This short description of The Secret Life of Objects was published as part of the compilation of Cultural Accessibility Projects.(April 2008). Turku. Finland. It was presented in the From Monologue to Dialogue. European Year of Intercultural Dialogue.

1. Yksinpuhelusta vuoropuheluun -seminaari
Från monolog till dialog seminarium
From Monologue to Dialogue Seminar
17.-18.4.2008 Turku
Kulttuurisen saavutettavuuden projektit
Kulttuurisen saavutettavuuden edistäminen ja avoimeen vuoropuheluun pyrkiminen
ovat tässä ajassa ja yhteiskunnassa ensiarvoisen tärkeitä toimia. Hyvien käytänteiden
kartuttamiseksi sekä mahdollisimman laajan kuvan saamiseksi museo- ja
kulttuuriperintökentällä tehtävästä työstä toimijoita pyydettiin ilmoittamaan omia
kulttuurisen saavutettavuuden projektejaan mukaan seminaariin.
Seuraavassa on esitelty kaksitoista (12) kulttuurisen saavutettavuuden projektia.
The Secret Life of Objects
The Secret Life of Objects, an Interactive Map of Finnish Design, is a selection of
objects in the collections of the Design Museum in Finland. The objects date from
1874 to 2008. In the interactive map visitors can post their comments about the
objects and enjoy comments posted by other visitors. The Secret Life of Objects is a
research project done in collaboration between the Design Museum and Media Lab,
University of Art and Design Helsinki, and a part of Mariana Salgado’’s doctoral
dissertation work.
From the museum’’s point of view, the main idea of the project was to explore how to
discuss design objects with different groups, using different media resources.
Workshops where teenagers and children were invited to work with design objects by
using music, poetry, photography and drawing were organised. Audio-visual material
produced in the workshops can be accessed in the Secret Life of Objects exhibition
currently on display in Design Museum and on-line through the interactive map and
the blog.
The central research questions of the project are how to design for participation in
museums and what are the expected results of this participation. The interactive map
is used as a case study of visitors participating in co-creating the message of the
exhibition. Visitors can comment on the historical material related to the objects, the
material produced in the workshops, the exhibition objects, other visitors' comments,
Euroopan unionin aloite www.vuoropuhelu.fi

2. the exhibition as a whole, and the future design. Explorations on new ways of sharing
video material by using the concept of web TV are also a part of this endeavour.
The project makes the museum collection accessible to new audiences (children,
teenagers, and virtual communities), to different moments (after, during and before
the visit), to linguistic minorities (written material in Swedish, English and Finnish) and
to different perspectives and vocabularies (visitors’’ and museum staff’’s). In parallel, it
is improving access by showing different materials (videos, poems, music and
drawings) coming from the museum’’s resources (workshops). All these possibilities
allow people with different abilities to enhance their experience of the museum visit.
Interactive map of Finnish Design:
http://church.uiah.fi:9674/thesecretlifeofobjects/english
The secret life of objects blog: http://thesecretlifeofobjects.blogspot.com/
Contact person: Mariana Salgado msalgado@taik.fi
LCI –– Language, culture, identity
A Nordic project of cultural accessibility
In collaboration between:
The Aboa Vetus & Ars Nova, Turku, Finland,
The Cultural History Museum, University of Oslo, Norway,
The Malmö Museums, Malmö Sweden,
The Narsaq Museum, Narsaq, Greenland,
The National Museum, Copenhagen, Denmark
Financed by: The Nordic Council of Ministers: Nordic Committee of Museums and
Nordic Culture Fund.
Background: In 2004, the Malmö Museums invited immigrant language students to
use the museum for their education. This working well, the museum sought partners
in the Nordic countries to start a project on cultural accessibility. The starting point
was that museums have to make themselves more accessible to all citizens despite
the experiences, education, gender, cultural, ethnic or social background they may
have.
Objectives
To make our Nordic museums attractive sources of knowledge for young people
with another background than the Nordic.
To strengthen the educational competence in the museums concerning language,
culture and identity
To strengthen the collaboration between museums, the National Agencies for
Education, and language education for immigrants in the Nordic countries.
Euroopan unionin aloite www.vuoropuhelu.fi

3. To broaden and intensify the work with language, culture, identity in museums
To develop educational programmes in the museums to facilitate cultural
awareness and intercultural dialogue
To oppose racism.
The target groups were users of the museums with another background than the
traditional Nordic and multicultural groups where the majority is represented, aged
between 12 and 25.
Method: The students were to come several times to the museum. They had
homework to prepare in advance. Their visits were to be both theoretical and
practical. The themes in different museums varied greatly, spanning from making of
art to historical comparisons, from environmental issues to religion.
