Pelitutkimuksesta pelillistyvän kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimukseen

1. Pelitutkimuksesta
pelillistyvän kulttuurin ja
yhteiskunnan
tutkimukseen
Frans Mäyrä
Tampereen yliopisto
frans.mayra@uta.fi // gamelab.uta.fi // SIS / TRIM / game research lab

2. Päälinjat
• Johdanto: moderni pelitutkimus ja tieteellisen tiedon
järjestäminen
• Pelitutkimuksen tutkimuskohde ja suhde monitieteisyyteen
• Pelitutkijoiden tutkimusta: alan identiteetti?
• Alan tutkijoiden koulutustausta, tieteellisen julkaisemisen
alat?
• Ilmiöiden moninaistuminen, käsitteiden rajaukset ja
määrittelyt: mitä pelitutkimus pohjimmiltaan on?
• Ja: mihin pelitutkimus on parhaillaan kehittymässä?

3. Oppialat ja tieteidenvälisyys
(interdisciplinarity)
• Oppineisuuden oppialaluonne on johdettavissa antiikkiin
• Platon kannatti yhtenäistä tiedettä, mutta jo Aristoteles pyrki
määrittelemään selkeitä, erillisiä tieteenaloja (Poetiikka,
Politiikka, Metafysiikka…)
• Jo roomalaiset olivat huolissaan erikoistumisen vaaroista
• Oppimisen ihanteena tietämisen integraatio:
– Oppialojen ja tiedon yhteisyys (universitas scientiarum)
– Opettajien ja opiskelijoiden yhteisö (universitas magistrorum
et scholarium)
• Yliopiston (‘university’) etymologinen juuri useissa kielissä
• 1800-luvun lopulla yliopistot alkoivat organisoida itsensä
modernien oppi- ja tieteenalojen pohjalle, tieteenharjoituksen ja
opetuksen erityisaloihin

4. Tieteidenvälisyyden tarve ja tilaus
• Thomas Kuhn (Structure of Scientific Revolutions, 1962) kuvasi
‘normaalitieteen’ työ perustuu tiettyyn paradigmaan, jaettujen
perusolettamusten pohjalta toimimiseen
• 1960-luvulta lähtien yliopistoille on tullut uusia vaatimuksia:
– Tieteen nopea kehitys, opiskelijoiden uudet tarpeet,
ammatillinen kouluttautuminen, muuttuva yhteiskunta,
taloudelliset ja hallinnolliset nyky-yliopistojen haasteet
• Yliopistojen nyt odotettiin tuottavan myös ‘innovaatioita’, rajoja
rikkovaa tai paradigmaa haastavaa uutta tietoa, joka
merkittävästi edistäisi kansallista kilpailukykyä
• Tutkimusrahoituksen ohjelmakuvaukset alkoivat korostaa
tieteidenvälistä yhteistyötä, tiedon uusia aloja

5. Varhaisia pelien tutkimuksia
• Monia eri “alkuja”:
• Antropologia, esim. Stewart Culin, Games of
North American Indians (1907)
• Historiatieteet: esim. H.J.R. Murray, A History
of Chess (1913)
• Matemattinen peliteoria: esim. John von
Neumann (1928)
• Kulttuurin- ja taiteentutkimus, esim. Johan
Huizinga, Homo Ludens (1938)
• Tietojenkäsittelytieteet, esim.
shakkiohjelmien tutkimus, Alan Turing
(1947), Claude Shannon (1950)
• Kasvatustieteet, esim. Richard Duke,
Gaming: The Future’s Language (1974)

6. Modernin pelitutkimuksen esiinmarssi
• Nykyaikainen pelitutkimus alkoi voimallisimmin syntyä 1990-luvun
lopulla tutkimuksen ja koulutuksen laajemman muodonmuutoksen
osana
• 2000-luvun alussa vahvasti kasvaneen suosion taustalla on monien
eri osatekijöiden summa
• Sukupolvivaihdos yliopistoissa: henkilökohtaiset kokemukset
digitaalisten pelien parissa herättivät uuden sukupolven professorit
ja tutkijat näkemään digitaalisten pelien laadullisen peruseron
perinteisiin lauta- ja korttipeleihin verrattuna
• Monet uudet digitaaliset pelit tarjosivat kokemukset
vaihtoehtoiseen, simuloituun maailmaan siirtymisestä – toinen
todellisuus, missä kohdataan niin erilaisia haasteita, dynaamisia
prosesseja, toimintamahdollisuuksia ja uusia audiovisuaalisia
spektaakkeleita
• Uutta oli fokus ontologiaan: mitä pelit perimmältään ovat – taide-, ja
kulttuurimuotona? Mikä tekee pelistä pelin, “pelillisyyden ydin”? Ja
uusi epistemologia: kuinka voimme aidosti tutkia pelejä ja
pelaamista? Millaista on pelin, pelaamisen ja leikin validi tieto?

