella voi tunnistaa
”syyllisen” lajia. →VMI
inventoinnissa tarkastelussa
”hirvieläintuhot”.
• Tuoreista tuhoista laji voi selvitä
alueen sorkanjälkien ja papanoiden
perusteella.
• Pienten hirvieläinten ja hirven
yhteisvaikutus voi suurina
tiheyksinä vaikeuttaa havu- ja
lehtipuiden taimikoiden kehitystä
perustamisvaiheesta lähtien Heikkilä, R., Annala, M.-L. & Härkönen, S. 2003a. Metsäkauris
taimikoiden vahinkoeläimenä. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 906.
9. 9
VMI12 metsikön laatua alentaneet hirvieläintuhot
mäntyvaltaisissa taimikoissa taimikon koon mukaan
2.6.2021
Pienet
taimikot,
pituus alle 1,3
metriä
Varttuneet taimikot:
pituus yli 1,3m ja
läpimitta rinnan
korkeudella alle 8 cm.
10. 10
Hirvikanta ja metsätuhot aluetasolla
• Hirvitalousalueen tasolla
paras selittäjä on hirvitiheys
männyntaimikoita kohden
(pl. Etelä-Suomi) ja
taimikoiden määrä
ylipäätään
• Korostaa hirvitiheyden lisäksi
saatavilla olevien
taimikoiden merkitystä ≈
Ravintoresurssit
• Alueellinen vaihtelu
merkittävä Nikula, A., Matala, J., Hallikainen, V., Ihalainen, A., Pusenius, J., Kukko, T. & Korhonen,
K.T. 2021. Modelling the effect of moose Alces alces population density and regional
forest structure on the amount of damage in forest seedling stands. Pest Management
Science 77: 620–627. https://doi.org/10.1002/ps.6081.
11. 11
Hirvieläinten ekosysteemivaikutukset – vaikutus
puulajisuhteisiin
• Pihlaja, pajut ja haapa:
Todennäköisyys tulla syödyksi jopa 14-
kertainen mäntyyn ja hieskoivuun
verrattuna1
• Kataja ja rauduskoivu:
Syöntitodennäköisyys on 3,5-kertainen
mäntyyn ja hieskoivuun verrattuna1
• Hirvieläinten suosimien puiden, esim.
pihlajan, haavan, tammen, rauduskoivun
uudistuminen voi estyä ”tavanomaisillakin”
hirvimäärillä
2.6.2021
1 Månsson, J., Kalén, C., Kjellander, P., Andrén, H.,
Smith, H. 2007. Quantitative estimates of tree species
selectivity by moose (Alces alces) in a forest landscape.
Scandinavian Journal of Forest Research 22: 407–414.
Kuva: Erkki Oksanen, Luke
12. 12
Hirvieläimet ja lehtipuiden uudistuminen -
ekosysteemivaikutusten keskeinen kysymys
• Sekä aitauskokein että alueellisissa
inventointitutkimuksissa2 on havaittu hirven
ravinnonkäytön voivan vaarantaa lehtipuiden,
erityisesti haavan, uudistumista
luonnonsuojelualueilla.
• Lehtipuuston vähenemisellä negatiivisia
seurausvaikutuksia niistä riippuvalle lajistolle.
Lisäksi tulee välillisiä vaikutuksia
ravinnekierron hidastumisen kautta, kun
lehtipuukarike vähenee.
2.6.2021
2 Komonen, A., Tuominen, L., Purhonen, J., Halme, P. 2020. Landscape structure
influences browsing on a keystone tree species in conservation areas. Forest Ecology
and Management https://doi.org/10.1016/j.foreco.2019.117724
13. 13
Yhteenveto
Hirvieläimet ovat merkittävin tuhonaiheuttajaryhmä
VMI:ssä taimikkovaiheen metsissä. Tuoreimman VMI-
tiedon mukaan metsikön laatua alentaneita
hirvieläintuhoja oli 536 000 ha alalla.
VMI:ssä valtaosa eli n. 75 % tuhoalasta on
mäntyvaltaisissa metsissä, mutta lehtipuuvaltaisissa
puustoissa on suhteellisesti enemmän tuhoja niiden
pinta-alaan nähden.
Hirvi on merkittävin ja vakavimmat metsätuhot
aiheuttava hirvieläin. Hirvituhojen määrä suhteessa
eläinmäärään voidaan laskea aluetasolla
inventointitietoon perustuvien mallien avulla. Tämän
avulla voitaisiin päätöksenteossa asettaa
hirvikantatavoitteiden yhdeksi kriteeriksi alueelle
”hyväksyttävä” tuhomäärä.
2.6.2021
Korkea tuho-osuus VMI:n varhaisvaiheen
taimikoissa valkohäntäpeura- ja metsäkauristiheillä
alueilla viittaisi niiden merkityksen kasvuun
metsätuholaisina eläinkantojen kasvun myötä.
Niiden roolia metsätuhonaiheuttajina olisi tarpeen
tutkia.
Monimuotoisuusnäkökulmasta lehtipuiden,
erityisesti haavan, uudistumisen heikentyminen
hirvieläinten ravinnonkulutuksen myötä on
tutkimuksin todettu ongelma erityisesti
luonnonsuojelualueilla.
Pienten hirvieläinten kannat ovat voimakkaassa
kasvussa. Monilajinen ja runsas hirvieläinyhteisö
tullee näkymään lisääntyvinä metsätuhoina ja
monimuotoisuuden vähenemisenä erityisesti Etelä-
Suomessa.