Results and experiences: The most important experience from the LCI-project 2006,
is that the museum staff needs to be prepared to take part of the students own
circumstances, so that we can make our activities meaningful. Hence, it is important
not to identify problems only with our target group, but also to question and work with
our own qualifications, predispositions and preferences.
Further details (in Swedish):
http://www.malmo.se/download/18.21deddc811320a4bdec8000582/SKI-rapport.pdf
Vesi kielellä
Projektin toteuttivat yhteistyönä kolme oppilasryhmää Pansion, Puropellon ja
Samppalinnan kouluista, Aboa Vetus & Ars Nova -museo ja Wäinö Aaltosen museo.
Oppilaat olivat 10 –– 16 -vuotiaita ja pääosa heistä on kotoisin muualta kuin Suomesta.
Työn aiheena oli vesi ja sen eri muodot - niin maisemassa kuin eri kielissäkin. Vesi
valittiin teemaksi, koska se on elämälle välttämätön aine, jota esiintyy kaikkialla
maailmassa.
Projektin aluksi oppilaat tutustuivat Wäinö Aaltosen museossa esillä olleeseen
Lammaspaimen kaupunkimaisemassa -näyttelyyn, josta poimittiin esiin erityisesti
vesiaiheisia teoksia. Ars Novassa tutustuttiin Mitkat Suomessa -näyttelyyn, joka kertoi
venäläisestä kulttuurista.
Mitki-ryhmän taiteilijoita yhdistää sama elämänasenne: elämänilo ja nautinto sekä
arjen kauneuden ja ystävyyden ylistäminen. He korostavat yhtenäisyyttään
pukeutumalla samanlaisiin raidallisiin merimiespaitoihin. Myös oppilaat tekivät omat
raitapaitansa, joissa on henkilökohtaisia ja toisilta lainattuja aiheita. Raidalliset paidat
yllään he muodostavat ryhmän, joka koostuu persoonallisista yksilöistä. Yksilöllisyys
näkyy monimuotoisina ja erivärisinä raitoina, paitoihin kirjoitettuina lempiniminä ja
muina teksteinä, jotka kertovat erilaisista kiinnostuksen kohteista ja tärkeistä asioista.
Euroopan unionin aloite www.vuoropuhelu.fi

4. Oppilaat maalasivat lisäksi suurikokoiset maisemamaalaukset omalla tyylillään. Toiset
työt ovat muistumia aikaisemmista kotimaista, toiset nykyisestä kotikaupungista tai
haavemaailmoista. Jokaisessa maalauksessa on mukana vesielementti.
Oppilaat ripustivat työnsä itse valitsemaansa kohtaan ja liittivät kaikki työt yhdeksi
verkoksi maalaamalla teoksista reittejä toisiin teoksiin. Reittejä etsittäessä haettiin
omasta ja naapurin työstä samankaltaisuuksia. Tällä tavoin tehtiin näkyväksi se, että
samoin kuin kaikki työt näyttelyssä, myös kaikki ihmiset maailmassa ovat väistämättä
tekemisissä toistensa kanssa. Kuten teokset, ihmisetkin voivat liittyä yhteen,
erottautua muista, lainata toisilta ja toisille. Maalausten lailla myös kaikista ihmisistä
löytyy samankaltaisuuksia joita voi nostaa esiin ja yhdistää. Toiset yhteydet ovat
ilmeisiä, toisia täytyy hakea kauempaa.
Näyttelyyn kuului lisäksi äänimaisema, joka koostui oppilaiden omalla kielellään
lausumista, veteen liittyvistä sanoista. Avajaisissa nähtiin myös oppilaiden
vesiaiheinen sanaperformanssi.
Projekti liittyy teemallisesti Kehyksen hankkeeseen Taide meille ja heti! Projekti
toteutettiin pääosin vuonna 2007. Oppilaat kävivät museossa noin 5 kertaa, työpajat
kestivät kerrallaan noin 2-3 tuntia.
Lisätietoja: minna.hautio@aboavetusarsnova.fi ja satu.reinikka@turku.fi
Kuurojen museon viittomakielinen museo-opas
Kuurojen museo on Kuurojen Liitto ry:n omistuksessa oleva erikoismuseo, joka
tallentaa ja esittelee kuurojen kulttuuriperintöä. Suomen n. 5000 kuurolle viittomakieli
on äidinkieli, jonka asema on perustuslaissa turvattu.
Museomme tarjoaa kuuroille kävijöilleen viittomakielisiä opastuksia (tai tulkkauksia).