7. Sisäsyntyinen monitieteisyys?
• Varhaisten videopelien ulkoasu oli petollisen yksinkertainen (vrt
PONG), ja lisäksi niiden matala kulttuurinen status/asema oli
pitkään kätkenyt niiden potentiaalin kriittiseltä ja esteettiseltä
tarkastelulta
• Ulkopuolisen katse helposti vääristää pelin perusluonnetta
• Esim. Pac-Man-peliä voidaan tallentaa videolle, ja sitten analysoida
lineaarisesti kertomuksena (pakonomainen ahminta – taistelu
henkiinjäämisestä – konsumerismin ja saaliinhimoisen kapitalismin
metafora?)
• Kun Pac-Mania aidosti pidempään pelaa, pelin dynamiikka nousee
pelikokemuksessa usein esittävää pintaa keskeisempään
asemaan: pelin koodiin kätkeytyvä voimien ja vastavoimien
dynaaminen potentiaali alkaa aktualisoitua pelikokemuksessa
• Mallinnettavissa pelien kahtalaiseksi perusluonteeksi: digitaaliset
pelit ovat sekä digitaalista media, että pelaajien pelillis-leikillisiä
performansseja

8. Pelien semiosis ja ludosis ovat erottamattomia: nykyisten pelien
moniulotteisuus on haaste oppialoihin rajoittuvalle tiedolle
http://gamestudiesbook.net

9. Miksi oppiaine, oppiala?
• “Kukaan ei ymmärrä tutkimustani – pelejä käsitteleviä
tutkimuksiani arvioivat ihmiset jotka eivät tajua niistä mitään”
• Oppiaine ja oppiala ovat tapoja organisoida tieteellistä tietoa
ja siihen liittyviä käytänteitä
• Oppialat voivat olla jäykkiä ja rajaavia, mutta niillä on myös
tärkeitä avustavia käytännön tehtäviä: ne edistävät viestintää
ja ymmärrystä, yhteisöllisyyttä, institutionaalista tukea, kuten
myös jatkuvuutta ja oppineisuuden edistymistä
• Oppiala ja oppiaine edistävät terminologista selkeyttä, jaettua
kieltä
• Oppialat tuovat yhteen samoista asioista kiinnostuneita
ihmisiä (jaettu asiantuntijuus)
• Oppiaineet tukevat: tutkinto-ohjelmia, konferensseja,
tiedelehtiä, tiedeyhdistyksiä, akateemisia työpaikkoja

11. Onko oppialalla väliä?
• Akateemisten oppialojen tiedostaminen auttaa
tieteenharjoittajia tiedostamaan eroja ja yhteyksiä
peruskysymyksissä kuten:
– Mikä on pelien ja pelaamisen rooli ja asema kulttuurissa ja
yhteiskunnassa?
– Kuinka, ja mistä lähtökohdista, niitä pitäisi tutkia?
– Millainen tieto peleistä ja pelaamisesta on relevanttia ja
arvokasta tietoa?
– Millaisia tarkoituksia varten pelejä koskevaa tietoa pitäisi
tuottaa?
• Tiedostuksen kautta syntyy tilaa aidolle erimielisyydelle,
siinä missä yhteisymmärryksellekin

12. Monitieteisyyden ja tieteidenvälisyyden
jännitteet
• Se, että myönnetään pelien ja pelaamisen kompleksi luonne ei
automaattisesti johda yhteisymmärrykseen tutkimuksen fokuksesta
tai metodologiasta
• Humanistiset tutkijat: hermeneuttiset ja fenomenologiset ajattelun
traditiot, kriittiset tarkastelut taideteoksen olemuksesta
• Ihmistieteet: tutkimuksen täytyy pohjautua empiiriseen dataan, joka
on kerätty systemaattisesti ja joka voidaan verifioida
• Suunnittelututkimus: tutkimuksen tavoite on edistää pelien
innovointia ja kehitystä
• Taloustieteet, lakitiede, kasvatustiede ja monet muut alat
ankkuroituvat omiin tiedon, tieteen ja niihin liittyvien käytänteiden
perustoihinsa
• Espen Aarseth (2007): esim. Ihmistieteet vs. humanistiset –
informaaliset vs. formaaliset metodit ovat esimerkkejä
yhteensovittamattomista peruseroista sen suhteen mikä on
pelitutkimuksen tutkimuskohde, ja mikä tulisi olla sen metodologia
• Itse tunnustan erot, mutta myös mahdollisuuden yhteistyöhön