Ne ovat olennainen osa museokäyntiä, mutta opastus on yleensä tilattava
huomattavasti ennen varsinaista museokäyntiä, eikä näin spontaani päätös
museovierailusta ole useinkaan mahdollista. Ratkaisuna esille on tuotu, että kuurojen
käytössä voisi olla kannettava laite, joka tarjoaisi viittomakielisen opastuksen samaan
tapaan kuin museoiden äänioppaat tarjoavat puheopastuksen kuuleville.
Tällaisen viittomakielisen virtuaalioppaan tekoa kokeiltiin museossamme vuonna
2006 opetusministeriön avustuksen turvin. Tuolloin valmistui kämmentietokoneella
toimiva opas, jossa informaatio on saatavissa suomalaisella viittomakielellä ja
kansainvälisin viittomin. Oppaasta saatiin koti- ja ulkomailla erinomaista palautetta,
joten kehittämistyötä päätettiin jatkaa Museoviraston avustuksen turvin vv. 2006-
2007. Tavoitteena oli tuottaa entistä laajempi tietosisältö ja parantaa käytettävyyttä.
Euroopan unionin aloite www.vuoropuhelu.fi

5. Oppaan rakenne, sisältö ja tekniikka
Oppaan käyttö alkaa kielivalikosta, josta valitaan haluttu kieli. Viittomakielen lisäksi
informaatio on saatavissa suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Sen jälkeen museon
tarjoama tieto on jaettu kolmeen osaan: yleisluontoiseen tietoon museosta, museon
perusnäyttelyyn ja vaihtuviin näyttelyihin. Vaihtuvien näyttelyiden osiota voidaan
päivittää tarpeen mukaan.
Opas valmistettiin yhtä aikaa kuurojen ammateista kertovan vaihtuvan näyttelyn
kanssa. Näin opas ja uusi näyttely voitiin heti suunnitella sekä rakenteellisesti että
visuaalisesti toisiaan tukeviksi. Näyttely ””Suutarista räppäriin –– viittomakielisten
ammatteja”” on oppaassa jaettu 13 teemaan. Oppaassa navigointi tapahtuu
näyttelyssä toistuvien piirrossymbolien avulla.
Laiteratkaisua etsittäessä pohdittiin mm. mobiiliteknologian ja pienten pelikonsoleiden
käytettävyyttä. Kämmentietokoneeseen päädyttiin siksi, että siinä on selkeä, riittävän
kokoinen kosketusnäyttö, joka pystyy toistamaan viittomakieltä riittävällä tarkkuudella.
Laite myös tuki käyttöliittymän Flash-tekniikkaa. Viittomakieliset selostukset on liitetty
oppaaseen videoklippeinä.
Työryhmä ja yhteistyökumppanit
Hankkeesta vastasi suunnittelutyöryhmä, jossa oli viittomakielen ja viittomakielisen
yhteisön, verkkoviestinnän ja museoalan asiantuntijoita. Oppaan ja näyttelyn
sisällöstä vastasivat Kuurojen museon työntekijät. Oppaan teknisestä
taustatutkimuksesta, käyttöliittymäsuunnittelusta, videokuvauksesta ja ohjelmoinnista
vastasi viittomakielisen median valmistamiseen erikoistunut yritys, SignFuse.
Viittomakieliset käännökset tilattiin yrityksestä nimeltä Viparo.
Hankkeen yhtenä tavoitteena oli luoda oppaasta sellainen, että se soveltuisi myös
muiden museoiden käyttöön. Siksi työryhmässä oli sekä Museoviraston että Valtion
taidemuseon edustajia. Oppaan antama esimerkki onkin hyvin muiden museoiden
hyödynnettävissä luomalla vastaavanlaiseen laitteeseen oma museokohtainen
sisältö.
Liplaputus
Liplaputus-projekti 2004 oli Espoon taidemuseon (nyk. EMMA) museopedagogisen
osaston yhteistyöprojekti Espoon kulttuuritoimen, Ruusutorpan koulun ja Lipputehdas
FinnMarin Oy:n kanssa. Museopedagogisen osaston järjestämän Liplaputus-projektin
tarkoituksena oli antaa tietoa Leppävaaran Alberganesplanadin lippuaukiolle
toteutetusta Leppävaara flag (2003) ympäristötaideteoksesta ja rohkaista erilaisia
yhteisöjä tekemään omia lipputeoksiaan aukiolle.
EMMAn kokoelmiin kuuluva Lippumereksikin kutsuttu ympäristötaideteos on
Euroopan unionin aloite www.vuoropuhelu.fi

6. hollantilaisen taiteilija Huijbers German suunnittelema. Leppävaarassa sijaitseva
teos koostuu 21 alumiinisesta lipputangosta sekä Suomen kesää kuvaavista
rasteroiduista lipuista. German toiveena oli teosta suunnitellessa ollut, että melko
monikulttuurisen alueen yhteisöt, koulut, kulttuuri- ja asukasyhteisöt sekä yritykset
voisivat omilla lipuillaan osallistua esplanadin vaihtuvan ilmeen luomiseen.
Ruusutorpan koulua pyydettiin joulukuussa 2003 toteuttamaan Espoon taidemuseon
avustuksella ensimmäiset omat liput aukiolle. Koulun 6J-luokka teki omakuva-aiheiset
lippunsa tekstiilitaiteilija Maiju Ahlgrénin ohjauksessa touko-lokakuussa 2004.
Projektin tarkoitus oli yhteisötaiteellinen, eli sillä haluttiin nostaa esiin
monikulttuurisista taustoista tulevat 12-13-vuotiaat espoolaisnuoret, joiden on muutoin
vaikea saada itseään yhteisössä näkyville. Nuorten lippujen haluttiin kertovan heidän
taustoistaan, tarinoista ja arvostuksista, mutta myös uuden kaupunginosan
kuulumisesta heille, niin kasvuympäristönä kuin paikkana, jossa on tilaa heille ja
heidän tarpeilleen.
Liplaputuksen lipuissa oli monta koskettavaa tarinaa. Niissä näki selvästi 21 erilaista,
ajattelevaa ja tuntevaa nuorta ihmistä. Nuoret kertoivat lipuissa itsestään ja siitä, miltä
tuntuu elää Espoossa tänään. Samalla he kertoivat alueen muista kanssaeläjistä,
kommentoiden samalla omaa elinympäristöään.
Lisätietoa: Nana Salin, vastaava museolehtori, EMMA, p. (09) 816 57538,
nana.salin@espoo.fi
Maahanmuuttajien muistot -projekti
Maahanmuuttajien kulttuuriperintöä alettiin tallentaa Työväenmuseo Werstaalle
elokuussa 2006 ””Maahanmuuttajat työelämässä ja politiikassa”” -hankkeen puitteissa.
Hanke sai Museoviraston innovatiivista hankerahoitusta.
Museolle pyrittiin tallentamaan maahanmuuttajien henkilökohtaisia kokemuksia
sopeutumisesta Suomeen ja työllistymisestä suomalaisille työmarkkinoille. Lisäksi
tutkittiin maahanmuuttajien toimintaa puolueissa, kansalaisjärjestöissä ja
ammattiyhdistysliikkeissä. Kokemukset työelämästä ja politiikasta dokumentoitiin
pääasiassa haastattelujen avulla.
Hanke sai jatkoa vuonna 2007, jolloin käynnistyi jatkohanke ””Maahanmuuttajien
muistot””. Jatkohankkeen painopiste oli aineiston kartuttamisessa, jatkotyöstämisessä
ja julkistamisessa. Tavoitteena oli koota ja järjestää tutkimuksellisesti tasapainoista ja
käyttökelpoista aineistoa, joka avaa uusia näkökulmia suomalaisen työn historian
tutkimukseen. Kerättävä aineisto tulee palvelemaan tulevaisuudessa eri alojen
tutkijoita mm. syrjinnän ja toiseuden tutkimuksessa.
Euroopan unionin aloite www.vuoropuhelu.fi

7. Työn historian tallennuksessa on aikaisemmin keskitytty lähinnä kantaväestöön.
Projektissa paikattiin tätä havaittua tiedon aukkoa tallentamalla maahanmuuttajien
työelämäkokemuksia.
Kerätystä aineistosta työstettiin multimedia Juuret maailmalla, koti Suomessa, joka
julkaistiin 21.11.2007 verkkonäyttelyn muodossa Internetissä osoitteessa
www.tyovaenmuseo.fi. Verkkonäyttelyssä 32 maahanmuuttajaa 24 eri maasta kertoo
elämäntarinansa. Verkkonäyttely mukailee virtuaaliyhteisöjen rakennetta profiileineen,
omakuvineen ja yhteisöineen ja on kaikille avoin selattavaksi. Kokonaisuus soveltuu
myös koulujen opetukseen, mm. suvaitsevaisuuskasvatukseen ja historian
opetukseen.
Myös Maahanmuuttajien muistot -projekti sai rahoitusta Museovirastolta. Projekti
päättyi marraskuussa 2007.