13. Kyselytutkimus pelitutkijoille
• Suunniteltu usean tieteenalan tutkijoille ja laajahko (46
kysymys/väittämäryhmää, joissain useita väitöslistoja)
• Jaeltiin syksyllä 2012 DiGRA:n, ECREA:n ja ICA:n
pelitutkimusryhmien listoille (sähköpostissa,
Facebookissa); huom. ei esim. CHI Play-
konferenssiyhteisölle
• Kyselyyn saatiin 808 vastaajaa joista 561 (70.8 %) oli
täyttänyt koko kyselyn
• Kun kontrollikysymysten perusteella ei-validit vastaukset
oli poistettu, 544 validia vastausta (67.3 %) muodosti
analysoitavan data-aineiston

14. Tuloksia: Disciplinary background
0 2 4 6 8 10 12 14 16 18
Other (still in High School)
Game Studies
Information Studies
Natural Sciences
Economics, Business & Management
Design
Social Sciences
Arts
Engineering
Media Studies
Psychology
Computer Sciences
Educational Sciences
Humanities
Communication Studies
Percentage

15. Tuloksia: Current research field
0 2 4 6 8 10 12 14 16 18
Other (not specified)
Information Studies
Game Studies
Economics, Business & Management
Natural Sciences
Computer Sciences
Arts
Social Sciences
Engineering
Humanities
Design
Educational Sciences
Psychology
Communication Studies
Media Studies
Percentage

16. Siirtymät alojen välillä
• 55 % (300 respondents) stayed in their original field, 45 % (244) had changed to another field

17. Identifikaatio: “digital games researcher”
0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50
Strongly Disagree
Disagree
Neither Agree nor Disagree
Agree
Strongly Agree
Percent
• C. 79 % considered themselves as ’digital games researchers’.

18. Identifikaatio: “digital games researcher” by
original degree
• Design, Engineering and Humanities researchers appear slightly less likely to agree
• Differences are not statistically significant (ANOVA F(9, 503) = 1.896, p = .05; neither Tukey’s
HSD showed no statistically significant differences between groups)

19. Identifikaatio: “gamer”
0 5 10 15 20 25 30 35 40
Strongly Disagree
Disagree
Neither Agree nor Disagree
Agree
Strongly Agree
Percent
• 66 % saw themselves as gamers; those who self-identified as ‘gamers’ also more likely to
identify themselves as ‘digital games researchers’ (r = .295, p = .000)

20. Tutkimusyhteistyö
0 50 100 150 200 250 300 350 400 450 500
Other, please specify
International Government (e.g. European Union, U.S. Federal Government)
National/State Government
Non-Governmental Organization
Industry
Researchers from another country
Researchers from another institution in your country of residence
Researchers from your own institution
• Majority (433 of 544, 76 %) had at least some research collaboration; 49 % had done
international collaboration; 39 % reported industry collaboration

21. Päätelmiä kyselytutkimuksesta
• Tutkimuksen havaintoina:
• a) yksikään oppiaine / koulutusala ei ole avainasemassa
pelitutkijoiden akateemisen taustan tai identiteetin kannalta,
• b) digitaalisten pelien tutkimus on hyvin monitieteistä ja
tieteidenvälistä, koska lähes puolet kyselyyn vastanneista
raportoivat nykyään työskentelevänsä toisella tieteenalalla kuin
mistä olivat saaneet pohjatutkintonsa
• Toisaalta, valtaosa vastaajista identifioitui “digitaalisten pelien
tutkijaksi” (“digital games researcher”), mikä ei siis vaikuttanut
akateemisen identiteetin yksinomaiselta määritteeltä, vaan piirteeltä
joka on mahdollista yhdistää muihin akateemisiin affiliaatioihin
• Tutkimusyhteistyö oli myös hyvin yleistä, mikä luultavasti edistää
tieteidenvälistä vuorovaikutusta pelitutkimuksen alueella.
Pelaajaidentiteetti (”gamer”) jakoi vastaajien näkemyksiä enemmän:
reilut kaksi kolmannesta katsoi olevansa pelaajia/peliharrastajia
(gamer) kun kolmannes puolestaan ei kokenut olevansa (kysely oli
toteutettu syksyllä 2012, kun ”GamerGate” alkoi vasta syksyllä
2014)