””Meillä alkaa seikkailu”” - Helinä Rautavaaran museo
Helinä Rautavaaran museo on erikoistunut Euroopan ulkopuolisiin kulttuureihin ja
kulttuurien väliseen vuorovaikutukseen. Erityiseksi painopisteeksi on nostettu
kansainvälisyyskasvatus.
Museon uusin monikulttuurisuushanke on Meillä alkaa seikkailu -niminen
yhteisötaideprojekti, jossa pohditaan aikuiseksi kasvamista, ryhmään liittymistä ja
elämää eri kulttuurien keskellä Espoossa.
Espoolaiset 12-24 -vuotiaat nuoret ovat yhdessä kuvataiteilija Tiina Kuhasen ja
muiden yhteisö-, teatteri-, tanssi- ja elokuvataiteen ammattilaisten kanssa
valmistaneet kuvitteellisia videojatkosarjoja nuorten elämästä. Itse kehittelemiensä
roolihahmojen kautta nuoret ovat käsitelleet elämään liittyviä asioita, toteuttaneet
toiveitaan ja käyneet läpi erilaisia seikkailuja. Työskentelymetodi materiaalin
kokoamiseksi valittiin keväällä ja kesällä 2007 tehdyn kenttätyön pohjalta.
Projekti alkoi Suvelan, Matinkylän, Leppävaaran ja Kivenlahden nuorisotiloilla
syyskuussa 2007 ja kestää toukokuuhun 2008. Mukaan on voinut liittyä missä
vaiheessa tahansa, aikaisempaa kokemusta ei ole vaadittu ja toiminta on ollut
ilmaista. Hankkeessa on erityisesti haluttu tavoittaa ne nuoret, jotka jäävät tavallisen
harrastustoiminnan ulkopuolelle. Toiminta on ollut ohjattua mutta vapaata - nuoret
ovat saaneet osallistua siihen omien aikataulujensa puitteissa ja kynnys osallistua on
tehty hyvin matalaksi. Nuoria on tavoitettu nuorisotilojen lisäksi kouluista ja
kirjastoista.
Yhteisötaidehankkeen pohjalta rakennettaan ““Elä oma elämäsi”” -näyttely, joka on
esillä Helinä Rautavaaran museossa 22.8.2008 - 22.2.2009. Näyttelyhankkeessa ovat
Euroopan unionin aloite www.vuoropuhelu.fi

8. mukana myös Espoon kaupunginmuseo ja Espoon nuorisotoimi. Näyttely on osa
Espoon 550 juhlavuoden ohjelmistoa. Näyttely ja hanke ovat saaneet tukea Suomen
kulttuurirahastolta, Museovirastolta, Taiteen keskustoimikunnalta ja Espoon
kulttuurilautakunnalta.
Lisätietoja projektista: http://meillaalkaaseikkailu.helinamuseo.fi/
Merihistoriaa kaikille -hanke
Merenkulun valtakunnallisessa erikoismuseossa, Forum Marinumissa, käynnistyi
kulttuuriperinnön saavutettavuuden problematisointi vuosina 2005––2006 toteutetun
Merimuseo-opetuksen kehittämishankkeen yhteydessä. Tuolloin todettiin, että
olennainen osa Forum Marinumin tallentamasta merellisestä kulttuuriperinnöstä on
museoaluksissa, mutta ne ovat fyysisesti vaikeasti saavutettavia ja toimintaesteiselle
jopa vaarallisia kohteita. Keskeistä oli, miten vastaavan tiedon voisi välittää vaaranta-
matta museokävijää. Päätimme tuottaa museoaluksia esittelevät elokuvat ja toteuttaa
ne erillisenä, Merihistoriaa kaikille -hankkeena. Opetusministeriö myönsi hankkeelle
taloudellista tukea. Hanke toteutettiin 2006––2007, ja elokuvat ovat nyt saatavilla ja
katseltavissa museon auditoriossa ja seminaariluokassa.
Hankkeen tavoitteena on tehdä museoaluksista sellaisia kulttuurikohteita, joiden
historian ymmärtäminen ja sitä koskevan tiedon hankkiminen on esteetöntä henkilön
toimintaesteisyydestä huolimatta. Elokuvien tarkoitus on antaa kävijälle kattava
kokonaiskuva museoaluksista ja niiden sisätiloista sekä tuottaa aito kokemuksen
tunne niiden tunnelmasta. Kerronnan lähtökohtana on museokierros ja se, mitä
kävijät sen aikana näkevät.
Tuotannossa käytettiin asiantuntijana vammaisjärjestöjen edustajaa. Tuotanto-
sopimus tehtiin turkulaisen Montaasi Media SHL Oy:n kanssa, ja Forum Marinum -
säätiössä hankkeesta vastasi intendentti Ulla Kallberg.
Elokuvat perustuvat pääasiassa liikkuvaan kuvaan, mutta hankalimmassa kohteessa,
sota-alusten ahtaissa sisätiloissa, myös still-kuviin. Elokuvien pituus alusta kohti on
noin 7––15 minuuttia. Tuotantoformaatti on DVCpro 16 x 9 laajakuva, ja esitysformaatti
DVD.
Tilaaja ja tuottaja laativat yhdessä käsikirjoituksen. Forum Marinum vastasi
asiasisällöstä ja Montaasi Media Oy visualisoinnista ja kerronnasta. Ruotsin- ja
englanninkieliset käännökset tehtiin käännöstoimistossa ja tarkastettiin merihistorial-
listen ja sotahistoriallisten termien osalta Forum Marinumissa. Puhutut versiot
taltioitiin Tampereella ja Turussa. Kertojat puhuvat äidinkielenään suomea, ruotsia ja
englantia. Aineiston editoitiin ja esityskopiot valmistettiin Montaasi Media Oy:ssä.
Euroopan unionin aloite www.vuoropuhelu.fi

9. Jouluksi kotiin
Nykytaiteen museo Kiasmassa, Ateneumin ja Sinebrychoffin taidemuseoissa
järjestettiin maahanmuuttajanuorille Jouluksi kotiin -työpajasarja loppusyksyllä 2007.
Erilaisissa työpajoissa pohdittiin yhdessä, mistä joulussa on kyse eri ihmisille ja
yhteisöille - keitä me olemme, mikä on joulu, koti, juhla, traditiot, ilo ja taide. Työpaja-
sarjaa koordinoi Valtion taidemuseon Kehittäminen ja yhteiskuntasuhteet KEHYS.
Jouluksi kotiin -hankkeen tavoitteena oli kaksisuuntainen oppiminen ja havainnointi
sekä voimaantuminen taiteen kokemisen ja tekemisen avulla. Tarkoituksena oli luoda
vuorovaikutuksen malli, jota muokataan ja sovelletaan käyttöön kulttuurilaitoksissa.
Nyt jo toista kertaa toteutettavassa Jouluksi kotiin -tapahtumassa tarjottiin "ei joulua
juhlivalle yleisölle" mahdollisuus osallistua työpajoihin, joissa kulttuurin ja taiteen
kokemisen ja tekemisen kautta voitiin yhdessä löytää uusia työkaluja joulun
vastaanottoon.
Työpajat
Kiasman maahanmuuttajataustaisille nuorille suunnatussa My Future Family -
työpajassa 12 nuorta toteuttivat digitaalisen kuva- ja ääniteoksen itsestään ja
tulevaisuuden kuvistaan tai haaveistaan. Työpajan vetäjäparina toimivat Kiasman
museolehtori Elina Katara ja medianomi Fernando Colombo.
Ateneumin Kuka minä olen -työpajaan osallistui 6 maahanmuuttajataustaista 15 -17 -
vuotiasta tyttöä. Työpajassa pohdittiin erilaisten kuvien kautta omaa itseä ja kulttuuria
sekä elinympäristöjä. Työpajan vetäjäparina työskentelivät Ateneumin museolehtori
Erica Othman ja nuorisotyöntekijä Wisam Elfadl.
Sinebrychoffin taidemuseon Jouluksi kotiin -työpajojen teemaksi muodostui kahvi ja
kaakao. Syöminen ja juominen ovat kulttuuritausta katsomatta kaikille läheisiä, ja
siten myös museossa helposti lähestyttäviä. Suklaa- ja kaakaoteemat koettiin
mantereita yhdistäväksi tekijäksi. Kohderyhmänä olivat mahanmuuttajanaiset ja
lapset, jotka halusivat tulla jakamaan kokemuksia ja tietoa kahvikulttuurista ja
suklaanautinnoista. Työpajojen vetäjinä toimivat museolehtori Leena Hannula ja FM
Pilar Valdivia.
Jouluksi kotiin -tapahtuman mahdollisti Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien
teemavuoden 2007 ohjelma.
Taide Meille ja Heti!
Taide Meille ja Heti! (TMH) on kaksivuotinen hanke jossa yhdistyvät kulttuuri- ja
opetusala, erityisesti lasten ja nuorten perusopetus. Hanketta koordinoi Valtion
taidemuseon Kehittäminen ja yhteiskuntasuhteet KEHYS.