22. Sinne ja takaisin – mitä tulevaisuudessa?
• Näkemyksiä Critical Evaluation of Game Studies -seminaarista, 2014:
• Espen Aarseth: pelitutkimus on tutkimuskenttä (“field”), ja ei ole toivottavaa että
se vakiinnutettaisiin oppialana/oppiaineena (“discipline”)
• Bart Simon: pelitutkimuksella on erityinen suhde leikillisyyteen, tai “ei-vakavaan”
(unserious) tieteenharjoitukseen, ja sitä täytyy vaalia
• Sebastian Deterding: pelitutkimus on jo vakiinnuttanut oman epistemisen ja
metodologisen ytimensä, mutta koska pelitutkimuksen nimikkeen alla on niin
vähän akateemisia työmahdollisuuksia, ovat aihepiirin tutkijat myös rakentaneet
useita toisistaan erillisiä alayhteisöjä jotka toimivat suurempien ja
institutionaalisesti vakiintuneiden tieteenalojen sisällä (esim. games research
special interest -ryhmät tietojenkäsittelytieteissä, viestintätieteissä jne.)
• Tästä johtuen ei ole yhtä ”pelitutkimusta” vaan monia: kyseessä on aktiivinen
vuoropuhelu humanististen, yhteiskuntatieteisten, taiteentutkimuksen,
suunnittelututkimuksen, taloustieteisen jne. pelitutkimuksen muotojen välillä –
kyse on ”moniäänisestä” (polyfonisesta) pelitutkimuksesta
• Tästä huolimatta, ja tämän takia: jaettu teoreettinen ja terminologinen perusta on
tärkeä, tai muuten aiemman tutkimuksen ymmärtäminen ja sen perustalle
rakentaminen ei ole mahdollista
• Joten: sekä keskipakoiset että keskihakuiset (oppialakeskeiset, että
oppialakehitystä haastavat) impulssit informoivat modernin pelitutkimuksen
ottamia suuntia

23. Muuttuva pelitutkimuksen identiteetti
• Tutkimusalana pelitutkimus on identiteetin kehittämisen ja murroksen
tilassa
• Pelitutkimuksen laajeneminen on alkanut kyseenalaistaa “pelejä”
tiettyinä erityisinä, hyvin määriteltävissä olevina kulttuurimuotoina
• “Peli” on kompleksinen ilmiökenttä ja käsitettä määritellään kapeammin
ja laajemmin (vrt. Ludwig Wittgenstein, ‘perheyhtäläisyys’)
• Eri näkökulmat: peli formaalisena rakenteena, elävänä tapahtumana ja
toimintana (performanssina), suunniteltuna objektina, tuotteena,
palveluna, ihmisten vuorovaikutuksen paikkana, jne.
• Pelien laajeneva monimuotoisuus ja käyttötavat, ja niiden periaatteiden
soveltaminen perinteisten viihdemuotojen ulkopuolelle haastavat
pelitutkimusta
• Yliopistoissa kyse on myös siitä että eri tieteenalat pyrkivät tarttumaan
ajankohtaisiin aiheisiin säilyttääkseen relevanssinsa
• Vaikka pelitutkimus oppiaineena säilyisikin pienenä – ehkä kaikista
tulevaisuuden peliyhteiskunnan (Ludic Society) tieteen- ja oppialoista
täytyy tulla myös omanlaisiaan ”pelitutkimuksia”?

24. Lähteitä, luettavaa:
• Aarseth, Espen J. (2007) “I Fought the Law: Transgressive Play and The Implied Player.”
In: Situated Play – Proceedings of DiGRA 2007. Tokyo, Japan: DiGRA Japan.
[http://www.digra.org/wp-content/uploads/digital-library/07313.03489.pdf]
• Bok, Derek (2004) Universities in the Marketplace: The Commercialization of Higher
Education. Princeton (NJ): Princeton University Press.
• Charle, Christophe (2004) “Patterns.” In: Walter Rüegg (ed.), A History of the University in
Europe. Cambridge: Cambridge University Press, 33-82.
• Klein, Julie Thompson (1991) Interdisciplinarity: History, Theory, and Practice. Newcastle
upon Tyne: Bloodaxe Books.
• Kuhn, Thomas S. (1996) The Structure of Scientific Revolutions. Chicago (IL): University Of
Chicago Press.
• Mäyrä, Frans (2008) Introduction to Game Studies: Games in Culture. London & NY: Sage
Publications.
• Mäyrä, Frans (2009) “Getting into the Game: Doing Multi-Disciplinary Game Studies”. In:
Bernard Perron and Mark J.P. Wolf (eds.), The Video Game Theory Reader 2. New York:
Routledge.
[http://people.uta.fi/~frans.mayra/Mayra_Multidisciplinary_Game_Studies_2009.pdf]
• Mäyrä, Frans, Jan Van Looy & Thorsten Quandt (2013) “Disciplinary Identity of Game
Scholars: An Outline”. Proceedings of DiGRA 2013. Atlanta: Georgia Tech & DiGRA.
[http://www.digra.org/wp-content/uploads/digital-library/paper_146.pdf]