Euroopan unionin aloite www.vuoropuhelu.fi

10. Hankkeessa on luotu pilottihankkeena verkosto, jossa taide- ja kulttuurilaitosten
tekemä yleisötyö ja koulujen kieli- ja kulttuuriryhmien opetus toimivat työpareina. TMH
on valtakunnallinen ja toteutetaan paikkakuntakohtaisesti osahankkeina.
14 osahankkeen periaatteena on kaksisuuntaisuus: erilaisten vähemmistöjen
osallisuus kulttuurilaitosten tarjontaan sekä kulttuurilaitoksen tarjonnan tarkastelu
moninaisuuden näkökulmasta. Hankkeen kuluessa kouluille ja kulttuuritoimijoille
kehitetään yhteistyön tueksi työkalupakki, joka julkaistaan ja levitetään laajempaan
käyttöön.
Hankkeen kulku
Vuoden 2007 aikana työparit ja hankkeen vetäjät kohtasivat kolme kertaa yhden
päivän seminaareissa. Seminaarien välillä työparit työskentelivät itsenäisesti ja
tuottivat erilaisia koulutustilaisuuksia ja tapahtumia kouluissa ja kulttuurilaitoksissaan.
Hankkeen päätösseminaari on kesäkuussa 2008.
Työkalupakki
Tekeillä oleva työkalupakki julkaistaan verkkojulkaisuna. Se integroi kaksi hankkeen
alkuperäistä tavoitetta eli toimii tulevaisuudessa työskentelyn tukena vastaavia
projekteja tekeville tai niistä haaveileville sekä luo tekijöiden ja projektien verkostoa.
Työkalupakin aineistoa kerätään keväällä 2008, testataan syksyllä ja työkalupakki
julkaistaan alkuvuodesta 2009.
Hanke on osa Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuotta 2007.
Lisätietoja: kristiina.tuura@fng.fi ja paivi.matala@kiasma.fi
Teatteri-ilmaisun ohjaaja-opiskelijat Stadiasta lisäävät museoiden
saavutettavuutta draaman keinoin
Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian Esittävän taiteen koulutusohjelmassa
koulutetaan Teatteri-ilmaisun ohjaajia (AMK) nelivuotisessa tutkintoon johtavassa
koulutuksessa. Teatteri-ilmaisun ohjaajien ammattitaito vastaa nyky-yhteiskunnan
haasteisiin. He kutovat eri alojen osaamista yhteen draaman keinoin ja avaavat
kulttuurisen ja yhteiskunnallisen saavutettavuuden ovia draamamenetelmin erilaisille
ihmisryhmille.
Teatteri-ilmaisun ohjaajan osaaminen nivoo yhteen perinteisiä teatterin osa-alueita
(ohjaajuus, käsikirjoittajuus ja esiintyjyys) sekä soveltavaa draamaa. Soveltavalla
draamalla tarkoitetaan draamamenetelmien käyttöä jossakin muussa yhteydessä kuin
perinteisenä nähdyssä teatterissa. Usein esitykset ovat räätälöidysti tietylle
kohderyhmälle tai tiettyyn aihepiiriin toteutettuja ja usein ne myös osallistavat yleisön
Euroopan unionin aloite www.vuoropuhelu.fi

11. keskustelemaan esityksen teemoista ja vaikuttamaan esityksen kulkuun. Soveltavan
draaman keinoin voi työskennellä erilaisten ryhmien kanssa teatterikentällä,
kulttuurialalla sekä muilla elämänalueilla, kuten opetuksen ja kasvatuksen,
hyvinvointi-, sosiaali- ja terveysalan sekä yhteisöllisen toiminnan piirissä.
Tärkeä osa Teatteri-ilmaisun ohjaajan opintoja on draaman keinoin työskentely
museoissa. Teatteri-ilmaisun ohjaajia on koulutettu kymmenen vuoden ajan ja noiden
vuosien sisään mahtuu monenlaisia yhteistyössä museoiden kanssa toteutettuja
projekteja. Monista pääkaupunkiseudun museoista on kehittynyt Stadian pitkäaikaisia
yhteistyökumppaneita. Museoyhteistyön punaisena lankana toimii uusien näkö-
kulmien luominen: draaman keinoin pyritään parantamaan museoiden saavutetta-
vuutta herättämällä kiinnostusta ja antamalla avaimia ymmärtää näyttelyiden sisältöjä
entistä paremmin. Lopullisena tavoitteena on katsojan kulttuurista saaman elämyksen
vahvistaminen.
Museoyhteistyötä on koulutusohjelmassa toteutettu vuodesta 2006 alkaen osana
ACTS of Service/CREA-ACTS - teatterin ja luovan talouden kehittäminen
pääkaupunkiseudulla -hanketta. CREA-ACTS -teemahankkeessa tavoitteena on
alueellisen taidekasvatuksen vahvistaminen, jolloin taidekasvatus on tukemassa
taiteen perusopetusta, alueellisen luovuuden kehittymistä ja vaihtoehtojen antamista
mediakasvatukseen. CREA-ACTS toteutuksessa tehdään yhteistyötä
pääkaupunkiseudun peruskoulujen, museoiden ja ammattiteattereiden kanssa, joissa
erityisenä tehtävänä yleisökasvatuksen ohella on ammatillisen teatteritoiminnan
konseptin laajentaminen.
Museodraamaa toteutetaan museotiloissa tapahtuvien esitysten keinoin sekä
erilaisten yleisöä osallistavien työpajojen tai muiden menetelmien muodossa.
Lisätietoja koulutuksesta ja sen yhteydessä toteutetuista projekteista löytyy
osoitteesta: http://www.stadia.fi/opiskelu/kulpa/esittavataide/. Helsingin
ammattikorkeakoulu Stadia ja Evtek-ammattikorkeakoulu yhdistyvät 1.8.2008
Metropolia Ammattikorkeakouluksi, joten tietoa löytyy laajenevasti keväästä 2008
alkaen myös osoitteesta www.metropolia.fi koulutusohjelmat esittävä taide
Lisätietoja antavat myös:
Koulutuspäällikkö Siri Kolu p. 09-310 84208 / GSM 050-401 3466 / siri.kolu@stadia.fi
(tietoa koulutuksesta)
Tuottaja Elina Arola p. 09-310 84242 / GSM 040-334 0920 / elina.arola@stadia.fi
(tuotannot)
Dramaturgian lehtori Sussa Lavonen GSM 040-334 5654 / sussa.lavonen@stadia.fi
(museodraamaprosessit)
Lehtori Petri Pullinen GSM 050-321 5915 / petri.pullinen@stadia.fi (CREA-ACTS -
hanke)
Euroopan unionin aloite www.vuoropuhelu.fi

12. Kulttuurien museon näyttelyt draaman keinoin lapsille ja nuorille
Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia on tehnyt pitkäaikaista yhteistyötä
Tennispalatsissa Helsingissä sijaitsevan Kulttuurien museon kanssa. Museoissa
tapahtuvilla vaellusesityksillä sekä niihin liittyneillä osallistavilla työpajoilla on valotettu
näyttelyiden teemoja erityisesti lasten ja nuorten ryhmille.
Alla yksi esimerkki Kulttuurien museoon toteutetuista museodraamaesityksistä ja
työpajoista:
Case: Museodraamaa Kulttuurien museon Siperia -näyttelyyn
Kulttuurien museossa 14.5.2002––28.9.2003 esillä olleeseen Siperia - Taigan ja
tundran kansoja -näyttelyyn toteutettiin vuosien 2002 ja 2003 aikana museodraamaa.
Stadian esittävän taiteen koulutusohjelman lisäksi esitysten toteutuksessa oli mukana
myös Teatteri Feeniks.
Siperia-näyttely vei katsojan arktisten alkuperäiskansojen pariin laajalle alueelle
Uralilta Kamtššatkan niemimaalle, jossa luonto on säädellyt elinkeinoja, elämäntapaa
ja maailmankuvaa. Yhteensä näyttelyyn toteutettiin kolmen esityksen sarja:
Shamaanin sukua (kevät 2002), Siperian satuja (syksy 2002) ja Tutkimusmatkailijan
tie (kevät 2003). Shamaanin sukua -esityksen kohderyhmänä olivat ala-asteikäiset
lapset, Siperian satuja -esityksen kohderyhmänä päiväkoti-ikäiset lapset ja
Tutkimusmatkailijan tie oli suunnattu ala-asteille, erityisesti 5-luokkalaisille pojille.
Siperian satuja sekä Tutkimusmatkailijan tie -esityksiin liittyi myös toiminnallisia
työpajoja, joista osa järjestettiin museossa ja osa jalkautettiin kouluihin ja
päiväkoteihin. Koulu- ja päiväkotiryhmien lisäksi järjestettiin myös kaikille avoimia,
mm. perheille suunnattuja esityksiä.
Projektissa mukana olleet Stadian opiskelijat olivat esittävän taiteen koulutusohjelman
2.-4. vuosikurssin opiskelijoita.
Ohjaus ja opetus: Marjaana Castrén
Lisää esimerkkejä Stadian toteuttamista draamaprojekteista on tulossa pian
teemavuoden kansalliseen verkkopalveluun http://www.vuoropuhelu.fi
Euroopan unionin aloite www.vuoropuhelu.fi